kengittäjä ,

Tunnollinen omistaja kokee hevosensa kivut käytännössä

8/31/2015 10:29:00 ip. marjo 4 Comments


Meillä nyt näitä jalkavaivoja tuntuu riittävän. Muistattekin varmaan, kuinka Rousku alkoi ontua toista etustaan pari kuukautta sitten? Kaviossa oli iso reikä, jossa oli ollut kivi. Se oli pitkään kipeä ja Rousku joutui tarhailemaan eristettynä bootsi jalassa. Myöhemmin sille laitettiin kengät etujalkoihin suojaamaan tuo reikä. Kengät ovat jalassa myös kavion kasvun ja suoristamisen kannalta. Molemmilla pojilla on vinot etukaviot, Rouskulla vaan vielä pahemmin, joten ne ovat nyt kengättyinä ainakin sen aikaa, että kaviot saadaan suoriksi.

Viikko sitten lauantaina löysin puolestaan Nemon kaviosta kiven. Se oli painautunut niin syvälle, että sain oikein tosissani kaivaa ylös. Kokoa kivellä ei ollut kuin ehkä oman pikkusormen kärkeni verran, joten hyvä kun edes huomasin sitä kavioon runttautuneena. Sunnuntaina poni oli ihan kunnossa, vaan seuraavan kerran kun tiistaina menin tallille, olikin vastassa kolmijalkainen hevonen. Toinen etujalka oli paksuksi parruksi turvonnut, kaviopulssi tuntui ja Nemo hädin tuskin pystyi astumaan jalalle. Pelkäsin tosissani hevosen kaatuvan maahan, kun talutin sen aittaan voidakseni tutkia ja hoitaa jalan.

Tällaisen reiän sain kaivettua esiin.

Tämä oli nyt kolmas kerta vuoden sisään, kun tarhasta löytyi hevonen tismalleen samoilla oireilla varustettuna, joten en jaksanut edes panikoida enää. Ja onneksi tiesin, että samaisessa kaviossa oli ollut kivi. Enpä olisi muuten arvannutkaan alkaa kaivelemaan kaviota, vaan nyt saman tien kaivoin liat pois ja reiän esiin siitä, mistä aiemmin olin kiven poistanut. Suihkutin vielä lääkeruiskulla reiän mahdollisimman puhtaaksi sekä vedellä että betadinella. Kavio hauteeseen, bootsi jalkaan ja Nemo puolestaan eristyksiin tarhailemaan.

Alla omenapuun. Ja kipeä jalka eteen kevennettynä.

Myös seuraavana päivänä jalka oli likimain samanlaisessa kunnossa. Konsultoin toki kengittäjää ja hänkin uskoi, että kivestä johtuvat oireet. Täysin samanlaiset olivat tosin oireet myös vuosi sitten, kun kaviosta löytyi paise, joten toki sitä epäilin toisena vaihtoehtona. Tai no jos tarkkoja ollaan, niin olisi tuo voinut olla mitä tahansa muutakin.. Rousku kun potkii Nemoa jatkuvasti, niin tietty mielessä kävi myös, olisiko se voinut hajottaa jotain jalasta. Missään ei kuitenkaan tuntunut eikä näkynyt mitään kipuun viittaavaa.

Tämä on jo myöhemmältä päivältä, kun Nemo varasi jalalle painoa.

Seuraavana päivänä eli torstaina ontuma olikin jo poissa. Käynnissä Nemo käveli niin hyvin, että jos en olisi tiennyt sen ontuvan, en olisi moista huomannut. Ravissa se vielä niiasi selvästi.

Tanja syöttelemässä heinäruokinnalle joutunutta Nemoa.

Kyrsiintynyt varsa yrittää järsiä tiensä vapauteen.




Sain onnistumaan niin hienon pohjallisen, että piti oikein napata kuva :D

Ja seuraavana päivänä jalassa ei enää huomannut mitään vikaa. Perjantaina siis laskin Nemon yksin isoon tarhaan juoksentelemaan ja siellä se paineli ravit ja laukat ilman mitään ongelmia. Nyt se onkin jo ollut pari päivää taas Rouskun kanssa yhdessä riehumassa.

Lauantaina meno oli taas tätä luokkaa. Tai no ei oikein voi sanoa taas, sillä tämä näky on Nemolle varsin harvinainen.

Johan oli pojilla riehuttavaa muutaman päivän eron jälkeen.

