tag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post6316260314373190525..comments2023-09-16T10:51:33.067+03:00Comments on Rouskutellen!: ONNETTOMUUSmarjohttp://www.blogger.com/profile/11123212696787529762noreply@blogger.comBlogger19125tag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post-12513943704600138042014-02-15T07:19:27.405+02:002014-02-15T07:19:27.405+02:00Kiitos Anna kommentintasi!
Pikku hiljaa alan pääs...Kiitos Anna kommentintasi! <br />Pikku hiljaa alan päästä takaisin normaali arkeen. Tapaus säikäytti minut pahemman kerran ja sai minut painimaan itseni syyllistämisen kanssa oikein kunnolla! Miten voinkin olla noin tyhmä idiootti ja "aina" kulkea sieltä karvaan kantapään kautta. Varsinkin kun olen saanut aika karskiakin palautetta tuntuu, että olen loistava esimerkki siihen miten ei pidä toimia!<br />Sanasi todellakin lohduttavat minua :) ja kiitos asiantuntevista neuvoista! <br />Kuljemme etanan askelin :)Sirihttps://www.blogger.com/profile/04581351867127101714noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post-55672561556431119242014-02-13T14:45:30.132+02:002014-02-13T14:45:30.132+02:00Minäkin kommentoin tänne vähän jälkijunassa kun en...Minäkin kommentoin tänne vähän jälkijunassa kun en aiemmin ehtinyt! Todella kurja tapaus, mutta hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu, ja pahoistakin kammoista voi onneksi päästä ajan kanssa yli. Itse aloin uskoa siihen, kun sain todella pahasti lastauskammoisen hevoseni aikoinaan koulutettua helpoksi lastattavaksi ja vieläpä ihan yksin, ilman minkään hevoskuiskaajien apua (siihen aikaan sellaisia ollutkaan...) . Ei siihen tarvittu muuta kuin paljon aikaa, kärsivällisyyttä ja herkkupaloja. <br /><br />Itse ajattelisin tuosta teidän tilanteesta, että ei kannata alkaa vältellä mönkijöitä, vaan päin vastoin yrittää saada hevonen (tai mielellään kaikki tallin hevoset!) siedätettyä niihin. Jos saisitte vaikka mönkkärin jostain lainaan tai ystävällisen mönkijäkuskin tallin pihalle. Aluksi antaisitte hevosten tutustua paikallaan olevaan ajopeliin ja sitten vähitellen käynnistelisitte, ja palkitsisitte herkkupaloilla. Kun ei sitä mönkijän kohtaamista kuitenkaan voi varmuudella välttää tulevaisuudessa.<br /><br />Jos yhtään lohduttaa niin et ole ensimmäinen etkä ainoa jolle on käynyt tuon tyylinen haaveri kärryjen tai reen kanssa. Kun hevosella on ajopeli perässä, niin eipä sitä voikaan hätätilanteessa hallita samalla tavalla kuin hevosta, jolla on pelkkä satula selässä, koska et voi pyöräyttää hevosta itsesi ympäri...ja tämän on moni minunkin tuttu "ratsutäti" joutunut karvaasti kokemaan. Minä kun olen ravi-ihminen ja itse asiassa ihan koulut käynyt ravivalmentajakin, niin minulta välillä ratsuihmiset kyselevät neuvoja ratsun ajo-opetukseen. Neuvon AINA, että toimikaa niinkuin ravivarsan opetuksessa: ottakaa tilanteeseen kuskin lisäksi KAKSI taluttajaa ja molemmille PITKÄT liinat käsiin. Olipa sitten kyseessä varsa tai aikuinen hevonen, tai vaikka sellainenkin hevonen jolla on jo ajettu, jos edellisestä kerrasta on aikaa, paikka ja vehkeet ovat eri ja ihmiset kokemattomia. Yksi taluttaja ei pysty hätätilanteessa hevosta pitelemään ja