erikoispostaus ,

Hevosen hengissäpitämisen vaikeus?

12/06/2014 05:42:00 ip. marjo 20 Comments


Hevostenpidosta on nykymaailmassa tehty yhtä tähtitiedettä. Onko mitään toista kotieläintä, jonka pitäminen vaatisi yhtä paljon kuin hevosen? Toki yhä tänäkin päivänä on hevosia, jotka elävät pihanperällä omassa pienessä tarhassaan päivät, yöpyvät karsinassa, syövät pääasiassa heinää ja pari kourallista kauraa hyvänmielen lisänä päivän päätteeksi. Omistajalla ei ole pienintäkään stressiä tai ongelmia hevosen omistamisessa - näinhän ne aina ovat eläneet, ja hevonenkin vaikuttaa tyytyväiseltä?

Tosiaan vuosia sitten hevosenpito olikin tällaista, kun ne tekivät töitä. Ne eivät olleet lemmikkejä tai harrastuskavereita, vaan pakollinen työväline maatilalla. Tiesittekö, että tallit suunniteltiin hevosten "säilytyspaikoiksi" (vrt. autotalli)? Kun hevonen oli ensin tehnyt raskaita töitä aamusta iltaan, oli se saatava johonkin huilaamaan yön ajaksi. Seisomaan paikoillaan, jotta se jaksaisi jälleen huomenna toimia työjuhtana. Kaikki varmaan ymmärtävät, että nykyhevosen elämä ei vastaa tätä näkymää vähäisissäkään määrin..

Ja kenties siitä johtuen hevosenpito tänä päivänä on yhtä taistelutannerta ihmisten mielipiteiden ja näkemyksien kesken. Varmasti jokainen vähääkään somen keskusteluja seuraava on törmännyt väittelyihin sekä hevosten tarhausajan pituudesta, tarhan koosta, laumaseuran tarpeellisuudesta, karsinan koosta, pihaton eduista ja haitoista, klippaamisesta, väkirehujen syötöstä, heinämääristä, ruokintakertojen määrästä, vapaasta heinästä, slow feeding -verkoista - lista on loputon!

Maailma muuttuu ja niin mekin. Kuten tämän blogin seuraajat ovat ehkä huomanneet, se mihin me pyrimme hevostenpidossa, on mahdollisimman luonnonmukainen elämä. Toivoisimme hevosten lajityypillisten tarpeiden täyttyvän niin hyvin kuin se ihmisen luomissa olosuhteissa voi hevoselle mahdollista olla.

Vaan liuta ongelmia on tässäkin. Aloitetaan pohtimalla, mikä hevonen on. Mitä hevonen tarvitsee ollakseen onnellinen? Mihin se on luotu?

Yksinkertaistettuna hevonen on laumaeläin. Laiduntaja. Saaliseläin. Jatkuvaan syömiseen sopeutunut korsirehun käyttäjä.

"Hevonen on luotu liikkumaan" - ikivihreä lause, jota viljellään joka toisessa hevoskeskustelussa. Hevoset todellakin liikkuvat paljon. Erään tutkimuksen mukaan kuivilla alueilla elävät villihevoset voivat liikkua 60-70km vuorokaudessa. Rehevien alueiden hevosille saattaa riittää alle 10km päivävauhti. Jotenkin ihmisen on siis tarjottava hevoselle sen kaipaama liikunta. Voin kuvitella, että 10h vuorokaudessa töitä tehnyt hevonen on saanut liikunnantarpeensa tyydytettyä, ja yön tallissa seisominen on ollut sille erittäin paikoillaan. Sen sijaan voin vannoa, että postimerkkitarhassa päivänsä ja yönsä karsinassa viettävä hevonen ei liiku tarpeeksi ihmisen ratsastaessa sillä tunnin päivässä.

Leikki on lasten työtä.

Hevonen käyttää vuorokaudessa noin 16 tuntia laiduntamiseen. Hevoselle tulisi siis tarjota mahdollisuus syödä suurin osa vuorokaudesta. Enemmän kuin suurin osa. Myöskin sen takia, jotta sen hampaat kuluisivat riittävästi laiduntamisen myötä. Vaan voi mikä liuta ongelmia tästä seuraakaan! Hevonen lihoo. Nykypäivän suurin ongelma lienee hevosten "elintasosairaudet", eli kaikki ylipainoon liittyvät ongelmat. Ja näitä on paljon, kaviokuumeista ja nivelongelmista lähtien.

