maastakäsittely ,

Suitset päässä

10/30/2012 07:41:00 ap. Siri 0 Comments


Tässähän saa kohta valjastaa keltaisen ponin reen pienen etehen kun tätä vauhtia edetään ;) no leikki leikkinä. Ropsukka nakerteli eilen iltapalansa tallin käytävällä äitin KUOLAIMET suussaan ja suitset päässään.

Turpahihna on vähän kierteellä ja tarkoituksella auki, mutta
pääasia olikin et päässä pysyy ja Ropella hyvä olla.

RoUsk rOuSK sinne meni (siis iltapala), kuolaimet oli ehkä vähän syönnissä tiellä, mutta eipä tuo niistä tuntunut nokkiinsa ottavan. Suuhunkin otti ne niin nätisti jotta taas saatiin taputtaa karvaisia käsiämme yhteen.

0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

erikoispostaus ,

Vuosi kuntoutusta takana!

10/30/2012 01:46:00 ap. marjo 5 Comments


Uskomatonta, mutta jo vuosi on kulunut siitä, kun Lotta palasi ylläpidosta kotiin vauvansa kanssa. Lähes pari vuotta jouduttiin pärjäämään ilman Lottaa, mutta kun sen lopulta sai takaisin, tuntui jo siltä, ettei se koskaan olisi poissa ollutkaan. Ja samaa mieltä taisi olla Lottakin (vaikka eri talliin palasi kuin mistä lähti).

Yritän nyt kerätä teille ja itsellenikin muistiin jonkinnäköistä tiivistelmää siitä, mitä vuoden aikana on tapahtunut ja miten ollaan tammassa tapahtunut muutos saatu aikaan. Olkoon tämä esimerkkinä ja uskonvahvistuksena siitä, että koskaan ei kannata luovuttaa. Ei, vaikka hevonen olisi 20-vuotias, imettävä ja ollut vuosien ajan vähäisellä liikutuksella. Tuloksia voi syntyä silti! Ainakin, jos kyseessä on niinkin terve ja pitkäikäinen rotu kuin vuonohevonen.

Niille, jotka eivät ole seuranneet blogia alusta alkaen, taustatarinaa ylläpitoreissusta löytyy täältä. Lotta siis varsoi ylläpitäjällään kesäkuussa 2011. Takaisin kotiin haimme sen lokakuussa 2011 varsan ollessa neljän kuukauden ikäinen. Kasvattaja olisi halunnut sen jo vieroittaa, mutta emme suostuneet tähän, joten tuo antoi varsan meille ylläpitoon, kun Lotasta oli päästävä eroon..

Viereinen pyllykuva on otettu 19.10.2011. Lotta on aiemmin ollut "kuuluisa" isosta takamuksestaan, ja usein kutsuimmekin sitä nimellä Lotta-läskiperse. Sitä se todellakin myös oli. Vaan eipä ollut enää ylläpidosta palattuaan. Muutoinkin koko tamma oli kuihtunut ja "pudonnut" alaspäin joka puolelta. Etenkin selkä oli pahasti notkolla, kylkiluut näkyivät ja vatsa roikkui. Kaula oli ohentunut ja samalla koko ylälinja muuttunut. Myös tamman ilme oli väsyneen näköinen.

Kirjoituksen alussa oleva rakennekuva puolestaan on viimeinen kuntoutuskuva, joita Lotasta on otettu. Kuvasin sen kuukauden välein lokakuusta alkaen aina kesäkuun näyttelyyn saakka. Näyttelyn jälkeen Lotta lähti kuukauden laidunlomalle orin luo, jonka jälkeen tilanne taas tietysti muuttui. Lotta keräsi valtavasti massaa ja mahaa pelkällä 247 syömisellä, ja se myös näkyi. Olen tästä silti tyytyväinen, hyvä tamman oli saada lihaa luiden päälle, kun varsakin on tulossa. Vaikka samalla treenauksessa jouduttiin palaamaan monta askelta taaksepäin, kohottamaan uudelleen kuntoa ja muistelemaan, miten koulutuuppauksessa kuuluukaan liikkua..

Mutta nyt itse kuntoutuksen pariin, ja mitä yllä olevan lopputuloksen saavuttamiseksi on käytännössä tehty.

Ensimmäinen viikko: 
Ponit kotiutuivat tiistaina, ja seuraavina neljänä päivänä Lotalla olikin heti liikutukset. Kaikki nämä tehtiin käynnissä ja kestoa oli reilu puoli tuntia. Pari kertaa ratsastettiin pellolla ja varsa juoksi vapaana mukana. Pari kertaa käytiin teitä pitkin kävelemässä, jolloin varsaa talutettiin mukana.

