erikoispostaus ,

Syysfiilistelyjä vuosien takaa

9/26/2015 10:55:00 ip. marjo 1 Comments

Mitä enemmän ikää kertyy, sitä useammin tulee palattua ajassa taaksepäin ja muisteltua vanhoja. Nyt kun blogi on ollut pystyssä jo muutaman vuoden, onnistuu se kaikkein helpoiten blogia selaamalla. Tämä onkin ehkä kaikkein tärkein syy, miksi blogin kirjoittaminen on niin tärkeä ja rakas harrastus.

Lotta kotiutui  parin vuoden ylläpidosta syyskuussa 2011 Rousku mukanaan, ja siitä lähtien on elämä ollut miltei täysin Lotan ja tämän varsojen ympärillä pyörivää. Jostain syystä syksyisin on aina tullut raahattua kuvaaja mukaan tallille, joten kävin läpi viime syksyjen ratsastuskuvia Lotan kanssa. Kaikki kuvat ovat aiemmin blogista tuttuja, mutta varmasti uusia lukijoita on tullut mukaan matkan varrella, ja pidemmän aikaa seuranneetkin ovat ehtineet nämä jo unohtaa.

Tarkastellaanpa siis meininkiä Lotan kanssa viime vuosien varrelta. Tänä syksynä tuskin tullaan likimainkaan näitä vastaavia kuvia saamaan, mutta syykin siihen on kovin yksinkertainen: aiemmin ei minulla ollut Nemoa kuvioissa, ja silloinkin kun oli, kulki se vielä äipän matkassa mukana :)

Tänä syksynä 2015
(vertailun vuoksi uudelleen sama kuva, lisää edellisessä postauksessa)


Viime syksynä 2014





Toissasyksynä 2013









Kolme vuotta sitten 2012








Neljä vuotta sitten 2011









Toivottavasti näitä kuvia kertyy vielä monena vuotena edespäin! ♥

1 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo-opetus ,

Kaikki hepat kuvissa

9/25/2015 09:58:00 ip. marjo 4 Comments

Tänään oli harvinainen päivä. Ensinnäkin siltä osin harvinainen, että kaikista kolmesta hevosesta tuli napsittua kuvia samana päivänä. Ja toiselta osin vielä harvinaisempi, sillä kävimme Sirin kanssa yhdessä molemmilla talleilla. Kovin harvakseltaan nykyään talleillaan edes omien hevosten luona samanaikaisesti, saati sitten Lotan luona ja nyt vielä molemmat samana päivänä. Huisia :)

Olin jo aiemmin suunnitellut käyväni ohjasajamassa Nemoa pellolla. Epäilin joskos yksi syy sen haluttomuuteen liikkua ajossa liittyisi perässä vedettäviin kamppeisiin tai valjaisiin. Nemo on opetettu peruuttamaan niin herkästi kosketuksesta rintaan, joten ajattelin josko rintaremmiin tuleva paine olisi sille enemmän ajatus peruuttaa kuin lähteä eteen? Tai jos epätasapainoiset kärryt tuntuvat niin ikäviltä. Tai mikä tahansa valjaisiin ja kuormaan liittyen häiritsee varsaa.

Tällä viikolla on rekkaliikennettä tallin pihassa piisannut.

No pieleen meni tämä epäily, yhtä huonosti Nemo viitsi liikkua myös ohjasajossa. Itse asiassa pieleen meni koko touhu, kun varsa olisi halunnut vaan syödä. Minulla ei oikein hevosen takaa riitä keinoja saada sitä liikkeelle, kun hevonen pysähtyy ja iskee turpansa maahan. Jossain vaiheessa jo pompin, huusin, riehuin ja hakkasin raipalla maata takana, kun herra pysähtyi. Vaan ei. Raippakosketuskin on Nemolle likimain se ja sama. Sitä saisi ihan tosissaan voimalla läiskiä raipalla takamukselle, jos haluaisi sen reagoivan. Ei se raipalla kosketuksesta toki tykkää, ja viimeksi maastossa ajaessakin liikkeellelähdöt paranivat huomattavasti, kun otin oksan käteen ja napautin sillä samalla maiskutuksen kanssa. Toki ohjista vetämällä saa pään ylös, mutta tuntuu niin pahalta kiskoa varsaa suusta jotta saisi pään ylös, ja kovin epäreilulta, kun samalla pitäisi pyytää eteenpäin ja antaa ohjaa. Ei näin.

