sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Makeover day to our ponies


Yksi ihanimmista harrastuksistani ikinä: Kuvankäsittely. Kun kuulin blogitallin tämän viikon haasteesta tehdä postaus kuvankäsittelystä suorastaan sinkosin koneeni ääreen, mutta sitten tuijotinkin tyhjää Photoshoppia ja aivot raksuttivat tyhjää. Ei mulla ole mitään kuvia mitä muokata (sanoo hän jolla on kolme tietokonetta, kolme ulkoista kovalevyä ja kymmenittäin muistitikkuja ja cd levyjä täynnä pelkkää kuvamateriaalia).
Ja niin hassulta kuin se kuulostaakin, koska todella rakastan kuvanmuokkaamista, odotan silti yhä sitä parasta ottamaani valokuvaa jota ei tarvitsisi niin hirveästi käsitellä.
Sellaista ei vielä ole tullut vastaan :)

Mun kaikissa kuvissa on aina jotain mitä on vähän pitänyt muuttaa. Esteetikkona haluan, että kuvat olisivat kauniita. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista -varsinkin jos itse esiinnyn niissä ;) mutta esimerkiksi häiritsevät asiat poistan kuvista melkein poikkeuksetta. Kuten esim rakennekuvassa hevosen selän "läpi" menevän sähkötolpan tai oksankarahkan (tämä luonnollisesti olisi pitänyt tajuta jo siinä vaiheessa kun kuvaa ottaa, mutta aina se hevosen saati tien siirtäminenkään ei ole mahdollista). Taustalle tulee mitä tulee ja ne sitten shopataan myöhemmin pois.

Jokainen valokuvaaja tai blogin pitäjä nyt taatusti joskus jollain tavalla lisää kuvaansa kontrastia, värikylläisyyttä, valaistusta tai terävyyttä. Niin teen minäkin, mutta mulle kuvanmuokkaus on myös paljon enemmän. Minä voisin päivät läpeensä lisäillä kuviin kaikenmaailman hörhötyksiä; nappeja, nauhoja, pitsiä, pellavaa, glemmaria glitteriä, rusettia ruusunnuppua.. sitä mitä mun koneella ei ole, sitä ei tarvita :)

Suosikkejani ovat kuvat joissa on joku itselle tärkeä juttu.
Oli se sitten tunnelma, huumoria, tietynlainen ilme tai esimerkiksi luonto.
Kun olen tällaisen kuvan löytänyt alan säätää sen kanssa. Voin viettää tuntitolkulla aikaa lisäten kuviini keijupölyä ja auringonsäteitä ja muokata samasta kuvasta kymmeniäkin erilaisia variaatioita.
Rakastan myös mietelauseita koska ne usein antavat kuvalle enemmän syvyyttä ja ajatuksen aihetta.
En heitä kuvaan mietelausetta summa mutikassa, vaan sen täytyy sopia kuvaan jollain tavalla.

Näitä juttuja ajatellessani huomasinkin yhtäkkiä vain kaivaneeni koneeltani esiin kolme kuvaa, kolmesta eri hevosesta, kenestäpä muista kuin meidän blogin keltaisista nallukoista.

Saanen esitellä siis Nemon, Rouskun ja Lotan makeoverit eli muodonmuutokset:
Nepparin kuva löytyi kaikkein kivuttomimmin. Sen otin tällä viikolla ratsastuskentältä kun poika antoi itselleen lumipesut kesken Rouskun ratsutuksen seurailun. Se on tässä kuvassa nousemassa ylös kierrittyään maassa monen monituista kertaa. Katsoessani kuvaa koneelta ekan kerran se näytti siltä kuin pieni poni istuisi maassa miettimässä syntyjä syviä. Siitä se ajatus sitten lähti...

NEMO ENNEN LUMISADEMYRÄKKÄÄ:
NEMO LUMISADEMYRÄKÄSSÄ:
Niinpä... joskus on hyvä olla vain omassa mainiossa seurassaan ja nauttia yksinolosta olematta kuitenkaan yksinäinen.

Seuraavana muodonmuutokseen pääsi Rohan. Vaikka lähes tulkoon nukunkin kamerani kanssa minulla ei edelleenkään ole Rohanista sellaista kuvaa johon voisin olla täysin tyytyväinen. Aina se näyttää liian lihavalta tai pitkulapäiseltä tai tausta on huono tai kuva epätarkka tai poni likainen tai joku muu mättää eikä miellytä verkkokalvojani. Niin kaunis ja ihana kuin se onkin taidan olla kuvien suhteen melkko kranttu. Tämän kuvan Rouskusta valitsin yksinkertaisesti siksi, koska se on melkein hukkumaisillaan viime juhannuksen valkoiseen kukkamereen ja rakastan kukkaniittyjä (varsinkin jos niiden sisään kätkeytyy hevonen). Kaikenhuipuksi Rousku suorastaan näyttää poseeraavan kameralleni. Itse kuvan tausta ei miellytä minua ja jotakin kuvasta vain tuntuu puuttuvan muutenkin. Romantikkona halusinkin kuvaan lisätä hempeää runomaisuutta.