lyhyistä riimunnaruista loppuu äkkiä pituus kesken. <br /><br />Joskus tämä kuulostaa ratsuihmisistä pahalta, ja kerran joku oikein vihaisestikin sanoi minulle, että MINUN hevoseni kanssa ei kyllä käytetä mitään PAKKOkeinoja. Yritin sitten selittää, että ei avustajat ja liinat tarkoita mitään pakkoa. Jos kaikki sujuu hyvn niin taluttajat voivat pysyä täysin passiivisina, narut löysällä mutta ne voivat estää juuri tuon tyylisen onnettomuuden. Tosin olen kerran ollut tilanteessa jossa meitä oli kolme ihmistä kahden pitkän liinan kanssa, ja silti varsa nakkasi meidät kaikki pitkin pöpelikköä ja laukkasi vapaana tiehensä. :D Mutta kuitenkin todennäköisempää on hevosen käsissä pysyminen kun avustajat ja liinat ovat ekoilla kerroilla mukana. Jos kaikki sujuu hyvin niin sittenhän avustajista voi nopeaan tahtiin luopua. <br /><br />Teidän tapauksessa uskon että vielä siitä hyvä ajohevonen tulee, kun kuitenkin tähän asti olitte tehneet kaiken pohjatyön huolella niin tuskin yksi haaveri kaikkea romahduttaa. Tarpeeksi hidas eteneminen nyt vain niin kyllä se siitä! :)<br />Annahttps://www.blogger.com/profile/15502004033245388206noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post-77154010547156507682014-02-11T22:01:03.517+02:002014-02-11T22:01:03.517+02:00Niin koomiselta kuin se kuulostaa sain kouluttajal...Niin koomiselta kuin se kuulostaa sain kouluttajaltamma Sarilta tänään pihaan "uudet" kärryt! <br />No okei en ensinnäkään SAANUT niitä vaan ihan itse omin pikku rahoineni ne ostin jo viime syksynä. Tarvetta kuin ei ole ollut niin niiden tuonnilla ei ole ollut mitään kiirettä. <br />Eikä niille tarvetta tietenkään ollut nytkään, mutta kun Sari kerta oli tulossa niin toi hän ne samalla kyydillä.<br />Nyt on nurkat täynnä valjakkovaunuja, rekiä, aihioita, raviharkkareita ja koppakärryjä, mutta ei ponia jolla niitä vetää...<br /><br />Kuten anzaa totesitkin niin aiomme juuri tehdä niin, että kärryt jäävät pihaan ja niiden paikkaa siirrellään, mutta niillä ei tehdä mitään. Enkä minä luovuta, vaikka se helpoin tie olisikin. <br />Yritän olla positiivisin mielin ja teidän tärkeät ja kannustavat kommenttinne ovat olleet siihen oiva apu. <br /><br />Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos!!!Sirihttps://www.blogger.com/profile/04581351867127101714noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post-66732675380790186312014-02-11T20:24:17.265+02:002014-02-11T20:24:17.265+02:00Voi ei.. Mutta, älä vaan koskaan luovuta! Kokemus ...Voi ei.. Mutta, älä vaan koskaan luovuta! Kokemus oli aivan varmasti teille molemmille todella pelottava ja vaikea ehkä päästä yli. <br />Rauhassa alotatte taas totuttelun. itse varmasti ottaisin kärryt pihaan ja totuttaisin hevosen niihin ensin vain katselemalla, nyt ei todellakaan ole mikään kiire. Tietysti pihasta kannattaa saada nopeasti se turvallinen paikka, jonne hevonen voi aina tulla ja tuntea olonsa turvalliseksi. <br /><br />Edetkää kuten parhaaksi näette, mutta on hyvinkin mahdollista, että joku päivä saat rutiinina lähteä poikaa ajamaan -ja molemmat ihan yhtä innoissaan rennoin mielin. <br /><br />Omien hevosten kanssa ollaan käyty kaikenlaisia kammoja ja kokemuksia läpi