koirat ,

Kaikki hepat lenkitetty!

2/28/2015 09:55:00 ip. marjo 0 Comments

Lotta söpöilee. Kelit saisivat kieltämättä olla hieman talvisemmat..

Vautsi mikä päivä takana! En ihan äkkiä uskonut, että tämä hetki tulisi vastaan.. Olen tänään onnistunut liikuttamaan kaikki neljä hevosta! En toki yksin, vaan ihanien kavereiden avustuksella :)

Nemon ilme, kun rapsuttaja könyää lankojen välistä paikalle. Tai no, kuka tahansa. Kaikki ihmiset ovat potentiaalisia rapsuttajia.

Jaa niin tää oli se sokerin makuinen tyttö..

Pojille riimuja pukemassa. Noista sormista päätellen joku alien asialla..? ;)

Söpöillään vaan tässä samalla.

Tiet ovat sulaneet niin hyvin, että kengättömät pojatkin pääsivät pitkästä aikaa maastoilemaan. Päätin jo aiemmin, että on taas aika suunnata "ihmisten ilmoille" lenkille. Niin kauan on käppäilty vaan samaa pienempää hiekkatietä ees taas. Niinpä reitiksi valikoitui alkumatkasta pyörätie isomman maantien vierellä, ala-asteen parkkipaikan läpi hiljaisemmille taajamateille ja lopulta metsän läpi takaisin kotiin. Tunnin verran tuohon lenkkiin meni aikaa. Tanja ja Kiia olivat mukana, joten Kiia ratsasti Rouskulla turvallisesti Nemon perässä (ja siis Tanja tietysti talutti). Minulla olivat vielä koirat mukana - hihnassa asvalttipätkät ja metsässä vapaina. Hyvän lenkin saivat nekin samalla.

Kieltämättä kyllä huvitti, kun sillä kokoonpanolla oltiin liikenteessä. Varmaan aika näky. Kaksi hevosta, kaksi koiraa, kaksi ihmistä jalkaisin ja yksi pieni tyttö kyydissä. Vielä enempi huvitti kuitenkin ehkä se, että kyseessä olivat 2- ja 4- vuotiaat hevoset, riimut päässä, liikenteen keskellä ja vielä pikkutyttö ratsailla. No mutta kun on taitavia poneja niin mikäs siinä on käppäillessä.

Kiia sai kunnian taluttaa Nemoa!

"Siis mitä, tätä pätkääkö mun pitää seurata?!"

"No okei, seurataan sit…" Voi tätä pientä Lassieta :)

Reipas 6-vuotias. Ja 2-vuotias kans.

Pojat olivatkin muutoin oikein rennon letkeitä, mitä nyt talojen pihoissa haukkuvat koirat saivat ne kovin jännittyneiksi. Kerran viime syksynä maastossa kävellessämme hyppäsi talon pihasta iso koira aidan taa haukkumaan täysin yllättäen. Ja ihan Nemon kohdalla, hevosesta alta parin metrin päässä. Mie meinasin saada sydärin ja niin kyllä hevonenkin. Onneksi Nemon onneton pakoreaktio sai aikaan vain säpsähdyksen sivulle ja jähemettymisen niille sijoilleen. Kauempana takana tuleva Rousku säpsähti myöskin, tosin ei niin pahasti. Näemmä nämä pihoissa haukkuvat ja monessa paikassa tarhan aitaa vasten hyppivät koirat tuovat ikävät muistot mieleen. Pitäisi vissiin ajan kanssa lähteä jonkun talon lähelle siedättämään pihoissa räyhääviin koiriin..

Oli niin rankka reissu, että jano iski ensimmäisenä. Tai sitten ei ollut.

Pojilla on itsestään purosta täyttyvä vesiastia. Ei ole jäätynyt vielä koko talvena, eikä kenenkään tarvitse kantaa hevosille vettä :) Sama kätevä systeemi on käytössä kesälaitumilla.

Varsinaisen maastoreissun kuvasaldo jäi yhteen surkeaan videonpätkään puhelimen akun loputtua kesken kuvauksen. Kieltämättä puhelimenkin kanssa säätäminen oli varsin mielenkiintoista kahta koiraa ja yhtä hevosta taluttaessa. Ison tien varressa en viitsinyt tähän ruveta, mutta hiljaisemmalla alueella päätin kuitenkin menoa videolle tallentaa.




ltapäivästä Rouskun iskä (Rasmus) ja äiti (Lotta) kävivät ensimmäistä kertaa yhdessä maastoilemassa, kun kaverini Minna uskaltautui lähtemään Rasmuksella maastoon! Ihan huippua! Olisi kiva tietää, vieläkö Lotta ja Rasmus muistavat toisensa. Yhdessä vietetystä kesälomasta on kuitenkin viisi vuotta aikaa.. Ei päästetty poneja haisteluetäisyydelle, mutta jossain kohden lenkin aikana Lotan alkuun kiinnostunut korvat hörössä ilme muuttui vanhaksi tutuksi The Evil Bitch katseeksi. Lotta piti huolen, ettei Rasmuksella ole iholle asiaa. Rasmusta olisi kyllä kovasti vanha riiuuleidinsä kiinnostanut.

