ajo ,

Sunnuntaiajelulla

5/31/2015 07:30:00 ip. marjo 4 Comments

Voisiko enää paljon ihanampi kesä olla?!

Tiedättekö sen tunteen, kun aurinko porottaa sinisellä taivaalla ja lämmittää kasvoja, hevonen lampsii hiljakseen käyntiä löysin ohjin kärryjen edessä, venyttää kaulaansa ja pärskyttelee tyytyväisenä? Ei ole kiire mihinkään, kaikkialla on rauhallista ja kaunista, voi vaan nauttia hetkestä ja hevosen kyydissä istumisesta? Näin me ajeltiin tänään :)

Tai no, myönnettäköön, ettei se nyt ihan niin jouheasti vielä koko matkaa suju. Ja välillä oli kylmäkin kun tuuli niin kovin ja aurinko meni pilveen. Jos katse voisi tappaa, niin myö oltaisiin Tanjan ja Kiian kanssa kuolleita. Nemo ei vaan haluaisi kävellä yksin, ei niin millään. Kun Tanja kävelee vierellä, Nemo kulkee tasan tarkkaan Tanjan vauhdissa. Jos Tanja hidastaa, Nemo hidastaa. Jos Tanja pysähtyy, Nemo pysähtyy. Jos Tanja juoksee, Nemo juoksee. Se tulee löysällä narulla perässä kuin koiranpentu. Yritetään aina vähitellen häivyttää taluttajaa kauemmas ja lopulta kyytiin saakka. Monesti tämä onnistuukin hyvin, mutta useimmiten Nemo toteaa, että hänhän ei täällä yksin talsi kun muut vaan istuu. Ja se varsan ilme! Jos hevonen osaisi tuomita, niin Nemo tuomitsisi meidät hyvin rankalla kädellä! Se kääntää koko päänsä taakse ja tuijottaa meitä pitkän tovin kärryihin hyvin syyllistävästi. Sen silmistä suorastaan loistaa pettymys ja halveksunta siihen, kun hän joutuu vetämään kärryjä, joissa me kaikki muut vaan istutaan kyydissä! Kaikki nämä tuijotuskisat Nemo on kyllä hävinnyt, myöntänyt tappionsa ja vetänyt kärryjä. Onneksi hevonen ei osaa suunnitella ja hautoa kostoa, muutoin saisin varmasti tuntea nämä tappiot vielä omassa niskassani :D

Lomps lomps… Mihis tässä olis kiire valmiissa maailmassa?

Käytiin tänään siis uusissa maisemissa vähän pidemmällä kärryttelemässä. Tie oli niin hiljainen, että saatiin hyvinkin aikaiseksi pätkiä, joilla Nemo kulki yksin ilman taluttajaa. Kuten mainittu, Nemon ongelma on ehdottomasti ennemmin liian hidas kuin liian vauhdikas eteneminen, joten raviakin otettiin ihan hyviä matkoja. Ravipätkien myötä eteenpäinpyrkimys kasvaa selvästi käynnissäkin. On kyllä kiva, kun varsan uskaltaa antaa ravata ihan omaa vauhtiaan kevyellä ohjalla. Ei tarvitse pidätellä tai muutoin hidastella. Jarru toimii kyllä varmasti jos tarve tulee. Muutenkin Nemo on niin rennonletkeää poikaa, että sen kanssa on kiva käydä ajelemassa.

Voin jo mielessäni kuvitella, millaista tulee olemaan Nemon kanssa harrastaminen parin vuoden päästä, kun sillä voi ratsastaa. Mielessäni kauniina kesäpäivänä nappaan hevosen laitumelta pois, sipaisen harjalla pölyt selän päältä, kiinnitän ohjat riimuun ja hyppään shortsit jalassa selkään. Siitä sitten talsitaan hiljakseen voikukkapelloille kävelemään auringosta ja maisemista nautiskellen. Ainakin tällä hetkellä jos Nemolla voisi ratsastaa, toimise se juuri eikä melkein näin :)

