kuvia ,

Kevätkunnostuksia

4/27/2013 06:16:00 ip. marjo 11 Comments

Olen kuullut useiden tuttujen puhuvan, kuinka keväällä iskee hirmuinen sisustusinto. Tai ylipäätään halu uudistua ja muuttua. Toiset laittavat vaatekaapit uusiksi, toiset oman luukkinsa ja toiset kotinsa. Meillä puolestaan on meneillään jonkin sortin jokapaikan kunnostus tallilla.

Mahakuvapose vuorokausilla 310.
Talven aikana ei pahemmin viitsi mitään laittaa ja korjata, kun kaikki on jäässä, lumen peitossa ja kaiken lisäksi mitä tahansa tekeekään, omatkin näpit jäätyvät. Nyt kevään tultua huomaa saman tien, että yksi jos toinenkin seikka kaipaa pientä pintaremonttia. Tässä on korjailtu muun muassa talikoita, maitokärryjä (joita ei saa korjattua), vesiletkuja, tarhan aitoja, ja mitäköhän vielä..

Omassa pikkutallissa aina riittää tehtävää ja laitettavaa. Niin se vaan taitaa mennä? Siltikin jaksan aina haaveilla omasta tallista, vaikka tässä vuosien varrella on kyllä tullut hyvin selväksi, kuinka työlästä tallin pito on. Aina pitäisi jotain tehdä, korjata tai rakentaa. Tällä hetkellä suurin työn alla oleva projekti meillä taitaa olla hevosille sillan rakentaminen tarhaan. Noiden tarhan poikki kulkee pienoinen oja, joka on tällä hetkellä kuraisena ja jäisenä niin vaarallinen ylittää, ettei poneja voi sinne päästääkään. Toinen tarhaprojekti on edelleen Lotan ja varsan aitauksen rajaaminen, siivoaminen ja uusien (toimivien!) porttien rakentaminen.

Oletteko muut pikkutallien pitäjät joutuneet kehittelemään yhden jos toisennäköisiä tee-se-itse ratkaisuja? Minusta jotenkin tuntuu, että näitä tulee aina vaan vastaan.. Tavallaan tosi kiva kehitellä ja miettiä ja uudistaa ja korjata, mutta kaikki tämä olisi tietysti hyödyllisempää omassa tallissa. "Meillä" (siis ponien omistajilla) on vuokralla koko talli, joten kaikki mitä sinne tehdään, tapahtuu toisten tontilla. Mitään kovin paikalle kiinnitettyjä ja kalliita ratkaisuja ei siis kannata edes ajatella. Pääasia kuitenkin on, että kaikki toimii, ja poneilla on iso tarha! Kunhan se nyt vielä kuivuisi ja saataisiin silta ojan yli..

  Kyllä se vielä liikkumaan pääsee,
vaikka puolelta toiselle vaappuukin...
Minulla on tämä viikko mennyt tallihommien suhteen aivan harakoille. Olen tehnyt vaan töitä, töitä ja vähän lisää töitä. Neljässä päivässä kertyi 46 tuntia duunia. Eipä siinä muuta kerennyt kuin käydä kotona nukkumassa ja koirat lenkittämässä. Maanantain sentään vietin tallilla poneja toiseen kengittäjän käsittelyssä vaihdellen. Kaikki ponit saivat pedikyyrit ja Lotalta otettiin kengät pois. Jälleen ollaan siis askel lähempänä varsomista! Lotalla on jaloissa ihan jonkun verran huomautettavaa, joten kovin kauaa tuota ei kengättä pidetä. Varmaan tässä kuukauden päivät saa olla ilman, ja seuraavalla käynnillä laitetaan jo kengät takaisin, niin pystyy taas liikuttamaan paremmin, sekä pysyvät jalat paremmassa asennossa.

Roppe sai jälleen kehuja jaloistaan, ja sillä onkin - ainakin kengittäjän mukaan - tallin parhaat jalat. Sekä jalkojen asennot että kaviot. Tämä on erittäin lohdullista kuultavaa, sillä ennen kaikkea toivon varsalle hyviä jalka-asentoja.. Kenkääjä tuossa muistuttelikin, että varsan synnyttyä pian vaan luuria korvalle, jos jaloissa on jotain häikkää. Lähes kaikki hevosten jalkojen virheasennot kun ovat korjattavissa, kunhan ne hoidetaan ajoissa.