ja käydään yhä, ja kaikesta ollaan (kovalla työllä toki) selvitty. Kärsivällisyys on tärkein asia, jota nyt tarvitset. <br /><br />Uskon kyllä että pärjäätte, kunhan isoin järkytys on ohi. Tsemppiä teille! (:<br /><br />ps. muista ajatella myös positiivisesti, olisi voinut käydä vielä pahemmin.. Onneksi selvisitte molemmat ehjinä, ainakin ulospäin. Te saitte vielä mahdollisuuden, jota ei kannata hukata! (:anzaahttps://www.blogger.com/profile/07141663965349194185noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post-48330056918500034512014-02-11T13:59:49.800+02:002014-02-11T13:59:49.800+02:00Kuten Sari kirjoitti minulle naamakirjassa käymään...Kuten Sari kirjoitti minulle naamakirjassa käymääni viestiketjuun paras tapa alkaa purkaa vyyhtiä olisi saada paikalle mönkijä. Tulisinkin teiltä Jessi lainaan ruhtinaallista maksua vastaan mönkijäänne, mutta taidatte asua turhan kaukana ;)<br />Ihanteellista onkin, että teillä nuo vempeleet "porotokkineen" kaikkineen on käytössänne :)<br /><br />Viime päivinä olen huomannut itsessäni pelkoa ja jännitystä ja nyt sitten panikoin siirränkö nämä tunteet seuraavaksi hevoseeni. Kuten plegis kirjoitti minun pitäisi nyt huomioida myös omia tunteitani etten seiso hevoseni tiellä jatkossa.<br />Kääk! Sari saa tehtäväkseen siis yrittää rentouttaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla (tai aika monella iskulla).<br /><br />Eilen kävinkin Marjut kurkistelemassa blogiasi (ja ihastuin siinä sivussa heinähöyryttimeesi, hah -tahtoo samanlaisen). Tänään ainakin iltasella tiedän mitä käyn lukemassa ;) Kiva et säkin olet löytänyt Sarin! <br /><br />Bessielle täytyy sanoa, että olen nyt alkanut epäillä taitojanikin (joita on niin kovin vaatimattomasti muutenkin), mutta onneksi sitä apua ainakin on saatavilla ja sitä olen valmis hankkimaan tulevaisuudessakin. Aion tänään olla ainakin hyvä kuunteluoppilas, vaikka päätä särkee paniikista jo valmiiksi ;)<br /><br />Pitäisköhän mun videoida tän päiväinen sessio niin saadaan oikein kunnon esimerkit aikaiseksi?! :)<br /><br />Kiitokseni vielä teille ihanille jotka lähetitte privat postia sähköpostiini kokemuksistanne <3<br />Suunta on vain eteenpäin!Sirihttps://www.blogger.com/profile/04581351867127101714noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post-7292000000003404112014-02-11T11:15:52.080+02:002014-02-11T11:15:52.080+02:00Oijoi, jopa oli sattumus! Kyllä te selviätte, sull...Oijoi, jopa oli sattumus! Kyllä te selviätte, sulla on taitoa ja myös apua saatavilla. Joudutte vaan kulkemaan vähän pitemmän tien kärryttelyn opettelussa.Bessiehttps://www.blogger.com/profile/11940266704768575099noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post-81777054766163977712014-02-11T06:24:19.497+02:002014-02-11T06:24:19.497+02:00Meillä tapahtui "jotain" tuolla tienposk...Meillä tapahtui "jotain" tuolla tienposkessa 1-vuotissyksynä ruunauksen jälkeen (vein ylivireän juuri ruunatun oripojan kävelylle) ja varsa pelästyi siis todellakin jotain. Lopulta en saanut sitä edes sinne tielle, pelkäsi paikkaa ja asfalttia. Välillä meni hyvin, mutta sitten tänä syksynä olin taluttelemassa sitä ja se pelästyi uudelleen samassa paikassa