Pakkaskuulumisia

Vieroitusta on nyt jatkunut neljä päivää täysin erillään. Ponit ottavat tämän ihanan rennosti. Lotalla ei ole mitään mielenkiintoa varsansa perään, ja Nemokin vaan hörähtelee pienesti äitin kulkiessa sen ohi aidan toisella puolen. Juuri näin sen pitäisikin mennä! Ilman stessiä, ilman suuria elämänmuutoksia, ilman hätää toisen perään. Lotta-raukalla tissit roikkuvat täynnä maitoa, mutta eiköhän tammankin olotila tässä jonkin ajan kuluttua helpota..

Heti alkuun on pakko hehkuttaa Nemon tämänpäiväisiä naruriimuharjoituksia - tuo varsa on niin fiksu ja täydellinen, että ihan pelottaa! Ollaan muutamaan otteeseen tehty pihassa lyhyitä harjoituspätkiä, mutta pihassa työskentely on hieman haasteellista, kun varsan mielenkiinto on herkästi jossain muualla - ruuassa, kavereissa, äidissä toisessa tarhassa jne. Tärkeintä kaikessa hevosenkoulutuksessa kun on hevosen mielentila, jonka se yhdistää kaikkeen oppimaansa, ja pihassa tuo mielentila on vaikea saada tarpeeksi rauhalliseksi. Nyt illasta muiden ponien ollessa sisällä ja Rouskun käytävällä Sirin puunattavana pystyin työskentelemään varsan kanssa pihatossa ilman mitään häiriöitä, täydellistä!

Nemon keskittyminen oli ihan sataprosenttista ja se reagoi kaikkiin pyyntöihin todella kevyillä avuilla ja viivyttelemättä. Tai no, riimusta tuleviin pyyntöihin, kun alkuun tein vaan paineeseen myötäämistä pienenpienestä avusta. Pyysin joko pelkkää pään kääntämistä tai paineen lisääntyessä myös jalkojen liikuttamista - joko eteen, sivulle tai taakse. Harjasin varsan sen ollessa vapaana, mutta koska harjausta ei ole mitenkään varsalle opetettu, ei sen huomio tietenkään ollut tällöin mukana. Yleensähän se nykyään seisoo käytävällä kiinni pakotettuna harjauksen ajan, eikä sen silloin tarvitse mitenkään keskittyä harjaukseen. Kesälaitumella harjasin varsan useaan otteeseen vapaana, ja silloin se seisoi liikkumatta paikoillaan, kun nautiskeli hommasta täysin siemauksin. Nyt varsalta pariin otteeseen tuli muutama askel kesken harjauksen, jolloin myötäsin varsan pysähtyessä ja pikkuhiljaa se tajusi jälleen, että jotain tapahtuu ja seisoi hyvin paikoillaan. Nostelin myös ensimmäistä kertaa kaikki jalat varsan ollessa vapaana. Pari kertaa etujalan nostossa oli pientä epävarmuutta, mutta kaikki muut jalat sujuivat täydellisesti.

Ainoa missä meillä on vielä paljon treenattavaa on raipan paineesta liikkuminen. Ollaan muutaman kerran treenattu reagoimista raipan naputtavaan apuun, mutta varsinkin kankulle tuota varsaa saa vaan naputtaa ja naputtaa, eikä hän välitä tuon taivaallista.. Tai no, on se selvästi nyt jo alkanut paremmin reagoida ja liikkuminen tapahtuu nopeammin kuin alkuun, mutta treeniä vielä kaivataan. Ilman kosketusta sitä ei ole toivoakaan saada kinttujaan liikauttamaan. Etuosan siirtäminen sen sijaan sujuu paljon paremmin! Etujalkoihin ei tarvitse juurikaan raipalla koskettaa, kun varsa jo väistää alta. Nemo on ylipäätään etujaloistaan paljon herkempi kuin takajaloista. Etujalkojen pesu, harjaus, jalkojen nostaminen ym. on kaikki sen mielestä inhottavaa. Sen sijaan takajalkojen "lääppimisestä" varsa suorastaan nauttii, ja alkaa aina lepuuttaa niin toista jalkaansa kuin vehjettäänkin, kun touhuan sen takajalkojen parissa. Ihme otus ;)

