Kolme treenivinkkiä ohjasajoon

Tässä kuvassa on tarkennus missä sattuu, mutta pidän tästä silti kovin. Päivän fiilis vaan tiivistyy niin täydellisesti :)

Taisin aiemmin lupailla, että meiltä on tulossa ideoita ohjasajon pariin videoiden kera?! No tässä niitä tulee! Tänään toteutettiin kentällä kolme eri tehtävää ohjasajossa. Vielä pari tehtävää jäi mieleen muhimaan ja odottamaan seuraavaa kertaa. Jo tämä ajoaika oli Nemolle selvästi paljon, ja se alkoi osoittaa kyllästymisen merkkejä loppua kohden. Katsoin siis parhaaksi lopettaa näihin harjoituksiin, ehkä seuraavat tehtävät seuraavat (hih mikä lause) vielä myöhemmissä postauksissa.

 

Olen tässä jo pitkään ajatellut, kuinka hyvin työajo on verrattavissa kouluratsastukseen! Oikeasti! Molemmissa hevosen on oltava erittäin hyvin avuilla ja keskittynyt itse tehtävään, jotta se voi niistä suoritua. Molemmissa hevosen on kyettävä kokoamaan itseään hyvin, reagoimaan nopeasti pieniin apuihin ja siirtämään painoa takaosalle työskennellessään. Molemmat lajit vaativat paljon sekä henkisesti että fyysisesti. Suurin ero lienee vain siinä, kuinka paljon nopeatempoisempaa (yleistettynä) kouluratsastus on. Ja toki siinä, että ajossa merkinantovälinenä käytössä ovat vain ohjat, ääniavut ja piiska (työajossa ei sitäkään), kun taas ratsastuksessa kuski on huomattavasti lähempänä hevosta ja apuja on paljon enemmän.

Melkein uskaltaisin jopa väittää, että työajo on tietyllä tavalla haastavampaa? Hevosta on pystyttävä siirtelemään niin tarkasti monesti hyvin vaativissa olosuhteissa, että sen todellakin on oltava täydellisesti kuulolla ja tehtävien tasalla. Ajokäytössä myös riskit ovat niin valtavat, ettei hevosta voi viedä tilanteisiin miltään osin huonosti valmisteltuna. Luoton on oltava täydellinen ja hevosen toimittava. Kaikki varmasti ymmärtävät, kuinka suuri vaara siinä on, jos työhevonen vauhkoontuu ja pääsee irti muutaman sadan kilon (tai tonnin) kuorma perässään? Olenpa kuullut kertomuksen, jossa parivaljakko otti ja lähti niittokone perässään, ja valjakon reitille jäänyt nainen leikkautui kahtia. Riskit verrattuna irti päässeeseen ratsuhevoseen ovat potenssiin sata. Ehkä sen tähden ajohevosen koulutukseenkin lähtökohtaisesti suhtaudutaan eri tavoin kuin ratsujen?

"Hei täällähän on leluja!" Just näin keskitytään pelkästään ajotehtäviin.. :D

Itse olen tällä hetkellä hyvin tyytyväinen Nemon tilanteeseen ja osaamiseen. Minulla on vahva luotto siihen, että se vetäisi perässään likimain mitä tahansa tippaakaan pelkäämättä. Toki vetotreenejä tullaan tekemään vielä paljon ja vähän lisää, ennen kuin oikeasti uskallan luottaa siihen, että se on täysin sinut perässä tulevien minkä tahansa härpäkkeiden kanssa. Sen sijaan nyt täytyisi ottaa ohjelmistoon yhä enemmän tarkkuutta vaativaa ajotreeniä. Pelkkä eteenpäin talsiminen kuorma perässä ei enää aja asiaansa. Johan sitä on kyllä tehtykin.

Kenttä oli umpijäässä, mutta hyvin Nemo siellä talsi menemään.

Nemo toimii myös ohjasajossa varsin kivasti. Minä itse olen vaan niin onneton tuolla ohjaksissa, että se hieman jarruttaa touhua molempien osalta. Tuntuma on niin hirmu vaikea asia, kun molemmat yksiköt liikkuvat omaan tahtiinsa omin jaloin. Vaunujen kyydistä ajaminen on huomattavasti helpompaa, kun etäisyys ja sijainti hevoseen pysyvät koko ajan samoina suunnasta ja vauhdista riippumatta. Haluan nyt kuitenkin yhä ajaa itse ja tehdä treenit omalla tavallani. Olen opettanut Nemon tähän asti täysin itse ja ainakin toistaiseksi haluan näin jatkaa. Monesti tehdään asioita pieleen ja yleensä tajuan sen jo sillä hetkellä tehdessäni. Virheistä onkin paras oppia. Olen järkeillyt, että niin kauan, kun osaan kertoa itselleni mitä teen, miksi teen ja miten teen, voin jatkaa omaa toimintaani. Toki jossain kohden varmasti käännymme kouluttajien puoleen - sekä ajossa että varsinkin ratsuhommissa - mutta toistaiseksi mennään näin. Nemo on onneksi paras mahdollinen "opetteluhevonen" minulle.

Mutta niin takaisin tämänpäiväisiin tehtäviin. Saimme Sirin mukaan tallille ja kameran taakse, joten pystyin hyödyntämään Tanjaa apukäsinä ja Siriä kuvaajana. Kyllä lisäihmiset auttavat kummasti ja ovat oikeastaan pakollisiakin ajohevosen opetuksessa!

Päivän tehtävät olivat 1. pujottelu, 2. pysähdykset puomien päälle ja 3. ajo ympyrällä.

