blakke ,

Kysymyksiin vastauksia osa 1

7/29/2016 02:17:00 ap. marjo 1 Comments

Kuva: Siri


Suuren suuri kiitos kaikille kysymyksiä jättäneille! Kylläpä osasitte taas laittaa pahoja kyssäreitä tulemaan, täytyi oikein jäädä pohtimaan joitain vastauksia, vaikka pääasiassa yritinkin lonkalta kirjoittaa mitä ensimmäisenä mieleen tulee. Osaan oli vaikea vastata järin tähdentävästi, mutta yritän nyt kuitenkin ottaa ainakin jollain tasolla kantaa kaikkiin kysymyksiin :)

-----
Lähinnä olisi juuri kiinnostanut miksei Rouskulla ole tehty sen kummempia sitten sen rekionnettomuuden ja ratsukoulutuksen jälkeen? Ja harmittaako kun toinen veljeksistä on itse rauhallisuus jo tuossa iässä ja toinen taas täysin vastakohta?

Onhan Rouskulla tehty vaikka mitä, etenkin rekionnettomuuden jälkeen, siitä on jo vuosia aikaa! Lähes kaiken tekemättömyyden (parilta viime vuodelta) selittää Sirin raskaus ja pieni lapsi kotona. Onhan tässä välillä ollut muitakin ihmisiä remmissä, mutta Siri pääasiassa toki itse on hevosensa kanssa touhunnut, ja vauva-arjen keskeltä se ei vaan onnistu ihan samaan malliin kuin aikana ennen toista lasta..

Itse asiassa poikien luonteet ovat hyvinkin samakaltaiset, ja Rousku on monelta osin jopa Nemoa rauhallisempi. Vai pitäisikö sanoa laiskempi? ;) Jos Nemo olisi myös ruuna, luultavasti se olisi yhtä "pystyynkuollut" kuin veljensä, mutta onneksi siitä välillä löytyy edes pieni pilkahdus aktiivisuutta. Ehkä. Suurin ero lienee siinä, että Nemolla on itsevarmuutta ja luottamusta selvästi enemmän. Rousku on reaktioissaan dramaattisempi ja reagoi herkemmin vähän kaikkeen, mutta silloin kun kaikki on "just fine", niin eipä sekään juuri viitsi kinttujaan turhaan liikauttaa.




Onko Nemolla näyttelytavoitteita?

Tuloksellisia tavoitteita ei ole :) Käytöstavat olisi joskus ihan kiva opetella.. Nemo on ollut yhden harjoitusnäyttelyn best in show, ja siinä on jo paljon enempi, mitä olisin osannut ikinä odottaa. Toki norjalaisen tuomarin sana on ainoa, joka merkitsee (tai Hippoksen, mutta sitä ei enää tulla saamaan), ja varmasti vielä joskus käymme näytillä myös norjalaisen tuomarin silmän alla. Kakkospalkinto olisi kova sana, mutta olen kyllä täysin varautunut myös kolmoseen, mitä enempi oletankin tulevan.


Vuosi sitten harjoitusnäyttelyn BIS1.


Oletko koskaan harkinnut sen ruunausta?

Olen harkinnut moneenkin kertaan, ja luultavasti joskus sen tulen tekemäänkin. En vaan ole vielä pitänyt asiaa millään tavoin ajankohtaisena, enkä millään haluaisi Nemoa ruunata. Joten jatketaan vaan harkintaa ;)

Oletko harkinnut sen kantakirjausta?

En oikeastaan. Tai toki se muinoin varsan kanssa oli mielessä, muttei juurikaan enää. Ei se tulisi pääsemään kantakirjaan, joten turhaa ajan ja rahan haaskausta ja hirmuista stressiä aiheuttaisi edes yrittää. Sinänsä harmi, koska Nemon luonne on sellainen, että sitä soisi periyttää eteenpäin koska tahansa.

Mitkä ovat omasta mielestäsi Suomen 5 hienointa vuonista?

Joskus aiemminkin on kyselty suosikkioreistani Suomessa, ja tällöin jo totesin, etten ala julkisesti arvostelemaan tai vertailemaan mitään hevosia :) En siis aio myöskään listata viittä suosikkiani, koska "hienonkin" voi määritellä niin monella eri tavoin. Toisella on upea rakenne, toisella luonne, kolmannella jouhet ja neljännellä vaan erilainen väritys, joku loistaa kouluratsuna ja joku työhevosena. Jonkun eteen on vaan tehty niin järjetön määrä töitä, että ankanpoikasesta on puhjennut joutsen. Kaikki ovat omalla tavallaan hienoja ja upeita eläimiä, eikä monia ominaisuuksia voi vertailla, vaikka yrittäisikin.

