lauantai 28. toukokuuta 2016

Työt ja huvit videoilla



Videot ovat monella tapaa paljon parempia kuin kuvat - informatiivisia, kivoja katsella, ja aivan erilaisen tunnelman luojia. Toisinaan sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta etenkin näin nettiaikana kuvalla voi jopa kertoa kaikkea muuta kuin totuuden. Toki kauniit kuvat ovat aivan ihania ja rakastan niitä yli kaiken, mutta yhtä lailla sydän sykkii myös videoille, joilla on joku merkitys.

Onneksi jaksoin eilen panostaa myös videoiden saamiseen, ja vaikka nämä nyt ovatkin molemmat (taas kerran) vähän puolihuolimattomasti vasemmalla kädellä tehtyjä, ovat molemmat videot ja tapahtumat itselleni tärkeitä. Videoita pitäisi ehdottomasti muistaa ja jaksaa kuvata useammin, vaikka niiden julkaisussa ja katsomisessa onkin oma vaivansa!






Rataspyöristä laatua paremmaksi :)

Katsotteko te mieluummin kuvia vai videoita? Millainen videon pitäisi olla, jotta sen jaksaa ja haluaa katsoa?

perjantai 27. toukokuuta 2016

Ensin työt ja sitten huvit

Arvatkaapa mitä! Kirjoittelen täällä omalla kotisohvalla ja omalla tietokoneella, jippii! Johan tässä ehtikin vierähtää toista kuukautta(?) vailla toimivaa konetta. Täytyy välillä oikein pysähtyä ihmettelemään, että tuossahan se kone tönöttää pöydän kulmalla, voisi sen varmaan avatakin..

Vaan niin ei käynyt tällä kertaa, sillä nyt oli tulenpalava kiire päästä lisäämään kuvia tältä päivältä! Niin ihania otoksia tallentui kameralle! Ihanaa kyllä, kun on taas kone ja tilaa kamerassa ja pääsee kuviin käsiksi saman tien. Joku on saattanut ehkä huomata, että teimme hevosille uutta laidunta nykyisen tarhan tilalle, ja tänään sitten päästimme pojat uuteen tarhaan vihreää ahmimaan.

Liike lähtee pepusta!

Ennen huveja ja herkutteluja piti kuitenkin laittaa nuori herra töihin. Jos on virtaa riehua näyttelykehässä ja hyppiä pystyyn kuin mikäkin isompi mies, paras olisi olla virtaa myös vetää äestä pellossa! Ja olihan sitä oikeastaan ihan mukavasti. Nemo liikkui hyvin äkeen edessä, tähän asti se on lähes poikkeuksetta ollut nihkeämpi etenemään kuorman kanssa, vaikka nyt oli vielä varsin kuuma keli ja kuormakin melko raskas.

Möhköfanttiheppa.

…vaiko sittenkin joku laama? Mitäköhän ihmettä minäkin käsiäni levittelen? Tyylikkäinä siis molemmat ;)

Välillä jopa melkein normaaleja? Tässä näkyy hyvin äestetty osuus pellosta.

Enää ei tarvitse pohtia, koska olisi edessä ensimmäinen liikutuskerta, jolloin hevoselle tulee oikeasti hiki. Se oli ja meni. Tänään siis. Nemo hikosi aina korvien takaa hännänjuureen asti, takajalkojen välistä varsinkin pukkasi kunnolla kosteutta, kuten myös valjaiden alta. Mutta tuli kyllä itsellenikin kuuma, vaikkei tarvinnut kuin kävellä mukana ilman mitään kuormaa. Joten ei voi ihmetellä.

Nemo oli taas niin kiva ajaa sidepullilla. Jotenkin vaan paljon kevyempi kuin kuolaimella.

Reppana näyttää oikeasti töitä tehneeltä <3

Töiden ja suihkun jälkeen olikin aika taluttaa hevoset uudelle laidunlohkolleen. Mietin tuossa ajon aikana, tulikohan Nemolla tehtyä jo liikaa, kun toinen näytti niin kaikkensa antaneelta. Ja mitä vielä! Matka laitumelle käveltiin ketjunaru suussa! (Nemolla on vuosi sitten ollut pari kertaa ketju suussa ihan pelkkien talutusharjoitusten merkeissä, kun nuori herra kävi keväällä astetta enemmän kierroksilla. Eipä ole sen jälkeen tullut mieleenkään, että näin tekisin!)

Meinasin lähteä viemään vain sidepullit päässä - mikä olisi varmasti onnistunutkin - mutta Nemon touhu oli taas hikisenä, märkänä, ärsyyntyneenä, ruohon keskellä sen sortin säheltämistä, että minulla alkoi nousta tuskanhiki pintaan. Ketju suuhun, tiukka ote suupielestä ja näin käveltiin tiukassa ruodussa koko matka. Jopa Rousku kävi myös ihan ylikierroksilla ja vähän sai pelätä, tulevatko Popi ja taluttajansa Virpi yhdessä vai erikseen määränpäähän. Ihme touhua on kyllä ollut molemmilla hevosilla ilmassa tässä aina välillä!