Ensimmäistä kertaa Lotan selässä tamman ensimmäisenä päivänä kotona.


Toinen viikko:
Tässä välissä Lotalla ehti olla neljä peräkkäistä vapaata. Tauon jälkeen liikutukset jatkuivat pääasiassa käyntilenkeillä, kestoltaan puolesta tunnista alle tuntiin. Pellolla kävelyn ohessa otettiin pari hyvin pientä ja lyhyttä ravipätkää. Lotta puuskutti ja hengästyi saman tien. Maastossa käytiin myös kärryt perässä kävelemässä, kun varsaa talutettiin mukana. Tässä vaiheessa muuten varsa jäi jo liikutusten ajaksi talliin kiltisti odottamaan.

Lotan ja varsan kanssa lenkille lähdössä.

Kolmas viikko:
Lotta liikutettiin joka päivä kolmannella viikolla, joista kuusi kertaa seitsemästä tapahtui ajaen. Tällöin alettiin jo ravailla hivenen enemmän, mutta edelleen lyhyissä pätkissä ja välissä tarpeeksi kauan kävellen. Jotain kertoo ehkä se, että sellaisen lenkin, jonka "normaalisti" ajaisi 35 minuuttiin, kesto oli joka kerta tunnin.. Hivenen siis kasvatettiin lenkkien pituutta, mutta nopeus ei juurikaan vielä muuttunut.

Neljäs viikko:
Ensimmäinen kahden tunnin lenkki mahtui neljännen viikon alkuun. Tämä sisälsi vain yhden ravipätkän, eli paljon käyntiä edelleen. Lotalla ei myöskään ollut kenkiä vielä tässä vaiheessa, joten senkin takia liikutus oli melko varovaista. Pellolla ratsasteltiin alta tunnin verran, ja vähitellen ravin lisäksi otettiin muutama lyhykäinen laukkapätkä.

Neljännellä viikolla pellolla ratsastusta. Tällöin mukaan otettiin
jo hivenen laukkaa.

Toinen kuukausi - joulukuu:
Hyvin lyhyiden ja kevyiden lenkkien lisäksi mukaan astuivat pidemmät maastoilut. Usein liikutettiin Lottaa takaa-ajaen tai taluttaen jos Rousku oli menossa mukana opettelemassa asioita. Tämän lomassa saatettiin maastoilla ratsain tai ajaen reilun tunnin lenkkejä. Pellolla ratsastaessa liikutus kesti oikeastaan aina alle tunnin, kuitenkin sen verran rankempaa on kouluratsastus märällä pellolla kuin maastoilu.

Pitkät maastolenkit kohottivat tamman kuntoa ja myös sileällä työskentelyssä se jaksoi selvästi
enemmän ja reippaammin ravata ja laukata.

Välillä otettiin treenit vähän rennommin, hyvin kevyitä päiviä oli kuitenkin vielä paljon joukossa!

Kolmas kuukausi - tammikuu:
Liikutus alkoi jo muistuttaa hivenen normaalimpaa. Maastolenkeillä lisättiin ravin ja laukan osuutta. Pellolla ei juurikaan koulua edelleenkään väännetty, vaan maastoiltiin paljon. Anna kävi ensimmäistä kertaa ratsastamassa Lotalla, ja tamma oli ihan puhki! Annakin totesi, että sai pelätä hevosen väsähtävän kokonaan. Märällä pellolla koulutuuppaus ei todellakaan ollut Lotalle helppoa, vaikka suurimman osan ajasta se tekikin käynnissä hommia. Peräänannossa tamma jaksoi kulkea käynnissä, mutta ei laisinkaan ravissa.

Anna ensimmäistä kertaa Lotan selässä. Käynnissä tamma työskenteli
pääasiassa hyvin, mutta muutoin meno oli todella vaivalloista pää pystyssä juoksemista.


Lotan ja Annan ensimmäinen yhteinen treeni. Ja kyllä, tähän on todellakin yritetty valikoida niitä parhaita pätkiä, heh..


Pylly on jo hivenen saanut pyöreyttä, mutta kovin on voimatonta meno..



Lotta on edelleen tosi lihaksettoman näköinen, ja varsinkin laukassa näyttää kuin koko hevonen vaan hölskyisi löysänä... Tässä se kuitenkin jaksaa ja haluaa jo laukata reippaasti ja omalla moottorilla.

Lotta alkoi innostua peltospurttailusta, ja useasti pellolla kiidettiinkin täyttä laukkaa pellon päästä päähän.
Tammalla oli kivaa, ja se suorastaan ampaisi vauhtiin luvan saatuaan!

