perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kysymyspostaus!


Eipä tämä lomalla bloggaaminen nyt järin aktiivisesti lähtenyt käyntiin.. Ja itse asiassa taukoa on tulossa vielä lisääkin, joten haluan saada ainakin yhden postauksen valmiiksi ajastettua myöhempää julkaisua varten. 

Pitkään aikaan ei ole ollut ohjelmassa kysymyspostausta, joten laitetaan sellainen alulle! Kaikesta saa kysyä, mutta varmiten vastauksen tulee saamaan Nemoon liittyviin kysymyksiin. En usko, että Siri on innokas vastailemaan, joten tietyissä määrin voin yrittää vastata myös Sirin puolesta, mutta en siis läheskään kaikkeen Rouskuun liittyen.. Myöskään Lotan kuulumisista ei ole hirmuisesti kerrottavaa, vaikka pian olisikin tarkoitus piipahtaa muorin kanssa ajelemassa. 


Mutta nyt areena on teidän, joten kyselkää vapaasti, mikä mieltä askarruttaa! :)

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Uusi pala historiaa


Meillä on tässä vuokranantajamme kanssa ollut puheissa, että hankkisimme vanhat kiesit. Tilan isäntä haluaisi kiesit tilan kalustoon, ja minä totta kai Nemon kanssa ajeluun. Tällä erää Nemo onkin tilan ainoa hevonen, joilla voi edes isommilla vaunuilla ajella, joten molemmilla on sopivasti oma lehmä ojassa.. :) 

Kävimmekin jokin aika sitten Ypäjällä T:mi Kiesimestareilla tutustumassa vanhoihin eri tyyppisiin vaunuihin. Oli aivan mielettömän hienoa käydä, sillä Jennillä oli jos jonkinlainen valikoima vanhoja hevosvetoisia välineitä! Samalla meille varsin hyvin selkeytyi, millaisia vaunuja itse kaipaisimme ja millä budjetilla sellaiset saisi. Sovimmekin siis Jennin kanssa, että hän ottaa yhteyttä, jos toiveitamme vastaavia vaunuja tulee vastaan.


Sen sijaan kävikin pieni ylläri, ja tässä aivan lähellä oli huutokaupassa vanhat hevosvaunut mukana. Emme menneet huutokauppaan - sillä kuka siellä nyt jaksaa päivän istua, kun ei edes tiedä millaiset vaunut on kaupan. Vaan toista reittiä nämä vaunut nyt kuitenkin ovat pihassa! Vielä on hieman epäselvää, jäävätkö ne meille vai eivät, mutta vahvasti näyttää siltä, että ne ovat nyt uuden kodin löytäneet...


Tämä malli ei ole aivan sellainen, mitä alunperin ajattelimme, mutta vaunujen hyvä kunto ja huokea hinta puhuvat puolestaan. En tiedä näistä toistaiseksi juurikaan muuta kuin alkuperän sijoittuvan Ruotsiin ja ikää olevan toistasataa vuotta. Eiköhän tässä pyritä kuitenkin lisää selvittelemään. Minua kiinnostaa valtavasti, kuka ja missä ja koska näillä on ajanut! 


Mutta kyllä Ruotsissa osataan. Olen oikeastaan kaikessa sitä mieltä, että ruotsalaiset osaavat ja tekevät aina paremmin kuin Suomessa.. (noen kai ihan aina ;)) Oikeasti kyllä nostan hattua Ruotsin suuntaan monessa eri seikassa ja nämä vaunut ovat yksi niistä. Upeaa käsityötä pitkän ajan takaa ja todellakin huolella tehty. Myös Nemon valjaat ovat ruotsalaiset, joten me olemme nyt vallan kallistuneet lännen suuntaan. Tosin Suomen ajokulttuuri kun on vahva sekoitus itää ja länttä, eikä Suomessa mitenkään turhan vauraitakaan olla oltu tuossa viimeisen vuosisadan aikana, on Suomessa hevosvetoista peliä ollut ties minkä näköistä. Siinä mielessä hyvä, että sekä valjaat että vaunut ovat Ruotsista, sillä kerrankin aisat ja tamppikiinnitys olivat suorilta yhteen sopivat! 


