ajo ,

Yksi Euroopan tehokkaimmista hevosvaljakoista meidän tallimme pihassa - vau!

3/22/2015 10:53:00 ip. marjo 18 Comments

Limppu ruuna 8v ja Bocas ori 4v.

Viime lauantai oli päivä, jota oli odotettu ja kaivattu pitkään - olimme kutsuneet Miika Åfeltin (Åfeltin työhevoset) pitämään meidän omalle talliporukalle metsätyökurssia. Miikalla on vuosikausien kokemus hevosten työkäytöstä ja hän tekee leipänsä hevostyövoimin. Lyhyesti voisi sanoa Miikan olevan yksi Suomen harvoista todella kokeneista ammattilaisista alalla. Miikan käytössä olevat hevoset ja kalusto on niin ainutlaatuista, ettei Euroopasta tai maailmaltakaan löydy montaa samaan tehokkuuteen pystyvää koneistoa.

Kurssin lopuksi saimme nähdä Miikan tositoimissa hevostensa kanssa lyhykäisessä metsätyönäytöksessä. Miika teki tarkoituksella radasta varsin haastavan, joten tilaisuus nähdä, mihin nämä hevoset oikeasti pystyvät oli jo hyvin harvinaista herkkua!

Limppu on Belgian linjan Ruotsin ardenner ja Bocas Ranskan linjan percheron. Limppu painaa 1000kg ja Bocas tällä hetkellä 900kg - se kuitenkin kasvaa vielä.

Kurssin tarkoitus oli käydä läpi ihan perusteita siitä, miten opetetaan varsasta toimiva työhevonen. Erityisen mielenkiintoista oli kyllä kuulla myös Miikan omia kokemuksia ja historiaa, mutta ohitetaan ne suosiolla tässä postauksessa :) Ehkä hatunnostoisena hevosena voisi mainita Miikan vanhan ardennertamman Tertun, jonka avulla tuo on opettanut lukuisia hevosia työkäyttöön. Tertulla on ollut rinnallaan kaksi vajaa 1000-kiloista oria molemmin puolin Terttuun kiinni sidottuina, ja kyllähän tuo muori mokomat koltiaiset on kurissa pitänyt. Terttu huolehtii, että vierustoveri käyttäytyy asiallisesti, kuuntelee ohjeita ja luo tuen ja turvan epävarmalle, pelokkaalle tai kiireiselle hevoselle. Voi kuinka hienoa olisi saada Nemo ja Rousku Tertun rinnalle töihin!

Onneksi meillä on ollut Lotta, joka on molemmat poikansa opettanut alkuun työhommissa. Nemon voisi varmasti edelleen sitoa Lottaan kiinni ja lähteä töihin, Lotta kyllä pitäisi auktoriteetillaan pojannaskalinsa kurissa. Valitettavasti ei vaan taida löytyä sen luokan valjaita ja koneita, joiden eteen tämän parivaljakon uskaltaisi sitoa.. Ja asuuhan Lotta nyt eri tallillakin. Mutta tuli kyllä erinomaisen selväksi, kuinka korvaamaton ja hieno apu on vanha, varma ja kokenut hevonen, kun opetetaan nuoria hevosia työkäyttöön!

Voin kertoa, että tuntui aika huimalta pidellä tätä oria pelkkä riimu päässä sille täysin vieraassa ympäristössä (ja vielä pilkkopimeässä illalla suoraan autosta ulos kävelleenä). Uskomaton hevonen!

Voisin kirjoittaa luennon teoriaosuudesta vaikka kuinka ja paljon.. Siitä, kuinka paljon hevosvoimia parin tonnin painoisesta hevosparivaljakosta löytyy. Siitä, kuinka hevoset päihittävät koneet työkäytössä. Tiesittekö muuten, että hevonen on kokoonsa nähden tehokkain työväline? Mikään muu eläin tai ihmisen tekemä kone ei pysty tuottamaan yhtä suurta voimaa kuin hevonen! Voisin puhua siitä, millainen ihmisen ja hevosen välisen suhteen tulisi olla. Etenkin voisin kertoa paljon siitä, kuinka suuret riskit liittyy hevosten työkäyttöön. Saimme kuulla kertomuksia kuolleista hevosista sekä kahtia leikkautuneesta naisesta, joka jäi pillastuneiden hevosten perässä kulkeutuvan niittokoneen reitille.

