perjantaina, elokuuta 22, 2014

Neppari muuttokuntoon

Kukas se sieltä kamujen takaa kurkistelee.

Viikko sitten kävi Nemolla vihdoinkin kengittäjä viilaamassa pojan kintut kuntoon. Väli pääsi venähtämään himpun liian pitkäksi ensin näyttelyiden peruuntumisen ja sitten osaksi ihan oman saamattomuuteni takia. Meitin "oman" kengittäjän piti tulla se laittamaan, mutta vasta puhelimessa selvisikin, ettei tuo suostu laitumella vuolemaan ilman kunnon tasaista alustaa ja kiinnityspaikkaa. Joten turvauduttiin sitten laidunpaikan luottokengittäjään, joka viimeksikin Nemon popot viilasi. Onneksi saatiin pikaisella aikataululla huolto kuitenkin järjestymään :)

Hei mutsi tulee!

Mennään kaikki sitä "äkkiä" vastaan, tulkaa kaverit!

Erittäin vauhdikasta porukkaa nämä nuoret miehet...

Ja sieltä ne saapuivat, Nemo etunenässä.

Tänä kesänä en enää olekaan näitä ihania miehiä menossa tapaamaan, snif.. 

Yllättävän hyvässä kuosissa Nemon kaviot ovat laitumella pysyneet, ei niistä paljon ollut varaa ottaa. Etujaloissa sillä on (valitettavasti) himpun samaa vikaa äiten ja velipojan kanssa, eli kaviot kuluvat enemmän ulkosyrjältä. Hyvin ne sai kuitenkin vuolulla suoristettua, ja täytyy vaan jatkossa pitää huoli "hivenen" lyhyemmästä vuoluvälistä..

Tällä kertaa reissasin varsan luo Lotan omistajan kanssa. Eipä tuo olekaan Nemoa nähnyt sitten sen omalta tallilta poismuuton eli helmikuun jälkeen, vähän oli varsa kasvanut! (eikä ole Sirikään muuten Nemoa tavannut kuin viimeksi maaliskuussa, hih)

Miten teillä vuollaan 1-vuotiaan oriin kaviot?

Näin meillä :)

"Äiti mullon tylsää, koska tää loppuu….?"

Samalla leikkelin varsan tukan kuosiin, kun Heidi sitä piteli narun päässä ja meillä oli hyvin aikaa ennen kengittäjän saapumista (vaikka karattiinkin töistä etuajassa…). Päätinpä sitten jälleen kerran yrittää ottaa varsasta edustavan rakennekuvan, niitä on aina niin kiva vertailla pitkän ajan jälkeen. Ei muuta kun poni tielle tönöttämään ja minä huutelin Heidille ohjeita mitä kinttua pitää siirtää mihinkin suuntaan. Ja sitten suuri ihme tapahtui: se seisoi jalat oikein päin! Tätä näkyä ei olekaan koettu lähes puoleen vuoteen??

Kattokaa nyt:

Nemo 1v 3kk

Ihan honkkeli-konkkeliini keskenkasvuiselta hirvenvasaltahan se näyttää, mutta niin 1-vuotiaiden vissiin kuuluukin? Nemon ensimmäinen ja tärkein tavoite heti muuton jälkeen on saada lisää massaa. Varsa on selvästi liian laiha, ja ahkeran lihotuskuurin lisäksi pyritään hetimmiten selvittämään, mistä sen laihtuminen johtuu.. Vaihtoehtoja kun on tietty muutamia, joten ei muuta kun ruokaa, ruokaa, lisää ruokaa ja tutkimuksia joko ensin lantanäytteistä tai sitten itse hevosesta jos on tarvis. Onneksi on hevosklinikka melkein tallin naapurissa :)

Käytiin jälleen kävelyllä ja Heidi kysyi ekana: "Niin kuin vanha tää sun varsas olikaan?",
johon mie vastasin: "Ööö tota, kakskytviis??" "No siltä se kyllä tuntuukin!"


Käytiin samalla ihastelemassa tämänkesäisiä vuonispallerovauvoja sekä muita tilan elukoita. Kamera kulki tuttun tapaan matkassa mukana ;)


Onnellisia possuja <3

Jotka juoksivat kaikki innoissaan vastaan kun menin laitumelle niitä kuvaamaan.

Onneks nää possut on niin pieniä, muuten ois voinut tulla meikäläisellä
pupu pöksyyn kun kaikki vyöryivät laumana ympärille!

Tämänkesäisiä ruuhkatukkia <3

Tämä pieni kaunis vaalea pörrövarsa vei miun sydämeni..

