Iltahetki laitumella


Kesäloma. Lämpö. Laskeva aurinko. Pieni onnellinen hevoslauma. Kaksi äitiä ja kaksi poikaa. Hiljaisuus, rauha ja kaikin puolin tyyni mieli. Voiko olla parempaa? (ja tietysti ne viisi miljardia hyttystä sekä muuta pientä itikkaa..)

Miten minusta tuntuukin, että onnistun joka kesä tekemään näitä vastaavia laidunpostauksia. Ehkä teitä alkaa jo tylsistyttää kuvat syövistä hevosista? Mutta ilta-auringossa laitumella kuvaaminen on vaan jotain pakollista ohjelmaa joka kesä. Ylipäätään laitumella hevosten seurassa voisi hengata vaikka loputtomiin.

Tai no, täällä kun erehtyy menemään laitumelle istumaan, niin maisemat on kyllä blokattu muutamassa sekunnissa. Lotta havaitsee heti paikalle ilmaantuneen käsiparin, ja ilmestyy salamana asettautumaan hyvin lähelle siten, että käsipari varmasti ylettyy hänen tisseihinsä. Ja jos ei tisuissa ala mitään tuntua, valtaisa vatsaponkko vyöryy päälle niin kauan ja tiiviisti, että tisseistä varmasti tajutaan rapsuttaa! Tätä toki säestää muutama vihainen mulkaisu taaksepäin *no miksei siellä tapahdu mitään?!* sekä asennon uudelleen ja uudelleen korjaus.

Meinasin revetä totaalisesti näitä kuvia ottaessani, kun makasin maassa mahallani ja Lotta totta kai tuli siihenkin viereen heti ensimmäisenä rapsutuksia hakemaan. Rouvashevo olikin vaan totaalisen ymmällään, että miten tämä homma nyt toimii?? Moneen kertaan se haisteli minua ympäriinsä ja käveli siinä vieressä, mutta ei hän osannutkaan enää päättää, mihin kohtaan pitäisi asettautua, jotta rapsuttajalla olisi oikea asema jalkoväliin :D

Sen pidemmittä puheitta antaa kuvien kertoa lopun tarinan.

Nämä kyllä kuulevat heti, kun olen tulossa. Ja aina korvat hörössä vastassa. 

Lotta lähti käppäilemään valmiiksi porttia kohden.

"Täällä odotan aidan vierellä, joko olet kohta tulossa rapsuttamaan??"

Kaunis vanha akka <3

Hmm... Jotain tuo ihminen taas höpöttää. Täytyykin kuunnella tarkoin.

Lotan ilme, kun se on bongannut vapaan käsiparin, ja lähestyy hyvin päättäväisenä
rapsutusta hakemaan.

Oletteko huomanneet, kuinka komeat viiksikarvat hevosilla on?

Hei mummo, miksi näytät noin vihaiselta?

Siisteillä hevosilla on yksi kakkapaikka mesiangervojen keskellä. Koska eihän niitä voi syödä, sinne on hyvä sontia.

Harvinainen hetki! Enpä muista edes, koska olisin viimeksi nähnyt näiden kahden rapsuttelevan.

<3<3<3

Äiti ja lapsi. Ja muutama miljoona hyttystä.

Aaaargh, minä syön tämän inhan kuormaliinan!

Miksi olet äiti ihan mutkalla??

Koko lauma auringon paisteessa.

Kukkaispoika Veikko.

Olisiko ehkä pitänyt putsata hänen naamansa ennen kuvien ottamista? 

Tästä hurmurista voisi laittaa vaikka kuinka ja paljon kuvia! Niitä meinaan riittää.

Hei mekin ollaan mukana!

Vielä sentään jotain kasvaa. Vaikka vettä odotellaan kuumeisesti..

Auringon kultaama varsa.

Ja Lotta samaten. 

Veikko ei taas tajuu?! Äiti naatiskelee koko puun edestä.

Onnellinen pieni porukka. Joka tosin hajoaa huomenna, kun Fantti ja Veikko lähtevät kuukaudeksi reissuun
- uutta varsaa ensi kesänä odotellessa ;)

Että se Kemiöstä...