Ehkä yksi tärkeimmistä ajatuksista itselleni olikin se, että hevonen ei saa koskaan päästä irti! Ratsupuolella pillastunut ja käsistä lähtenyt hevonen ei ole laisinkaan niin vaarallinen kuin ajohevonen. Ratsastajan täytyy vaan pysyä kyydissä. Ajohevosen päästessä vapaaksi ovat onnettomuusriskit paljon suuremmat. Perässä olevasta koneesta riippuen jälki voi todellakin tuottaa ruumiita. Etenkin, jos tätä konetta sattuvat vetämään esimerkiksi kaksi 1000-kiloista hevosta. 

Joten mitä pienemmissä osissa, mitä hitaammin, mitä varmemmin ja mitä ahkerammin ajohevonen koulutetaan, sen parempi! Missään ei koskaan saisi oikaista. Aina löytyy niitä, jotka laittavat hevoselle reen perään ja sitten mennään. 90% näistä epäonnistuu. Toki onnettomuusriski on aina olemassa, mutta ennakointi ja ennaltaehkäisy on kaiken A ja O. Hevosen koulutuksen lisäksi tärkeässä roolissa ovat varusteet. Harrastelijalla ei ole varaa huonoon. Huonot varusteet ovat lähes yhtä suuri onnettomuusriski kuin huonosti opetettu hevonen. Tässä seikassa olisi kyllä itselläni paljon petraamisen varaa, onpa sitä tullut ties millä virityksillä välillä harrasteltua..

Miika on kouluttanut hevosia myös pahojen ajo-onnettomuuksien jälkeen ja oli täysin luottavainen siihen, että kyllä niistä vielä varmoja työhevosia tulee. Toki tuo vaatii paljon enemmän työtä ja vielä mieluusti Tertun kaltaisen varman ja turvallisen opettajan pelokkaalle hevoselle.

Pojat katselivat touhua aitiopaikalta. Pariin otteeseen Nemo ja Bocas hirnuivat toisilleen, mutta hyvin rauhassa muuten olivat molemmat oriitkin.

"Valjasta varsasi varhain,
kohtuudella sitä kuormita,
rakkaudella kurita,
toista näin joka päivä
kunnes eräänä päivänä
sinulla on hyvä hevonen."


Tällä matkalla yhä ollaan Nemon kanssa. Yksi seikka jota Miika painotti paljon, on ahkeruus. Oli laji tai taito mikä tahansa, aina löytyy toista lahjakkaampia tekijöitä, mutta lahjakkuus on vain pieni seikka. Enemmän merkitystä on ahkeruudella ja työllä. Ilman työtä ei tule tuloksia! Nykyaikana todellakin on se ongelma, ettei hevosen koulutukselle ole niin paljon aikaa, mitä se vaatisi. Hevonen pitäisi hakea töihin aamulla kahdeksalta ja purkaa se valjaista viideltä iltapäivällä. Tässä välissä voi toki pitää itse pari ruokatauokoa, joiden ajan hevonen seisoo valjastettuna kiinni sidottuna odottamassa. Näistä päivistä, näistä työtunneista, näistä kokemuksista, niistä rakentuu vähitellen nöyrä, luottavainen ja itsestään kaiken antava työhevonen.

Yksi mainitsemisen arvoinen asia on vielä niinkin kavahduttava sana kuin taistelu. Käymme monenlaisia taisteluita aina kouluttaessamme hevosia. Toki jokainen hevosten käsittelijä tietää ja muistaa mikä hevonen pohjimmiltaan on: äärimmäisen arka saaliseläin. Ja ihminen on sille saalistaja. Jo pelkästään tämän asetelman muuttaminen on taistelu hevosen luontoa vastaan. Joudumme käymään taistelua myös omaa itseämme vastaan hevosten kanssa toimiessamme. Ihmisten heikkoudet kuten kiivaus, viha, vimma tai pelko voivat pilata nuoren hevosen. Näitä tunnetiloja ei saisi koskaan peilata hevoseen.

Mielenkiintoisen teoriaosuuden jälkeen siirryimme kuitenkin ulos ja hevosten pariin. Miikan 4-vuotias ori Bocas toimi mallihevosena, kun kävimme vaihe vaiheelta läpi, miten aletaan kouluttaa nuoresta hevosesta varmaa ja toimivaa ajohevosta.


