koirat ,

Tuntiponeileva maastomopo

12/31/2014 01:08:00 ap. Siri 16 Comments


Kyllä täytyy sanoa, että ikävä hevosen selkään on kova. Varsinkin Popin, mutta en minä näillä kiloilla ja tällä mahalla pääse enää edes selkään. Saati, että se olisi näin kahdeksannella kuulla raskaana kovin järkevääkään. Mä vaan niin haluisin samoilla sen kanssa pitkin metsiä ja peltoja ja tutustua uusiin maastoihin. Meidän kävelylenkitkin on nykyään kuin kahden etanan laahustamista. Joskus joku teroitti, että on hyvä opettaa hevonen kävelemään myös hitaasti, varsinkin jos yhteisestä taipaleestanne on tarkoitus tulla pitkä. Että kun tulet vanhaksi ja hevostasi talutat sen tulee kulkea nätisti vierelläsi sitä etana vauhtiakin. Popi joutui tähän oppiin odotettua aiemmin, mutta nytpä ainakin tiedän, että voin hyvillä mielin vanhuksena raahata sitä perässäni kävelykeppeineni sillä se on kulkenut vierelläni kuin parahin paimenkoira.

Mutta niin... minun on vielä maltettava odottaa jonkun aikaa. Huoli hevosen liikkumattomuudesta jossain kohtaa oli suuri. Pelkäsin että se vain lihoo ja lihoo entisestään kun en itse pääse sitä ratsastamaan. Onnekseni tallilla käy sen verran ahkeria, tunnollisia ja taitavia tyttöjä joten olen heitä nakitellut Popin selkään silloin tällöin. Eihän sen tarvitse kuitenkaan joka päivä päästä töitä tekemään. Popin ratsuttajakin lohdutti minua jossain kohtaa, että niin vanha kuin nuori hevonen on niin niin monta kertaa sitä voi viikossa liikuttaa ja loput päivät se voi riekkua tarhassa nauttien nuoruudestaan. Koska Popi on kolme vuotias sille riittävä liikuntamäärä viikossa on siis kolme kertaa. Tämä onkin Popin kohdalla toteutunut melko hyvin ja oikeastaan se on liikkunut odotettua enemmänkin. Pääasiassa liikutukset ovat kevyitä talutusratsasteluita, mutta muutaman kerran se on päässyt porukan häntäheikiksi maastoon ja kiitää siellä kuulemma kuin tuulispää. 

Popi lähdössä Hetan ja muiden tallikavereitten kanssa maastoon.
Lainassa häntäremmillä varustettu rungoton satula.
No mikäs teillä kestää? Mä olen jo valmiina matkaan.
Joukkoa johtaa Popin kanssa 4-vuotias tallikaveri Rilla, toisena Malla, kolmantena Tony
ja perää pitämässä piskuinen Popi.
"Katsokaakin sitten ettei se keltainen maantiekiitäjä lähde ohittamaan ketään"! Huutaa Katja kärjessä ;)
"Apua! Takapuolessani roikkuu voipulla"! Huutaa Tony tonttutytön alta ;)
Kolme muskettisoturia ja Popino.
Rilla on pienikokoinen suomenhevonen joka johtaa aina maastolenkeillä muuta joukkoa.
Bella-koirakin riensi vastaan metsässä vaeltavia heposia.
Ja sinne se katoaa. Pieni keltainen metsän syvyyksiin.
Yksi Popia liikuttavista tytöistä on nimeltään Heta. Heta on nyt ratsastanut Popilla muutaman kerran maastossa ja kerran niin, että ratsuttaja tuli pitämään Hetalle tuntia Popilla. Näin varmistetaan se, että sitä ratsastettaisiin nyt ratsutuksen alettua mahdollisimman oikein.
Esitinkin Hetalle muutaman kysymyksen Popiin liittyen joihin hän vastaili seuraavanlaisesti 
(S=Siri H=Heta):


S: Oletko aikaisemmin ratsastanut vuonohevosella?
H: Kesällä uitin yhtä vuonista, mutta kunnolla en ole aiemmin ratsastanut vuonohevosella.


