maanantaina, heinäkuuta 21, 2014

Onko tässä Nemon uusi koti?

En halua vielä sen tarkemmin tulevasta tallista huudella ennen kuin nimet ovat paperilla ja sopimus tallipaikasta lopullisesti selvillä. Nappasin kuitenkin edellisellä käynnillä muutaman tunnelmakuvan tilalta. Olen nyt kolmesti käynyt paikalla pyörähtämässä, ja en voi muuta sanoa kuin että olen rakastunut.. Sekä itse ympäristöön, ihmisiin, hevosiin että vuohiin, kanoihin, lampaisiin ja pieniin pupuvauvoihin. Me niin sovittaisiin Nemon kanssa tähän porukkaan! ♥










Seuraavat kuvat olisivat Nepparin tulevasta pihatto-tarhasta..







"Jaa mitä, että meinaatte mun pihaton varastaa hevosille vai?!"

lauantaina, heinäkuuta 19, 2014

Kysy meiltä!

Inhoan niitä bloggaajia, jotka jatkuvasti postausten alussa pahoittelevat sitä, kun eivät ole käyneet aikoihin bloggaamassa ja lupaavat parantaa tapansa ja keksivät miljoona tekosyytä miksi näin on päässyt käymään. Nyt liityn samaan joukkoon.

Olen käynyt tallilla viimeksi juhannuksena! Voitteko kuvitella? Kauanko siitä oikein on jo aikaa?? Tänään poikkesin pitkästä aikaa Sirin kanssa tallia tekemässä, tarkoitus oli lähteä Lotalla ja Ropella pieni maastorinksa kiertämään, mutta sen sijaan löysimmekin itsemme meille pieniin vuonohevosiin tottuneille jättikokoisten suomenhevosen ja lämminverisen selästä painattamasta pitkin metsäteitä. Oho. Tästä ehkä myöhemmin kuvien kera lisää miten näin pääsi käymään. Huippukivaa vaihtelua elämään tuo oli, ei voi muuta sanoa! Ja hevoset olivat ihania, vaikka ainakin mua totta puhuen vähän jännittikin ;)

Tätä bloggaustaukoa parantaakseni päätin laittaa kysymyspostauksen teon alle, eli areena on nyt teidän, kysykää! Kiinnostaako ehkä bloggaajien kengän koko tai aamurutiinit ennen töihin lähtöä? Tai ehkä kuitenkin hevosten tulevaisuus tai niiden iltaruokailut? Oli se sitten mitä tahansa, antakaa palaa, myö vastaamme parhaamme mukaan! Jos haluat kysyä erityisesti jotain jommalta kummalta meistä, mainitse se kysymyksessä, muutoin luultavasti minä (Marjo) vastailen parhaani mukaan kysymyksiinne..

ps. Nepparin tallipaikan haku edistyy paremmin kuin uskalsin toivoakaan, nyt peukut ja varpaat pystyyn, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan loppuun saakka!

lauantaina, heinäkuuta 12, 2014

Haluaisitko itsellesi oman Neppariponin?

Nyt se on mahdollista! Tai ei ihan.. Nemosta en luovu. Mutta seuraavaksi lähin vaihtoehto olisi tarjolla, sillä Nemon pikkuveli on omaa rakastavaa kotia vailla.

Tee tarjous!
Yksivuotias vuonohevosori hyväluonteisista ykköspalkinnon kantakirjavanhemmista. Itsekin kiva luonteinen varsa. Peruskäsitelty, vuoltu, madotettu ja rokotettu.
Tarvis saada pian uuteen kotiin. Maksuajoista ja osamaksuista ym. sovitaan. Kuljetuskin järjestyy sovittaessa.
Annika Mattila, Kihniö
050-5742630


ps. Minulla on tiedossa liuta muitakin myytäviä vuoniksia - on varsaa, nuorta ja aikuista, eri sukupuolia.. Helmiä jalostuskäyttöön tai kisakentille tähtäävälle lupaava ratsu. Voin ohjailla eteenpäin jos joku on tosissaan kiinnostunut vuonohevosen hankkimaan :)

sunnuntaina, heinäkuuta 06, 2014

Nemo laukkasi vihreämmille niityille..

Varsa on päässyt hevosten taivaaseen. Kattokaa vaikka.