Vaikka myyjä vakuutteli, että vaunut ovat ajokuntoiset, on meille nyt tulossa vielä Jenni Kiesimestareilta nämä katsomaan läpi. Ainakin uutta maalipintaa ne kaipaisivat, ja itse en uskalla sen kummemmin ajella ennen ammattilaisen lausuntoa kunnosta.



En tiedä, kauanko nämä ovat Suomessa olleet, tai koska niissä on viimeksi hevonen ollut kiinni, mutta ainakin viimeisin maalaus lienee vuodelta -83 Ruotsista. Ihme kyllä, vaunuissa ei ole mitään tietoa niiden valmistajasta. Yleensä kyllä kaikilla on ollut tapana oma työnsä merkitä! Toki voi olla, että tieto on pudonnut matkasta vuosien varrella..



No ainakin nyt vaunut ovat taas olleet hevosessa kiinni! Nemolla niillä eilen ajeltiin ja hyvin meni. Rautapyöristä kuului taas aivan uudenlainen ääni aiempiin vetokamppeisiin verrattuna, varsinkin kovalla soralla kulkiessa, mutta eipä Nemo korvaansa lotkauttanut. Ensi kertaa meillä on myös kaksiakseliset vaunut, jotka on mahdollista aja täysin linttaan ja ympäri, joten tarkkana saa olla myös kuski.



 Mutta onpa tämä aika huikeeta - ei muuta kun suunta kohti hääajoja! (joo ehkei ihan vielä kuitenkaan ;))

perjantai 15. heinäkuuta 2016

LOMA(reissulla)!

Mä oon niiiiiin lomalla. Ai että. Ei haittaa edes nämä kelit, vaan loma alkoi nyt. 

Tänäpä vähän reissattiin taasen. Kuskin kanssa rehvit tallille, Virpi apukäsiksi, heppa koppiin, kamat kasaan ja menoksi. Miten kätevää. 



Tällä kertaa päädyttiin maisemiin, missä ei ollutkaan muita hevosia. Nemoa alkuun vähän jänskätti, totta kai kun uusi paikka ja kopilla tultiin paikalle. Itse asiassa koko matka taisi olla jotenkin outo, sillä ensimmäistä kertaa hevonen tuli miltei vauhdilla ulos heti, kun takaa puomi irrotettiin. Nemon kanssa on aina kaikki kuljetukseen liittyvä tehty hitaasti ja viivytellen, ettei se vahingossa oppisi kiirehtimään ja ennakoimaan asioita.. Ja lähtiessä tulikin sitten pienoinen kuljetusongelma, siitä lisää myöhemmin.


Alkuun vähän palloiltiin ympäriinsä ja katseltiin maisemia. Ihan kiltisti Nemo käyttäytyi, vaikka vähän jännittynyt olikin. Kovasti kaikkea piti ihmetellä ja tutkailla. Ilmeisesti sateessa kastunut ja matkan aikana kuivunut turkki ärsytti taas niin kovin, että Nemo ilmaisi hyvin suurieleisesti haluavansa piehtaroida juurikin nyt!


No senkus piehtaroit sitten..



Yksi asia jännitti kuitenkin kaikista eniten. Eipä Nemo ole tuollaista kummastusta nähnyt ainakaan kahteen vuoteen. Se näkyykin tuossa ylemmässä kuvassa taustalla.. Kovin outo juttu. Niin paljon aakeutta ja laakeutta ja vaaleutta.


Pitäähän sitä nyt vähän varoen lähestyä. Ja pöristä sille. Ja välillä vähän säpsähtää karkuun. Varovasti kaulaa kurkottaa, jos sitä uskaltaisi haistaa. Ei ehkä uskalla kuitenkaan, sehän liikkuu koko ajan! Parempi vaan tutkailla kauempaa ja valmistautua syöksymään karkuun, jos se yllättäen vaikka syökin pieniä poneja?


Mutta kuten kaikki tiedämme, on pienen pyöreän vuonohevosen herkkumaha loputon. Mitäpä ei nuori herra tekisi leivänkannikan eteen?