Entäpä sitten vastapainona vähäisempi ruokinta? Omistajat säännöstelevät heinämääriä valtavasti lihomisen pelossa. Voitteko kuvitella, että eläinlääkäri oli kehottanut ruokkimaan laihdutettavaa vuonohevosta 6kg heinäannoksella vuorokaudessa!? Liian vähäisen ruokinnan ongelmat ovat vähintään yhtä suuria kuin liiallisen ruokinnan. Hevosen maha erittää suolahappoja jatkuvasti ja mahassa pitäisikin aina olla jotain suojaamassa peitteitä (käytännössä siis korsirehua), jotteivat hapot pääse kosketuksiin peitteiden kanssa ja syövytä limakalvoja. Asiantuntijoiden mukaan hevonen ei koskaan saisi olla yli kahta tuntia syömättä. Kukapa pystyy ruokkimaan hevosensa heinällä kahden tunnin välein? Tätä varten on avuksi kehitetty slow feeding -ruokinta, joka hidastaa syömistä. Mutta vain vähän. Jotkut käyttävät olkia heinien jatkeena, jotta hevonen saa pureskella ravinneköyhää olkea heinien loppuessa. Slow feeding -verkoista ruokkiminen taas aiheuttaa omat ongelmansa, esim. niskojen jäykkyyden syömisasennosta johtuen tai stressin siitä, kun hevonen ei saa riittävästi ruokaa ja joutuu elämään jatkuvassa nälässä.

Niin, stressi. Hevosenomistajan pahin painajainen on stressaava hevonen. Stressi aiheuttaakin liudan uusia ongelmia. Vaikka sen vatsahaavan. Stressaava hevonen tyhjällä vatsalla on jo lähtökohtaisesti sairaaksi tuomittu. Mahahaavan hoitoon parhaan lääkkeen tiedetäänkin olevan jatkuva laiduntaminen ja stressitön elämä.

Nemo tyytyväisenä yksin laiduntamassa...

…vaikka Popi on kentällä hommissa.

Entäpä muut ruokintaan ja tarhoihin liittyvät ongelmat? Tarhan pohjat tottahan toki - jälleen yksi aihe, jonka ympärillä keskustelu käy kuumana. Hiekka- vai mutatarha? Hevoset tunnetusti syövät hiekkaa. Jos laiduntajalla ei ole mitään tekemistä, sillä ei ole heinää syötävänä, ja kaiken lisäksi sillä on nälkä, niin tottahan se lajityypilliseen tapaansa tonkii maata ja syö vaikka sitten hiekkaa. Hiekan poisto mahasta on kallis klinikkahomma, ja kaikki sen joskus läpikäyneet varmasti välttelevät hiekkatarhoja kuin ruttoa. Vaan voi hevonen saada ylimääräistä tavaraa mahaansa myös mutatarhasta. Tarhojen pieni koko aiheuttaa myös yleisesti sen, että mutatarhoissa hevoset syksyisin uivat nilkkojaan myöden mudassa. Rivi… Kavio- ja jalkaongelmat mudan keskellä…

Pihatto. Kaksi kulkuaukkoa ja vapaa heinä. Kuiva tarha pihaton ympärillä.

Tarvitseeko hevonen todella laumaseuraa? Niin monessa tallissa tuntuu olevan tapana tarhata hevoset yksin. Itse tätä monesti kummastelleena olen saanut tapaan kaksi syytä: a) hevoset hajottavat itsensä porukassa ja b) hevonen on niin paljon helpompi hakea tarhasta, kun muut eivät tungeksi portille. Itsensä ja toisensa hajottamiseen on yleensä yksi syy, joka on liian pieni tila. Jos hevoset eivät mahdu juoksemaan ja riehumaan aina ja vapaasti, toki ne mahdollisuuden saadessaan innostuvat irrottelemaan. Jos ei ole tilaa väistää, myös vahinkoja sattuu todennäköisemmin. Myös huonot pohjat pelottavat, sillä hevosia ei haluta päästää porukassa koppuraisiin tarhoihin. Niiden halutaan vaan seisovan siellä yksin paikoillaan. Kohta b on miun nähdäkseni vain ja ainoastaan koulutuskysymys. Ei ole vaikea opettaa hevosia väistämään portilta. Toki tässäkin pieni tila voi aiheuttaa lisää hankaluuksia. Tästäkin on lukuisia tutkimuksia, kuinka paljon ja mitä hyötyjä laumaseurasta on hevoselle. Paras olisi toki olla vähintään toinen (mieluummin useampia) hevosia vapaasti samassa tilassa, mutta myös mahdollisuus koskettaa lajitoveria esim. aidan yli on parempi kuin ei mitään. Näköyhteys kaveriin on ehdottomasti vähäisin, mitä itse hyväksyisin. En missään tilanteessa näe hevosen pitämistä yksin hyväksyttävänä.

Pojat kujaa pitkin matkalla pihatosta laitumelle.

Tilaa juoksemiseen riittää!

