ajo ,

Eka maastolenkki Jelppareilla

4/13/2016 08:05:00 ip. marjo 2 Comments


Vihdoinkin päästiin itse asiaan, ja Jelppareilla ajelemaan tallin pihamaan ulkopuolelle! Edellisestä Nemon kärrylenkistä onkin jo yli puoli vuotta aikaa, eikä noita lenkkejä takana ylipäätään ole kovinkaan montaa. Tilanne tulee tästä varmasti korjaantumaan ;)

Suunnattiin turvallisimmalle mahdolliselle reitille, eli ainoalle vaihtoehdolle, joka ei vie asutuksen ja liikenteen keskelle. Samaa tietä puolisentoista kilometriä eteenpäin ja samaa reittiä takaisin - lyhyt ja tylsä reissu siis, mutta ihan sopiva näin alkuun.


Nemo oli oikein pätevä ja tällä kertaa mentiin koko reissu alusta loppuun ilman talutusta. Vaan enpä olisi arvannut, millaisen ruuhkan keskelle onnistumme itsemme ajoittamaan. Tähän puolen tunnin reissuun mahtui kaksi henkilöautoa, viisi pakettiautoa ja kaksi rekkaa vastaantulijoina! Tällä kapealla tiellä!!  

Pienten autojen ohitus on jo niin tuttua kauraa, että ne voi huoletta kohdata kapeallakin tiellä. Vaan pakujen ja rekkojen ohittaminen tuossa on täysi mahdottomuus ainakin silloin, kun tien molemmilla puolilla kulkee oja. Onneksi ehdimme nähdä tai kuulla kaikki isommat autot sen verran kaukaa, että aina joku pystyi jäämään johonkin leveämpään kohtaan odottamaan vastaantulijaa. Ensimmäiset ravitkin jelpparilla maastossa tuli otettua sitten vähän lennosta, kun pari pakua jäi kauas edemmäs seisomaan ja odottelemaan, että myö tulemme ohi - en kehdannut kävellä koko pitkää matkaa, vaan juostiin sinne autojen luokse, hih. Tanja kyllä onneksi kipitti vieressä mukana nuo ohitukset.


Tosin eipä nuo Jelpparit ole mitkään ajelukärryt, se tuli huomattua vallan mainiosti. Ihme jos minulla ei ole mustelmia takapuolessa! Kovalla puupenkillä nahkaohjien päällä istuessa takamus todellakin otti osumaa, kun jousettomilla kärryillä rynkyteltiin menemään kuoppaisella hiekkatiellä. Olen jo ihan liiaksi ehtinytkin tottua Lotan maratonvaunujen pehmeään nahkaistuimeen ja tasaiseen menoon.. Nemo onneksi ei välitä tuon taivaallista, vaikka ravatessa nuo kärryt pitävät järkyttävää meteliä ja todellakin rytkyvät ihan miten sattuu isoihin töyssyihin osuessaan, huh.

No mutta työkärrythän ne ovatkin, ja siihen hommaan passelit. Mieluiten noilla ajelee rauhaisaa käyntiä ja lyhyitä reittejä, mutta kyllä me silti jatkamme niillä myös maastoilua. Ensi keralla vaan tyyny takamuksen alle ja baanalle!





2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

hevoskuvaus ,

Äitimuori 24v

4/12/2016 08:12:00 ip. marjo 2 Comments

Lotta juhlisti synttäreitään viime viikolla, ikää mittariin kertyi 24 vuotta!


Tämän kunniaksi nakitin Sirin mukaan rouvan narun päähän roikkumaan ja kävin napsimassa muorista kuukausien tauon jälkeen ihan oikeita kuvia. Enpä edes muista, koska on edelliset ns. "paremmat" kuvat Lotasta tullut otettua. On siitä jonkun verran aikaa.


En olisi ikinä uskonut, kuinka siistin näköiseksi voimme Lotan saada! Käytimmekin tosin lähes tunnin yhdessä Sirin kanssa hevosta pesten ja harjaten, ja kyllähän tuo lopputulos näkyy. Lotan turkki on ollut jotain aivan järkyttävää tänä talvena, ja olenkin sitä muutamaan otteeseen käynyt jätesäkillisen verran keventämässä tässä alkukeväästä. Käsittämätöntä.


Eikä tuo hevosen mielentilakaan ole muuttunut sitten tallinvaihdon, eli viime kevään jälkeen. Edelleen omasta pihasta poistuminen vastaa likimain taivaan niskaan putoamista. Saimmepa ainakin ryhdikkäitä kuvia vanhuksesta, kun kehtasimme viedä sen yli sadan metrin päähän kavereista.. Voi Lotta-potta-hölmö-turbomummelia.





Tää täti otti nyt hatkat, hasta la vista!

Menihän siellä tiellä auto tai jotain..!

Sehän näyttää oikeasti kivalta tässä kuvassa :)

Kotiin lähdössä silmänvalkuaiset välkkyen.

Ei pysty käveleen, ei pysty käveleen...

…pakko on juosta, pakko on juosta.

Sirillä oli tuossa 24-vuotiaassa pomminvarmassa luottohevosessa hivenen pitelemistä. Lotan pojat voisivat vähän lahjoittaa rauhallisuutta myös äidilleen… :)

2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

käyttöajo ,

Risuhommia videolla

4/10/2016 09:17:00 ip. marjo 0 Comments

Paljon ei tullut videolle tallennettua eilisiä talkoita, mutta sainpa muutaman pätkän kuitenkin muistoksi :)

Tässä siis pieniä pätkiä Nemosta ja muista "äijistä" työn tohinassa.