Jep, pian siellä oltiin järvessä yltä ja alta litimärkinä kaatosateessa. Kunhan Nemo selvisi rannan tuntuman suojavallin yli ja uskalsi kavionsa kastaa, sen jälkeen se oli menoa. Minä sain jo todeta, että pakko se on käydä ottamassa takki pois päältä ja jatkaa pidemmälle, sillä tämä hevonenhan on kyllä tulossa uimaan!


Monta kierrosta tehtiin järveen ja rannalle, järveen ja rannalle. Nemo tuli reippaasti herkkujen perässä, minä kipittelin edellä ja hevonen perässä. Jossain kohden se aina päätti, että nyt riittää ja suuntasi takaisin rannan tuntumaan. Minä lampsin sitten perässä.


Vettä tuli kuin esterin sieltä, joten kuvasaldo jäi vähän laihaksi. Mutta olipa kiva, että saatiin kuitenkin kuvia Nemon ensimmäiseltä uimareissulta, kiitos Virpille!


Ei Nemolla mikään kiire vedestä pois ollut, mutta annoin sen kääntyä ja palata rantaan aina, kun se itse halusi. Yleensä se kääntyi siinä kohden, kun minäkin pysähdyin, eli kun maksimisyvyys kahlaamiselle alkoi tulla vastaan.


Paitsi etti käytiin me uimassakin saakka! Minä ainakin kävin, ja vahvasti näytti siltä, että myös Nemolla irtosivat kaviot pohjasta viimeisellä rinksalla. Itse asiassa olen melko varma, että jos olisin lähtenyt edellä uimaan kauemmas, olisi Nemo kyllä lähtenyt mukaan.


Se ei vaan näillä varusteilla onnistunut, sillä jos Nemo olisikin päättänyt palata rantaan, enhän minä olisi enää ehtinyt sen mukaan. Täytyy ensi kerralla ottaa kaulanaru hevoselle, jotta voin roikkua siinä kiinni ja hilata itseni kyydissä perässä, jos hevonen päättää poistua paikalta.


Olisi vähän ikävä jäädä yksikseen uimaan ja päästää heppa omilleen rantsuun. Minä kun en ihan ui samaa vauhtia hevosen kanssa. En edes koiran ;)


On tuo otus vaan aikamoinen virtahepo. Näistä kuvista sen kyllä huomaa! Vaikka välillä yrittikin muka näyttää niin ryhdikkäältä ja pörheältä orhilta.


Ei enää paljon harmaammaksi voisi Suomen kesä muuttua! Mutta kesä on kesä ja loma on loma.


Kyllä nyt kerran kesässä kuuluu käydä vaatteet päällä uimassa!


Näin loman alun kunniaksi treffattiin myös ihku shelttivauva, pari kuvaa siis vielä Mesistä :)

"Kun toi isompi haistaa tätä puuta, niin kai munkin pitää..?"

Sylissä on kivaa. Voi tehä kepposia ;)

<3

ps. Lauralle terkkuja! Trimmasin koirien turkit! Enpä edes muista koska viimeksi, niin monta vuotta ehti Laura huolehtia näiden neitokaisten kauneudesta.... 

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Upea, upeampi, Nemo

Pahoittelut sanavalinnasta, mutta on mulla ihan helkkarin hieno hevonen! Siitä ei vaan pääse yli eikä ympäri. Nemo lunasti taas kaikki odotukset, ja itse asiassa jopa ylitti suurimmatkin haaveeni siitä, kuinka hienosti tämä homma voisi sujua. Miten 3-vuotias hevonen voi toimia näin hyvin!?

Kimmolle kiitokset kuvista!

Meillä oli siis tallilla yleisötapahtuma nimeltään Tuottajatori. Paikalla oli lähialueelta tuottajia myymässä omia töitään, tukkijätkät lammessa esiintymässä ja elävää musiikkia paikalla. Tilan eläimiä pääsi ihastelemaan, Nemolla ajelemaan, muutamalla muulla hevosella ratsastamaan ja ihastelemaan tyttöjen näytöksiä hevostensa kanssa. Tiivistettynä hyvää fiilistä, kaunista keliä, herkullista syötävää ja iloista tunnelmaa. Aivan täydellinen kesäpäivä!