Miksi joitain hevosia tarhataan niin lyhyitä aikoja? Neljä tuntia tarhassa tuntuu olevan täysin normaali käytäntö monissa paikoissa. Kuulostaako 20 tuntia karsinassa seisomista oikeasti hevoselle sopivalta elämältä? Eläimelle, joka luontaisesti käyttäisi 16 laiduntaen eli liikkuen. Ehkä tunti pari tästä karsinaelämästä kuluu sentään ihmisen hevosta liikuttaessa. Millä lyhyitä tarhausaikoja sitten perustellaan? Ööö.. Huonoilla keleillä? Pimeydellä? En ymmärrä. Hevonen on sopeutunut elämään ulkona 247. Kovasti väitetään, että hevonen pelkää pimeää tai ei halua olla sateessa. Parasta olisikin, jos hevonen saisi itse valita. Monesti ihmiset tekevät valinnan hakemalla hevosen sisälle. Vaan voinpa kertoa, että ei näy meidän poikia pihatossa keskellä yötä pilkkopimeässä eikä myöskään kaatosateessa.. Ainoa aika, jolloin olen jatkuvasti nähnyt hevosten itse hakeutuvan suojaan seisomaan on kesän paahtavat helteet ja pahimmat paarma-ajat. Ja voin kertoa, että olen seurannut jonkun verran suurten hevoslaumojen pihattoelämää.


Yksi ongelma kun on vielä siinä, että hevonen sopeutuu. Se sopeutuu oikeastaan ihan mihin tahansa. Vaikka sidottuna seinässä kiinni seisomaan 247, kunhan saa ruokaa ja vettä pysyäkseen hengissä. Hevonen myös peittää hyvin kipunsa. Sitä tärkeämpää ihmisen onkin tunnistaa hevosensa tarpeet ja pyrkiä ne toteuttamaan. Tästä pohdinnasta on vielä jätetty tyystin pois kaikki jalkojenhoitoon liittyvät seikat, kengitykset ja kengättömyys.. Siitä saisi jo oman postauksensa aikaiseksi.



Väkirehuruokinta on ehkä vielä pahempaa rakettitiedettä kaikkeen edelliseen verrattuna. Vaikka teettäisit tarkat analyysit heinästä ja laskisit jokaisen vitamiinin ja hivenaineen tarpeen erikseen analyysin perusteella, silti jonkun mielestä ruokkisit väärin. Joku taas toteaa, että hevonen ei tarvitse muuta kuin hyvälaatuisen heinän ja se on siinä. Tästä en ole ihan samaa mieltä, mielestäni hevonen tarvitsee heinän lisäksi yleensä myös vähintään kivennäisen. Heinästä olisi toki hyvä teettää analyysit, jotta oikeasti tietäisi, mitä hevoselleen syöttää. Vaan sitäkään en ymmärrä, että tallin nurkkaan kertyy purkkia ja purnukkaa, kun "tämä vaikuttaa siihen ja tällä sanotaan olevan vaikutusta tuohon seikkaan". Liiallisessa ruokinnassa on aina enemmän riskejä mm. jälleen kaviokuumeen vuoksi. Hevosen ruokinta on hyvin yksilöllinen seikka, ja kaikki varmasti ymmärtävät, että pihan perällä vailla tekemistä seisova shetlanninponi ei tarvitse samaa ruokintaa kuin 140cm ratoja aktiivisesti kisaava puoliverinen. Silti ne ovat molemmat hevosia, joilla on samat lajityypilliset tarpeet ja elintavat. Niiden omistajat ovat sen sijaan monesti niin eri maailmasta (vaikka molemmat ihmislajiin kuuluvatkin), että tämän seikan sisäistäminen tuntuu täysin mahdottomalta..

Paras ruokintaneuvo, jonka itse olen koskaan saanut, tuli pitkän linjan kasvattajalta alkuperäisrodun parista: "Katso sitä hevosta!" Jos hevonen on sopivassa lihavuuskunnossa, sillä on hyväkuntoinen kiiltävä turkki, pirteä yleisilme, ja hevonen vaikuttaa olevan kaikin puolin kunnossa, hyvin suurella todennäköisyydellä sen ruokinta on myös kohdillaan! Jos hevonen on laiha, lisää ruokaa, jos lihava, vähennä ruokaa.

Hevoset ruoka-annostensa parissa. Zelda selvästi kurkkii, jäisikö sillekin jotain..

Miten me pyrimme sitten täyttämään hevosen luontaiset tarpeet?

Meillä on laidun ja paljon tilaa. Meillä on kaveri (valitettavasti ei laumaa). Meillä on vapaa heinä ja/tai laidunruoho ympäri vuoden. Meillä on aina sulaa vettä saatavilla. Meillä on nuolukivi tarjolla. Meillä on myös yksinkertainen ruokinta heinän lisänä. Minusta tuntuu, että meillä on onnellisia hevosia? Ja tästä kaikesta olemme aivan valtavan kiitollisia nykyisen tallipaikan omistajalle! <3

Kävelin poikien tarhan ympäri Sportstracker päällä. Matkaa kertyi 1,5km ja aikaa kului 21min.
Pihatto on oikealla ylhäällä, siitä johtaa kuja peltoalueelle josta johtaa kuja puron yli rinteille.