Yksi päänvaivaa aiheuttavista projekteistamme; kaivosta veden saanti! Aiemmin haettiin vedet maitokärryillä, mutta niiden hajottua pitäisi lähes päivittäin kantaa käsin 150 litraa kaivosta vettä talliin. Ei kiva! Viriteltiinkin talliin saakka ulottuva letkun jatke, mutta liian suuren paineen vuoksi pumpussa kiinni oleva letku on päättänyt irrota pumpusta.. Jälleen siis pähkäiltävää, millä vesiletkut toimiviksi?!

Tämä viikko on hurahtanut niin hetkessä ohi, että tajusin juuri, kuinka lähellä varsomista aletaan jo olla. Ensi viikko kun etenee samaa vauhtia, pian voikin ruveta jo odottelemaan, koska vauva syntyy.. Apua! Vielä pitäisi Lotta hetken aikaa jaksaa pidätellä. Onneksi nisissä tai Lotassa ei vielä näy merkkejä varsomisesta, vaikka maitoa tisseihin onkin kertynyt jo hurjasti. Tässä tuli vielä sellainen pieni suuri ongelma vastaan, että minulla jatkuu työt yli odotetun varsomisen. En siis todellakaan tiedä, miten ja kuka pystyy kyttäämään varsomisen alkamista. Jonkinlainen kamera olisi pakko saada talliin ja pian! Tai jostain varsomishälytin vuokralle.. Ei kenelläkään olisi vinkata?

Palleroinen pellolla laiduntamassa.
Mahakuvia täytyy nyt napsia aina kun mahdollista...
...koskaan kun ei tiedä, mitkä kuvat jäävät viimeisiksi!
Se on näääääääin iso
Kuinka suuri maavara teidän hevosillanne on vatsan kohdalla??
Lotta kiltti kulta, voisitko hetkeksi unohtaa sen syömisen ja otettais pari kuvaa..?

Heh, ei näköjään. Vuonohevosen elämään mahtuu tasan yksi asia, ja sitä ei kenenkään tarvitse arvailla...

Vaihteeksi kuvaa muistakin takkuturkkisista karvamammuteista kuraisessä tarhassaan. 

Ja nisien tilanne vuorokaudella 310.

Lotta on niin uskomattoman kaunis poni, että jälleen kerran sydän pakahtuu ♥
Mun rakas lörppähuuleni.

11 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kuvia ,

Hommat etenee, mutta vielä odotellaan...

4/21/2013 01:26:00 ip. marjo 5 Comments

Poni pörheänä. Lotta laiduntaa tyytyväisenä taustalla, ei vois vähempää kakaran riekkumiset kiinnostaa...

Vähitellen alkaa itsellekin tulla fiilis, että syntyisipä varsa jo! Ei malttaisi enää odottaa.. Nyt kun päästiin lumesta ja jäästä eroon, ja parina päivänä on ollut aivan ihana aurinkoinen keli, alkaa jo tuntua, että kyllä tänne varsan sopisi putkahtaa.

Eilen illalla vietin muutaman tunnin tarhaa siivoillessa. Lotalle ja varsalle aidataan tarhan perältä oma osio, missä nuo saavat majoittua ainakin alkuun. Muutoin kyllä uskaltaisin laskea varsan lauman joukkoon jo pienenäkin, mutta nykyiseen tarhaan en sitä kyllä suostu laittamaan. Eihän noin pientä voi mitenkään sinne kuran keskelle päästää. Joten niin kauan täytyy pitää Lotta ja varsa erillään, että tarha pääsee kuivumaan. Toivotaan nyt paljon lämpimiä aurinkoisia kelejä, eikä tippaakaan lisää vettä taivaalta. Oli kyllä mukavaa eilen ilta-auringossa tarhaa siivoillessa mietiskellä, kuinka siellä pian kirmailee pieni pörröinen hallakko suloisuus.

Tänään tehtiin Sirin kanssa aamutalli ja käytiin poneja syöttelemässä. Rohan-herralla alkaa selvästi olla kevättä rinnassa. Siri pyöritteli varsaa naruriimussa pihassa, ja sieltähän tuli sennäköistä liikettä, ettei aiemmin olla nähtykään. Pylly lensi suuntaan jos toiseen, ja kaviot viuhtoivat hurjaa laukkaa ympyrällä. Että näin ne mielialat muuttuu nuorisolla, hih. Tosin pienen spurttailun jälkeen Roppe alkoi olla jo sitä mieltä, että onko ihan pakko liikkua, voisin mieluummin vaan seistä paikoillani tai korkeintaan kävellä löntystää narun päässä..

