sunnuntaina, elokuuta 31, 2014

Yksinoloharjoituksia

Aurinkoiset syyspäivät maalaismaisemissa ovat jotain aivan ihanaa..


Poikien kanssa on touhuiltu päivittäin jotain pientä. Ollaan käyty kävelyllä lähiympäristössä, hoidettu niitä aitassa ja tärkeimpänä kaikista, alettu vähitellen opettaa yksin jäämistä tarhaan. Tämä on tosiaan sellainen seikka, joka halutaan heti alusta saakka opettaa rauhassa molemmille. Kumpikaan ei ole koskaan jäänyt ainoana hevosena tarhaan muiden sieltä poistuessa, sen sijaan molemmat ovat kyllä kulkeneet ahkerasti yksin lenkeillä ym. Nyt kun kyseessä on vielä molemmille uusi paikka, ei tämän harjoituksen tärkeyttä voi tarpeeksi korostaakaan.

Aloitimme hyvin pienestä ajasta. Toinen jäi tarhaan ja toinen otettiin portin toiselle puolen. Nemo (joskus aidoista läpi juosseena, kröhöm) sai vielä ruoka-astian nenänsä eteen yksinolon ajaksi. Toinen hevonen pysyi pääasiassa alkuun lyhyellä etäisyydellä ja näkyvissä. Vähitellen alettiin talutella pois näkyviltä ja heti takaisin. Pois näkyviltä ja takaisin. Pois näkyviltä ja takaisin.. Ja lopulta samalle puolelle porttia takaisin kaverin luo. Tätä on nyt tehty muutamana päivänä aina pidentäen aikaa erossa ja poissa silmistä.

Molemmat pojat ovat ottaneet touhun hienosti ja pysyneet rauhallisina. Rousku pariin kertaan juoksenteli tarhassa hirnuen Nemon perään, mutta tajusihan sekin, että pian se pikkuveli palasi takaisin reissuiltaan, turha huudella. Nemo on tällä hetkellä ihan yltiöseurallinen ja haluaisi koko ajan pois tarhasta. Se suunnilleen tunkee päänsä riimuun, kun sitä menee hakemaan. Notkuu portilla, seuraa perässä joka ikisen askeleen ja työntää nenänsä syliin mitä tahansa tarhassa joku tekeekään. Varsalla on selvästi ollut vähän tylsää viimeisen puolen vuoden lomallaan ;) Popi puolestaan on ottanut päinvastaisen asenteen, ja hengaa mieluusti tarhassa nautiskellen vihdoinkin alkaneesta kesälomastaan..


Pojat aitassa puunattavina.

Nemo päätti tekaista itselleen uuden tukkatyylin ohdakkeita apunaan käyttäen..

Pojat portin takana odottelemassa hommiin pääsyä..

"Täällä me ollaan, voisitko ottaa meiät mukaan, PLIIIIIIIS?!"

Uteliaita ja seurallisia otuksia ne on molemmat, kuten ovat aina olleetkin, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Vaan onhan se kiva, että hevoset tulevat juoksujalkaa vastaan, kun joku niiden tarhaan eksyy ♥ Tänään Nemolla oli ensimmäistä kertaa jopa hieman virtaa, tähän saakka kun molemmat ovat muistuttaneet enempi vanhoja pystyynkuolleita lehmiä kuin nuoria hevosenalkuja… :)


Molemmat pojat juoksivat vastaan kun iskä meni niitä huutelemaan.

Herkkupussilla ei tietenkään ollut osuutta asiaan.. ;)

Tänä viinkonloppuna kisattiin vuonohevosten este- ja koulumestaruuksista Kiljavalla. Molempina päivinä nähtiin aivan upeita suorituksia ja hevosia! Ihana huomata, kuinka taso näissäkin kisoissa nousee vuosia vuodelta. Ja aivan yhtä ihana on saada uusia osallistujia mukaan sekä uusia mestareita. Tänä vuonna saatiinkin uudet mestarit kumpaiseenkin lajiin, onnittelut molemmille!