Missä iässä Nemosta alkoi paljastua, että se on niin rauhallinen? 

Oikeastaan heti ensimmäisinä päivinä syntymän jälkeen. Nemo on ollut aivan uskomattoman iisi ja lunki tapaus jo pikkuvarsana käytännössä kaikessa. Samanlainen kuin äitensä oli tuohon aikaan :)


Nemo toista kertaa talutuksessa vajaa 3-viikkoisena. Löysällä narulla löntystellen mentiin koko matka.


Oletko ajatellut että ajon lisäksi Nemolla ratsastettaisiin? 

Juu totta kai!

Minkä kokoinen Nemon säkä on?

Viime kesänä se mitattiin virallisesti 142cm, voisin kuvitella sen nyt sentin-pari kasvaneen..?

Haluaisitko Nemosta varsoja joskus?


Jos varsoista tulisi puhdasrotuisia vuonohevosia niin toki, mutta koska tämä ei ole mahdollista, niin tilastovarsoja en siitä missään nimessä halua syntyvän!

Vieläkö ajatte puita ja äestätte tulevaisuudessa?

Ehdottomasti, jos vaan mahdollisuuksia tähän löytyy! Haaveissa olisi myös kokeilla muita hevosvetoisia työvälineitä, kalusto vaan puuttuu. Eli jos sinulla lojuu nurkissasi jokin vanha hevostyöväline käyttökuntoisena (tai pientä fiksausta vailla), niin laitapa koodia tulemaan ;) Tarvetta olisi ainakin haravakoneelle. Niittokonetta en ehkä uskaltaisi hevosen perään laittaa, ja auraus on kuulemma niin haastavaa touhua, että saa nähdä tuleeko sitäkään ikinä edes kokeiltua.. Talvella voitaisiin kehitellä jokin toimiva lumiaura, ja kesällä ruohonleikkuri olisi kiva, jos joku sellaisen vaan tekisi.


Toivottavasti vielä joskus päästään tätä tekemään!


Aijotko ratsuttaa Nemon itse vai kutsutko ratsuttajan?


Hih, enhän minä osaa ratsastaa. Joku ammattilainen tai muu osaava henkilö saa kyllä osallistua koulutukseen. Se koska ja missä ja millä intensiteetillä haluan jonkun muun selkään, on vielä täysi arvoitus. Ainakaan tämän vuoden puolella ei ole aikomusta kutsua ketään ratsuttajaa remmiin, mutta vuoden päästä voisi jo alkaa harkita asiaa. Siihen asti opetellaan vaan omatoimisesti helppoja juttuja ja totutellaan ratsastajaan kyydissä.


Joku muu voi hoitaa hevosen eteenpäin viemisen.. Niin mää keskityn ihan muihin juttuihin :D

Mille tasolle haluaisit että Nemo koulutettaisiin?

Enpä ole oikeastaan edes ajatellut asiaa. Olisihan se kiva toki mahdollisimman pitkälle viedä, mutta tämä vaatisi jonkun innokkaan ja osaavan ratsastajan säännöllisesti kuvioihin mukaan. Kovin mielelläni antaisin Nemon vaikka kisakäyttöön sopivalle kuskille, olisi hienoa kiertää mukana seuraamassa Nemoa kisoissa, itseäni moinen touhu ei vaan kiinnosta yhtään, eikä toki taidotkaan riittäisi. Eli jos joku innostuisi hevosta kouluttamaan eteenpäin, siitä vaan. Minulle riittää, kunhan maastossa ohjaus pelittää ja joskus voidaan jotain koulukiemuroita kentälläkin treenata. Hyvä olisi toki, jos Nemon taso ylittäisi omani, jotta voisin itsekin oppia lisää hevosen kanssa..

Kuinka usein maastakäsittelet Nemoa, onko sinulla jotain suosikkipuuhaa maastakäsittelyyn?

Liian harvoin. Pitäisi melkein tarkistaa kalenterista, mitä tämän vuoden puolella on tehty, mutta pari kertaa kuukaudessa voisi olla melko lähellä totuutta? Jos siis puhutaan ihan siitä, että vien hevosen kentälle ja teen jonkun suunnitellun ja tavoitteellisen harjoituksen sen kanssa.