Tapahtuman kestoksi olimme määritelleet kolme tuntia, mutta Nemon kanssa homma venähti vielä yliajallekin, kun kyytiin tulijoita riitti. Itse asiassa emme koko aikana kertaakaan joutuneet odottelemaan kyytiläisiä, vaan aina olivat seuraavat tulijat valmiina, kun palasimme edelliseltä reissulta. Nemo ilmeisesti tajusi saman tien mistä on kyse, sillä jo ensimmäisen kierroksen jälkeen "varikolle" saapuessamme se alkoi saman tien lepuuttaa toista takastaan ja lösähti seisomaan juuri sen näköisenä, että onhan tätä tehty, tässä taas nuokutaan eikä muuta voida..


Nemo oli siis oikeasti aivan täydellinen. Yhteensä kolme ja puoli tuntia ajettiin samaa rinksaa ympäri, aina vaan muksut vaihtuivat kyydissä. Nemo oli koko ajan todella hyvin kuulolla ja avuilla, eteni sopivan reippaasti, mutta oli erittäin rento ja tyyni koko päivän ajan! Paarmat valitettavasti saapuivat välillä piinaamaan hevosta, ja silloin meinasi paikoillaan seisominen varikkopaikalla ottaa pattiin. Vaan saman tien kun päästiin taas liikenteeseen, parani fiilis Nemollakin.


Jos hevonen voi olla luotu johonkin tehtävään, niin tämä on ehdottomasti Nemon duuni! Se oli niin elementissään. Se selvästi nauttii, kun joka puolella tapahtuu jotain. On ihmisiä, eläimiä, ääntä ja elämää. Eikä sen itse tarvitse kuin seistä ja kävellä. Yleensä se mieluummin vaan seisoisi paikoillaan jos saisi valita ;) Oli tuo yhdistelmä suhteellisen raskas kiskottava, varsinkin kun osan matkasta kuljimme kosteaa laitumen pohjaa. Hienosti Nemo kuitenkin jaksoi koko päivän, ei sillä ihan äkkiä kunto kesken lopu.


Ensimmäistä kertaa myös purimme hevosen töiden välissä, pidimme tauon ja jatkoimme uudestaan. Koskaan aiemmin ei Nemo ole joutunut uusiksi töihin, kun kerran on jo hommat lopetettu. Hieman arvelin mitä hän mahtaa tästä tuumata, kun pari tuntia on jo samaa rinksaa kävelty ja taas mennään uudestaan. Vaan mitä vielä, ilmeisesti Nemoakin ruokatauko vaan piristi ja samalla hyvällä rennolla asenteella palattiin hommiin. En olisi muuten enää jatkanutkaan, mutta niin moni oli käynyt Nemoa syöttelevältä Virpiltä kysymässä, vieläkö myö ajelemme, joten pakkohan se oli vielä heittää kärryt perään kiinni.


Nemon kanssa kaikki on vaan niin helppoa. Vielä kun korvaamattoman ihanat apukädet Tanja ja Virpi olivat minulla apuna homman pyörittämisessä, niin ajelutus sujui varsin kivuttomasti. Eipä näitä hommia yksin hevosen kanssa tehtäisi, tai ylipäätään koko tällaista tapahtumaa järjestettäisi ilman hyviä apujoukkoja täydellä sydämellä hommassa mukana. Lämmin kiitos jälleen kaikille!


Vielä muutama kuva päivän tunnelmista. Lisäilen varmaan vielä myöhemmin uuden postauksen kuvia, kun saan niitä lisää muutamalta taholta. 

Oli vaan pakko päästä hehkuttamaan, kuinka huippu hevonen minulla on. Olen oikeasti niin onnellinen, ylpeä, ja vieläkin hieman pyörällä päästäni tämän päivän jälkeen, ettei näitä fiiliksiä voi sanoin kuvailla. Ei minulle ole niin merkitystä, onko Nemo ykköspalkinnon jalostusori vaiko tankkimallinen möhköfantti - kun sen pääkoppa on kunnossa ja sydän puhdasta kultaa, mitä muuta hevoselta voisi toivoa!?

