Rouskun kuulumisia!

Pikkupoikien päivät kuluu painiessa!

Vihdoinkin löysin aikaa kirjoitella jo pari viikkoa sitten lupaamani jutun, eli Roppe-Romuluisen ensikuulumiset maailmalta. Kävin tosiaan oripäivien aikaan varsulia moikkaamassa, kun muutakin porukkaa lähti kyseisen tilan vuonohevosia katsomaan, pääsin kätevästi samalla kyydillä. Ja oripäivillä oli yli tunnin tauko tiedossa, joten kukapa siellä haluaisi aamulla aikaisin tyhjässä maneesissa istua, jos voi valita upeiden vuonohevosten seuran!

Oli jotenkin yllättävää, hauskaa ja samalla haikeaa nähdä Rousku nyt ensikertaa "uudessa kodissa". Sehän on kotona aiemmin aina ollut melkoinen viikarivarsa. Todella kiltti, ihana ja helppo käsitellä, mutta toki muuhun laumaan verrattuna varsinkin tarhassa melkoinen kakara. Nuori hevonen ja ori, niin kyllähän kaikki ymmärtävät, mitä tarkoitan? No nyt kun kävelin poikien tarhaan, sieltä lampsikin vastaan vanha ruunanruppana. Ei tietoakaan siitä samasta kakarasta, joka kotoa lähti!

Jos mä vaan vähän
    nappasen tuolta pyllystä.      

Rousku ja Pinoccio vaikuttivat molemmat niin rauhallisilta ja tyyniltä kuin hevonen olla voi. Tallinomistaja kyllä kertoi, että siellä ne painivat päivät pitkät, mutta valitettavasti mie en saanut juurikaan paininäytöksiä todistaa. Pinoccio näyttää ottaneen pomon paikan ja Rousku väisti tottelevaisen alamaisen tapaan kaveriaan. Kauempaa sain katsella, kun varsat juoksentelivat ympäri kenttää, mutta eihän nyt kameran edessä voi liikkua..

Tallinomistajaltakin oikein sateli kehuja Rouskun käytöksestä. Pojat tosiaan ovat nyt tarhaneet kentällä, ja toki kenttää välillä tarvitaan ihan muuhun käyttöön, joten aina tällöin pikkuorit on kuskattu hetkeksi talliin. Rousku on kuulemma niin helppo käsitellä ja taluttaa - sitä voi pallutella miten päin kuka vaan missä vaan :) Niinhän se onkin, ja kyllä tämän asian eteen on myös töitä tehty! Tallilla majailee paljon pikkulapsia, ja tuossakin kun kierreltiin, kaksi pikkutyttöä tulivat minulle yllättäen tokaisemaan: "toi varsa on tosi ihana!". Sirille olivat kertoneet sitä harjailevansa, joten onpa tainnut Rousku saada kasapäin uusia hoitajiakin..

Kentän vieressä oli tehty jotain puuhommia, jolloin ihan pikkupoikien korvan juuressa on pauhannut moottorisahaa ja ties mitä työvälinettä. Samoin isoilla koneilla on ajeltu kentän vierestä ohi. Ja mitä tuumaa Rousku - ei mitään :) Hienoa treeniä tämäkin!

Käyntini jälkeen poikien kerhoon on liittynyt vielä yksi pikkuori lisää. Tämä tapaus on kuulemma aikamoinen pomo luonteeltaan, joten saapa nähdä, onko Rousku jätetty kyykytettäväksi pahnan pohjimmaiseksi. Vaikka mieluummin niin päin, kuin että se alistaisi kaikki omaan tahtoonsa, hih :) Eiköhän nuo pojanviikarit kaikki keskenään juttuun tule. Toivottavasti päästään pian taas Romuluista moikkaamaan, kyllähän nuo nyt parissa viikossa kasvavat jo hurjasti, vai mitä?!

Sieltä se rauhallinen mies löntystää.

Ei paljon maailmanmeno hetkauta Rouskun ajatuksia.

Ihana kuikelo varsapallero. 

Huulenvenytystalkoot.

Tästä voisi äkkiä veikata, että Rousku kävelee pää Pinoccion selän päällä.
Mutta ei - Pinoccio peruuttaa - mooooonta metriä, ja Roppe pakittaa kiltisti alta karkuun.

Hyvin siis on Rousku pärjäillyt, ja ero oli ehdottomasti Lotalle vaikeampi paikka kuin varsalle! Pari kertaa Rousku oli kentällä hirnahdellut ja katsellut ympäriinsä, olisko äippä jossain näkyvillä. Mutta täytyyhän ison miehen jo omillaan pärjätä, mammanpojat kaipaa tissille :)