Näytetään tekstit, joissa on tunniste käyttöratsastus. Näytä kaikki tekstit

Tunnelmia Kemiöstä!


Nyt on pitkään ja hartaasti suunniteltu ja valmisteltu juhlaviikonloppu takana! Ensinnäkin ihan valtaisan suuret kiitokset kaikille teille, jotka olitte tätä viikonloppua tekemässä. Etenkin toki yhdistyksen toimihenkilöille, jotka jälleen pienellä porukalla vetivät läpi suuren tapahtuman, mutta myös kilpailijoille, katsojille sekä muille osallisille. Loistavat fiilikset jäi tästä viikonlopusta, ja minä ainakin nautin täysin siemauksin!

Maisemaa pelipaikalla.

Suomen Vuonohevosyhdistys ry. täytti siis kolmekymmentä vuotta. Tämä on varsin kunnioitettava ikä rotuyhdistykselle Suomessa. Etenkin kun ottaa huomioon, että vuonohevosia sai alkaa tuoda Suomeen vasta vuonna -95, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin. Silti yhdistys on perustettu jo -88, ja nuo ensimmäiset vuodet menivätkin pitkälti siinä, kun yritettiin saada lupia vuonohevosen maahantuonnille. Ja se alunperin oli myös syynä yhdistyksen perustamiselle.

Tässä kohden voisin mainita, että vähääkään vuonohevosesta ja sen historiasta kiinnostuneet, ostakaa yhdistyksen historiikki! Tämä opus pitää sisällään hyvin mielenkiintoista tekstiä, ja esimerkiksi kopioita Hippoksen yhdistykselle lähettämistä lausunnoista. Voin luvata, että "kirjasta" löytyy paljon sellaista asiaa, mitä monikaan teistä ei vielä tiennyt..

Mutta takaisin Kemiöön. Minun oli alunperin tarkoitus ottaa Lotta ja Nemo mukaan. Kaikki oli järjestetty siihen malliin, että saan hevoset reissuun. (voitte arvata, että järjestämistä todellakin oli! Vielä koppikin meni vaihtoon paria päivää ennen lähtöä) Hevoset olisivat menneet sinne jo ke, jolloin ne olisi viety laitumelle muutaman kilometrin päähän kisapaikasta, ja siirretty sitten pe Axxell Brusabyhyn, missä ne olisivat saaneet majailla karsinassa/tarhassa sunnuntaihin saakka.

Tämä sitten kuitenkin peruuntui, koska olin ainoa osallistuja käyttöajomestaruuksissa, jolloin kilpailu peruttiin. En oikeastaan edes tiedä, harmittaako. Oli niin helppoa ja rentoa olla reissussa ilman hevosia! Olisin varmasti ollut stressistä ja paniikista sekaisin lähes koko ajan, jos hevoset olisivat olleet mukana. Alun perin minun piti saada kolme ihmistä mukaan apukäsiksi, mutta näistäkin kun kaksi peruivat, olisi meitä ollut vain kaksi ihmistä kahden hevosen kanssa. No ehkä paikan päältä olisi välillä löytynyt joku nakitettava narun päähän tarpeen mukaan..

Aloin onneksi jo talvella miettiä majoitusta reissuun. Olikohan kisapaikalla yhden yön hinta yli parikymppiä ja hevosten karsina 20e/vrk, joten mietin vähän, että hitsin kallis matka on tulossa. Siihen päälle toki bensat, koppivuokra, kuskin korvaukset, kisamaksut, ruuat, illallisjuhla jnejne. Vielä kun olisin tarvinnut apukäsiä mukaan, äkkiä monelle voi tulla reissun kustannus kynnykseksi lähteä. Vaan tajusinpa sitten, että meidän firmallamme on mökki Kemiössä. Pikainen googlaus paljasti, että etäisyyttä kisapaikalle on "vain" kolmisenkymmentä kilometriä.