Ja silti jatkuvasti mietin, onko niillä kaikki hyvin? Onko vapaan pakkasruohon syöminen sittenkään hyväksi? Lihooko Rousku liikaa näillä järjestelyillä? Pitäisikö heinää säännöstellä talvella? Kestävätkö niiden kaviot näin suurta liikunnan määrää? Yksi kompromissi seuraa aina toista, jatkuvasti täytyy punnita vaihtoehdot ja valita pienempi paha ottaen huomioon kaikki siitä seuraavat uudet ongelmat.. Joten omistajan vastuulle jää valita, haluaako hän usein ruokittavan tai vapaalla heinällä syövän lihavan kaviokuumeisen hevosen, liian vähän ruokaa saavan hoikemman mahahaavahevosen, stressaantuneen karsinassa pyörivän puunpurijan vai kaverin hokkihevosen potkaiseman ja nurkkaan ahdistetun laumassaeläjän? Näitä kaikkia aivan taatusti löytyy, vaikka jokaisen hevosenomistajan tavoite lienee ihan muunlainen.. :)

Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi kehoitan kaikkia - hieman aiheeseen liittymättömästi - katsomaan ja kuuntelemaan tämän videon. Anna hetki aikaa sille, että mietit, kuinka upea suomalainen luonto meillä on. Kuinka valtavan suuri rikkaus ja arvokas asia tämä oikeasti on! Kuinka valtavia erämaa-alueita vielä jostain Suomestakin löytyy. Mitkä valtavat voimat luonnossa piilevät.. Kuinka suomalainen luonto oikeasti on kunnioittamisen ja vaalimisen arvoinen asia.



Samalla toivoisin myös, että soisit tämän postauksen luettuasi ajatuksen omalle hevosellesi. Kuten ehkä ymmärsitte, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hevosen onnellinen elämä muodostuu kokonaisuudesta, jonka ihminen sille luo. Ympäröivät puitteet toki säätelevät lähtökohdat, tilat ja resurssit sekä hoitomahdollisuudet ovat rajalliset, eikä niitä pysty monestikaan muuttamaan. Vaan voisitko tehdä jotain hevosesi lajityypillisten tarpeiden tyydyttämiseksi? Edes pienen asian? Kenties pidentää sen tarhausaikaa tunnilla? Tai lisätä yhden heinäruokintakerran vuorokauteen? Pienillä asioillakin on merkitystä :) En tuomitse ketään, joka seisottaa hevostaan yksin pienessä tarhassa kolme tuntia ja loput ajasta karsinassa. Kysyn vaan, että miksi? Ja kehotan jokaista teitä kysymään itseltänne saman kysymyksen moneen kertaan ja joka asiassa! On ihan ymmärrettävää, että klipatun arabin ei kannata asua pihatossa, se raukka paleltuu sinne. Vaan jos argumentointiperusteet ovat luokkaa Timo Soinin "No kun ei voi", niin kehottaisin harkitsemaan asiaa ihan vakavasti uudemman kerran..

Onnellista hevosenelämää ja Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille! 

Teitä on kertynyt jo yli 500 kappaletta - lämmin kiitos siitä! Blogissa seuraakin pian arvonta tämän etapin kunniaksi, joten pysykäähän kuulolla.. Ps. Jos joku haluaa fiilistellä vielä lisää, niin kurkkaa tämä pojista syys-lokakuun aikana kuvattu video Nightwishin ihanan kappaleen siivittämänä :)


 

You Might Also Like

20 kommenttia :

  1. Viisaita sanoja - näitä samoja ajatuksia pyörittelin omissa luonnoksissa myös, mutta siitä ei tullut koskaan valmista. Eikä kyllä enää tarvitse, kun kirjoitit jo kaiken oleellisen ylös. ;)

    VastaaPoista
  2. Marjut, minulla myös pyörineet ajatukset mielessä jo pitkän aikaa, helppoa laittaa paperille kun kaikki tulee tajunnanvirtana ulos. Välillä vähän pelottaakin yltiösekavat postaukset tästä johtuen :D Mutta kiva kuulla, että joku on samoilla linjoilla. Ja kirjoita ihmeessä, ajatuksia on aina hyvä jakaa, eikä se ole toistoa, kun kukin kirjoittaja tekee aina omannäköisellään tyylillä ;)

    VastaaPoista
  3. Hyvä kirjoitus, olen täysin samaa mieltä! :)

    VastaaPoista
  4. Tosi hyvä kirjoitus! Itselläkin kehitteillä mielipidepostaus tarhauksesta, ja muutenkin tässä tullut pohdittua kaikkea tarhaukseen liittyvää ja ruokintaankin liittyviä asioita. Tämä kyllä kannusti pohtimaan entistä enemmän ja tarkemmin! :)

    VastaaPoista
  5. Täyttä asiaa! Osaisitkohan auttaa mua yhtään ruokinta-asioissa, näitä ollaan sterssattu niin pitkään kuin muistan vaikka miten monta kertaa, puhuttu niin monen eri ihmisen kanssa mutta mistään en saa kunnollista, järkevää, tarkkaa ja toimivaa ratkaisua...