Tai oikeastaan ei tämä kyllä taivas voi olla.. Olen aivan varma, että jos kyseessä olisi hevosten paratiisi, ei siellä olisi viittäsataatuhattatriljoonaa ötökkää. Muuten ovat kyllä tuntomerkit kohdillaan!


Viikonlopun visiitillä varsan luo meinasi iskeä pieni Finding Nemo -probleema. Sain pari viikkoa sitten tallinpitäjältä kuvaviestin varsasta pitkän heinikon keskellä "taas on ruokaa :)" tervehdyksellä varustettuna. Poikien laidun kun alkoi käydä jo vähiin kynityksi. Ajattelin siis, että laidunta on laajennettu koskemattomalle pellolle. Tyytyväisenä ajelin tutulle laitumelle ja ihmettelin kovin, kun vastassa oli vain kaksi pikkumiestä. Yleensä kun ne kaikki seitsemän liikkuvat aina yhtenä tiiviinä ryppäänä. Ei muuta kun kierrokselle laitumen ympäri metsien ja mutkien taa, mutta eipä näy enempää hevosia missään. Mihin miun varsani on kadonnut?! Pikainen soitto tallinpitäjälle paljasti, että muut pojat ovat muuttaneet uudelle laitumelle. Nemolla on siis elämässään takana jo viisi rekkamatkaa, taatusti hyödyllisiä pikkumiehelle nämä lyhyet porukassa suoritetut reissaukset. 


Ja aivan ihanalle laitumelle ovat pikkupojat päässeetkin! Ruokaa, vettä, suojaa, kaikkea löytyy laitsalta valmiina. Ja tilaa on vaikka muille jakaa! Voi kun kesä ei loppuisi koskaan.. Olen niin onnellinen varsani puolesta ♥




Toinen ihana puoli nykyisessä laitumessa on sen ympäristö. Ollaan rauhallisella paikalla keskellä maalaismaisemaa. Varsan voi siis huoletta napata pois laitsalta ja lähteä tutustumaan ympäröiviin maisemiin vaikka kuinka ja kauas. Nyt tosin käytiin vaan lyhyt reissu talsimassa, kun koirat joutuivat jäämään helteiseen autoon odottamaan.


Ötökät vähän meinasivat kiusata lenkkeillessäkin (kuten kuvasta näkyy), mutta tosi rauhassa taas kerran löntystettiin. Nemolla ei ollut pienintäkään hinkua kavereiden luo. Se talsi mukana kuin vanha lassie (taisi se välillä yrittää muuten kiirehtiä, lähinnä vissiin ötököitä karkuun). Edes metsätiellä kotia kohti kääntyessämme ei tahti kiristynyt laisinkaan. Ihanaa kun sen voi tuosta noin vaan viedä vieraaseen paikkaan pois laumasta, ja toinen kulkee niin rentona ja tyytyväisenä mukana :)




Matkalla ohi kulki muutama auto sekä yksi kaksipyöräinen päristelijä. Rauhassa ohitettiin kaikki. Hieman ihmettelin, kun yksi auto hiljensi ja pysähtyi meitä vastaan ajaessaan. Seuraavaksi ovi aukeni, ja autosta astui ulos vanhempi mies. Hän tuli hymyssä suin vastaan ja kysyi ensimmäisenä, onko se kiltti. Vastasin että on toki, ja mies tuli siihen Nemoa rapsuttelemaan. Oli varsin innoissaan hevosesta ja siinä juteltiin niitä näitä. Nemo oli niin nätisti koko ajan ja mies ihastuksissaan varsasta. Kivoja tällaiset yllättävät kohtaamiset!










perjantaina, heinäkuuta 04, 2014

Pikkumiehen deitti-ilmoitus

Pirteä hirnahdus, oi kaikki rakkaat hevosystäväni siellä ruutujen takana! 
Täällä kirjoittelee upea ja uljas hurja orimies (äiti korjaa: pieni ja kiltti tossukka). Etsin seurakseni erityisesti kauniita pitkäripsisiä neitokaisia (äiti korjaa: vain oreja ja ruunia). Yhdessä voisimme jakaa elämämme suurella vehreällä laitumella (äiti korjaa: lumen keskellä talvitarhassa) olostamme nauttien. Minun seurassani saat viettää kiireetöntä ja rentoa luksuselämää vapaana käyskennellen, leikkien ja loputtomasti ruokaillen (äiti korjaa: tämän ohella opiskella hevoselle tärkeitä taitoja sekä töiden tekoa). Joten kaikki kiinnostuneet kaviokkaat ympäri maan (äiti korjaa: Etelä-Pirkanmaalla / pohjoisessa Kanta-Hämeessä) karvoihin katsomatta, ottakaa yhteyttä! 
♥:lla Nemo



