maanantaina, syyskuuta 15, 2014

Kypäräkamera käytössä

Pika-pika-video-editoinnit (huh mikä sana ;)) tämän päivän touhuista, olkaapa hyvät.


Ensin hieman lastenlauluja Popin kera, arvaatte varmaan kuka on kuvannut videon..



Nemon kanssa enempi äijämeininkiä.


Ja vielä loppukevennys lutkuttajista :)


torstaina, syyskuuta 11, 2014

"Työhevoset" liikenteessä

No ei Nemo oikeesti nyt NOIN paljon pienempi ole… 

On meillä aikamoisia poikia, he olivat niin mukamas työn touhussa tänään, toinen ratsuna ja toinen ajohevosena. No joo, pitkä matka on vielä oikeiden hommien tekoon, mutta on tämä lompsiminen ja elämästä nautiskelu kivaa.. Eipä ne kauaa varsoina pysy, vaikka täytyyhän sitä aikuisenkin hevosen kanssa välillä hölläillä ja ottaa iisisti ;)

ps. Onko siellä syyskuu vai kesäkuu?? Ponit olivat hiessä jo, kun haettiin ne laitumelta, saati sitten pienen kävelylenkin jälkeen.. 

Kohta joudutaan taas vissiin hommiin… Nukutaan hetki vielä kun voidaan.

Vastaan tuli autoja ja ihmisiä ja koiria, ja kaikki ohitettiin tällä samalla moodilla.



Toisen hevosen selästä saa aina vähintäänkin tyylikkäitä kuvakulmia.

Pojat liikenteessä :)

Pusu veikalle!

Hyvä on meininki, varsinkin tolla perässävedettävällä ;)

keskiviikkona, syyskuuta 10, 2014

Poneja joka lähtöön

On se kätevää, kun on kolme niin erilaista vuonista. On tamma, ruuna ja ori. On varsa, nuori aikuinen ja vanha aikuinen. Ja kaikille riittää tekemistä laidasta laitaan, Lotalle tietty eniten, mutta aika kameleontteja ovat nuo pojatkin. Ei käy itselläkään puuhastelu tylsäksi, kun kaikkien ponien kanssa voi harrastaa eri juttuja ;)

Eli mitä tänään sitten tapahtui? Miun uusi vuonisten kautta tutuksi tullut ystäväni tuli mein poikia katsomaan. Hänellä on itsellään myös vuonistamma ja sen 2-vuotias varsa. Myös 2-vuotias ihmislapsi oli reissussa mukana.

Nemo pääsi ensin hommiin. Kävin tallimatkalla ostamassa varsan ajokoulutusta varten pari kettinkiä, joita halusin heti päästä testaamaan. Ensin kävin varsan ketjuilla läpi sen ollessa harjattavana. Kilisyttelin ja kalisuttelin niitä joka puolella, kyllähän tuo kiinnostunut oli, mutta ei pelännyt. Ainoastaan kun rämäytin ketjut lattialle, säpsähti varsa pienesti. Mutta kun vetelin ja paukuttelin niitä pitkin lattiaa, niin eipä tuokaan enää aiheuttanut reaktiota.

Ja sitten hommiin. Talutin varsaa kentällä ja alkuun kaveri veti ketjuja mukanaan meidän edellä, vierellä ja takana. Nemolla oli kyllä huomio ketjuissa, mutta ei se niitä pelännyt. Otin sitten itse ketjun käteen, vedin sitä mukana ja talutin Nemoa samalla. Molemmin puolin. Välillä kävin uudelleen varsaa ketjuilla läpi, kolisuttelin niitä valjaisiin ja heiluttelin ympärillä. Jos varsa liikkui ja väisti ketjua, palkkasin sen pysähtymisestä.

En ensin ajatellut, että laittaisin ketjuja vielä Nemon vedettäväksi… Mutta kun kaikki meni niin hyvin, niin lopulta laitoin ketjut aisalenkkeihin kiinni. Sitä ennen olin toki heitellyt ketjuja vasten sen molempia takajalkoja, jottei se säiky jos ketjut osuvat sen jalkoihin. Eipä tuo siirtänyt senttiäkään kumpaakaan jalkaa näin tehdessäni :)

Hieno mies - jälleen kerran!