Kolme yötä ja neljä päivää yksin pienessä tarhassa riitti siihen, että hevosella alkoi mennä herne nenään. En yhtään ihmettele, kuinka osa nuorista oreista saa "hullun" maineen, jos olosuhteet joissa ne elävät, ovat jotain tätä luokkaa. Nemohan on siis aina ollut erittäin löysä ja helppo käsiteltävä. Nyt sille alkoi tulla muutamassa päivässä pientä ylimääräistä sählinkiä. Pään viskomista, rauhattomuutta, kuopsuttamista jne. Ei mitään isoja juttuja, mutta juuri niin pieniä ärsyttäviä asioita, joista omat hermot alkavat mennä, kun hevonen noita tekee. Ei kivoja. Heti ensimmäisen yön jälkeen laitumella varsa oli taas kuin täysin eri hevonen! Uskomatonta.

Virpi ja kiltti pieni Nemo.

Onhan se pieni..? Kai, ehkä? Ihan lapsi se on ainakin.

Ja jotteivat nämä jalkaongelmat tähän loppuisi, niin hankin sitten omaankin jalkaani reikiä. Myötätunnosta hevosta kohtaan vissiin? Pitikin rämpiä sinne puskaan korjaamaan porttia, eipä tullut mieleen ensin kaivella kasvillisuutta jalkojen alla. Yhteensä neljä naulanreikää sain jalkapohjaani aikaiseksi - aina kun korjasin asentoani astuin näemmä uuden naulan päälle, ennen kuin tasapaino yhden jalan varaan löytyi. Ihme tuuria taasen tämäkin. Vaikka olihan se ihan piristävää vaihtelua lauantai-illalle ajella päivystykseen hakemaan jäykkäkouristusrokotus. Läheskään yhtä kipeitä minun reikäni jalassa eivät ole olleet kuin Nemolla, mutta voin hyvin samaistua siihen tunteeseen, ettei pariin päivään pystynyt normaalisti kävelemään ;)

Näin siinä kävi. Ja hui kamala miten tukilta jalkani näyttää?!

Kengittäjä kävi tänään vierailulla ja oli hyvinkin positiivinen Nemon kavioiden suhteen. Itse asiassa taisi jopa todeta etukavioiden näyttävän paremmilta kuin aiemmin! Nyt olenkin niitä itse välillä vuollut, ja tätä samaa aion jatkaa myöhemminkin. Uskon ja toivon, että Nemonkin vinot kaviot saadaan suoristumaan ja silti pidettyä ne kengättä. Ainakin niin kauan kunnes alan kaivata hokkeja jalkoihin, katsotaan ja ihmetellään millainen talvi on tulossa.. Ihan mielenkiintoista muutenkin verrata jatkossa poikien kavioita, kun molemmilla on täsmälleen sama ongelma, likimain samanlaiset kaviot, ja nyt molempia hiljalleen suoristellaan, mutta eri keinoilla. Aikaa nämä muutokset aina vaativat, kun kaviot niin hitaasti kasvavatkin.

Nemon vino etukavio vuolun jälkeen.

Herra jäi nyt tarhailemaan ilman bootseja kengittäjän kehoituksesta.

Reikä oli jo kasvanut yllättävän paljonkin umpeen, ja valkoviivan ulkopuolella ollessaan se on muutenkin vissiin melko harmiton? Toki ihan pirullisen kipeä se oli, voihan tuon kuvitella vaan työntämällä tikun oman kynnen alle.

Nappasin kuvasarjan Rouskun kavioiden suoristuksesta nyt ensimmäisen kengitysvälin jälkeen.

1. Tältä kavio näytti parin kuukauden kenkien pidon jälkeen. Ylhäältä näkee, kuinka uusi kavio kasvaa suoraan.

2. Vuolussa poistettu sen verran levinneestä sisäreunasta, mitä kerralla uskaltaa pois ottaa.

3. Uusi kenkä jalkaan. Kengällä ohjataan kasvua siten, että ulkoreunalla on enemmän tilaa. Ilman kenkiä kaviot myös kuluvat niin paljon, ettei niistä pysty juuri mitään vuolemaan. Pari-kolme kengitysväliä tällä mallilla, ja kavioiden pitäisi olla likimain suorat.

Itse asiassa vielä muutama viikko sitten Rouskukin kipuili jalkaansa. Huomasimme ratsain sen olevan epäpuhdas ravissa, joten Popi on saanut viettää jonkun aikaa lepoa ratsastuksista. Käynnissä selästä sekä maassa ravista se on ollut ihan puhdas, joten mitenkään pahalta tuo ei vaikuttanut. Kuitenkin samaa jalkaa kipuili, missä sillä on reikä kaviossa. Nyt ennen kengittäjän tuloa Virpi kävi testaamassa selästä, miten hevonen liikkuu. Enää ei ollut tietoakaan epäpuhtaudesta, eikä kyllä laiskuudestakaan, varsin reipas heppa oli alla. Ihan yhtä kova paineelle päästään kuin aiemminkin, mutta kiltisti poika käyttäytyi, eikä sinkoiluista ollut tietoakaan.