S: Oletko aiemmin ratsastanut näin nuorella hevosella?
H: Olen ratsastanut suunnilleen samanikäisellä.
Kapuhan (Hetalla oli kesällä tämän niminen suomenhevonen ylläpidossa) oli tosi nuori vielä.


S: Kauan olet ratsastanut?
H: 8-9 vuotta kävin läheisellä ratsastuskoululla tunneilla 1-2 kertaa viikossa, 
kunnes pitkästyin ja aloin ratsastamaan Katjan hevosilla (Katjan hevoset ovat yhtäkuin tämän postauksen kuvissa esiintyvä Rilla ja Malla sekä joskus aikaisemmissa postauksissa esiintynyt valkoinen shetlanninponi Elsa).


S: Voisitko kuvitella omistavasi vuonohevosen?
H:  Vuonis on kiva rotu ja vaikuttaa rauhalliselta ja kiltiltä, mutta en voisi nyt ajatella sellaisen omistamista. 
En tiedä sitten tulevaisuudesta.


S: Mikä on Rouskun huonoin ja parhain puoli tässä vaiheessa tutustumistanne?
H: Rouskun huonointa puolta en osaa sanoa. Parhain on se, että nuoruudesta huolimatta siellä selässä tuntuu tosi luotettavalta eikä tunnu siltä, että se tekis jotain, vaikka aina on mahdollisuus, että jotain tapahtuu.


S: Millainen Rohan on maastossa?
H: Rohan on luotettava maastossa. Väistää vain jotain oksia jotka koskee siihen jollain tapaa. 
Huomasin tämän viime kerralla :D
Rouskusta näkee, että se tykkää todellakin maastoilla porukassa.


S: Millainen Rohan on käsiteltäessä?
H: Se on ihan superkiltti ja ihana :)


S: Millainen Popi oli Emmin pitämällä tunnilla kun ratsastit sillä?
H: Tunnilla tuntui siltä, että se osas niitä juttuja mitä pyysin. Esim. "pohkeenväistössä" tuntu, että poni tajuaa kyllä jotain, mutta mä en ehkä osannut ratsastaa sitä kunnolla siihen. Reagoi hyvin pohkeisiin mun mielestä. Menneisyydessä olen ratsastanut tosi eteenpäin pyrkivillä hepoilla ja Popi oli laiska niihin verrattuna, mutta reippaasti meni sekin osan tunnista. 



Tässä vielä pari klippiä Popin ensimmäiseltä ratsastustunnilta Hetan kanssa. Ja yllätys yllätys laukannostossa esiintyy jälleen Popin bravuuri; Pikku pukki päivässä pitää mielen virkeänä!



Kiitos Hetalle, sekä opettaja Emmille ja hänen hevosenkokoiselle apulaisopettajakoiralleen Lillille!

Tapaninpäivän tuntiponi Rohan tarkkailevien silmien alaisuudessa.
Onks nää nyt niitä Amerikan miniatyyriponeja joista Lara haaveilee,
kun sillä on tommonen Shetlanninponin mentävä loimikin päällä?
No mihin se ny meni? Tuu tänne Popi pojan kainaloon vaan.
Mutta Lilli päätti mielummin mennä ottamaan suukkoja muilta kuin Popilta.
Kiss ja puss :X
Ja ettei elämä Popin kanssa menis liian tasaiseksi ja tylsäksi se päätti näyttää lampaanvillan alla olevat tiikerinraitansa vielä ennen vuoden vaihtumista ja lennätti tästä tuntiponeilusta seuraavana päivänä selkään nousseen ratsastajan selästään, mutta tästä mä kerron teille enemmän ensi vuonna! ;)
Siihen asti ihanaa ja onnellista ja turvallista uutta vuotta teille kaikille siellä koneittenne tai puhelimienne edessä! Pistetään ponit piiloon raketeilta ja ollaan kiltisti (ainakin me emännät -poneista kun ei koskaan voi näköjään mennä takuuseen)!