Tämä oripoika seurailee kovin kiinnostuneena lauman ison orin touhuja.
Vaan kun iso ori tulee lähelle, täytyy sille aina kertoa olevansa pieni ja harmiton vauva.

Yritä nyt ottaa näistä seuralaisista kuvia muistakin kuin turpakarvoista.

Norjalainen komistus poseeraa.

Maailman ihanin orpopossu Raipe, jonka hengissä selviytymistä pidettiin
lähes mahdottomuutena. Vaan isoksi mieheksi Raipe on jo kasvanut!
Jos muistan lataan teille myöhemmin nähtäväksi videon,
jossa pikku-Raipe yrittää hurjan päättäväisenä hypätä sohvalle
sylkkyyn, koska hän oli niin ihana pieni sylipossu :)

Kalkkuna-herra ei digannut kamerasta, vaan äityi vallan isottelemaan.

Tai sitten sen olikin vaan tarkoitus poseerata kuvaajalle??

Ja vielä loppuun oikea komistus-äijä.
Ja jos en ehdi enää ennen varsan muuttoa kirjoittelemaan, niin kerrotaan sekin, että sunnuntaina Nemo muuttaa! Vaan ei yksin… Huomenna käydään fiksailemassa tarhaa ja pihattoa, vaikka molemmat asumiskunnossa ovat tälläkin hetkellä. Vaan on se aina kiva laittaa paikkoja uuteen uskoon, joten ei muuta kun hihat heilumaan ja pian hevosia vastaanottamaan, jei!

maanantaina, elokuuta 18, 2014

Koirat uuteen talliin tutustumassa

Panoraamakuva poikien tulevasta pihatto-talvitarhasta.

Nyt se on virallista, nimet on paperissa ja sopimus tehty. Nemo siis muuttaa aivan ihanaan paikkaan syyskuun aikana, päivästä ei ole vielä tietoa, mutta syyskuun alusta alkaa sopimus. Kaverikseen se saa nuoren ruunan ja pojilla on tilaa temmeltää yllin kyllin yli hehtaarin kokoisessa tarhassaan. Ne asuvat pihatossa 247 ja saavat syödä vapaata heinää (ainakin alkuun). Aika lailla kaikki on siis juuri niin hyvin kohdillaan kuin ikinä varsalleni uskalsin toivoakaan!

Edellisellä visiitillä otin koiratkin mukaan paikkaan tutustumaan, ne kun tulevat taatusti jatkossa viettämään siellä paljon aikaa. Fionan kohdalla minulla oli suuret epäilykset mitä tästä tulee, sillä paikka suorastaan kuhisee kaikkea sen mielestä pelottavaa ja sen mielialaa kiihdyttävää - Fiona kun on sitä mieltä että hyökkäys on paras puolustus, joten se räyhää kaikelle hiemankin epäilyttävälle..

Käytiin siis koirat hihnassa tutustumassa tilan eläimiin. Pysyttiin niin kaukana, että Fiona pysyi rauhallisena ja palkkasin sitä hyvästä käytöksestä. Pikkukoira selviytyi tilanteista upeasti! Ainoastaan lampaat se sai kohdata toiseen kertaan vapaana, ja siitäkös taas ääntä syntyikin.. Pieni lammaspaimen piti lampaita vallan hurjina olentoina, tosin yhtä lailla lampaat hieman kavahtivat koiria, eikä lopulta oikein tiedetty kuka komentaa ketä ja kuka menee karkuun. Fiona kuitenkin ylitti odotukset ja käyttäytyi oikein hienosti reissussa!

Melkein sain aikaiseksi suuremman luokan yllärin Nemon muuttoon liittyen, mutta harmikseni(?) tämä suunnitelma ei sitten toteutunutkaan. Ei ollut kaukana, ettei Nemon mukana olisi Forssasta matkannut 3-vuotias vuonistamma joukon jatkoksi. Tamman paikan vei kuitenkin vanha lämppäriruuna, heh, joten blogin porukka pysyy samana tuttuna. Pieni ylläri Nemon muuttoon kuitenkin vielä liittyy, mutta paljastetaan se sitten vasta kun varsa on uudessa tallissaan! ;)

Pahoittelen surkeita kännykkäkuvia, mutta näiden myötä tervetuloa tutustumaan maisemiin koirien opastuksella.

Myös täältä löytyy vuohia. Fionalle näin läheinen
etäisyys oli ehdoton maksimi, vaikka vuohet olisivat
kovasti tehneet lähempää tuttavuutta.