Myös irtojuoksutusta mahtui ohjelmaan ajon ja ratsastuksen lisänä.

Muun liikutuksen ohessa raskailla hankitreeneillä kasvatettiin lihaksia ja kuntoa.

Neljäs kuukausi - helmikuu:
Alettiin vähitellen käydä kentällä ratsastamassa koulua. Koulutreeneissä laukan osuus oli vielä hyvin vähäistä. Lotta oli todella jäykkä, ei meinannut taipua mihinkään suuntaan, eikä tietoakaan, että olisi kulkenut peräänannossa. Maastoilussa oli edelleen pääpointti ja lenkit kestivät usein yli tunnin sisältäen pitkiä ravipätkiä ja sopivasti laukkaa.

Ensimmäisiä kertoja kentällä käymässä. Ihan järkyttävää katsottavaa, apua...!


Rouskun kanssa ajeltiin paljon, jolloin Lotta sai suht kevyitä mutta kuitenkin "kunnollisia"
lenkkejä. Varsa kyllä jaksoi hyvinkin juosta mukana tunnin matkan ravien ja laukkojen kera.

Viides kuukausi - maaliskuu:
Koulutreenejä jatkettiin maastoilun ja hankitreenien ohella. Pellolla lumihangessa ratsastus oli Lotalle mitä oivallisinta kuntoilua. Hyvin jaksoi tamma laukatakin uppohangessa. Maastoilussa yritettiin edelleen tehdä pitkää ja hidasta lenkkiä, jolla saatiin tammalle kestävyyttä lisää ja lihaksia kasvatettua.

Anna toista kertaa selässä, ja nyt löytyi paikoitellen peräänanto myös ravissa.
Tahmeaa ja vaikeaa oli kuitenkin koko työskentely, ja hirmuisesti sai tehdä töitä
saadakseen hevosen liikkumaan ja taipumaan.



Viimeiset kolme kuukautta ennen näyttelyä:
Lottaa liikutettiin jo täyspainoisesti kuten normaalikuntoista hevosta. Tehtiin vaihtelevasti koulutreeniä kentällä tai pellolla, maastoiltiin ja ajettiin. Mie kävin Lotan kanssa tunneilla ja Anna kävi ratsastamassa tammaa muutamaan otteeseen. Lotta alkoi kulkea kauniissa muodossa jokaisessa askellajissa. Sen kunto riitti heittämällä 20km maastolenkille, vaikka reissu sisälsi paljon ravia ja vähän laukkaa. Mie noudatin jälleen maastoillessa periaatetta tasaisella ravataan, ylämäet laukataan ja alamäet kävellään. Hyvin jaksoi Lotta tämän kaiken. Lotta kävi Annan kanssa koulukisoissa hienolla menestyksellä. Pariin kertaan hypättiin myös pieniä esteitä. Kaikin puolin Lottaa treenattiin ja liikutettiin kuin mitä tahansa aktiivikäytössä olevaa hevosta, ja tamman kunto oli huipussaan.

Lotta olisi jaksanut laukata maastossa vaikka kuinka pitkään. Monesti sai
jo itsekin miettiä, että nyt on kyllä pakko hiljentää, ei liikaa uskalla kuitenkaan..

Alla olevalla videolla mie ja Lotta olemme ensimmäistä kertaa tunnilla. Eipä ole järin kaunista katsottavaa tämäkään, mutta on hevonen huomattavasti paremman näköinen kuin aiemmin. Ollaan kyllä varmasti tultu tästä eteenpäin, sekä hevonen että kuski. Harmillisesti en löytänyt videoita Annan keväisistä kisatreeneistä, vaikka muistelisin niitä videolle kuvien lisäksi ottaneeni. Outoa. Siinä olisi ollut jo oikeasti hienoa ja selvästi edistyksellistä katsottavaa!




Keväällä Anna kävi useastikin Lottaa ratsastamassa. Kehitys oli aivan huimaa alkuvuoteen verrattuna!
Lottaa oli kevyt ja helppo ratsastaa, se hakeutui peräänantoon saman tien ja säilytti sen kaikissa askellajeissa.
Ei tietenkään yhtäjaksoisesti, mutta parhaimmillaan tamma jaksoi lähes koko tunnin kulkea oikein päin.

Keräsin vielä ensimmäistä kertaa yhteen kaikki Lotan muutoskuvat. Katsokaa ja ihailkaa :)

lokakuu

marraskuu

joulukuu

tammikuu

helmikuu

maaliskuu

huhtikuu

toukokuu

Kesäkuussa oli tavoitteet saavutettu, ja tässä kunnossa Lotta hurmasi tuomarin rotunäyttelyssä.