Ehdottomasti eniten on treenattu kropan käyttöä. Naksun kanssa tehdään melkein aina etu- ja takapään väistätykset, peruutus ja pohkeenväistöjä. Vähitellen yritän näihin kasvattaa kestoa ja saada reaktiot aikaan ilman fyysistä kosketusta hevoseen. Nemolla vaan tuppaa menemään herne nenään, jos se ei heti saa vahvistusta tehtyään oikein, joten vielä opetellaan kärsivällisyyttä.. Maahanmeno on myös ollut yksi suosikkijuttu tämän vuoden puolella, ja välillä sekin onnistuu jo hyvin nopeasti pyynnöstä.


Tätä on reenattu muutaman viime kuukauden aikana.

Miten reagoisit, jos Nemolle tulisi kesäihottuma? Onko se kuinka yleinen vaiva vuoniksille?

En tiedä yhtäkään vuonohevosta, jolla olisi kesäihottuma. Toki näitä silti voi olla, mutta en vaan ole sattunut niistä kuulemaan. Uskallan siis väittää, että ei se ainakaan yleistä ole. Voisin kyllä kovasti ihmetellä, jos sellainen ilmaantuisi! Kaipa se olisi vaan suunnattava ostamaan ötökkäloimi (joka ehkä hajoaisi noin viidessä minuutissa) ja yritettävä elää asian kanssa..

Kuinka monta kertaa viikossa käyt tallilla?

Nyt kesällä olen käynyt ehkä harvemmin kuin talviaikaan. Piti oikein tarkistaa kalenterista käyntimäärät ja viimeisen kymmenen viikon aikana ne ovat olleet seuraavat: 

Mitä kuolaimia Nemolla käytetään?

Ei tällä hetkellä muuta kuin nivel-viiksikuolainta. Tarkoitus olisi käydä ostamassa sille kolmipala-viiksikuolain, kunhan vaan saisin aikaiseksi. Haluan sille niin pehmeän ja suuystävällisen kuolaimen kuin mahdollista, ja pitkän pohdiskelun jälkeen tullut siihen tulokseen, että riittävän ohut kolmipala olisi paras valinta? Ja viikset toki haluan säilyttää, ajokäytössä etenkin ne ovat melkeinpä pakolliset, sekä muutenkin erittäin hyvä apu nuoren hevosen kanssa. Lisäksi Nemolla käytetään sidepulleja kuolaimettomista vaihtoehdoista.

Mitä mieltä olet esim. turpiksista, apuohjista ja kovista kuolaimista? 

En koe niitä mihinkään tarvitsevani, ainakaan Nemon kanssa, joten en oikein osaa sanoa mielipidettäkään..? Olen käyttänyt kovempia kuolaimia tai alaturparemmiä muilla hevosilla omistajan tahdon mukaan, mutta en ole sen kummemmin tuolloin perehtynyt näiden sielunelämään ja käytön syihin, joten paha niistäkään mennä sanomaan mitään. Sen verran voisin todeta, että jos hevosella on aina käytössä esimerkiksi kova kuolain, pitäisikö siihen miettiä syitä tai ratkaisuja? Jotenkin näkisin nämä enemmän väliaikaisina apuvälineinä tilanteessa X syystä Y, joista olisi hyvä pyrkiä kohti pehmeämpiä vaihtoehtoja? Poikkeuksena voisi kuitenkin todeta ajossa ison kuorman kanssa, paljon ihmisiä kyydissä, työkone perässä jne. , että kova kuolain on ihan hyvä turvallisuustekijä.

Onko Nemo elämäsi hevonen?

En tiedä.. Jotenkin tuntuu niin hölmöltä määritellä "elämäsi hevosta, koiraa, miestä tai mitälie". Mistä senkin sitten tietää? Jokainen eläimistänikin on omalla tavallaan tärkeä ja rakas. Tuntuu epäreilulta sanoa, että joku olisi enemmän "elämäni eläin" kuin jokin toinen. Ehkä jonkun kanssa persoonat kohtaavat paremmin, koulutus on viety pidemmälle ja yhteispeli toimii paremmin kuin jonkun toisen kanssa, tekevätkö nämä siitä sitten jotenkin rakkaamman ja enemmän omaan käteen sopivan? 