Pirteä pouni lenkille lähdössä. Mun sieluni itkee verta tän harjan kanssa..

Käytävää Lotan harjauksen jälkeen. Ei suinkaan koko karvasaldo, osa vaan :)

Minna ja Rasmus valmistautuvat lähtöön.

Huippulaadukkaita nämä kännykkäkuvat!

Ekaa kertaa yhdessä lenkillä. The Boss ilmaisee mielipiteensä asiaan ;)

Kuvalaatu jatkuu..

Ajanpuutteen vuoksi ei käyty kuin reilun puolen tunnin lenkki. Käyntiä ja ravia. Molemmat hevoset käyttäytyivät kyllä niin nätisti, vaikka ensi kertaa yhdessä liikenteessä olivatkin. Kotiin takaisin kääntyessämme hevosilla vauhti kasvoi huimasti. Lotta ravaili edellä niin reipasta ravia kuin pystyi, kun en antanut lupaa laukkaa nostaa. Tässä Rasmuksella meinasi hieman kierrokset nousta, mutta hyvin Minna sai sen pidettyä ja onneksi Lotan peppuun pystyi aina vauhtiherran ohjaamaan. Laukkaa ei syystäkään uskallettu tuolla pätkällä ottaa. Tarkoituksena on kyllä suunnata ajan kanssa pitkälle maastoreissulle, johon sisältyy sitten neljän kilometrin mittainen hyväpohjainen ja melko tasainen tie. Siinä riittää Rasmukselle laukattavaa, jos jarrut sattuisivat unohtumaan matkasta..

Oli kyllä hauskaa nähdä Lotta ja Rasmus yhdessä! Miun ensimmäinen ajatukseni aina Rasmuksen luo mennessäni tai sen selkään kiivetessäni tuppaa olemaan "onpa tää pieni". Nyt kun Lotta oli vieressä vertailukohtana, tämä ajatus vaan voimistui. Lotan selästä katseltuna Rasmus näytti niin kirpulta.. Rousku on kyllä ohittanut isänsä koossa jo aikoja sitten. Olisipa hauska nähdä vielä Rousku tämän porukan kolmantena!

"Jaa mää lähtisin mutsin ja faijan kans liikenteeseen?!"

On tää kyllä kivaa, kun on näin ihania hevosia nurkat täynnä! :)


Kiia jaksaa paijata poneja loputtomiin.

Jälleen tätä maailman parasta haliterapiaa.

Popi ilmoittautuu vapaaehtoiseksi siivousavuksi!

Nemo keskittyy syömiseen.. Mun silmääni tää peppu on ihan mukavan lihaksikas ja pyöreä 2-vuotiaalle, jota ei muuten liikuteta kuin joskus taluttamalla.

Rousku keskittyi söpöilemiseen.

Kameralle poseeraaminen ei meinannut ottaa loppuakseen.

Kiia heittelee vanhaa heinää kuivikkeeksi ladon pohjalle.

Loppuun pojat majapaikassaan. Eipä niitä juurikaan pihatossa näe! Täällä ne vaan hengaavat..

Minulla oli kypäräkamera mukana Lotan ja Rasmuksen maastoreissulla. Samoin se oli eilen otsalla, kun maastoilin yksin Lotalla koirien kanssa. Sekä Kiian kypärässä edellisellä maastoreissulla poikien kanssa. Vaan tuon kameran kanssa on ilmennyt sellainen liuta ongelmia, että alkaa minultakin huumori loppua. Harmittaa hieman, mutta mitään näistä matskuista en ainakaan näillä näkymin saa teille näytille :( Suuren osan olen jo suosiolla poistanutkin. Siis niistä mitä ylipäätään on videolle tallentunut. Täytyy yrittää ratkoa ongelmia ja kuvata jatkossa lisää.. Eiköhän kaikennäköisiä kivoja maastokeikkoja ole luvassa myös hamassa tulevaisuudessa!