Nemo on kyllä kasvattanut luottotietojaan sitä vauhtia, että välillä oikein pelottaa. Se on ihan käsittämättömän varma ja fiksu kaksivuotiaaksi. Täytyy vaan muistaa aina pitää järki päässä ja pää kylmänä, kaikkein viimeiseksi tähän saumaan saisi sattua yhtään mitään vahinkoa, joka veisi sekä hevoselta luoton ajohommiin että minulta luoton hevoseen.. Aina siis pieni pelko persiissä liikenteeseen niin hyvä tulee, yleensä kun juuri silloin tuppaa sattumaan ja tapahtumaan, kun sitä vähiten osaa odottaa! Tähän saakka kaikki kun on mennyt jopa liian hyvin! *koputtaa puuta*

Kuten saatoitte eiliseltä videolta huomata, hääräsi Kiia 6v tallilla kamera kaulassa. Tässä vielä pari Kiian loisto-otosta pojista :D

Sanoja ei kaivata, Popin ilme kertoo kaiken! :D

Välillä kyllä säälittää nää meiän hepat, ämmät vaan häärää ja säätää ympärillä, kun toinen joutuu seistä tönöttämään paikoillaan naurun alaisena, voi pientä <3

Kuuliainen työheppa odottaa hommiin lähtöä.

4 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo-opetus ,

Maailmanympärysmatka ja piikkejä hiekassa

5/30/2015 09:46:00 ip. marjo 6 Comments


Tänäpä molemmat pojat pääsivät itselleen oikein ajankohtaisiin ja hyviin treeneihin! Rouskun kanssa haettiin rentoa ja tyytyväistä ponia ratsun hommissa. Sille on talven aikana kertynyt jonkinasteinen epäluottamus ratsastusta kohtaan ja tämä on sitten ilmennyt enemmän ja vähemmän usein enemmän ja vähemmän voimakkaina pakoreaktioina.

Varman ja luotettavan tätiratsun rakentaminen on pitkä ja kivinen taival, etenkin nyt, kun korjattavana on jo olemassaolevia pelkotiloja. Pahimmillaan viime talvena Rousku pelkäsi ja väisti mm. satulaa ja selkäännousua, tänään se oli oikein kiva ja rento. Ratsastajan kanssa tuo selvästi jännittyi ja yksi säpsähtäminenkin mahtui joukkoon, kun fasaani kiljaisi kentän ulkopuolella. Onneksi oltiin kuitenkin niin vahvasti vielä lähempänä mukavuusaluetta kuin sen ulkopuolella, että hevosen reaktio jäi pieneksi sivuloikaksi. Maastakäsin se tuskin olisi fasaanille korvaansa lotkauttanut kun taas jännittyneempänä ratsastettuna se olisi todennäköisesti singonnut tuhatta ja sataa karkuun. Vaikka Rousku oli erittäin löysä ja rauhallinen tänään, silti ero käytöksessä on silminnähtävä ratsastettuna ja talutettuna, joten tekemistä riittää..

Nemo puolestaan pääsi ensi kertaa kokeilemaan oikeita töitä! Tanjan reaktio oli hauska kun päästiin hetkeksi vetämään lanaa perässä: "Hei ollaanko me nyt töissä hevosen kanssa!" tuo totesi :D Kyllähän me oltiin, mutta vain hetken. Omatekoiset järkyttävät viritelmät ovat toimineet hyvin ajokäytössä, kun perässä on ollut autonrengas. Muutaman kymmenen kilon itsetehty lana ei enää toiminutkaan ja tällä kertaa vetoköysi oli se joka otti ja katkesi. Lana jäi matkalle. Sen verran tuli kuitenkin testattua, että varsin kivaa jälkeä lana kentän pintaan jätti! Iskä oli touhussa mukana ja lupasikin rakennella meille lanan lisäksi paremmat vetokamppeet - ensi viikolla suunnataan siis rautakauppaan hakemaan kunnon ketjuja vetämiseen sekä aineita vetokarttuun ja laahaan ja iskä pääsee hitsaamaan. Jei :) Nemo oli kyllä super; vaikka sen mielentila oli selvästi kiihtynyt ehkä eilisestä Aatoksen porukkaan liittymisestä sekä Rouskun lähdöstä omiin treeneihinsä, malttoi varsa silti seistä hienosti. Myö vaan sähellettiin ja ihmeteltiin kiinnityksiä vetokamppeissa ja minulla meinasi mennä hermot, mutta Nemo olisi seistä töllöttänyt laahan edessä vaikka maailman tappiin.. Tärkeää treeniä tämäkin!


Iskä teki meille tällaisen! Se on tarkoituksella vähän heppoinen, jotta Nemolla voi tuota vetää.
Tehdään sitten ensi kesänä järeämpi versio jos siltä näyttää.. Idea on varioitu Voitto kotiin -blogista!