Tukkijätkät lammessa keräsivät yleisöä ympärilleen.

Tanja seisoi aina edessä varmistamassa kyytiläisten vaihdon ajan. Noin 70 lasta (tai aikuista) kävi Nemon kyydissä päivän aikana.

Yllättävän hyvin tuo peräkärry veti muksuja puoleensa, muutama istuskeli myös minun vieressäni kärryissä.

Elävää musiikkia paikalla.

Vieraileva tähti Aatos oli mukana talutusratsuna.

Tukkijätkillä on taito hanskassa!

Onhan tämäkin herra aloittanut treenaamaan lajia nuorena poikana - jo 65-vuotiaana :)

Heta ja Roosa esiintyivät yleisölle hevosineen. En näitä valitettavasti nähnyt, mutta toivottavasti jostain löytyy kuvia.

Meillä kävi uskomaton tuuri sään kanssa! Juuri kun lopettelimme, alkoivat synkät pilvet kerääntyä tilan ylle, ja pian tulikin jo vettä taivaan täydeltä.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Lauantai-illan lörpöttelyt

Tällaisia ihanuuksia kömpi taas esiin pesästään

Eipä ole tullut viime aikoina hirmuisesti kirjoiteltua blogiin mitään liiba-laabaa. Tai sitten pelkästään sitä? En tiedä missä seikkailee fiilis kirjoitella, joten yritetään tässä nyt lauantai-illan ratoksi pitkästä aikaa hieman keräillä kasaan kuulumisia. Samaa trendiä on muuten näyttänyt esiintyvän jo monessakin blogissa, ja pari omasta mielestäni yksistä mielenkiintoisimmista blogeista jopa lopetti samanaikaisesti. Hieman laittoi miettimään.. Ei sillä, että olisin bloggaamista lopettamassa, vaan koko blogikulttuuri on vaan jotenkin murroksessa tällä hetkellä, enkä oikein saa kiinni siitä, missä mennään.

Välillä kyllä oikeasti ihmettelen, kuka näitä minunkin juttujani jaksaa lukea ja katsella kasapäin samanlaisia kuvia kerta toisensa jälkeen? Sen ymmärrän, että minulle tutut ihmiset ja ehkäpä kauempana asuvat, jotka eivät Nemoa usein näe, mielellään seuraavat meidän menoamme.. Mutta että täysin tuntemattomatkin? Vaan sitten tajusin, kuinka mielenkiinnolla itsekin olen joitakin blogeja lukenut. Jokin siinä vaan koukuttaa, enkä tosiaan osaa sanoa mikä. Itseäni ehkä eniten kiehtovat blogeissa hevoset, joissa on jotain samaa oman tekemisemme kanssa.

Täällä me ollaan, vaikkei blogissa kuulutakaan!

Täytyy kyllä tunnustaa, ettei viime aikoina olisi ollut paljoa kirjoiteltavaakaan - olen nimittäin käynyt tallilla älyttömän vähän! Viikottaiset käyntimäärät ovat pudonneet ehkä puoleen talveen verrattuna. Ajattelin aiemmin, että Nemo saisi kesällä viettää ihan täyttä lomaa ehkä kolmen - neljän viikon verran, mutta koska koko kesä on mennyt lähes täysin hevosen laidunlomailuun, jää tämä täysi loma pitämättä. Päin vastoin minulla alkaa pian loma(!!!), jolloin toivottavasti hevonenkin pääsee vähän aktiivisemmin liikenteeseen.

Tuo pelkkä laitumella hengaaminen ei selvästikään sovi Nemolle laisinkaan. Se kaipaa hirmuisesti tekemistä, tekemistä ja tekemistä. Seuraa, ohjelmaa, ihmisiä ja hevosia ympärilleen, mitä tahansa! Joka kerta kun laitumelle menee, tulevat pojat juoksujalkaa vastaan (Nemo ainakin, Popi jos viitsii ;)). Nemo muutenkin seuraa ja päivystää jatkuvasti muiden hevosen ja ihmisten liikkeitä sen mitä näkee, ja juoksentelee omatoimisestikin laitumella. Vähän jopa säälittää hevosen puolesta, kun se on joutunut niin pitkään vaan oleilemaan laitumella Rouskun kanssa, mutta ehkäpä tämä tilanne vielä korjaantuu. Sen takia en oikeastaan edes viitsi käydä tallilla kääntymässä pelkästään hevosia rapsuttelemassa, huono omatunto kun iskee joka kerta, jos jätän Nemon portin taakse ja lähden itse pois. Pakko siis varata aikaa sen verran, että myös tekee hevosen kanssa jotain, jos tallille on menossa!

