hevoskuvaus
,
Siri kirjoittelikin aiemmin postauksen noista tallin kätköistä löytämistämme "aarteista", eli vanhasta reestä ja kärryistä. Saatiin tallinomistaja-papoilta lupa käyttää rekeä, jee! Kunhan ei rikota.. Sen saisi kuulemma maalatakin, niin tulisi vielä hienompi. Mehän siis laitoimme heti tuumasta toimeen ja kaivoimme reen esiin. Nyt on vaan yksi suuri ongelma. Eihän meillä ole länkivaljaita! Voi ärsytyksen tuska, pitkästä aikaa kun on reki käytössä, niin milläs sitä vedät.
Ei ole laisinkaan kiva vedättää hevosta siloilla, mitä se nyt joutui tekemään. Jos tiet olisivatkin siinä kunnossa, että niitä pitkin olisi hyvä ja kevyt rekeillä, voisin vielä harkita, mutta pellolla en kyllä enää viitsisi moista harrastaa. Eikä kyllä taideta enää reki perässä pellolle mennäkään, sen verran extreme-kokemus tuo oli. Reki on juuri sen verran kapea, että se uppoaa Lotan kahlaamiin jälkiin, ja välillä oli tosiaan lähellä, ettei ollut koko reki nurin hangessa. Tuossa läheisellä pienen ravitallin pitäjällä olisi kyllä länkivaljaat, kun kerran tuli kaupungin keskustassakin reellä ajellen vastaan, hmm... Ei muuta kun naapurin oven taa visiitille vai??
Huomenna onkin jo jouluaatto. Ihan käsittämätöntä. Onko muilla sama fiilis, että taas koko joulun aika meni yhdessä hujauksessa? Ei se määränpää, vaan matka.. Joulua on kiva fiilistellä jo kauan etukäteen, vaikka tietty joulutunnelma vaan kohoaa, mitä lähemmäs aattoa päästään. Mie yritän selvitä huomenna tallille käymään, täytyyhän hevosille toivottaa hyvää joulua. Ja jos vaan aika riittää, käydään Loppakorvan kanssa jonkinnäköinen kevyt joululenkki, kuten joka vuosi on ollut tapana.
Lotta on muuten (minun muistaakseni) ratsastuksessa pukittanut tasan kaksi kertaa. Ensimmäinen näistä tapahtui vuosia sitten jouluaattona, kun oltiin ponien omistajien kanssa kolmisin maastossa. Laukattiin ylämäkeen lumen pöllytessä, mie tulin keskimmäisenä, ja Lottahan oikein innostui. Repesin täysin kyydissä, ja samoin takana tuleva Krista nauraa ihmetteli, että pukittiko Lotta ihan oikeasti. Taisi olla muorillakin joulutunnelmaa rinnassa :)
Luukku 23 - aatonaaton rekiretki
"Elää saa niin riemullisen hetken, se ken tekee reippaan rekiretken..."
Noh, tästä voidaan vissiin olla montaa mieltä... Pakkanen pureskelee varpaita ja sormenpäitä. Reen jalakset kirskuvat ja narisevat nuolten auratulla tiellä. Uppohangessa reki vajoaa puolelta toiselle, ja lopulta toinen kyytiläinen katsoo parhaaksi hypätä itse kahlaamaan polviaan myöden hankeen. Elämä on. Onneksi kuvissa tämäkin touhu näyttää kivalta ;)
 |
| Tontut ovat lähteneet liikkeelle... |
Siri kirjoittelikin aiemmin postauksen noista tallin kätköistä löytämistämme "aarteista", eli vanhasta reestä ja kärryistä. Saatiin tallinomistaja-papoilta lupa käyttää rekeä, jee! Kunhan ei rikota.. Sen saisi kuulemma maalatakin, niin tulisi vielä hienompi. Mehän siis laitoimme heti tuumasta toimeen ja kaivoimme reen esiin. Nyt on vaan yksi suuri ongelma. Eihän meillä ole länkivaljaita! Voi ärsytyksen tuska, pitkästä aikaa kun on reki käytössä, niin milläs sitä vedät.
Ei ole laisinkaan kiva vedättää hevosta siloilla, mitä se nyt joutui tekemään. Jos tiet olisivatkin siinä kunnossa, että niitä pitkin olisi hyvä ja kevyt rekeillä, voisin vielä harkita, mutta pellolla en kyllä enää viitsisi moista harrastaa. Eikä kyllä taideta enää reki perässä pellolle mennäkään, sen verran extreme-kokemus tuo oli. Reki on juuri sen verran kapea, että se uppoaa Lotan kahlaamiin jälkiin, ja välillä oli tosiaan lähellä, ettei ollut koko reki nurin hangessa. Tuossa läheisellä pienen ravitallin pitäjällä olisi kyllä länkivaljaat, kun kerran tuli kaupungin keskustassakin reellä ajellen vastaan, hmm... Ei muuta kun naapurin oven taa visiitille vai??
Huomenna onkin jo jouluaatto. Ihan käsittämätöntä. Onko muilla sama fiilis, että taas koko joulun aika meni yhdessä hujauksessa? Ei se määränpää, vaan matka.. Joulua on kiva fiilistellä jo kauan etukäteen, vaikka tietty joulutunnelma vaan kohoaa, mitä lähemmäs aattoa päästään. Mie yritän selvitä huomenna tallille käymään, täytyyhän hevosille toivottaa hyvää joulua. Ja jos vaan aika riittää, käydään Loppakorvan kanssa jonkinnäköinen kevyt joululenkki, kuten joka vuosi on ollut tapana.
Lotta on muuten (minun muistaakseni) ratsastuksessa pukittanut tasan kaksi kertaa. Ensimmäinen näistä tapahtui vuosia sitten jouluaattona, kun oltiin ponien omistajien kanssa kolmisin maastossa. Laukattiin ylämäkeen lumen pöllytessä, mie tulin keskimmäisenä, ja Lottahan oikein innostui. Repesin täysin kyydissä, ja samoin takana tuleva Krista nauraa ihmetteli, että pukittiko Lotta ihan oikeasti. Taisi olla muorillakin joulutunnelmaa rinnassa :)
Ihana hyvän tuulinen blogi ! :) rupesin lukijaksi
VastaaPoistaIhana hyvän tuulinen blogi !:) rupesin lukijaksi
VastaaPoistaVoih, mitä tunnelmakuvia ... Ei kai se epämukava meno haittaa, kun noin nättejä kuvia tulee ;)
VastaaPoistaVoi, kun hienoja kuvia!
VastaaPoistaEtkös aiemmin maininnut, että tallin varastoista löytyy myös länkivaljaita?
VastaaPoistaJotain ikivanhoja joo, mutta niissä on pelkät länget..
VastaaPoista