Turbomummo vauhdissa

Rouskusta on kasvanut jo iso mies! Ikää tulee pian 10 kuukautta täyteen.
Tässä näkyy muuten hyvin vuonohevosen oritupsu.
Jälleen yksi historiallinen perinne rodulla..

Vihdoinkin Hilppa pääsi tänäpä kauan suunnitellulle kärrylenkille! Moneen otteeseen sitä on jo pitänytkin ajeluttaa, mutta esteenä on olleet sekä jäiset tiet että ajanpuute. Tiet on onneksi jo sulaneet, ja päivien pidennettyä ehtii hevostenkin kanssa kummasti aiempaa enemmän.

Mikäs raviponi se siellä niin reippaasti juoksentelee!?

Kauhulla ja mielenkiinnolla odotettiin, mitä Hildurin lenkkeilystä tulee. Sitä ei ole nyt oikeastaan muutamaan vuoteen liikutettu kunnolla. Kuten todettu, Hiltsu on kirjaimellisesti kuin aasi. Kentällä ratsastusta on ihan turha edes yrittää, ja maastossakin tammalla on kaksi vaihdetta - seistä paikallaan tai juosta täysiä (ei, onpas sillä kolmaskin, pakki toimii ja hyvin!)

Hilppa on lisäksi joskus nuorena sairastanut kaviokuumeen, ja nyt vanhemmiten on jalkojen kanssa ollut välillä ongelmia. Hiltsu on ihana kamala hevonen, joka yli kymmenen vuotta sitten ilmaiseksi talliin saatiin - sillä ehdolla, ettei se koskaan lähde uuteen kotiin. Haaveilen kyllä kovasti, että tämä aasi saataisiin vielä liikkumaan ja säännölliseen käyttöön, sen verran kiva sillä on ratsastaa! Kunhan jalat kestää ja mummo suostuu liikkumaan..

Mutta Hilppahan yllätti meidät Sirin kanssa - kertaakaan ei tarvinnut käydä taluttamassa tammaa lenkin aikana! Uskomatonta, itse asiassa homma toimi täysin päin vastoin, ja mie jo pelkäsin, että tullaan kiitolaukkaa kotio. Hiltsulla oli vauhti päällä ja sitä sai pidätellä koko matkan. Jopa kotoa pois päin lähtiessä. Tetty muutamat stopit ja hirnumiset piti mukaan mahduttaa, mutta joka kerta liikkeelle lähdettiin kärryistä käsin ohjastamalla.

Njäh, taitaakin olla vaan joku
possupassia köpöttelevä aasi...

Ei tehty pitkää lenkkiä, mutta kyllä huomasi, että mummon kunto on täysin romahtanut. Nyt täytyy vaan pitää maltti mukana ja tehdä tosi rauhallisia reissuja Hildun kanssa. Paras olisi melkein käydä sitä taluttamassa, tai ottaa Lotan kärryjen perään kävelylenkeille. Näillä kehitetään sekä tammalle kuntoa että motivaatiota lenkkeilyyn ennen kuin kannattaa selkään hyppäämistä edes ajatella. Hiljaa hyvä tulee. Vaikka Hiltsulla oli kyllä selvästi kivaa, kun kotiopäin annettiin tamman ottaa pienet laukkaspurtit radanvarressa. Mie vaan pelkäsin, että heppa lähtee käsistä, sen verran vähän piti menohaluja hillitä kuitenkin ;D Hiltsu on kyllä aina tykännyt kärryttelystä ja kulkee selvästi paremmin kärryjen edessä kuin ratsain. Mutta eiköhän tästä vanhasta rouvasta vielä maastoratsu tehdä. Alkaakin olla jo ikävä issikan (sori, aasin) kyytiin..

Rousku-poju puolestaan kävi Sirin ja Lotan kanssa pellolla ajelulla. Olipa hyvää treeniä varsalle tämäkin, kun epätasaisella ja märällä pellolla kärryt pomppivat ja rämisivät ja kuulostivat taas vallan erilaisilta kuin ennen - hui! Koppitreenissä vaihdettiin keltuaisten kipot toisin päin, mikä oli taas varsalle kummallinen juttu. Vähän sen piti ihmetellä, että mites mie nyt tänne puolelle tuunkin syömään. Mutta hienosti taas kerran kiipesi lastaussillalle ruokailemaan. Vaikka äiten tissi vetikin huomattavasti enemmän puoleensa kuin ruokakippo... Kyllä me pian päästään jo koppiin saakka syömään, uskokaa pois. Hiljaa hyvä tulee tässäkin, kuten kaikessa hevosten koulutuksessa :)

Hetkonen, jos mä nostan jalat tähän mäen päälle niin mä saan ruokaa?

Helppo homma!