Eilen Nemolla oli ekaa kertaa valjaat niskassaan..

Ja tänään laitettiin ketjut perään. Oho.

Hurjaa hommaa, varsakin on ihan kauhuissaan… ;)


Popi puolestaan pääsi lastenratsun hommiin. Nostettiin kaverin poika kyytiin ja käytiin pienellä kierroksella kentän ympäri. Rousku oli hieno myöskin, kuten aina! 

Ensin harjataan poni.

Rousku seisoi nätisti pienen miehen hoidettavana.

Ja kyydissä. Ratsu kuuntelee tarkkaavaisena.

Posekuva :)

Pojat sai uuden jäsenen poikamiesboksiinsa, Popi oli sitä mieltä että tässä on meiän johtaja!

Entäpä Lotta sitten? Lotta leikki kouluratsua! Eipä ole taidettu taas hetkeen Lottaakaan kunnolla jumppailla, mutta uskomattoman hyvin se liikkui. Hakemista oli jokaisessa askellajissa, mutta mukaan mahtui myös hyvin onnistuneita hetkiä. Energiaa tammalla oli jälleen kivasti, ja lopun pariin laukkavetoon poni lähti innoissaan kuten aina, ei tarvitse kuin ohjaa antaa niin johan mennään. Hieno oli siis Lottakin!













tiistaina, syyskuuta 09, 2014

Vertaillaan taasen

Löysin Lotan ensimmäisestä varsasta Blakkenista pari kuvaa, joissa se on noin vuoden ikäinen. Onneksi olen nämä kuvat joskus teettänyt (tai oikeastaan se on tainnut olla mein äiti, kiitos äiti tästä ;)), sillä jossain vaiheessa minulta katosi aivan järkyttävä määrä kuvia bittiavaruuteen tietokoneen hajoamisen myötä. Netissähän oli toki kaikki tärkeimmät, mutta geocitieksen (kuka muistaa vielä tämän palvelimen?!) lopettamisen myötä myös kaikki nettiin ladatut kuvat lähtivät sen sileän tien.. Blakkenistakin olisi ollut vaikka kuinka paljon kuvia, vaan eipä ole enää.

Ollaan Sirin kanssa monesti vertailtu kaikkia poikia keskenään ja mietitty millaisia Nemosta ja Rouskustakin tulee parin vuoden päästä. Blakke on pojista ehdottomasti se ponimaisin. Se on nyt aikuisena paksuna ruunana oikea nallekarhu. Sillä on lyhyt ponimainen pää, enempi sellainen kuin vuonohevosella tulee ollakin. Popilla on pitkä ja hevosmainen pää. Rousku on muutenkin pojista selkeästi hevosmaisin rakenteeltaan. Nemolla on ainakin tällä hetkellä myös iso ja pitkänmallinen pää. Se on selkeästi jo paljon suurempi kuin monella aikuisella vuonohevosella, toivottavasti ei enää paljon kasvaisi. Kaikilla on melko vahva luusto, mutta Nemolla ehkä se parhaasta päästä kuitenkin? 

Luonne on Nemolla ja Rouskulla eniten samantyyppinen, Blakke oli varsinkin nuorena täysin eri planeetalta kuin nämä kaksi. Tosin nyt sekin taitaa olla likipitäen samasta puusta veistetty veljiensä kanssa. Miun silmääni Nemossa ja Blakessa on ehkä enemmän samaa kuin kummassakaan Rouskun kanssa. Onneksi niilläkin on kuitenkin hyvin erilainen rakenne, eniten samankaltaisuus näkyy ehkä päässä ja ilmeessä. Nemon tukka on vaan sadasosan siitä mitä Blakkenilla, se saisi kyllä alkaa kasvaa ja vauhdilla!