Hei meitä huudetaan!

Jee jee, nyt äkkiä äipän luo ja töihin!

Ajasta puheenollen, sitä puolestaan on ollut enemmän kuin ikinä! (lue: viimeisen parin vuoden aikana) Olen suorastaan äimistynyt siitä, mitä kaikkea on tullut tehtyä, ja kuinka paljon oikeasti ehtii ja keksii tekemistä, kun ei ole mitään menoja. Kun tallilla käynnit ovat jääneet niin paljon pois, ja kun päivällä valoisa aika jatkuu pitkään iltaan, tuntuu kuin vuorokauteen olisi tullut tunteja lisää. Melkein jo iski kunnon kesälomafiilis, kun vietin ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan kolme täysin vapaata päivää! En ollut sopinut mitään ohjelmaa kenenkään kanssa, vaan kulutin päivät fiiliksen mukaan miten itse halusin aamusta iltaan. Ihan mieletöntä! Kannattaa todellakin kokeilla :)

Lenkillä voi tulla vastaan vaikka tällaista jengiä. Pientä lammaskoiraa vähän kauhistutti :D

Kaikki tallin tammat ovat taasen kiimassa ja niiden käytös sen mukaista. Voi nyt kääk. Onneksi Nemo ei ainakaan vielä ole sen kummemmin asiaan reagoinut. Tosin tässä päivänä eräänä Popi kävi kavioiden vuolussa toisen hevoslauman asuintiloissa. Laitumelle palautuksen jälkeen Nemo käyttäytyi kummasti Rouskua kohtaan, nuuskutteli maata aivan hirmuisesti ja välillä teki sellaisia "orimaisia" syöksyjä Popin niskaan. Ihmeteltiin kovasti miten se nyt noin oudosti käyttäytyy, kunnes vasta tajusin, olisiko Rouskun kavion pohjissa kulkeutunut näiden kiimaisten tammojen hajut sinne maaperään ja Nemon nenään.. On se pienestä kiinni.

Tänä samaisena päivänä tuli todistettua Nemon upea työmoraali. Nemo oli yksin laitumella, kun haimme sen. Edellisestä treenikerrasta taisi olla viikon verran aikaa, oli sateinen ja viileä keli, ja Popi mennyt edeltä, eli kaikki ainekset olivat kasassa hyvin virrakkaalle hevoselle. Ja sieltä tosiaan tultiin hyvin reippaalla askeleella stressieleiden kera matka laitumelta aitalle. Eikä ollut tietoakaan nukkuvasta hevosesta kuntoonlaitossa, päin vastoin sama virtaisa hevonen seisoskeli harjattavana ja vaikeutti parhaansa mukaan harjanleikkuuta. Ehdin jo hetken ajatella mitä tästä taas mahtaa tulla, kannattaako edes lähteä ajamaan perävaunun kanssa.. 

Vaan siinä vaiheessa kun hevoselle oli valjaat nostettu niskaan ja vaunuja kiinnitettiin perään, sieltä se taas ilmestyi esiin: kakskytvuotias työraakki. Ja eipä voi kyllä sanoa, että hermostumisesta olisi ollut tietoakaan enää ajon aikana. Ihan mahtava hevonen!

Video ajosta alempana :)

Oikeastaan ainoa, mikä oikeasti häiritsee ja hermostuttaa ajossa, ovat ötökät. En tiedä mitä ihmettä noiden kanssa keksisi. Onko vaan pakko välttää niitä ajankohtia treenatessa, jolloin ötökät ovat pahimmillaan? Tämä on itse asiassa ensimmäinen kesä Nemon elämän aikana, kun aloin edes varsinaisesti kiinnittää huomiota ötököihin. En ole koskaan aiemmin laittanut Nemolle mitään ötökkämyrkkyjä, enkä muista käyttäneeni niitä Lotankaan kanssa juuri ollenkaan? Nyt tuli jo alkukesästä sellainen fiilis, että jotain on pakko keksiä. En vaan tiennyt mitä..