Hihii, tältä se näytti! Hevosten irti päästäminen siis. Tämä oli muuten vahinkolaukaus väärillä asetuksilla, mutta varsin kuvaava silti.

No tämä kieroksilla käyminen purkautui sitten saman tien, kun hevoset portin takana irti päästettiin ja kyyti oli aikamoista! Teki näemmä vallan hyvää niille päästä uudelle pellolle riehumaan niin paljon kuin sielu sietää ja jaloista irti lähtee. Vaikka toki syöminen pian voittikin juoksemisen, onhan nämä ehkä maailman ahneimpia hevosia eli vuonohevosia :)


















Veikkaanpa, että näitä laidunkuvia tullaan näkemään vielä kyllästymiseen asti tämän kesän aikana.. Sillä ovathan nämä maisemat aivan ihanat! Vielä kun saisi hevosilta päät ylös ja mieluusti vähän liikettä aikaiseksi, on taatusti onnistuneet kuvaspaikat taattuja.

Pääasiassahan toki meno näyttää tältä.

lauantai 21. toukokuuta 2016

Lahjattomat treenaa


Laitoin alkuviikolla viestiä tuttavalleni, ja kyselin mahdollisesta hevoskopin vuokrasta tulevaa kesäkuun match show'ta silmälläpitäen. Samalla tuli puheeksi, että he ovat menossa mätsäreihin tänä viikonloppuna. No tottahan toki tilaisuus oli pakko hyödyntää, ja kiireesti laitoin myöskin viestiä järjestäjille, vieläkö mukaan mahtuisi näin viime tipassa - ja kyllähän me mahduimme!

Pienoisella kiireellä ja paniikilla tuli siis tämä reissu tehtyä, mutta onneksi tuli. Kyyti järjestyi ja matka oli lyhyt, joten kokemus oli kyllä hyvä treenikauden avaus tälle kesälle "ihmisten" ilmoilla liikkumisen suhteen.

Nemo yllätti parillakin tapaa näyttelyreissun aikana. Ensin ihmettelin sitä, kuinka rauhassa se oli näyttelypaikalla. Jos vertaa viime kesäiseen Teivon reissuun, oli käytös aivan eri luokkaa. Kyllähän se ilmoitti kaikille ori olevansa, mutta hyvin kevyt pideltävä oli narun päässä. Välillä vaan seistä nuokuttiin rentreiskoina, välillä sitten vähän jyrättiin raviaskelin suuntaan jos toiseen. Pääasiassa olin kuitenkin hyvin tyytyväinen herran käytökseen kehää odotellessamme.


Kehässä tulikin sitten toinen ylläri, kun homma levisi käsiin ihan tyystin. Nemo käyttäytyi erinomaisesti oman esiintymisemme ajan, ja seisoi jopa niin hyvin paikoillaan, että pystyin korjaamaan sen asentoa ja asettelemaan jalkoja. Enpä olisi ikinä uskonut! Vaan siinä vaiheessa, kun jaettiin parille siniset ja punaiset ruusukkeet, ja toinen hevonen tuli liian lähelle viereen, menikin kuppi nurin. Siitä alkoi sen sortin riehumiset ja pystyynhyppimiset että huhheijakkaa. Ensimmäinen pomppu tuli niin yllättäen, että itsekin otin osumaa kaviosta kylkeen. Jatkossa onneksi osasin jo varautua, pomppuja kun tuli ihan jokunen lisää.


Saimme sinisen nauhan ja sinisten kehästä jatkoimme BIS-kehään. Sieltä ei enää sijoituksia herunut. Nemo onneksi tasaantui mukavasti tuossa kehässä pyörimistä jatkaessamme, ainoastaan jos joku muu samaan aikaan kehässä sattui hörisemään herralle, piti siitä ottaa vähän kierroksia. Minua niin nauratti kuullessani, kun kehäsihteeri ohjeisti "varomaan tuota oria" :D Mun maailman laiskin ja kiltein löntykseni olikin yhtäkkiä hurja ja vaarallinen oripoika. Totta kai turvaväli on hyvä pitää ja hyvä kun ohjeisti, ei vaan ihan äkkiä Nemosta muuten uskoisi. Ihan kiva huomata, että sekin osaa muuta kuin seistä pää roikkuen alahuuli lörpällään.