0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

nemo ,

Mä tahtoo veivaa veivaa

2/26/2015 07:40:00 ip. marjo 17 Comments

Olipa kerran tyttö poninsa kanssa metsässä kävelyllä. Maasto oli ryteikköinen ja pieniä puita ja risuja täynnä. Poni löntysti pitkällä löysällä narulla tytön perässä, molemmat keskittyivät omiin jalkoihinsa. Narun kiristyessä etäisyyden kasvaessa liiaksi, myötäsi poni paineelle siirtyen lähemmäs tyttöä eksyen näin omalta reitiltään.

Tyttö ihmetteli nytkähdystä narussa ja näki, kuinka poni käveli kahta ohutta puunrunkoa päin. Tyttö yritti kiireesti palata takaisin ohjaamaan ponin samalta puolen puita mistä itsekin oli kulkenut, mutta paine narussa pyysi ponia eteenpäin. Sen sijaan poni siis jatkoi matkaansa nenän edessä törröttävistä puista välittämättä.

Puut taittuivat ponin rintakehän alla ja painuivat sen vatsaa vasten. Tyttöä yhtä aikaa nauratti ja kauhistutti, kun hän näki runkojen taipuvan ponin alla ja ajatteli niiden pompahtavan takaisin pystyyn ponin kuljettua yli. Vaan kun 400kg jyräsi hentojen varsien yli, seuraavana kuuluikin riks ja raks, kun kaksi puunrunkoa napsahti poikki ponin alla!

Toinen runko katkesi kokonaan ja putosi maahan, toinen vain taittui ja jäi sojottamaan ilmaan ponin vatsan alla. Poni pysähtyi niille sijoilleen ja seuraavaksi… Noh, katso itse.



Tyttö meinasi tukehtua nauruun :) (linkki videoon)

17 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kuvia ,

Rasmuksen treenikuulumisia

2/25/2015 08:14:00 ip. marjo 7 Comments


En olekaan tainnut kirjoitella Rasmuksesta sitten viimeisimmän ratsastustunnin? Josta muuten tajusin olevan jo kuukauden päivät aikaa, hui kauhistus. Sen jälkeen on pariinkin otteeseen tunnille ajankohta sovittu, mutta nämä kelit ovat sotkeneet suunnitelmat. Kenttä on lähes jatkuvasti pelkkää jäätikköä.. Ainakin silloin kun minä olen Rasmuksen luona käynyt poikkeamassa.

Omien hevosten kanssa on yllättävän hyvin pystynyt touhuamaan pohjista huolimatta. Jäisille teille ei kengättömien kanssa ole mitään asiaa, mutta silti on aina tekemään päästy. Kenttä on ollut yllättävän hyvä (ainoastaan muutamia päiviä käyttökelvoton) ja pelto nyt on taas loistavassa kunnossa lumipeitteen kummasti ohennuttua. Metsäänkin pääsee hyvin lumista polkua tarpomaan.

Vaan Rasmuksen kanssa asiat eivät ole näin ruusuisesti. Kerran tunnin peruuntuessa päätin kuitenkin ratsastaa sillä kevyesti itsenäisesti kentällä. Samalla totesin, etten ainakaan näillä keleillä enää sillä yksinäni ratsasta. Homma sujui nätisti ja huomattavasti paljon paremmin kuin ennen tunneilla käymistä. Silti - vaikka kuinka yritin keskittyä samoihin asioihin joita opettaja painottaa, ja tehdä samoja tehtäviä mitä tunneilla teimme - ei meno ollut laisinkaan samaa luokkaa. Ärsytti oikein. Mitä voin tehdä niin eri tavoin? Kummasti opettaja vaan osaa nähdä asioita, joita itse ei osaa huomioida.. Toivottavasti siis pian taas tunti järjestyisi, jossain vaiheessa myöhemmin voinkin sitten taas kokeilla itsenäistä ratsastusta. Mutta toinen ja suurempi syy siihen, etten huonolla pohjalla uskalla ratsastaa, on pieni pelko siitä, jos hevonen lähteekin näpeistä. Liian monet kerrat on jo tullut nähtyä/koettua/kuultua herran vauhtispurteista, joten hallitsematon laukka jäisellä kentällä menee jo liian hurjaksi touhuksi. Vaikka tosiaan ihan nätisti meillä on mennyt ja etenkin pelkässä käynti-ravityöskentelyssä tätä ongelmaa ei pitäisi edes olla.. Parempi silti katsoa kuin katua :) Maastoon en uskalla lähteä, sillä siellä riski hallinnan katoamiseen on vielä suurempaa luokkaa. Menisin mielelläni maastoon hevosta taluttaen, mutta jälleen jäinen liukas tie pilaa tämänkin mahdollisuuden.