Pienten narusulkeisten jälkeen suunnattiin siis jälleen pellolle, ja nyt myös Rousku pääsi ensimmäisten vihreiden korsien makuun. Näin se kevät koittaa.

Hei äiti, eiks tää nyt riittäis jo? Oon ihan kiltisti.
Hei toinen äiti, mihin sää meet?!
Lotta päätti vissiin vaihtaa maisemaa pellolle, mutta totesi reittivalinnan vähintäänkin huonoksi.
Näin ponipoika pomppaa. Valitettavasti parhaita riehumisia ei tullut kuviin...
Vrooooom.
Tanssimuuvsit hallussa!
Siri, Roppe ja Bella.
Rousku päätti poistua tästä porukasta.
Lotta bongasi tiellä kulkevat ratsukot.
Naapuritallin issikoita..
Myös Rousku tajusi hepat.
Koko jengi kuvassa: Lotta, Rohan, Siri, Bella, Riitu ja Zelda.
On ne aika samiksia.. Ja ihanaa kun ovat niin hyvissä väleissä, että nykyisin yhteiskuvatkin onnistuvat ;)
Tämän hetken tilannekuva nisistä takaapäin kuvattuna. Vuorokausia takana 305. 
Altapäin kuvaa. Kyllä niissä jo jotain on. Kääk!
Vertailuna tilanne 8.3.2013, tissit tyhjää täynnä...

5 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kuvia ,

Kevät!

4/20/2013 01:21:00 ip. marjo 8 Comments


Miten ihana tunne ajaa sulia teitä pitkin sulaan tallin pihaan, avata auton ovi auringon paistaessa kasvoille ja kuunnella lintujen konserttia pellolla. Kuovin tuttu kirkas huuto kaikui ensimmäisinä korviin ja pellolla näin ja kuulin kiurun lentelemässä. Kevät on todellakin täällä! Unohdetaan tässä kohtaa kaikki se määrä kuraa ja vettä, mitä lainehtii ympäri pihaa ja tarhaa - sitä todellakin riittää - ja keskitytään vain kevään valoisiin puoliin..

Uskomattoman nopeasti kevät taas koitti. Tosin sen arvasi jo pitkään jatkuneesta talvestakin. Kävin viime maanantaina tallilla, kurkkasin tallin takana olevalle pellolle ja totesin, että tuonne ei ole kyllä mitään asiaa. Lunta oli vielä tolkuttoman paljon. Seuraavan kerran tulin tallille keskiviikkona. Kurkistin pellolle... Ja mitä, kaikki lumet olivat hävinneet! Perjantaina suunnattiin sitten Lotan kanssa pellolle kävelemään, ja Lotta sai onnessaan syödä ruohoa. Kyllä tämä maisema muuttuu nopeasti.
Muori nautiskelee kevään ensimmäisistä ruohotupsuista.
Tänäänkin kävin tammaa pellolla syöttelemässä. Voi millä ahneudella se napsiikaan suuhunsa olemattomia pieniä ruohonkorsia. Pienestä voi olla vuonohevosen onni kiinni. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja kun vaan olisi vähän kuivempaa ja lämpimämpää, olisi itse voinut vaikka heittää selälleen pellolle arskaa ottamaan. Valitettavasti vielä ei ihan keli moista salli. Vastahan alkuviikosta pellolla oli polviin asti lunta...

Todistin tänään erittäin harvinaisen ilmiön! En olisi ikinä uskonut moista näkeväni. Ensinnäkään en muista, että olisin koskaan nähnyt Lotan rapsuttelevan kenenkään hevosen kanssa..? Kyllä se luultavasti on Bambin tai Esmen kanssa joskus saattanut, kun nuo olivat muutenkin kuin paita ja peppu Lotan kanssa. Nykyisin Lotta on vaan sen sortin diktaattori, että muut ponit väistävät jo pientä korvan heilautusta paniikissa mihin suinkin pääsevät. Vaan mitä tekivät Lotta ja Rousku tänään?! Rapsuttelivat toisiaan oikein tyytyväisinä, ja Lotta vielä aloitti!

