"Vuohenmaan vuonohevoset"

Oma talo maalla.. Ja talli pihassa.. Mies joka auttaa hevosten hoidossa.. Kaksi ihanaa vuonohevosta! Pari issikkaa vuokraamassa karsinapaikkoja.. Koiria.. Kissoja.. Oma rauha ja oma elämä hevosten keskellä. Juuri tämän minä haluaisin. Ja tämän kaiken on jo saanut rakas ystävämme Viivi, jonka luona kävin kylässä joulun jälkeen nyt ensimmäistä kertaa heidän nykyisessä omassa talossaan Vuohenmaalla.

Blogissa on tainnut aiemminkin vilahdella kuvia Linestä ja Svejkistä, nyt niitä on luvassa kasapäin lisää. Lähes tuhat kuvaa tuli poneista napsittua, pitihän tilaisuus taas käyttää hyväksi, kun ehkä kerran vuodessa nähdään. Kelit eivät valitettavasti suosineet, kun vesisateet olivat juuri alkaneet ja maisema oli hyvin synkkä ja harmaa. Mitään maailmaa mullistavan upeita vuoniskuvia ei siis tällä kertaa saatu aikaiseksi. Pääasia lienee kuitenkin upeat mallit, joiden kuvaamisessa ei voi epäonnistua. Laskettakoon tähän myös Viivi mukaan! ;)

Ensin paljon ja vähän enemmän poseerauskuvia Viivistä ja poneista. Sinisessä riimussa esiintyy (tilasto)ruuna Svejk ja punaisessa tamma Lökke Line. Tässä ehkä jotain vinkkiä, jos joku miettii omia posekuvia heppojensa kera..?

Kyllähän myö toki perinteisiä juoksukuviakin napsittiin! Päästettiin ponit pienoiselle kesälaitsalle vapaaksi, ja yritettiin saada liikkumaan. Valitettavasti omaehtoiset irrottelut jäivät hyvin vähäisiksi, mutta kyllähän myö jotain kivoja ravi- ja laukkakuvia saatiin molemmista. 

Pitihän ne hevoset vielä liikuttaakin.. Sattuneesta syystä molempien ratsastus jäi minun hommakseni. Vieraan hevosen selkään kiipeäminen on yhtä aikaa kivaa ja pelottavaa, mutta innoissani molemmat ratsastin. Täytyy taas kerran todeta, että kyllä vuonohevonen on aina vuonohevonen. Niin erilaisia kuin nämäkin kaksi ovat selästä käsin, silti molemmissa oli se jokin sama tuttu turvallinen tunne, joka syntyy aina vuonon selkään istuessa. Ei tästä rakkaudesta rotuun vaan pääse yli eikä ympäri..

Line oli selvästi laiskempi ratsastaa. Tämä poni on kyllä niin neiti kaikella tavoin, mitä hevonen ikinä voi olla. Se näyttääkin ihan neidiltä, ja mie kutsun tammaa aina Lady Lineksi. Saman huomasi myös selästä. Line ei olisi millään kyennyt astumaan pois kentän uralta, sillä koko keskusta oli todella pehmeä ja kaviot upposivat syvälle, vaikka kenttä olikin lanattu. Hieman siis käytiin tahtojen taistoa siitä, mihin suuntaan ja miten päin liikutaan. Ja minä nyt päästän aina hevoset liian helpolla, koko ajan saisi joku olla vieressä käskyttämässä minua, jotta minä osaisin käskyttää sitä hevosta..... Kivasti silti tultiin tamman kanssa toimeen, ja saatiin molemmat hyvä hiki pintaan.

Jos mie olin huteralla pohjalla hevosen selässä, yhtä lailla Viivi oli helisemässä parikiloinen järkkäri ensi kertaa käsissään. Mutta kyllä sieltä joukosta muutama julkaisukelpoinen kuva löytyi, hyvä Viivi!

Järkyttävä kevennys-könötys kuskilla, mutta johan tammalla takajalka nousee!

Seuraavana päivänä ratsastin Svejkin, ja taas oli uutta opettelemista. Svejkin selässä oikeasti sai tehdä jo enempi töitä. Tämä hevonen on yhdellä sanalla kuvaten höyryveturi. Linen ratsastin hackamorella raippa kädessä, Svejkillä puolestaan olympialla ilman raippaa, ja hyvä kun pysyi menossa mukana. Ensimmäisen kerran kun annoin pohjetta ravia pyytääkseni, lähtikin poni suoraan laukalle. Svejkki täytyi pitää koko ajan aivan älyttömän hyvässä kontrollissa ja tuntumalla. Heti jos se sai pienenkin mahdollisuuden, alkoi vauhti kiihtyä ja askel teputtaa. Kyllä saivat omatkin vatsalihakset hyvän treenin, kun jatkuvasti joutui hevosta istunnalla himmaamaan. 

Ehdin jo hieman pelätä, mitä meidän laukannostoistamme tulee. Mielessäni näin, kuinka kiidämme pukkilaukkaa kenttää ympäri. Viivi kun varoitteli jo etukäteen, että laukassa varsinkin se ohja on pakko pitää lyhyenä ja poni tiukassa kontrollissa, tai se lähtee. Yhtään ei saa päästää ponia kiihdyttelemään, tai on jo liian myöhäistä. Kuten ravissakin. Vaan meiltähän sujui laukat kuin tanssi. Poni pysyi hyvin näpeissä, kun laukkailtiin muutamat ympyrät kentällä molempiin suuntiin. Tämä oli muuten aivan loistavaa terapiaa ja opetusta minulle, joka aina ratsastan aivan liian löysällä ohjalla ja tuntumalla! Kun on oma henkikulta kyseessä, kummasti sitä vaan pitää ohjan tiukalla ja ponin hallinnassa ohjien päässä, hih.

Toisena päivänä kärryteltiin Linellä. On se vaan kumma, miten paljon hevoset nauttivat ajamisesta. Voin rehellisesti sanoa, että jokainen hevonen, jonka minä tunnen, jolla ajetaan ja ratsastetaan, pitää enemmän ajamisesta. Ja sen myös näkee. Hevoset toimivat paljon rennompina ja liikkuvat innokkaammin. Etenkin maastoillessa. Kentällä kärryttelyn jälkeen käytiin vielä pieni maastolenkki Linellä, ja kyllä sieltäkin tuli niin upeaa pitkää ravia, kun toinen pääsi lumista tietä pitkin juoksemaan. Tässä myös pari rakennekuvaa tammasta. Ollaan otettu rakennekuvat varmaan joka kerta tässä muutaman vuoden ajan, kun ollaan nähty. Aina tämä tamma vaan on yhtä kaunis. Ja parempaan suuntaan menossa.

Eikä sovi unotaa muita Vuohenmaan asukkaita. Vielä pari kuvaa ihanista pörröisistä asukeista talon sisältä.

Lenni-lokinpoikanen on bongannut hiiren!

Lunan rakkaus on rajatonta..