Lotan kanssa maastoiltiin tänään pelkkien tähtien valaisemassa metsässä pakkasen keskellä. Alkuun hieman meikäläistä jännitti lähteä sinne pimeyden keskelle, mutta oikeastaan meillä oli ihan mukavaa. Kun alla on tuttu ja turvallinen poni, niin ennemmin mie sen kanssa uskallan kulkea kuin yksinäni! Luotto Lottaan pelasi 97 prosenttisesti, ja tehtiinkin vauhdikas vajaa viiden kilsan pieni lenkki - sen ajan tarkenee vielä itsekin mukavasti selässä. Jaa miksi ei poniin ole sataprosenttista luottoa? Yksi prosentti lähtee Lotan keräämästä pönttöilyenergiasta näillä pakkasilla. Nyt joutuu jopa entistä tarkemmin miettimään mihin maastoihin ja millä varustuksella ponin kanssa uskaltaa lähteä.. Toinen prosentti katoaa pimeydestä keskellä metsää. Ihmismieli on sellainen, että väkisin itse jännitin jonkin verran, ja kyllähän poni sen huomaa.. Kolmas prosentti lähtee ihan vaan siitä, että hevonen on kuitenkin aina päällimmäisenä vaistojensa varassa toimiva saaliseläin, enkä koskaan voisi sanoa luottavani yhteenkään eläimeen sataprosenttisella varmuudella. Ihan sama kuinka varma hevonen on ja kuinka monen vuoden takaa tuttu, ja vaikka kuinka monta kertaa se olisi toiminut samassa asiassa aina samalla tavoin, riski on silti aina olemassa.

Täytyypä kirjoittaa tänne vielä ihanasta postista löytyneestä kirjeestä, vaikkei se hevosiin suoranaisesti liitykään. Zelda sai nimittäin postia! Ystäväni Lauran Loitsu-sheltti (Fionan serkku) oli bongannut blogista, että Zeldalla tassut palelee kovin, eikä tuolla ole olemassa kunnon tossuja. Loitsu sitten pyysi omistajaansa Lauraa ompelemaan Zeldallekin omat tossut (Fionan tossut ja takki ovat Lauran tekemät myöskin). Täytyisihän Zeldakin päästä nauttimaan talven riemuista ja ihanista keleistä pakkasesta huolimatta! Kirjekuoresta löytyi neljä kappaletta ihania fleece-tossuja sekä kirje Loitsulta. Nyt voi Zeldakin lähteä vaikka tallille mukaan, kun ei enää tassuja palella. Kiitos Laura ja Loitsu!  ♥

Lottakin alkaa jo vähän rauhoittua. Eilen ajolenkillä sen voisi sanoa olleen suht normaali! Ohi menevät junat saivat pientä extrapönttöilyä aikaiseksi, mutta näillä pakkasilla junat pitävätkin sen sortin rätinää, ettei mikään ihmekään että hevonen pelästyy. Erittäin reipas poni on edelleen, muttei enää käsiin räjähtävä ruutipommi. Käytiin jopa pyörähtämässä tietyömaan päässä, jossa ohi meni traktori ison perävaunun kera sekä jonkinsortin keltainen suuri työkone, mutta molemmat ohitettiin tyynen rauhallisesti tien sivussa katsellen. On tainneet ahkerammat liikutukset tehdä taas tehtävänsä, pyritään siis jatkamaan Lotan kanssa samaan malliin.

Hullun hommaa tämä kärryajelu näillä pakkasilla..

Ei näytä sähköt kiertävän näillä pakkasilla, kun ponit vuorotellen törkkivät aitoja turvillaan.. Sitä päivää odotellessa, kun joku päättää taas poistua tarhasta aitojen läpi. Vielä näin ei luojan kiitos ole tapahtunut, eikä edes Nemolla ole ollut tarvetta lähteä äitin luokse. Toivottavasti ei tulekaan! *koputtaa puuta*

Ensi yöksi on luvattu niin kovaa pakkasta, että vuonotkin saivat poikkeuksellisesti yöksi loimet niskaansa. Ne kun yöpyvät kaikki siis aika lailla ulkolämpötilassa, suljettujen ovien takana vaan..