Miltei kaikki tämä ja vähän enemmänkin tallentui myös videolle mukaan, jälleen kerran pahoittelen pituutta, mutta paljon oli tekemistäkin. Pointsit sille joka jaksaa katsoa ;) Linkki videoon!


6 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

hevoskuvaus ,

Iltatunnelmia laitumella

5/30/2015 12:02:00 ap. marjo 2 Comments

Nyt on vuorossa taas paljon pelkkiä kuvia sisältävä postaus. Vaan ei näitä tunnelmia voi sanoin kuvata, jos hädin tuskin kuvillakaan…

♥ Rakastan! ♥




Nemo taas vaihteeksi portin takana odottamassa!










Voi kun heppa olisi mahtunut kokonaan kuvaan, tämä olisi ollut ihana!





Vaihteeksi taas kiinteä putki kameran nokalla, niin rajaukset on vähän hassuja..




Rouskukin sai sekuniksi päänsä ylös ruohosta.

Nemoa harmittaa..


Zelda 11 vuotta ja 5 kuukautta

<3 Ehkä ensimmäisiä kasveja jonka lattari jäi heti mieleen, eikä ulkonäöstäkään voi erehtyä! <3














Joku ihmettelee nyt kuitenkin, miten Nemo on kuvissa niin aktiivinen, vaikka juuri pääsin kirjoittamasta kuinka laiskoja lehmiä mein poneista on tullut. Vaan syy selviää tässä:

Wannabe-ori eli ruuna Aatos 2v liittyi Katjan laumaan hetkeksi, ja Nemo seurasi tätä vinku-riekku-showta hyvin kiinnostuneena pellon yli. Kehtasi mokoma tulla viemään hänen tammansa ;)

2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

elsa ,

Jaa mikä toukokuu?

5/29/2015 03:42:00 ip. marjo 6 Comments

Missä välissä tämä aika on taas mennyt?! Miten ensi viikolla voi alkaa kesäkuu? En ymmärrä en alkuunkaan.. Vastahan oli maaliskuu, kylmät harmaat kelit ja ensimmäiset hiirenkorvat alkoivat ilmestyä puihin. Mitä me on tehty toukokuussa - ei vissiin juurikaan mitään. Ajoharkkoja sentään muutaman kerran, mutta nekin ovat nyt vähän huonolla mallilla, kun kamppeita pitäisi tuunata uuteen uskoon..

Välillä tehdään ohimennen ratsastusharkkoja. Kuten tässä kesken laidunnuksen.

Kai se täytyy myöntää, että nyt on kesä ja loma on alkanut. Siis hevosilla. Minulla ei tänä(kään) kesänä ole tällä tietoa päivääkään lomaa *huokaus* Onneksi meillä on sen verran kiva työnjohtaja, että varmaan pystyn kyllä jotain vapaita käyttämään, jos edes muutaman päivän tai jopa viikon saisi lomailla rauhassa..

Paras palleroponi Elsa ja Elsan pieni ratsastaja.

Tallilla on ollut jopa entistä rennompi ja leppoisampi tunnelma viime viikkoina. Olen muutamaan otteeseen vaan käynyt paikalla kääntymässä ja heppoja laitumella rapsuttelemassa. Melkein tekisi mieli antaa Nemollekin pitkä kunnon kesäloma - mieluiten orilaumassa - mutta onneksi nyt edes oman veikan kanssa. Vaan kun Nemo on niin äärettömän seurallinen ja tekemistä vailla, niin miksi ihmeessä jättäisin sen seisomaan kuukaudeksi pariksi vailla tekemistä? Jatketaan siis kesän läpi harjoituksia vanhalla tutulla tahdilla joskus ja jouluna kun hyvältä tuntuu. Onneksi edelleenkään ei ole mihinkään kiire :) 

Katjan hepat laiduntamassa suojelualueella. Siis tuolla katajarinteillä, tämä etuala on ihan heinäpeltoa :)