Ennemmin olisin aikanaan sanonut, että Lotta on elämäni hevonen. Sen tamman kanssa on niin pitkä ja upea yhteinen taival takana, niin ikimuistoisia ja hienoja hetkiä, sekä täydellistä ja toimivaa yhteistyötä, että Lottaa paremmin minulle sopivaa hevosta on vaikea löytää. Mutta nyt taas Lotta on niin muuttunut, etten voisi kuvitellakaan tekeväni sen kanssa samoja asioita, mitä muutama vuosi sitten. Koko hevonen tuntuu lähinnä vieraalta. Nemo taas on kovaa matkaa vauhdilla kohti emänsä asemaa, mutta Nemon kanssa on kaikki vielä niin lapsenkengissä verrattuna Lottaan, ettei toki olla lähelläkään samoja kokemuksia, mitä Lotan kanssa on päässyt syntymään. Nemo on kuitenkin monella tapaa tasaisempi ja varmempi kuin Lotta (noh, tammat on aina tammoja), että Nemon kanssa voi olla vielä hienompia hetkiä edessä, mihin Lotan kanssa on päästy.. Who knows?

Enkä usko, että Nemo tulee olemaan viimeinen oma hevoseni. Olisi siis epäreilua kutsua sitä nyt elämäni hevoseksi, sillä jos ja kun uusi kaviokas joskus astuu kuvioihin, toki haluan sen kanssa yhtä toimivan ja luottavaisen suhteen, mitä meillä on Nemon kanssa..


Niin rakas. Päivää ennen varsomista.


Miten päädyit vuonohevosten pariin?

Olen ihastunut rotuun jo pikkulikkana - ehkä eniten Lena Furbergin sarjakuvien kautta? En oikeastaan edes tiedä, mistä suurin kimmoke rotua kohtaan tuli, mutta se on kuitenkin lähtöisin jo ajalta, kun en edes ollut oikeiden hevosten kanssa missään tekemisissä.

Lottaan tutustuin vuonna 2001, kun aloin hoitaa samalla tallilla asuvia kahta muuta ponia. Vaikka pitkään touhusin näiden muiden ponien kanssa, oli Lotta toki aina jotenkin kuvioissa mukana ja läsnä, pääsin joskus sillä ratsastamaankin. Kun Lotta sitten varsoi kesällä 2003, se oli menoa se. Varsasta tuli minulle kuin oma seuraavan viiden vuoden ajaksi, ja sen jälkeen ei ole ollut paluuta pois vuonohevosten parista.. Enkä kyllä vaihtaisikaan!



Minä ja Lotan ensimmäinen varsa vuonna 2003.

Osaat varmaan kertoa kuitenkin, että tehdäänkö Rouskulla nyt siis mitään vai onko se vaan laitumilla? Entä Lotalla?

Rousku on itse asiassa palailemassa taas aktiivisesti hommiin :) Uusi ihana ihminen on astunut kuvioihin, ja Rousku tuntuu löytäneen parhaan mahdollisen henkilön kanssaan työskentelemään! Jos Siri on tästä halukas kirjoittelemaan ratsastajan luvalla, niin hän saa itse kertoa enemmän. Alkukesän Rousku onkin viettänyt pääasiassa laidunlomaa velipojan liikutuksen alaisena (lue: Nemon nyrkkeilysäkkinä).

Lotta on nyt kesällä ainakin jossain määrin palaillut ajohommiin, viime talven aikana se viettikin täyttä lomaa monta kuukautta..

Jos teettäisit itsellesi Nemosta varsan, minkä/millaisen tamman valitsisit?

Jos siis kuvitellaan, että Nemo olisi kantakirjattu ori, varsasta tulisi vuonohevonen ja minulla olisi mahdollisuus käyttää mitä tammaa tahansa? Koska Nemo on niin raskas ja vanhanmallinen, valitsisin toki huomattavasti modernimman ja siromman tamman. Itse asiassa voisin käyttää jopa omaan mieleeni hieman ylikevyttä tyyppiä, josko varsa saisi hivenen pidemmät jalat ja kevyemmän rungon.. Tammalla tulisi ehdottomasti olla hyvät ja suorat jalka-asennot sekä hyvä käyttöhevosen luonne. Myös suvun tulisi olla itseäni miellyttävä, mieluusti hyvä norjalainen tammalinja taustalla, niin eiköhän sieltä ihan kiva varsa tulisi ;)

Jos saisit valita itsellesi minkä tahansa suomalaisen vuonohevosen (ideaalimaailmassa jossa ei ole pulaa ajasta, rahasta ja tilasta) minkä/mitkä haluaisit?