Ponkkovattainen polle.
Ihana möhömaha roikkuvatsansa kera.
Välillä tsekkaillaan ympäristöä.
Poni pellossa.
Mikä ihana kaunis pyöreä peppu! Eipä näyttänyt ihan tältä  reilu vuosi sitten...
Joku yritti tunkea linssiin kiinni.
Ja vielä nää kaks ihanaa! Onko Rousku jotenkin mini vai Lotta jätti?
Rakastuin tähän kuvaan...

8 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kuvia ,

Varsavalmisteluja

4/18/2013 08:46:00 ip. marjo 3 Comments

Pallo!
Vihdoin ja viimein on aika päästää pitkä helpotuksen huokaus ja keskittää jatkossa ajatukset tiiviisti varsomiseen. Minä sain kuin sainkin maisteriseminaarini pidettyä ja gradun tulokset esiteltyä. Tekemistä gradun parissa riittäisi hurjasti edelleen, mutta deadlinea kun ei enää ole, saattaa homma vähän venähtää. Ja nyt se saa luvan niin tehdäkin, sillä tällä hetkellä varsa tulee ajatuksissa ensimmäisenä.

Aloitin tällä viikolla työt täällä kotipuolessa, eli kerrankin majailen samassa kaupungissa hevosten kanssa. Hyvään saumaan tuli tämäkin työpätkä, nyt on helpompi järjestellä varsajuttuja ja käydä (lähes) päivittäin tallilla. Paljon on vielä tekemistä ja pohdittavaa, mutta alkuun on päästy. Osa varsomiseen ja varsaan liittyvistä käytännön järjestelyistä ratkennee vasta viime hetkillä. Toki kaikkeen tarpeelliseen valmistaudutaan ajoissa.


Eilen Lotta muutti uuteen "pieneen" yksiöönsä. Tamma siis siirtyi pihattomajoitukseen, jossa varsankin on tarkoitus syntyä. Tilasta ei ainakaan ole pulaa. Lotta otti muuttonsa vallan lunkisti. Viime syksynä oli jo tarkoitus majoittaa Lotta tuohon pihattoon, mutta todettiin se saman tien huonoksi ideaksi. Tammasta tuli sen luokan hapannaama, ettei sitä jaksanut katsella kukaan. Lotta muutti siis vielä talveksi talliin karsinaan ja rauhoittui saman tien. Nyt se ei näyttänyt olevan moksiskaan uudesta mökistään, vaan varsin tyytyväisenä on parina iltana jäänyt yöpalaansa rouskuttamaan.

Tänään käytiin Sirin ja Laran kanssa hevossairaalassa kääntymässä ja Lotalle matolääkkeet hakemassa. Ensimmäisen annoksen tamma sai saman tien ja seuraava tulee viikko varsomisen jälkeen. Kyselin samalla rokotuksista ym. käytännön jutuista, ja kaikki vaikuttaa olevan kunnossa. Nyt vaan odotellaan varsomista ilman paniikkia(??).

Seuraavana ostoslistalla ovat muun muassa tuttipullo ja peräruiske. Kaikennäköistä sitä joutuukin shoppaamaan.. Kasaan teille jossain vaiheessa listan tavaroista, jotka varaan mukaan varsomiseen, kunhan saan ne hankittua. Onneksi tässä on vielä päiviä jäljellä.

Sitäkään en ole vielä ratkaissut, miten aion tammaa seurata varsomisen lähestyessä. Livekuvaa kotiin ei ole mahdollista saada, ja tallille on matkaa lähes 15km. Eipä sielläkään pysty koko aikaa asumaan. Täytynee vissiin alkaa telttailla tallin ylisillä heinävintillä loppuajoista, ja kurkistella sieltä kattoluukusta alas Lotan karsinaan, joko on varsa syntynyt ;) Tiedä mitä tässä vielä kehitellään..

Vuorokausia on nyt takana 302. Vielä ei ole pienintäkään merkkiä varsomisesta havaittavissa, ihanaa!


Blöh blöh möms mäms yöks
Roikuvatta uudessa majoituksessaan

3 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kuvia ,

Ratsu Rohan

4/15/2013 07:03:00 ip. Siri 3 Comments

Herra Rohanin selkä on nyt pienellä ratsastajalla korkattu.
Ens kesänä ehkä jo uskallan mäkin.
Kiva äiti -heittää nyt lapsensa ekana varsan selkään.
No en olisi tätä tietenkään tehnyt ellen olisi ollut varma siitä, 
että Rohan kestää sen kuin mies (lähinnä siis sen pää kestää).
Ensin vähän kurkisteltiin selän yli niin, että kannattelin Laraa mun käsien varassa.
Poika ei edes väistänyt kun likan lopulta sen selkään nakkasin. 
Korvat vaan pyöri ees taas, 
miks toi rapsuttaa mua kaulasta, miks se puhuu noin paljon, mikä juju tässä nyt on.. 
...no mutta mitä mammahan tarjoaa samalla porkkanaa.
Tääkö nyt on sitä miksi mun pitää isona tulla?
Ratsu Rohaniksi :)

Mun vauvoista on tullu jo isoja, yhyyy...