Tämä oli tosiaan kesän avaus reissaamisen suhteen, ja seuraavan neljän kuukauden ajan onkin ohjelmistossa yksi matka per kuukausi. Ellei jopa elokuussa kaksi, katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Toivottavaa olisi, että Nemo hieman tasaantuisi ylipäätään tuolla vieraiden hevosten keskellä tässä kesän mittaa. Nyt on kuitenkin hyvä harjoitella maastakäsin ennen kuin lähdetään esim. valjakkotouhujen merkeissä - saati sitten joskus selästä käsin - kotipihan ulkopuolelle.


Ja kyllä: me olemme vielä sen verran lahjattomia, että treeniä kaivataan! Mielenkiinnolla ja kauhulla tulevia koitoksia odotellessa..


Nemo bongasi lukemattomia herkullisia tuoksuja näyttelypaikalta.

Odottelua ja odottelua.. Hyvä kyllä, kun oltiin hyvissä ajoin odottelemassa!

Nemo näyttää niin isolta Virpin rinnalla :)

Kehässä kauniisti. Ainakin alkuun..

Jaa että ponimainen ravi? :D

Onhan se kieltämättä aikamoinen poni...

Ihan kivasti hän liikkui kyllä kehässä.

Seisominen sujui hyvin.

...ja sieltä se hyppy sitten tuli!

Hurrrrrja mies :)

Välillä oltiin taas niin nätisti.

Sirille kiitos päivän kuvista, Virpille kaikesta avusta hevosen kanssa sekä Sadulle kyydistä! On tämä reissaaminen niin helppoa kuitenkin, kun on hyvät apujoukot ympärillä :)

Kotiinpaluu ja yleisöä ympärillä.

Nemo oli jokseenkin pörheissään vielä kotipihassakin.

Ihailijat kerääntyivät saman tien matkalaista rapsuttelemaan.

Ja lopuksi Popi sai kyytiä! Nemo purki koko päivän turhautumisensa velipoikaan; kaiken sen hikoilun ja seisomisen ja tuskaisen olotilan näyttelypaikalta sai Rousku tuntea nahoissaan, voi toista!

Lisään vielä herran arvostelun loppuun kotiin selvittyäni.

ps. Jos postauksesta uupuu muutama p-kirjain, niin se johtuu vaan siitä, ettei Sirin kone halua niitä esille antaa :) Terkkuja myös Siriltä!

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Yhteiskuvia

1.

Päivä Nemon synttäreiden jälkeen suoritettiin vielä toinenkin varsinainen kuvausreissu tallille. Tai oli tämä samalla enemmänkin, kun Fantin (Tähtisafiiri) omistaja Emilia saapui tervehtimään meidän vuonopoikiamme. Olen pari kertaa käynyt Fanttia katsomassa ja viimeksi kuvaamassa - oli tarkoitus tehdä näistäkin kuvista oma postauksensa, mutta eipä taas ollut aikaa. 

Fantti on Nemon ikäinen aivan ihastuttava ic-tamma, itse asiassa jopa luonteeltaan hyvin paljon Nemon tyylinen. Emilian kanssa meillä taas on pitkälti samankaltaisia ajatuksia hevosenpidosta ja koulutuksesta, joten tämä tuttavuus on ollut kaikin puolin antoisa :) On se hauskaa kuinka nettimaailman kautta syntyy uusia kontakteja, itse kun ajelen tuosta Fantin ohitse lähes päivittäin tallille mennessäni, enkä varmasti tietäisi koko hevosesta mitään ilman Emilian blogia!

2.

Meillä oli varsin pikainen käynti poikien luona, joten ajattelin hyödyntää tämän ajan yhteiskuvien merkeissä. Pelto tosiaan oli tarkoitus kyntää pian, joten hyvät taustatkin olivat poistumassa piakkoin. Piti hyödyntää tämä mahdollisuus vielä ennen pellon kyntämistä.

3.

4.

Sen kummemmin suunnittelematta ja pienellä kiireellä yritin töiden jälkeen saada itseni pikaisesti ihmisen näköiseksi ja kiiruhdimme tallille. Onneksi aurinko pilkahteli sen verran pilvien lomasta, että saimme kauniin vastavalon osaan kuvista. Jotenkin tuo vastavalo on vaan aina ollut oma suosikkini ja haluan sitä kuvissa hyödyntää. 

5.

6.

7.

8.

Nemo ei ollut mitenkään erityisen yhteistyöhaluinen kuvattava herkullisten ruohomättäiden keskellä (ikään kuin sitä vihreää ei riittäisi 247 syötäväksi!?), mutta onneksi saimme yhdeltä tallin hevosista sekä Emilian puhelimen youtube-hirnunnasta apua pään ylhäällä pitämiseksi :D

9.

10.

11.

Nämä kuvat on otettu Canon 7D-rungolla sekä 300mm F4 is usm L -linssillä. Emilialle suuri kiitos kuvista! :) Mikä oli suosikkisi?