"Hei tytöt, lähdetäänkös hommiin!" Tämä on muuten poikien tuleva tarha. Hevoset tulivat tallille jo eilen, joten viettivät yönsä tarhaillen.

Isoja hevosia vai pieniä ihmisiä?

Miika laittaa tarvittaessa hevoset kiinni sekä jalkaremmeillä että niskapannalla turvallisuuden varmistamiseksi. Matkassa mukana kulkee myös tuhannen kilon betoniharkko, johon hevoset sidotaan. Ne siis todellakin ovat niin tiukkaan paikoilleen sidottuina, että vaikka maailmanloppu koittaisi, eivät hevoset taatusti liikkuisi..

Ajokoulutus lähtee käyntiin siedättämällä hevonen kosketuksiin takajaloissa. Tämä tehdään köydellä ja ketjulla, joilla sivellään takajalat sekä sisä- että ulkopuolilta.

Ennen välineiden liittämistä mukaan, ajoi Miika Bocaksella kierroksen pihan ympäri. Näin hevonen sai mahdollisuuden tutustua uuteen paikkaan rauhassa ja turvallisesti.

Alkuun mukaan otettiin pelkkä köysi. Hevosta ajetaan takaa ja samalla avustaja liikuttelee köyttä hevosen takajaloissa. Tämä (kuten kaikki muukin!) tehdään molemmin puolin.

Seuraavaksi siirrytään irtoaisaan, johon hevonen ensin totutetaan.

Avustaja vetää aisaa maata pitkin hevosen vierellä. Etäisyys täytyy aluksi pitää niin suurena, että hevonen sen hyväksyy täysin rentona. Lopulta aisa tuodaan aina hevosen kylkeen kiinni.

Homma jatkuu kiinnittämällä (ensin yksi) aisa hevoseen. Minulle tuli täysin uutena juttuna erinomainen konsti, jolla tämän voi tehdä turvallisesti! Aisaa ei kiinnitetä mitenkään, vaan pujotetaan narulla läpi vetopisteestä. Avustajat pitelevät narun päitä. Jos hevonen sattuisi pelästymään, aisa putoaa matkasta narusta irti päästämällä.

Tämä erinomainen keksintö oli muistaakseni Uudesta-Seelannista lähtöisin?

Toki kävimme läpi myös valjaita ja varustusta muutenkin. Mäkivöiden säätö on kohdallaan, kun hevosen ja mäkivyön väliin mahtuu löysästi nyrkki.

Jarrut päälle. Työhevosen tulee aina olla ajurilla kiinni, joten Miikallakin ajo-ohjat on pujotettu käsivarren alta.

Seuraavaksi myö pääsimme kaikki ajamaan hevosia takaa ja suuntasimme niiden kanssa kentälle. Tämä kuva Katjasta ja Limpusta on ylämäestä otettu, oikeasti tuolta hevosen takaa ei nähnyt läheskään näin hyvin ;)

Kieltämättä minua ainakin hieman kauhistutti kulkea noiden hokitettujen lautaskavioiden takana.

Ajurin ilme tiivistää fiilikset!


Ajo-opetus jatkui totuttamalla hevonen vetämiseen. Näille tuhansien kilojen taakkoja vetäville hevosille ihmisen yritykset roikkua köysissä eivät tietenkään tuntuneet missään. Vaan nuorelle kokemattomalle hevoselle pienikin taakka voi olla yllättävä kokemus, johon se tulee vähitellen ja rauhassa opettaa maltillisesti painoa kasvattaen.

Lopulta perään viritettiin vielä rengas samaa turvallista narutekniikkaa käyttäen! Tämä pitäisi tehdä turvallisuussyistä myös kiinteillä aisoilla eikä köysillä, mutta aisojen puutteessa viritimme köydet vetokarttuun ja renkaan sen perään. Renkaan kokoa voi tästäkin ruveta turvallisesti kasvattamaan aina niin kauan, mitä ihminen jaksaa rengasta osittain mukana vetää.

Nämä opetuksen vaiheet eivät oikeastaan tulleet minulle mitenkään uutena. Nemon kanssa on kaikki käyty läpi hieman soveltaen ja osittain eri tavoin edeten. Sen kuitenkin totesin, että hieman liian nopeasti olen tainnut toimia. Vaikka hyvin pienin askelin ja suunnilleen höyhenen vetämisellä aloittaen olenkin tehnyt, melkein olen sitä mukaa lisännyt vaatimustasoa, kun edellinen on todettu "turhaksi". Nemohan ei ole kertaakaan jännittynyt tai pelännyt mitään sen ajokoulutuksen aikana. On siis ollut erittäin helppoa lisätä vaikeustasoa, kun mikään lisäys ei ole aiheuttanut hevoseen reaktiota.