Harmittaa, ettei ole tullut napsittua säännöllisesti rakennekuvia Nemosta ja Popista. Näistä on meinaan ehdottomasti paras vertailla tapahtunutta kasvua ja kehitystä. Blakkeni on tuossa ylimmässä kuvassa melko tasan vuoden ikäinen. Rouskusta lähin edes vähän rakennekuvaa muistuttava otos löytyi hieman nuoremmasta varsasta, Popi on kuvassa reilun 10kk. Nemo taas on omassa otoksessaan hieman alle vuoden. Alle kahden kuukauden ikähaarukkaan kuitenkin kaikki mahtuvat, eikä tuossa iässä sillä enää onneksi ole niin suurta merkitystä. Suurin ero taitaa olla Blakkenin kesäturkki näihin kahteen karvapalloon verrattuna, heh ;)


Tässä vielä pääkuvat näistä kahdesta samankaltaisesta nassusta. Voin melkein vannoa, että jos olisin muokannut Blakkenin kuvaan pienemmän söherön otsapehkon, niin joku olisi uskonut, että kuva esittää Nemoa?! Ollaan tässä mietitty, että Nepparilla on myös varsin pitkä nenä ja hevosmainen pää, mutta niin oli kyllä Blakkenillakin vuoden iässä. Eipä tuosta taatusti yhtä kaunista ponipäätä tule kuin isällään Rollella on, mutta saapi sitä toivoa, että Nemokin aikuisena olisi hieman enempi ponimaisen näköinen kuin äitinsä. Se jää nähtäväksi, kuten kaikki muukin varsan kasvuun liittyvä. Jotenkin en malttaisi odottaa, että näen millainen aikuinen Nemosta vielä kasvaa ja kehittyy…

Tässä vielä kolmas kuva, jonka löysin vuoden ikäisestä Blakkenista. Pieni oripoika pääsi äitiä moikkaamaan hommien jälkeen. Eikö tässäkin kuvassa näytä kuin Blakella olisi pitkä ja hevosmainen pää? Hyvin samaa kaliiberia Lotan, Rouskun ja Nemon kanssa..?


Vaan kolmivuotiaana siitä onkin tullut pyöreän ponimainen lyhyellä paksulla turvalla ja vahvoilla leukaperillä varustettu ori? :) Kuten sanoin, on tää poni mun mielestäni aika hellyyttävä nallekarhu, vaikkei mikään rakennekukkanen olekaan.


Ja nyt kun vauhtiin päästiin, vielä yksi kuva Blakkenista. Tästä otsatukasta saadaan Nemon kanssa jäädä vaan haaveilemaan… 




maanantaina, syyskuuta 08, 2014

Kuulumispostaus

Vielä hetken omenapuun katveessa syöpöttelemässä..

Hui kamala miten paljon olisi taas juttuja kerrottavana ja kuvia jaettavana, nyt kun pojat asuvat yhdessä ja tallilla tulee käytyä oikeastaan päivittäin! Joka kerta hevosten kanssa touhutessamme ajattelen, että tästä ja tästä saakin kivan jutun ja mielessäni ja hahmoittelen postaukset - mutta kun ei vaan ole aikaa niitä toteuttaa! Yritetään nyt yön pikkutunteina edes hieman luoda katsausta siihen, mitä kaikkea viime aikoina uudella tallilla on tapahtunut..

Oikeaa maalaisidylliä.

Rousku hymyilee kameralle.

Tää on yhtä paha roikkuhuuli kun äitinsä!

Ihana Popi!

Ja Nemo samaten!

Veikan kans on kiva kuiskutella.

Tuosta vois vaikka vähän puraista..

Missä Neppari kuikuilee?!

Rousku liikenteessä tarhassa.

Facebookin puolella onkin hieman ollut juttuja, joten siellä blogia seurailevat saattavat olla paremmin menossa mukana. Kerrotaan nyt ensiksi, että poikien lantanäytteet kävivät eläinlääkärin analyysissä. Nemon laihtumisen todennäköisimpänä(?) syynä pidettiin jotain ylimääräisiä loisia, joten ensimmäinen ja helpoin askel alkaa tätä selvittämään oli viedä näytteet tutkittavaksi. Rouskun lanta tutkittiin samalla kertaa, muutoinkin syksyllä laidunkauden loppuessa sekä uuteen paikkaan muuton myötä on aiheellista madottaa. Parempi siis "puhdistaa" molemmat pojat samalla kertaa.

