Pyöreä pehmeä Popi

...näillä sanoilla Emmi kuvaili Popin askellajeja tänään käydessään toistamiseen Rohania ratsuttamassa. Sellaiset askellajit millainen ponikin :P

Vettä tuli taivaalta tuutin täydeltä kun saavuttiin tallille (oli tullut koko päivän). Marjo oli maastoutunut johonkin ihmeelliseen vihreään puolijoukkuetelttaan (isänsä XXXL kokoiseen sadeviittaan) ja mä vedin tallinnaulasta niskaani mustan unisex sadetakkini jonka sainkin riisua päältäni viiden minuutin kuluttua. Aurinko alkoi pilkottaa taivaalta sillä samalla sekunnilla kun Emmi astui autostaan ulos. Ihana Emmi toi auringon mukanaan ja kirjaimellisesti vei sen myös mennessään lähtiessään...

En tiedä kumpi oli järkyttävämpi näky, se että tukka sojotti joka suuntaan
vai se, että se oli kammattu tähän järkyttävään irokeesi malliin.
Minä ja mun loistavat ideat taas....

Samalla kerralla myös Rohanin reuhka tippui aitan lattialle. Olin muutama viikko sitten päättänyt alkaa kasvattamaan Rouskulle pitkää tukkaa A) mielenkiinnosta miten siilin lähteminen vaikuttaisi sen ulkonäköön ja kuinka pitkäksi se kasvaisi ja B) halusin testata kuka vannoutuneista vuonis ihmisistä kivittäisi minut ensimmäiseksi, koska siilihän nyt on vuonohevosen kruunu ollut kautta aikojen. Ja tänään parin viikon uhoamisen jälkeen "kyllä minä sen kestän kun se alkaa kaatua joka suuntaan ja näyttää idiootilta sen tietyn vaiheen" pyörsin puheeni ja kaivoin vikkelästi sakset esiin. *Nips naps* ja tukka is gone! Poni näytti suorastaan räjähtäneeltä kun harja oli litimärkä ja sinkoili jokaiseen ilmansuuntaan. Marjo (ilmeisesti se piilokivittäjä) vieressä vielä hoki, että mieti miltä se näyttää Nemon rinnalla ihanassa aurinkoisessa talvimaisemassa kun otetaan pojista yhteiskuvia. Mielikuva rähjääntyneen näköisestä tynnyriponista oli viimeinen niitti tukankasvatusarkkuun. Ehkä mä koitan sitä kesällä uudestaan....

... mutta näin pääsi parturoitu Popi kentälle jälleen uuden testauksessa olevansa penkkinsä kera ja nyt mä päästän Emmin irti (tässä siis hänen puheenvuoronsa tämän päiväisestä ratsutuskerrasta):

Ihana joulukuinen sää ja pehmeä upottava ratsikenttä.

Jälleen Rouskuilu-päivä! Tallille ajaessani keli oli aivan järkyttävä, räntää tuli paikoitellen ihan vaakasuorassa... Ja sitten tallin pihalle päästessäni se lakkasikin! Kirkastui jopa hieman.

Rouskulle kokeilime nyt Cliff Barnsbyn yleissatulaa leveydellä 4. Siinä mallaillessa kävi selväksi se, että Rouskun selkään ei satulan löytyminen mikään helppo juttu kyllä ole. Se on oikea tynnyri malliltaan etenkin nyt hieman elintasovatsaa saaneena. Sillä ei ole säkää ollenkaan ja nyt sillä ei ole myöskään minkäänlaisia lapakuoppia vaan se on tasainen kaikkialta – satula helposti lähtee siis valumaan kyllä eteen, etenkin jos se on liian kapea tai liian leveä.