Nyt on taas jatkettu treeniä, ei enää kisamielessä eikä juurikaan koulua ole edes tuuppailtu. Maastoillaan lähinnä, ylläpidetään kuntoa ja lihaksistoa, jotta raskausaika ja tuleva synnytys sujuisivat mahdollisimman kivuttomasti. Lotta on jälleen todella hyvässä kunnossa :)


lokakuussa 2012


5 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo-opetus ,

Rouskun uudet valjaat

10/27/2012 11:29:00 ap. Siri 3 Comments

Kyllä Ropsukkaa nyt hemmotellaan, mutta eikös sitä ensimmäiselle aina osteta kaikki mahdolliset lelut ja vempeleet ja seuraavat saa sitten "jämät" jos niitäkään. Huomasitteko? Kirjoitin seuraavat.. tarkoittaako tämä sitä, ettei Rohan jää ainokaiseksi hevosekseni? Ken tietää :)

No joka tapauksessa Rohan alkaa olla siinä iässä, että poikaa voi pikkuhiljaa alkaa perehdyttään ajoponin maailmaan. Tietenkin ponille täyty hankkia sitä varten omat valjaat. Tokihan Lotan vanhat valjaat olisivat ajaneet saman asian, mutta ikävä kyllä ne ovat pojalle vielä liian isot ja kaiken lisäksi silojen vatsavyö voi pamahtaa poikki hetkenä minä hyvänsä. Nämä "harjoitusvaljaat" olivat sen verran huokeat, että raaskin niihin sijoittaa. Tarkoitus kun kuitenkin on tulevaisuudessa hankkia kunnon länkivaljaat joiden hintataso liikkuukin sitten ihan eriluokissa. Tässä vaiheessa ei mitään järkeä olisi ollut sijoittaa vielä niihin kun poni vielä kasvaa.

Kerran aiemmin olen Rouskun valjastanut Lotan ylisuuriin silavaljaisiin ja siitäkin on puoli vuotta aikaa. Nyt hän pääsi sitten uusien valjaitten testaukseen piiiitkän tauon jälkeen ja mitä tuumaa Roppe. Mussuttaa heinää napaan minkä kerkiää, pari kertaa otti vähän pakkia ja etuaskeleita mutta that´s it. Käytiin ulkonakin tepastelemassa hökötykset niskassa ja sama meno jatkui mitä hän on osoittanut nyt koko viikon ajan täällä kotona taas ollessaan; herra on itse tyyneyden perikuva. Tulkaa pihaan traktorit ja naapurin kymmenen Tiibetinspanielia räksyttäen. Roppe hädin tuskin viitsii moisille edes viiksikarvojaan väräyttää. Juu ei uskoisi, että poni on 1 vuotias. Vähän jo alkanut epäillä voisiko pojalla olla jonkinasteista masennusta menossa paikanvaihdoksesta, mutta kun se syö ja on voittanut jo kaikki muut ponit puolelleen paitsi oman äitinsä haluan uskoa vain sen hyviin geeneihin ja fiksuun käsittelyyn varsasta asti mitenkään tästä bojoja itselleni ottamatta! Rousku vaan on aina ollut kiltti ja helppo. Toivottavasti se sitä tulee olemaan myös jatkossakin. Kuten olen aiemmin jo sanonutkin mielummin tuollainen hieman vätys poni kuin sellainen joka keulii joka suuntaan. Eilen sentään viedessäni häntä takaisin tarhaan huomasin ekan kerran hieman eloa olemuksessa. Pää nousi ja vauhtikin hieman kiihtyi kavereita lähestyttäessä. Ehkä sieltä siis vielä löytyy se moottorikin. Tällä hetkellä kun poikaa ei voisi vähempää kiinnostaa kavereista eroon joutuminen ja jää usein pihatoonkin syömään yksin muiden mennessä menojaan. Hassu pieni poni.

Tässä videota valjaitten sovituksesta ja kiltin pikku Ropen käyttäytymisestä uusia asioita kohtaan:



Ps. Lottakin pääsi eilen pellolle kävelemään, koska kuten joka tuutista kuulleena ja nähtynä jo tiedämmekin, että lumi yllätti jälleen kerran meidät hitaat hämäläisetkin niin jos jouduin kaasuttelemaan kieli keskellä suuta tallille kesätassuilla niin joutui tekemään myös Lotta kotitiellä. Kaviot luisteli jo nyt sinne tänne joten katsoin parhaaksi painua pellolle hokittomalla hevosellani.

3 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

rohan

Muistakaa heijastimet!