Kunnes mieleeni tuli Nemon isän kasvattaja Raunion Helena, jolta olen joskus aiemmin saanut haavanhoitoaineen Nemolle. Kokeilin tätä sitten joskus pariin ruhjeeseen ja suorastaan yllätyin, kuinka nopeasti kaikki jäljet ihosta hävisivät! Pikainen yhteydenotto Helenaan toikin meille avun jälleen.


International Hacienda on hevos- ja lemmikkialalla toimiva vuonna 1994 perustettu perheyritys. Olen sivusilmällä jo pitkään seurannut toimintaa ja saanut sen kuvan, että yrityksen edustamat tuotteet ovat oikeasti hyvälaatuisia, testattuja ja hevosten hyvinvointia edistäviä. Halusinkin siis ensimmäisenä kysyä Helenalta, olisiko hänellä suositella meille jotain suojaa ötököitä vastaan - eikä mennyt kuin hetki, kun postissa jo odotteli purkki uutuustuote Summer Scent geeliä. Kiitos Helena! <3

Kuvasta yrityksen sivuille!

Summer Scent Gel on nimensä mukaisesti geeliä.

Minulla on siis varsin vähän kokemusta mistään markkinoilla olevista ötökkäsuojista, mutta sen käsityksen olen saanut, ettei niistä yleensä ole juurikaan mitään apua. Näin ainakin muistelen joskus epätoivoisesti Lottaan suihkineeni jotain myrkkyä moneen kertaan saman ajolenkin aikana ilman mitään helpotusta. Hieman skeptisesti siis lähdin tähänkin kokeiluun, vaikka tuotteen kuvataankin olevan nykysäädösten mukaan vahvin mahdollinen koostumukseltaan. 

Tämä muuten tuoksuu hyvälle!

Summer Scent geeliä on nyt muutamaan kertaan päästy kokeilemaan, ja muutaman havainnon voisin todeta.. Ensinnäkin Nemon turkki ja jouhet ovat upeassa kunnossa. Sillä ei ole oikeastaan missään ötököiden syöntijälkiä tai karvaa hinkattuna. Tallin toisessa laumassa yksi hevosista on hinkannut hännästään lähes kaikki jouhet pois, mutta toki näissä voi olla yksilöllisiä eroja paljon, ja hevosten laitumetkin ovat toki eri paikoissa. En tiedä, kuinka suuri osuus Nemon hienolla laidunkunnolla on hyönteissuojan ansiota, mutta ainakin hyvältä näyttää :)


Sen sijaan kun kuumana hellepäivänä levitimme ainetta suoraan ötököiden keskellä, kyllä ne iholle laskeutuivat silti. Mikä on toki täysin odotettavissakin. En siis lähtisi keskelle paarmaparvea hevosen kanssa, vaikka se olisi juuri kyllästetty aineella. Laitoimme ainetta laitumella hevosille, mutta olimme silti paarmojen keskellä. Toisaalta en kyllä tarkkaillut, kuinka tiiviisti paarmat viihtyivät iholla, ja kuka tietää olisiko niitä ollut vielä kasapäin enemmän ilman suojausta?

Jatketaan mielenkiinnolla kokeilua, nyt on toki ollut sen verran viileitä kelejäkin, ettei kunnon havainnointia ole taas päässyt tekemään. Pääasia ettei hevosia ole syöty verille, poikien jalkovälit ovat ainakin täysin eri kunnossa kuin alkukesästä! Molemmilla veri tirskui takajaloille, kun ötökät söivät sukukalleuksia oikein työkseen. Voi poloisia hevosia tuolloin, onneksi tätä ongelmaa ei enää ole.

Tyytyväiset herrat laitumella.