autoa. Ikinä se ei ole ollut noin peloissaan. :( Sen jälkeen meni taas hetki, että sain sen edes lähelle kyseistä kohtaa. Otettiin jo Sari-ope apuun ja kunhan saan taas aikatauluni sopimaan, jatketaan Sarin opastuksessa. Eli toisin sanoen, mä en saa tätä maastoon ilman vetohevosta ja ilman rodeointia. :( Siihen kylkeen oma jännitys, mikä on tullut siitä, kun varsa hyppii ja tiellä on jonkin verran liikennettä. <br /><br />Kaveriponin perässä menee nyt jo kohtalaisesti. Tiedän missä mättää ja kun sitä on korjattu, on päästy joka kerta vähän pidemmälle, jopa yksin. On tehty samaa harjaussettiä ja yritetty saada varsa rennoksi. Nyt voidaan jo pelkän naruriimun kanssa tepsutella tuolla, aiemmin ei käynyt edes villissä mielessä. :)<br />(tulipa sekava teksti... No, blogissani on mm. tunnisteilla "autopelko", "läheisriippuvaisuus", "maasto" ja "maastakäsittely" juttuja näistä)Marjuthttps://www.blogger.com/profile/08433994247598759412noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post-42837437148910184782014-02-11T01:11:31.824+02:002014-02-11T01:11:31.824+02:00Voi sentään, teille sattuikin sitten jokaisen hevo...Voi sentään, teille sattuikin sitten jokaisen hevosten kanssa touhuilevan painajainen, yksin tallilla ja onnettomuus.. <br /><br />Tässä vaiheessa toivotan tsempit ja muistutan, että Rousku kuntoutuu sen minkä kuntoutuu, mutta tarkkailethan itseäsi! Jos sinulla jää jokin tiedostamaton kammo noihin tapaturmaan liittyviin asioihin, se on väistämättä ponin kehityksen tiellä. Anna pääkopallesi aikaa toipua ennen kuin hyppäät seuraavaan vaativaan asiaan.<br />Eli mukavaa puuhastelua ponin kanssa hyvällä fiiliksellä, miettimättä sen kummempia tulevaisuutta. Aika näyttää kyllä kuinka käy, joskin yhdyn edellisten kommentoijien pointtiin siitä, että Rohan on vuonohevonen, ja olette rakentaneet erittäin mallikkaan pohjan koulutukselle tähän mennessä, joten jos jotain todennäköisyyksiä haluaa laskea, niin ajoponin tulevaisuus ei näytä kovinkaan tuhoon tuomitulta :) <br /><br />Pidä huolta itsestäsi, vain siten pystyt auttamaan myös ponia! Ikävää, että näin piti teille sattua, mutta me ihmiset olemme melko usein aikamoisia kantapäänkautta oppijoita, eli tästäkin kertyi varmasti jotain takaraivoon tulevaisuuden varalle ;)<br />Hyviä treenihetkiä, ja onneksi teillä on noin hyvä kouluttaja kuin Sari käden ulottuvilla! :) Plegisnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post-9131539662466993602014-02-11T00:00:37.022+02:002014-02-11T00:00:37.022+02:00Todella ikävä kuulla, että tälläinen sattumien sum...Todella ikävä kuulla, että tälläinen sattumien summa aiheutti noin ikäviä tilanteita ja takapakkia ajo-opetuksen kanssa. Onneksi saatte jo huomenna Sarilta apua tilanteeseen!<br /><br />Laukkaavat laumakaverit (joskin aitojen sisäpuolella onneksi pysyvät sellaiset) aiheuttivat meilläkin "pientä" päänvaivaa silloin, kun Vilma oli koppilevossa. Oli vallan hauskaa, kun varsa meni niin ylikierroksille, ettei pysynyt naru käsissä vielä kolmannella kerrallakaan, kun sen "kiinni" sain. Aina sai kömpiä uudestaan lumihangesta ja puistella lumet hihansuista ja kauluksesta. Olin varma, että siinä meni se hyväkäytöksinen tavan riimulla tielläkin taluteltava varsa, kun ainakin tuli varsin selväksi, että se ei minun käsissä pysy niin päätettyään... Onneksi meillä ei juuri ole pelkoa liikenteestä, kun tien päässä ollaan, voin vaan kuvitella miltä tuntuisi katsella, kun nuori painaa häntä suorana tietä pitkin poispäin...