Nenäpäivä

Käväisin viikolla tallilla moikkaamassa muita poneja. Ensin mun piti ottaa jokainen poni harjan alle ja arpoa joku onnekas kanssani lenkille, mutta sitten mä pakkasinkin autooni Bellan ja siivousvermeet (no ehkä loppuviikosta teen tämän). Neljän tunnin uurastuksen jälkeen olin tuhonnut kaikki hämähäkkien neulonnat, rapsuttanut ikkunaverkot ja pessyt Rouskun karsinan katosta lattiaan. Kyllä nyt kelpaa ponin tulla takaisin kotiin sitten joskus syksymmällä.

Rousku keväällä omassa karsinassaan.
Liekö poika unelmoi vihreistä kesälaitumista.

Rouskun sottapytty :)
Kikkareiden lastaussilta eli ikkunalauta
on usein oiva paikka jättää jätöksensä.

Shine bright like a diamond..
öö no ei nyt ihan, mutta kaikkeni yritin.
Arvaa vaan tekiskö mieli maalata koko karsina
ja tehdä uus hieno ovi kun nyt innostuin
(lue: teetättää mun miehellä uus hieno ovi) :)

Käytiinhän me tietysti rapsuttelemassa poneja tarhassa ja kotona huomasin kameraani tallentuneen pääasiassa vain isot kasat hassunnäköisiä erivärisiä neniä :) No kuka nyt vois hevosen turpia vastustaa?? Ei niin kerta kaikkisen kukaan!!

Sky is a limit.

Jee! Siri tulee, äkkiä rapsutettavaks.
Siinä ne jonottikin jokainen omaa vuoroaan,
kun toinen lähti, toinen saapui.

Näää -älä sitä Ylläriä koko aikaa
paijaa ku mäki oon täällä.

Ja MÄÄÄÄ!!!

Muakin kyllä saa rapsuttaa...

Kas kummaa,
kun olin laittanut aamuheinät valmiiksi.
Ponit löysivät kummasti tiensä
pihattoon.

On ne ihania ja niilläki on varmaan ihan hirrrrvee ikävä meitin keltasia nulikoita ja pomottaja Lottaa :P
....or not :)