"Voisitteko ottaa meiätkin täältä mukaan leikkiin?"
- Sori, ei tällä kertaa ;)

Lampi.. keskellä pihaa.. kääk! Vesihullu koira malttoi jopa olla
 hyppäämättä jorpakkoon kun hihnan päässä käytiin rannassa.

Tässä on miun unelmani - ruskeavalkokirjava shettistamma!
Ja aivan mielettömän kauniilla päällä varustettuna.. 

Harmillisesti hän kyllä muuttaa talveksi pois :( Fiona ei ihan Daisysta tykännyt.

Lara ihastui pupuvauvoihin ikihyväksi! Voi sitä pienen tytön onnea
kun sai pupulauman keskellä niitä ihastella.

Fionakin nuuskutteli pikkupupua.

No mitäs noi nyt sitten on?! Kanoja ei Fiona ole tainnut aiemmin nähdäkään..
Eikä ankkoja. Eipä se kummistakaan oikein välittänyt, onneksi.

Uteliaat lampaat eivät oikein olleet lammaskoirien mieleen.

Mahtuivat ne juuri ja juuri toisensa ohittamaan pihatossa.
Tässä siis osa poikien tulevaa asumusta.

Pikkusuokki Rilla odottelemassa töihin lähtöä puuhun sidottuna.

Koirat saivat myös uuden koirakaverin! Tutustuminen sujui oikein nätisti
jopa Fionan osalta.

Lara käväisi uimassa ja Zelda päätti paimentaa pihassa kulkevia poniratsastajia.

Uinnin jälkeen Larakin hyppäsi ratsaille.

Elsassa on selvää kouluponin ainesta?!

…vaiko sittenkin esteratsun?

Tjep, nyt se on paperilla. Miun ensimmäinen hevosiin liittyvä kirjallinen sopimukseni!
Nämä tietty kannattaisi tehdä aina ja suosittelenkin lämpimästi laittamaan
kaiken paperille, vaikka itse en niin olekaan aiemmin tehnyt..
Sekä vuokrauksesta, ylläpidosta, tallipaikoista yms.
Tai olihan minulla tietty paperilla Lotan kasvattajaoikeuden vuokraus,
mutta sekin vain Hipposta varten ;)

Pian täällä maisemassa tallustaa pieni keltainen pystytukka <3

keskiviikkona, elokuuta 13, 2014

Ponit biitsillä

Jippiajee, nyt se on kokeiltu, sekä Lotta että Roppe pääsivät elämänsä ensimmäisen kerran järveen kahlaamaan! Tai ponien kohdalla ei voi kyllä puhua pääsemisestä, joutuivat on ennemminkin oikea sana.. Keltuaiset eivät olleet touhusta järin innoissaan, mutta kyllä niiltä molemmilta lopulta kaviot kastuivat ja Lotalta vähän enemmänkin.

Kertokaa miten voi olla mahdollista, että ensin ei viikkokausiin ole mitään kirjoiteltavaa ja kerrottavaa blogiin, ja nyt yhtäkkiä jutunjuurta löytyisi niin etten edes itse ehdi kaikkea ajattelemaan. Kuvia on pilvin pimein ja haluaisin kertoa teille vaikka mistä. Pahoittelen siis näitä pääasiassa kuvilla varustettuja tynkäpostauksia, aikaa ei vaan meinaa kirjoittamiselle löytyä, niin kivaa kuin tämä onkin. Yritän nyt kuitenkin saada edes näitä kuvia alta pois, sillä mitä enemmän niitä kertyy sitä varmemmin jäävät vanhat kuvat julkaisematta.. Tiedätte varmaan tunteen? Viikonloppuna on taas uusi satsi vuonisjuttuja ja kuvia luvassa kesätreffien myötä!

Mutta sen pidemmittä puheitta lähdetäänpä palleroisten kanssa matkalle kohti uittopaikkaa!

Lotta mittaili koppia hyvin arvioivin katsein ennen lastausta..

Rouva päätti jälleen heittäytyä hankalaksi. Otettiin saman tien liina pyllyn taa
ja kiskottiin siitä kaikin voimin. Raipan lisääminen kuvioon sai Lotan nöyrtymään
ja kävelemään koppiin. Joskus muinoin senkin on voinut vapaana lastata.
Popi meni tuttuun tapaansa pitkään tuumaillen ja hengaillen perässä..

Keltainen kuljetus liikenteeseen lähdössä.

Ensitunnelmat rannalta.
Lotan mielestä tässä hommassa on jotain pahasti pielessä!

Rouskulla taas oli fiilikset ihan jees. Vesipeto-Larasta puhumattakaan.

Ensin ihmeteltiin näkymää maastakäsin. Eipä tullut Lotta lähellekään vettä..