<br /><br />Meillä on myös siitä kiitollinen tilanne, että taloudesta löytyy niin mönkijä kuin kelkkakin, eli on saatu hevoset totutettua niihin perinteisesti hevosten pahimpiin painajaisiin! Voisi olla mielenkintoista edes harjata pihassa pelkäävää hevosta, kun ohi menisi kelkka kera poron ja perässä pöristelisi mönkijäkin. Hiihtäjät suhisevine suksineen on sitten asia erikseen... ;)<br /><br />Paljon tsemppiä teille jatkoon!Jessihttps://www.blogger.com/profile/15848922158439241264noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post-87941973055563159312014-02-10T23:22:24.760+02:002014-02-10T23:22:24.760+02:00Kiitos Konvehti tosi paljon onnistumisen toivotuks...Kiitos Konvehti tosi paljon onnistumisen toivotuksista! :) Niitä tarvitaan, koska olin heti tapahtuman jälkeen sitä mieltä, että sinne meni sitten sen ponin ajoura kankkulan kaivoon. Niin moni kokeneempi hevosnainen ja pari kohtalotoveriakin jo kerinnyt kannustaa, että ei parane vaipua synkkyyteen joten sinunkin kokemuksesi lohduttaa, vaikkakin ikävä kuulla että se tuonut mukanaan myös turvattomuuden tunnetta. <br />Sitä oikeastaan pelkäänkin enemmän, että huonot kokemukset voivat myöhemmin laukaista vaaratilanteita. <br />Mitäs jos ne kärryt joskus saa perään ja sitten tulee mönkijä vastaan? <br />Entäs jos se yhdisti jonkun äänen tai laukkaavan hevosen samaan tapahtuma ketjuun ja tulevaisuudessa sen kuullessaan/ nähdessään pelottava tunne palaa sen mieleen? <br />Ehkä sitä täytyy sitten ottaa vaan varman päälle niin pitkään ja aina kuin se vaan on mahdollista tai sitten vain luovuttava kärryponin unelmasta ja satsattava muihin juttuihin. Ei sitä viitsisi turvaalisuutensa kanssakaan alkaa leikkimään.<br />Tsemppiä teillekin kovasti jatkossa!!!Sirihttps://www.blogger.com/profile/04581351867127101714noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post-6294197130580461492014-02-10T23:02:55.698+02:002014-02-10T23:02:55.698+02:00Voin niin hyvin samaistua tähän tekstiin. Meillä o...Voin niin hyvin samaistua tähän tekstiin. Meillä oli aika samanlainen tapahtumaketju ponin kanssa pari syksyä sitten, mutta pienen totuttelun ja _ajan_ kanssa sillä oli jo seuraavana vappuna kärryt perässä. Tänä vuonna tuli kuitenkin pariin otteeseen taas takapakkia ja tällä hetkellä en tiedä, haluanko ajaa enää ollenkaan kun aletaan liikkua jo omallakin epämukavuusalueella.<br /><br />Rohan on nuori kylmäverinen poni ja sillähän on tosi hienosti rakennettu pohja. Hurjasti voimia matkalle! Tulevat onnistumisen kokemukset ovat arvokkaita ja ihania, mä toivon niitä teille aivan superpaljon <3 Konvehtihttps://www.blogger.com/profile/00500261224190352897noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post-12304472360665485852014-02-10T22:46:02.755+02:002014-02-10T22:46:02.755+02:00Kiitos Ulla <3