Vuosi sitten käyttöajomestauuksista äidille kultaa ja pojalle hopeaa :)

Tulevana viikonloppuna järjestetään Suomen Vuonohevosyhdistyksen 30-vuotisjuhla Kemiössä kolmipäiväisenä tapahtumana sisältäen Hippoksen näyttelyn, rotunäyttelyn, mestaruuskisat neljässä eri lajissa, keppihevoskisat, puheita ja katrilliesityksiä sekä tietysti hulppean iltajuhlan. Tai näin sen piti mennä.

Lotta ja Nemo eivät lähdekään mukaan, sillä käyttöajomestaruuskisat on peruttu! Voitteko uskoa, että olin ainoa osallistuja. Siis mitä ihmettä, missä ovat kaikki muut ajohevoset Suomesta?? Tai itse asiassa kun aloin mielessäni laskea, ketä kisoihin ylipäätään olisi voinut osallistua, niin melko monella on juuri nyt tilanne, ettei pysty. Mutta olisipa jokunen sellainen silti saattanut olla, joka olisi voinut tulla kisaamaan? Harmittaa. Ja naurattaa. Lotta saa pitää tittelinsä Suomen parhaana käyttöajovuonona vielä vuoden päivät. Vaikka mieluummin olisin lähtenyt ajaen tuota saavutusta puolustamaan..

Voipi siis olla, että tässä oli Lotan kisaura paketissa? Kemiössä se olisi osallistunut sekä rotunäyttelyyn että käyttöajomestaruuksiin, mutta en nyt pelkän Lotan näyttelyn takia lähde hevosten kanssa matkaan laisinkaan. Viikkotolkulla saikkua viettänyttä Nemoa ei (sattuneesta syystä) näyttelyyn edes ilmoitettu. Hevoset varmasti kiittävät, kun eivät joudu monen päivän reissulle pitkän kuljetusmatkan päähän.


Kukas vuonopoika siellä niin terhakkaana pistelee menemään <3

Yksi maailman parhaista näyistä. 

"Äitiii, mooooi! Katomuakatomuakatomua, oonko hieno poika??" Aina joskus en kestä tuota hölmöä kakaraani.. :D

Nemon yksi parhaista tuntomerkeistä on ehdottomasti tämä tötterönenä.

Onhan tämä oikeasti todella harmillista, että juuri se laji, josta tulee ehkä parhaiten vuonohevosen monipuolisuus esille, jää pois vielä näin suuresta juhlavuoden tapahtumasta. Kehotankin siis suurella lämmöllä kaikkia teitä: ajakaa hevosillanne! Jos ei omasta takaa löydy taitoa ja kokemusta opettaa ajolle, hakekaa apua. Hevosten ajokäyttö ja etenkin työajokäyttö on sellainen asia, joka yhdistää kaikkia harrastajia. Piirit ovat pienet ja varmasti jokainen hevosta työajossa käyttävä toivoo, että harrastajia tulisi lisää ja toiminta yleistyisi. Apua siis varmasti löytyy jopa helpommin kuin helposti. 

Itsekin olisin saanut suuresti apua koko reissun järjestymisessä ihanilta vuonisihmisiltä! Ihan huikean suuri kiitos vielä teille, jotka olitte valmiita auttamaan, jotta Nemo ja Lotta saadaan reissun päälle. Kyllä vaan vuonisporukat ovat sellaisia, että aina vedetään yhtä köyttä ja aina voi luottaa, että tukea ja tsemppia sekä käytännön apukäsiä riittää. 

Olen ehkä "muutaman" kerran aiemminkin todennut, että on tämä vaan hieno rotu ja hienot porukat rodun ympärillä.

Vakavamielisiä nämä Nemon ratsuharkat.. 

Nemo olisi osallistunut myös käyttöratsastusmestaruuteen, jos Lotta olisi päässyt mukaan sen sinne ratsastamaan.
Ehkä sitten ensi vuonna siihenkin?

Terkkuja tallin yhdeltä uusimmalta asukilta <3

Onnea ja menestystä kaikille vuonisten mestaruuskisoihin! Tulkaahan joukolla Kemiöön mukaan kaikki kynnelle kykenevät myös ilman hevosia! Mitä suuremmin yleisöä sen parempi! Ja muistetaan ottaa kaikki mukaan iloinen asenne ja hyvä fiilis koko tapahtuman ajaksi ;)

Kesämekkokuvia kukkien keskellä


1.