    Lobe asuu siis vuokratallissa, enkä itse pysty sen ruokintoja hoitamaan kuin kerran päivässä. En myöskään pysty teettämään heinäanalyysia tai vaikuttamaan ruokinta-aikoihin. Lobe asuu pihatossa (onneksi, en hevostani karsinaan haluaisi tunkea), sillä on ihan ok liikkumatila, tietty haluaisin isomman (myöhemmin pääsee laitumelle tarhaamaan, kunhan nämä mutakelit loppuvat, sillä kengät ja jalat vaan kärsii mudassa riekkuessa) mutta siihen ei ole mahdollisuutta. Tarhakaveri on (nyt kylläkin sellainen, joka ei tajua portilla väistää, mikä on harvinaisen rasittavaa, mutta ehkä me selvitään..), ja jos sillä hetkellä ei ole itse tarhakaveria, on vähintään vierustarhassa joku toinen. Lobe saa heinää neljästi päivällä: aamulla noin klo 8-9 aikaan, päivällä n. 12, iltapäivällä noin 15 ja illalla joskus n. 20. Aiemmin (vuosi sitten, kun en itse vastannut Loben ruokinnasta) se söi vain heinää, vapaaheinänä. Oli lihava pullukka, mutta laihtui liikuttamalla. Nyt se syö säännösteltyä heinää n. 7-8kg päivässä (joka on mielestäni aika vähän, mutta ei sille pysty enempääkään syöttämään..), elokuussa paino putosi silmissä kun söi vain 7kg heinää slowfeeding-verkosta, ei mitään muuta, käyntiliikunnalla. Nyt se syö edelleen slowfeeding verkosta, mutta tyttö on niiiiin kypsä koko kapistukseen, ihme että on enää ehjänä... Mahdollisuutta verkon paikkaan ei ole muuta kuin nykyinen; tarhan portissa. Lobe viskoo verkkoa tympääntyneenä, mutta saa silti syötyä siitä melkein samaan tahtiin kuin normaalisti maastakin, mutta verkosta syödessä tietty sen niska on aika toiselle puolelle kääntyneenä..:I
    Lobe syö nyt (taas vaihteeksi) uuden järjestelyn myötä aamuisin kivennäiset (pari desiä turvotettuna, hippu suolaa ja nivelvalmiste) sekä illalla vehnälesettä turvotettuna nyt alkuun desin, myöhemmin pari kolme. Leseellä yritetään saada sille kylläisyydentunne, sillä Lobe hotkii heinänsä HETI. En osaa vielä sanoa tämän alle viikon käytön jälkeen sanoa, auttaako lese oikeasti vai ei...
    Surettaa niin paljon, sillä haluaisin Lobelle vapaaheinän. Mutta sen nivelrikkoiset jalat ei siedä ylipainoa (joka kertyy herkästi, mutta niin myös lähteekin nopsaan, onneksi), ell sanoi pari viikkoa sitten Loben olevan 570kg ja laihdutettava 70kg... Liikkuu noin viidesti viikossa ihmisen toimesta, niin rankasti kuin noilla jaloilla voi mennä. Tietty käyntiliikuntaa voisi lisätä, mutta oma aika (ja kyydit) eivät siihen riitä, en tiedä onko taas pakko hankkia liikuttaja, kuten elokuussa.
    Syyskuussa Lobe oli tosi kivassa kunnossa, mutta silloin rouva oli oikeasti niin nälkäinen 7 kilon heinämäärällä, että siitä tuli niin äkäinen ja ei enää kuunnellut kun ruokaa oli näkyvissä, heiniä oli pakko lisätä. Ja sitten se taas lihoi, vaikka liikutus pysyi samana tai oikeastaan lisääntyi..!

    Eli ongelmana on siis se, että pelkään mahdottomasti mahahaavaa, haluaisin Lobelle mahdollisimman luonnolliset syömäolot (jotka eivät taida olla mahdollisia..) ja sen lopettavan heinien hotkimisen.

