kuvia ,

Poppie pellolla

9/28/2014 04:34:00 ip. marjo 5 Comments


Päästiin pitkästä aikaa Sirin kanssa yhtä aikaa tallille! Minä kun olen ollut kaikki illat töissä, on viime viikko käyty aina eri aikaan poneja hoitelemassa.. Ja ensi viikolla sama meno jatkuu. Onneksi on olemassa viikonloput :)


Nemo treenasi taas kärryjen edessä seisoskelua, mutta koska siihen tarvittiin meidän molempien käsiä, ei tuosta jäänyt mitään jaettavaa jälkipolville. Sen sijaan Rouskun selässä keikuttiin pellolla vuoron perään, joten videoista innostuneena tallensin myös Popin menoa videolle. Jostain kumman syystä jätin Sirin kuvaamat pätkät tästä pois ja videolla näkyy siis vain Siri poninsa kyydissä, kätevää toimia itse materiaalin jälkikäsittelijänä ;) Yhteensä 45min talsittiin ympäri lakeuksia, ja hienosti poika jaksoi toimia tuttuun tapaansa varmana tätikuljettimena.

Tänään otettiin myös Rouskun ekat laukkapätkät pellolla. Hienosti se nosti, vaikka olikin selvästi sitä mieltä, että onko tässä nyt ihan pakko tosiaan vielä juostakin.. Pari pukkia siis mahtui matkaan mukaan, mutta se oli enemmän kuin odotettavissa.






Niin ja se itse video…

 

5 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

maastakäsittely ,

Toinen kuolaintreenikerta

9/27/2014 02:05:00 ap. marjo 3 Comments

Eilen tein Nemon kanssa ensimmäisen kerran harjoituksia pelkät suitset päässä. Onhan se kuolainten pitoa opetellut jo viime keväänä ekoja kertoja, ja varovasti olen joskus kuolaimia käyttänytkin. Nyt on pari kertaa käyty liikenteessä ilman riimua pelkät suitset päässä, ja kuolainten paineeseen reagoimista siis opetellaan lisää. Eilen homma sujui ihan älyttömän hyvin! Varsa oli todella rento ja vastaanottavainen. Se keskittyi hyvin, eikä mälvännyt kuolaintakaan juuri yhtään.

Tänään sitten touhusta innostuneena sain nakitettua kuvaajan mukaan, ja tilanne olikin ihan toinen.. Varsa haukotteli, pureskeli kuolainta, haisteli maata, katseli naapurihevosia ja mitä lie. Paikoillaan seisominenkin tuntui olevan liki pitäen mahdotonta. Ihme kyllä, yllättävän kivalta se videolla näyttää, verrattuna siihen miltä sen kanssa tuntui tehdä. Niin vaan nuorilla kolleilla mieliala vaihtelee päivästä toiseen ja se on täysin sallittua. Sama homma tuo tuppaa olemaan vielä aikuisillakin hevosilla, etenkin tammoilla, sillä meillä naisillahan on aina oikeus muuttaa mieltämme..!

Tässä kuitenkin videolla tämän päivän touhuja Nepparin kanssa :)


3 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kengittäjä ,

Kaviokuulumisia ja vähän muutakin

9/25/2014 01:56:00 ip. marjo 1 Comments


Avataanpa tässä hieman lisää tuota Nemon kavioiden tilannetta, se varmaan aiheutti ihmetystä useammassakin lukijassa.. Ensinnäkin kuulumisia sen verran, että Nemolla on nyt toinen kipulääkkeetön päivä menossa, ja hyvältä näyttää! Käynnissä se ei onnu laisinkaan. Ravilla pehmeällä alustalla se ei myöskään onnu. Eilen kokeilin juoksuttaa sitä soratiellä, mikä aiheutti pientä niiausta kipeällä jalalla. Mutta eipä tuo ole ihmekään, eihän kenkä uutta kaviota vastaa, suojaa vaan kosketukselta ohueen anturaan. Hieman turvoksissa on ollut tuo kipeä jalka koko ajan, mutta tosiaan vain hieman, ja olen sitä edelleen kylmännyt. Hyvältä siis näyttää, ja kaviossa tuskin on paisetta piilossa, sillä jos näin olisi, menisi tilanne huonompaan suuntaan.