ROHAN SYNKÄSSÄ KUKKAMERESSÄ:
ROHAN HEMPEÄSSÄ KUKKANIITYSSÄ:
Toisinaan kuulen ihmisiltä ettei hevoseni ole se kedon kaunein kukkanen. Ehkei se mikään rakennekukkanen olekaan, mutta omaan silmääni se on kaunein hevonen jonka maa päällään kantaa. 
Kuten kuvan mietelause kehottaakin elämänsä kannattaa rakentaa muulle kuin pinnallisille asioille. Niille asioille, ihmisille ja lemmikeille jotka tekevät omasta maailmastasi kauniimman paikan elää.

Viimeisenä vaan ei vähäisempänä muodonmuutoksen sai Lobitsija. Kaiken edellisen ihanan alku ja juuri. Nämä yllä olevat pojanlurjukset maailmaan pyöräyttänyt mummu-hevonen jonka sydän on puhdasta kultaa. Ehkä kaunein koskaan ottamani kuva Lotasta on tämä kuva jossa enkelinsiipinen Marjo istuu sen selässä elokuun ilta-auringon värjätessä sen ennestään kultaisen hipiän vieläkin kultaisemmaksi (tai sitten minä vain toteutan täällä kuvanmuokkaushaastetta lisäämällä sitä kultahilettä siihen turkkiin)...

LOTTA ENNEN KULTAHILE KÄSITTELYÄ:
LOTTA JÄLKEEN KULTAHILEKÄSITTELYN:
Tämän mietelauseen sanoman antaisin meille jokaiselle (sillä jokaisen sisällä meissä asuu pieni enkeli siinä pirun vieressä). Vaikkakin ne siivet joskus viistävätkin maata, täytyy ne toisinaan muistaa uskaltaa myös levittää ja katsoa kuinka pitkälle ne sinut vielä vievätkään.


Sinäkin voit osallistua blogitallin tämän viikon haasteeseen kuvankäsittelystä.
Ohjeet haasteeseen löytyvät alla olevaa kuvaa klikkaamalla.
Voitte olla varmoja, että luen niistä jokaisen!

Ny kaikki joukolla kuvia käsittelemään

Tässä vielä muita ottamiani ja käsittelemiäni kuvia jotka ovat minulle jollain tavalla tärkeitä:

Terkuin:

Editoin kuvani pääasiassa Photoshop Element 10:llä joka on maksullinen kuvankäsittelyohjelma.
Netistä kuitenkin saa lukuisia ilmaisia jopa ihan hyviäkin editointi ohjelmia joita käytän myös toisinaan.

perjantai 30. tammikuuta 2015

Viimeaikojen varsatreenejä videolla

Niin paljon kaikennäköistä pientä touhuilua on mahtunut kuluneeseen viikkoon, etten edes tiedä mistä aloittaisin. Blogin päivitys tuntuu olevan arkisin minulle ihan ylitsepääsemätöntä, sillä iltaisin kun olisi aikaa istahtaa koneen ääreen, painavat silmäluomet jo niin paljon, että hädin tuskin jaksan tietokoneen avata. Ajatus ei enää kulje sen vertaa, että jaksaisin alkaa postausta kasaamaan. Älkää siis ihmetelkö hiljaisia jaksoja blogissa..

Olen tehnyt Nepparin kanssa melkein joka kerta tallilla käydessäni jonkun pienen treenin. Sen "treeni" tosiaan voi olla kestoltaan kymmenen minuuttia ja se oli siinä. Jotenkin en vaan raaski olla tekemättä mitään sen kanssa tallilla käydessäni. Nemo juoksee aina ravilla kaukaa tarhan perältä vastaan, kun kuulee että tulen. Jos sitä ei ota aitauksesta pois, jää se surkeana portin taa seisomaan.. Kun sen vie takaisin, jää se paikoilleen hengailemaan ja saattaa vielä kääntyä katsomaan perään ja jäädä portin taa kun itse lähden pois. Miun sydämeni särkyy, jos ei poni pääse aitauksen ulkopuolelle touhuilemaan. Ei siis voi ainakaan sanoa, ettei hevosella riittäisi motivaatiota ;)

Latasin teille aiemmin videon Nemon luoksetulosta tarhasta. Yleensä se tulee aina itse kuullessaan miun koirieni haukkuvan, ja jos koirat eivät ole mukana, huudan itse ponin tarhan perältä. Tällä kertaa päätin kuitenkin kävellä paikanpäälle katsomaan, mitä ponit tarhassa touhuavat, kun ei niitä näkynyt. Nappasin riimun ja narun mukaan, mutta mitäpä niillä tekisi, kun ilmankin voi hevosen hakea.. Kas näin.