Aloitan oikeastaan aina treenit hätävarjelun liioittelulla, ja jälleen Tanja talutti meitä alkuun.

1. Meille näistä helpoin oli ehdottomasti pujottelu. Tässä ideana oli itse kävellä merkkien vierellä suoraa linjaa ja samalla ohjastaa hevonen läpi pujottelusta. Haastetta voi toki lisätä kaventamalla merkkien väliä tai lisäämällä merkkejä, meille näin ekalla kerralla harjoitus oli vielä tarkoituksella suht helppo. Pujottelutehtävän haasteena oli hyvän ohjastuntuman säilyttäminen sekä ajolinjojen suunnittelu. Toki ilman mitään kuormaa pujottelun saattoi ajaa hyvinkin tiukasti ja jouhevasti. Jos perässä olisi jotain vedettävää, pitäisi linjat suunnitella ihan eri tavoin huomioiden samalla, mistä vedettävä asia kulkee. Vaan kyllä silti joutui miettimään, missä kohden ja kuinka paljon hevosta pystyy ja kannattaa merkkien välissä kääntää.

Linkki

Aaaaaws mikä ihana tuulitukka!

2. Pysähdykset puomien päälle keskittyvät kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoin ajoitettuihin pysähdyksiin ja liikkeelle lähtöihin. Meille pysähdys ja paikoillaan seisominen ovat aina olleet helppoja, eteen liikkuminen ei niinkään. Haasteena tässä olikin saada heti ensimmäisistä askeleista alkaen hevonen kuulolle, tuntumalle ja ehtiä valmistella uusi pysähdys. Yritin ensin tehtävää liian pienillä väleillä, jolloin valuimme helposti yli puomeista. Tai pysähdys tuntui tulevan hevoselle liian yllättäen ja käytin liian äkkinäistä ja kovaa apua pysäytykseen. Hieman pidemmillä väleillä on siis hyvä aloittaa, jolloin ajuri ehtii valmistella hevosen tulevaan pysähdykseen. Toki tässä samalla tulee treenattua ajolinjaa keskelle puomeja ja ylipäätään puomien yli kävely on hevoselle hyvä harjoitus.

Linkki

Oikea orhi.

 3. Ympyrän kehän ulkopuolella ajo siten, että ajuri jää ympyrän keskelle oli meille ehdottomasti haastavin osio. Tästä tiesin jo etukäteen, että tulee olemaan vaikea saada Nemo liikkumaan. Näinpä Tanja tulikin Nemon edelle kävelemään "houkutukseksi" ja palkkasi varsaa välillä porkkanalla. Suurin haaste oli kuitenkin ulko-ohjan käyttö. Nemo oli sen verran aktiivisesti tulossa sisälle ympyrältä, että melkein sain ajaa sen täysin ulko-ohjalla. Kaikki voltteja ratsastaneet tietävät kyllä, kuinka vaikeaa voi joskus olla saada aikaiseksi pyöreä ympyrä, jossa hevonen kulkee tasan molemmilla ohjilla ja oikein asettuneena. Vaikeaa se oli kyllä ajaenkin. Tämäkin on mielettömän hyvä harjoitus tasaisen ohjastuntuman löytämiseksi.

Linkki

Vaikka Nemo toimiikin hyvin ohjasajossa, silti tuntuu, että meitä on kaksi erillistä yksikköä hommissa. Hyvin vähän sen kanssa olen mitään ajotreeniä tehnytkään (paitsi pelkkää suoraan eteen kävelyä), joten ei tässä vaiheessa ihmeitä voi olettaakaan. En voi vielä sanoa, että Nemo kulkisi mitenkään tasaisella tuntumalla tai kuuntelisi pelkästään minua. Enkä taatusti itse edes aja niin hyvin, että tämä olisi mahdollistakaan. Mutta uskallan sanoa, että sitä kohden ollaan menossa. Mitä enemmän pääsen tekemään varsan kanssa sellaisia harjoituksia, joissa olemme vain me kaksi - ja minä nimenomaan takana ohjien päässä - sitä enemmän se joutuu kuuntelemaan ja keskittymään apuihin.

Nemon on niin helppona olla kukkona tunkiolla. Muijat ympärillä vaan kehuvat ja syöttävät herkkuja ja rapsuttelevat ja ovat ihan rakastuneita pieneen mieheen, hih :)

Muutaman hetken sain kokea sen tunteen, kun hevonen kulkee yhtä paljon molemmilla ohjilla ja oikeasti kuuntelee. Kaikki ratsastajat varmasti tietävät, miltä tuntuu selkään, kun hevonen on oikeasti kuulolla, niin sanotusti ohjan ja pohkeen välissä, eikä selässä yhtäkkiä tarvitse tehdä mitään? Minulla on ainakin Lotan kanssa ollut näitä hetkiä lukemattomia. Ensin väännetään, käännetään, pingotetaan, tapellaan ja ähistään. Ja yhtäkkiä huomaan vaan istuvani selässä ja ajattelevani mitä haluan tehdä. Ja hevonen tekee. Se tunne on jotain aivan uskomatonta. Tähän meillä on vielä pitkä matka, mutta kun nyt jo koin muutaman pienen hetken, kuinka Nemo on kevyenä ja kuuliaisena minun sormenliikkeideni päässä, on suunta ehdottomasti oikea!

Nemon kolme K:ta, niin monelle tuttu "Kuolaimetta, kengättä ja kannuksetta".

…mutta myös Komea, Kiltti ja Kultainen!

ps. Tältä näyttävät tapaninpäivän kukat