Olen ehkä muutamaan otteeseen tainnut mainita, että olen jossain määrin arka vieraiden hevosten kanssa. Haluaisin aina tuntea kunnolla hevosen, jonka kanssa olen tekemisissä ja luoda siihen oikean suhteen, jossa molemmat osapuolet kuuntelevat ja ymmärtävät toisiaan. En kovin hanakasti ole menossa vieraan hevosen selkään, tai muutoinkaan tykkää niitä käsitellä. Ainakin haluan tietää hevosen taustat ja käytöstavat hyvin ennen lähempää kontaktia.

Niinpä me olemme nyt Rasmuksen kanssa kehitelleet ihan muita juttuja ratsastuksen sijaan! Tuo hevonen on oikea aarre, sillä sen lisäksi, että siltä taipuvat ratsain vaativammatkin koulukiemurat, on se myös pitkälle koulutettu maastakäsin. Hevosella on kokemusta niin pyöröaitauksesta, naruriimusta ym. "asiaan liittyvästä hömpötyksestä" ;) (miten tämänkin nyt järkevästi ilmaiset..) No lyhyesti sanottuna se on kuin ihmisen mieli hoitotoimenpiteissä ym.

Ensimmäinen maasta tapahtuva treeni oli ohjasajoa. Rasmus on myös ajolle opetettu ja suorittanut mm. oripäivillä käyttöajokokeen oikein menestyksekkäästi vuosia sitten. Hevoselle ei tällä hetkellä löydy ajovehkeitä, mutta minäpä kävin lainaamassa Lotan valjaiden selustimen sekä ohjat ja näillä lähdin liikenteeseen. Suunnattiin kentälle pyörimään. Rasmus oli alkuun vähän ihmeissään, kun pyysin sitä käyntiin, mutta pian se jo tajusi, mistä on kyse. Valitettavasti nuo valjakkoajo-ohjat olivat aivan liian lyhyttä mallia, ja jouduin itse kulkemaan lähes hevosessa kiinni sitä ajaessani. Mietinkin siinä, ihan ohjan päissä liukkaat tumput käsissäni mukana roikkuessani, että nyt jos hevonen päättää lähteä, niin sen pitelemiseen ei ole pienintäkään toivoa. Vaan vielä mitä! Rasmus oli suorastaan laiska! En ole vielä nähnyt sitä yhtä löysänä kuin ohjasajossa. Moneen otteeseen sain pyytää lisää ravia, kun toinen vaan laahusti ja yritti pudotella käyntiin (siis aiemmin olen tehnyt kaikkeni saadakseni sen hidastamaan rennompaan raviin ja käyntiin..).

Aikamme siinä kaikessa rauhassa työstettiin ja hevonen kulki niin rauhassa. Ajoin sillä kahdeksikkoa ravissa itse lähes paikoillaan seisten (lyhyiden ohjien takia oli ympyröiden leikkauksessa ja puolenvaihdossa pakko liikkua vähän mukana) ja hevonen alkoi jo hakeutua kootumpaan muotoonkin. Käyntiin uralla löytyi reipas ja tahdikas eteneminen. Vaan sitten kun porukkaa alkoi ilmaantua ympärille, hevosia ja ihmisiä kulki kentän ohi, katosi tämä hyvä rytmi.. Tiedä sitten olinko se minä vai hevonen, joka oikeasti häiriöstä välitti, mutta yhtä lailla lopputulos oli sama. Rasmus yritti jopa pari kertaa kääntyä kesken kaiken takaisin portille, ja yhtäkkiä seistiinkin uralla nenät vastakkain :D Tämä jäikin sitten pariin yritykseen, kun herkälle hevoselle pelkkä pieni ohjalla pepulle kosketus sai taas suunnan eteenpäin pois portilta.. Olisipa kiva laittaa kärryt perään seuraavalla ajokerralla!

Video loppukäynneistä. Puhelin toisessa ja ohjat toisessa kädessä, eli löysällä ohjalla mennään.




Seuraavalla visiitillä suuntasin hevosen kanssa pyöröaitaukseen. Halusin tarjota hevoselle edes hieman liikuntaa, joka jälleen jäisellä kentällä ei olisi onnistunut, mutta pyörön lumisen pehmeällä pohjalla olikin hyvä juosta. Ajatuksena oli ottaa se naruriimuun ja juoksuttaa pyörössä. Tällöin ei olisi ylimääräisistä laukkalähdöistäkään haittaa, pyöröstä kun ei ole poistumistietä olemassa.. Yllätyksekseni Rasmuksen naruriimun köysi olikin niin lyhyt, ettei sen päässä oikein juoksuttamaan pystynyt. Teimme siis ensin narun päässä ihan perus harjoituksia, joilla yritin hahmottaa, miten hevonen toimii. Mitenkään järin huimaksi ei menestystä voi kehua…