Ruokaa ruokaa...
Tulos olikin päinvastainen mitä odotettiin, sillä Nemon näyte oli puhdas muutamia heisimadon munia lukuunottamatta. Rouskulta puolestaan löytyi paljon suolinkaisen(?) munia - eli hyvä että sekin tutkittiin! Rouskun kesäinen matolääke on vissiin ollut liian mieto nämä tappamaan. Molemmat pojat saavat nyt tujumman annoksen lääkettä, mutta annetaan se vasta maanantaina, jotta saadaan klinikalle hoitoon jos jommalle kummalle tulee tukoksia matojen kuolemasta. Eipä tuohon Nemonkaan näytteeseen tietty satavarmasti voi luottaa, vaikka kolmelta päivältä ne onkin, sillä välillä kuulemma tulee enemmän matoja ulos ja välillä vähemmän..

Juttelin eläinlääkärin kanssa enempikin Nemon laihtumisesta, ja hän oli hyvin vakuuttunut siitä, että kyse on vaan laidunloman aiheuttamasta kuihtumisesta. Nuori 1-vuotias suuressa tilassa lauman keskellä elävä ori kuluttaa niin paljon kasvaessaa, että sille ei ole vaan laidunruoka ollut riittävää. Täysin eri tilanne on vanhempien hevosten kanssa, kun ne eivät enää kasva laisinkaan samalla tahdilla. Olen oikeastaan ollut koko ajan samassa uskossa, ja nyt parin viikon jälkeen sekä minun että Sirin mielestä Nemo on jo selvästi pyöristynyt. Ell oli siis sitä mieltä, että seurataan tilannetta, ja jos ei massaa ala kertyä, tutkitaan sitten lisää. Mitään oireita kun mistään muusta ei hevosessa ole ollut. Se on pirteä oma itsensä ollut koko ajan. Hieman väsyneen näköinen se oli tullessaan, mutta miun mielestäni myös sen ilme ja olemus on piristynyt.

Nemo syö nyt vapaan rehevän laitumen lisäksi vapaata kuivaa heinää sekä rehuina kauraa, kivennäistä ja lisävalkuaista. Juttelin laihan nuoren oriin ruokinnasta myös pitkän linjan todellisen vuonisasiantuntijan kanssa, ja sieltä tuli ohjeeksi syöttää kauraa jopa kaksi litraa päivässä. Hui! Kuulostaa hurjalta määrältä, enkä usko että ihan noin suureen annokseen päädytään.. Nemo on nyt aloitellut kauran syömisen kourallisella päivässä, mutta varmaan litran annokseen ainakin lopulta kasvatellaan.

Nemo harjoittelemassa yksin aitassa seisoskelua Popin jäädessä tarhaan.

Varsa oli niin nätisti, että nappasin siitä kuvan riimunvaihdon yhteydessä.
Toinen vaan seurasi kiinnostuneena, mitä äippä touhuaa.

Käytiin yksin vähän pidemmällä kävelyllä ja kentällä pyörimässä.
Haisteltiin (ja melkein maisteltiin) kärryjä. Olen niiden aisoja nostellut
ja siirrellyt kärryjä Nemon seuratessa vieressä.

Nuuskuteltiin lampaita aidan takaa.

Ja seistiin paikoillaan kentällä. Nemo halusi vaan tulla mieluummin mamman luo.

No osasi se paikoillaankin pysyä :)

Nemon palatessa aittaan ilmestyi joku nenäotus ikkunan taa.

Mikä jäniksenkorvavarsa tämä oikein on!?

"Hypättiin" pihassa hurjan esteen yli.

Ja ajeltiin traktorilla. Mie annoin vauhtia, Nemo ohjasi.

Aina pitää tunkea nenät vastakkain suolakiveä lutkuttamaan.

