Viimeaikojen varsatreenejä videolla

Niin paljon kaikennäköistä pientä touhuilua on mahtunut kuluneeseen viikkoon, etten edes tiedä mistä aloittaisin. Blogin päivitys tuntuu olevan arkisin minulle ihan ylitsepääsemätöntä, sillä iltaisin kun olisi aikaa istahtaa koneen ääreen, painavat silmäluomet jo niin paljon, että hädin tuskin jaksan tietokoneen avata. Ajatus ei enää kulje sen vertaa, että jaksaisin alkaa postausta kasaamaan. Älkää siis ihmetelkö hiljaisia jaksoja blogissa..

Olen tehnyt Nepparin kanssa melkein joka kerta tallilla käydessäni jonkun pienen treenin. Sen "treeni" tosiaan voi olla kestoltaan kymmenen minuuttia ja se oli siinä. Jotenkin en vaan raaski olla tekemättä mitään sen kanssa tallilla käydessäni. Nemo juoksee aina ravilla kaukaa tarhan perältä vastaan, kun kuulee että tulen. Jos sitä ei ota aitauksesta pois, jää se surkeana portin taa seisomaan.. Kun sen vie takaisin, jää se paikoilleen hengailemaan ja saattaa vielä kääntyä katsomaan perään ja jäädä portin taa kun itse lähden pois. Miun sydämeni särkyy, jos ei poni pääse aitauksen ulkopuolelle touhuilemaan. Ei siis voi ainakaan sanoa, ettei hevosella riittäisi motivaatiota ;)

Latasin teille aiemmin videon Nemon luoksetulosta tarhasta. Yleensä se tulee aina itse kuullessaan miun koirieni haukkuvan, ja jos koirat eivät ole mukana, huudan itse ponin tarhan perältä. Tällä kertaa päätin kuitenkin kävellä paikanpäälle katsomaan, mitä ponit tarhassa touhuavat, kun ei niitä näkynyt. Nappasin riimun ja narun mukaan, mutta mitäpä niillä tekisi, kun ilmankin voi hevosen hakea.. Kas näin.

En ole tehnyt erillistä postausta mistään tietystä harjoituksesta, kun ei mukaan ole mahtunut mitään sen ihmeellisempää. Vain kaikkea pientä kivaa. Näitä olen videoinut puhelimella tilaisuuden mukaan, joten laatu ei ole päätähuimaava. Muistellaan kuitenkin kunnollisen materiaalin puutteesta huolimatta hieman, mitä kaikkea varsan viimeiseen viikkoon (ja ylikin) on mahtunut!

Aiemmin taisi olla jo pientä vinkkiä, että Nemo veteli hiihtäjää perässään ensi kertaa. Tanja uskaltautui suksille ja niin sitä mentiin! Vain yksi pyllähdys mahtui mukaan, ja sekin puhtaasti sen tähden, että pellolla oli ihan liikaa lunta minisuksille. Tämän videon parasta antia taitavat olla kyllä Tanjan loistokkaat muuvsit minareilla?!

Toisena päivänä Tanjan ollessa tallilla kengittäjän vierailua seuraamassa, käytiin vielä poikien vuolun jälkeen pienenpienellä kävelyllä Nemon kanssa. Tämänkertainen treeni sisälsi siis noin sadan metrin matkan poispäin tallilta sekä takaa-ajoharjoitukset takaisin kohti tallia. Tanja nappasi videolle kuinka homma sujui. Tähänkin matkaan sai jo hyvän määrän toistoja pysähdyksiin sekä liikkeellelähtöihin, yhtään enempää ei olisi tarvittukaan.

Siri on pitkään puhunut, että haluaisi käydä Rouskun kanssa kävelyllä maastossa. Tätähän myö harrastimme ahkerasti syksyllä, mutta viime aikoina on homma jäänyt. Sirillä toki tuo masuasukki myös hidastaa liikkumista. Mutta minähän heti tuumasin, että ota meidät mukaan, haluan kanssa lähteä Nemon kanssa käppäilemään! Tarkoitukseni oli harjoitella näin pelkkää kuolaiten suussa pitämistä, sillä en halua yhdistää kuolaimia mihinkään muuhun varsinaiseen uuden opetteluun.

Popin perässä maastolenkillä.

Vaan ei tämä suunnitelmani taas ihan toteutunutkaan, kun puinkin varsalle valjaat niskaan ja päätin takaa-ajaa sitä Rouskun perässä. Tämä toimi loistavasti! Nemo liikkui reippaasti veljen takana, ja kotiin päin ihan yksin porukan kärjessä. Pystyin ajamaan sitä takaa aina tallin pihasta lähdöstä kotiin paluuseen saakka. Jopa yksin edessä kulkiessaan se nosti hienosti ravin, kulki suoraan eteenpäin (mitä nyt pari kertaa koukkasi pellolle lumeen rämpimään ;)) ja pysähtyi pienistä avuista. Tuumailin siinä varsan perässä kävellessäni, kuinka helppoa sille olisikaan iskeä kärryt perään ja lähteä ajolenkeille, heh.

Videolla meno näyttää varsin haahuilevalta, kun pidän toisessa kädessäni molempia ohjia sekä talutan koiraa, toisessa kädessä puhelinta.. Pitkin lopettaa kuvaaminen, kun varsan nenä eksyi maahan, jotta sain sen sieltä toisella kädellä ylös nostettua.

Lenkkeilyn paras hetki! 

Yksinäni varsan kanssa tein aisoihinlaittoharjoituksia vapaana kentällä, edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Hevosen tehtävänä oli vaan seistä paikoillaan, palkitsin sitä porkkanoilla. En tajua, miksi jätin ensimmäisellä kerralla Nemon seisomaan jalat ihan vinkurassa..? Hyvin se silti paikoillaan seistä tönötti, vaikka taisi olla hieman epämukava asento?