Huomenna saan taas kuulla "...Kiitos Ulla <3<br />Huomenna saan taas kuulla "kunniani" Sarilta ;) että niin mitenkäs sen hevosen kanssa tuleekaan taas touhuta ja niin sen pitääkin olla. Mielenkiinnolla odotan huomisia treffejämme.<br /><br />Ja Sinä ihana Helena löydät aina ne kaikkein kannustavimmat, rohkaisevimmat ja kauneimmat sanat. Mä todellakin toivon, että kaikki järjestyy lopulta parhainpäin. Oon valmis rakentamaan kaiken alusta JÄRKEVÄSTI ja mihinkään ei ole kiire enää (jos nyt on ollutkaan).Sirihttps://www.blogger.com/profile/04581351867127101714noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post-50695969867081301662014-02-10T22:29:40.870+02:002014-02-10T22:29:40.870+02:00Voi Siri,hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu,varsin...Voi Siri,hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu,varsinkin nuorten.Ei kannata syytellä itseään tässä tilanteessa,kuitenkin harmillista hevosen opetuksen kannalta, kuin myös sinä koit järkytyksen tässä tapahtumassa.Uskoisin kuitenkin,että ajan kuluessa kaikki muuttuu hyväksi, hevosesi alkaa jälleen luottamaan ajo-opiskeluun.Ei toki peli ole mitään menetetty.Joskus tämänkaltaiset tapaturmat voivat jättää pysyvän jäljen hevosen kehitykseen.Onneksi kyseessä on vuonohevonen eikä esim.ravurivarsa,voin kokemuksesta sanoa,että aika parantaa hevosenkin kokemuksen,kunhan työstät sitä maltillisesti rakentaen kuten tähänkin asti,niin luottamus palaa pikkuhiljaa.Apuri on hyvä olla mukana,kun aloittelet uudestaan ajo-opetuksia (ja muutenkin alkuvaiheen opetuksissa).<br />Ottaisin kyl selvää tästä mönkijäkuskista, ja antaisin tiukan positiivisin asentein informaatiota,että näin voi käydä eläinten kanssa,samalla pyytäisin pysymään pois teidän hevosten läheltä!Jos et löydä kuskia,niin kirjoita vaikka tämä juttu yleisöpalstaan teidän paikallislehteen varoitukseksi.<br />Nyt sit vain tsemppiä sul itellesi ja sitäkautta hevosellesikin :) Helenanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post-17644185908255787012014-02-10T22:27:35.933+02:002014-02-10T22:27:35.933+02:00Niinkuin jo puhuttiin niin nyt kaikki peukut pysty...Niinkuin jo puhuttiin niin nyt kaikki peukut pystyyn, että järkevä jätkä toipuu tästä mahdollisimman hyvin. Ja koita olla soimaamatta itseäsi enää, kaikkea voi elukoitten kanssa sattua. Tsempit huomisille treffeille! :)Ullanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post-43148262593295958112014-02-10T21:53:49.867+02:002014-02-10T21:53:49.867+02:00Kiitos vielä anonyymillekin! Säröjä tuli juu molem...Kiitos vielä anonyymillekin! Säröjä tuli juu molempien sieluun, mutta yhdessähän me Rouskun kanssa tätä hommaa tehdäänkin niin eiköhän me yhdessä haavatkin ommella ajan kanssa ;)Sirihttps://www.blogger.com/profile/04581351867127101714noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post-6591105405735287212014-02-10T21:50:33.513+02:002014-02-10T21:50:33.513+02:00Kiitos Marjut <3