Tämä menee vähän samaan kastiin edellisen kysymyksen kanssa hienoimmista vuonohevosista, mutta koska olen aina ollut täysin rakastunut yhteen Suomessa majailevaan vuonohevoseen, ja ehkä täällä blogissakin joskus kehunut sen maasta taivaisiin, voisinpa tähän vastatakin. Naust Flinka on kutakuinkin sellainen tamma, josta olen aina haaveillut. Se on valkohallakko (my biggest dream!), sillä on mahtavan pitkä ja paksu otsatukka (my second biggest dream) ja lisäksi sillä on upea I-palkinnon kantakirjatamman rakenne ja mahtavat liikkeet. Eikä tuo luonnekaan tunnu olevan huonoimmasta päästä. Nasu on vaan kertakaikkisen upea paketti. En toki haluaisi viedä tätä ihanaa tammaa pois omistajiltaan, mutta jos samankaltaisen (nuoren!) tamman jostain löytäisin, niin sellaisen kyllä haluaisin.

Mitkä ovat (olleet) mielestäsi hienoimpia tosielämässä näkemiäsi vuonohevosia?

Melkeinpä kaikki orit Norjan oripäivillä! Samoin Tanskasta jäi mieleen ori Athos, joka esiintyi PM-kisojen aloitusparaatin kärjessä sekä kahden hevosen koulunäytöksessä.


Oma suosikkini Norjasta 2009, 3-vuotias Svoras Isak.


Myöskin upea punahallakko ori Kneist Norjassa 2009.

Athos Tanskassa vuonna 2007

Athos loimi päällään. En tiedä mitä tästä hevosesta nyt ajattelisin, mutta upea kouluratsu se oli kyllä.

1 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo ,

Viimeisimpiä puhelinkuvia

7/25/2016 01:00:00 ap. marjo 3 Comments

Olenpa ollut laiska roudaamaan kameraa mukanani viime aikoina, hyi minua! Puhelimella sen sijaan on aina välillä tullut kuvia napsittua, ja kun en ole näitä muutoin saanut mukaan postauksiin, niin keräsin nyt erikseen muutamia puhelinotoksia yhteen läjään. Pinoon. Litaniaan. Apua miten tämän voi nettiaikana sanoa?!

Kiitoksia muuten suuresti kaikille kysymyksiä jättäneille, vielä ehtii käydä laittamassa lisää kysymyksiä tulemaan!


Pojat siirtyivät jokin aika sitten omaan tarhaansa laiduntamaan. Toinen lauma syö nyt poikien laitumen viereistä lohkoa, joten otettiin pojat pois aidan toiselta puolen..

Tämä onkin näillä keleillä hyvä ratkaisu, niin on herroilla taas pihatto käytössään. Eivätpä nuo päivisin kuumalla kelillä muuta teekään kuin nuokkuvat pihatossa. Sateella ne taitavat olla kaikkein tyytyväisimpiä laiduntajia? Ehkä yöllä myös..?

Veljekset kävivät piiiiitkästä aikaa yhdessä lenkillä!

Kieltämättä mukavampaa itsekin on kävellä kuin istuskella Jelpparin kyydissä lenkin ajan. Nemokin liikkuu näin reippaammin :D (tosin reippaasta ei voi missään nimessä puhua kummankaan hevosen kohdalla.. 8km käveltiin, hiki tuli)

Ajolenkkien päätteeksi Nemo heittää levyiksi tyypillisesti heti portin taa. Onhan tuo hake varmasti mukavan karheaa piehtaroida.

Ihana elämä ja kaunis polle :'D


Paahtavan ilta-auringon paisteessa.

Oli pakko napata kuva, kun Nemo muka näytti aktiiviselta! No näkeehän tästä toki myös sen muhkean muodokkaan takamuksen :D

Ja vielä yksi kuva kävelyreissulta. 

Aina yhtä reipas lenkkeilijä! Not.

Hei mää siivosin! Kuten taisin mainita.. Nemon varustenurkkaus tyhjäksi, puunaus ja kamat uudelleen siististi paikoilleen. Nyt se taitaa olla taas räjähtänyt käsiin. Miksi mulle aina käy niin??