Kerrankin olimme oikeaan aikaan liikenteessä! Kyllähän sitä joka ikinen kevät ja kesä katselee maisemia sillä silmällä, että voi kun on kaunista - NYT jos koska pitäisi ottaa kuvia! Niin.. Pitäisi.. Kunnes kukat ovat kukkineet ja maisemat muuttuneet. Toki kauneutta riittää luonnossa koko kesän ajan, mutta kyllä kevään ensi vihreät, ja etenkin upeina kukkivat tuomet, syreenit ja omenapuut ovat ihan omaa luokkaansa.

Joten kun tuttu hevoskuvaaja Susanna Kauranen etsiskeli netissä malleja portfoliotaan varten, niin minähän olin heti käsi pystyssä! Vaikka kameralle poseeraaminen on jotain maailman kamalinta, ovat kuvat silti kivoja muistoja. Ja aina on ihana saada uuden ihmisen ottamia kuvia. Vaikka mallit ja maisemat ovat samoja, niin kyllä kuvaajan näkemyksellä ja tyylillä on vaan merkitystä..

Sen pidemmittä puheitta hieman fiilistelyä muutaman viikon takaisiin kevättunnelmiin.

Valtaisan suuri kiitos vielä Susannalle kuvista! Vink vink, Susannaa voi kysellä myös omalle tallille kuvaamaan (ainakin Pirkanmaalla), ja kuvia käydä katselemassa täältä: http://rikotut.net 


2. Hevosiakin melkein kiinnostaa..

3. Itse asiassa Nemo poseerasi huomattavasti paremmin kuin äitensä.

4. Lotta nukahtaa..

5. Mikä noilla tammoilla on, kun vähän väliä pakko käydä toisen nenän edessä luimimassa ja vinkumassa?? 

6. ...näin edustavia me oikeesti ollaan... ei lisättävää.

7. No yritetään nyt edes!

8. Tuulitukat. 

9. "Äitiiiii en tykkää, haluun syödä!"

10. Välillä myös nätisti.

11. Paras haliponi <3

12. Lotta <3

13. Pörhömuori on vaan niin helppo huijattava :'D

14. 17 vuotta sitten rakastuin. Ja siinä se rakkaus edelleen töpsöttää mun vierelläni - omaan verkkaiseen tahtiinsa <3 


Löytyikö kuvista suosikkia? Ja oletteko itse muistaneet ottaa kesäkuvia hevosten kanssa? :)

Veikko sulautuu porukkaan


Iloisia uutisia! Vuonohevosyhdistyksen 30v-historiikki on painossa, mikä tarkoittaa sitä, että minulta on yksi kiireinen suuri työ pois harteilta! Jee! Nyt stressataan sitten senkin edestä lähestyvästä 30-vuotisjuhlasta. Kääk! Mutta siitä ehkä lisää myöhemmin. Nyt tulin jakamaan muutamia kuvia ja videoita varsan elämän alkutaipaleelta.


Hän on hyvin seurallinen tapaus. Kuvassa päivän ikäinen.

Ekana päivänä varsa ja Fantti pääsivät kahdestaan laitumelle ulkoilemaan. Tai siis Fantti syömään. Heidän menonsa oli kyllä erittäin rauhallista katsottavaa. Fantti todellakin keskittyi syömiseen 90 prosenttisesti ja varsaan sen loput kymmenen prosenttia. Ei häntä paljon näyttänyt kakaran menot huolettavan. Tyypilinen teiniäiti kenties?

Varsa vähän jo etsiskeli kinttujaan.

Yksin suuressa maailmassa..

Ihan pikkunen!

Toisena päivänä heidät vietiin vuonojen kanssa viereiselle laitumelle väliaidan taakse. Varsa kipitteli etunenässä katsomaan uusia tuttavuuksia. Fantti tuli tietysti väliin näyttämään nyrpeää naamaa, mutta varsin vähäistä oli draama. Iltapäivästä ne kaikki seistä nököttivät puolinukuksissa aidan vierellä, ja varsa sai ihan vapaasti seilata vuonojen läheisyydessä - Fantti katseli omissa maailmoissaan toiseen suuntaan..

Videolla vuonojen reaktio ja kohtaaminen, kun ne näkivät varsan ensimmäistä kertaa:



Joten seuraavana päivänä yhdistettiin jo kaikki samaan porukkaan. Kuten arvata saattoi, hyvin nätisti kävi tämä tutustuminen. Nemo ja Lotta ovat kyllä ihan aarteita tällaisissa tilanteissa. Fantti päästi molemmat nuuskuttelemaan varsaa, mutta pienen tutustumisen jälkeen sanoi nätisti, että nyt riittää, ja sehän vuonoille riitti. Hyvin ne antoivat tilaa ja katselivat kauempaa. 