Nemo on vähän liiankin innokkaasti mukana ja kiinnostunut kaikesta. Jouduin virittelemään videokameran kolmeen kertaan paikoilleen, kun aina varsa seisoi vieressä seuraamassa tarkkaan ja lopulta pudotti kameran sitä nenällä tökkiessään.

Video aisoihinlaitosta:

Nyt en edes muista, olenko jo julkaissut tätä videota, mutta Nemo veti ensimmäistä kertaa perässään hieman painavampaa lastia jokin aika sitten. Viritelin sille perään vanhan rikkinäisen tukkireen puolikkaan. Tämä on vissiin peräosa reestä, johon metsästä haettavat puut on sidottu kiinni? Reki oli melko painava kiskoa, ja sen huomasi kyllä hevosen liikkeistäkin. Se oli varsan perässä kiinni ehkä viitisen minuuttia, joten eipä tuo ehtinyt hirmuisesti rasittua hommassa. Jatkossa painavampiin kuormiin tarvitaan kyllä erilaiset valjaat vetämiseen.. Mutta siis hienosti sujui tämäkin vetoduuni!

Kuten ehkä huomasitte, missään näistä videoista ei hevosella ollut suitsia päässään. Olen vaan niin onneton niiden kanssa.. En ikinä muista koko suitsien olemassaoloa. Joten kerrankin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, treenin aihe oli kuolaimet ja kaikki muu oli pelkkää kivaa hengailua! Aloitettiin kentällä varsa vapaana. Juoksentelin ympäriinsä kentällä ja innostin Nemoa mukaan. Sain sen jopa raviin saakka ja tekemään tosi hienoja teräviä pysähdyksiä suoraan ravista. Oli minulla taas naksutin ja porkkanatkin matkassa mukana. Teetin muutamia varsalle helppoja ja kivoja juttuja ennen kuin puin suitset päähän. Kuolainten suuhun ottamista harjoiteltiin myös palkan kanssa. Suurin palkka oli toki syödä päiväruuat suitset päässä.

Suitset päässä. Kerrankin!

Olin viemässä varsan takaisin tarhaan tämän jälkeen, mutta kuten aina, mitä lähemmäs porttia pääsemme, sen matelevammaksi muuttuu hevosen liike. Se jumittaa, kiemurtaa, ja on juuri sen näköinen, että onko pakko.. (sen sijaan kentälle se on menossa innoissaan joka kerta, kun kentän ohi kävellään!) Kentällä vietetty hetki oli taas niin lyhyt, joten mepä jatkoimmekin matkaa tarhan ohi ja kävimme vielä pienellä rinksalla maastossa kävelemässä.

Pakotin hevosen hankeen kahlaamaan, kun itse kuljin polkua pitkin. Ihan kuin joku näyttäisi tyytymättömältä ratkaisuun..?

Ja kun palattiin pihaan, en vieläkään raaskinut viedä hevosta pois, vaan aloin miettiä sille tekemistä tallin pihassa. Jossain vaiheessa keksin esitellä varsalle lumikolan. Eihän tuo tuumannut moisesta tuon taivaallista. Yritin siinä aikani kolailla lunta varsa narun päässä, kunnes totesin sen liian hankalaksi. Lumen kolaaminen oli kuitenkin niin kivaa, etten malttanut lopettaa, joten päästin narusta irti. Siinä Nemo hengaili miun kanssani pihassa pyörien, kun itse lykin vastasatanutta lunta kolalla. Aikaa en ottanut kauanko siinä touhuiltiin, mutta hyvä tovi kuitenkin. Nemo pysyi koko ajan miun läheisyydessäni, ja tuli itse luokse jos sitä kutsuin. Kovin kiinnostunut se oli ympäristöstään, ja nenä pitkänä tutki pihaa siirtyen paikasta toiseen. Varsa meinasi kiivetä talon terassillekin, mutta ehdin sen juuri napata pois ennen rappusen nousemista.

Nemo tuumas että nyt saa pihattoelämä riittää, mää muutan pirttiin! Voisko joku tulla avaan..?

Jaa niin totta kai ensin pitää pyyhkiä kaviot. Pääsiskö nyt sisälle?

Ei tainnut olla ketään kotona.. Ei näy ikkunassakaan liikettä. Totesin Nemolle, että tullaan toiste uudemman kerran, ehkä tallin omistaja tarjoaisi ovella koputtelevalle varsalle porkkanan :)

Täytyy siis etsiä eväitä ruokapöydästä. Nemo ei vissiin ole tajunnut, etteivät ihmiset syö talvella ulkona. Tuon peltipurkin se pudotti jalkoihinsa, ylläri ;)

"En lähde kauaks äiti, kävin vaan katsomassa, mitä tuolla nurkan takana on.."

Tuo ponilapsi on vaan niin maan mainio tapaus, että välillä sitä on ihan vaikea käsittää. Kaikki sen kanssa touhuilu saa vaan niin hyvälle mielelle. Se on luonteeltaan aivan kuin ylisuureksi kasvanut koiranpentu!

Pieni videonpätkä vapaana hengailevasta varsasta

Jaksatteko katsoa vielä pari ei-treenivideota? Kuvasin pojista muutaman pätkän tarhassa..

Entä mitä tapahtuu, kun hevosten edessä on heinää ja hevosten takana käynnistetään traktori…? Katso itse.

Nyt en olekaan muutamaan päivään käynyt tallilla, mutta viikonloppuna taas jatketaan harjoituksia varsan kanssa! :)

MYYTÄVÄNÄ

Ei... ei Popi sentään :)

vaan sen kuvassa olevat "vauvavaljaat" ja Laran ratsikamoja.

Jos joku tarvii siis ponilleen tai varsalleen hyväkuntoisia rintavaljaita mäkivöineen tai pikkupiltilleen priimaa ratsastuskamaa niin mulla olis nyt sellaiset myynnissä. 