Tämä mökki on hyvin vähäisessä käytössä, ja ei maksa juuri mitään. Sain siis mökin varattua, ja näin sain tarjottua kaikille mukaan lähteville "apulaisilleni" majoituksen ilmaiseksi. Totta kai olisin siis tarjonnut yöpymiset sitä vastaan, että nämä ihmiset lähtevät minua jeesaamaan hevosten kanssa. Loppupeleissä meitä olikin sitten vain minä ja ystäväni Sanna ja Viivi, jotka ovat jo tuttuja kasvoja vuonispiireissä. Menee kyllä ihan täydet pisteet tälle majoitusjärjestelylle! Etenkin kisapaikan paahtavaan kuumuuteen verrattuna oli ihana päästä viileään mökkiin meren rantaan. Sanna vielä ensimmäisenä iltana harmitteli, kun ei tullut villasukkia matkaan mukaan.. :D

Majoituksemme huippulaadukkaassa puhelinkuvassa keskellä yötä kuvattuna.


Nyt kun minulta jäivät hevoset reissusta, pystyin keskittymään täysin kameran ulkoilutukseen. Lupasin päivitellä tuloksia kisojen tapahtumasivulle Faceen, mutta minun vanhalla ja ei-niin-toimivalla puhelimellani tämäkin oli melkoinen haaste. Totesin myös kamerakalustukseni täysin riittämättömäksi tällaiseen tapahtumaan. Onneksi pääsin välillä siirtämään kuvia koneelle pois kamerasta ja lataamaan kameran akkua! Pitäisi kyllä ehdottomasti päivittää kuvauskalustoa tulevan vastaavan varalta.. Myös toimiva puhelin hankintalistalle. Sitten joskus..

Perjantaina oli hirmu tiukka päivä. En millään ehtinyt kuvata kaikkea, ja meinasi jo puhtikin loppua iltaa kohden. Aamulla Hippoksen näyttely alkoi klo 7.30. Sen jälkeen iltapäivällä olivat rotunäyttely ja käyttöratsastus. Hieman harmitti rotunäyttelyn kohdalla, kun mitään ei kuulutettu ääneen. Katsojalta meni ihan ohi, mitä palkintoja tai pisteitä mikäkin hevonen sai.

Parhailla pisteillä kantakirjattu tamma Solsikkens Fjella.

Rotunäyttelyn Best In Show Lykkelinn av Nordhaug.

Hippoksen näyttelyssä oli huikean paljon kantakirjattavia tammoja - mahtavaa! Näitä oli ilo silmälle seurata. Hippoksen tuomareilta tuli vielä kiitosta, kuinka hyvin valmisteltuja ja esitettyjä tammat olivat käyttökokeessa. Nämä kaikki suorittivat ratsastuskokeen, mutta myös ajokokeen saa valita halutessaan.

Tunnelmia perjantailta... :D 

Käyttöratsastus taisi olla tänä vuonna haastavin, mitä kilpailun historiassa on nähty! Tehtäväalue oli tällä kertaa yksi suuri rajattu tila, jonka sisällä kaikki tehtävät sijaitsivat. Katsojan näkökulmasta osa tehtävistä oli harmillisen kaukana. Muutoin tämä ratkaisu oli kyllä toimiva, kun näkymä oli ratsukkoon koko ajan, ja eri tehtävissä omat tuomarinsa, jolloin homma meni nopeasti läpi.

Rata oli kyllä haastava! Heti toisena tehtävänä oli sillan ylitys, ja siihen stoppasi suurin osa hevosista. Vaikka melkein kaikki sitten ihmettelyn jälkeen pääsivät yli, jäi hevoselle jo pieni jännitys päälle. Tämä jännitys vaan alkoi kasvaa ja kasvaa radan edetessä, ja muutoinkin ihan yksinkertaiset ja mitättömät asiat (heinäpaalit maassa, punaiset kartiot..) alkoivat näyttää jännittäviltä. Pahin olikin sitten pelottava kuja, jonka läpi piti ratsastaa. Ei ollut montaakaan hevosta, joka olisi tästä suoriutunut virheittä. Kujan reunalla oli lepattavia pyyhkeitä, värikkäitä kahisevia nauhoja, lampaantaljoja, vesieste jossa kellui uimapatja jne. Kaiken huipuksi kävi kova tuuli, jolloin kujasta tuli vielä pelottavampi.