Pojille ei nyt ainakaan alkukesästä olekaan tulossa laumaan täydennystä. Uusien byrokratiasäädösten myötä perinnebiotooppien hoito on hieman kysymysmerkki tässä vaiheessa, joten ei uskalleta ottaa vielä kolmatta kavionelikkoa ja ahnasta turpaa kuluttamaan maata. Viime vuoden alkukesä oli niin kylmä ja sateinen, että laitumet kärsivät selvästi. Jos tämä kesä jatkuu yhtä sateisena kuin kevät on ollut, voipi olla että omiakin hevosia joudutaan ottamaan pois suojelluilta alueilta. Ensin tulee kasvillisuus ja sitten vasta hevoset, niin se vaan menee! Tosin jos näyttää siltä, että kesä on kuuma ja kuiva ja laitumia hyvin jäljellä saatetaan vielä loppukesäksi joku loman tarpeessa oleva miesheppa ottaa laidunkaveriksi pojille, olisihan se kiva saada niille seuralainen edes joksikin aikaa.



Ensi viikonloppuna on luvassa Nemon ensimmäinen "työpäivä". Hui! Minua jännittää varmaan enemmän kuin varsaa, lupauduimme nimittäin ajeluttamaan kehitysvammaisia lapsukaisia kärryillä. Elsa the palleroponi toimii ratsuna ja Nemo sitten ajoheppana. Tähän samaan rooliin Nemo tulee taatusti päätymään jatkossa kerta toisensa jälkeen. Nyt alkuun vain kotipihassa, mutta joskus hamassa tulevaisuudessa toivottavasti muuallakin. Elsa käy paljon tekemässä "keikkahommia" lasten ajo- tai talutusheppana, ja olisikin niin kätevää, kun niitä voisi yhdessä Nemon kanssa viedä. Elsa olisi niin varma ja hyvä seuraheppa. Vaan enpä tiedä kuinka mahtaisi sujua nuoren orin ja tamman kanssa yhdessä reissaaminen, saati sitten lastentapahtumissa. Ehkä ei kannata kokeilla. Joskus on tylsää omistaa ori =/


Pojat ovat olleet aivan äärettömän väsyneitä ja rennonlaiskoja laitumelle siirtymisen jälkeen. Melkein sääliksi käy toisia kun kesä on tulossa. Lämpötilat eivät ole huidelleet vielä lähelläkään hellelukemia eikä ötököitäkään ole kuin muutama, kuinka nämä pärjäävät sitten, kun oikeasti on paahtava helle ja tsiljoona kärpästä kimpussa?? Toissakesänä tamma-varsalaumassa ollessaan Lottahan seisoi pahimpina aikoina päivät pitkät kylmässä navetassa sisällä suojassa. Tallinpitäjä oli niin ystävällinen, että vei jopa ruohoa kasan navettaan sisälle, kun ei tamma tullut ollenkaan laitumelle ulos syömään. Ne hetket kun sen hain navetasta pihalle olivatkin sellaista hyörimistä etten Lotalta ole muulloin nähnyt, se jopa pukitti ötököitä ja yritti jyrätä takaisin sisälle. Sopii toivoa, että poikien pihatto pitäisi myös ötökät jossain määrin ulkona. Eihän se lämpötilalta juuri viileämpi ole kuin ulkoilma, mutta ainakin hyvin suojaisa kuitenkin. Ja ovathan nuo molemmat tähän asti viettäneet kaikki kesänsä (ja Nemo koko muunkin elämänsä) ulkona, joten saavat luvan selviytyä myös kesän yli. Mulle kelpaa kyllä paremmin kuin hyvin nämä lopenuupuneet lapsukaishepat ;) Meidän vuokranantajamme totesi viime talvena, että näyttävät nuo vuonohevoset olevan sitä paremmin elementissään mitä enemmän on pakkasta! Ja kyllä, melkein voisin itsekin todeta, että pojat ovat olleet tyytyväisimmän oloisia elämäänsä juurikin viime talvena kirkkaina kuulaina pakkaspäivinä lämpötilan huidellessa kymmenen pakkasasteen hujakoilla. Ja siis ulkona ne ovat asuneet koko talven. Itse kyllä pidän huomattavasti enemmän hellerajaa lähentelevistä mittarinlukemista!

Rohan pihatossa päivälevolla.

Ai miten niin seurallista porukkaa..? "Jos sää tuut tänne laitumelle kivelle istumaan niin siinä kohden on pakko olla jotain mielenkiintoista, me tullaan kans!"