Valjaat on olleet ihan passelit ajo-opetuksen ensimetreillä niiden keveyden takia. Lähinnä tuo keveys siis on ollut itselle helpompi maastatyöskentelyä tehdessä. Myyn nämä sen takia, koska ne jääneet Popille liian pieniksi. 

Sittemmin Popin pikkuveikka on käyttänyt niitä pulkanveto ja minisuksitarta vetäessään 

(blogista löytyy videoita joissa Nepparilla nämä päällä vetopuuhissa). 

MUSTAT RINTAVALJAAT

Rintavaljaat ovat pehmeätä mustaa nahkaa, ruostumattomilla soljilla. 

Mukana rintaremmi, 

kestävä nahkaselustin häntäremmillä, 

kaksoisommellut aisahihnat sekä 

säädettävä pehmeästi topattu mäkivyö. 

Valjaat ovat kunnoltaan hyvät.

Kaupanpäälle mukaan kuvan sinipunainen selustinpatja (pesty ja hyvässä kunnossa).

Koko: Pony.

Kuvassa olevat ohjat, suitset ja riimu eivät kuulu kauppaan.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

MUSTAT MINICHAPSIT

Helppohoitoista amaraa. 

Varressa valkoinen heppa brodyyri ja joustoresori. 

Vetoketju ja nappi kiinnitys.

Koko 4 (kuva kertoo vaadittavan ratsastajan pohkeen pituuden ja ympärystän). 

Omalle lapselle olivat passelit 3-4 vuotiaana.

Kunto hyvä.

MUSTAT JODHPURIT (Merkki PFIFF)

Vedenpitävät mustat ratsastuskengät. 

Joustot sivuilla pukemisen helpottamiseksi.

Koko 28 (normaalia kokoa ehkä yhtä pienempi malli)

Kunto hyvä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jos kiinnostuit ota yhteyttä:

Sirituominen@hotmail.com

Ja eikun shoppaileen :)

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jälkikirjoitus 28.1.2015:

HUOM!!KAIKKI TUOTTEET OVAT NYT MYYTY!!!

Edistystä toisella tunnilla

Perjantaina oli vuorossa toinen ratsastustuntimme Rasmuksen kanssa. Tämä oli nyt yhteensä neljäs kertani hevosen selässä, ja uskomatonta kyllä, näinkin lyhyessä ajassa homma on mennyt huimasti eteenpäin! Toinen tunti lähti taas hyvin kankeasti liikkeelle, lähinnä matkustin kyydissä, hevonen sai taaplata miten halusi, ja yritin vaan käyttää niitä apuja, joita opettaja ohjeisti. Vaan jossain kohden tapahtui hiljakseen ahaa-elämys (en tiedä oliko se minulla vai hevosella?), ja koko ratsastus siirtyi ihan toiselle tasolle. On tämä ihmeellinen laji.. :)

Aloiteltiin jälleen käynnissä kiertämään kenttää. Tällä kertaa tosin "kahdeksikkoa" siten, että molempien lyhyiden sivujen jälkeen ratsastettiin kentän läpi kokorataleikkaa toiseen päätyyn. Pitkät suorat tehtiin siis ilman aidan tukea. Ennen kentän halki ratsastusta piti tehdä pyöreämpi kulma, mutta jälleen heti heräteltiin samat tutut ulko-ohja ja sisäpohje hallitsemaan hommaa.

Tämä lähti hieman nihkeästi liikkeelle. Jokainen apu oli kuin erikseen annettu. Jos keskityin käännöksen ratsastuksessa esim. sisäpohkeen käyttöön, unohdin ulkoavut ja hevonen valahti pitkäksi. Ei muuta kun ulkopohkeella seinä vastaan ja ulko-ohja paremmin tuntumalle. Suoralla uralla saatettiin kiemurtaa ensin toiseen suuntaan, kun sen korjasin kiemurrus tulikin toiseen suuntaan.

Tunnin alusta hapuilevaa käyntiä ja ensimmäinen hiiiidas pysähdys.

Tätä jatkettiin tekemällä pysäytys jokaisen radanleikkauksen keskelle. Itse asiassa pysäytyksen ratsastamisen avut tulivat minulle uutena oppina. Olen tehnyt pysäytyksen ihan liiaksi ranteella ja kädellä. Joo toki ensin aina istunnalla, ja esim. Lotan mielestä pysähtyminen on niin kivaa (jos se saisi päättää, sen lempparitunti olisi sellainen, jossa harjoitellaan tunti paikoillaan seisomista ;)), että tuo pysähtyy pelkällä ulos hengityksellä tiiviiseen istuntaan yhdistettynä. Rasmus puolestaan huomattavasti mieluummin liikkuu reippaasti eteen kuin hiljentää..

Ensimmäiset pysäytykset valahtivat pitkiksi, ja vielä parempienkin pysäytysten jälkeen lähes jokaista seurasi hevosen yhden jalan siirto pienellä viiveellä pysäytyksestä. Tärkein oppi minulle oli tehdä pysäyty kyynärpäistä - kuvitellen kuin joku vetäisi minua kyynärpäistä taakse. Tämä alkoi oikeasti sujua ja sain hyviä napakoita pysäytyksiä aikaiseksi. Vaan se yhden jalan siirto.. Lisäohjeiksi tuli laskea itse askelia, ja antaa niin hyvät edeltävät avut, että saan pysäytyksen tasan tietylle askeleelle ja hevosen suoraan tasajaloin. Hieman ennen pysähdystä ensin nyrkit kiinni, sen jälkeen tiivis istunta syvälle satulaan liikettä vasten, ja ihan viimeinen apu kyynärpäiden siirto taakse. Näin tuli jopa muutama täsmällisesti ajoitettu pysähdys ilman sitä viimeistä painon siirtoa.

Huomattavasti parempi pysähdys.