Päätin kuitenkin ottaa hevosen irti ja juoksuttaa sitä vapaana. Melkein parempi onkin työskennellä vapaana olevan hevosen kanssa, etenkin kun homma on hevoselle erittäin tuttua. Rasmuksen ensi reaktio ottaessani siltä riimun pois oli sännätä aitauksen portille. Tästä voi jo hyvin päätellä, ettei meillä ollut mitään kontaktia toisiimme. Jo narun kanssa minulla oli ongelmia saada peruutusmerkki läpi ja hevonen pysähtymään kesken liikkeen. No vapaana ongelma kasvoi potenssiin sata. Hevonen lähti hienosti uralle pienillä avuilla ja selvästi tiesi homman. Ääniavuille Rasmus on niin herkkä, että jo pieni maiskautus saa sen kiihdyttämään takapää pyllyn alla (totesin tämän vähän liiankin hyvin erehtyessäni maiskauttamaan kerran kesken ratsastuksen ;)). Ravi siis nousi kuin itsestään.

Malliesimerkki sarjassamme ei näin. Ilman aitoja hevonen olisi poistunut paikalta jo aikoja sitten..

Vaan jossain kohden oltiinkin tilanteessa, että hevonen ravaa kierros toisensa perään vauhdilla ympäri aitausta ja mie seison keskellä pyöröä suunnilleen pohdiskelemassa päivän ruokaostoksia. Oikeasti mietin kylläkin, miten tuon hevosen saa pysähtymään… Mikään apu ei tuntunut menevän läpi. Se vaan ravasi ja ravasi. Kuinkakohan kauan olisi jatkanut, jos olisin vaikkapa ruvennut nukkumaan siinä ympyrän keskellä ;) Lopulta totesin että nyt saa loppua, ja menin seisomaan hevosen eteen uralle, mikä aiheutti pysähdyksen kuin seinään jo monta metriä ennen yhteentörmäystä. Jätettiin siis juoksutus saman tien ja ennen uutta uralle lähetystä alettiinkin treenata luoksetuloa.

Ja kappas, session lopussa homma olikin niin päin, etten meinannut saada hevosta enää uralle! Pyysin sen aina joko käyntiin tai raviin ympäri pyöröä, mistä halutessani kutsuin sen luokseni aitauksen keskelle. Hetken rapsuteltuani lähetin jälleen takaisin uralle joko käyntiin tai raviin. Ja tämä toimi ihan super hyvin, hevonen myötäsi sisälle ja yritti itse tarjota luoksetuloa. Tosin lopussa jo niin vahvasti, että uralle lähetyksen kanssa sai tosissaan tehdä töitä. Vaan hei, jälleen kerran sain käytännön muistutuksen kaiken eläinten koulutuksen perusperiaatteesta: sitä saat mitä vahvistat!

Joku pyöröaitauskoulutuksessa sotii omaa ajatusmaailmaani vastaan.. Rasmus selkeästi osaa niin kutsutun "join up" ajatuksen, johon pyöröaitauskoulutuksen usein ajatellaan perustuvan. No joo, mielestäni pyörö on erittäin hyödyllinen väline tietyissä tilanteissa. Mutta jälleen palaamme siihen, että ihmisestä kaikki on kiinni. Yhtä lailla kuin raipalla voi silittää tai lyödä, on ihmisestä kiinni miten milläkin välineellä hevoseen vaikutetaan. Pyörössäkin voi työskennellä pienellä ja kevyellä paineella. Toisaalta noin ahtaassa tilassa painetta tulee helposti liikaa.

Rasmuksen kanssa ainakin näin ensiyrittämällä koin, että pyörö oli jollain tapaa ahdistava. Hevonen ei saanut tilaisuutta vapautua paineesta ja rentoutua tarpeen mukaan. Jo alussa pelkät hevosen eleet, joilla se selvästi osoitti halunsa poistua paikalta, eivät olleet sitä mitä olisin halunnut. Vaikka yhteys nopeasti löytyikin, jokin jäi tökkimään..  Emme pääseet siihen tilanteeseen, jossa hevonen ravaisi rentoa letkeää ravia pää alhaalla ja reagoisi pieniin apuihin huomioiden minut koko ajan juoksuttajana. Niinpä jatkoin maastakäsin treeniä kentällä.