10/25/2012 08:47:00 ip. Siri 3 Comments

Syksyn pimeinä iltoina heijastimia ei ole koskaan liikaa! Rouskun uudet heijastimet tulevia lenkkeilyjä varten.

Rintaremmi- ja jalkaheijastimet

Häntäheijastin.

...ja eikun lenkkeileen :)

3 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kengittäjä ,

Tilannekatsaus ja videoita

10/24/2012 05:45:00 ip. marjo 1 Comments

Äiti ja poika ensimmäisellä yhteisellä lenkillään.
...ja kun joku kysyy kuitenkin; Rouskulla on loimi ja Siri taluttaa väärältä puolelta ihan
vaan varsan harjoituksen kannalta...

Rousku on nyt ollut melkein viikon kotosalla. Kaikkein surkein vastaanottaja on ehdottomasti ollut Lotta. Loppiksesta on tullut niin vihainen hapannaama Rouskun paluun jälkeen, että kyllä saavat muut ponit väistellä. Rousku oli jo saanut kaulaansa ja turpaansa verihaavojakin, liekö oma äiti napsinut vai joku muu - ei voi tietää..

Rousku puolestaan on edelleen niin lunkki kuin poni ikinä voi olla! Se todellakin on perässä vedettävää mallia, eikä välitä yhtikäs mistään mitään. Ihan sama onko se yksin vai muiden hevosten kanssa. Ihan sama onko kamoja niskassa vai ei. Ihan sama vaikka atomipommi räjähtäisi vieressä... Siltä se ainakin tuntuu.

Käytiin pari päivää Rouskun paluun jälkeen pienellä maastokäppäilyllä, mie ratsastin Lotalla loppukäyntejä ja Siri talutti varsaa perässä. Meinasin tikahtua nauruun, kun jossain kohti kuului takaa "no nosti se edes vähän päätään tässä postilaatikon kohdalla". Ennemmin voisi kuvitella varsan pomppivan pitkin pusikoita oudossa maastossa omituisen hökkelön tullessa vastaan, mutta ei... Hädin tuskin jaksoi niskojaan nostaa tämä otus. Eikä hän taaskaan suostunut ravaamaan, ei edes kotio päin, eikä edes vaikka Lotta ravasi edessä. Noh, ehkä se tästä, on ainakin helppo poni jos ei muuta.

Muut ponit ovatkin ottaneet varsan hyvin vastaan, olen jo bongaillut sitä samalta heinäkasalta useammankin lauman jäsenen kanssa. Lotta onkin ihan oma lukunsa tässä asiassa. Kengittäjä kävi myös tallilla kääntymässä heti muutama päivä Rouskun kotiutumisen jälkeen. Rohan pääsi tietty myös kavioiden vuolentaan. Poitsu käyttäytyi tuttuun tapaansa erittäin kiltisti ja rauhallisesti. Vähän yritti nojailla jalkaa alas jossain kohti, mutta hyvin kengittäjä sai sen pidettyä, ja saman tien varsa luovutti. Hienot ovat kuulemma kaviot, ei mitään valittamista.

Sain latailtua pari videotakin nettiin Rouskun hakureissulta. Kuvasin tosiaan videolle Lotan ja Rohanin ensikohtaamisen. Vaikka eipä tässä juuri katsottavaa ole, ei mitään spurttiponeja nämä vuonikset. Lotta näyttää ihanan reippaalta ja hyväkuntoiselta videolla, oli itsekin kiva katsoa sitä liikkumassa vähän kauempaa seuraten.

Toisella videolla on pieni pätkä käyttöajosta Lotan kanssa. Kamalasti ei voinut kuvailla, kun vettä satoi koko ajan. Videolle tallentui kuitenkin toinen kokeilu ahtaasta käännöksestä, eli selvästi jo kutistettu tila. Tullaan varsin haparoivasti sisään, ja sisääntulo tapahtuu kuvitteellisesta portista, siinä ei siis nyt ole tötsiä, vaikka oikeasti sisääntulo on hyvinkin pieni aukko. Näköjään ajetaan myös käännösalueen yli parissa reunassa. Oikeasti nuo rajat on toki piirretty maahan, hivenen helpompi hahmottaa missä kohti pitää kääntyä, kuin pelkkien kulmamerkkien perusteella..

Mother and the son. Reunited after six months:


Käyttöajon ahdas käännös:


Jatkossa blogin päivitys tulee pitkältä lepäämään Sirin harteilla.. Mie joudun nyt sattuneesta syystä olemaan poneista erossa ainakin kuukauden - ehkä parin verran. Mielessä on kyllä muutama aihe, josta on tarkoitus kirjoitella, mutta ponien kuulumiset jäävät minun osaltani saamatta. Pidetään siis peukut ja varpaat pystyssä, että Siri jaksaa ja ehtii kirjoitella Rouskun kotiutumisesta! Kuulin jo huhuja, että jätkällä oli ollut ensimmäistä kertaa kuolaimet suussa. Siitä se lähtee...

