torstaina, lokakuuta 23, 2014

Nemon toinen koti?


No siltä se alkaa tuntua, kun niin kauan täällä on aikaa vietetty. Mää voisin niin heittää vesilintua tuolla eläinsairaalan hoitotilan seinällä raksuttavalla kellolla!! Voisikohan sinne tehdä ehdotuksen, että vaihtaisivat tilalle digitaalikellon..? :D Tällä kertaa selvittiin jopa parin tunnin seisoskelulla, ja onneksi ihana Siri oli mukana reissussa, joten ei tarvinnut istua yksin hiljaa hevosen vieressä koko aikaa loputonta "riks raks riks raks" kuunnellen.. 

Nemo oli taas niin hieno. Käveltiin jälleen klinikalle ja kotiin. Vauhtia ja virtaa riitti matkoilla, mutta klinikalla poika oli niin rentoa ja rauhallista. On kyllä jatkuvasti yhtä hauskaa hämmästyttää ihmisiä tuon hevosen käytöksellä. Oikeesti :) Ekalla klinikkareissulla eläinlääkärin kommentti ensimmäisen ehkä puolen minuutin jälkeen oli: "Sää oot tainnut käsitellä tätä aika paljon." Seuraavaksi vilkaisi ikkunasta ulos ja kun ei nähnyt koppia pihassa kysyi heti: "Millä te tulitte?" johon minä vastaamaan: "Kävellen." (yksin olin siis liikenteessä) Ell jatkoi ihmettelyä: "Siis kävellen? Tota pyörätietä pitkin?! Ei ihan tyypillistä 1-vuotiaan kanssa!" Ja mie vaan totesin: "Ihan nätisti se tuli, vähän ihmetteli ohi ajavia rekkoja ja linja-autoja, mutta ei nyt sen kummemmin.." Eihän meillä onneksi ollut kuin vartin kävelymatka. Muutenkin tuntui olevan täysin outo ajatus, että 1-vuotiasta on oikeasti koulutettu ja sen kanssa on tehty töitä. Niin moneen kertaan sain tästä kuulla hämmästelyä.. Tosin kyllä tuo sen itsekin myönsi, kuinka paljon helpompaa pienen ja herkän maitovarsan kanssa on asioita opetella kuin täyskasvuisen aikuisen hevosen. Ja minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa.

Seuraava huvittava keskustelu oli, kun olimme menossa ulos juoksuttamaan varsaa. Piti siis sekä suoralla että ympyrällä kävellä ja ravata sekä tehtiin taivutuskokeet. Siinä klinikan pihassa edelleen rekkojen ja linja-autojen huristellessa ohi. Olimme tekemässä lähtöä ulos ja keskustelu meni kutakuinkin näin:

ell: "Pysyykö se sulla käsissä riimulla?"
minä: *hetki hiljaista tuijottamista silmät pyöreinä* "Joo"
ell: "Ootko ihan varma? Tarviitko liinan?"
minä: "No voin mä sille ton naruriimun vaihtaa niin sit ainakin."

Vaihdan tavallisen riimun naruriimuun ja olemme lähdössä ovesta ulos.
ell: "Ootko nyt ihan varma että se pysyy sulla käsissä?"
minä: "Ihan taatusti pysyy."
ell: "No jos sä niin vakuutat…"

Eikä ollut ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun ell siinä juoksutuksen aikana ihmetteli, kuinka 1-vuotias voi olla noin hyvin opetettu ja rauhallinen. Nemo teki tismalleen sen mitä siltä pyydettin ja siinä askellajissa mitä pyydettiin. Ympyrällä juoksemisesta sanoin, etten varmaan yksin saa sitä ravaamaan, kun niin vähän on liinassa kulkemista opetettu. Ell sitten naputteli sitä raipalla takakintuille, jolloin saatiin ympyrälle ravaamaan ja hienosti sujui sekin.

Suurta hämmästystä aiheutti myös kun kysyin, laitanko sen riimusta kiinni kuvien oton ajaksi. "Siis onko se ollut sulla naruissa kiinni?! Kahdella narulla?" Joka kertahan se on käytävällä kahta puolen kiinni sidottuna kun minä sitä hoidan.. :) Tämäkin oli niin outo ajatus, että 1-vuotias osaa seistä sidottuna paikoillaan. Vaan olihan se suuri helpotus, että sen sai naruihin kiinni seisomaan.


Nyt toisella klinikkakäynnillä meillä oli eri ell hoitamassa, kun ei tällä omalla lääkärillä ollut aikaa pikaisesti saatavilla. Hänen ensikommenttinsa olivat heti hevosen nähtyään: "Niin onks tää vasta 1-vuotias? Ja vielä ori?! *kurkkaa mahan alle* Miten se voi olla näin rauhallinen?!"