16 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

hieroja ,

Ensin huvit - sitten vasta työt

12/30/2014 09:20:00 ap. Siri 4 Comments

Popilla kävi ennen jouluaattoa lauantaina hieroja. Viimeksi kun Carita käynyt Popin läpi reilu vuosi sitten oli jo korkea aika antaa Popille hemmottelupäivä alkaneitten ratsutuksien myötä.
Rousku sai paljon kehuja hyvästä käytöksestään. Harva kolme vuotias jaksaa koko aikaa seistä niin hienosti kun Popi koko tunnin seisoi. Välillä taisi ottaa pienet päivänokosetkin.




Carita kertoi ponin olevan vasemmalta puolelta hieman tukossa. Tämä ns vinous on täysin normaalia nuorelta hevoselta joka ei vielä ole oppinut kantamaan ja käyttämään itseään oikein ja taitaahan se vähän niin olla, että kaikki me ollaan enemmän tai vähemmän vinoja johonkin suuntaan. Täysin suoraa hevosta saati ihmistä tältä maapallolta tuskin löytyykään.
Vasemman puolen lapa oli alkuun juntturassa. Carita saikin sitä käsittelyllään hieman avattua. Tämä jumius säteilee sitten vasemman puolen selkään. Niin että jumius tosiaan on vain täysin vasemmalla puolella. Carita sanoi, että tavallaan olisi parempi, että jumi olisi koko selän alueella, koska nyt sen ollessa vain vasemmalla puolella kertoo se hevosen kulkevan hieman vinossa. Tämänhän Emmikin (ratsuttajakin) huomannut jo selästä. Koska hevonen käyttää itseään toispuoleisesti oli sitten puolestaan sen oikea takajalka hieman kireähkö. Ohjeeksi saatiinkiin nyt maastoilla paljon ja keskittyä suoraan menemiseen. Ratsastettaessa kentällä olisi hyvä harjoittaa molempia puolia yhtä paljon ja keskittyä suorilla urilla nimenomaan siihen, että hevonen kulkee niillä suoraan.
Nämä ohjeet annoinkin Emmille hänen tullessaan ratsuttamaan Rouskua neljännen kerran aatonaattona. 

Nukuttaa....zzzzz....

Äitinsä roikkuvan loppahuulen perinyt Roppe.
Emmi kirjoittaa:

Hyytävässä pakkasessa (-5 asteen hurjat pakkaslukemat) tehtiin taas töitä Popin kanssa. Kenttä todettiin jo heti alkuunsa edelleen liian koppuraiseksi. Täytyy kyllä sanoa, että tallin omistaja tekee aivan kaikkensa saadakseen sen ratsastuskuntoon ja kysyy joka ratsastuksen jälkeen, miltä pohja vaikutti. Luulenpa, että ainakin jo parin kerran päästä meillä on taas kenttä käytössä, sen verran hyvältä kuulostivat suunnitelmat.

Heitettiin selkään nyt se kapeampi Barnsby eli 4 leveydellä oleva ja en tiedä mitä on tapahtunut, onko Popi muka laihtunut välissä vai onko omat silmät aikaisemmin harittaneet, mutta kyllä ne etupaneelit ihan nätisti olivat hevosessa kiinni. Selkään mennessä sai todeta, että ratsastajan painosta ne viimeistään laskeutuivat ja silti käden sai ihan ilman irvistelyjä paneeleiden alle eli ahtaaltakaan se ei niistä tuntunut. Kaarikin vaikutti myös selästä ratsastajan painon kanssa sopivalta.

Popi myös liikkui todella hyvällä energialla ja innolla. Sai jopa ennemmin pidätellä ja pari kertaa otettiin pysähdykseen asti, kun meinasi lähteä lapasesta aivan täysin. Kerran vähän lähtikin, kun pyysin piiskalla takajaloille tarmokkaampaa liikettä ja sen sainkin. Takamus lensi ja sitten viiletettiin muutama askel kuin päättömät kanat. Tämän riemuliikkeen jälkeen kaikki sujui taas kuin tanssi.