Söpö ruuhkatukkainen poni.






4 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

hevoskuvaus ,

Muutamat naamat

8/30/2015 07:45:00 ip. marjo 2 Comments


Minulla oli Nemolle näyttelyihin lainassa suitset myös vuonohevosia omistavalta ystävältäni. Nuo suitset ovat Norjassa käsityönä tehdyt ajosuitset ja tyypiltään hyvin myös näyttelysuitsiksi sopivat. Turparemmin tosin otin pois näyttelyissä. Sain vasta kuluneella viikolla aikaiseksi lähettää suitset takaisin omistajalleen (hups!) ja toki sitä ennen piti käyttää tilaisuus hyödyksi ja ottaa Nemosta vielä parit pääkuvat ennen suitsien palautusta.

Tämä temi "naamat" elää hevoskuvaajien keskuudessa, näyttelyissä ja oripäivillä kun on tapana ensin napsia hevosista rakennekuvat ja sen jälkeen pääkuvat, jolloin yleensä todetaan, että otetaanpa vielä parit naamat =)

Valitettavasti se-täydellisen-ihanan-upea kuva jäi jälleen saamatta, mutta oli meillä vähän eläväinen kuvaustilannekin.. Sirillä oli vauva mukana ja tuo kitisi vaunuissa samalla, kun Siri yritti pikaisesti kuvat napata. Nemoa tietty kiinnosti heinä pellossa, eikä se olisi malttanut seistäkään. Aurinkokin oli ihan väärin päin taivaalla ;) Tilanteeseen nähden siis jopa varsin onnistuneita otoksia - voisi sanoa!





Eiköhän näitä pääkuviakin tule taas säännöllisin väliajoin uusia napsittua.. Vuoden kuluttua varsa on taas ihan eri näköinen naamastaan, uskokaa pois. Näissä kuvissa heralla on ikää kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Susannalle vielä kerran kiitos suitsien lainasta, pitäisihän tällaiset ehdottomasti itsellekin hommata!


Kuvauskalustona jälleen Canon 7D + 70-200mm F2.8 L is usm

2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kuvia ,

Neljän kuukauden jälkeen

8/28/2015 06:54:00 ip. marjo 1 Comments


Voi miten tätä näkyä on ollut ikävä!! 
(tähän pitkä liuta jotain ihq-hymiöitä ja hehkutusta perään)


Siitä on tosiaan reilut neljä kuukautta aikaa, kun edellisen kerran olen hevosen selässä istunut. Lotta muutti uuteen talliin omistajansa Heidin kotipihaan toukokuun alussa. Sen jälkeen en ole selässä käynyt. Alkuun tosin Lotta oli niin kierroksilla muuton jälkeen, etten olisi selkään suostunut menemäänkään, käytiin vaan ajelemassa kaikki lenkit. Nyt tamma on jo selvästi kotiutunut ja rauhoittunut silmissä =)

Olisihan sitä voinut ratsailla käydä jo paljon aiemmin, mutta ei vaan ole tuntunut löytyvän aikaa. Eikä näillä helteillä taas ole tehnyt mieli selkään kiivetäkään. Lotan omistaja Heidi sai esikoispoikansa viikko sitten (onnea! ♥), joten sain ajatuksen lähteä Heidin kanssa vaunulenkille hevosen selästä käsin. Tätä ideaa tullaan toteuttamaan jatkossakin.

Lotta on taas ihan oma ittensä.

Tämä kuvausilme on tamman yksi tavaramerkki :D

Lotta on kyllä jotenkin niin "mun hevoseni", en oikeastaan edes tiedä, miten osaisin tuota selittää. Heidi vitsaili minulle jossain vaiheessa, että vieläkö Lotta mut tuntee (kun en hetkeen ollut käynyt). Vastasin tuohon, että meillä on Lotan kanssa yhteinen sielu, ei se yhteys voi mihinkään katketa. Tuon tamman kanssa vaan kaikki on niin kohdallaan. Tuntuu kuin tietäisin sen ajatukset ja se minun koko ajan. Tiedän mitä siltä kulloinkin voi pyytää ja miten hevonen reagoi. Lotaltakin löytyy niin monentyyppistä käytöstä ja fiilistä, mutta kaikki ne ovat jo hyvin tuttuja, ja näitähän tammoilla aina saa ollakin - olkoon se meidän naisten oikeus ;) Tälläkin lenkillä Lotta oli alkumatkasta perässäkiskottava löntystäjä, mutta kotiin oltaisiin tultu vaikka kiitolaukkaa. Itse asiassa koko reissun Lotan fiilis oli varsin vauhdikas ja virtaa kyllä riitti. Voi meidän mummeliamme.