Tällainen pieni häiriö oli mukana ajoharkoissa

Jotenkin tämä ongelma siis ratkotaan, vaikka avustajalla vieressä raipan kanssa huomauttamassa aina, kun nenä meinaa upota ruohikkoon. Tai pysymällä pois sieltä nurtsilta, as simple as that. Kentälle ei vaan toistaiseksi päässyt, ja siellä liikkuminen on varmaan vielä haasteellisempaa..

Olenpa komea, kun tässä jumitan paikoillani!

"Niinku millä perusteella mun pitäis mennä ekana, häh?!"

"Okei okei, mennään sitten.."


Rousku kuntoili ahkerasti itsekseen tarhan puolella.

Tuolla se veikka menee.

Plussapallona luokses pompin.

Jatkettiin ajoa vielä tiellä, ja siellä menikin aivan nappiin. Ei mitään venkoiluja etenemisessä, ja vaikka käänsin pariin kertaan pois kotoa, kun Nemo varmaan luuli jo pääsevänsä takaisin, silti tosi hyvin matka jatkui. Ei pysähdellyt laisinkaan. Sain vielä tehtyä muutaman tarkoituksellisen pysähdyksen ja kaikki liikkeellelähdöt tulivat parista maiskutuksesta. Aivan loistavaan fiilikseen saatiin siis treenit lopettaa.



Välillä täytyy vähän kattella maisemia.

Boooring..


Tosin täytyy kyllä sanoa, kävin yksin ohjasajamassa Nemoa pienen lenkin maastossa kuluneella viikolla. Koko reissu meni ihan nappiin, kertaakaan en joutunut siirtymään pois hevosen takaa, eikä Nemo jumitellut oikeastaan yhtään. Pari kertaa jouduin maiskuttamaan hivenen kauemmin liikkeellelähdöissä, mutta tosi hyvin se aina lähti. Eteneminen on niin siitä kiinni, millaisella fiiliksellä ollaan liikenteessä..

"Hei mihin ne ruohot hävis??"

Tämä on sitä perus-Nemoa, jollaisena saisi aina pysyäkin.

Ohjasajo täytyisikin ottaa useammin ohjelmistoon kärryttelyn ohella. Meille on valmistumassa uusi upea pinnoitus kentälle, joten eiköhän sitä taas tässä syksyn mittaa hyödynnetä ahkerasti. Reeniä reeniä vaan lisää! :)



Illan hämärässä käytiin vielä Lottaa ja muuta laumaa moikkaamassa. Lara ei olekaan edes nähnyt Lottaa tämän uuteen talliin muuton jälkeen eli neljään kuukauteen. Enemmän ikävä taisi tosin olla vuohia kuin hevosia! 


Aina on aikaa poseerata! :D


Kävin eilenkin Lotan liikuttamassa ja tarkoitukseni oli mennä sänkkärille ratsastamaan. Se suunnitelma jäi kovin lyhyeksi. Ensin tallin pihassa oli sellainen härdelli, että Lotta oli jo ylikieroksilla ja pää taivaissa kun lähdettiin pihasta. Pellolla käveltiin ympäriinsä ehkä vartin verran kunnes luovutin. Suurin osa tästä käynnistä kun oli jotain piffi-paffi-raviteputusta, Lotta hirnui lähes yhtenään, ja sain kaikin voimin sahata tamman päätä rintaan, jottei se olisi lähtenyt kiitämään kotiin. Ihana 23-vuotias meillä! Toisaalta Lotalla on kyllä ollut samantyyppisiä kausia niin monesti ennenkin, etten jaksa edes ihmetellä, huvittaa vaan. Eipä tuo vaatisi kuin muutamana päivänä kunnon tehokkaat lenkit ja ahkeraa vierailua pellolla, niin kohta olisi taas löysänreiska vanhus ratsastettavana.