Hieman kapea tuo CB oli, mutta niin vähän, että päätettiin kokeilla miten se käyttäytyy liikkeessä. Otin Rouskun ensin pitkillä ohjilla juoksutukseen. Ei tehty muuta kuin tutustuttu ko. työskentelymuotoon. Rousku kyllä tajusi hyvinkin, ainoastaan pidätteet esimerkiksi pysähdykseen pyydettäessä se pyrki painamaan suu auki pidätettä vasten. Arvatenkin oudoksuessaan takajalkojen takaa tuovan ohjan painetta. Samaten sen pyrkiessä välillä ympyrältä pois tuli hieman haasteita saada se takaisin sinne ja etenemään, koska se sai avattua suun ja juostua tuntumaa vasten. Annoin ohjeeksi laittaa Rouskulle alaturparemmin ainakin tähän juoksutukseen. Varsinaisesti syynä ei ole se, että haluttaisiin estää sen suun avaaminen, vaan se ettei joutuisi ottamaan sitä liian lujasti suusta kiinni. Alaturparemmin avulla tehostetaan vähän kuolaimen vaikutusta jolloin saadaan pidettyä kaikki suuhun tuleva paine mahdollisimman pienenä ja Rouskun suu pehmeänä.

Nousin aika nopeasti selkään ja tunsin kyllä heti, että jo tuollainen viiden minuutin pyörähtäminen ympyrällä kahdella ohjalla tuotti tulosta. Lihakset olivat jo vähän lämmenneet ja Rousku oli myös kyljistään mukavan pehmeä. Sanoin nopeasti Sirillekin, että kyllä se vaan fiksu on ja sisäistänyt viime kerran asioita hyvin tässä ratsutusten välissä, koska se tajusi nyt ihan heti monta pyytämääni asiaa: se väisti jalkaa, kun sitä pyysin ja vastasi myös eteenpäin pyytäviin apuihin nopeammin.

Ravissa en normaalisti istu alas harjoitusraviin vaan pyrin aina keventämään. Nytt otettiin Rouskun kanssa muutamia aika nopeita siirtymisiä ravi-käynti-ravi, koska se pyrki juoksemaan ravissa alta pois niin herkästi. Sain ponin hieman terävämmäksi ja paremmin tuntumalle siirtymisten avulla ja näissä siirtymissä istuin harjoitusravissa aina ravipätkissä. Rousku ei tätä kummastellut ollenkaan eikä siitä pitäisikään olla nuorellekaan hevoselle mitään päänvaivaa silloin, kun ratsastaja pystyy pitämään tasapainonsa eikä häiritse istunnallaan hevosen tasapainoa.

Laukkaa otettiin vain pitkät sivut pari kertaa kumpaankin suuntaan. Se on erittäin voimatonta ja kaarteissa Rousku kaatuu voimakkaasti sisäjalkaa vasten. Ei edes kannata niin voimattomassa laukassa yrittää ratsastaa kaarteita vaan tyytyä laukkaamaan suoria uria niin kauan, että saadaan voimaa hieman enemmän ja pystytään tällöin menemään kaarteetkin hallitusti ja kaatumatta.

Onks ihan pakko jos ei haluu?

Näin toisen kerran ratsutuksen jälkeen annan Rouskulle sellaisen arvion, että tässä on todella fiksu ja oppivainen poni, mutta valitettavasti hieman laiska joka johtaa enimmäkseen siihen, että fiksu kun on niin oppii myöskin ne tavat luistaa työnteosta. Muutamia kertoja siis keskusteltiin Rouskun kanssa, että mihin suuntaan mennään ja kuinka lujaa mennään, mutta se tyytyi kyllä häviäjän kohtaloonsa oikein hyvin ja onnistuessaan ja kehuja saadessaan vaikutti todella tyytyväiseltä itseensä.

Satulanmetsästys jatkuu ja seuraavalla kerralla toivottavasti sovitellaan jälleen uusia penkkejä.

Joo rapsuta mua just sieltä. Hyvä just noin

Loppukäynneissä ratsutuksen ajaksi
pilkahtaneen auringon alla

Kannattaa olla ahkera sillä näin pääsee lämpysen huovan alle
jouluvalmisteltuun aittaan syömään iltaruuat.
Maistuis varmaan teillekiii?

Tässä vielä pikku pätkä tämän päiväisistä pukkipopin ekoista laukan näytteistä
(ihme se teki sen vaan kerran):