Nemo ja Fiona <3

Tältä näyttää vuonon ylikasvanut harja. Tosin sitä ihmettelen, mistä tulevat nuo niin selkeät kaksi erillistä kerrosta?? Miksi niitä on kaksi?

Peräkärryn perään sovittelua. Hypin ja pompin ja riehuin tuolla kyydissä minkä irti sain. Nemo vaan möllötti.


Kivennäistä naamaan. Hevoset eivät siis syö muuta kuin vapaata ruohoa maasta ympäri vuoden tai heinää tarpeen mukaan lisänä (talvella tietty) sekä kivennäistä.

Tällainenkin ihme oli pakko ikuistaa, kun Nemo yllättäen nosti pään ylös ja korvat pystyyn ennen lenkille lähtöä. Ihan itte. Ja hei huomaatteko suurimman ihmeen: alahuuli on samassa tasossa ylemmän kanssa!

Juttelin jokin aika sitten vuokranantajallemme, onko hän ikinä ajatellut että rakennuttaisi uuden terassin aiemman "kyhäelmän" paikalle. Vielä nyt kun on juhlatkin tulossa piakkoin. No siitähän se ajatus sitten lähti..

Hiukka päteviltä parilta työmieheltä meni reilu päivä rakentaa uusi terassi tyhjästä alkaen! Komea siitä tuli :) Että saas nähdä mitä mie seuraavaksi keksin, kun viime kesänä rakentui niin hienosti hevosten pihattoon laajennus.. Ainahan sitä jotain puuhailtavaa riittäisi, vai mitä?!


3 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo ,

Kysymyspostaus!

7/22/2016 11:31:00 ap. marjo 16 Comments


Eipä tämä lomalla bloggaaminen nyt järin aktiivisesti lähtenyt käyntiin.. Ja itse asiassa taukoa on tulossa vielä lisääkin, joten haluan saada ainakin yhden postauksen valmiiksi ajastettua myöhempää julkaisua varten. 

Pitkään aikaan ei ole ollut ohjelmassa kysymyspostausta, joten laitetaan sellainen alulle! Kaikesta saa kysyä, mutta varmiten vastauksen tulee saamaan Nemoon liittyviin kysymyksiin. En usko, että Siri on innokas vastailemaan, joten tietyissä määrin voin yrittää vastata myös Sirin puolesta, mutta en siis läheskään kaikkeen Rouskuun liittyen.. Myöskään Lotan kuulumisista ei ole hirmuisesti kerrottavaa, vaikka pian olisikin tarkoitus piipahtaa muorin kanssa ajelemassa. 


Mutta nyt areena on teidän, joten kyselkää vapaasti, mikä mieltä askarruttaa! :)

16 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo ,

Uusi pala historiaa

7/17/2016 04:31:00 ip. marjo 6 Comments


Meillä on tässä vuokranantajamme kanssa ollut puheissa, että hankkisimme vanhat kiesit. Tilan isäntä haluaisi kiesit tilan kalustoon, ja minä totta kai Nemon kanssa ajeluun. Tällä erää Nemo onkin tilan ainoa hevonen, joilla voi edes isommilla vaunuilla ajella, joten molemmilla on sopivasti oma lehmä ojassa.. :) 

Kävimmekin jokin aika sitten Ypäjällä T:mi Kiesimestareilla tutustumassa vanhoihin eri tyyppisiin vaunuihin. Oli aivan mielettömän hienoa käydä, sillä Jennillä oli jos jonkinlainen valikoima vanhoja hevosvetoisia välineitä! Samalla meille varsin hyvin selkeytyi, millaisia vaunuja itse kaipaisimme ja millä budjetilla sellaiset saisi. Sovimmekin siis Jennin kanssa, että hän ottaa yhteyttä, jos toiveitamme vastaavia vaunuja tulee vastaan.


Sen sijaan kävikin pieni ylläri, ja tässä aivan lähellä oli huutokaupassa vanhat hevosvaunut mukana. Emme menneet huutokauppaan - sillä kuka siellä nyt jaksaa päivän istua, kun ei edes tiedä millaiset vaunut on kaupan. Vaan toista reittiä nämä vaunut nyt kuitenkin ovat pihassa! Vielä on hieman epäselvää, jäävätkö ne meille vai eivät, mutta vahvasti näyttää siltä, että ne ovat nyt uuden kodin löytäneet...