Talutin siis ponin takaisin kotiin, ja ihan muutama sadattelu taisi päästä ilmoille, kun muori teputti pientä ravia vieressä ja hyvä ettei jyrännyt lavallaan päälle, kun epätoivoisena roikuin ohjissa mukana. Sen verran oma veetutuskäyrä nousi tuossa vaiheessa, etten voinut vaan jättää hevosta talliin, vaan pakko oli kaivaa ajokamppeet esiin ja laittaa rouva töihin! Tuossa mielentilassa olevan hevosen kanssa en edes ajatellut lähteväni ratsain lenkille, Lotta kun on ajaessa niin paljon kivempi ja varmempi, niin vaunuilla lähdettiin.

Muistin kerrankin laittaa SportsTrackerin päälle (tai siis Endomondon) ja taisipa tulla yksi reippaimmista lenkeistä, mitä Lotalla olen koskaan tehnyt? Tosin eipä se juuri koskaan liikukaan sitä vauhtia kuin nyt. Meinasi omat voimat loppua, kun hevonen painoi kuolaimelle ja kaahotti koko matkan. Vaan kylläpä tietää taas juosseensa, tuli ilmeisesti erittäin tarpeeseen pieni päästely! Pitkällä hyvällä suoralla Lotta väläytteli sellaista ravia, etten tiennyt tuosta hevosesta löytyvänkään. En antanut sen ottaa laukalle, joten ravissa tosiaan mentiin niin lujaa kuin hevosesta lähti, mieletön askel sieltä löytyy!

Reissun tiedot. Tässä näkyykin hyvin kaikki käyntipätkät ja keskellä tuo kaikkein reippain ja pisin raviosuus.

Tänään pellolla Lotta olikin jo ihan eri fiiliksellä kuin eilen. Kovin kiireinen, hätäinen, kotiin punkeva ja rauhaton se oli edelleen, muttei mitään verrattuna eiliseen. Jumppailin vaan hetken yrittäen saada hevosen edes hieman kuuntelemaan ja rauhoittumaan. Vähän heikoksi jäi tulos, mutta ainakin Lotta sai hyvät liikunnat, kun ehti hiota lähes kauttaaltaan. Tiedä sitten oliko enemmän henkistä vai fyysistä rasitusta ;)




Harmillisesti pelto oli jo nyt tosi märkä. Kenttää meillä ei ole käytössä, joten pelto on ainoa paikka, jossa pystyy edes vähän tuuppaamaan hevosta. Oikeastaan viimeiseen vuoteen ei Lotalla ole edes koulua ratsastettu, joten paljon olisi tekemistä.. Ja korkea aika laittaa hevonen liikkumaan muutenkin kuin turpa ylhäällä eteen pitkin metsäteitä. Yritän tsempata itseäni ja käydä useamman kerran pellolla jatkamassa treenejä. Tosin eipä se paljon auta, jos viikon tai kahden välein pääsen käymään, tulosta saisi aikaiseksi vaan liikuttamalla ahkerasti useamman kerran viikossa ja käymällä pellollakin pyörähtämässä säännöllisesti.

Jännittynyttä ravia vahvalla kaulalla.

Ponin fiilikset loistavat kauas...

Ja näin meillä ruokitaan poneja!

Ole hyvä Skella, onhan toi nyt kieltämättä aika herkullinen paketti.

4 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.