    Huh, tulipa romaani! Toivottavasti osaat sanoa edes jotain, tämä asia painaa niin paljon mieltä, haluaisin vain Loben pysyvän hyvässä lihavuuskunnossa ja tyytyväisenä. :(

    VastaaPoista
  6. tämän postauksen voisin allekirjoittaa täysin! :)

    VastaaPoista
  7. Merika, huh, kiitos stoorista! Ensimmäisenä täytyy todeta, että tuohon tilanteeseen tuskin on järkevää ja toimivaa ratkaisua olemassakaan. Etkä ole ainoa, jolla on tämä sama ongelma. Itse asiassa taitaa olla juurikin tyypillisin ruokintaongelmista.. Teillä sentään ruokitaan neljä kertaa vuorokaudessa, mikä on jo ihan hyvin.

    En ole tosiaan mikään asiantuntija ruokinnassa, joten minun neuvojani ei kannata lukea kuin raamattua. Mutta voin ehdottaa mitä itse kokeilisin.

    Vapaa heinä ei tuossa tilanteessa toimi. Ehkä pahin vaihtoehto on, että hevonen seisoo vuorokauden ympäri liikkumatta heinäpaalin vieressä syömässä! Se sekä lihoo että kaikki liikunta katoaa kertaheitolla. Ei ei. Vaikka hevonen vapaan heinän myötä tutkimuksien mukaan oppii olemaan syömättä liikaa ja jatkuvasti, jos tarha on pieni ja vailla virikkeitä, mitä muutakaan se tekisi kuin lepäisi ja söisi vuorotellen.. En siis itse laittaisi vapaalle.

    Sanoit, että syö verkosta yhtä nopeasti kuin vapaan heinän? Onko verkosta silloin oikeasti enemmän hyötyä vai haittaa? Mitä jos verkon jättäisi käyttöön vai pisimmälle ruokintavälille (eli yön yli) ja hankkisi tiheämmän rei'ityksen? Esim. kaksi verkkoa päälletysten. Tällöin hevonen saisi kolmesti päivässä syödä normaalissa asennossa; sen niskat eivät jumiudu ja se ei joudu stressaamaan jatkuvasti verkosta heinän nyhtämistä, mutta pisimmälle ruokintavälille sen ruoka riittäisi pidempään.

    Oletko ajatellut muita slow feeding vaihtoehtoja kuin verkko? Näitähän on loputtomiin, ja itsekin voi rakennella mitä mieleen tulee! On tyynyjä, häkkejä, kaukaloita.. Myös sellaisia, joissa hevonen saa syödä normaalissa asennossa ja verkko laskeutuu sitä mukaa kun heinä vähenee. Joku heinähäkki olisi myös helpompi täyttää kuin verkko, jos rakentaa avattavan kannen, syöntiaukko taas on häkissä alhaalla sivussa. Näitä voi myös sijoittaa mihin päin tarhaa tahansa. Heinäkin pysyy kuivana häkissä. Tarkoitan siis jotain tämän suuntaisia häkkejä: http://www.kengattomathevoset.fi/68

    Entä onko hevosen omaehtoista liikuntaa tarhassa mahdollista lisätä? Onko tarha niin iso tai sellainen malliltaan, että sinne voisi rakentaa kujia? Siis käytännössä aitoja, jotka hevonen joutuu kiertämään. Kujilla hevosen liikuntaa pystyy lisäämään, kun esim. ruoka- ja vesipisteet sijoitetaan eri päihin kujaa. Tai jos noita heinähäkkejä rakentaisi käyttöön, voisi niitä sijoittaa vaikkapa kolme kappaletta ympäri tarhaa, ja hevoselle mutkikkaan matkan häkiltä toiselle. Toki on myös hyvä jättää tyhjää tilaa juosta, ettei koko tarha ole pelkkää siksakkia aidoilla täytettynä :D

    Täältä löytyy ideoita tarhan suunnitteluun, hevosten liikuntaa on lisätty juurikin lisäämällä matkoja paikasta toiseen sekä laittamalla esteitä ylitettäväksi matkalla. Ties mitä.. Käy kurkkimassa: https://www.pinterest.com/kedar03/paddock-paradise-pasture-planning/

    Ja toki jos Loben jalat kestävät, niin pyrkisin lisäämään myös sitä ihmisten järjestämää liikuntaa niin paljon kuin (järkevissä rajoissa) mahdollista :)

    Onko sille mahdollista saada mitään muuta mahantäytettä heinän lisäksi? En tiedä miten olki käytännössä toimii, ei ole kokemusta.. Jotenkin epäilen, etteivät useimmat hevoset sitä edes söisi. Mutta vaikkapa kuusenoksia järsittäväksi? Tai jotain muuta aktiviteettejä liikuntaa ja tekemistä lisäämään..?