Maanantaina on ohjelmassa eläinlääkärin vierailu. Molemmilta pojilta raspataan hampaat ja ne saavat rokotukset. Matolääkkeet annettiin tuossa muutama viikko sitten edellisen tarhanvaihdon yhteydessä. Nyt laitumelle siirron myötä jommalla kummalla on mennyt vatsa löysälle kakoista päätellen, mutta eiköhän tuokin ole normaali reaktio ruokavalion muuttuessa. Ihmettelin alkuun kuinka vähän nuo juovat! Normaalisti molemmat ovat hirmuisia "juoppoja", viime syksynä niille ei tarhaan riittänyt 100l vuorokaudessa vettä. Nyt laitumelta vettä ei ole kulunut juuri yhtään. Onneksi tietävämmät vakuuttivat ruohon sisältävän niin paljon vettä näin tuoreeltaan, ettei tarve juomiseen ole samoissa mitoissa kuin kuivalla heinällä..

Roosa nappasi kuvan tästä tuijotuskilpailusta. Rousku ja Ulla-vuohi olivat tiirailleet toisiaan pitkän tovin.

Kaiken huipuksi minulle on iskenyt kevätflunssa päälle. Epäilin pitkään allergiaoireiden vaivaavan kuten joka kevät on tapana, vaan kyllä tämä flunssan piikkiin menee. Ei ole siis erityisemmin ollut intoakaan tehdä tallilla mitään, kun pää on täynnä ylimääräistä tavaraa ja henki pihisee kurkussa. Ärsyttävää kyllä, sen kerran kun kelit ovat upeat, joko hikoilen töissä sisällä tai yritän levätä kotona. Olen vielä todella harvoin kipeänä, joten sitä raivostuttavampia ovat nämäkin hetket. Jälleen kerran voin onneksi todeta, että heppaa ei tarvitse liikuttaa eikä hoitaakaan sen kummemmin, touhutaan sitten terveinä ja ajan kanssa. Kyllä tässä vielä on edessä monta vuotta, jolloin tallille mennään ja lenkille lähdetään vaikka taivaalta tulisi pieniä noita-akkoja! Varsa-ajat kunniaan :)


Lörppähuuli untenmaille valmiina.

Rouskun uni-ilme.

Kolme mustaa aukkoa.. Istuin pitkän tovin pihaton lattialla poikien seurana kuunnellen niiden syvää huokailua ja seuraten silmien kiinni painumista sekä jalkojen notkahtelua. Jos olisi ollut enemmän aikaa varmaan nuo olisivat laittaneet pitkäkseen. Molemmat olivat kyllä niin häilyvästi unen ja valveen rajoilla..

Lopulta minun oli pakko lähteä ja jätin pojat pihattoon nukkumaan. Vaan mitä tekee Nemo? No lähtee äipän perään tietty ja kävelee portin taakse odottamaan joskos lähdettäisiin hommiin!

Kesällä on taas paljon ohjelmaa luvassa tallilla. Pojilla riittää tarhastaan ihmeteltävää ja vierailijat saavat pällistellä poikia aidan takana. Nämähän ovat taatusti paikalla seurustelemassa, jos joku niitä tulee moikkaamaan. Siitäkin huomaa kuinka kevät on alkanut, kun vilinä lisääntyy ja paikat ovat täynnä pieniä eläinvauvoja. On pupuja, kilejä, tipuja ja ties mitä. Kesäkanojakin saapui sellaiset kolme sataa kappaletta, niistä onneksi suurin osa on jo muuttanut kesäkoteihinsa. Täytyykin laittaa teille videota ja kuvia kanoista jossain vaiheessa. Kanojen aitauksessa on hauska kulkea, kun ne ovat niin uteliaita ja seurallisia. Hirmuinen kaakatus ja vipinä käy ympärillä, kun sieltä munia käy hakemassa. Alkuun kanat menivät porukassa karkuun, kun niiden aidan taa käveli, nyt kaikki rynnivät porukalla vastaan ruokaa kerjäämään ihmisen nähdessään. Hauskoja otuksia :)

Siirsin vapaana pihassa laiduntavan Elsan hieman kauemmas kun olin Nemoa tuomassa ohi. Neppari ei jaksa välittää juuri mitään Katjan hevosista. Voimme kulkea niiden laitumen aidan takaakin ihan rauhassa ja Nemo vaan katselee kavereita ja tulee hiljaa kiltisti ohi.

Se on niin kiltti poika, että vaikka turvan voi vääntää rullalle!

Haha, tai sitten ei! :D

6 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.