Tämä malli ei ole aivan sellainen, mitä alunperin ajattelimme, mutta vaunujen hyvä kunto ja huokea hinta puhuvat puolestaan. En tiedä näistä toistaiseksi juurikaan muuta kuin alkuperän sijoittuvan Ruotsiin ja ikää olevan toistasataa vuotta. Eiköhän tässä pyritä kuitenkin lisää selvittelemään. Minua kiinnostaa valtavasti, kuka ja missä ja koska näillä on ajanut! 


Mutta kyllä Ruotsissa osataan. Olen oikeastaan kaikessa sitä mieltä, että ruotsalaiset osaavat ja tekevät aina paremmin kuin Suomessa.. (noen kai ihan aina ;)) Oikeasti kyllä nostan hattua Ruotsin suuntaan monessa eri seikassa ja nämä vaunut ovat yksi niistä. Upeaa käsityötä pitkän ajan takaa ja todellakin huolella tehty. Myös Nemon valjaat ovat ruotsalaiset, joten me olemme nyt vallan kallistuneet lännen suuntaan. Tosin Suomen ajokulttuuri kun on vahva sekoitus itää ja länttä, eikä Suomessa mitenkään turhan vauraitakaan olla oltu tuossa viimeisen vuosisadan aikana, on Suomessa hevosvetoista peliä ollut ties minkä näköistä. Siinä mielessä hyvä, että sekä valjaat että vaunut ovat Ruotsista, sillä kerrankin aisat ja tamppikiinnitys olivat suorilta yhteen sopivat! 


Vaikka myyjä vakuutteli, että vaunut ovat ajokuntoiset, on meille nyt tulossa vielä Jenni Kiesimestareilta nämä katsomaan läpi. Ainakin uutta maalipintaa ne kaipaisivat, ja itse en uskalla sen kummemmin ajella ennen ammattilaisen lausuntoa kunnosta.



En tiedä, kauanko nämä ovat Suomessa olleet, tai koska niissä on viimeksi hevonen ollut kiinni, mutta ainakin viimeisin maalaus lienee vuodelta -83 Ruotsista. Ihme kyllä, vaunuissa ei ole mitään tietoa niiden valmistajasta. Yleensä kyllä kaikilla on ollut tapana oma työnsä merkitä! Toki voi olla, että tieto on pudonnut matkasta vuosien varrella..



No ainakin nyt vaunut ovat taas olleet hevosessa kiinni! Nemolla niillä eilen ajeltiin ja hyvin meni. Rautapyöristä kuului taas aivan uudenlainen ääni aiempiin vetokamppeisiin verrattuna, varsinkin kovalla soralla kulkiessa, mutta eipä Nemo korvaansa lotkauttanut. Ensi kertaa meillä on myös kaksiakseliset vaunut, jotka on mahdollista aja täysin linttaan ja ympäri, joten tarkkana saa olla myös kuski.



 Mutta onpa tämä aika huikeeta - ei muuta kun suunta kohti hääajoja! (joo ehkei ihan vielä kuitenkaan ;))

6 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

koirat ,

LOMA(reissulla)!

7/15/2016 10:24:00 ip. marjo 1 Comments

Mä oon niiiiiin lomalla. Ai että. Ei haittaa edes nämä kelit, vaan loma alkoi nyt. 

Tänäpä vähän reissattiin taasen. Kuskin kanssa rehvit tallille, Virpi apukäsiksi, heppa koppiin, kamat kasaan ja menoksi. Miten kätevää. 



Tällä kertaa päädyttiin maisemiin, missä ei ollutkaan muita hevosia. Nemoa alkuun vähän jänskätti, totta kai kun uusi paikka ja kopilla tultiin paikalle. Itse asiassa koko matka taisi olla jotenkin outo, sillä ensimmäistä kertaa hevonen tuli miltei vauhdilla ulos heti, kun takaa puomi irrotettiin. Nemon kanssa on aina kaikki kuljetukseen liittyvä tehty hitaasti ja viivytellen, ettei se vahingossa oppisi kiirehtimään ja ennakoimaan asioita.. Ja lähtiessä tulikin sitten pienoinen kuljetusongelma, siitä lisää myöhemmin.