Sopivasti kenttä oli tyhjänä seuraavalla käynnillä, ja jäisen pohjan päällä pieni lumisohjo poistamassa pahinta liukkautta. Suuntasimme siis kentälle hevonen jälleen naruriimussa. Päätin jättää juoksuttamisen kokonaan sikseen ja keskittyä pelkkään yhdessä tekemiseen ja perusjuttuihin. Kokeilla miten hevonen toimii ja reagoi ilman pyöröaitauksen aiheuttamaa ahdasta tilaa. Ja voi vitsit olin tyytyväinen!

Alkuun testailin vaan perusapuja. Talutuksessa seuraamista käynnissä ja ravissa. Riimun paineeseen reagoimista. Peruuttamista. Jalkojen nostoa. Ihan täydellinen hevonen. Seuraavaksi harjasin hevosen kentällä, sen tehtävänä oli ainoastaan seistä paikoillaan (pää suorassa linjassa niskan alapuolella). Ja sehän seisoi.

Pieni videonpätkä narun päässä liikkumisesta.



Tämän jälkeen tuumasin, että otetaanpa nyt hevonen irti! Pyörössä Rasmus kääntyi minusta pois ja suuntasi portille. Nyt kun sain riimun päästä pois, kääntyi se minun luokseni. Kaikki mitä olin äsken tehnyt riimu päässä, toimi tismalleen samalla tavoin ilman riimua. Hevoselle on ilmeisesti(?) join up niin hyvin opetettu, että sehän seurasi minua kuin hai laivaa ja väisti pyllynsä pois niin paljon kuin ikinä pystyi. En varmasti olisi onnistunut koskettamaan hevosen häntää sitä kohden liikkumalla. Sen sijaan silittelyssä ja rapsuttelussa se seisoi paikoillaan, ihan kuten riimussa harjauksen ajan.

Itse en ole aiemmin työskennellyt tällä tavoin opetetun hevosen kanssa. Tämä kaikki on siis minulle uutta ja ihmeellistä, kuten ehkä tästä omituisesta selityksestä ja omasta toiminnastani huomaa! Mielenkiinto Rasmuksen kanssa maasta käsin työskentelyyn kyllä kasvoi huimasti. Täytyy pyytää omistaja joku kerta näyttämään, mitä ja miten he tekevät pyörössä hevonen vapaana ja ottaa oppia. Eiköhän tästä treeniä eteenpäin kehitellä joka tapauksessa.. Ehkä vaikka selkään kiipeämistä ja samanlaista rentoa liikkumista selästä käsin?

Tästä mää tykkään! Ja ainakin haluaisin ajatella, että myös hevonen on oikeasti rento ja tekee tyytyväisenä..? Ihanaa, kun on olemassa tähän tapaan koulutettuja hevosia (vaikka en Nemoa samalla ideologialla aiokaan itse opettaa, hih) :)


Vielä loppusanoina sen verran, että omat peruspilarini ja lähtökohtani kaikkeen ihmisen ja hevosen välillä tapahtuvaan vuorovaikutukseen ovat rentous ja luottamus. Nämä kaksi ovat vahvasti toisistaan riippuvaisia, samoin ne ovat molemmista osapuolista riippuvaisia. Jos en itse luota hevoseen, miten voisin olettaa hevosen luottavan minuun? Jos en itse ole rento, miten hevonen voisi rentoutua? Toisaalta taas jos hevonen on jännittynyt, minä hieman arkana ihmisenä taatusti jännityn itsekin - etenkin vieraiden hevosten kanssa. Jos nämä kaksi asiaa eivät toimi, on ainekset muihin ongelmiin kuin kaupan hyllyllä valmiina.

Niinpä yritän saada nämä perusasiat kuntoon Rasmuksen kanssa. Vaikka se ratsastaessa toimii erittäin hyvin koulutetun hevosen tapaan, ja vaikka hyvillä mielin rentona sitä ratsastankin, uskon silti myös selästä käsin kehittymisen olevan helpompaa, kun yhteistyö toimii myös maasta. Alkuun on vain ratsu ja ratsastaja - kuten me tällä hetkellä. Toivottavasti myöhemmin tuloksena on oikeasti yhdessä ja yhteisellä ajatuksella toimiva ratsukko :)

7 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo-opetus ,

Nemo näyttää mallia

2/22/2015 10:01:00 ap. marjo 8 Comments

Vietin näin iltavuoron jälkitunnelmissa yhden yön pitkälti videoita muokkaillen, joten tässä näette vielä tämän "hurjan" 2-vuotiaan oripoikani parilla videolla. Molemmat on kuvattu viime viikonloppuna, kun Sanna oli meillä kyläilemässä.

Molemmat yhtä innoissaan!