Eli siis mistä tässä on kyse? Olen vähitellen alkanut katsella Nemolle uutta asuinpaikkaa syksystä alkaen. Valitettavasti kesä ja laidunkausi eivät jatku loputtomiin, joten syksystä alkaen pitäisi poika hakea "takaisin kotiin". Vanhaan "omaan" talliimme Lotan ja Ropen seuraksi Nemo ei voi palata, joten täysin uudet kuviot ovat edessä varsan suhteen. Hiljaista kautta olen muutamaa paikkaa jo katsellut ja kysellyt, ja hyvin potentiaalisia vaihtoehtoja onkin löytynyt. Onneksi tässä on aikaa ja tällä hetkellä hyvältä näyttää - ei ainakaan pitäisi paniikkia päästä syntymään..?

Hieman toki jännittää viedä hevonen uuteen talliin uusien ihmisten pariin. Olen niin tottunut ns. oma tupa oma lupa meininkiin, että vieraisiin sääntöihin vieraaseen paikkaan vieraiden ihmisten keskelle sopeutuminen on varmasti minulle isompi juttu kuin Nemolle. Ratsastuskouluun tai mihinkään isoon laitokseen en haluaisi mennä. Joku pieni yksityinen kotitalli olisi kaikkein ihanin ja varmasti itselleni (ja hevoselle) sopivin vaihtoehto. Voi kun saisikin oman tallin ;) Tosin siinä vasta hommaa olisikin..

Millaista mahtaisi olla oman tallin pito? Olisiko siellä kaikki juuri niin kohdallaan kuin itse haluaisi? Tuskin. Tai ei tietenkään. Mie olisin varmaan yltiökriittinen friikki hevostenpidossa, jos ne omaan talliin saisin. Kaiken pitäisi olla vimpan päälle hevosten parhaaksi suunniteltu ja toteutettu. Tonttia siis pitäisi kättelyssä löytyä kymmenen hehtaaria tarkoin mitoitetulla pohjalla vesistöineen, metsineen, mäkineen, peltoineen jne. Puhumattakaan rakennelmista ja talli-olosuhteista.. Siinäpä riittäisikin suunnittelua ja rakentelemista, kun mie pääsisin toteuttamaan mitä hevosille haluaisin, hih. (rikasta miestä odotellessa..)

Kaverit on pop.

Toiveissa metsäinen tarha!

…vaikka suuressa metsätarhassa onkin riskinä hukata hevonen ;)

Mitä sitten haluaisin, jos kaikki olisi mahdollista? Tai ennemminkin mietitäänpä hetki, millainen olisi unelmapaikka Nemolle juuri nyt. Kun kyseessä on 1-vuotias ori, ovat vaatimukset hieman erilaiset mitä asettaisin esim. 10-vuotiaalle aktiiviselle treeni-/kisahevoselle. Ehdottomasti hevonen menee kuitenkin kaikessa etusijalle, kuten myös nyt Nemolle paikkaa etsiessä. Lähtökohdat haulle ovat siis melko hyvin selvillä. Olen kuitenkin hyvin joustava, sillä tiedän kyllä, ettei koskaan voi saada kaikkea. Rajoituksia aiheuttavat lukuisat eri tekijät ja niihin on sopeuduttava. Jos jossain asiassa on puutteita, korvaa sen jokin toinen seikka. Näistä vaan haetaan kokonaisuudessaan paras yhdistelmä ja sen mukaan tulen varsan syksyllä majoittamaan. Yritän nyt erotella näitä seikkoja, joilla on merkitystä paikan valinnassa. Oikeastaan vain yhden asian suhteen olen täysin joustamaton, se on pakko olla ja that's it!