Alkuun vähän palloiltiin ympäriinsä ja katseltiin maisemia. Ihan kiltisti Nemo käyttäytyi, vaikka vähän jännittynyt olikin. Kovasti kaikkea piti ihmetellä ja tutkailla. Ilmeisesti sateessa kastunut ja matkan aikana kuivunut turkki ärsytti taas niin kovin, että Nemo ilmaisi hyvin suurieleisesti haluavansa piehtaroida juurikin nyt!


No senkus piehtaroit sitten..



Yksi asia jännitti kuitenkin kaikista eniten. Eipä Nemo ole tuollaista kummastusta nähnyt ainakaan kahteen vuoteen. Se näkyykin tuossa ylemmässä kuvassa taustalla.. Kovin outo juttu. Niin paljon aakeutta ja laakeutta ja vaaleutta.


Pitäähän sitä nyt vähän varoen lähestyä. Ja pöristä sille. Ja välillä vähän säpsähtää karkuun. Varovasti kaulaa kurkottaa, jos sitä uskaltaisi haistaa. Ei ehkä uskalla kuitenkaan, sehän liikkuu koko ajan! Parempi vaan tutkailla kauempaa ja valmistautua syöksymään karkuun, jos se yllättäen vaikka syökin pieniä poneja?


Mutta kuten kaikki tiedämme, on pienen pyöreän vuonohevosen herkkumaha loputon. Mitäpä ei nuori herra tekisi leivänkannikan eteen?


Jep, pian siellä oltiin järvessä yltä ja alta litimärkinä kaatosateessa. Kunhan Nemo selvisi rannan tuntuman suojavallin yli ja uskalsi kavionsa kastaa, sen jälkeen se oli menoa. Minä sain jo todeta, että pakko se on käydä ottamassa takki pois päältä ja jatkaa pidemmälle, sillä tämä hevonenhan on kyllä tulossa uimaan!


Monta kierrosta tehtiin järveen ja rannalle, järveen ja rannalle. Nemo tuli reippaasti herkkujen perässä, minä kipittelin edellä ja hevonen perässä. Jossain kohden se aina päätti, että nyt riittää ja suuntasi takaisin rannan tuntumaan. Minä lampsin sitten perässä.


Vettä tuli kuin esterin sieltä, joten kuvasaldo jäi vähän laihaksi. Mutta olipa kiva, että saatiin kuitenkin kuvia Nemon ensimmäiseltä uimareissulta, kiitos Virpille!


Ei Nemolla mikään kiire vedestä pois ollut, mutta annoin sen kääntyä ja palata rantaan aina, kun se itse halusi. Yleensä se kääntyi siinä kohden, kun minäkin pysähdyin, eli kun maksimisyvyys kahlaamiselle alkoi tulla vastaan.


Paitsi etti käytiin me uimassakin saakka! Minä ainakin kävin, ja vahvasti näytti siltä, että myös Nemolla irtosivat kaviot pohjasta viimeisellä rinksalla. Itse asiassa olen melko varma, että jos olisin lähtenyt edellä uimaan kauemmas, olisi Nemo kyllä lähtenyt mukaan.


Se ei vaan näillä varusteilla onnistunut, sillä jos Nemo olisikin päättänyt palata rantaan, enhän minä olisi enää ehtinyt sen mukaan. Täytyy ensi kerralla ottaa kaulanaru hevoselle, jotta voin roikkua siinä kiinni ja hilata itseni kyydissä perässä, jos hevonen päättää poistua paikalta.


Olisi vähän ikävä jäädä yksikseen uimaan ja päästää heppa omilleen rantsuun. Minä kun en ihan ui samaa vauhtia hevosen kanssa. En edes koiran ;)


On tuo otus vaan aikamoinen virtahepo. Näistä kuvista sen kyllä huomaa! Vaikka välillä yrittikin muka näyttää niin ryhdikkäältä ja pörheältä orhilta.


Ei enää paljon harmaammaksi voisi Suomen kesä muuttua! Mutta kesä on kesä ja loma on loma.


Kyllä nyt kerran kesässä kuuluu käydä vaatteet päällä uimassa!


Näin loman alun kunniaksi treffattiin myös ihku shelttivauva, pari kuvaa siis vielä Mesistä :)

"Kun toi isompi haistaa tätä puuta, niin kai munkin pitää..?"

Sylissä on kivaa. Voi tehä kepposia ;)

<3

ps. Lauralle terkkuja! Trimmasin koirien turkit! Enpä edes muista koska viimeksi, niin monta vuotta ehti Laura huolehtia näiden neitokaisten kauneudesta.... 

1 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.