1 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo ,

Käyttövuonis Lobitsija

10/21/2012 07:28:00 ip. Siri 2 Comments

Olenkohan mahtanut aiemmin blogissa mainita, että minulla oli pienoinen taka-ajatus, kun otettiin Lotta mukaan Rouskua hakemaan.. Lotta ei suinkaan lähtenyt pelkästään matkaseuraksi pojalleen, vaan oikeisiin hommiin! Treenattiin Lotan kanssa ihka ensimmäistä kertaa käyttöajoa.

Saatiin Maaritilta lainaksi työvaljaat, sekä päästiin testaamaan millaista on vetää hivenen isompaa vaunua. Maarit myös ohjeisti minua, miten tuon härvelin kanssa kuuluu ajaa ja tehtäviä suorittaa. Maarit jos joku taitaa nämä käyttöajon kiemurat - pari vuonohevosoriakin kantakirjaan ajaneena.. Sainkin kyllä niin hyvää opetusta, että mehän selviydyttiin Lotan kanssa loistavasti koko treenistä.

Kirjoittelen nyt tänne ylös suunnilleen kaiken sen, mitä vielä muistan. Tuskin ainakaan pariin vuoteen taas pääsen vastaavan "ajoneuvon" ohjaksiin, joten täytyy olla lunttilappu olemassa. Jos Lotta ei olisi tiineenä, niin voisin kyllä heittämällä luvata, että ensi kesänä lähdettäisiin mukaan käyttöajokisoihin, sen verran omalta jutulta tuo tuntui, sekä hevoselle että jopa kuskille.

Aloitetaan ihan valjastuksesta lähtien. Käyttöajokisoissa hevonen talutetaan paikalle valjastettuna ja arvostelu alkaa aisoihin laitosta. Tämän saa tehdä joko peruuttamalla hevosen aisojen väliin tai taluttamalla sen toisen aisan yli. Lottaa ei ole ikinä aisan yli taluteltu, joten peruutin sen aisojen väliin. Tätä olen nyt kotonakin harrastanut maratonvaunujen myötä. Yritysten määrää ei kisoissa lasketa, mutta tietyssä ajassa hevonen tulee vaunun eteen saada. 

Ei se oikeesti noin väsynyt ollut, miltä näyttää...

Kun hevonen on aisojen välissä, siirretään ohjat sen selän päälle ja apukuski tulee pitämään hevosta kiinni (sivuhuomautuksena, vuonohevosorien käyttökokeessa ajuri toimii yksin, eli hevosen tulee seistä vapaana paikoillaan, kun ajuri kiinnittää aisoja..). Työvaljaiden tamppivaljastus on onneksi todella nopea ja helppo kiinnittää, joten siinä ei kauaa nokka tuhise. Sitten ei muuta kun ohjat käteen, kyytiin ja menoks.

Aloitimme ajoharjoitukset kentällä, jotta itse pystyin hahmottamaan, miten pitkän vaunun kääntäminen toimii. Vuonohevosyhdistyksen käyttöajokisoissa ensimmäisenä tehtävänä on suoraan ajo. Totesin siinä jälkiämme katsoessa, että eipä enää suorempaan vois mennä. Tämä siis ei ainakaan Lotan kanssa tuota ongelmia.

Kääntyy, kääntyy ja pujottelu onnistuu!

Kisoissa kentällä ajetaan radaksi aseteltujen porttien läpi. Tämä sisältää tiukempiakin käännöksiä, portit ovat kapeita ja tötteröitä ei tietenkään saa kaataa. Ei alettu nyt portteja kentälle väsäämään, sen sijaan Maarit laittoi meille tötsiä suoralle linjalle, ja niistä piti pujotella. Tötteröiden väli oli noin viisi metriä ja niitä oli neljä. Muistisääntö: niin kauan suoraan, kunnes vaunun viimeinen pyörä on edellisen tötsän kohdalla. Sen jälkeen tiukka käännös ja hyvin läheltä ohi seuraavasta tötsästä, jotta mahtuu kääntämään taas seuraavaan väliin. Kertaakaan ei osuttu tötsiin, ja aina selvittiin koko pujottelusta.