Kiitti mulle riitti! Ja kuski vaan nauraa ;)

Käyttöratsastuksen voittaja Iitu suoritti koko radan kyllä uskomattoman kylmähermoisesti! Iitu vaan mennä tallusti tyytyväisenä, vaikka Iitun ratsastajakin oli kisaa ennen ollut tamman selässä kokonaisen vartin edellisenä päivänä. Myös muutama muu hevonen otti tilanteen hyvin rauhassa. Suurin osa kuitenkin jännitti enemmän tai vähemmän koko radan ajan. Tietysti myös se, että suoritusalueelle lähdettiin yksin ja muut hevoset jäivät kauas taakse, toi lisää vaativuutta hommaan.

Upealla radalla mestaruuteen Nummen Iitun Tiltu ja Roosa Kujanpää.

Lauantai olikin sitten hyvin kevyt päivä edelliseen verrattuna! Käyttöajon jäätyä pois ohjelmasta kisattiin lauantaina vain esteratsastuksessa. Osallistujia ei ollut mitenkään erityisen paljon, joten tämä laji oli nopeasti taputeltu. Nurmikentällä hyppääminen oli monelle uusi ja haastava asia, mutta hienosti hevoset näyttivät siitä selviytyvän. Mestaruusluokassa tosin oli jotain suurta haastetta, koska seitsemästä ratsukosta neljä hylättiin.

Viikonlopun viihdyttävin ohjelma oli ehdottomasti kepparikisa! Lähtijöitäkin oli huiman paljon sekä junnuluokassa että aikuisten radalla. Keppihevoskisa suoritettiin yhteislähdöllä, joten vauhtia ja ääntä ei radoilta puuttunut!

Sissin hevonen Sindarve Gimmick oli näin innoissaan päästyään radalle!
(Sissi ja Gimmick olivat muuten kolmansia vuonisten estemestaruuksissa -96)

Estemestaruuden vei neljättä kertaa perätysten Somnus, ja voi kyllä sanoa, että oli ansaittua! Somnuksen menoa oli hienoa katsoa - siitä paistoi varmuus ja kokemus. Uusinnassa etenkin ratsukko kiisi niin hurjaa vauhtia ja pieniä kaarroksia, että ihan hirvitti katsoa. Ja niin vaan vanha herra selviytyi virheettä kaikista esteistä yli myös uusinnassa. Hienosti kyllä suorittivat myös kaksi muuta sijoittunutta Kastello Unik ja Nemo. Tässä on taatusti kovia haastajia tiedossa tulevina vuosina.. Nemo ja Somnus molemmat selvittivät perusradan virheettä, joten onneksi saimme jännittävän uusinnan mestaruusluokkaan. Myös uusinnasta molemmat muuten selvisivät ilman virheitä.

Estemestarit Sonja Skriko ja Somnus.

Estekisojen jälkeen jäikin monta tuntia luppoaikaa ennen iltajuhlaa. Ja mehän otimme tästä kaiken ilon irti! Bongasimme kahtena päivänä mökille ajellessamme (ilmeisesti!) merikotkan! Harmillisesti ajoin autoa molemmilla kerroilla, ja kamera oli takarontissa, joten kuvan saaminen sillä sekunnilla nyt ei oikein olisi onnistunut. Tämä toinen bongaus oli kuitenkin juuri, kun tulimme takaisin mökille lauantaina kisojen jälkeen, joten saman tien piti lähteä takaisin kohti bongauspaikkaa katselemaan, vieläkö kotkaa jossain näkyisi. No ei tietenkään näkynyt..

Hikistä käyttöajoa ja jännitystä vaiko rannalla rentoutumista?? Vaikea valinta...