Seuraavaksi hommaan lisättiin ravi mukaan lyhyiden siirtymien muodossa. Kuten todettu, minulla on tekemistä siinä, että osaan istua Rasmuksen ravissa, etenkin kun hevonen yrittää juosta kaahottamalla karkuun. Yritin siis myös omalla hitaammalla kevennyksellä saada hevosta hiljaisempaan raviin. Ei siis ollut meikäläiselle helppo homma ravata pelkästään kentän halki kokorataleikkaa akselilla ja ottaa käyntiin ennen lyhyttä sivua. Tuossa ajassa kun ei ehtinyt vielä yhtään totutella raviin ;)

Poni tuumas että nytkö juostaan..

Ensimmäisiä ravipätkiä. Käyntiin siirtyminen ei tapahtunut ihan siinä vaiheessa kun oli tarkoitus..

Ensimmäiset hiljennykset käyntiin siis venähtivät.. Ennen uralle palaamista piti istua alas, ja vasta sen jälkeen hidastaa käyntiin. Taas niillä kyynärpäillä. Oli vaikea istahtaa ravissa alas satulaa riittävän tiiviisti, enkä ehkä uskaltanut käyttää riittävästi hiljentäviä apujakaan, siis ottaa suusta kiinni. Muutaman kerran kun opettaja rohkaisi tekemään yhden kunnon pidätteen, aloin saada helpommin hevosen takaisin käyntiin. Matka ravista käyntiin lyheni kierros kierrokselta. Jossain kohden Rasmuskin alkoi ravata selvästi hitaampaa ja minulle helpompaa ravia, melkein jopa itse tarjosi käyntiin hidastusta suoran jälkeen. Tällöin vauhdin hidastus muuttui huomattavasti helpommaksi.

Tehokkaampien jarrujen etsimistä..

Ja parempia siirtymisiä.

Tähän lisättiin voltit käynnissä molemmille lyhyille sivuille. Tämä auttoi minua saamaan hevosen paremmin avuille, jälleen tärkeimmät olivat ne tutut sisäpohje ja ulko-ohja johtamassa volttia. Samalla myös ravipätkät paranivat selvästi, kun hevonen oli voltin ratsastuksen jälkeen hyvin avuilla.

Käyntivoltit lisättiin mukaan. Sekä hevosen hallinta, käynnin tahdikkuus että siirtymät olivat jo selvästi parempia.

Yksi oman ratsastukseni suurimmista ongelmista - jonka olen kyllä hyvin tiedostanut vuosikausia - on käsien kannattelu. Näin maastoilutaustalla istun likimain aina hevosen selässä nyrkit lappeellaan tai kädet reisillä leväten. On siis hirmuisen työn ja tuskan takana muistaa nostaa nyrkit pystyyn. Oikeasti! Lopputunti melkein menikin käsiin keskittyessä. Onneksi opettaja jaksoi tätä sitkeästi hokea: peukalot pystyyn ja suoraan eteenpäin. Volteilla sain jopa liioitella käden asentoa ja kääntää sisäkäden peukalot reippaasti ulospäin kohti voltin keskustaa. Muutenkin käsien asentoon piti kiinnittää huomiota, jotta kädet pysyivät oikealla puolen harjaa ja sopivalla etäisyydellä. Nyrkkien liioiteltu kääntäminen ulos oli kyllä itselleni hyvä, sillä vaikka nostan ne hetkellisesti pystyyn, melko varmasti ne hyvin pian putoavat taas sisälle.. Mihinkäs sitä kissa karvoistaan pääsisi? Ei siis auta kuin opetella ja tietoisesti keskittyä niihin peukkuihin.

Peukutkin alkavat löytyä..

Jatkettiin tätä koko kuviota ravissa, siis pääty-ympyrät lyhyillä sivuilla ja kokorataleikkaa kahdeksikkona kentän poikki. Tuli pienenä järkytyksenä käsky istua alas satulaan - siis pitäiskö mun pystyä istumaan harjoitusravissa? Apua.. Edellisellä tunnilla pelkästään kevenneltiin, enkä juuri itsekään aiemmin edes yrittänyt istua alas ravissa. Tosin tämä taisi olla ensimmäinen kerta kuin sain hevosen näin hiljaiseen ja hallittuun raviin. Joten ei muuta kun peppu penkkiin. Sain ihan luvalla pomppia ja hölskyä kyydissä, ja siltä se vähän tuntuikin. Vaan uskomatonta silti, kuinka helpolta siellä välillä tuntui istua! Pystyin käyttämään apuja joita halusin tavalla jolla halusin. Hetkittäin pystyin jopa keskittymään omien hartioideni rentouttamiseen (tajusin ratsastavani niskat juntturassa?!) tai jalkojen "pidentämiseen".

Harjoitusravissa istuskelua.

Ja tiedättekö, mitä yhtäkkiä tajusin?! Enää ei tarvinnut keskittyä yksittäisiin apuihin. En joutunut miettimään, että nyt se ulkopohje vastaan kun hevonen punkee ulos, tai nyt täytyy johtaa sisäohjalla. Me vaan mentiin. Ja hevonen kulki sinne minne pitää, siinä tahdissa missä piti ja kaikkia apuja kuunnellen ja kevyesti reagoiden. Jouduin jopa miettimään, etten käytä apuja liian voimakkaasti. Alkutunnista kun sain huomauttaa paljon selkeämmin esim. pohkeilla. Koko ratsastus ja hevosen hallinta muuttui suunnattoman kevyeksi ja helpoksi. Enää täytyi muistaa keskittyä omiin peukkuihin ja käsien asentoon, kyllä sen huomasi, että heti kun omat avut vaikuttavat oikeilla tavoin, myös hevonen liikkuu sen mukaisesti.

Käsien hallintaa..