Jalostusori Eetu seurasi
aidan takana.
Harjoiteltiin kentällä myös metallirenkaan yliajoa. Ideana tässä on, että vain yksi vaunun pyörä saa ja tulee osua renkaaseen. Maaritin vinkkinä oli ajaa toinen eturengas renkaan päältä, sen jälkeen tiukka käännös vastakkaiselle sivulle, jotta muut pyörät eivät osu renkaaseen. Tehtiin tätä molemmin puolin, ja onnistumisprosentilla sata sain aina tähdättyä pelkästään etupyörän yli ja käännettyä muut pyörät ohi, jei.

Kentällä kokeiltiin vielä ahdas käännös. Kenelläkään ei ollut muistikuvaa, kuinka suuri tuo tila ahtaassa käännöksessä on, joten hahmoteltiin jonkinnäköinen neliö kentälle. Käännökseen ajetaan sisään neliön yhden sivun keskellä olevasta kapeasta portista. Porttiin ei tietty saa osua, joten tähän pätee sama sääntö, niin kauan suoraan, kunnes takapyörä on portin kohdalla. Tämän jälkeen käänsin tiukasti vasemmalle niin paljon kuin pystyy, jotta hevonen pysyy vielä neliön sisällä. Tämän jälkeen kurvattiinkin niin tiukka oikea kuin hevonen vaan kääntyy. Vaunut menee tietty linttaan, mutta eipä tuo ponia haitannut. Täyskäännös 360 astetta oikealle, ja sen jälkeen samaisesta kapeasta portista ulos. Maarit totesi tässä, että taisi olla liian iso neliö, kun niin helposti siitä selvittiin, pienennetääs vähän. Kutistettiin aluetta, ja otettiin sama uudestaan. Ja taas siitä selvittiin. Seuraava kommentti olikin, että ei se kyllä tämän pienempi kisoissa voi olla, kun ei pienemmässä enää pysty kääntymään :D

Kokeiltiin myös sekä ylä- että alamäkipysähdykset. Näissä vaunu tulee pysäyttää eturengas rajatun (pienen) alueen sisällä ja seistä paikoillaan tietty aika. Olisiko jotain kymmenen sekunnin nurkilla..? Taaksepäin ei saa korjata, jos vahingossa ajaa yli, eikä vaunu saa liikkua mihinkään suorituksen aikana. Lotalle nämä molemmat olivat äärimmäisen helppoja, se olisi seissyt mäessä vaikka maailman tappiin saakka. Minua vaan nauratti kyydissä, kun hevonen oli niin hassun näköinen alamäessä pylly pystyssä seisoskellessaan.

Iloiset työläiset.
Seuraavaksi ajettiin vesiesteen läpi, tämä kuuluu myös kisarataan. Lotalla ei ole pienintäkään ongelmaa minkäännäköisten vesiesteiden ylityksissä (jos nyt ei järveen menosta puhuta), joten eihän tuossa ole mitään kummallista.. Tämän voisi jopa yleistää, että oli paikka mikä tahansa, mihin hevosen ja vaunun voi ajaa, niin sinne Lotta kyllä myös menee.

Näiden jälkeen suunnattiin vielä kentälle sen kaikkein vaikeimman tehtävän eli kulmaperuutuksen pariin. Peruutettiin kahden leveällä olevan tötterön väliin, kisoissa tuo väli on hivenen kapeampi. Lotalla ei alkuun ollut hajuakaan, että sen pitäisi oikeasti peruuttaa. Kärryjen kanssa?! Pyysinkin Maarittia hivenen työntämään Lottaa taaksepäin, jotta tamma hoksaisi, että kyllä nyt vaan pakkia liikutaan. Jos peruutettiin oikealle, alkoi homma siitä, että ensin pakitetaan oikealle vinoon ja näin vedetään kärryt linkkuun, jotta saadaan niitä käännettyä. Sen jälkeen hevonen korjataan sivuaskelin vasemmalle suoraan linjaan kärryjen eteen. Peruutuksessa saa kisoissa korjata hevosta eteenpäin muistaakseni kaksi kertaa. Hevosen on siis varsin tärkeää osata sivuaskeleet. Tämän jälkeen peruutetaan uudestaan vinoon, jotta saadaan kärryjä taas hivenen käännettyä. Ja kun on tarpeeksi linkussa, taas suoristetaan sivuaskelin. Jne jne. Kun kärryt ovat suorassa linjassa kohti peruutettavaa aukkoa, ei muuta kun suoraan taaksepäin. Muistaakseni vaunujen etupyörät tulee peruuttaa portin väliin, jotta suoritus on hyväksytty. Tein peruutuksen kerran molemmista suunnista ja molemmat kerrat sain onnistuneesti läpi! Eikä kertaakaan, kummaltakaan puolelta, tarvinnut hevosen ottaa askeltakaan eteenpäin tehtävän aikana. Hieno Lotta!