Sattumoisin tässä oli myös aivan iiiiiiihana hiekkaranta lähellä, joten sinne suuntasimme lillumaan rantaveden sekaan. Tuo mökki sijaitsi sellaisessa kohdassa, että siellä oli matalaa hiekkapohjaa aivan loputtoman pitkään. Yritimme mennä uimaan myös mökin rannasta, mutta emme jaksaneet kävellä niin pitkään, että se olisi onnistunut. Myös tältä rannalta saimme tarpoa niin kauan, että reisissä jo alkoi tuntua. Mutta jossain kohden tuli sen verran syvää, että myös uimaan pystyi. Merivesi tuossa matalassa hiekkarannassa oli uskomattoman lämmintä, joten kyllä siellä kelpasi lillua. Uimisen jälkeen palasimme vielä suoraan lämpimään saunaan, ja sen jälkeen alkoi laittautuminen iltajuhlaa varten.


Vielä piti hetki makoilla auringossa, kun ei kisapaikalla tarpeeksi saanut kärtsättyä, hih.

Iltajuhlassa oli mukana noin 70-80 henkeä! Ihan uskomatonta! Todella hienoa oli nähdä myös nuorisoa paikalla. Onhan se rodun suosion ja käytön kannalta tärkeää, että nuoret lupaavat ratsastajat haluavat ratsastaa vuonohevosilla. Iltajuhlassa palkittiin diplomein kolmenkymmenen vuoden aikana rodun ja yhdistyksen hyväksi aktiivisesti töitä tehneitä henkilöitä, ja myös minä sain diplomin. Kaunis nöyrä kiitos siitä! Myös muutamia muita palkintoja jaettiin iltajuhlassa ja täysin oikeisiin osoitteisiin. Kyyneleitä ei vältytty tässäkään tilaisuudessa, niin kauniita sanoja ja täynnä tunnetta olevia puheita kuulimme näiltä muistetuilta. Ihme kyllä, jopa Hippos myönsi kaksi pronssista ja kaksi hopeista ansiomerkkiä yhdistyksen jäsenille! Vau!

Diplomia hakemassa, Håkan Wahlman ja Helena Raunio palkitsemassa.

Iltajuhlassa tanssit jatkuivat aina aamuneljään saakka ja hauskaa oli. Erityisen hienoa oli vihdoinkin tavata livenä kaksi upeasti vuonohevosia esiin tuonutta ajuria 1990-2000-luvuilta eli Tarmo Puranen ja Jukka Ylikotila. Tarmo ajoi valjakkoajoa ja Jukka työajoa. Näistä molemmista löytyy myös kuvia ja juttua yhdistyksen historiikista! (vink vink) Jukalla oli hienoja tarinoita kerrottavana siitä ajasta, kun hän teki aktiivisesti metsätöitä vuonohevosellaan. Mutta vielä tarinoitakin hienompaa oli kuulla se äänensävy, jolla mies puhui hevosestaan. Se oli niin täynnä rakkautta ja arvostusta, sekä tietysti suurta kaipuuta hevosta kohtaan, että melkein nousi tippa linssiin. Kaikista hienointa aina on kuulla ja nähdä, kuinka vuonohevonen merkitsee omistajalleen aivan valtavan paljon. Tarmolla puolestaan oli muiden ohella aikanaan Norjasta tuotu jalostusori Säthersblakken, joka oli "minun Blakkenini" (Lotan ensimmäinen varsa) isä, joten tästä orista oli mielenkiintoista kuulla omistajalta itseltään. Harmillisesti Säthersblakken on ainoa Suomessa astunut ori, jota koskaan en ehtinyt livenä näkemään. Säthersblakken siis myytiin Jenkkeihin vuonna 2002.