Videoilta katsottuna meidän menomme näyttää edelleen yhdeltä matelulta, mutta niin se minun mielestäni tässä vaiheessa saa ollakin. Oma tavoitteeni on myös Lotan kanssa ollut pitkän aikaa saada hevonen ratsastettua rennoksi hitaassa tahdissa. Tärkeämpää on löytää oikea liike, oikea suoritus ja hyvä tahti ensin hyvin hallitussa ja rennossa työskentelymuodossa. Vasta sen jälkeen, kun tehtävät onnistuvat näin, voi alkaa tempoa lisäämään. Etenkin kun ratsuna on hevonen, joka mieluummin menisi vähän lujempaa kuin hitaampaa. En näe mitään järkeä pyytää hevoselta lisää liikettä, jos oma ratsastus häiriintyy siitä, jolloin tietty myös vaikutus hevoseen heikkenee, mutta myös jos hevonen ei liiku hyvässä tahdissa ja muodossa hitaammin ratsastettuna, kuinka se voisi tehdä sen reippaammin? Tiedän että Rasmukseltakin löytyisi upea lennokas ravi, mutta minulle sen ravi lopputunnista oli juuri paras mahdollinen!

Ja ai että kun tää tuntui jo hyvältä :)

Kentän muhkuraisen ja liukkaan pohjan takia laukat jäivät tällä kertaa ottamatta. Vaan erinomainen tunti oli myös näin kevyemmällä menolla :)

Loppuravit pitkällä ohjalla.

Sirille superkiitokset kuvista ja videoista! Vai pitäisikö sanoa sille kodittomalle kerjäläismummolle, joka oli piiloutunut kentän laidalle lumikinoksiin ja kamerakasaan hautautuneena..

Ei lisättävää! :D

Vapaapäivän parhautta

Nappisilmäinen Rasmus valmiina töihin.

Vaikka vuorotyöt ovatkin välillä ikäviä, ja vaikka etenkin iltavuoro rajoittaa muuta elämää lievästi sanottuna paljon, on tässä yksi hyväkin puoli: vapaa perjantai! Meillä on tapana tehdä iltavuoroissa neljässä päivässä koko viikon työt (mikä siis tarkoittaa asumista töissä..), mutta on tuo yksi ylimääräinen vapaa sen arvoinen. Mitäpä muuta silloin tekisikään kuin kuluttaisi koko päivän tallilla!

Tämä vapaa perjantai käytettiin siis treenatessa niin entisen jalostusoriin - nykyisen ruunan kuin nykyisen pikkuoriin - tulevan minkä?? kanssa. Olipa tilanne jalkovälissä mikä tahansa, hienoja olivat jälleen kerran molemmat vuonispojat ja oikein päteviä "omassa ammatissaan"!

Oma vapaa tarkoittaa duunia poneille.. 

Videolla pieniä maistiaisia päivän touhuista, pidempiä pätkiä kera loputtomien selittyjen luvassa toivottavasti piakkoin.. :)

Popi on Pop!

Yritin eilen tallilla käydessäni saada ponistani aikaiseksi kaunista pääkuvaa jotta saisin sen tulostettua kotonani seinälle muiden FAMILY kyltin alla olevien "lapsosieni" joukkoon.
Tulos oli kuin omilla passikuvilla. Valitse nyt sitten näistä se kaunein pääkuva. On niin emäntäänsä tullut tämä poni mitä tulee valokuvissa onnistumiseen.
Osoitan kuitenkin tässä tapauksessa kuvien epäonnistumisen syyksi syyttävän sormeni Marjon "enkeliponiin". Sillä sen sydämensärkijä-katseen takana asuu toisinaan itse pikkupiru.
Nykyään et voi hakea Rouskua tarhasta ilman iilimato-Nepparia. Joskus tuntuu, että hevoseni on kahdeksan jalkainen.. tai ennemminkin kuusijalkainen sillä Nemo tulee Rohanin selässä kahdella jalalla pomppien. Menenkin tarhaan nykyään oksankarahkan tai köyden kanssa ja huidon pikku-ukon matkoihinsa heti kun se yrittääkin hyökätä Rouskun kimppuun.
Sitten se katsoo minua koiranpentu-katseella kuin kysyen: Miksi veit leikkikaverini pois?

Joidenkin ihmisten hevoset ovat vain luotuja kameran eteen.

No siksihän minä sen taas hain, koska Emmi oli tulossa jälleen ratsuttamaan Rohania kentälle.
Tällä kertaa oli vuorossa paljon väistätyksiä ja täytyy kyllä sanoa, että viime aikaisten kohellusten ja lurjuuksien jälkeen ponini toimi todella maltillisesti ja yhteistyössä Emmin kanssa.
*Proud mommy*

Emmi kirjoittaa:

Tänään Popilla oli selvästikin paremmin malttia työntekoon. Käveleskelimme ensin ympäri kenttää, minä pitääkseni itseni lämpimänä ja samalla Popia lämmitellen kireässä pakkasessa (kireä pakkaen = -10 astetta). Nousin sitten suoraan selkään ilman juoksutusta alle ja heti tuntui siltä, että tänään pystyisi jo aloittelemaan jonkun uudenkin asian harjoittelemisen, kun aikaa ei välttämättä mene sellaiseen palavan ruutitynnyrin sammuttamiseen.

Emmi lämmittelee alkuverkan jalkaisin.

"Näätkö mami, olen valmiina hommiin"!

Popi otti heti alusta asti nöyrän asenteen työn tekoon.

Aloitettiin käynnissä samalla kulmaharjoituksella mikä on tutuksi käynyt jo edellisiltä kerroilta: käänsin lyhyeltä sivulta noin metrin verran ennen kulmaa niin, että tavallaan lähdin kääntämään etuosaa takaosan ympäri, suoristin Popin pitkän sivun suuntaisesti ja väistin sen metrin verran takaisin uralle. Tätä tehtiin kumpaankin suuntaan. Laajalla kaarteella tehtiin myös takaosakäännöstä ihan kokonaan ympäri. Hienosti pyörii ja polkee myös! Mukavan pehmeäksi on Popi tullut niin kyljistänsä kuin suustansakin ja nämä väistättävät ja kokoavat liikkeet paransivat tuota tunnetta entisestään.