Tallilla heti alkajaisiksi annoin Sannalle vaan riimun käteen ja tuumasin, että käypä sinä hakemassa hevonen tarhasta, niin minä kuvaan miten homma sujuu. Videolla siis miten Nemo käyttytyy sille vieraan ja melko kokemattoman ihmisen käsissä. On kyllä ihana tunne, kun voi täydellä sydämellä sanoa, että hevonen toimii, anna mennä vaan, ja oikeasti luottaa siihen :)


Toiselle videolla Sanna toimi kuvaajana ja tallensi videolle jo aiemmin kuvissa nähtyä irtoaisojen eli pitkien lautojen perässä vetämistä. Tämä oli ensi kerta varsalle tässä duunissa ja touhu sujui kuin vanhalta tekijältä. Paikoillaan seisominen oli hieman hakusessa sekä aisojen laitossa että purkamisessa, joten tätä tulemme vielä paljon treenaamaan. Eipä sen kanssa tosin olekaan kuin pari kertaa harjoiteltu aisojen keskellä seisomista, ja nyt ekaa kertaa aisojen kiinnittämistä. Hyvällä mallilla kuitenkin ollaan!



Täältäkö ne namit tulee?
Melkein tekisi nyt jo mieli lähteä Nemon kanssa metsästä tukkeja hakemaan, mutta ehkä täytyy vielä malttaa odotella :D Hevonen taatusti toimisi hommassa. Takaa-ajaen ei vielä onnistuisi, mutta talutettuna kyllä. Ensi talveksi jos saadaan työvaljaat hankittua ja kun hevosella on enempi ikää ja kokoa, niin varmasti tullaankin metsähommia orin kanssa tekemään. Can't wait! (ainakin jos irtoaa lupa harventaa puita lähimetsästä..)

En oikeasti voi kuin ihmetellä, kuinka tasaisen varma hevonen Nemo on. Se on kuin viilipytty. Tuntuu ettei mikään asia maailmassa voi hetkauttaa sen päänuppia. Pelkoreaktiota tuo hevonen ei varmaan omista laisinkaan? Saati että mistään muusta syystä tekisi yhtään ylimääräistä liikettä mihinkään suuntaan. No ei se ihan niin rauhallinen ole kuin 23-vuotias äitimammansa eikä sitä 2-vuotiaalta orilta voi odottaakaan. On silläkin hetkensä, jolloin paremminkin olisi mahdollista käyttäytyä. Etenkin kärsivällisyyttä ja malttia saa tulla vielä paljon lisää. Äitinsä poika joka tapauksessa :)

Ei pidä kuitenkaan liikaa tuudittautua tähän onnen ja euforian tilaan, joka Nemon kanssa tällä hetkellä vallitsee. Täytyy aina muistaa, että se on hevonen, joka toimii ensisijaisesti vaistojensa varassa. Koska tahansa voi tulla mitä tahansa yllättävää eteen ja hevonen käyttäytyä täysin eri tavoin kuin olisin olettanut. Kaipa tämäkin viilipytty vielä joskus kiikuttaa meikäläistä pierupukkilaukkaa kärryt perässä pitkin maita ja mantuja?? Toivottavasti ei! Siis edelleen kuljetetaan järkeä mukana ja pyritään ennakoimaan onnettomuudet. Monisaatakiloisen saaliseläimen kanssa kaikki kun on niin pienestä kiinni!

Koko lauma lenkillä.

Minne menee ruoka, sinne menee myös Nemo. 

"Voi äiti kun tietäisit mitä kaikkia jekkuja mulla on vielä takataskussa jemmassa… ;)"

ps. Koettakaa kestää nää musiikkivalinnat nauruun tukehtumatta..

8 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

nemo ,

Painileikkejä videolla

2/21/2015 10:32:00 ap. marjo 6 Comments


6 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

koirat ,

Varoitus: hulluja hevosia liikenteessä!

2/20/2015 10:25:00 ap. marjo 24 Comments

1.

Maanantaiaamuna ihana upea pakkasaurinko helli ulkoilijoita, ja tämän ansiosta myös kamera pääsi mukaan tallille. Sanna vietti viimeistä aamuaan minun luonani, ja poikettiin vielä kertaalleen hevosia tervehtimässä ennen iltavuoroon töihin lähtöä. Vihdoista viimein myös veljekset todistivat, etteivät he ihan niin pystyynkuolleita otuksia olekaan kuin ovat antaneet kaikkien luulla… ;)

Esinäytös tarhassa - poikien normaalia elämää

2. Aina vastassa kun joku tulee.

3. Oi mitä ihanuutta...

4. Sanna ottaa Rouskusta kuvaa. Poni edustavana as usual...

5. Nemon perusilme.

6. No osaa se joskus näyttää söpöltäkin:)

7. Voi kääk mitä möhköfantteja molemmat!

8. En mää ymmärrä mitä se Siri meinas, ettei Popista muka sais nättejä naamakuvia..

9. …eiks nää nyt oo...