Muijat muikeina Hokkuksen kainalossa poseeraamassa ;D

Yöunet juhlan jälkeen jäivät noin kolmeen tuntiin, kun aamulla piti taas heräillä reippaana koulukisoja katsomaan. Tässä kohden voisi mainita suuret pointsit yhdistyksen tapahtumissa hyvin tutuksi tulleelle 80-vuotiaalle rouvalle, joka vielä neljältä yöllä innoissaan tanssi meidän mukanamme melkein reippaammin kuin kukaan muu, ja aamulla oli kisapaikalla yhtä pirteänä toivottelemassa hyvää huomenta! Tästä tavoitetta meille kaikille!

Jokseenkin väsyneissä tunnelmissa siis saimme itsemme kisapaikalle sunnuntaina. Onneksi ohjelmassa oli vain istumista ja kuvaamista koulukehän laidalla (jota muuten torstai-iltana yritimme epätoivosesti saada oikean mittaiseksi joka sivulta - ihan hyvä siitä kai tuli??). Koulumestaruus meni sekin erittäin ansaitusti upealle Minorille, vaikkakaan ero seuraaviin ei ollut suuri. Koulun mestaruusluokka oli hyvinkin tasainen ja täynnä hienoja ratoja! Minorin suoritus oli kyllä erittäin siisti ja kaunista katsottavaa. Ja orin luonne etenkin ihailemisen arvoinen, sen olen todennut jo monet kerrat aiemminkin.

Koulumestarit Erika Lindfors ja Minor II 11F.

Minulla on vielä kuvien käsittely pahasti kesken; näyttelykuvat ja käyttöratsastuskuvat ovat netissä asti ja löytyvät täältä: https://jauhokuono.kuvat.fi/kuvat/KUVAT+2018/Suomen+Vuonohevosyhdistys+30-vuotisjuhla/

Kaikista lajeista ja iltajuhlasta on kuvia tulossa, kunhan ehdin ne läpikäymään. Voi olla, että juhannus hieman hidastaa hommaa, mutta viimeistään sitten ensi viikolla. Varmasti vielä blogiinkin päivittelen lisää juhlaviikonlopun kuvia myöhemmin.

Nyt ei muuta kun ihanaa juhannusta kaikille!

Maastotaitokilpailut Hessi-tallilla


Otetaan tässä välissä pieni katsaus menneeseen ja palataan kuukauden takaisiin tunnelmiin maastotaitokisojen muodossa. Kuten todettua, minulla on tässä kuvia käsittelemättä pidemmänkin ajan takaa, ja vasta nyt sain nämä kisakuvat valmiiksi. Olin siis vain kuvaamassa kilpailuja, mutta kieltämättä siinä katsellessa kävi kerran jos toisenkin mielessä, että hitsi vie kun olisi ollut Nemo mukana!

Moniottelun voittaja Kankalon Taavi

Maastotaitokilpailu saattaa olla lajina monelle melko tuntematon. Kyseessähän on siis Suomenhevosliiton vuonna 2015 käynnistämä uusi kilpailusarja, joka tähtää (suomen)hevosen monipuoliseen käyttöön ja hevosmiestaitojen kehittämiseen. Kilpailu käydään moniotteluna ja sen lajeja ovat maastotaitoratsastus ja maastotaitoajo. Kilpailuja voi järjestää kuka tahansa, ja ne ovat avoimia kaikille roduille.

Taavi ajotehtävässä.

"Kilpailussa arvioidaan hevosen levollisuutta, rauhallisuutta ja yhteistyökykyä sekä ratsastajan/ohjastajan rauhallisuutta ja apujen käyttöä. Moniottelu –kilpailuun osallistuu,  kun sama hevonen osallistuu yhtenä tai kahtena päivänä järjestettäviin maastotaitoratsastus- ja maastotaitoajoluokkiin ja suorittaa kummatkin luokat hyväksytysti.

Suomenhevosliitto palkitsee kilpailuun osallistuvia suomenhevosia ”moniottelu” –ruusukkeilla ja kummatkin luokat hyväksytysti suorittanut ja parhaan pistemäärän saavuttanut moniottelija palkitaan ”moniottelu” –loimella. Lisäksi vuoden lopussa liitto palkitsee Vuoden Moniottelijan."