Hyvin polkee...

Hyvin venyy...

Lähdettiin myös jo hieman tekemään avotaivutusta niin, että kulman jälkeen johdin etuosan uran sisäpuolelle. Sisäpohkeella pidin Popin uralla ja ulkopohkeella säätelen lähinnä takaosaa mutta myös auttaa siirtämään etuosaa - ei ole tarkoitus työntää takaosaa uran ulkopuolelle vaan selvästi siirtää etuosaa uran sisäpuolelle. Ei ole tarkoitus myöskään kääntää liikaa kaulaa vaan ulko-ohjalla säädellä taivutuksen astetta.

Tätä tehtiin vain muutama askel kerrallaan ja Popi sai aina kovat kehut, koska se onnistui tässä todella hienosti. Takaosakäännösharjoittelut ovat olleet hyvä apu tähän avotaivutuksen harjoittelun aloittamiseenkin.

Popi harjoittelee avotaivutusta.

Ravissa tehtiin ensin siirtymisiä, koska Popi meinasi alkaa juoksemaan kaarteissa pois avuilta, sen jälkeen jatkettiin väistöharjoituksilla. Väistössä etuosa johtaa liikettä ja nyt raviväistöjä harjoitellessa tärkein asia oli, että Popi lähti reippaasti sivulle päin ja piti tahdin edelleen samana. Tahdin hyytyessä alkaa helposti myös kiemurtelu, joten liikkeen täytyy olla paitsi sivulle niin myös eteenpäin. Näin alkuun kyse oli ihan muutamista sivuaskelista ja heikko tasapaino tuli kyllä tässä tehtävässä hyvin esille ja Popi olisi mielummin kiihdyttänyt tahtia kuin lähtenyt väistämään. Puolipidätteitä ja johtava ohja niin kyllä sieltä lähti sivuaskeliakin tulemaan. Varsinaisesta väistöstä ei ehkä vielä pysty puhumaan.

Popi harjoittelee raviväistöjä.

Joten edistysaskeleita tuli tänään otettua! Laukkaa ei otettu ollenkaan, kenttä oli todella liukas lumen alta joten ei lähdetty heikon tasapainon kera liukastelemaan. Olihan sitä tekemistä jo tässäkin.

Mitäs se nyt siellä könyää? :)

Sainpas sen alas kun vähän ravistelin.

Oli pakko luovuttaa aika pian, kun sormet olivat aivan kohmeessa ja todella kipeät. Hanskojen alla olikin ihan tulipunaiset sormet joita piti aika kauan sulatella... Onneksi Popi oli tänään todella hyvä ja oppivainen nuori jätkä joten ei tarvinnut paljon puolta tuntia kauempaa kiertää kenttää. On tämä talvi ihan painajainen ainakin minulle, toppavaatteissa ratsastaminen tuntuu ihan kamalan kömpelöltä, joten ihan normaaleissa ratsastuskamppeissa kokopaikkahousuineen ja saappaineen mennään. Täytyy yrittää taas vain selvitä talvesta.

-Emmi-

Emmi lämmittelee syväjäätyneitä käsiään.
Popi on toista mieltä; mulla on kuuma!

Mä voin lainata mun lämmintä turpaa jos sun posket on kohmeessa.

Viedessäni pojan takaisin tarhaan napsaisin nopeasti nämä pari kuvaa ennenkuin iilimato laukkasi pihatosta kiinni sen niskavilloihin. Ei nyt maailman onnistuneimmat otokset, mutta ainakaan sillä ei näissä kuvissa ole silmät kiinni, turpa rullalla tai leegot näkyvissä :D

PS. Katsokaa alla olevasta videosta kuinka hienosti Popi oivaltaa käännöksien ja väistätysten saloja.

Nemon naksutintreenit: aiheena eteenpäinpyrkimys

Kirjoittelin eräässä aiemmassa postauksessa, mitä kaikkea varsan ajokoulutukseen sisältyy. Yksi näistä on takaa-ajo ja ohjasotteista toimiminen. Takaa-ajoa ei Nemon kanssa juurikaan ole vielä tehty, ja oikeastaan nyt olikin ensimmäinen "kunnon" treeni aiheesta. Kokeilin tässä päivänä eräänä tehdä itsekseni samaa harjoitusta, ja vaikka periaatteessa sain homman toimimaan, päätin heti kättelyssä jättää treenin sikseen. Kuten kaikki kouluttajat tietävät, palkkion suunnalla on valtava merkitys. Jos tein harjoituksen yksin, tuli palkkio täysin väärästä suunnasta tehtävään nähden. Siispä tätä treeniä tehdään jatkossakin vain avustajan kanssa.

Harjoituksen aiheena oli kaikessa yksinkertaisuudessaa eteenpäin liikkuminen äänimerkistä (vaikka itse olin hevosen vieressä). Periaatteessa Nemo jollain tasolla osaa maiskutuksen ja reagoi siihen. Olen vaan käyttänyt tuota merkkiä ehkä liiankin laveassa määrin tarkoittaen vähän kaikkea liikkumista. Maiskutus voi tarkoittaa siis luoksetuloa, takapään siirtämistä, talutuksessa eteenpäin liikkumista jne. Jatkossa pyrin kuitenkin siihen, että maiskutus tarkoittaa nimenomaan liikettä eteenpäin, jollei muilla avuilla samanaikaisesti muuta kerrota.