1. Tarhakaveri

En missään nimessä suostu tarhaamaan hevostani yksin. En etenkään nuorta oria. Kaveri on oltava samalla puolella aitoja, saman tallin muut hevoset eri tarhoissa eivät siis riitä. Siitä on lukematon määrä tietoa ja tutkimuksia kuinka suuri merkitys laumalla on hevoselle. Tämä vielä korostuu entisestään nuoren hevosen ollessa kyseessä. Kaikista paras vaihtoehto olisi lauma. Yksi tai kaksi hevosta ei vielä aja samaa asiaa, mutta yksikin kaveri minun puolestani riittää. Unelma olisi muutama muu nuori (1-3v) sekä muutama vanha ruuna pitämässä yllä kuria ja järjestystä (eli tuomassa turvaa ja vakautta nuorten elämään sekä estämään niiden kukkoilut tunkiolla)

2. Tarhaolosuhteet

Unelmissani tarha on suuri ja maastoltaan monipuolinen eli tarjoaa hevoselle virikkeitä. Yksi hyvä mitta olisi, että hevonen mahtuu kiihdyttämään tarhassa täyteen kiitolaukkaan aitojen tulematta heti vastaan. Tämä olisi myös nuorelle orille tärkeää, sillä sitä se taatusti tekee jos mahdollisuudet tähän suodaan. Tästäkin on lukematon määrä tutkimuksia, kuinka suuri sekä vaihteleva tarha kannustaa hevosta omaehtoiseen liikkumiseen. Ja aina on erittäin toivottua, että hevonen liikkuisi itse paljon tarhassaan. Se on sille luontaista käyttäytymistä sekä tukee kropan kehitystä. Pohjan kannalta toivoisin, ettei tarha muuttuisi saman tien mutavelliksi sateissa. Oletettavasti hevoset ovat samassa tarhassa läpi talven syksystä kevääseen, joten se ei vetyttyään pääse kuivumaan missään vaiheessa. Tällöin monipuolinen tarha esim. metsäsaarekkeilla mahdollistaisi kuivalla pohjalla kulkemisen ja syömisen..

Tarhassa pitää mahtua laukkaan täysiiiiii. Jopa Nemo viitsii näemmä joskus juosta.

Hevosen onnellisuuden ja elämänlaadun kannalta se pieni hetki, jonka ihminen päivässä tekee hevosen kanssa töitä on huomattavan pieni ja mitätön osa kaiken muun elämän rinnalla. Ehdottomasti siis tarhan pitäisi olla hevoselle mieluinen paikka, jossa se viihtyy ja haluaa olla. Hevosesta huomaa helposti onko se elämäänsä tyytyväinen, ennen kaikkea haluaisin tarjota Nemolle sellaisen ympäristön sekä virikkeineen, seuroineen että ruokinnaltaan, joka vastaa kaikkia sille luontaisia tarpeita. Tähän saakka varsa onkin saanut elää niin unelma-elämää ympäristön ja lauman osalta, että varmasti moni hevonen vaihtaisi mielellään paikkaa, toivottavasti pystyn toteuttamaan saman jatkossakin.. :)

Haaveissa monipuoliset, epätasaisetkin ja vaihtelevat maastot tarhassa.

3. Pihatto / karsina

Ensisijaisena toiveenani on pihatto ja näitä olen enempi katsellutkin. Olen kirjoittanut pitkän liudan pihaton eduista jo aiemmassa postauksessa Miksi valintani olisi pihatto?, joten en ala näitä uudelleen kertaamaan, samat seikat pätevät kyllä. Yhden asian voisin kuitenkin lisätä.. En haluaisi varsalle tässä vaiheessa mitään ns. pakollista käsittelyä eri ihmisten toimesta. Tähän tyypillisimpänä lukeutuu tarhan ja tallin väliä taluttaminen. Nemohan on asunut koko tähänastisen elämänsä pihatossa/laitumella, eikä sitä ole käsitelty kuin tarkoituksella ajan kanssa ja pääosin minun toimestani. Se on käsittämättömän helppo, kiltti ja vaivaton kaikissa toimenpiteissä. Reagoi pieniin apuihin ja toimii rauhallisesti.