(Suomenhevosliitto ry.)

Pullon kuljetus paikasta toiseen.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun itsekään olin seuraamassa kyseisen lajin kilpailuja. Kiinnostusta on kyllä ollut aiemminkin! Lajina maastotaito on pitkälti verrattavissa käyttöajoon ja käyttöratsastukseen, vaikka eroja toki löytyy. Perimmäinen ajatus siitä, että hevonen toimii rennosti ja luottavaisesti yhteistyössä kuskinsa kanssa tilanteessa kuin tilanteessa on kuitenkin yhtenevä. Pisteytys puolestaan on erilainen ja myös tehtävät eri tyyppisiä.

Hessillä kilpailtiin myös ohjasajossa.
Menestystä ja kunniaa tarjolla!

Osallistujia Hessi-tallin kisoissa oli ilahduttavan paljon! Aikuisten lisäksi myös muutama junnu kisaili upeasti menossa mukana. Katsojia sen sijaan tämä kilpailumuoto ei kerännyt juuri laisinkaan. Olisi kyllä hienoa, jos tämän tyyppiset kisat saisivat lisää huomiota ja osallistujia. Vaikka tehtävät kuulostavat helpoilta, eivät ne sitä käytännössä välttämättä ole. Jo pelkästään hevosen liikkuminen yksin ympäri tallialuetta - välillä kaukana muista hevosista - voi olla osalle jännittävää. Myöskin vaadittava rauhallisuus ja maltti seistä paikoillaan on monesti yllättävän haastavaa.

Hevosenkengän heitto kohti määrättyä pistettä.

Toisaalta tällainen kisamuoto olisi aivan täydellinen tilaisuus aloittaa nuoren kanssa! Tehtävien rauhallinen tempo ja koko kisapaikan rento ilmapiiri suorastaan kutsuu tuomaan nuoren hevosen tutustumaan uuteen paikkaan ja kisatunnelmaan. Jos vaan tilaisuus tulee, ehdottomasti haluaisin Nemon kanssa tällaiseen kilpailuun osallistua - sekä ajoon että ratsastukseen.


Kaunis liinaharja!

Osa tehtävistä suoritettiin käynnissä ja osa ravissa.

Ratsastuksen vaikeammassa luokassa piti poistua melko kauas muista keskelle metsikköä
ja suorittaa siellä ylä- ja alamäkipysähdykset.

Makasiinin läpi ratsastus.

Yksi ratsastustehtävistä.

Miro ja Hessin Myrsky esineen kuljetuksessa.

Näin lentää kenkä! 

Alkutarkastukseen valmiina.

Tuomari seuraa tarkkaavaisena.
Nuorin osallistuva hevonen oli vasta 3-vuotias Hessin Unikki.
Miksu ja Hessi-Iida pulloa matkaan poimimassa.
Upea ilmestys suokkitamma Aamun Hurmo.
Junnuratsastaja ja Kankalon Taavi tositoimissa.
Keskittyneenä kohti seuraavaa tehtävää!

Aamun Hurmo "hannun vaakunaa" suorittamassa.
Moniottelun juniorivoittajien 1. ja 2. sijoittuneet.

Onko joku teistä lukijoista kilpaillut maastotaitokisoissa? Millainen kokemus tästä jäi kilpailijan näkökulmasta?

Luukku 8


Mikä oli paras saavutuksesi kilpailuissa/näyttelyissä/valmennuksissa/tallioloissa tmv. hevosesi kanssa tänä vuonna?



Siri vastaa:

En osannut valita vain yhtä ja ainoaa saavutusta, sillä nuoren hevosen kanssa touhutessa saavutuksia tulee kokoajan. Laitoin siis oheen koko vuoden parhaimmat hetket kuvin ja pikku sepustuksin. Jokainen opittu asia ja eteneminen kohti viisasta ja toimivaa koko perheen harrasteponia on minulle saavutus. Enhän ennen tätä ole varsan kanssa koskaan aiemmin touhunnut saati niiden kouluttamisesta mitään tiennyt. Senkin takia kaikki eka kerran jutut on ihania ja otan ne suurina virstanpylväinä. Jos ne siis on Rohanille uusia asioita on ne niitä minullekin. Minulle suuri saavutus on jo ylipäätään se, että olen saanut pidettyä sen hengissä ja terveenä. 