10. …ihan hyviä...

11. …kaikki

12. ..?

13. Suu auki niin suoritetaan hammastarkastus!

14. Hyvältä näyttää.

15. Tässä teille purukalustoa.

16. Ai että nää hevoset osaa kyllä edustaa.

17. Zelda pääsi Sannan syliin tassuja lämmittelemään.

18. "Äiti etkö nää, toi heppa syö mun tassuni just NYT!"

19. Ihana sininen maisema.

20. Ja reipas poni. Tuleepa kivoja laukkakuvia taasen ;)

21. Hei sehän liikkuu!! Vau!

22. Houkutus käydä puraisemassa Rouskua kävi liian suureksi.

23. Lapsiponi 1v 9kk

24.  Tjep. tässä suurin pojista löytyvä energiataso tällä erää.

25. Fionalla kyllä olisi virtaa riittänyt..


 Todellisuus paljastuu 

Keksin viedä pojat vapaina yhdessä kentälle. Enää ei tarvinnut kahta kertaa kysyä juostaisiinko...

26.  Rousku keskittyi tutkiskelemaan kentän tuoksuja ja Nemo näki tilaisuutensa tulleen.

27. Eläpäs nyt juokse alta karkuun kesken treenien!

28. Edustuskuvat jatkuvat! :D

29. Tukkamuotia Rouskun tyyliin

30. Kumpi pääsee korkeammalle?

31. Nemo vuorostaan hammastarkastuksessa.

32. Ja taas Popin pylly lentää.

33. Lentävä voipulla!

34. Pysähdys kuin seinään.

35. Yhteisiä tanssiaskeleita harjoittelemassa?

36. Jättiläis-Nemon hyökkäys

37. Välillä kiihdytellään...

38… ja välillä kumarrellaan.

39. Häntä vaan viuhahtaa kun poni lähtee.

40. Onkohan Siri opettanut Popille näitä jumppaliikkeitä..?

41. Takapää alla ;)

42. Hei täällä on joku kuvaajakin kyykkimässä!

43. Hyppiminen on kivaa.

44. Raviakin löytyy.

45. Upeat pojat!

46. Hui mikä hurja Rouskutin.

47. Hevonen ilman takajalkoja..? Yrittäkääpä jumpata hevosta yhtä tehokkaasti selästä käsin ;)

48. Ja taas Popi hyökkää.

49. Voin jo mielessäni kuvitella ratsastajan selkään tähän laukkaan..

50. Mistä nää ilmeet tulee??

51. Aina vaan paranee..
52. Olin jo lopettelemassa touhua, kun pojille nousi ensimmäiset hikipisarat pintaan..

53. Harmi vaan, että pojat eivät olleet asiasta laisinkaan samaa mieltä!

54. Riehutaan nyt kerrankin, kun vauhtiin on päästy!

55. Hali veikalle.

56. Höyryävä poni.

57. Tämä selkäännousulaatikko on ihan Nemon lemppari. Sitä täytyy kieritellä joka kerta.

58. Vielä pari lähikuvaa.

59. Näistä kilteistä ja suloisista pikkupojista? :)

60. Sinäkin varmaan haluaisit tähän syleilyyn? 

61. Nemokin näyttää varsin kivan sutjakalta näin hikisessä turkissaan.

62. Vielä kumarrus kiitokseksi painituokiosta.

63. Ilmalento hyöryjen keskellä.

64. Ja jokos se olis sitten siinä..

65. Nemolla ensimmäistä kertaa loimi päällään - siis noin tarpeen vuoksi :)

Riehumisen päätteeksi käytiin vielä loimet päällä kävelemässä jäähdyttelylenkki. Minun oli lopulta pakko lähteä hakemaan ruokaa tallista, jotta hevoset malttoivat lopettaa riehumisen. Tai no, jo se riitti, että poistuin paikalta ja Nemo katsoi mielenkiintoisemmaksi jäädä portin taa seuraamaan, mihin mamma hävisi kesken leikkien.. Vielä poikien päästyä tarhaankin lähtivät ne saman tien kiitolaukkaa toisiaan pureskellen ja toisiaan päin loikkien kiitämään pitkin ladolle vievää kujaa. Enpä olisi ihan äkkiä uskonut, että näistäkin laiskajaakoista voi löytyä noin valtavasti virtaa kuin juuri saimme todistaa :)

Haluatteko vielä videota tästä meinigistä?

24 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.