torstai 18. joulukuuta 2014

Kolmas kerta toden sanoo...


Rohanin kolmas ratsutuskerta korkkaantui tänään. 
Olin juuri hakenut postista jälleen uuden satulan kokeiluun ja laittaessani sen Rohanin selkään tuli ekan kerran tunne, että tämähän istuu melkein kuin nenä päähän. 
Enkä edes tiedä satulan istuvuuksista hölkäsen pöläystä. 
Tosin tässä Emmin käyntien ohella on niistäkin oppinut jotakin.
Aina oppii jotain uutta.
Niin varmasti Rohankin tänään, vaikka ei se ihan alkuun siltä kyllä näyttänyt.
Ennemminkin näytti siltä kuin se olisi unohtanut kaiken tähän asti oppimansa.


Tästä lisää meille kertoilee taas ratsuttaja Emmi:


Nuorten kanssa tuppaa menemään niin, että saat kerran nauttia täysin toimivasta, taipuisasta ja yhteistyöhaluisesta hevosesta. Saat oikein ihmetellä, oletko oikeasti edes nuoren hevosen selässä, kun alla on niin toimiva ja oivaltava kaveri. Mutta sitten palataan takaisin maan pinnalle ja todetaan, että nuorten kanssa vaan on ylä- ja alamäkiä. Nuori hevonen on myös siitä toisaalta ihan erinomaisen kiva ja toisaalta taas haasteellinen, että se ei ole "turtunut" mihinkään. Esimerkiksi epäsopivaan satulaan. Se ilmaisee kyllä selvästi, jos jostain kinnaa. Ratsastuskouluissa tapaa joskus sellaisia hevosia, joilla satula esim. puristaa edestä rajusti, mutta ne ovat oppineet välttelemään sitä paineen tunnetta liikkumalla tietyllä tavalla. Nuori sanoo, että nyt ei tunnu kivalta. Joku pukittaa, joku kieltäytyy liikkumasta eteenpäin. Sama ihan kaiken suhteen. Epäsopivat varusteet, muutokset olosuhteissa, ympäristön ärsykkeet, syitä on lukuisia...

Nämä kaikki saatiin kokea Popin kanssa tänään. Nyt on vain epäselvää se, oliko kyse kinnaavasta satulasta vai jäisestä pohjasta vai yleisestä huonosta fiiliksestä ja kykenemättömyydestä keskittymään juuri tänään.


Kentän pohja oli jäätynyt ja äestetty, mutta hieman isoiksi kököiksi se oli kuitenkin jäänyt. Ehkä tasapainoisemmalla hevosella siinä olisikin voinut mennä, koska se antoi kuitenkin pinnan alta periksi eli oli jäässä vain pinnasta, mutta nuoren kompastellessa siinä sai kyllä todeta ettei ehkä kannata. Nuoren kanssa olen aina sitä mieltä, että asiat tehdään alussa mahdollisimman mukavasti ja helposti, jotta työnteko maittaa myöhemminkin.

Alaturparemmi oli nyt käytössä ja luulen sen olleen syynä nyt siihen, että aikaisemmin kun Popi on paennut tuntumaa avaamalla suun, se teki sen nyt puremalla kuolaimeen kiinni. Ei siltikään selitä niitä meidän tämän päivän isoimpia haasteita.

Haluttomuus liikkumiseen ilmeni ympyrällä. Popi halusi tulla kovasti lapa sisälle päin ja asettua ulos. Tätä se ei ole aikaisemmin tehnyt, joten hetken aikaa vain seistiin keskellä kenttää ja yritin miettiä pääni puhki, missä voisi olla vika. Jos hevosessa tapahtuu raju muutos viikossa, on yleensä syy helppo etsiä. Nyt piti miettiä, mikä on muuttunut. Pohja oli huono, mutta se voisi selittää lähinnä pysähtelyn ja haluttomuuden mennä eteenpäin. Satula oli uusi. Se sen oli pakko olla.

Kokeilin laittaa käsiä satulan etupaneelien alle ja ne olivat kyllä aika hyvin kiinni hevosessa, ilman hanskaa ja hieman ähkien sinne käden alle sai. Ei vaikuttanut hyvältä. Käytävällä satula näytti ihan mainiolta mutta ratsastaja selässä se kippasi hieman etunojaan. Pikaratkaisu kun ei edestä romaaniakaan ollut tähän hätään: pintelipatja etukaaren alle. Auttoi hieman, mutta ei ehkä tarpeeksi.



Kun ei muutosta parempaan juurikaan tullut, kokeiltiin sitten siirtyä kentältä pellolle. Tässä kohtaa Popilla oli jo herne aika syvällä sieraimessa ja kerran jouduin sitä käskemään eteenpäin hieman reippaammin. Tämän lyhyen, mutta ytimekkään keskustelun jälkeen pääsimme takaisin yhteisymmärrykseen ja Popikin huomasi, että pellolla oli helpompaa liikkua. Lopulta ei ravailtu kuin ehkä 5min niin, että Popi työskenteli yhteistyössä ja liikkui hyvin ja oli pehmeä avuille. Alun hankaluuksien jälkeen halusin lopettaa nopeasti hyvään hetkeen.





