Nemon viime viikon treenit


Jaa että toukokuu.
Hei arvatkaapa mitä?? Löysin vihdoin aikaa käsitellä kuvia ja päivittää blogia! Paten omistajat kävivät tänään aiemmin päivällä tallilla, ja päästivät hevoset laitumen puolelle syöpöttelemään, joten tuumasin vasta illemmalla käväistä ainoastaan siirtämässä heidät takaisin metsätarhan puolelle. Tallin toinen lauma muutti jo laitumelle, ja yhtä lailla Nemo ja Patekin olisivat jo valmiit laidunelämään. Ovathan he tässä pitkän aikaa jo syöneet ruohoa melko lailla, ja laitumellakin kasvaa sen verran, että siellä jo pärjäisi. Mutta Lotta kun vasta pääsi vihreän makuun, niin otetaan sen kanssa nyt ihan rauhassa tämä vihreän aloitus. Tuleepa samalla syötyä loppuun heinäpaali, eikä jää suotta kesän yli seisomaan.

Alkulämpöjä hakemassa.

Viime viikolla minulla tosiaan oli Virpi apunani Nemon liikutuksessa, joten herra sai kyllä lenkkiä yllin kyllin. Ei mitään erityisen rankkaa tai muuten maailmaa avartavaa, mutta tulipahan tehtyä. Minua melkein huvitti, kun mietin pääni puhki, mitä me olisimme hevosen kanssa tehneet: jotain sellaista, missä joko ihan oikeasti tarvitsen toisen ihmisen mukaan, tai sitten sellaista, että voin antaa Nemon Virpin käsiin ja itse keskittyä kuvaamaan. Koska sekin on harvinaista herkkua!

Lähtiessä oli vielä hieno keli!

Vaihtoehtoja mietiskellessä lista oli suunnilleen seuraava:
* ajolenkki maastossa
* ratsastus kahdella hevosella maastossa
* Virpi ratsastaa (kentällä tai maastossa)
* käyttöajoa pihassa
* maastakäsittelyä kentällä
* irtohypytys kentällä
* kävelylenkki taluttaen maastossa

Onhan tuo kyllä ihan mukava huomata, että nelivuotiaan hevosen kanssa on paljon erilaisia vaihtoehtoja! Näistä sitten tuli useampikin toteutettua. Maanantaina nakkasin Virpin Nemon selkään ja lähdettiin metsään lenkille, minulla kulki mukana koira narun päässä ja kamera kaulassa. Oli ihan hitsin kylmä ja lunta tuli niskaan, joten vaikka Virpi käveli myös osan matkasta, taisi hän silti olla melkoinen jääkalikka tallille takaisin päästessämme. Vähän erilainen keli kuin kotona Espanjassa! Nemolla oli kyllä menohaluja ja itse sain pistellä melkoista kyytiä, että pysyin kävellen matkassa mukana.

Tukka tötterölle ja täysillä eteen.

...paitsi tietty silloin, kun nälkä yllättää.

Hissun kissun askel kerrallaan alamäkeen.

Metsäpolkuja on kyllä kiva ratsastaa, kun maastoa on ihan joka lähtöön. On mäkeä ylös ja alas, mutkaa matkassa, puita enemmän ja vähemmän edessä ja ojia ylitettävänä. Virpikin sitä tuolla istuessaan totesi, että on tällä kiva mennä maastossa, kun niin tasaisen varmajalkainen kulkija tuntuu olevan. Nemolla onkin äitensä tapaan enempi taipumuksena kompuroida tasaisella tiellä.. Aina välillä kun keskittyminen herpaantuu ja pää kääntyy ihan muualle kuin eteenpäin, eipä sitä voi pieni hevonen muistaa jalkojaan nostella - ainakaan tasaisesti vuoronperään suoraan eteenpäin.

Ensin hivuttaudutaan varovasti kohti ojan pohjaa...

...ja sitten vauhdilla yli!


Lumisade vaan sakeni matkan aikana.

Harvinaisen lennokasta jalkojen nostelua tältä hevoselta :D

Ihan kivoja nämä metsäreitit.

Ja maisematkin on kauniita.

Ihanaa upeaa vanhaa metsää!

Ja vanha lato.

Maastopuksutin terhakkaana.

Hyvin hän malttoi kyllä seistä, vaikka olisikin ollut vauhdilla menossa.

Omaa vuoroa odottelemassa suojatien ylitykseen.