Nemo itse asiassa menetti mielenkiintonsa miltei saman tien. Lotta seurasi kaihoisasti varsan perässä, ja yhdeksi yöksi vielä kun varsa ja Fantti lähtivät pois laitumelta, meinasi Lotan sydän särkyä varsan poistuessa porukasta. Vaan sen jälkeen ne ovatkin olleet kaikki yhdessä yötä päivää, ja Lottakin on alkanut jo näyttää nyrpeää naamaa varsalle, hih. Että se siitä alkuhuumasta..

Videolla ensi hetket kaikki samassa porukassa:


"Älä äiti syö mun korvaani!" 

Jos villityttää niin sillon pitää villiintyä!

Veikko <3

Siis mikä TOI on??

"Äitiiiii, oot eessä!!"

Veikko on kyllä tiivistetysti sanottuna mielettömän ihana otus. Ehkä eniten varsaa kuvaa se, että se on äärimmäisen rauhallinen. Ihan noin tyyniä varsoja ei juurikaan ole vastaantullut. Tai no, Nemo nyt oli miltei samaa luokkaa. Muutoinkin Veikosta tulee ihan hirmuisesti Nemo pienenä mieleen. Molemmat ovat samanlaisia jytkyjä pörröisiä tolppajalkoja ja ennemmin tyynesti ja rauhassa asioihin suhtautuvia kuin rämäpäisiä tuhatta ja sataa nyt mennään ylös ja eteen -tyyppejä.

Lauma <3

Veikko rakastaa rapsutuksia ihan yli kaiken. Toisaalta onko se mikään ihmekään, että tuolla paksulla turkilla näillä keleillä vähän kutituttaa. Emilia on sen kanssa jo harjoitellut tuikitärkeitä varsan perustaitoja, kuten riimun pukemista, talutusta ja jalkojen nostoa. Veikko on ollut oikein reipas ja kiltti oppilas, ja rapsutuspalkka on ollut paras mahdollinen kaikista. 

Aaaa rapsutuksia, ihanaaa.....

Ainakaan toistaiseksi en ole nähnyt Veikon juurikaan vuonoja lähestyvän. Ainakaan tarkoituksella, toki se nyt välillä seikkailee niiden lähettyvillä ja kaikki ovat ihan cool toistensa seurassa. Mutta odotan innolla sitä hetkeä, kun se tajuaa, että Nemo onkin oikeestaan sellainen kiva setämies, jota voi käydä vähän kiusaamassa. Lotasta tuskin saa riehukaveria, eikä äitiäkään ole paljon näyttänyt varsan spurttailut ja pomppimiset kiinnostavan.

Emilia nappasi alla olevan kuvan, kun olivatkohan hevoset toista vai kolmatta päivää yhdessä laitumella? Turvallista siinä on pienen nukkua, kun on kolme tarkkaa vartijaa. Naureskelinkin tämän nähdessäni, että nytkö Nemo lopultakin joutuu luopumaan äidin helmoissa uinuvan "vauvan" roolista (sillä Nemo on aina se, joka nukkuu, kun Lotta seisoo vieressä vartiossa) ja kasvamaan myös isoksi pojaksi, kun porukkaan on tullut uusi vauva.

Voiko olla suloisempaa näkyä <3

...kunnes sitten toinen tallikaveri lähetti tämän kuvan pari päivää sitten! Että se siitä Nemon isoksi kasvamisesta.... :'D 

Voi olla vielä suloisempi näky! Kaksi äitiä ja kaksi poikaa. 

Loppuun vielä hauska ohimennen tallilla napattu kuva, jossa yhteen otokseen mahtui neljän eri rodun ja eri värin PONIkokoista HEVOSrotua. Jos siis etsit pientä hevosta, mutta ponit eivät nappaa, niin tässä valinnanvaraa. Kuvassa järjestyksessä suomenpienhevonen, islanninhevonen, eestinhevonen ja norjanvuonohevonen. Ja mikä hauskinta, jos tähän olisi vielä haettu Pate joukon jatkoksi, olisi se ollut isompi kuin kukaan näistä, vaikka onkin ihan oikeasti newforestinPONI!


Kesäriemua!!