Huomenna ollaankin taas jännän äärellä, kun on ajelutuskeikka edessä. Luotto Nemoon on kyllä suuri, toivottavasti keli suosii ja kaikki muukin menee hyvin. Eilen ja tänään on tehty pientä viimeistelytreeniä ja siistitty paikkoja vierailijoita varten.

Työnjohtajat siivousta seuraamassa.

Treenattiin muuten ekan kerran myös niin sanottua käyttöajon pujottelua kentällä. Tämä meidän pujottelumme sisälsi kolme hyvin leveää porttia ja hyvin loivalla linjalla, mutta siitä on sitten hyvä lähteä vaikeuttamaan rataa! Kenttä oli kovin pehmeä pohja tälle yhdistelmälle vedettäväksi, joten siitä aiemmin riehakkaasta Nemosta katosi kyllä viimeinenkin ylimääräinen liikahdus kentälle treeniin jouduttuaan ;) Videolla pujotteluradan testaus.




Tänäpä herra herra joutui pitkästä aikaa pienen aivopähkinän ääreen, kun treenattiin naksun kanssa kentällä. Tätä pitäisi kyllä tehdä niiiiin paljon useammin! Suurin treenauksen aihe oli kuitenkin uusi juttu nimeltä pohjeavut. Virpi nakattiin jälleen selkään ja naksun kanssa alettiin opetella reagoimista pohkeisiin. Äärimmäisen nopeasti Nemo tämän keksi ja hienosti lähti liikkeelle pelkästä pohkeiden painalluksesta. Muut avut jätettiin tarkoituksella pois, jotta hevonen saa oikeasti pähkäillä pelkkien pohkeiden merkityksen ja palkan reagoidessaan niihin oikein.

Oli pakko napata kuva, kun näkyi niin hyvin tuo vuonohevosen selkein tuntomerkki.

Tein myös pitkästä aikaa pari väistätystä ja kummasti nuo hevoset vaan muistavat. Neljä kertaa yhteensä pyysin siirtämään takaosaa, eikä kertaakaan tarvinnut edes hipaista hevosta! Jokaisella kerralla Nemo myös astui reippaasti ristiin takajaloillaan. Tauko tekee selvästi hyvää, vaikka ehkä sen tauon ei aina tarvitsisi ihan muutamaa kuukautta tai vuotta kestääkään? ;)

Ai näinkö se meni!

Ratsastuskertoja Nemolla on nyt siis neljä takanaan. Voisin veikata, että yhteenlaskettuna aikana sen selässä ei ihminen ole istunut pariakymmentä minuuttia kauempaa - jos sitäkään. Mutta sille on kyllä tosiaan ihan sama, onko siellä kyydissä joku vai ei. Eipä tuo hevonen ole koskaan välittänyt mistään mitään ja sama linja pätee ratsastuksessa. Toki se sitten välittää, kun siltä jotain pyydetään ja hyvin kuuntelee selästäkin tulevia apuja.
Pieni ratsureima :)



Tällaista siis kuuluu meille näin keskellä kesää! Minä tosiaan aloitan ihka ensimmäisen oikean kesälomani viikon kuluttua (jeeee!!)), joten voipi olla, että tuolloin myös heppailu ja bloggailu saavat uutta eloa lisää. (tai sitten vähenevät entisestään, köh)

Vähänkö Nemo näyttää suloiselta!

Voisin lomalla yrittää toteuttaa jotain erilaisempaa myös tänne blogin puolelle, joten olisiko teillä jotain erityisiä toiveita, minkä tyyppisiä postauksia haluaisitte täältä löytää? :) Tiedän, että pari postausta odottavat edelleen toteutustaan - en ole niitä unohtanut, mutta inspiraatio ei ole vielä niihin asti päässyt tarttumaan.. Kaikkea saa toki ehdotella, olisi kiva keksiä ja kokeilla jotain uutta tai harvemmin nähtyä toteutusta!

Tällä kertaa maahan mentiin suoraan pyynnöstä, ei tarvinnut ensin kuopsutella puolta kenttää ja irvistellä pyynnölle ;)

Ja koska nää kinuskit pupuvauvat on niin söpöjä, loppuun vielä postauksen aloittaneen sisko tai veli! <3