Koulumestarit Noosa Nisula & Kotalan Glimrende Rosa

Estemestarit Sanni Sipola & Gnist Varde

Varsoja ei pahemmin kisatohinat hetkauttaneet..

tiistaina, elokuuta 26, 2014

Kolmas päivä kuvia täynnä


Aaaaaw kaikki on ihanaa! Minulla on olo kuin pikkutytöllä, joka on juuri saanut unelmiensa vaaleanpunaisen hulppean linnan ja sen asukeiksi iki-ihania My Little poneja kimalletta harjoissaan. No meidän vuosikymmeniä vanhaa pihatto-aittarakennustamme nyt ei ihan linnaksi voi kutsua, eikä löydy poneilta bling blingiä jouhista, mutta vähintään yhtä mahtavalta tämä tuntuu ♥

Tänään on ponien kolmas päivä uudessa kodissa ja taas käytiin niiden kanssa puuhastelemassa. Älkää pelätkö, en aio jatkaa kauaa tätä jokaisesta päivästä kertomista, mutta nyt kun kaikki on niin uutta ja outoa, riittäisi tarinoitavaa vaikka kuinka. Vielä ei ole päässyt muodostumaan minkäännäköisiä tapoja tai rutiineja niin poneille kuin meille ihmisillekään, vaan toiminnot ja tavarat hakevat paikkaansa.. Joten on tää aika jännää. Paitsi sisäsiistit pojat ovat kakkapaikkansa valinneet ;)

Nemo ja Rousku ovat yllättäneet totaalisesti upealla käytöksellään! Ne ovat niin rentoja ja rauhallisia. Aivan uskomatonta. Toinen on vuoden ja toinen on kolmen ikäinen, mutta molemmat käyttäytyvät kuin parikymppiset..

Tänään käppäiltiin vaan ympäriinsä pellolla sekä testattiin pikaisesti uusi kenttä, kamera lauloi menossa mukana. Enjoy!

Tämä kuva on itse asiassa eiliseltä. Ponit kävivät ensi kertaa aitassa tutustumassa.

Tänään sidottiin ne jo sinne kiinni..

Ja puunattiin molemmat päästä varpaisiin.

Pojat nököttivät tyytyväisinä vieretysten hoidettavina :)

Löysinpäs ponin! Ne kun meinaavat hukkua tarhaan..

Sirikin löysi omansa. Ja sai toisen kiusankappaleen kaupan päälle.

Nemo päättikin tulla äitiä moikkaan.

Käytiin ponien ja koirien kanssa kävelyllä.


Yleisöä aidan takana.

Velipoikia kiinnostaa vaan ruoka..

Uskomattoman kaunis Rilla 4v tulee varmasti esiintymään blogissa jatkossakin.

Njääh, mikä Rilla, täällä on ruokaa...

Pieni lörppähuuli sentään jaksoi vähän ihmetellä muita heppoja.



Ihana Nemo <3

Mitäs me blondit tuulitukat..

Käytiin ihmettelemässä vastavalmistunutta kenttää. 

Taisin joskus mainita, että minulla on Popista kieli-ulkona kuvia.. noh.. paljon.
Nyt on taas muutama lisää.

Ja taas hammastellaan!

Mahtuuko Nemon nenä Rouskun suuhun??

Pusu!

Voi noita pieniä purukalustoja.

Kyllä, Nepparin nenä mahtuu Popparin suuhun :>

No ollaan hetki ihan nätisti vierekkäin.

…ja sitten. Kääk!

Nemo ihmettelee miten toi tonne joutui. Pääsiskö mukaan…?

Laiska poni kierteli pienen hetken kenttää ympäri.

Popin ensimmäinen kerta kentällä ratsastettuna.

Hieno poni :)

No niin pojat, nyt ei nahistella vaan hymyillään nätisti kameralle!

Hyvä!

Zelda tarkkailee aitasta käsin pihaton siivousta.

Rennot roikottelijat syöpöttelivät tyytyväisinä sateensuojassa hommien jälkeen.

Kyllä poikien jätökset on helppo siivota, kun ne tähtäävät
kaikki samaan paikkaan.

maanantaina, elokuuta 25, 2014

Tutustumista uusiin maisemiin

Ensimmäinen yö uudessa kodissa on takana, ja tänään napattiin pojat ensimmäisen kerran pois tarhastaan pienelle kävelyretkelle lähimetsään. Pojat ovat kyllä kotiutuneet välittömästi, ja varsinkin Nemo oli jo eilen sitä mieltä että täällähän mä oon aina asunut.. Voiko näin fiksuja nuoria miehiä ollakaan?!

Testissä oli myös ekaa kertaa lenkillä otsalle mukaan sidottu kamera, pahoittelen siis heiluvaa ja huojuvaa kuvaa. Oman nenän olisi voinut ehkä pitää hivenen tiiviimmin samaan suuntaan osoittamassa. Yritin sentään pahimmat päänpyörittelyt rajata välistä pois :)


sunnuntaina, elokuuta 24, 2014

Velipojat jälleen yhdessä

Varmaan ehdittekin jo arvata, mistä ylläristä Nemon muutossa lopulta oli kyse..? No tästä  ♥ ♥ ♥