   

Ja vielä muistutuksena kaikille ajosta kiinnostuneille: kun viritätte (etenkin kokemattoman) hevosen perään jotain, muistakaa totuttaa se kaikkiin ääniin, mitä tästä kamppeesta voi lähteä. Uusi tilanne, uudet maastot ja pelottavat asiat saattavat saada tututkin äänet yhtäkkiä kuulostamaan jännältä. Saati jos kärryt pomppivat tien koloissa, hevonen karkaa kiitolaukalle, kärryt hajoavat kesken ajon tai mitä ikinä voikaan tapahtua, aina parempi mitä enemmän saa ääntä aikaiseksi hevosen taakse turvallisessa tilanteessa, jotta yllättävät kovat äänet jännässä paikassa eivät aiheuta ei-toivottuja reaktiota..

 esim. näin


0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

elsa ,

"mä oon näille mimmeille ku lottopotti"

4/09/2016 04:25:00 ip. marjo 0 Comments

Nemosta on tullut niin äijä!


Olen pohdiskellut tätä jo oikeastaan ensimmäisistä puunajoista lähtien, ja koko ajan fiilis vaan vahvistuu. Muistatte ehkä, kun joskus kirjoittelin, kuinka meitä on ajotreeneissä kaksi erillistä tekijää. Vaikka hevonen pääsääntöisesti toimi ja teki kuten siltä pyydettiin, silti jonkunnäköinen oikea yhteys tuntui vaan puuttuvan. Enää en voi sanoa samaa.

Siitä lähtien, kun aloimme ajaa tukkikuormia metsästä, on Nemo ollut niin läsnä. En tiedä oikeastaan, missä ja koska tämä muutos on tapahtunut, mutta Nemo on kuin "yksi äijistä". Porukalla lähdetään hommiin ja porukalla hoidetaan homma kotiin. Minulla tulee aina mieleen tuo biisi Mikä boogie, kun ajattelen Nemoa työajossa. Jotenkin lausahdus "Mitä äijät, mikä boogie? Mä oon messis mitä ikin tapahtuuki" sopii vaan niin hyvin Nemoon. Joku ehkä tunnisti, että myös otsikko on lainattu samasta kappaleesta, ja sopii kuin jauhokuono vuonohevosen turpaan!

"Se on varma, et tänää lähtee. Ne ei pysty pysäyttää meit."

Ja niin lähtikin. Nemo joutui jälleen uuden koettelemuksen eteen. Jelpparit varustettiin pikkumiehen perään nyt yhteensä neljättä kertaa, ja ensi kertaa niiden perään liitettiin myös auton peräkärry. Meillä oli tallilla risutalkoot, joissa raivattiin perinnebiotoopille talven aikana kertyneitä risuja ja puunrunkoja pois. Tykkylumet ja talvimyrskyt ovat näitä katkoneet ja pudotelleet, ja perinnebiotoopeille kun on tietyt hoitovaatimukset, piti ylimääräinen risukko raivata pois paikalta.

Sopivasti tilan isäntä antoi vielä traktorin tänään lainaksi muualle käyttöön, joten traktori korvattiin hevosella. Mikäs sen parempaa! Ja Nemo kyllä hoiti homman kotiin. En taas osaa muuta sanoa. Tuo hevonen todellakin on kuin lottopotti.

Ja nyt vuorossa on paljon kuvia :)


Alkuun käytiin vaan pyörähtämässä pääkallopaikalla kärryt perässä. Nemo oli kovin kummissaan, kun tienvieruspusikossa sinkoili pieniä vihreitä menninkäisiä. Tai miksi ikinä se talkoolaisia luulikaan..

Kuormaa lastaamassa. 

Tämä possujuna oli kyllä yllättävän näppärä yhdistelmä!

Purkupaikalle matkalla.

Tanja kulki taas alkuun narun päässä - just in case.

Puut pinon jatkoksi.

Kas näin se käy.

Purkupaikalla katseltiin tällaista maisemaa.

Ja Nemo nököttää tyytyväisenä.

Rinsessaponi Elsa oli myös kentällä hommissa samaan aikaan,

Laihdutuskuurilainen saa nyt reippailla entistä ahkerammin.

Myös Rousku saapui katsomaan, mitä täällä duunataan.

Ja matkalla uutta kuormaa hakemaan.

Tiellä mahtui juuri kääntymään perävaunun kanssa. Sillain lievästi puskan kautta.

Autoja riitti näin viikonloppuna. Onneksi ei sentään mitään isompaa rekkaa ohi huristellut.

Yhteensä kolme kuormaa vain vietiin.

Helppo homma oli siis tämä työkeikka.

Alamäen kävely taisi olla suurin haaste, näin isolla kuormalla ei ole vielä alamäkiä ajeltu. Mutta hienosti Nemo tsemppasi myös reitille sattuneen mäen alas, vaikka ihmettelikin alkuun takamukselle mäjähtelevää painoa.

Tämäkin rojuläjä-mikälie saatiin poltettua.

Tuli on hieno elementti, kun siihen osaa suhtautua sopivalla kunnioituksella..

Pojatkin huomasivat, että jotain tapahtuu!

Ja kiiruhtivat toki täyttä laukkaa paikalle.

Olisko herkkuja?

Ai miten niin seurallisia.. Hehtaaritolkulla tilaa, ja just tästä on pakko syödä.

Kunnes iskee riehuvimma.

Sillon juostaa niin että rapa roiskuu!

Yhtäkkiä he tajusivat aidan takana olevan nuotion.

Pitihän sitä nyt vähän muka kauhistella,


Hetki ihmeteltiin, ja sitten taas mentiin.

Eikös se niin ollut, että rankat työt vaativat rankat huvit?

Myö puolestamme jatkoimme matkaa herkullisen keittolounaan ääreen :)

0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.