Popilla oli alussa kiire päästä nopeasti joulunviettoon.
Laukattiinkin molempiin suuntiin hieman, sellaista "kunhan nyt laukkaat eteenpäin ja käännyt eikä kaaduta" eli ei paljon muulla väliä kuin askellajilla ja kontrollin säilymisellä. Ei Popilta pysty laukassa vielä pyytämään mitään, edes kaarteita turvallisesti ja tasapainossa, mutta kunhan se oppii laukkapohkeet ja oppii nostamaan laukan napakasti niin siitä on hyvä jatkaa.




Suoruutta tykkään testailla sellaisella harjoituksella, että ratsastan neliön muotoista uraa. Kulmat ratsastan hieman takaosakäännöstä mukaillen eli etuosa siirtyy kulmassa niin sanotusti sisäänpäin takajalkojen tehdessä pienempää kaarta. Takaosakäännöksessähän takaset polkevat paikallaan, mutta tässä harjoituksessa ei ole tarkoitus muuta kuin harjoitella kääntymistä pohkeen ja painon kanssa. Sisäohjalla johdan sisällepäin näyttäen hevoselle suunnan ja taivutan hieman. Ulko-ohjalla säädän taivutuksen suuruutta ja pyrin tässä tehtävässä pitämään hevosen mahdollisimman suorassa. Lisäksi ohjalla ja hitaalla, tiiviillä istunnalla pyydän hevosta ottamaan hyvin lyhyitä ja hitaita askelia. Ulkopohjetta siirrän aavistuksen eteenpäin, koska haluan siirtää etuosaa. Kummallakin pohkeella pyydän hevosta ottamaan tarmokkaita (vaikkakin siis hitaita) askelia. Ja nuoren kanssahan kaari voi olla hyvinkin laaja. Tässä harjoituksessa Popin vinous tuli aika selvästi esille ja oikeaan kierrokseen se teki kauniit kulmat, vasempaan painoi voimakkaasti ulkojalkaa vasten. Hieman vasempaan kierrokseen piiskalla tukea lavalle (Popille riittää pelkkä kosketus) ja loput kulmat olivat oikein siistejä.




Hieman samanlaista tehtiin ravissa, mutta vielä isommilla kaarilla. Tässä ongelmaksi muodostui menohalut, Popin mielestä kaikki pohkeet tarkoittavat vielä täysillä eteenpäin... Pari kertaa tästä asiasta hieman otettiin tarkempaa keskustelua ja tehtiin muutamia nopeita siirtymisiä ravi-käynti-seis-käynti-ravi. Loppuraveissa Popi oli jo selvästi tarpeeksi töitä tehnyt, kun se malttoi venyttää eteen-alas vauhdin kiihtymättä sen enempää. Reipas poika!





Zeldakin oli mukana tuijottamassa Popin ratsutusta.
Mitä nyt välillä yritti hypnotisoida mua intensiivisellä katseellaan.

Meillä oli myös testissä kuolain, http://hooks.fi/produktsida/d-kuolain-horsepowerr/45981/45982/ tämä kuolain Hööksiltä. Olen tästä tykännyt monella hevosella. Se on nivelkuolain jonka niveltä suojaa pyörivä rulla ja näin ollen painetta ei tule kitalakeen (kun kuolain ei pääse taittumaan). Myöskin kielelle tuleva paine on hyvin pieni, kun kielelle laskeutuva rulla pyörii. Kupariraidat edistävät syljeneritystä joka sekin hevosen suun toiminnan kannalta on hyvästä. Kuolain vaikutti hyvältä, vaikkakin ehkä puoli senttiä liian lyhyeltä, mutta tätä kokeillaan vielä ainakin pari kertaa. Alkaa olla varusteet Popilla kohdallaan, kun päädyttiin nyt sitten tähän kapeampaan satulaan. Itseäni pohditutti, olisiko parempi ollut hieman liian leveä joka romaanilla saataisiin sopivaksi ja se menisi ehkä pidempäänkin. Mutta kyllähän se on niin, että koskaan ei tiedä millä tavalla hevosen selkä muuttuu. Voihan olla että Popi kapenee selästäkin vain entisestään kun saa siltä ihraa pois selästä, Jolloin se liian leveä olisikin sitten jo ihan liian leveä. Parempi tässä kohtaa ottaa sopiva satula jota ei millään vippaskonsteilla tarvitse parantaa. Ainakin on hyvät lähtökohdat Popin ratsun uralle! Ja 3-4v hevosen kanssa niitä satuloita voi parhaimmillaan olla jopa se 4-5 kappaletta vuoden aikana, ellei satu olemaan tuuria ja hevoselle sopii satula jossa on kaarenvaihtomahdollisuus.