En ole tehnyt erillistä postausta mistään tietystä harjoituksesta, kun ei mukaan ole mahtunut mitään sen ihmeellisempää. Vain kaikkea pientä kivaa. Näitä olen videoinut puhelimella tilaisuuden mukaan, joten laatu ei ole päätähuimaava. Muistellaan kuitenkin kunnollisen materiaalin puutteesta huolimatta hieman, mitä kaikkea varsan viimeiseen viikkoon (ja ylikin) on mahtunut!

Aiemmin taisi olla jo pientä vinkkiä, että Nemo veteli hiihtäjää perässään ensi kertaa. Tanja uskaltautui suksille ja niin sitä mentiin! Vain yksi pyllähdys mahtui mukaan, ja sekin puhtaasti sen tähden, että pellolla oli ihan liikaa lunta minisuksille. Tämän videon parasta antia taitavat olla kyllä Tanjan loistokkaat muuvsit minareilla?!



Toisena päivänä Tanjan ollessa tallilla kengittäjän vierailua seuraamassa, käytiin vielä poikien vuolun jälkeen pienenpienellä kävelyllä Nemon kanssa. Tämänkertainen treeni sisälsi siis noin sadan metrin matkan poispäin tallilta sekä takaa-ajoharjoitukset takaisin kohti tallia. Tanja nappasi videolle kuinka homma sujui. Tähänkin matkaan sai jo hyvän määrän toistoja pysähdyksiin sekä liikkeellelähtöihin, yhtään enempää ei olisi tarvittukaan.



Siri on pitkään puhunut, että haluaisi käydä Rouskun kanssa kävelyllä maastossa. Tätähän myö harrastimme ahkerasti syksyllä, mutta viime aikoina on homma jäänyt. Sirillä toki tuo masuasukki myös hidastaa liikkumista. Mutta minähän heti tuumasin, että ota meidät mukaan, haluan kanssa lähteä Nemon kanssa käppäilemään! Tarkoitukseni oli harjoitella näin pelkkää kuolaiten suussa pitämistä, sillä en halua yhdistää kuolaimia mihinkään muuhun varsinaiseen uuden opetteluun.

Popin perässä maastolenkillä.

Vaan ei tämä suunnitelmani taas ihan toteutunutkaan, kun puinkin varsalle valjaat niskaan ja päätin takaa-ajaa sitä Rouskun perässä. Tämä toimi loistavasti! Nemo liikkui reippaasti veljen takana, ja kotiin päin ihan yksin porukan kärjessä. Pystyin ajamaan sitä takaa aina tallin pihasta lähdöstä kotiin paluuseen saakka. Jopa yksin edessä kulkiessaan se nosti hienosti ravin, kulki suoraan eteenpäin (mitä nyt pari kertaa koukkasi pellolle lumeen rämpimään ;)) ja pysähtyi pienistä avuista. Tuumailin siinä varsan perässä kävellessäni, kuinka helppoa sille olisikaan iskeä kärryt perään ja lähteä ajolenkeille, heh.

Videolla meno näyttää varsin haahuilevalta, kun pidän toisessa kädessäni molempia ohjia sekä talutan koiraa, toisessa kädessä puhelinta.. Pitkin lopettaa kuvaaminen, kun varsan nenä eksyi maahan, jotta sain sen sieltä toisella kädellä ylös nostettua.



Lenkkeilyn paras hetki! 

Yksinäni varsan kanssa tein aisoihinlaittoharjoituksia vapaana kentällä, edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Hevosen tehtävänä oli vaan seistä paikoillaan, palkitsin sitä porkkanoilla. En tajua, miksi jätin ensimmäisellä kerralla Nemon seisomaan jalat ihan vinkurassa..? Hyvin se silti paikoillaan seistä tönötti, vaikka taisi olla hieman epämukava asento?

Nemo on vähän liiankin innokkaasti mukana ja kiinnostunut kaikesta. Jouduin virittelemään videokameran kolmeen kertaan paikoilleen, kun aina varsa seisoi vieressä seuraamassa tarkkaan ja lopulta pudotti kameran sitä nenällä tökkiessään.

Video aisoihinlaitosta:




Nyt en edes muista, olenko jo julkaissut tätä videota, mutta Nemo veti ensimmäistä kertaa perässään hieman painavampaa lastia jokin aika sitten. Viritelin sille perään vanhan rikkinäisen tukkireen puolikkaan. Tämä on vissiin peräosa reestä, johon metsästä haettavat puut on sidottu kiinni? Reki oli melko painava kiskoa, ja sen huomasi kyllä hevosen liikkeistäkin. Se oli varsan perässä kiinni ehkä viitisen minuuttia, joten eipä tuo ehtinyt hirmuisesti rasittua hommassa. Jatkossa painavampiin kuormiin tarvitaan kyllä erilaiset valjaat vetämiseen.. Mutta siis hienosti sujui tämäkin vetoduuni!