Oletko sä kirjoittanut siitä b...Kiitos Marjut <3<br />Oletko sä kirjoittanut siitä blogiisi? Mä haluun ehdottomasti lukee sen ja kaikkien muittenkin kohtalotovereiden tarinat kiinnostaa tietty joten linkkejä saa laittaa tänne tai vaikka henkkoht postia mulle Sirituominen@hotmail.com.<br /><br />Olin pari vuotta sitten sellaisella ajokurssilla jossa oli nuori vuono säikähtänyt kesken kärryajelun, pudottanut kuskin ja juossut itsensä ja kärryt solmuun. Tapaus oli kurssilla opettelemassa ajoponiksi uudestaan ja muistan ajatelleeni silloin, että toivottavasti meille ei koskaan käy noin. No pitihän se meidän sitten olla seuraava esimerkki miten ei tule toimia.<br /><br />JA Hanna olet niin oikeassa. Arvaa vaan kuinka olen hakannut päätäni seinään, että miksi helkutissa mun piti ne kiinnittää. Ehkä siksi kun ne ei pysy kiinnittämättä ja piti taas ahnehtia kun kaikki aina menee niin hyvin niin luotin siihen tietysti nytkin. Enhän mä ny osannu kuvitella, että ympäristö vois jotenkin vaikuttaa asiaan kun normaalisti tuolla mitään tapahdu. Mönkijä hemmo meni menojaan eikä se mitään varmastikaan huomannut. Oli jo hävinnyt kauas näkyvistä kun ponit päätti juosta vapauteen. Auto selvisi yllättävän vähillä vammoilla. Pienet skraidut ja pari lommoa ja rikki mennyt sivupeilin kulma (jopa itse peili säilyi ehjänä). Korjaamolle se kuitenkin menee. Onneks on täyskasko.Sirihttps://www.blogger.com/profile/04581351867127101714noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post-57126436478688630972014-02-10T21:49:30.253+02:002014-02-10T21:49:30.253+02:00Harmittaa sun puolesta. Ja onneksi kuitenkin hevos...Harmittaa sun puolesta. Ja onneksi kuitenkin hevoset ovat kunnossa ainakin päällisin puolin. <br />Ja kun etenee rauhassa niin varmasti unohtuu toikin lopulta. Ainakin sulla on tukena Sari auttamssa.<br />Tsemppiä nyt teille! :) Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post-457042592478345402014-02-10T21:40:05.675+02:002014-02-10T21:40:05.675+02:00Voi miten kurja tapahtumaketju :(
Jälkiviisaushan...Voi miten kurja tapahtumaketju :(<br /><br />Jälkiviisaushan on kaikkein helpointa, ja sanoisin että ei ehkä ollut ihan viisasta kiinnittää yksinään mitään perässävedettävää vapaana olevan hevosen perään, jos siis se hevonen on aiemmin osoittanut jonkinasteista kärrykammoa. Samaahan olisi voinut harjoitella turvallisemmin olemalla kiinnittämättä aisoja lainkaan ja olla vain kiinnittävinään, jolloin ne olisi saanut tarvittaessa nopeaakin nopeammin pois. Mutta vahinko ei tule kello kaulassa, ja joskus niitä vain sattuu. Uskon kuitenkin että ajohaaveita ei tarvi vielä kokonaan haudata vaan ajan kanssa ja rauhassa edeten "haavat" paranevat kyllä. Pääasia että mitään fyysistä damagea ei Rouskuun tullut. <br /><br />Mites muuten auto - tuliko isokin ryppy? Ja mitä se mönkijätyyppi - huomasiko ollenkaan minkälaisen härdellin sai aikaiseksi??? Mä olen meidän tieltä kylmän viileästi käännyttänyt moiset mönkkärisankarit pois mutta teillä se ei tietty ole mahdollista. Maailman turhimpia moiset kapineet!!!Hannahttps://www.blogger.com/profile/03758133988991749355noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2962081616356241472.post-17567391378465087402014-02-10T21:39:00.450+02:002014-02-10T21:39:00.450+02:00Tsemppiä!
T: Kohtalotoveri (tosin toisessa asias...Tsemppiä! <br /><br />T: Kohtalotoveri (tosin toisessa asiassa), mutta pienin askelin mekin edetään taas. Hitaasti, mutta varmasti.Marjuthttps://www.blogger.com/profile/08433994247598759412noreply@blogger.com