Kaulanaru- ja takaa-ajotreenejä

Eilen tehtiin Lotan ja Rouskun yhteinen reissu kentälle. Ajatuksena oli treenata Rouskun kanssa takaa-ajoa, eli edelleen vahvistaa ääniapuja liikkeelle lähtöön sekä pysäytykseen. Tämän lisäksi halusin vihdoinkin päästä kokeilemaan jo kauan suunnittelemaani ratsastusta Lotalla pelkän kaulanarun voimin. 

Alkuun pyörin kentällä Lotan kanssa riimu päässä ja yritin hivenen saada ponia asettumaan ja taipumaan. Yritykseksi taisi lähinnä jäädäkin.. Siri puolestaan talutteli Rouskua puomien yli sekä muuta perussäätöä maasta käsin. Hyvin lyhyen ratsastuksen jälkeen otin Lotalle riimunnarun kaulan ympärille, heitin ohjat käsistä ja jatkettiin hommia pelkän kaulanarun voimin. Riimun pidin tosiaan alkuun päässä, jotta sain tarpeen tullen vahvistettua apuja, sekä ennen kaikkea testattua, toimiiko jarrut! Parin pysähdyksen jälkeen totesin, että vähän pitkäksi venyy, mutta kyllä se pysähtyy, heitetään vaan riimu veks.

Lotta oli koko touhusta lievästi sanottuna pihalla, eikä alkuun tajunnut laisinkaan, että sen pitäisi esimerkiksi kääntyä. Alkuun siis haahuiltiin lähinnä uraa pitkin kenttää ympäri. Jotain tamman päässä kuitenkin tuntui naksahtavan, kun yhtäkkiä käyntiin löytyi ohjaus vallan loistavasti. Lotta tosiaan kääntyi pienistäkin avuista ja jopa tosi tiukasti, lähes paikoillaan pyörien. Tamma selvästi kuunteli ja oli hommassa mukana, vaikkakaan ei kaikkea tajunnut, mitä siltä pyysin.

Ravi sen sijaan... Enää ei ohjaus toiminutkaan ihan yhtä lailla. Edelleen tammasta näki, että se kyllä yritti ja oli kuulolla, mutta ei se vaan tajunnut. Lotta oli koko ajan siinä uskossa, että pyydän siltä laukkaa, vaikka halusin vaan kääntää, mistä tietty seurasi askeleen pidennys ja vauhdin lisäys, minkä johdosta taas miun istuntani ja apujeni käyttö kärsivät, joten hevonen varmasti vielä vähemmän ymmärsi, mistä on kyse. Ravissa oli siis ohjaus pahasti kateissa, eikä siitä voi hevosta syyttää. Laukkaa kokeilin puolikkaan kierroksen verran, enkä edes yrittänyt kääntyä pois uralta. Hyvin nosti ja hyvin laski, huoletta voisi laukkailla enempikin, mutta eipä Lotan kanssa enää oikein laukata viitsi. Ravitkin otettiin vaan lyhyissä pätkissä ja välissä kunnolla käyntiä.

Rousku-mies alkoi selvästi hiffata maiskutuksen merkityksen! Edellisellä takaa-ajokerralla Sarin opeissa todettiin, että varsalla ei ole tuon taivaallisen käsitystä, mitä sen pitäisi tehdä, kun maiskutetaan. Se vaan seuraa uskollisesti taluttajan jalkoja, ihan se ja sama mitä muualla maailmassa tapahtuu. Eli tavoitteena on nyt häivyttää taluttaja, tai ainakin saada poni siitä irti, ja samalla varsan aivoihin käsky, että maiskutuksesta lähdetään liikkeelle. 

Ja edistystä kyllä tapahtui. Alkuun tehtiin samoin kuin viimeksi, eli jos varsa ei takaa-ajajan maiskutuksesta lähtenyt, alkoi taluttaja kävellä, jolloin varsakin liikkuu, ja maiskutus tietysti loppuu sillä sekunnilla, kun hevosen jalka liikahtaa. Tästä jatkettiin siihen, että taluttaja alkoi jättäytyä taaemmas, ja jossain kohden paikoilleen, ja ajettiin varsaa ympyrällä kuin liinassa juoksuttaen. Edelleen taluttaja siis avusti liikkeelle lähdössä jos tarvis, mutta koko ajan vaan vähemmän tätä tarvittiin. Tehtiin myös tarkoituksella käännöksiä taluttajasta pois päin, jotta varsa itse joutuisi erkaantumaan taluttajasta ja kuuntelemaan ohjista tulevaa painetta. Riimulla edelleen ajetaan, ja kyllähän tuo riimun ohjaukset osaa. 

Pian varmaan pystyykin jättämään taluttajan kokonaan pois, kunhan vielä vähän vahvistetaan maiskutuksen merkitystä ja saadaan sujuvat liikkeellelähdöt aikaiseksi. Sirin kummityttö oli reissussa mukana, joten tästä kaikesta - ensiratsastuksesta ilman varusteita sekä varsan takaa-ajosta - on videomateriaalia tulossa ensi viikon aikana! :)

Tänään mie jatkoin Lotan kanssa kaulanarulla treenausta. Tallin siivouksen lisäksi käytiin vaan pikaisella kävelyreissulla ponien kanssa. Laitoin Lotalle riimun päähän ja siihen ohjat, mutta tavoitteena oli olla koskematta ohjiin koko lenkin aikana. Ja varsin hyvin se toteutuikin. Siirtelin Lottaa kaulanarulla ja pohkeilla metsätiellä reunasta toiseen, samoin ravista käyntiin hidastus ja pysähdykset tehtiin pelkällä narulla ja istunnalla. Kyllä Loppis varmasti vähitellen oppii kaulanarulla ratsastuksen, kunhan itse jaksaa sitä opettaa. En malta odottaa, että tulee kevät ja tuo meidän valtaisa peltomme sulaa lumesta - siellähän me sitten jatketaan treenausta varsomista odotellessa...