Miikan neuvo oli kolme onnistunutta suoritusta per taso. Sen jälkeen vaatimustasoa voi kasvattaa. Ajattelinkin siis jatkossa tehdä suosiolla jokaisella "laitteella" vähintään sen kolme treenikertaa ennen seuraavaan vaiheeseen siirtymistä.

Itse asiassa aloin tehdä pientä videokoostetta näistä treenivaiheista Nemon kanssa asiaa havainnollistaen, samalla tulee tehtyä Nemolle hyvä kertaustreeni ja tarkastettua, että kaikki vaiheet ovat todellakin varsalla hyvin hanskassa :)












Hyvin suurella todennäköisyydellä Miika on tulossa uudestaan vierailulle joko nyt keväällä tai syksymmällä! Ja hyvin todennäköisesti ensi talvena meillä ei pyöröpaaleja siirtele traktori vaan hevonen ;)

You Might Also Like

18 kommenttia :

  1. Vau mitä hevosia ja mielenkiintoinen juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upeita olivat ja mielenkiintoinen oli kyllä kurssikin!

      Poista
  2. Voi miten mahtavia hevosia! <3 millä kuljetuslaitteella nää hevoset teille tuotiin? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan perus hevosrekalla nuo kulkivat :) perävaunun kyydissä oli sitten työkone.

      Poista
  3. Kiitos tästä! Sydän suli tuolle harmaalle.... Vaikkei ponikokoa olekaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, tuossahan saisi samassa paketissa ainakin kolme ponia?! :D

      Poista
  4. On kyllä massaa näillä hevosilla! Varmasti on oikein tehokaksikko, jolla työt hoituu. Ja shettis painaa varmaan neljäsosan noiden massasta :D. "Hiukkasen" on koko eroa, jos ne vierekkäin laittaisi.

    VastaaPoista
  5. Ristus minkä kokosia heppoja! :D Ihania kuvia, pääsi hyvin mukaan tunnelmaan!

    VastaaPoista
  6. Oi, aivan ihanan näköisiä otuksia! 😍 tiedätkö kuinka paljon tuo kärry / kone painoi? Tuollainen muhkea kaksikko jaksaa varmaan vetää ihan hyvin painavampia lastejakin..

    VastaaPoista
  7. Huikean mielenkiintoista! Olisi ollut huippua nähdä pieni videonpätkä itse toiminnasta tuolla ryteikössä.

    VastaaPoista
  8. Aika vaarallista että hevosen etujalat tollai sidotaan :o

    VastaaPoista
  9. Olipa mielenkiintoinen aihe! Otankin tästä heti vinkkejä oman pollen ajo-opetustouhuun. :)

    VastaaPoista
  10. Mä katoin ekoista kuvista, että nuo pikkuponitko painaa 1000kg. No sitten kun kelasin alaspäin noita kuvia missä on ihmisiäkin niin totuus paljastui :'D Mutta periaatteessa jalkojen yms. suhteella ruumiiseen nuo oikeesti näyttääkin ainakin kuvista poneille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kyllä ainakaan itse vielä koskaan nähnyt yhtä jykevää ponia kuin nuo mutta..

      Poista
  11. Vau! Todella hienoja hevosia

    VastaaPoista
  12. Minun kaverin mökki on ihan Miikan tilan vieressä. Siellä me usein käydään ottaan limppu ja lähetään ratsastelee (ollaan molemmat pieniä..) Tunnetaan sen verran hyvin Miika.. Terttu oli kyllä huippu nukkui kerran keskellä pihaa vapaana auran perässä kun mentiin sinne :D

    VastaaPoista
  13. Muistin, että teidän blogissa oli postaus tästä ja piti ihan asioikseen ettiä tää. Oon ite nimittäin nyt Miikalla harjoittelussa ja allekirjoitan kaiken ylistyksen Miikasta ja hepoista... :) Jotain tuntemuksiani siis voi lukea tuolta nyt parin viikon ajan -> http://vettakengassa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vautsi, ihan mahtavaa! Upea kokemus varmasti. Täytyykin käydä kurkkimassa blogia!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.