Tämäkin lääkäri kirjoitti Nemon potilaskertomukseen "kiltti ja antaa hyvin tutkia". Viimeinen lause oli vielä ihanasti laitettu: "Hyvää jatkoa kiltille Nemolle!"

Pikkuvideolla Nemon (ja Sirin) käytöstä klinikalla. Hevonen ei ole tässä enää rauhoituksen vaikutuksessa (eikä näköjään Sirikään! :D)


Oma ell katsoi kuvat sitten seuraavana päivänä ja soitteli minulle ne lausuakseen. Ohjeeksi tuli pitää suojaa ja bootsia vielä viikon päivät ja vasta sen jälkeen laittaa kenkään. Jotain pientä epäselvyyttä oli vielä kuvasta havaittavissa, joten parempi katsoa kuin katua. Luulen että osaksi syynä tähän oli se, kuinka helppo ja vaivaton Nemo on ollut hoitaa. Se on niin kiltti potilas ja ruokaa saadessaan antaa vaihtaa hauteen jalassaan kuin vettä vaan. Jos hevonen olisi vaikea käsitellä ja suojan vaihto jalassa joka kerta tuskallinen operaatio kaikille, tuskin ell olisi enää suositellut bootsin käyttöä. Hoitaja oli meillä nyt klinikalla suojaa laittaessa jalkaa pitämässä ja seuraamassa operaation sujumista. Edellisellä kerralla tätä klinikalla tehdessämme ei varsa olisi enää millään jaksanut pitää jalkaansa ylhäällä, ja pari kertaa molemmat etujalat kävivät tuolla hartiankorkeudella ilmassa.. Nyt se seisoi niin kiltisti paikoillaan, vaikka ei edes ollut ruokasaavia nenän edessä :) Positiivisen yhteyden luominen ruuan ja jalanhoidon välillä on siis tuottanut tulosta, hih! Hoitajakin oli lievästi sanottuna ihmeissään muuttuneesta käytöksestä edelliseen kertaan verrattuna.

Eilen napsin vinon pinon kuvia (voiko digitaalikuvista sanoa näin??), kun ihana aurinkoinen pakkaskeli suorastaan pakotti ulkoiluttamaan kameraa! Ehdin jo aamulla ajatella, että töiden jälkeen teen jotain todella harvinaista ja nukun päiväunet, niin kamalan väsynyt olin. Mutta hei, jos ulkona näyttää tältä, niin kuka silloin voisi nukkua! En minä ainakaan.

Fiona tallilla: tuolta se tuli…. ja tonne se meni.

Poikien tarhaan on sateiden jälkeen tullut muutama niin kurainen läntti,
että jalkaa suojellakseni ovat ne plussakeleillä olleet pienessä tarhassa pihaton ympärillä.

Ihan kun joku komentais..

Tyytyväisiltä ponit vaikuttivat pikkutarhassaankin. Vaan kyllä ne vähän
intoutuivat laukkailemaan, kun päästin ne koko tarhaan pakkasen tultua.

Shetlanninseisoja??

Kovasti ne vielä yrittävät ruohoakin syödä.

Vaikka aikas toivottomalta tuo näyttää. Yritin kuvata hevosta, mutta lähes
joka kuvassa mukana on lentävä koira, ja noin puolessa kuvista se on vielä
hevosen edessä. Ihana Fiona ^^

Rousku sai sentään rouskutella rauhassa.

Zelda pääsi(?) taas ratsaille. Ekaa kertaa Nemo sai kävellä vapaana laiduntaen koira
kyydissään. Zelda joutui tekemään hieman töitä pysyäkseen selässä,
ja Nemon ilme oli näkemisen arvoinen, kun pienet tassut liikkuivat sen pyllyn päällä :D

Olenko ainoa, vai alkaako tämä poni teistäkin muistuttaa nallekarhua?

En malttanut lähteä pois aurinkoiselta tallilta, vaan käytiin vielä Nemon kanssa
apilapellolla hengailemassa.

…jonka jälkeen päästin sen kentälle vapaaksi. Ihan vaan nähdäkseni, miten se reagoi.

Kuin vainukoira se kiersi jokaisen pienenkin läntin ympäri kentästä. Ja nuuskutti.
Hyvin tarkkaan.

Välillä oli aikaa rapsutella, piehtaroimassa ei tällä kertaa käyty.

Sain sentään jonkun kuvan pää ylhäälläkin ;)

En tiedä pitäisikö tässä kuvassa nauraa ilmettä vai partakarvoja? :D

"Taas käytävällä, nööööööy…."

Laskin juuri, että viimeisen 16 päivän aikana varsa on seissyt
noin 20 tuntia kahta puolen kiinni sidottuna.
Olis tää ollut aika hankalaa, jos ei sitä olisi siihen opetettu..

Vähän erilaiset kaulakahleet.

Ja vielä… se ihana aurinko!