Kuten ehkä huomasitte, missään näistä videoista ei hevosella ollut suitsia päässään. Olen vaan niin onneton niiden kanssa.. En ikinä muista koko suitsien olemassaoloa. Joten kerrankin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, treenin aihe oli kuolaimet ja kaikki muu oli pelkkää kivaa hengailua! Aloitettiin kentällä varsa vapaana. Juoksentelin ympäriinsä kentällä ja innostin Nemoa mukaan. Sain sen jopa raviin saakka ja tekemään tosi hienoja teräviä pysähdyksiä suoraan ravista. Oli minulla taas naksutin ja porkkanatkin matkassa mukana. Teetin muutamia varsalle helppoja ja kivoja juttuja ennen kuin puin suitset päähän. Kuolainten suuhun ottamista harjoiteltiin myös palkan kanssa. Suurin palkka oli toki syödä päiväruuat suitset päässä.

Suitset päässä. Kerrankin!

Olin viemässä varsan takaisin tarhaan tämän jälkeen, mutta kuten aina, mitä lähemmäs porttia pääsemme, sen matelevammaksi muuttuu hevosen liike. Se jumittaa, kiemurtaa, ja on juuri sen näköinen, että onko pakko.. (sen sijaan kentälle se on menossa innoissaan joka kerta, kun kentän ohi kävellään!) Kentällä vietetty hetki oli taas niin lyhyt, joten mepä jatkoimmekin matkaa tarhan ohi ja kävimme vielä pienellä rinksalla maastossa kävelemässä.

Pakotin hevosen hankeen kahlaamaan, kun itse kuljin polkua pitkin. Ihan kuin joku näyttäisi tyytymättömältä ratkaisuun..?

Ja kun palattiin pihaan, en vieläkään raaskinut viedä hevosta pois, vaan aloin miettiä sille tekemistä tallin pihassa. Jossain vaiheessa keksin esitellä varsalle lumikolan. Eihän tuo tuumannut moisesta tuon taivaallista. Yritin siinä aikani kolailla lunta varsa narun päässä, kunnes totesin sen liian hankalaksi. Lumen kolaaminen oli kuitenkin niin kivaa, etten malttanut lopettaa, joten päästin narusta irti. Siinä Nemo hengaili miun kanssani pihassa pyörien, kun itse lykin vastasatanutta lunta kolalla. Aikaa en ottanut kauanko siinä touhuiltiin, mutta hyvä tovi kuitenkin. Nemo pysyi koko ajan miun läheisyydessäni, ja tuli itse luokse jos sitä kutsuin. Kovin kiinnostunut se oli ympäristöstään, ja nenä pitkänä tutki pihaa siirtyen paikasta toiseen. Varsa meinasi kiivetä talon terassillekin, mutta ehdin sen juuri napata pois ennen rappusen nousemista.

Nemo tuumas että nyt saa pihattoelämä riittää, mää muutan pirttiin! Voisko joku tulla avaan..?
Jaa niin totta kai ensin pitää pyyhkiä kaviot. Pääsiskö nyt sisälle?

Ei tainnut olla ketään kotona.. Ei näy ikkunassakaan liikettä. Totesin Nemolle, että tullaan toiste uudemman kerran, ehkä tallin omistaja tarjoaisi ovella koputtelevalle varsalle porkkanan :)

Täytyy siis etsiä eväitä ruokapöydästä. Nemo ei vissiin ole tajunnut, etteivät ihmiset syö talvella ulkona. Tuon peltipurkin se pudotti jalkoihinsa, ylläri ;)
"En lähde kauaks äiti, kävin vaan katsomassa, mitä tuolla nurkan takana on.."

Tuo ponilapsi on vaan niin maan mainio tapaus, että välillä sitä on ihan vaikea käsittää. Kaikki sen kanssa touhuilu saa vaan niin hyvälle mielelle. Se on luonteeltaan aivan kuin ylisuureksi kasvanut koiranpentu!

Pieni videonpätkä vapaana hengailevasta varsasta




Jaksatteko katsoa vielä pari ei-treenivideota? Kuvasin pojista muutaman pätkän tarhassa..




Entä mitä tapahtuu, kun hevosten edessä on heinää ja hevosten takana käynnistetään traktori…? Katso itse.


Nyt en olekaan muutamaan päivään käynyt tallilla, mutta viikonloppuna taas jatketaan harjoituksia varsan kanssa! :)