Ponit syyslaitumille

Lara perjantaina lähdössä iltalenkille.

Ollaan oltu Laran kanssa tällä viikolla melkonen parivaljakko. Molemmat ratsasteltu ja ajeltu, hoidettu poneja, siivottu tallia ja ehkä parhain kaikista tehty poneille uutta laitsaa koirien kera. Ponit olivat kynineet nykyisen tarhansa syömäkelvottomaksi ja kaikenhuipuksi lantalantyhjentäjä traktorinrenkaillaan mylläsi koko tarhan sellaiseksi mutavelliksi, että hevoset tuppasivat seistä vain pihatossa heiniä narskutellen. Tästä näystä intoutuneena nappasin vasaran ja lankarullan ja lähdin paukuttelemaan aitatolppia pitemmälle metsikköön. Seuraavana päivänä päästäessäni ponit ulos ajoin ne peremmälle uuteen osaan tarhaa ja voi sitä intoilun ja ihmettelyn määrää. Ensin tuntui, että kaikkien piti hyökätä samaan ruohotupsuun sitten uskallettiin vähän jo lähteä tutkimaan, mutta pitkät heinänkorret pysäyttivät ponilauman kuin seinään:

" Missä ne eiliset aitanauhat tästä kohtaa on?""Uskalletaanko me nyt mennä eteenpäin?""Jospa tuolta vähän varovasti kurotan jotain suuhun pantavaa?""Siis mitä ihmettä?! Hildur kävelee suoraan surman suuhun.. ei mutta hänhän on vielä hengissä!" ..ja eikun perään. Sitten raksahti puunoksa tassun alla!
WRooOOooom... ja vauhdilla pomon selän taakse turvaan. "Mikä se oli?"Parempi nyhtää taas porukalla hetki tätä samaa kortta :)

Niiden katseleminen oli niin huvittavaa ja lämmitti mieltä kun oikein näki kuinka innoissaan ne olivat. Bimi kellahti piehtaroimaan monen monta kertaa ja ylös noustuaan heitti sellaisetkin pukkipieru pyrähdykset, että Ylläri ja Skella intoutuivat mukaan, mutta vielä pysyttiin turvallisuus syistä vanhalla puolen aitausta.
Kiipesin sitten tarhassa olevaan mäntyyn yrittäessäni saada kunnon maisema kuvaa, mutta keskityinkin kuvaamisen sijasta enemmän puussa pysymiseen :)
Tämäkin oli poneista vallan kummallista ja vaikka he huomioivat minun heilumiseni puun"latvassa" silti alastullessani piti vähän säpsyä ja pyrähdellä. Tiedä mitä apinoita sieltä puusta voi niskaan hypätä :)

Kaula venyy ja venyy.. missä ne turvalliset aitanauhat on?

Mitä me aitanauhoista täällähän voi syödä suoraan puustakin.

Uskaltaisko hypätä tuntemattomaan?

Jos tästä ensin vähän kurotan ja nappaan parhaat korret.

Mun vuoro.. jaa tonne vai? Ei kyllä millään pysty.

Ylläri miettii.. mennäkö vai eikö mennä?

No jos mäki vaan nappaan tässä pari kortta ja....

....meen sit siliteltäväks tonne vanhalle puolelle.

Miks mennä merta edemmäs kalaan kun ruoka tuodaan suoraan suuhun.

Hildur otti ensimmäisen ratkaisevan askeleen.

Skellakin uskaltautui vähän lähemmäksi.

No kai määki si kehtaan.

Piilosilla.

Bambi katsoi parhaaksi syödä vain heiniä etupihalla.

Nam, nam ja aaww..ihana poni.

Pus-pus.. lähdetäänkö lenkille mussu?

Lara nappasi Lotan kärrylenkille, muitten jäädessä nauttimaan uudesta tarhastaan.

Ylpeä ajuri :) 

Lotan jalka on kestänyt hyvin viikon liikutuksia, ontumista en ole huomannut viime sunnuntain jälkeen lainkaan joten Marjo uskalsi ilmoittaa Lotan ensi viikonloppuna kisattaviin Vuonohevosten mestaruuskilpailuihin!! Kaikki joukolla kannustamaan keltiäisiä ja tietysti meitin Lotta-Pottaa!! ;)