Juttelin eilen vielä kengittäjän kanssa, ja tuo tiivisti koko kulumisen erinomaisesti yhteen lauseeseen: "Se on terve nuori kolli, joka liikkuu niin per****sti, totta kai ne kuluu!"Jos Nemo eläisikin nykyhevosen "normaalia" elämää, eli viettäisi yöt karsinassa ja päivät pienessä tarhassa, pahimmillaan vielä yksin, ei sillä taatusti olisi kuluneita kavioita. Mutta kun se liikkuu. Se on viimeiset puoli vuotta elänyt valtavan kokoisessa tarhassa yhdessä nuorten poikien kanssa. Aivan taatusti se vaeltaa toistakymmentä kilometriä joka ikinen päivä. Se myös ravaa ja laukkaa niin paljon kuin kintuistaan pääsee ehkä päivittäin?? Juteltiin juuri eräänä päivänä tallin naapurin kanssa, joka kertoi mein poikien painelevan yöllä pitkin laiduntaan niin että puskat vaan rytisee. Hevoset seisovat paikoillaan vain ja ainoastaan sen hetken, kun ne lepäävät vuorokaudessa. Ja se ei ole paljoa.. Muutoin nuo laiduntavat tai painivat keskenään vuorokauden ympäri.

Molemmat pojat ovat saaneet kehuja kavioistaan. Niillä on kuulemma erinomainen kavioaines. Yhteensä kolme kengittäjää niitä on nyt laittanut, ja kaikki ovat olleet samaa mieltä. Kyseltiin viimeksi, millä kavioita voi vahvistaa, ja pitäisikö meidän tehdä jotain poikien kavioiden eteen. Ei! Ne ovat priimassa kunnossa, ja kaikki ylimääräinen on ennemmin vaan pahasta. Rouskulla oli paras kavioaines edellisen tallin seitsemän hevosen porukasta.

Rouskulta otettiin kengät pois ennen muuttoa, eli alle kuukausi sitten. Tämän kuukauden aikana myös sen anturat ehtivät kulua niin ohuiksi, että kenkään oli poni laitettava. Rutikuiva maa on kova ja kuluttaa paljon. Koko kesä on ollut kuiva ja kuuma. Nyt kun pakkaset alkavat, kovenee maa entisestään, joten jo senkin takia on hyvä, että pojilla on nyt kengät suojaamassa kulumiselta. Talven tultua ja lumen sataessa tilanne onkin taas toinen, vaikka yllättävän paljon myös lumi kuluttaa kavioita.

Tätä sattuu kuulemma varsin useinkin, että hevosia viedää klinikalle tutkittavaksi ontumisen takia, ja syynä on vain kuluneet kaviot. Olipa mein kengittäjä käynyt juuri laittamassa toisellekin nuorelle vuonohevosorille kengät jalkaan, kun klinikalta oli käsketty rakentaa hevoselle uudet kaviot. Ne olivat vielä pahemmin loppuun kuluneet kuin Nemolla..


Entä miten poikien kavioiden hoito jatkossa? Molemmilla on nyt siis kengät vain etujaloissa. Rouskulla vissiin tullaan pitämään etukengät jatkossakin. Se on jo nähty, että se ei pärjää ilman kenkiä sekä liiallisen kulumisen että jalka-asennoista johtuvan vinoon kulumisen takia. Jos hevosta meinataan liikuttaa jatkossa ahkerammin, vaikeuttaa kovilla teillä ratsain kulkeminen tilannetta lisää. Talvella tietty täytyy saada myös hokit jalkaan, jotta päästään liikkumaan liukkaillakin keleillä. Rousku pärjännee ilman takakenkiä niin kauan, kunnes hokkeja tarvitaan. Nemo pitää kengät jalassa nyt pari kengitysväliä, jotta kaviot saavat kasvaa. Sen jälkeen otetaan kengät pois ja vuollaan kaviot oikeaan malliin. Nekin ovat hieman vinoon kuluneet tällä hetkellä, mutta onneksi niin lievästi, että säännöllisellä vuolulla tuo ei kummallakaan pojalla haittaa mitään. Kenkien poiston jälkeen seurataan ja hoidetaan tarkasti kavioita, ja toimitaan tilanteen mukaan. Kengittäjä oli vahvasti siinä uskossa, että varsa tulee kyllä ilman kenkiä pärjäämään. Toivotaan näin!


Meillä on siinäkin mielessä loistava kengittäjä, että hän ei millään tavalla ole kengättömyyttä vastaan tai kenkien kannalla. Melkein voisi sanoa, että tuo kannattaa kengättömyyttä, JOS se hevoselle sopii. Jos hevonen syystä tai toisesta tarvitsee kengät, kyllä hän myös sen kertoo ja suosittelee niiden laittamista. Kaikessa etusijalla on hevosen hyvinvointi. Kaviot ja jalat kokonaisuudessaan kun on hevosen tärkein peruspilari, ilman jalkoja ei ole hevosta. Niitä ei voi koskaan hoitaa liian hyvin..

