kuvia ,

Meidän ihanat omat vuonoponipalleroisemme!

9/08/2013 09:27:00 ip. marjo 2 Comments

Tasan kuukausi ehti vierähtää edellisestä visiitistä Lotan, Nemon ja Rouskun luokse! Uskomattoman nopeasti aika on taas mennyt, joten ei tuo ero tuntunut ollenkaan niin pitkältä.. Mutta kyllä silti ehti tulla jo hirmuinen ikävä omien pienten ponipalleroistemme luo.

Pohdiskeltiin samalla Sirin kanssa, koska mahdetaan ponit kotio roudata. Kengittäjä on tulossa kuun lopussa, joten sitä ennen olisi hyvä keltuaiset kotiuttaa. Käytiin sitten tallinomistajan kanssa juttelemassa ponien laidunloman loppuajasta, niin tuon ensimmäinen kommentti oli: "Ai joko nyt on syksy?!" No niinpä! Ei todellakaan tunnu ja näytä syksyltä näiden upeiden aurinkoisten kelien keskellä.. Oikein harmittaa, ettei pääse nyt päivittäin hevostelemaan, kun ilmat ovat olleet aivan käsittämättömän hienoja.

Ensin suunnattiin kulkumme orilaitumille Rouskua moikkaamaan. Siri kävi jokin aika sitten shoppaamassa Ropelle uudet suiset, ja toki nämä piti ottaa kokeiluun. Kuolaimen koon kanssa arvottiin, ja vaikuttaisi siltä, että veikkaus 13,5 osui vallan hyvin nappiin. Rousku sai happy mouth kolmipala-viiksikuolaimet. Erinomainen vaihtoehto nuoren hevosen koulutukseen! 




Ihanan seurallista porukkaa nämä pikkuorit.. Bongaa Siri kuvasta!

Hei mikä vanha ruunanrupsukka siitä on kesän aikana tullut?!

No löytyihän sieltä hieman ryhdikkäämpikin poseeraus. 

Kuules kaveri, mitä ihmettä sulla on suussas?? 

No porkkanaa tietenkin!

Rouskulla ei ole ikinä aiemmin käytetty kuolaimia.
Kyllähän ne suussa ovat olleet lukemattomat kerrat, mutta minkään sortin painetta kuolaimille ei ole asetettu.

Nyt siis tapahtui tämäkin pikkuponin elämän ensimmäisen kerran, kun Siri talutti Rouskua suitsista.

Yksi poni kerrallaan jookos :)

Chili the Kili poseerasi niin mallikkaasti meille kiven päällä

Oripoikien luota suunnattiin tamma-varsalaitumelle. Hieman piti kauempaa tihrustaessa arpoa, kuka varsoista mahtaa olla Nemo. Kaikki varsat näyttivät alkuun kasvaneen aivan hirmuisesti, oikeita jättiläisiä! Mutta ei ne nyt loppujen lopuksi niin järin isoja vielä taidakaan olla..

Ai huutaako joku mua...

Äijämeininkiä..

No kyllä varmaan suakin hävettäis, jos tollanen kapistus laitettais sun päähäs.

Hei c'moon tytöt, nyt pientä rajaa jo tähän hommaan...

Ei kiusata pientä vauvaponia, tehdään sovinto ja halitaan.

Nemo nautiskeli taas harjauksesta täysin rinnoin..

Huuli vaan venyy, kun toinen niin naaaaaattii..

Voiko tämän suloisempaa ilmestystä enää ollakaan?!

Hei mitäs sä duunailet siellä mun vattassani taas kerran?

Hyppäsin laitumella Lotan selkään. Tarkoitus oli saada näin Nemoon (ja ehkä muihinkin varsoihin siinä sivussa) hieman virtaa, ja kivoja viimeisiä porukkakuvia laidunlomalta. Ja pah. Virtaa ei kyllä ollut sitten kenessäkään.. Eipä ole enää tietoakaan siitä pikkuvarsasta, joka kotipellolla kirmasi pää viidentenä jalkana ympäri peltoa. Koko varsa hädin tuskin jaksoi laukata, ja ne muutamat kerrat, kun se innostui juoksemaan, meno todellakin oli vanhan ruunan luokkaa myös täällä.. Muut varsat eivät tainneet edes juosta kertaakaan. Tylsää porukkaa!

En mä yksin viitti juosta, kun teiän kaa on paljon kivempaa!

Pötkylävarsa paria päivää vaille 4kk

Lotta toimi yllättävän kivasti taas pitkän tauon jälkeen. 

Varsajengi seurailee touhua kauempaa..

Hmm, tuolla se äite menee, pitäisiköhän käydä vähän napsimassa sitä pyllystä..

Wannabe-kouluponi

Ja toinen samanmoinen

Yritettiin laukkaspurteilla saada Nemo mukaan leikkiin

Ja pyh, turha toivo..

Tässä huomaa hyvin, kuinka erilaisilta voivat kaksi varsaa näyttää..

Nemo ja tytöt. 

Me vaan hengataan yhdessä, ei riehuta eikä painita, ainakaan kameran nähden..

Ja ikään kuin tätä ipanaa ei olisi vielä hattutempuilla nöyryytetty tarpeeksi, tässä vielä pari lisäotosta meitin omasta ihkusta nöyhtätukasta :D

Hei oikeesti, ei oo yhtään hauskaa kun kiskotte sen mun otsikseni kohti taivasta..

...tää niin kostetaan vielä.

Nemon hoitaminen vapaana laitumella on edelleen äärettömän helppo homma. Tuolle saa tehdä ihan mitä vaan, ja toinen vaan seistä nököttää maahan liimattuna. Kaikki käy. Ainakin, jos saa samalla leikkiä harjapakilla.

Kas näin.

Seuraavat kuvat poneista tulevatkin sitten vissiin jälleen kotitallilta... Tuntuu kyllä todella haikealta viedä ne pois täydellisen ihanista laumoista ja valtaisilta laitumiltaan, mutta talvi ja laidunkauden loppuhan tässä on tulossa joka tapauksessa :)

You Might Also Like

2 kommenttia :

  1. Oi että Nemo on kasvanut valtavasti :) varsat kasvaa liian nopeasti!

    VastaaPoista
  2. No todellakin! Vaikka samalla onkin ihana seurata, kun toinen aikuistuu ja oppii uutta, niin on se myös haikeata.. :)

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.