ROHAN MATKALLA KOHTI MONITOIMIPONIA VUONNA 2013

TAMMIKUUSSA
Se on ensimmäistä kertaa elämässään VAUNUJEN TAKAPIRUNA.

HELMIKUUSSA
Se on ensimmäistä kertaa KENTÄLLÄ valjaat niskassa HARJOITTELEMASSA ÄÄNIAPUJA.
Aiemmin kun se oli lähtenyt liikkeelle vain kun taluttajakin lähti. 

MAALISKUUSSA
Se on ensimmäistä kertaa vieraassa paikassa opiskelemassa Vilesarin järjestämällä varsojen käsittelykurssilla. (Kuva: Vilesar)

Me Rohanin kanssa edettiin kaksi päiväisellä kurssilla huimaa vauhtia ja lähtöpäivänä uskalsin ohjasajaa sitä ekan kerran ilman taluttajaa aakealla laakealla alueella. Tässä video siitä ikimuistoisesta hetkestämme:
(Marjo kun ei koskaan saanut editoitua tätä kurssia loppuun)




HUHTIKUUSSA 2013
Se saa ensimmäisen ratsastajan selkäänsä.

TOUKOKUUSSA 2013
Se on ensimmäistä kertaa irtoaisat perässään ja vetää niitä maata vasten kuin olisi aina niin tehnyt räminästä huolimatta.

Se on ensimmäistä kertaa toisella käyttämällämme kentällä ja ylittää puomeja ohjasajossa.

KESÄKUUSSA
Se viettää ansaittua kesälomaa ainoana ruunana orien keskellä.

HEINÄKUUSSA 2013
Se näkee ensimmäistä kertaa kavereittensa kanssa sateenvarjon ja aiheuttaa joukkohysteriaa.
Saavutus sekin :)

ELOKUUSSA 2013
Se on jo unohdettu ;)

SYYSKUUSSA 2013
Se vetää ensimmäisen kerran laahaa ja rengasta.

LOKAKUUSSA 2013
Mä istun sen selässä ensimmäistä kertaa.
ja se tähtää heti siitä intoutuneena estekentille.

MARRASKUUSSA 2013
Ensimmäistä kertaa se kantaa selässään "kahta ratsastajaa".
(Mun toinen kerta sen selässä. Bellan ensimmäinen.)
Sekä toimii "lasten" talutusratsuna maastossa.

JOULUKUUSSA 2013
Se vetää ensimmäistä kertaa perässään rekiaihiota, jossa
MÄ ISTUN!!!!!!!!


Tässä vielä kuvakooste myös Rohanin toisenlaisesta saavutuksesta, nimittäin hevosen näköiseksi tulemisesta.





Marjo vastaa:

Käyttöajomestaruushopea!

Nemon syntymää ei voi mitenkään laskee minun saavutuksekseni hevosen kanssa (kyllä se oli ihan Lotan ansiota), eikä äitiyslomailevan tamman kanssa oikein mitään ole tehty. Nemon kanssa en taas osaa eritellä mitään yksittäistä saavutusta miltään osin. Kaikki se, mihin olemme Nemon kanssa edenneet, on ollut suurta saavutusta. Suhteen luominen heti varsasta saakka, talutusharjoitukset, maastoreissut, ensimmäisen junan kohtaaminen, kaikki on ollut merkityksekästä ja hienoa.. Käyttöajomestaruuksiin osallistuminen ja yllättävä sijoitus on varsinainen ainoa saavutus tältä vuodelta.