Tiistaina laitettiin joustopiikkiäes hevosen perään ja suunnattiin pellolle. Mitään varsinaisesti äestyksen tarpeessa olevaa peltoa ei nyt ole, sen sijaan äestettiin hevosten talvilaitumen kuja, jota ne ovat koko talven rampanneet ja jättäneet melkoisen tiiviin savimaan jälkeensä. Pelto olikin tuosta erittäin kovaa, joten äes kyllä teki töitä maahan upotessaan. Tai no ehkä hevonen äkeen edessä enempi ne työt teki. Tämä oli kyllä mukavaa puuhaa ja hyvää vaihtelua ajohommiinkin.

Joka kevät on pakko ottaa joku kuva joutsenista..

Kintut leveelle niin pysyy kurveissa pystyssä.

Liian söpö!

Vaiko sittenkin komea?

Keskiviikkona lähdettiin molemmat omin jaloin lenkkeilemään, kun käytiin ottamassa Nemosta synttärikuvia. Kesken matkan poikettiin sinne sun tänne, ja kyllähän tuostakin lopulta pitkä lenkki pääsi kertymään. Yritimme ottaa rakennekuvia heti tallin pihassa, mutta eihän niistä tullut yhtikäs mitään. Ajatukseksi jäikin, että yritetään myöhemmin jossain muussa paikassa. Harmillisesti tuo pääsi vaan unohtumaan, joten mitään kunnollista 4v-rakennekuvaa ei nyt ole vielä tullut otettua. Täytyy korjata tämä puute lähipäivinä, jotta pääsee taas tekemään vertailua edellisvuosien kuviin. Se on aina yhtä hauskaa.

Ehkä onnistunein ja silti ihan kamala rakennekuva.

Näin kivaa Nemon mielestä oli poseerata omassa pihassa.

Varjojen kätkemä.

Vaiko sittenkin auringon kultaama?

Komistus. Joku vaan unohti leikata harjan etuosan riimun poistamisen jälkeen.. Voi rähmät.

On se ihana. Ja melkoinen jytky tuo etuosa.

Samaisella vanhalla ladolla.

Poseeraaminen oli ihan liian tylsää..

Pellolla oli elämä paljon mielenkiintoisempaa.

Varsinkin, kun siellä sattui olemaan muuta porukkaa liikenteessä samaan aikaan!

Voisiko joku tulla aina pomppimaan puskiin, kun hevosta kuvataan?? :D

Kaunis <3

Torstaina tehtiin yhteislenkki molemmilla pojilla. Virpi tutustui ensin Pateen kentällä ja ratsasti parikymmentä minuuttia aitojen sisällä. Minä kävin laittamassa Nemon kuntoon ja sitten suunnattiin yhdessä maastoilemaan. Varsin rauhallinen tunnin ratsastus tuli tästä maastosta, osa metsäpolkua ja osa teitä pitkin. Kauempana tiellä meni jälleen kaksi vierasta hevosta ohi. Nemo bongasi ne harvinaisen hyvin, mutta ihme kyllä, seisoi oikein kiltisti paikoillaan sen aikaa, kun odoteltiin ratsukoiden poistuvan maisemasta edeltämme. En välttämättä haluaisi kokeilla, miten se reagoi, jos kaksi vierasta hevosta tulee vastaan kapealla tiellä..

Ja toinenkin joutsenkuva.

Kaunis Pate! Lumisateessa hommiin valmistautumassa.

En muistanut napsia lenkillä kuvia. Pakollinen tönötyskuva siis tarhan portilla maaston jälkeen.

Perjantaina keli oli lämmennyt sen verran, että uskalsimme vihdoin lähteä maastoon kärryttelemään. Tosin eipä toppatakki niskassa ollut edelleenkään yhtään liikaa. Nemo pääsi tutustumaan ihan uusiin maisemiin, kun ajettiin yhteensä 12km matka. Edelleen pääasiassa toki käveltiin tämäkin reissu, mutta paikoitellen pääsi ottamaan pieniä ravipätkiä. Hienosti herra jaksoi matkan taivaltaa, tosin kovasti ihmettelisin, jos ei jaksaisi. 


Blondi koivumaiseman keskellä.

Hölköti kölköti.

Isäni teki meille hienot pehmusteet kärryihin! Silti ne ovat edelleen ihan tuskaa minun selälleni. Kyllä taas huomasi kärryissä istuneensa..

Elämän pieniä suuria iloja!

Tosi reilu kaveri: puree selästä kun toinen piehtaroi!