Nemo sai mestaruuksista tuliaisina uudet suitset.

Rousku yksin karsinassa seisoskelemassa.
Viimeistä lantanäytettä odotellessa...

Poikien pihatto sai kaivatun laajennuksen, kun äijät kävivät taas duunia painamassa - kiitos! Pihatossa on kaksi kulkuaukkoa, mutta tuo toinen oli sellainen, että siitä pääsee suoraan tuuli ja kurat sisälle sen mitä oviverho sallii. Siihen rakennettiin nyt eteen "tuulikaappi" tuomaan lisää suojaisuutta sekä vähentämään sisälle kulkeutuvan kosteuden määrää. Nyt on kyllä ihan pro myös poikien suoja laitumella :) Vielä on rakentamatta aittaan pari pystypuuta, jotta saadaan jatkossa molemmat pojat vieretysten ja kahdelta puolen aittaan harjauksen ajaksi kiinni.

Pojat ovat alkaneet pärjätä tosi upeasti erillään. Rousku oli tässä jo melkein tunnin verran tarhasta pois, eikä kummallakaan tullut hätä. Molemmat pystyvät toimimaan hyvin rentoina ja rauhallisina yksin pihassa sekä odottelevat rauhassa yksin tarhaan jäädessään. Pientä huutelua on vielä havaittavissa puolin ja toisin, mutta sekin hyvin harvakseltaan ja loppuu heti kun kaveri vastaa. Vielä ei olla kumpaakaan viety niin kauas pois, ettei hirnunta kuuluisi, mutta eiköhän tuokin pian ole edessä. Rouskun viimeistä kakkanäytettä metsästäessäni päädyin lopulta pitkän odottamisen ja muiden keinojen loppumisen jälkeen nyhtämään hevoselta hätäkakkoja. Mikään ei tuntunut auttavan, joten vein sen yksin talliin karsinaan seisomaan. En tiedä kuuluiko Nemon huudot laitumelta, mutta lopulta jälleen pitkän odottelun jälkeen Rouskulla alkoi tulla sen verran hätä yksin karsinassa, että pienet hätäkakat sai aikaiseksi. Taisi tämäkin olla lähinnä hyvä harjoitus erillään olosta..

Aamutunnelmia poikien luota. Nemo suuntasi taas heti vastaan kun huomasi että joku tulee.

Ja lopulta Rouskukin lähti perään.

Muutoin päivät ovatkin kuluneet lähinnä poikien kanssa kävelyillä käyden tai kentällä pyörien. Uusia maisemia riittää tutkittavaksi, joten tekemistä kyllä riittää. Poikien kanssa on kiva käydä lenkkeilemässä, kun molemmat löntystävät löysällä narulla perässä, vähän kuin koiria taluttaisi ;) (vaikka meiän koirat kyllä paahtaakin innoissaan edellä..)

Rouskulla on uuden satulan hankinta edessä ja satula-auto onkin tulossa käymään. Popin liikutus on nyt pudonnut ihan olemattomiin aiempaan verrattuna, kun se juoksi ahkerasti Lotan mukana lenkeillä. Vähitellen (viimeistään satulan hankinnan jälkeen) onkin tarkoitus saada Rouskua jälleen kunnolla lenkkeilyn makuun, ettei pääse ihan kunto romahtamaan lomaa viettäessä. Nemon kanssa olisi tarkoitus aloitella takaa-ajoharjoituksia, ja ehkäpä aisoihin totuttamista ym. pientä kevyttä ajoon valmistelevaa puuhaa otetaan varsan ohjelmistoon.


Pihaton rakennus alkamassa. Pojat tarkistavat työvälineet huolella..

Onkohan nää laudat nyt riittävän hyviä meiän pihattoon??

Perskärpäset mukana. Ja mitäs sitten tehdään?

Tuulikaappi alkaa jo hahmottua..

Evästauko kuuluu tietty kaikkiin raksahommiin olennaisena osana ;)

Nyt on jo kattokin aluillaan.

Luca 4v olisi innokas apumies.

Seinät valmistumassa..