Tämän yhteenvedon jälkeen on hyvä miettiä jatkoa.

Jatketaan ratsastusta pellolla, mikäli kenttä on jäässä. Turha mennä kompastelemaan ja ottamaan hernettä nenukkaan - kummankaan. Pellolla on sitä paitsi KIVAA!

Alaturparemmi jää toistaiseksi, mutta kuolainvalintaa on syytä miettiä. Miksi Popi aukoo suuta ja pakenee tuntumaa? Sillä on nyt näillä ratsastuksilla ollut nivel. Nivel on suussa v-kirjaimen muotoisena ja se toimii esimerkiksi pidätettäessä pähkinänsärkijän tavoin. Nivelkohta nousee suussa hieman ylös ja etenkin matalasuista voi tökkiä ikävästi kitalakeen. Popi on matalasuinen hevonen ja nivel tuskin on sille paras vaihtoehto. Tuon itse oman lempparikuolaimeni eli D-renkaisen sylinterikuolaimen testiin seuraavalla kerralla. Se on muotoiltu hevosen suun mukaisesti, keskellä oleva sylinteri jakaa nivelen paineen isommalle alueelle (eikä tule pähkinänsärkijä-efektiä!). Kupariraidat lisäävät syljeneritystä. Lisäksi D-renkaat estävät kuolainta liikkumasta sivusuunnassa niin paljon kuin se liikkuisi tavallisilla pyöreillä renkailla.

Satulaa testataan uudelleen seuraavalla kerralla ja kokeillaan vielä se edellinenkin, jolla Popi toimi oikein hyvin. Voi olla, että tämän päivän hankaluudet eivät johtuneet satulasta ollenkaan joten kokeillaan molemmat niin voidaan havaita ero. Sinänsä liikkumisessa ei muuten ollut vikaa sitten kun homma alkoi toimia. Lavat pääsivät liikkumaan ja Popi oli lopulta ihan tyytyväisen oloinen. Mutta kokeillaan... Jos on satula joka on malliltaan sopiva, mutta sopivaa leveyttä ei löydy, pitää sitten miettiä mikä on paras ratkaisu. Hieman liian leveän saa esim. täytepalaromaanilla sopivammaksi, liian kapealle ei voi tehdä oikein mitään...

Näillä mennään ja hommat jatkuvat taas ensi viikolla!

Rohan hikiloimissaan lähti vielä mamman kanssa pienelle jäähdyttelykävelylle.
Rohanin silmäterä, pikku Elsa.
Kuka voisikaan näitä nappisilmiä vastustaa?
Rohan kävi pikkutallin puolella kiittämässä Arkadian Ullaa satulavyön lainasta.
Ei vyö tietenkään Ullan ollut,
mutta Ulla vartioi sitä kuten kaikkia muitakin hevostarvikkeita silmä tarkkana
omassa pikkutallissaan kanien, ankkojen ja kanojen kanssa.
Odotti tietenkin myös saavansa palkkaa palautuksen ohessa.
Rohan suostuikin antamaan Ullalle palan varrasleivästään ja Ulla täten lupasi,
että Rohan saa lainata vyötä vastedeskin.
Eläinten nenuissa on vaan sitä jotakin.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Pieni pulkkaponi Nemo


Kuten kaikki nuorten hevosten kanssa touhuilleet ovat varmastikin huomanneet, ensimmäisiä kertoja riittää loputtomiin! On ensimmäinen talutuskerta, takaa-ajokerta, ratsaillenousukerta, ensimmäinen maastoreissu, ensimmäiset laukat, ensimmäinen kärryttely, ensimmäiset rokotukset, raspaukset ja kaikkea mahdollista tässä välissä.





Tänään oli Nemon eka kerta pulkkaponina! Tästä varsa saa sata pistettä ja papukaijamerkin - on se vaan ihana ♥

Ensin vedettiin perässä vaan onnetonta puukalikkaa. Hoh hoijaa.

Pulkalla yritys saada edes pientä ääntä aikaiseksi… Noup. Ei kiinnosta.

Joten ei muuta kun Tanja kyytiin istumaan!

Ja muutama kierros pihaa ympäri. Zelda johtaa porukkaa.
Kuva: Heimo Tuomarla

Nemon ajatukset touhusta taisivat olla lähinnä tylsistymiseen viittaavia.. :)
Kuva: Heimo Tuomarla

Ei muuta kun lisää vetoharkkoja tulevaisuudessa, ensimmäisiä kertoja näiltäkin tiimoilta on siis luvassa vielä paljon paljon lisää!