Käyttöajossa ja ratsastuksessa ratkottiin tosiaan ensi kertaa vuonohevosten mestarit molemmissa lajeissa. Osallistuimme myös ratsastukseen, mutta panostus siihen oli täysin olematon ajoon verrattuna. Etenkin, kun ajosta tuli saavutettua jo enemmän kuin uskalsin odottaakaan, oli seuraavana päivänä tankki aika lailla tyhjä koko pitkän päivän odottelun jälkeen ratsastusradalle lähtiessä..

Treenaaminen mestaruuksiin oli melko vähäistä, kun ponit tosiaan viettivät täyttä kesälomaa kaukana kotoa. Pääsin onneksi muutaman kerran ajamaan kisavaunulla ja kisaympäristössä, kun kisat pidettiin ponien kesälaidunpaikassa. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuikin varsan kohtalo - otetaanko kisaan mukaan vai ei? Yritin liikuttaa Lottaa ilman varsaa ennen kisoja pariin otteeseen, mutta tulos oli lähinnä surkea. Ratsain tamma ei keskittynyt yhtään, jos varsa jäi matkasta, ja ajaenkin käytös oli jotain ihan muuta kuin normaalia Lottaa. Lähdimme silti ilman varsaa radalle. Oikeastaan tämä vaikutti vain parissa tehtävässä. Ensinnäkään tamma ei olisi malttanut seistä paikoillaan missään pysähdyksissä, mutta näistä vielä jotenkin selvisimme. Suurimman haasteen aiheutti peruutus. Peruutuspaikalle palasimme takaisin laitumen läheisyyteen, mihin Nemo oli jäänyt, mutta eihän sitä enää näkynyt aidalla norkoilemassa. Tässä vaiheessa Lotalle tuli hätä päästä selvittämään, mihin varsa on kadonnut..

Kisaradalle lähtöä odotellessa..

Kentällä pujottelutehtävässä. 

Ahtaan käännöksen sisäänajo. Lotta itselleen epätyypillisen terhakkaana ;)

Malttoi se kuitenkin apuja kuunnella, vaikka ajatus harhaili. 

Tarkkaa pohdintaa.. Kisakuvat: Jonna Heino

Nemo jäi laitsalle odottelemaan. Kuva: Jonna Heino

Palkintojenjaossa. Kuva: Sanna

Ja vielä pakollinen pokaalikuva yhdessä päätähden kera!

Tulokset.

Video on julkaistu jo aiemmin blogissa, mutta tässä kisarata videolla:




Lupasin joskus kilpailun jälkeen, että kirjoittelen vielä tarkemmin tehtävien kulusta ja tuomarin kommentit muun muassa alkutarkastuksesta. Jäipä sitten (yllättäen) sekin tekemättä. Ja nyt minulla ei ole käsissäni kisapapereita, joissa arvostelut ovat. Aina näin.. Sen verran muistan, että eräs kommentti jäi kovasti ihmetyttämään. Tarkkaa sanamuotoa en muista, mutta arvostelussa ajon aikana todettiin jotenkin, että tamma kulkee liian hitaasti/tahmeasti tai jotain kuitenkin verkkaisesta tahdista. Alkuun se tosiaan lähtikin kuin pieni etana, kun tajusi raukka joutuvansa liikenteeseen ilman varsaa. Vaan loppuradan Lotalla oli tosiaan kiire ja hätä varsan perään, joten miun nähdäkseni Lotta kulki erittäin reippaasti radalla! Huomattavasti tahdikkaammin kuin mitä sen normaali käynti olisi ollut… Joten katsotaan vaan, jos vielä joskus päästään kisoihin mukaan, sitten ainakin matelemme etanavauhdilla radan läpi, kun ei ole enää varsaa rasitteena :) Toiveena ja haaveena on tietysti päästä osallistumaan myös ensi vuonna! Sitä ennen on vaan paljon mahdollisia muuttujia matkassa, joten aika näyttää..

Seuraavan päivän kysymys: Mikä on tavoitteesi hevosesi kanssa/hevostelussa tulevalle vuodelle/vuosille?