Lähdin tietenkin opettamaan tätäkin asiaa positiivisesti vahvistaen eli palkkion kautta. Palkkion käyttöön koulutuksessa liittyy valtava määrä tutkittua tietoa, joten en ala tässä edes sen enempää avaamaan, miksi käytän positiivista vahvistetta. Jokainen voi halutessaan näitä googletella ja pohtia omassa mielessään, miksi palkitseminen kannattaa. Lyhykäisyydessään voitte miettiä asian näin: Sinulla on tehtävänäsi kiertää urheilukentän juoksurataa ympäri. Jos kävelet normaalia reipasta vauhtia radalla, mitään ei tapahdu. Jos hidastat vauhtia tietyn verran, saat välittömästi sähköiskun, kunnes vauhtisi taas kasvaa. Jos juokset koko kierroksen ympäri, saat tuhat euroa rahaa per juostu kierros. Kysymys siis kuuluu: kiertäisitkö rataa hitaasti kävellen, normaalissa tahdissa kävellen, vaiko juosten?

Olen törmännyt vuosien varrella lukemattomaan määrään jumittavia hevosia. Osa jumittaa kesken ratsastuksen, osa kesken ajon, osa vaikkapa juoksutuksessa tai talutuksessa. Olen kirjaimellisesti itsekin hakannut raipalla takamukselle hevosta, joka päättikin, ettei liiku enää eteenpäin kesken ajolenkin maastossa. Olen kiskonut kuolaimista ja tehnyt suunnilleen kaiken mahdollisen, jotta hevonen liikkuisi. Ja näitä tapauksia on ollut muutamia.. Nemolle haluan tehdä selväksi, että maiskutus tarkoittaa liikettä. En halua jumittelevaa hevosta!

Toiveissa olisi ehdollistaa hevonen niin hyvin äänimerkkiin, että käsky on sillä niin sanotusti "ärsykekontrollissa", kuten koirien kohdalla opituista avuista puhutaan. Monet ovat opettaneet koirilleen ns. "ehdottoman luoksetulon", olen tehnyt tämän itsekin. Kun koira kuulee tietyn käskyn, se ei edes ehdi niin sanotusti ajatella mitä se tekee, kun se jo reagoi käskyyn. Jos koira vaikka pinkaisee täysillä jäniksen perään, kaikki aistit ja vietit korkealla alkaneessa takaa-ajossa, käskyn kuullessaan se kuitenkin samalla sekunilla kääntyy ympäri ja palaa omistajansa luokse. Tämä reaktio tulee siltä selkärangasta ennen kuin se edes ehtii ajatella kuulemaansa. Tämä on todellakin mahdollista, mutta vaatii järjettömän määrän työtä ja toistoja. Toivoisin joskus saavani hevosellekin niin vahvan siteen maiskutuksen ja liikkeen välille, että äänimerkin kuultuaan se saman tien siirtää jalkojaan eteenpäin. Eikä se tee sitä sen tähden, että pelkäisi saavansa piiskaa, vaan sen takia, että se on aina ollut sille mukava ja hieno asia, joka kannattaa tehdä!

Pyysinkin siis koiratreenikaverini avuksi tähän hommaan! Meillä on Riikan kanssa hyvin samankaltaiset näkemykset koulutuksesta, käytämme molemmat naksua ja olemme R+ kouluttajia. Siispä tiesin voivani luottaa Riikkaan tässä asiassa täysin. Selostin Riikalle mikä on tavoite, mikä on kriteeri ja mistä palkataan. Riikka toimi siis sekä naksun että palkkion tuottajana.

Nemo ja Riikka tutustuvat toisiinsa.

Hevoselle tehtävää helpottaaksemme oli Riikka alkuun suoraan hevosen edessä palkitsemassa ja tarpeen mukaan houkuttelemassa sitä eteenpäin. Itse asiassa Nemo tarvitsi tässä enemmän apua kuin olisin kuvitellutkaan. Itselleni tuli täytenä yllätyksenä se, kuinka paljon se tarjosi aiemmin teetettyjä tehtäviä! Ihan ykkösenä Nemon mielessä oli niskan alas laskeminen ja samalla peruutus, jonka se siis itse keksi tähän aiemmin yhdistää. Samoin se yritti muutamaan otteeseen takapään pois kääntämistä ja minun luokseni kääntymistä. Tämä todellakin vahvistaa sitä ajatusta, että oppiminen tapahtuu taukojen aikana. Ei ihan äkkiä uskoisi, että hevonen tarjoaa ennemmin toimintoa, josta se on palkattu viikko sitten, kuin toimintoa, josta se on palkattu viisi minuuttia sitten, kun molemmat ovat heikolla osaamistasolla.

Treenien välisä Neppari kävi seurustelemassa uusien kamujen kanssa.

Jaoimme harjoituksen neljään jaksoon, joista jokainen sisälsi noin 6-8 toistoa. Näiden välissä aina vapautin hevosen, jolloin se sai tehdä itsekseen kentällä mitä halusi. Mielestäni tämä oli erittäin hyvä aikataulutus nuorelle hevoselle. Jokainen jakso kesti noin 3-4min, mikä on jo pitkä aivotyöskentely yhtenä pätkänä.

Jokainen näistä jaksoista tuli myös videolle, sillä Tanja ja Kiia olivat samaan aikaan tallilla - ihan huippua! Saatte siis itse katsoa jokaisen treenipätkän (lyhenneltynä tosin). Huomaatteko etenemisen jo näinkin lyhyiden toistojen aikana?? Itse mokailin muutamassa kohdassa jatkamalla äänimerkkiä liian pitkään vielä liikkeen jälkeenkin. Ohjat pidin mukana sen tähden, että pystyin korjaamaan, jos ja kun hevonen tarjosi täysin vääriä toimintoja. Aloitin äänimerkin annon mahdollisuuksien mukaan silloin, kun hevonen seisoi tasajaloin pää suoraan eteenpäin. Toki jos sillä oli jo valmiiksi ajatus eteen, pyrin käyttämään tätä hyväkseni vapauttamalla sen liikkumaan yhdessä äänimerkin kera.