3 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo-opetus ,

Takaisin maastakäsittelykurssille

4/13/2013 08:51:00 ip. marjo 2 Comments

Vieläkö teillä on muistissa maastakäsittelykurssi, josta olen aiemmin kirjoitellu? Jolle Siri osallistui Rouskun kanssa, ja jolla mie olin kuunteluoppilaana? Kurssin teemana oli varsan ajolle opettaminen ja koko kurssin ajan keskityimmekin varsoihin. Pari aiempaa videota olen kurssilta julkaissut, ja vihdoin sain uuden opinnäytteen käsiteltyä.

En jaksanut videon editointiin ihan hirmuisesti aikaa uhrata, sillä tavaraa on ja paljon. Kerron siis mieluummin näin kirjallisena, mitä video sisältää. Tässä on jälleen yksi pyöröaitauskoulutussessio tiivistettynä vajaaseen pariinkymmeneen minuuttiin.

Tässä treenipätkässä oli tarkoituksena opettaa Rouskua valjastukseen. Päätavoite on se, että hevonen seisoo vapaana paikoillaan, rentona ja suorana, sinä aikana kun sille puetaan valjaat päälle. Rousku oli siis pääasiassa vapaana tämän session ajan.

Kun hevonen on vapaana, tietty sen täytyy olla kuulolla. Eli hevosen huomion tulee olla ihmisessä. Jos meillä ei ole huomiota, on turha edes yrittää opettaa hevoselle mitään, sillä eihän se keskity itse asiaan ja yhdistä sitä mihinkään. Eikä siis opikaan mitään. Samoin energiatason ja hevosen keskittymisen tulee olla kohdillaan. Jos hevonen on kovin villi ja energinen, sille tuskin kannattaa edes alkaa opettaa rentona paikoillaan seisomista..

Tarkoitus oli siis opettaa Rouskulle siloja. Kaikki ohjeet ja merkit hevoselle tehtiin siloilla. Ei äänellä, ei omalla vartalolla, eikä narulla tai riimulla, vaan sila antoi ohjeet. Sila kertoi hevoselle, pitääkö sen liikkua vai seistä paikoillaan. Jos hevonen teki väärin, paine luotiin silalla, ja kun se toimi oikein, myös palkkio (eli myötäys) tapahtui silalla.

Tietty lähdettiin siitä, että hevonen seisoo rentona paikallaan, paino kaikilla neljällä jalalla, pää suoraan eteenpäin ja pää alhaalla. Alussa siis siloja vaan nosteltiin selkään. Jos hevonen edelleen oli rento ja paikoillaan, myötäys tapahtui lopettamalla homma. Jos se liikkui, tai touhusi muuta, paine jatkui.

Kun silat oli saatu selkään, oli seuraava vaihe vatsavyön kiristäminen. Jälleen jos hevonen seisoi rentona paikoillaan, vyö irrotettiin, tai otettiin kokonaan silat pois ja lopetettiin siihen. Jos hevonen liikkui, tai teki muuta ei-toivottua, vatsavyöllä "rynkytettiin" epämukavasti ees taas niin kauan, kunnes hevonen lopetti, jolloin vyö avattiin ja silat poistettiin palkkioksi.

Kaikki siis perustuu hyvin yksinkertaiseen ajatukseen paineen käytöstä, kuten lähes kaikessa hevosten koulutuksessa. Niin kauan kun hevonen toimii väärin, paine on "päällä". Kun toimintamalli on oikea ja haluttu, paine poistuu sillä hetkellä ja hevonen saa palkan tehtyään halutulla tavalla.