Ja saikin sitten samalla mitalla takaisin ;)

Lauantaina sitten Lotta saapuikin maisemiin, ja siinä taisi olla liikuntaa vähintään kuukauden edestä.. 

Hetken aikaa hevoset saivat laumaantua rauhassa, mutta heti maanantaina otettiin Nemo pois porukasta ja lenkille. Aika reilulta kuulostaa: Lotta ja Pate pääsivät laitumelle, ja Nemo joutui hommiin! Yllättävän rauhassa Nemo jätti kaverit ja lähti reissuun. Muutaman kerran se pysähtyi huutelemaan kotio, ja alkumatkasta meinasi jarru hirttää kiinni, mutta pääasiassa maasto sujui oikein rennoissa tunnelmissa! Nakitin Virpin jälleen selkään, sillä halusin lähteä itse lenkkeilemään ja otin jälleen koiran mukaan. 8km kävely kertyi tästä lenkistä, ja jälleen tuli hieman tsekkailtua uusia maastoja samalla.

Oli pakko kokeilla, miten Lotan satula istuu Nemolle. Samainen satula on nyt tainnut käväistä kaikkien Lotan poikien selässä?! Ihan himpun se oli lavoista kapea, mutta muutoin vaikutti oikeinkin sopivalta selkään. Kaaren leveämpään vaihtamalla saattaisi sopia kuin nakutettu? Jäinkin miettimään, että pakostihan Lotalla on ollut joskus siinä leveämpi kaari, hän on kuitenkin ollut hyvin paljon tukevammassa kunnossa kuin Nemo nyt.. Ja ei kai Nemo niin paljon massavampikaan voi olla kuin äitensä? 

Mutta näyttihän tuo ihan hitsin söpöltä "ratsuponilta" enkkulainen satula selässään :D Lenkillä kamera ei kulkenut mukana, mutta kotona peltotiellä käytiin vielä ottamassa muutamat kuvat ilta-auringon paisteessa. 

Vihdoin oli keli kohdillaan.

Liian ihana ilmestys.

Kiltti pieni "ratsuponi" :)

Seuraavassa postauksessa sitten enempi Lotan kuvia ja kuulumisia kotiutumisesta.. Ja sitä ennen varmasti jälleen enempi materiaalia Facebookin tai Instagramin puolelle. Palaillaan!

Äitienpäivän ylläri


Neljä vuotta sitten juuri näihin aikoihin äitienpäivän iltana elimme jännittäviä hetkiä. Nemo syntyi illalla kymmenen jälkeen.

Äitienpäivän iltana 2013.

Jälleen on aika pienen tai vähän suuremmankin yllätyksen - olkoon sitten vaikka äitienpäivän kunniaksi. Kuvia ja videoita olisi jälleen tarjolla vaikka hur mycket, toivon saavani ne joskus myös käsiteltyä, kunhan ensin saan raivattua tietokoneelle tilaa.

Mutta tähän väliin kuitenkin muutama kuva ehkä ihanimmasta asiasta ikinä!

Kuka voi rehellisesti tunnustaa, että arvasi jo aiemmin, miksi Nemo oikeasti ruunattiin?!

Ensikohtaaminen kolmen vuoden ja kolmen kuukauden jälkeen.

...joka päättyi Lotan kiljaisuun ja poistumiseen takavasemmalle syömään.

Ihana muori!

Aina silloin kun rouva unohti syödä, piti olla vähän töttöröö.

Nemolla oli kiiiiiire äitin luo! Ensimmäinen kuva, jonka ehdin ottaa, kun olin päästänyt Nemon irti..

Samikset.

Meno oli jokseenkin vauhdikasta.

Lotallakin kinttu vielä nousee. Ei tosin ihan samaan tahtiin kuin pojilla.

Pate komentaa. Paten suurin tehtävä oli pitää Lotta ja Nemo erossa toisistaan...

...ihan aina se ei siinä kuitenkaan onnistunut ;)

Ensimmäinen yö oltiin erillään.

Ja aamulla meno olikin jo varsin seesteistä.

25-vuotiaan mummon posetus.

Aina välillä elämä on vaan vähän liian ihanaa ♥
Ihan käsittämätöntä edes ajatella, että tämän hevosen kanssa on "yhteistä" taivalta jo 16 vuotta takana. 

Videolla vielä hevosten tämän illan tunnelmia


Lotta ei tullut jäädäkseen eikä omistukseeni, vaan kesälaitumille ylläpitoon.