Uusi yritys siis lähestyä vesirajaa selästä käsin. Ja näin se sujui :D

Lottaa oli täysin turha yrittää saada millään keinoin nenä edellä veteen.
Joten me käännyttiin ja mentiin pylly edellä!

Popi tyytyi (tuttuun tapaansa) tuumailemaan ja katselemaan haaveillen kaukaisuuteen.

Lotan käytös oli taas juuri tätä mitä kuva kertoo.
Olipa ainakin muori hereillä ja terhakkaana.

Syödäkö vai eikö syödä.. Kastuako vai eikö kastua..

Lotta peruutti hienosti veteen. Ja joka kerta piti vettä ihmetellä kovasti sitä kuopsuttamalla.
Porukan ainoa innokas uimari sukeltelee taustalla.

Välillä ihmeteltiin moottoriveneitä..

Popi ei ihan käsitä mitä äiti tuolla duunaa.

Eikä Lotta itsekään tainnut tietää mikä oli homman nimi.

Yritettiin muoria veteen vielä taluttajan sekä raipankin kera etuperin kävellen..

Lotan mielipide asiaan!

Rousku puolestaan sai työntöapua..

Ihan kun ponit olis tästä touhusta eri mieltä kuin me kaksijalkaiset? :D

Peruutin Lottaa aina vähitellen kauemmas ja välillä jopa käveltiin
rantaviivan suuntaisesti tai käännyttiin ulapalle päin..
Mutta aina vaan tämä kuopsutus jatkui.

Muutaman kerran Lotta päätti että mää muuten lähen nyt!
Taisipa se kiikuttaakin minut rantaan kuin märän rätin selässään..
Nahkaohjat olivat huono valinta ja kastuessaan niin liukkaat ettei minulla
ollut mitään toiveita enää pidellä hevosta. Lopussa pyysin siis Heidin raipan
kanssa rantaveteen, jottei Lotta pääse painelemaan omatoimisesti ihan miten sattuu,

Eipä ole tainnut tämä hevonen koskaan eläessään nostella jalkojaan yhtä korkealle
kuin tällä reissulla? Lotta päätti siis hoitaa kerralla kaikki viimeisen kymmenen vuoden
aikana väliin jääneet jumppatuokiot alta pois :)





Lotan paras saavutus vedessä. Ei olisi ollut enää pitkä matka uimaan..

Veneen takana piilossa seikkailemassa.

Perhe rannalla.

Kun Lotta on niin suloisena niin kuski tietty säätää ihan omiaan.

Lopulta Rouskukin luovutti ja päätti astella veteen, jee!

Popin paras saavutus.

Ja meikäläisen paras saavutus..

Olipahan tämäkin mielenkiintoinen kokeilu. Olen itse asiassa erittäin yllättynyt siitä, että Lotta suostui tulemaan noinkin pitkälle (ja hyvin - peruuttamalla) järveen! Epäilin vahvasti ettei se joko suostu tulemaan veteen ollenkaan tai ainakin heittää uukkarit heti polvien kastuessa.. Todettiin samalla, että jos olisi kasapäin herkkuja mukana sekä paljon aikaa, ja varsinkin jos reissuja saisi tehtyä useammin, kyllä näistä molemmista vielä varmasti vesipetoja kouliintuisi. Sen verran ahneita ne ovat kumpainenkin!

Ja taas todistettiin sekin seikka, joka on todettu jo vuosikausia jokaisessa reissussa Lotan kanssa.. On se vaan ihan eri hevonen muailmalla. Lotta on paljon enemmän kavereiden perään ja stressaa enempi kuin Rousku. Popi otti tämän keikan niin tyynesti, kun Lotta touhotti pää pystyssä hermostuneena omiaan ja panikoi varsansa perään. *huokaus* Tämä omassa arvomaailmassaan ylhäisessä yksityisyydessä elävä lauman tyynen järkähtämätön kuningatar onkin todellisuudessa jotain ihan muuta kuin se kotona muille poneille esittää… ;) Uimasta takaisin kotiin lähtiessämme lastasimme Rouskun ensin. Se käveli taas nätisti omassa rauhassaan tuumaillen ja asiaa syvästi pohdiskellen kyytiin. Hyvä ettei Lotta juossut perässä sisälle, kummasti oli kiire kiivetä kyytiin kun kaveri seisoi kopissa, hih!

Kiitokset vielä Heidille ja Kristalle sekä koko muulle poppoolle kyydistä ja kuvista tältä harvinaislaatuiselta reissulta!

ps. Muistathan että meidät löytää myös Facebookista!