    Kirjoittelehan omaan blogiisi jossain vaiheessa postausta, jos keksit ratkaisuja ruokinnan suhteen :) Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
  8. Tässä oli tosi hyviä asioita ja mielipiteitä! :) itse en kuitenkaan voisi kilpahevostani pihattoon laittaa. Ollaan kokeiltu myös pitkää tarhausta, ei viihdy ja vapaata heinää( mutta ei syö sen enemepää, kun muutenkaan, talloo vaan vapaan maahan). Joten kaikille ei vaan sovi kaikki. :) ei oo sen tyytyväisempi tai tyytymättömämpi jos ei saa seistä tuulessa ja tuiskussa 10h tai vapaata heinää... Voin kuvitella että paksukarvainen issikka mielummin möllöttää pihatossa, kun 3h pienessä tarhassa :) ymmärrän kyllä.. Mutta nämä ihmiset jotka ei ole työskennellyt niiden oikeasti kilpahevosten kanssa ei voi tietää kuinka ne hevoset on tyytyväisiä siihen niiden elämän tapaan. :) niiden joiden hevosten pitäisi tulla kilpahevosiksi mutta "pää" ei kestä sitä elämää, myydään harrastekäyttöön. :) kisamaksut on kalliita, joten ei ole mahdollisuutta perua kisoja vaan sen takia että hevonen on yön aikana pihatossa rikkonut itsensä tai kaveri potkaissut hokilla.. Myös nämä kisahevoset on hirmu kalliita. Halusin tuoda myös tämän näkökulman asiasta :) itsekin voisin jonkun pörröisen harraste shetun pihatossa pitää. Mukavaa joulun odotusta sinulle! =)

    VastaaPoista
  9. Anonyymi, kilpahevosen pito on tosiaan oma lukunsa, jo pelkästään hevosen arvon kannalta. Kyllä minäkin miettisin kymppitonnin (tai jopa kalliimman..) hevosen kohdalla varsin tarkasti, mitä "riskejä" kannattaa ottaa. Olen lueskellut myös näitä keskusteluja, joissa kerrotaan korkealla tasolla kisaavien ravi- ja ratsuhevosten elämästä Suomessa ja maailmalla. Monesti jo hevosen päiväohjelma on niin täynnä, ettei aikaa vapaalle tarhailulle juurikaan jää. Tällöin kisahevosen elämä on ehkä enemmän verrattavissa näihin kuvaamiini työhevosiin, kun niille riittää ohjelmaa ja liikuntaa ihmisen toimesta päivän aikana. Ainakin osalle.

    Ja kuten todettu, hevonen sopeutuu. Kisahevonen sopeutuu siihen elämään ja rutiineihin, jotka ihminen sille järjestää. Ja jos hevonen on tyytyväinen, hyväkuntoinen, eikä sille ole kehittynyt esim. huonoja tallitapoja stressistä johtuen, niin en näe sen elämässä mitään vikaa :)

    Tosi on, etteivät kaikki pihattoelämään sovi syystä tai toisesta, enkä itsekään sitä tarkoittanut, että pihatto olisi ainoa ja oikea ratkaisu. Huono pihatto on jopa taatusti huonompi ratkaisu kuin hyvä talli, toki myös tarhausolosuhteet vaikuttavat.. Kokonaisuus ratkaisee ja pääasia on, että hevonen voi hyvin! :)

    Hyvää joulua myös sinne ja kiva kun kommentoit!

    VastaaPoista
  10. ansku, juu kirjoita ihmeessä sinäkin, haluan lukea! :D

    VastaaPoista
  11. Tosi hyvä postaus, aloin itsekkin miettimään asioita... Näitä olisi kiinnostava lukea lisää :)

    VastaaPoista
  12. Hyvä kirjoitus Marjo. :)

    VastaaPoista
  13. Kiitti Ulla ja muut kommentoijat :)

    VastaaPoista
  14. Hyvä kirjoitus!

    Itse olen miettinyt viime aikoina puuvartisten kasvien osuutta hevosten ruokavaliossa. Jostain luin arvion, että vapaasti laiduntavat hevoset syövät n. 10 % ravinnostaan puuvartisia kasveja. Voisikohan siis havujen, lehtipuun vesojen yms. syöttäminen olla ainakin osaratkaisu monien hevosten ruokintaongelmaa, mistä Marjo kommentissaan jo mainitsikin?

    VastaaPoista
  15. Kiitos avusta! :)
    Tarha ei ole niin iso, että sinne saisi kujia väsättyä, ehkä talven tullessa pystytään siirtelemään ruokintapaikkoja useampaan eri pisteeseen, nyt tuolla mudassa ei kauheasti innosta rämpiä! Verkko toimii pienenä hidasteena, mutta ei siinäkään puolta tuntia kauempaa mene, kun on jo tyhjänä..:/ Kahta verkkoa en edes uskalla kokeilla, varmaan rikkoisi molemmat samalla, kun turhautuisi niin paljon. Itseasiassa tänään otettiin taas kuukausittaiset rakennekuvat ja huh, Lobe näyttää laihemmalta kuin marraskuussa! Jos se nyt tuosta... Vein tänään niille kuusen oksia järsittäväksi, ja varmaan voisi jatkossakin viedä niitä jos pitävät hepat tekemässä jotain!