Ja valmis "tuulikaappi"

Nemo sai vastuulleen työnseurannan Popin lähdettyä hommiin. Hyvältä näyttää totesi varsa.

Rousku suuntasi töihin Laran ratsuna.

Nemo kuikuilee pihatosta kaverin perään.

Pieni ratsastaja on aina yhtä onnellinen hevosen selässä.

Pieni ravipätkäkin sujui hienosti! 

Lopuksi äiti hyppäsi vielä kyytiin. Ensin keräillään ohjat käteen..

Ja sitten mennään. Uskollinen "lassie" matkassa mukana.

Taitava ponipoika puomien ylityksessä.

Ja ravia! Lassiet lisääntyivät matkalla..

Hetkellisesti myös reipas poni. Veikan huutelut tarhasta saivat Rouskuunkin eloa.

Siellä se Siri istuu oman poninsa selässä, vaikka vastahan sekin oli ihan pikkuvaavi <3

Nemo jäi yksin valvomaan pihaton rakennusta kun Rousku lähti.. Eipä paljon hetkauttanut.

Jälleennäkemisen riemu oli suuri!

Pojilla liikkeet hallussa..

Välillä painatettiin täysiä pitkin laidunta pyllyt heiluen!

Välillä nahisteltiin.

Ja taas juostiin tuulen lailla.

"Hei toihan kuvaa meitä!!"

Kintut ristiin ja suunnanvaihdos lennosta!

Mitäs jos pureskeltaisiin taas..

Tai juostaan välillä metsän läpi.

Kolmas juoksentelija ilmestyi kuvaan mukaan :D

Kuikelovarsa lentää.

Enää ei ole pojilla asiaa omenapuun alle.. Alkuun näyttikin siltä, ettei omput poikia kiinnosta.
Vaan jokin muuttui, ja maahan pudonneet omenat alkoivat eksyä kummasti
parempiin suihin, bongasinpa Nemon syömässä omenaa jopa suoraan puusta!

Aitassa näyttää nyt aika kivalta, valkoiset matot tosin voivat olla pian muuta kuin valkoisia..
Mutta niiden tehtävä onkin vaan peittää lattian suuria rakoja :) 

On noiden kanssa kyllä niin kiva touhuta kaikenlaista, kun hevosista oikein näkee kuinka ne nauttivat tekemisestä ja haluavat olla mukana. Varsinkin Nemo tulee aina innoissaan laitumelta vastaan, seuraa jokaisen liikkeen, haluaa seurustella ihmisen kanssa näyttää hyvin tyytyväiseltä, kun saa tehdä mitä pyydetään. Liekö tämä sitä vuonohevosen perusluonnetta, jota niin tarkoin jalostuksessa vaalitaan ja korostetaan.. Yhteistyökyky ja motivaatio tehdä töitä on mahtava näillä kahdella, kuten myös Lotalla, selvästi on äidiltä tämä taipumus pojille periytynyt!

Tänäpä tallilla riitti vipinää, kun nelisenkymmentä vierasta oli paikalla, lapset pääsivät shettisten kyydissä ratsaille ja ajelemaan pihassa. Pojat saivat seurata menoa aitiopaikalta tarhastaan. Eihän myö muistettu ollenkaan, että tällaista tapahtuu, joten hipsittiin sitten takavasemmalta poikien kanssa kävelylle. Oli kyllä taas hauska huomata, kuinka vuonohevoset herättävät ihmisten mielenkiinnon positiivisella tavalla. Ovat nuo vielä sen verran harvinaisia ilmestyksiä, ettei ihan joka päivä tule vastaan. Suunniteltiinkin jo, että pitäisi vissiin tehdä joku esittelykyltti pojista portinpieleen, niin saavat vierailijat jatkossa siitä lueskella, mitä ihmeen pystytukkia tarhassa vaeltaa :)

Pojat suuntasivat ekaa kertaa "suureen maailmaan" paikkoja katsomaan.

Ylitettiin junaratakin ekaa kertaa.

"Helppo nakki", tuumasivat luottoponit..