Lotalle tuli jopa pieni hiki, kun oli niin lämmin, vaikka pääasiassa käveltiin. Vähän otettiin ravia ja laukkaa sopivilla tienpätkillä.

Alku- ja loppumatkat täytyy kävellä 80km/h liikennöidyn tien reunaa, joten talutin nämä pätkät. 

Lotalla on jo aikamoinen talviturkki, hänen poikansa kun ovat vielä vallan silokarvaisia.

Nappasin vielä kuvan 23-vuotiaan ihanan pyöreästä pyllystä. Kaukana tästä
oli neljä vuotta sitten, huh..

Jokunen viikko sitten kävin leikkaamassa Lotan pitkäksi kasvaneen tukan kuosiin. Jälleen se alkaisi olla parturointia vailla, mutta ei sentään kaadu enää mihinkään. Alla oikeaoppinen kuva siitä, miten pestään hevosen jalat: hevonen vapaana, naru maassa, itse jalkojen edessä könyten..


…ja oikeaoppinen esimerkki jatkuu siihen, kuinka otetaan kuvia hevosen kanssa. Hevonen vapaana ilman varusteita ja itse paljain varpain vieressä :D Älkää tehkö niinkuin minä teen, Lotta kun ei ole mikä tahansa hevonen, se on Lotta.


On se vaan niin rakas!


Loppuun vielä kuva-arvoitus, jota kovasti pohdittiin työkavereiden kanssa (ollaan siis Heidin kanssa samassa työpaikassa, toki Heidi nyt äitiyslomalla). Miten tähti vaunuissa voi olla kolmessa eri kuvassa eri värinen? Mitään kuvista ei ole käsitelty. Kyllähän minä järkeilin, että tämä valosta jotenkin johtuu, vaan ei kai pelkkä valokaan saa vaaleanpunaista vaihtumaan vaaleansiniseksi!? Kunnes kuulin vastauksen, ja sehän oli täysin selkeä...

harmaa tähti...

vaaleanpunainen tähti...

…vaiko sininen tähti. Lotta yrtti pummia kyydin vaunuissa ;)

1 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

erikoispostaus ,

Vuosi yhteiseloa takana!

8/25/2015 07:39:00 ip. marjo 8 Comments

Muistatte varmaan, kuinka viime kesänä etsin kuumeisesti Nemolle tallipaikkaa? Varsa oli viettänyt viimeiset kymmenen kuukautta ensin kevään tamma-varsalaumassa (siis kantavia tammoja tottakai nuorten orien kanssa) ja kesän orilaumassa. Syksyn tullen ja laidunkauden loputtua oli aika tuoda varsa kotiin lähemmäs minua. Ei vaan ollut tiedossa, mihin sen tulen majoittamaan.

Facebookin kautta löysin aivan ihanan paikan, tutustuin ihaniin ihmisiin ja lyhyesti sanottuna sain paremman asuinpaikan hevoselleni kuin ikinä olisin uskaltanut unelmoidakaan! Nemolta vaan puuttui tarhakaveri uudella tallilla, joten pyysin Siriä tuomaan Rouskun samaan paikkaan Nemolle kaveriksi. Ja Sirin minulle kaveriksi totta kai samalla ;) Näin veljekset pääsivät takaisin yhteiselämän makuun pitkän tauon jälkeen.

Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, en edes yritä kertoa kuinka upea vuosi meillä on ollut. Muistellaan sitä kuvien muodossa. Kiitos Terhille, kun minut tänne opastit, kiitos vuoraisäntä-Hempalle, ihanille tallikavereille muiden hevosten omistajille Katjalle ja Roosalle, Nemon ykkösfanille ja korvaamattomalle hoitajalle Tanjalle, reippaille Rouskun hoitajatytöille Anskulle, Tiialle ja Pinjalle sekä kaikille muille, jotka olette elämäämme viimeisen vuoden aikana mahtuneet! ♥

Elokuu 2014



Syyskuu









Lokakuu









Marraskuu








Joulukuu
















Tammikuu








Helmikuu













Maaliskuu









Huhtikuu









Toukokuu











Kesäkuu







Heinäkuu








Näissä maisemissa tullaan toivottavasti pysymään ja pitkään! =)

8 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.