Meistä kaikki varmasti ovat nähneet tai tuntevat hevosia, jotka rynnivät tarhasta talliin tai tallista tarhaan talutuksessa, steppaavat portin edessä, eivät meinaa rauhoittua riimuun pukemisessa, tai jopa rynnivät langoista läpi tai karsinan ovesta sen auetessa? Minun on hyvin vaikea kuvitella Nemoa näistä mihinkään käytökseen, mutta toisaalta myös erittäin helppoa kuvitella, kuinka se kehittäisi jonkun vastaavan tavan vieraiden ihmisten kuskatessa sitä ulos ja sisälle kiireessä miten sattuu. Ehkä vielä vähän varoenkin tammojen edessä kiihkoilevaa oria, jos sellaisia vaikka sattuu matkan varrelle.. Vielä Nemo ei ymmärrä tammoista tuon taivaallista, kun sen ainoat tammakokemukset rajoittuvat kantaviin äksyihin ämmiin, mutta ensi keväänä tilanne voi olla toinen. Vuonohevonen on niin käsittämättömän fiksu ja nopea oppimaan, että valitettavasti sen huomaa myös huonojen tapojen osalta, jos hevonen sellaisen kerran tajuaa.

Hyvinsuunniteltu ja -hoidettu pihatto tarjoaa hevosille kuivan ja mukavan makuupaikan myös syksyn ja talven surkeilla keleillä.

4. Ruokinta

Tässäkin olen melko ehdoton, eli hevosen olisi saatava heinät vähintään kolmesti päivässä. Ihanteellistahan olisi, että hevonen ei olisi syömättä paria tuntia kauempaa koskaan, mutta tämä lienee hyvin harvoin mahdollista.. Tietty paras mahdollinen ratkaisu Nemolle tässä vaiheessa on vapaa heinä! (kuten se on viimeiset puoli vuotta saanutkin) Toivoisin myös sulaa juomavettä tarhaan talvella..

5. Etäisyys

Seuraava seikka menee ehkä jo oman mukavuusalueen puolelle, eli tietty mitä lähempänä talli on, sen parempi! Matka on kuitenkin yksi tekijä muiden ohella, mistä olen valmis joustamaan, jos hevosen elinympäristö on kohdallaan..

6. Hinta

Pakko se on myöntää, että rahalla on väliä. Nuoren varsan kanssa en niin sanotusti tee mitään hulppeilla puitteilla kuten isolla maneesilla tai kävelytyskoneella, joten mieluummin vältän hintaa nostattavia ylellisyyksiä tallia valitessa.

7. Muu talliympäristö

Olen itse melko vähään tyytyväinen tallin suhteen. Kuten todettu, hevosen olot ovat tärkeimmät. Toki valoisa ja lämmin tila esim. harjaukseen ja valjastukseen olisi ihana, sekä muutenkin nätti ja siisti talli pihoineen. Rakastaisin vanhaa maalaismiljöötä. Kunhan joku paikka hevosen hoitoon kuitenkin löytyy, niin se riittää. Maastoja toivoisin myös olevan, sekä hiljaisia metsäreittejä että mahdollisesti hieman liikennettäkin jossain. Mieluiten niin että on vara valita, haluaako lähteä autojen sekaan vai ei. Tällöin liikennevarmuuttakin voisi harjoitella tarkoituksenmukaisesti. Kenttä (tai pelto) olisi plussaa, mutten näe sitä mitenkään välttämättömänä. Toki aidattu tila helpottaa koulutusta monelta osin, mutta tässä vaiheessa tehdään varmaan pääasiassa juttuja maastossa rymyten. Irtohypytysmahdollisuus olisi kiva olla olemassa kentän myötä :)

Lämmin, valoisa, kuiva ja tilava hevosenhoitotila olisi jo luksusta,
kunhan joku näppärä hoitopaikka löytyy niin se riittää meille.

Kenttä tai pyöröaitaus helpottaisi koulutusta monelta osin.

Minä rakastaisin järveä tallin lähellä - tai jotain käytettävissä olevaa uittopaikkaa!
Nemo tosin inhoaa vettä erittäin voimakkaasti, joten kaikenlaiset vesistöt ovat meille tärkeä treenin paikka..

8. Muut tallin hevoset

Jos taas Nemon kannalta parasta ajateltaisiin, ei tallissa olisi laisinkaan tammoja. Tämä mahdollistaisi nuorelle orille kaikista stressivapaimman ja luonnollisimman elämän. Nuoret orit elävät tyypillisesti poikamieslaumoissa ilman tammoja kuten Nemo tekee tälläkin hetkellä. Samassa tallissa asuvat tammat aiheuttavat orille aina väkisinkin stressiä, etenkin keväällä kiimojen aikaan. Sen asian kanssa on vaan elettävä ;) Toiveissa olisi myös sellainen kaveri, jonka mukana päästäisiin lenkkeilemään. Eli varma ja turvallinen hevonen, joka ei maastossa pelkää. Plussaa olisi kärryttelyominaisuus, jolloin Neppari pääsisi vaunujen perään juoksemaan..