Videoilta kuuluvat sekä minun äänimerkkini että naksautus, jos ääniä laittaa tarpeeksi kovalle.. :)

1. jakso

Tarkoituksena oli vain kokeilla, kuinka hyvin hevonen tajuaa lähteä eteenpäin, tarvitseeko se apuja siihen, ja palkata se heti eteen suuntautuvasta liikkeestä. Riikka oli heti hevosen edessä valmiina palkkaamaan sen ja mahdollisesti houkuttelemaan eteenpäin. Kriteeri oli yhden jalan siirto eteenpäin ja palkka tuli heti tästä yhden jalan liikkeestä. Jos hevonen touhusi jotain muuta, äänimerkki jatkui niin kauan, että askel tuli eteenpäin.

 2. jakso

Kriteeriä kasvatettiin toiseen askeleeseen eteenpäin. Myös palkkiota siirrettiin hieman kauemmas vahvistamaan eteenpäin vievää liikettä (toim. huom. kaikki naksautuksen eli "sekundäärivahvisteen" ja palkkion eli "primäärivahvisteen" välillä tapahtuvat toiminnot vahvistuvat. Tässä kohden oli siis hyväkin pidentää välimatkaa, koska nimenomaan eteenpäin liikkumista oli tarkoitus vahvistaa. Sen sijaan jos naksautat koirallesi vaikkapa istumisesta, mutta ennen namin saamista suuhun saakka koira ehtii nousta seisomaan, käydä maassa ja istua uudelleen, tämä on hyvin haitallista istumaan opettelussa, vaikka naksaus tulikin oikeasta toiminnosta eli istumisesta ;))

3. jakso

Edelleen vaikeustasoa nostettiin palkan siirtyessä yhä kauemmas. Yritys oli saada myös latenssia pienemmäksi, joten tarvittaessa Riikka helpotti Nemon tehtävää houkutellen sitä eteenpäin. Latenssi tarkoittaa siis aikaa, joka eläimellä kestää reagoida saamaansa komentoon. Tarkoitus kun on tietenkin, että reaktio tulee heti käskyn myötä. Vaikka haluankin, että hevonen itse keksii, mitä sen pitää tehdä, pidän silti parempana vaihtoehtona auttaa sitä alkuun kuin odottaa kaikki mahdolliset käännökset ja peruutukset ym. ennen oikean suorituksen löytymistä.

4. jakso

Tajuttiin vaihtaa palkkaus kippoon, jolloin Nemon pyrkimys kohti Riikkaa kasvoi selvästi, kun se oikeasti hahmotti ja tajusi, että sieltä se palkka tulee. Aiemmilla toistoilla se vieläkin välillä tarjosi minua kohti suuntautuvia liikkeitä. Sain jopa muutamia sellaisia hyviä pätkiä, että varsa oli jo itse kävelemässä eteenpäin, pidin sen vaan ohjilla paikoillaan, ja yhdessä äänimerkin kanssa löysäsin ohjat, jolloin liike eteenpäin tuli täsmällisesti oikein täydellisesti ilman latenssia. Etäisyyttä kasvatettiin jo huimasti.

"5. jakso" eli jackpot eli loppupalkka

Viimeinen koetuksen paikka oli tehdä sama suoritus ilman edessä seisovaa apuria. Sen sijaan kaukana edessä odotti todellinen houkutus ja todellinen huippupalkkio eli ruokakippo! Riikka heilutteli kippoa, joka tietysti kutsuu pientä keltaista tehokkaasti. Saatiin siis aivan mielettömän hyvä viimeinen suoritus, ja tästä jos mistä hevonen ansaitsikin saada jackpotin. Mahtavaa :)

Tyytyväinen heppapariskunta treenin jälkeen :)

Tätä treeniä tullaan kenties jatkamaan maastossa ilman avustajaa. Maastossa eteenpäinpyrkimys on niin paljon parempi, että etenkin jos Rouskun ottaa vaikka edelle kävelemään, uskon vahvasti, että eteenpäin liikkuminen ei ole ongelma. Kentällä sen sijaan jatketaan palkan ja avustajan kanssa liikkeellelähtöjä vaikeustasoa hieman kasvattaen. Antaa nyt taas kuitenkin hevosen hetken aikaa ihan rauhassa sulatella oppimaansa, seuraavalla kerralla eteneminen voi olla taas ihan eri luokkaa. Hurjaa se oli kyllä jo tällä toistomäärällä.

Kiia ja pojat.

Rousku terhakkaana tarhassa.

On tämä kätevää, kun innokas hevosenhoitaja hakee hepan tarhasta ja laittaa sen kuntoon. Kiitos Tanja :)

Riikan koirat olivat varsin ihmeissään tallitouhuista..

Popin kanssa seurustelemassa.

Kiia ja Utu löysivät yhteiset leikit.

Treenin jälkeen tosiaan letiteltiin hevosten häntiä. Olisi ehkä pitänyt ihan suosiolla laittaa tämä Tonin letti osallistumaan haastepostaukseen.. :D

Minua taas huvitti, kun Riikan miesystävä totesi muutamaan otteeseen tallilla ollessaan, että hän ei enää yhtään jännitä hevosia, ja on paljon rennompi olo hevosten kanssa kuin aiemmin hevosia tavatessaan. Niinhän se yleensä menee, että 2-vuotias ori on se kaikkien kiltein ja kivoin heppa, jonka kanssa oma luottamus kasvaa ja kaikki aiemmat epäilykset hevosia kohtaan katoavat? ;)

Kiitos vielä Riikka, Tanja ja Toni tästä treenipäivästä!

Nyt kun tähän postaukseen on onnistuneesti sotkettu mukaan koirankoulutus, niin liitetään loppuun mukaan vielä positiivisella vahvisteella koulutetun 11-vuotiaan koiraneitokaiseni treenipätkä muutaman päivän takaa. Tai ei me mitään enää treenata, kunhan hömppäillään mitä lennosta päähän pälkähtää. Yksi ja ainoa tavoite on enää se, että koira nauttii, ja se kyllä toteutuu täysin!