Sihtaa ja tähtää, ensin täytyy löytää vaunun pyörä, jotta voi yrittää osua sillä maassa olevaan rinkulaan, huh.
Pihassa kokeiltiin vielä ohimennen ajaa lastauslaiturin viereen. Vaunujen etäisyys laiturista tulisi olla tasaisesti 20cm, ja virheitä tulee jos on enemmän tai vähemmän etäisyyttä. Mie kurvasin niin vinosta, että vaunutkin jäivät vinoon, mutta eipä tuokaan Lotan kanssa ongelmallista ole, ajaa hyvin lähelle laituria. Se myös varmasti seisoo paikallaan sen aikaa, kun itse lastaa tai purkaa kuormaa.

Sinne se uppos.

Ei vaan, kyllä me yli päästiin, vaikka pelkäsin jo vaunujen jäävän etuosastaan kuoppaan kiinni :D 

Lotta toimi siis jokaisessa tehtävässä kuin unelma! On tuo kyllä niin fiksu hevonen, etten edes keksi tarpeeksi ylistyssanoja, jotka voisin sille tämänkin harjoituksen jälkeen suoda. Lotan mielentila ja työskentelymotivaatio olivat prikulleen kohdallaan. Se ei stressannut vierasta paikkaa, yksinoloa, tai kentän vieressä touhuja seurailevaa oria. Se reagoi jokaiseen apuun herkästi ja nopeasti, ei tehnyt mitään ylimääräistä, eikä jättänyt mitään tekemättä (kunhan hoksasi peruutuksen pienen avustuksen kera). Oikeasti, tämän helpompaa ajettavaa hevosta ei enää voisi olla. Kisoissa on vielä yhtenä tehtävänä jokin pelottava ajopaikka, mutta kuten Maaritkin sen huomasi, tätä hevosta tuskin hötkäyttää mikään.. Enkä voi myöskään sanoin kuvata, kuinka paljon sydäntä lämmitti kuulla vähän väliä  ihastelevia kehuja alan ammattilaisen suusta. "On se vaan hienoo kattottavaa, kun hevonen toimii" ja sitä rataa. Taisipa kuskikin saada jokusen kommentin, hih. Tämän hevosen kanssa nyt ei vaan voi muuta kuin onnistua ♥


Pylly pystyssä alamäessä seisoskelua.

Lotta on tässä kuvassa jotenkin niin nätti ja itsensä näköinen. Hieno työhevonen! 

Lämmin kaunis kiiitos Maaritille, kun lainasit valjaita ja kärryjä, sekä ennen kaikkea opastit ja neuvoit käyttöajossa! Yhtä avuliaita ja hyväsydämisiä ihmisiä saisi olla tämä maailma täynnä :) Ja suuret kiitokset vielä Rouskun hoidosta! (Lotta käski sanoa, että oisit voinu pitää sen kauemminkin..)

2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

bambi ,

Rouskun "luokkakokous"

10/20/2012 10:38:00 ip. Siri 4 Comments

Aamu valkenee tarhassa...
Skella näkee kaukaa äitinsä Lotan ahdisteleman pienen keltaisen juoksevan häntä kohti.


Hei moooiiii! Mä tuuun... muistatteks te vie muaaa??

Meinaatko tosiaan tänne tulla?

Rousku aukoo suutaan.. oon ihan kiltti pieni poni.

Tässä vaiheessa Skella potki pojan pois.. "minä en jaa ruokiani ettäs tiedät"!
Sama kohtalo Bambin ja Hildurin kohdalla.


Minä olen Bimi -olemme kai joskus tavanneet?
Bimi sai vihdoinkin samaa sukupuolta olevan kaverin, mutta ei hänkään suostunut jakamaan aamupalaansa.


Roppe menee yksin mutustelemaan korsien keskelle.

..ja päättää piiloutuu kivikasan taakse, kun kaikki vaan kiusaa...

Uskaltaiskohan täältä jo lähtee?

Rousku kerää rohkeutta ja lähestyy Ylläriä.


Ylläri osaa aina yllättää...
..ja päästää pienen keltaisen syömään samaa heinänippua (hetkeksi).


Tuleekohan meistä bestiksiä.. virtaahan meissä molemmissa Vuonohevosen vertakin...

..mutta kukas se sieltä kävelee?

Sehän on Lara.. se tietää aina paljon heinäkasoja ympäri tarhaa ..

..ja porkkanoita ja rapsutuksia...

Ei täällä taidakaan olla hullumpaa. Kyllä mä noi kaikki "kireet muijat" vie puolelleni voitan!


4 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.