Haaveissa olisi päästä varman ja turvallisen hevosen seurassa maastovarmuutta harjoittelemaan.

9. Ihmisten aatteet ja suuntaukset

Samanhenkinen seura on aina plussaa, joten ensimmäisenä en välttämättä suuntaisi ravitallille tai kansallista kisaavien yksityisten puoliveristen keskelle - kumpiakaan mitenkään väheksymättä. Omaa sydäntä lähellä ovat mm. kuolaimettomuus, kengättömyys, lh, vapaa heinä, käyttöajo jne.. Vaikken mitään aatetta täysin aja tai seiso minkään nimetyn suuntauksen takana - ainoastaan sen, että hevosen hyvinvointi on kaiken a ja o ja tarkoittaen mahdollisimman luonnonmukaista elämää hevoselle, tietenkin käytännön mahdollisuuksien sallimissa rajoissa.

En panisi pahakseni apuja ja ohjeita Nemon ajokoulutuksessa..

Treeniä olisi hyvä päästä tekemään niin maastossa kuin kentän tapaisellakin.

Olikohan tässä suunnilleen kaikki? Varmaan unohdin jotain, mutta nämä asiat ainakin pyörivät mielessä. Ja kuten todettu, aina pitää joustaa ja tehdä kompromisseja, se on hyvin tiedossa, eikä ole mikään ongelma. Katsotaan mitä vastaan tulee :) Jos joku olisi halukas majoittamaan tämän hurmurin tai osaa suositella hyvää (pihatto)paikkaa näillä nurkilla, laittakaahan viestiä tulemaan, otan kiitollisena vinkit vastaan!

Millaisia kokemuksia teillä on hevosen majoittamisesta toisen talliin? Mitä kannattaa erityisesti ottaa huomioon? Missä on tullut ongelmia?

sunnuntaina, kesäkuuta 29, 2014

Blogi kesätunnelmissa - vihdoinkin

…västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään. Tänään vasta bongasin kesän ensimmäisen kerran pääskysiä tallilla, joten eikö nyt ole hyvä aika julkaista myös blogin kesätunnelmat?

Kiitos Sirin aivan ihanan kuvan, minä löysin vihdoinkin inspiraation väkerrellä blogille uuden ulkoasun! Tämä versio syntyi harvinaisen kivuttomasti, varmaan helpoiten mistään tähänastisista "luukeista" :) Sen olen oppinut vuosien saatossa, että ensin kannattaa olla idea, ja vasta sitten aletaan toteuttaa. Toki suunnitelmat aina muuttuvat matkan varrella, mutta tyhjän paperin ongelma on siirtynyt digiaikaan ja toimii myös tyhjän photoshop-näytön ongelmana. Itse ainakin pääsen parhaiten liikenteeseen, kun ensin suunnittelen mielessäni rungon valmiiksi. Oli kyse sitten kirjoittamisesta tai kuvanmuokkauksesta...

Nyt saa siis vapaasti jaella risuja ja ruusuja tästä ulkoasusta! Yritin toteuttaa sen siten, että toimisi kaikilla resoluutioilla, mutta takuuseen en taas mene. Eli kuulisin mielelläni etenkin, jos tämä ei jostain syystä kaikilla toimi, eli jos taustakuva toistuu jostain suunnasta tai esiintyy jotain muuta häikkää. Kiitän! :) Onko teksti muuten mielestänne liian pienellä?

Ja koska minulla ei ole vielä yhtään(?!) kesäisiä aurinkoisia kuvia tältä vuodelta, niin laitetaan loppuun vielä maailman ihanin vauvaponi viime vuoden vehreänä iltana postausta koristamaan.. :)


Terkuin väsynyt bloggaaja. Kertokaa mulle, miksi ihmeessä nämä ulkoasunmuutokset täytyy aina tehdä yön pikkutunneilla?? Kerran kun aloittaa niin kesken ei voi jättää..