    Joo kirjoittelen heti ruokintapostausta, kunhan löydetään joku suhteellisen toimiva ratkaisu..! :D

    VastaaPoista
  16. Irene, itse mietin vähän samaa.. Jos Suomessa eläisi villihevosia, mitä ne söisivät? Luultavasti kesäisin viljeltyjä peltoja sen mitä uskaltaisivat pelloilla liikkua. Samoin talvella silloin, kun lumen alta on vihreää saatavilla. Vaan mistä kasveista koostuisi ravinto metsässä? Luultavasti jostain maan tasalla kasvavista varvuista, sammalista yms. ennen kuin puista?

    Oman kokemukseni mukaan hevoset syövät puuvartisia kasveja vallan huonosti.. Jopa silloin, kun säännöllisesti ei ole ruohoa eikä heinää saatavilla. Toki tämäkin on taatusti riippuvaista niin hevosesta, tarhasta, kasveista sekä monista muista tekijöistä. Mutta jos hevosella on tylsää, sillä on nälkä ja sen likimain ainoa saatavilla oleva virike on pureskella puita, niin en yhtään ihmettelisi, vaikka se niin tekisi? :) Ja voisipa olla ihan suositeltavaakin? :)

    VastaaPoista
  17. Ajattelin lähinnä nuoria vesoja ja oksia, tyyliin koivuntaimia, pajuja jne. täyttämässä juuri tuollaista ajanviete-mahantäyttö-funktiota. Tosin nuorempana kun naapurin suomenhevosia hoitelin, niiden omistaja valitteli, että ne metsälaitumella ollessaan söivät myös isompia kasvuikäisiä puita (pureksivat varmaan kaarnaa) - toisille maistuu... ;)

    Jos ajattelee tätä yhtälöä, että monen harrastehevosen liikunta on vähäistä ja luonteeltaan varsin kevyttä, ne seisovat paljon karsinassa ja/tai pienessä hiekkapohjaisessa tarhassa, ja ne syövät hyvää, ravinteikasta heinää (=liikaa energiaa kulutukseen nähden mutta liian vähän pureskelu- ja mahantäyttötarpeeseen nähden), niin eihän se ihmekään ole, jos erinäisiä aineenvaihdunnallisia vaivoja syntyy. Olkikaan kun ei ilmeisesti ole ongelmaton syötettävä mahantäytteeksi...

    VastaaPoista
  18. Ah, vihdoinkin joku joka uskaltaa sanoa tämän ääneen! Olit luonut mielenkiintoisen kirjoituksen, joka toivottavasti avaa ihmisten silmiä ja olisi askel kohti tyytyväisempiä ja onnellisempia hevosia.


    http://preeriatuuli.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  19. Hyvä kirjoitus, nyökkäilin monessa kohtaa. Teidän hevosten laidun on aivan ihana, oikea paratiisi metsineen ja polkuineen. Tuollainen minullakin olisi jos olisi oma talli ja mahdollisuus moiseen :) Lisäksi haluttaisiin laitumesta yläosan, jonka päältä on turvallista syödä heinät, ja jotta laitumen voisi kuraisimmilla keleillä rajata. Jossittelulla jos jatketaan, täytyy sanoa, että ottaisin mallia tuotantoeläimistä ja tekisin talliin ison makuuhallin, jossa hepat voisivat viettää yönsä, jotta omistajalla olisi mielenrauha öisin ;) Ja täytyypä vielä lisätä, että vanha herra Into oli kyllä aina vesisateella portilla huutamassa, että haluaa heti sisälle. Yksilöitä :)

    Tähän kilpahevosen elämään halusin kommentoida - monet kuvittelee, että oikeiden kilpahevosten elämä on sitä, että ne tarhaavat neljä tuntia päivässä ja liikkuvat tunnin ratsastajan kanssa. Se ei ole niin - niitä saatetaan kävelyttää erikseen, ne voivat tarhasta kahdessa osassa, milloin on hierontaa yms. Hevosen päivä on siis täynnä aktiviteetteja! Mielestäni paras esimerkki kilpahevosen elämästä on viime viikollakin maailman ennätyksiä rikkoneesta parista, Charlotte & Dujardin, sillä kilpailujen jälkeen Charlotte olostasi nettiin kuvat tuosta maailman parhaasta hevosesta - laitumella, ihan tavallinen loimi ja tavalliset suojat päällä, niin tyytyväisen näköisenä, ettei kuvan nähtyä voinut olla hymyilemättä. Sellaista elämää viettää olympiavoittaja - sitä luulisi, että suomalaisetkin harraste- ja kisahevoset voisi päästää laitumelle ;)

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.