Onnelliselta näyttävä pari.
Popi ja Emmi.

4 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

erikoispostaus ,

Popin joululahjat

12/27/2014 09:36:00 ip. Siri 6 Comments

Kyllä vaan mun rakkaat ihmiset tietää minkälaiset lahjat kelpaa aina.
No mun elukoilleni ostetut tietysti :)

Niinpä muutama Rohaninkin paketti oli eksynyt mun pakettikasaan.
Rousku on ollut kyllä eri kiltti, että ihmekös tuo.


Marjo-täti keräsi niskalimassa koko syksyn pihlajanmarjasatoa ja kiikutti niitä kotiinsa kuivattavaksi.
Tää kaunis takaa-ajatus sillä olikin sillä Rousku sai ihanan lasipurkillisen luontoäidin vitamiineja häneltä lahjaksi.
Ja kyllä vaan ovat tehneet kauppansa ruokakupissa!

No liekö tätä nyt lahjaksi sanoa?
Kovin olivat pojat pihatossa aattona juhlineet kun vastassa oli joulupäivänä tällainen näky
ja pihaton seinästä oli pala seinää irti? Luultavasti naula osunut Popin takaseen.

Desinfion haavan ja käärin jalan suojaksi yhdeksi yöksi pintelin.
Seuraavana päivänä haava olikin jo kadonnut.

Siinä se nyt sitten on. Itse ostamani "lahja" Popille.
Sen eka ikioma yleispenkki: Cliff Barnsby 16"/4.
Vielä puuttuvan satulavyön virkaa toimittaa kuvauksien ajan hohdokas riimunnaru.

Ja ettei vaan missään vaiheessa jäätäis huomaamattomiksi niin rakas siskoni ja kummityttöni olivat pistäneet pakettiin kasan heijastimia riimun, rintaremmin ja jalka"suojien" muodossa.
Itse olin jo aiemmin hommanut nuo teddyvuorelliset jalustinheijastimet.

Kyllä kelpaa säihkyä pimeässäkin.

Mummulta ja vaarilta Popi sai kaksi kovaksi kuivattua jälkiuunileipää
joista toinen onkin jo hotkittu "pieneen" keltaiseen masuun piiloon.

Tallinlattialle oli ilmestynyt myös tällainen kasa Popin kaapin oven eteen! 

Lahjan antajiksi osoittautuvat Rouskun omat hoitajatytöt Ansku ja Tiia.

Rohan testasikin heti tyttöjen paketin sisällön ja mitäs sieltä löytyikään kuin lisää heijastinpötköjä,
vaikka ohjiin kiinnitettäviksi ja uusi hieno pinkkiruskea riimu! Sopii täydellisesti Popille!
Minäkin sain suklaata masun täydeltä ja hienot tyttöjen askartelemat vuonisrasiat.
Kyllä meidän kelpaa <3

Neppari puolestaan sai tukon rahaa jotta hänellekin voidaan hankkia vinot pinot heijastinkamaa tai jotain ihanaa muuta tarpeellista tai turhaketta. Joten eikun shoppailemaan.

Ai niin ja Bella tietty halus erikseen kiittää sen ja Chanelin puolesta uusista joulutakeista mummua ja vaaria!!


6 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.