Onpa muuten hauska katsoa itse tätä menoa videolta. Tuolta todellakin erottaa ne kohdat, missä Lotta keskittyy, kuuntelee, ja tekee juuri niin kuin minä pyydän. Toisaalta senkin huomaa erinomaisesti, koska vaan "mennään" ilman mitään kontrollia, keskittymistä ja yhteisymmärrystä. Paras taktiikka siis ainakin näin alkuun taitaisi olla se, että hevoselta pyydetään koko ajan jotain yksinkertaista ja helppoa tehtävää, mistä se selviytyy, jotta tulee oikeita suorituksia, onnistumisia, ja ennen kaikkea keskittyminen pysyy koko ajan itse asiassa, sillä ollaanhan tässäkin töissä.
Eipä tuo auton käyttö silti itsestäänselvyys ole ja jatkuvasti siitä väännetään kättä. Tänään iski sitten pienoinen paniikki, kun siskoni miehen auto oli rikki, ja tuon piti päästä meitin porukoiden autolla töihin. Tein aamusta koulujuttuja ja ajattelin lähteä tallille vähän myöhemmin, kun oli kuitenkin hyvin aikaa. Luulin siis saavani auton.. Ja kyllähän sen sain, mutta enää tunniksi!
Uskomattoman nopeasti hevosenkin voi näköjään liikuttaa. Kaasuttelin talla pohjassa tallille, nappasin eiliset varusteet ponille (eli riimun ja kaulanarun), hain lähes juosten Lotan tarhasta ja hyppäsin suoraan selkään auton pakoputken päällä keikkuen. Tällä puolen tunnin maastokäppäilyllä en koskenutkaan riimusta lähteneisiin ohjiin, vaan kaikki hallinta tapahtui kaulanarulla. Ei tuo todellakaan siis tarvitsisi mitään ohjaksia maastoon, mutta turvallisuussyistä ne ehdottomasti pidän mukana, ikinä kun ei voi tietää, mitä tulee vastaan - varsinkaan näissä meidän maastoissamme, missä on pakko alitella junarataa ja metsätielläkin kulkee raskasta liikennettä soralouhokselle. Voi mitä antaisinkaan hiljaisista syrjäisistä metsäpoluista..
Ihana Lotta :) Tosi hienosti sujuu!
VastaaPoistaHyvin meni, laukat ja kaikki :D.
VastaaPoista