Videolla näkyy myös paljon silojen käyttöä hevosen liikkeelle laitossa ja pysäytyksessä. Jos Rousku ei malttanut seistä paikoillaan, käskettiin se tarkoituksella liikkeelle ja pysäytettiin uudelleen, jotta seisomisesta tulisi hevoselle "palkinto", eikä sen tarvitse liikkua. Tässä tulee jälleen samat tutut merkit hevoselle liikkumisesta ja paikoillaan pysymisestä. Kaikki sykkivä apu tarkoittaa liikkumista, kaikki staattinen paikoillaan pysymistä (vertaa esim. harjaus tai hevosen tökkiminen sormella, kuten myös pohkeet ja ohjat jne..). Kun siloja heilutettiin, piti ponin lähteä liikkeelle. Samoin kun narulla pyydettäessä. Silojen ollessa paikoillaan, tuli ponin pysähtyä. Kun puemme siloja hevosen selkään, ne ovat staattisesti paikoillaan ja hevosen tulisi osata reagoida tähän pysymällä paikoillaan.

Videolta näkyy tätä paljon lisää käytännössä, katsokaa ja opiskelkaa. Pahoittelen pitkää kestoa, mutten raaskinut jättää enempää pois :)

(videon pätkät eivät ole täysin oikeassa aikajärjestyksessä, joten jossain kohti näyttää tapahtuvan pientä "takapakkia" etenemisessä. Pahoittelut! Ei silti vaikuta itse asiaan tai videon oppeihin..)


2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kuvia ,

*varoitus* Kuvia! Paljon kuvia! *varoitus*

4/11/2013 07:19:00 ip. marjo 13 Comments

Tässä nämä aiemmin lupaamani posetukset keskellä peltotietä ilta-auringon vähitellen painuessa mailleen... Kiitos vielä aivan suunnattomasti! ♥


(kuvia on..... paljon!)

Näiden kahden söpöilykuvat on kyllä aina yhtä ihastuttavia.

Kiviäkin kiinnostaa...

Roikkuvatta!
Hyvin hyvin harvinainen kuva, voiko tämä olla todellistakaan! ROUSKU näyttää hampaita LOTALLE.
...tilanne noin sadasosasekunnin kuluttua.
Onks Rouskusta tullut muka iso mies??
Ei kai, vähän vaan pörhisteli...

Ollaan kavereita jookos, niin kuin ananas ja kookos?

Näissä mahoissa muka jotain eroa? Ei kai..
Pysy siellä omalla puolellas vaan!

Oih mikä komistus 2v.
Pientä säätöä, mutta hieno poni.
Pienessä paketissa. Rousku näyttää hieman vielä takakorkealta, mikä olisi varsin positiivista tässä vaiheessa.. Tosin tässä kuvassa se on myös alamäkeen seisomassa.
Meiän ponit osaa kyllä poseerata vallan nätisti.
Siristä ei voi aina sanoa samaa! :D 
Perusmeininkiä...
Ja lisää söpöilyä.
Roppe on opetellut linssiludeksi jo pikkuvauvasta saakka.

Hei sit jos mä tekisin näin ja sä tekisit niin kun noin, ja sit jos laitettais ponit vaikka sillain ja heitettäis pari kärrynpyörää perään...?
No jos vaan poseerataan. 
Äiti, mitä noi taas meille tekee...?
Musta kissa kipitteli tiellä ja sai poneillekin korvat pystyyn. Kiitos kuvausavusta!
Iloiset poni ja omistaja.
Pus pus.
Välillä taas palautellaan mieleen, missä se raja kulkee.
No okei, voit sä siinä seistä, kunhan et senttiäkään lähempänä.
Aaaaaaw mikä kaunistus!!
Ja upea ylväs pikkumies.
Näin nätisti me poseerataan. Ainakin hetken ajan.
Lotta the Biatch
Meinaatko että tässä vatsassa on jotain kuvattavaa vai, häh?

Laitapa itelles 15kg lisää tavaraa vatsaan ja sano sit uudestaan!
Mitäs sitten tehään, kun masu ei enää mahdu kuvaan?

Otin Lotan vapaaksi loppukuvausten ajaksi. Kuten tästäkin huomaa, ei poni tarvitse riimua toimiakseen. Koko ajan se on kuulolla ja niin sanotusti "käskyn alla" (kuten koirista puhuisin ;))

Mitäs siellä hipelöit.. Vatsan alaosa ei edes näy tässä kuvassa, hih.
No pussataan sitten kun niin kerta haluat!

Muisk muisk.
Loppiskin melkein hommassa mukana.
Olipa kerran pyöreä pallo, jolla oli neljä jalkaa ja pää.
Pröööööt
Jaksoiko kukaan selata loppuun saakka?? :D

13 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.