erikoispostaus
,
Kiitos!
Aika huikea fiilis. Siis olla palkittavana vuoden parhaana rotublogina yhdessä oikeasti paljon luetumpien blogien ja tunnetumpien bloggaajien rinnalla, tässä kuvassa siis Kaktun (Katku ja Futura) sekä Katjan (Kavioliitossa 30v) seurassa. Ehkä juuri sen tähden, kun blogimme on selvästi pienemmän mittakaavan tuntemattomampi blogi, tulee tähän saavutukseen suhtauduttua sitäkin nöyremmin ja entistä suuremman kiitoksen kera. Kiitos teille, jotka olette äänestäneet ja jaksatte seurata tätä blogia! ♥
Täytyy myöntää, että Blogitallin lopettamisen jälkeen olen ollut lievästi ulkona blogimaailman tapahtumista. Blogien seuraaminen on jäänyt lähinnä muutamaan itselleni rakkaaseen blogiin, sekä toki omiin päivityksiin. En ole koskaan tarkoituksella hakenut blogille huomiota ja lukijoita, saati mitään kaupallisuutta blogin kautta, koska viihdyn varsin hyvin tässä omassa pienessä kuplassamme. Ja kuten olen aiemminkin todennut, olen aina ollut ensisijaisesti "itsekäs" bloggaaja ja tehnyt blogia omista lähtökohdista. En tiedä, kuinka moni enää muistaa, mutta tämä blogihan sai alkunsa viisi vuotta sitten syntyneestä tarpeesta tallentaa muistiin Lotan kuntoutuksen vaiheet.
Lotta palasi ylläpidosta neljän kuukauden ikäisen varsansa kanssa ennen blogin aloitusta. Tamma oli kamalassa kunnossa, ja meillä alkoi pitkä ja hidas prosessi rakentaa siitä jälleen hevosen näköinen. Mitään takeita vanhan imettävän tamman kuntoutumisesta ei ollut. Pian huomasin oman Facebook-tilini olevan täynnä pelkkää LottaLottaLotta, jolloin meille heräsi Sirin kanssa ajatus, pitäisikö aloittaa blogi Lotan kuntoutumiskertomuksista sekä varsan kasvusta ja koulutuksesta? Saisimme "yksiin kansiin" talteen kaikki kuvat ja tarinat matkan varrelta. Ja samalla tiellä ollaan edelleen!
Ei sitä voi edes sanoin kuvata, kuinka onnellinen olen siitä, että Nemon elämä on tässä blogissa tallennettuna lähes täydellisen tarkasti kaikkine ylä- ja alamäkineen aina varsan syntymästä saakka. Olen suuresti kiitollinen itselleni ja Sirille siitä, että olemme jaksaneet kirjoittaa blogia, tallentaa tänne kuvia ja videoita molempien varsojen elämästä. Muistoihin on niin helppoa ja ihanaa palata blogin kautta.
Miksi sitten blogi on julkinen, jos kirjoitamme pääasiassa itsellemme? Yhtä lailla kun haluan jakaa kuulumisia hevostemme arjesta, haluan tuoda blogin kautta esille itselleni tärkeitä asioita. En halua tuputtaa mielipiteitäni väkipakolla kenellekään, mutta ehkä herättää ajatuksia ja tietoutta tietyistä teemoista. Toivottavasti blogin kautta ovat nousseet esille esimerkiksi lajityypillinen hevosenpito, positiivinen vahviste koulutuksessa, pihattoelämä sekä vuonohevonen rotuna! Näiden puolesta voisin puhua vaikka kuinka paljon.
Rotublogeja ei Suomessa taida olla paljoakaan? En oikeastaan edes tiedä, miten rotublogi määritellään? Sen kuitenkin tiedän, että tämän blogin tarkoitus on olla ennen kaikkea rotublogi! Olen kuulunut Suomen Vuonohevosyhdistyksen hallitukseen kymmenen vuoden ajan, ylläpitänyt Vuonisfoorumia netissä, nettisivuja ja blogia vuonohevosvarsan elämästä jo yli kymmenen vuotta sitten, sekä ollut aktiivisesti mukana vuonistapahtumissa Suomessa ja pariin otteeseen ulkomailla. Tiedän ja tunnen paljon vuonisharrastajia, mutta valitettavasti esiin ovat nousseet myös rodun ulkopuolisten näkemykset ja asenteet rotua kohtaan.
Vuonohevonen on aina ollut minulle se ainoa oikea, ja aivan älyttömän tärkeä asia elämässäni. Olen aina halunnut olla mukana edistämässä rodun tunnettavuutta, tiedon jakamista ja tekemässä peeärrää rodun hyväksi. Tämän blogin koen olevan yksi oma keinoni tuoda rotua esille. Vuonohevonen ei toki sovellu läheskään kaikille ihmisille. Jo pelkästään tämän rodun vuoksi tiedän blogimme olevan vain marginaalisen ryhmän kiinnostuksen kohteena, ja se on ihan ok. Ei ketään voi pakottaa tykkäämään tietystä rodusta, ja vuonis taitaa olla yksi juuri niitä rotuja, jotka eivät monenkaan ihmisen sielunelämää hetkauta suuntaan jos toiseen. Tai sitten heilauttavat juuri sinne väärälle puolelle.
Ja itse asiassa juuri nämä negatiiviset fiilikset ja vanhat väärät käsitykset ovat ne, joita pyrin korjaamaan tuomalla rotua esille blogissa laajemminkin. Vuonohevosia on ollut Suomessa yli 30 vuotta, mutta silti monet yhä luulevat, että kaikki vuonikset ovat pelkkiä tappijalkaisia puskaponeja (hei, kuten meillä!), jotka hädin tuskin selviävät helpon c:n kouluradan, neljänkympin esteet, joilla perä lentää jatkuvasti ja jotka jyräävät taluttajansa yli ensimmäiselle ruohomättäälle.
Jos edes yhden lukijan käsitys on muuttunut tämän blogin ansiosta, koen ehkä jossain onnistuneeni.. :)
Pyrin jatkossakin pitämään vuonohevoset vahvasti esillä tässä blogissa myös omien hevostemme lisäksi ja toivon, että lukijat jaksavat pysyä matkassa mukana seuraamassa näiden "pellossa elävien pullaponien" elämää ♥ (kuten ruskealla foorumilla joskus asia ilmaistiin, hih)
12 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.