Voi kun pakkaset nyt vaan jatkuisivat. Pelkään niin tuon jalan puolesta, kun maa sulaa ja muuttuu taas kuravelliksi. Plussaa on taas pian lupailtua.. Ei millään raaskisi seisottaa hevosia pienessäkään tarhassa, missä olisi kyllä kuiva ja puhdas maa. Onneksi pian on tämäkin etappi ohi ja saadaan kengät jalkaan, sitten saa hevonen kulkea vapaasti vaikka suomättäillä jos niin haluaa ;) Taidetaankin päästää pojat vielä toiselle laitumelle syömään, kun pitkää vihreää ruohoa olisi tarjolla. Ei toki pakkasten aikana eikä täyspäiväisesti, ettei tule mitään ongelmia ruohosta. Sitä ennen tarvitaan vaan enää se kenkä! Oi viikko kulu jo nopeasti..

sunnuntaina, lokakuuta 19, 2014

Boys will be boys

Johdantokuvana varsinaiseen postaukseen toimikoon Rohan 3v eilen ja Rohan 3v tänään ;)


Meidän ihana tallikaverimme on nyt autellut poikien hoidossa muutamana päivänä Nemon jalasta johtuen. Tallimajoituksen aikana hän kävi viemässä pojat ulos pariin otteeseen, ja nyt on välillä antanut niille iltaruuat pihattoon. Eilen jutellessamme tuo niin ihanasti kertoi havoinnoistaan vuonohevosesta. En valitettavasti muista enää tarkkoja sanoja, mutta tallikaverimme totesi, kuinka hän on tässä muutamassa päivässä lyhyiden kohtaamisten aikana havainnut, kuinka erilainen rotu vuonohevonen on. Kuinka siitä oikein huokuu tietynlainen tyyneys ja lempeys. Sitä ei voi verrata mihinkään muuhun rotuun. Oli niin hauska kuunnella, kuinka vasta vuonohevosiin tutustunut puhui vuonohevosista ja "tavallisista hevosista" ja kuinka itse vuosikausia vuonohevosia harrastaneena ja kymmenittäin rodun yksilöitä tuntevana saatoin allekirjoittaa aivan kaiken ♥

Kattokaa nyt itsekin, kuinka lempeitä, herttaisia, kilttejä, rauhallisia, pehmeitä, ihania ja maailman suloisimpia otuksia nämä meidän pienet velipoikamme ovat!? :D

1. Maan matonen on havainnut loistavan maaperän kaivautumiselle?

2. Aaaah ihanaa karkeaa hiekkaa märkään turkkiin. (ja omistaja kiittää…)

3. Tuumaustauko.

4. Päivänokosten aika kenties?

5. Ehei, vaan nyt laitetaan elämä ranttaliks!

6. Popi hyökkää!

7. Piiri pieni pyörii..

8. Tällä ponilla on aina etu- tai takapää ilmassa taistellessa ;)

9. Tai sitten koko poni on näemmä maassa...

10. Mahtui joukkoon muutama raviaskelkin. Niin siis todellakin muutama.

11. Uusia kouluratsastusliikkeitä á la Rousku?

12. Uusi versio piaffista, hieman vapaammassa muodossa, huomaa pään liike.

13. Okei, se niistä kouluhommista, sitten pureskeleen veikkaa!

14. Törmäys!

15. Velipoika puree takaisin.

16. Voi miten fiksunnäköisiä elukoita.. <3

17. Jättiläispopi.

18. Ja syöksyvä Nemo.

19. Kiitolaukkaa.

20. Osaa Nepparikin välillä sentään hyppiä.

21. Siihen malliin että molemmat meinaavat mennä kyljelleen ;)

22. Suunta vähän hakusessa..

23. Välillä mennään alaspäin.

24. Ja välillä mennään ylöspäin.

25. Pääasia että ollaan ihan samalla tasolla :)

26. Voipulla kiihdyttelee.

27. Ensin otetaan vauhtia sata lasiin...

28. …ja sitten se Rouskulle niin tuttu juttu: PUKKI

29. Lihaskuntotreeniä parhaimmillaan. Kokeilkaa vaikka ite.

30. Toisinaan siellä pukin takana on joku kaveri uhrina..

31. Vaan eipä tuo pahemmin näytä välittävän.

Noh, pienen naarmun Neppari itselleen sai, kuten Facebookista saatoitte huomata. Poniparka on pari viime viikkoa ollut yltiökyllästetty Betadinella, sideharsoilla, pumpulilla, elmukelmulla ja etenkin jeesusteipillä, hih. Sama meno vaan jatkuu, olipa ainakin tarvikkeet valmiina haavaa varten. Ja kauhistuneille tiedoksi, kavio pysyi supermegatiukkaan pakettiin käärittynä kuivana ja puhtaana hurjemmassakin menossa :) Tiistaina mennään uudestaan kuviin, ja sen jälkeen toivottavasti saadaan kenkä varsalle jalkaan!

ps. Mikä oli paras kuva tällä kertaa?