Tiesittekö muuten, missä jamassa ovat villihevosten kaviot? Surkeassa!! Niistä on tehty paljon tutkimusta, ja näin evoluutiobiologina minun on hyvin vaikea käsittää, miten näin voi olla.. Mutta villihevosia menehtyy niiden loppuunkuluneiden kavioiden takia. Etenkin kuivissa kuumissa maissa tilanne on näin. Nykyhevoselle ihmisten hoivissa tuntuu olevan ehkä jopa suurempi ongelma liian pitkiksi kasvaneet kaviot? Noh, siitä ei ole meillä ainakaan pelkoa ;)

Ja sitten toisiin aiheisiin. Aloitin tänään ehdollistamaan Nemoa naksuttimelle! Olen suunnitellut tätä jo pitkään, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Itse asiassa vasta luettuani Martzun blogista positiivisen vahvisteen käytöstä 3-vuotiaan hevosen ratsukoulutuksessa, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. (Oikeastaan aiemmin ei tätä Nemolle olisi voinut opettaakaan, koska se ei ole suostunut syömään herkkuja. Ei ole kelvannut porkkana, ei leipä eikä omena kuin vasta tänä syksynä ekaa kertaa!)

Olen henkeen ja vereen positiivisen vahvisteen kannattaja - niin hevosten kuin koirien koulutuksessa. Toki hevosten kanssa pääasiassa käytän itsekin paineen poistoa, mutta kun kerran hevosta on mahdollista myös palkita ja motivoida sen itse haluamilla asioilla, niin miksi en sitä tekisi?! On minulla nytkin tapana kehua varsaa äänellä ja rapsutuksin paineesta vapautuksen lisäksi, mutta eivät nuo taatusti ole yhtä suuri palkinto kuin ruoka. Komenna en varsaa koskaan. En itse asiassa edes tiedä, koska olisin sitä joutunut komentamaan mitenkään? En ikinä? Ei se vaan tee koskaan yhtikäs mitään, minkä vuoksi sitä pitäisi komentaa. Voin täysin käsi sydämellä rehellisesti sanoa, että miun 1-vuotias orini on yksi helpompia ja kilteimpiä hevosia käsitellä, joita olen koskaan tavannut :) No saattaahan se esim. tylsistyessään alkaa kuopia maata käytävällä seistessään, mutta en minä siitäkään sitä komenna, vaan palkitsen myötäämällä kun se lopettaa kuopimisen.



Mihin sitten naksua tarvitaan? Ihan kaikkeen tai ei mihinkään. En ole mitään sen kummempia "naksutinsuunnitelmia" tehnyt, eikä ole aikomus alkaa opettaa temppuja, mutta on se aina hyvä työkalu olla olemassa. Naksutin on niin paljon tarkempi merkki hevoselle kuin ääni tai pelkkä ruoka. Ja pelkän ruuan sijaan pitäisi jokaisella hevosella olla olemassa myös se tarkka ääniapu, josta ne tietävät tehneensä oikein. Vaikka se olisi sitten ihmisenkin lausuma kehu. Kunhan se on aina sama ja merkitsee jotain hevoselle. Naksuahan voi sitten käyttää ihan mihin vaan. Ensimmäinen kohde heti tänään oli takapään väistö. Nemo kyllä siirtää pyllyään käskystä, mutta se vaatii tönimistä ja tökkimistä, ennen kuin hän viitsii jalkojaan liikauttaa. Tänäpä sitten päätin vaan ihan hiljakseen naputella varsaa pyllylle. Hetken se seistä ihmetteli, vaan heti kun jalka siirtyi, "naks" ja palkka. Ei muuten tarvinnut montaa toistoa, kun jalka siirtyi jo pienestä kevyestä naputtelusta. Naksun ja namin avulla on helppoa myös siedättää hevosia pelottaviin juttuihin ja palkita sitä omatoimisesta pelottavan kohteen lähestymisestä. Yhtä lailla naksua voi käyttää apuna ajo- tai ratsukoulutuksessa.


Karkeasti yleistettynä voisi sanoa näin, että palkitsemalla et voi saada vahinkoa aikaan. Aina on parempi vaihtoehto palkita kuin rankaista. Positiivista rankaisua pitäisi käyttää vain ääritapauksissa, ja sitä käyttävän ihmisen pitäisi olla erittäin taitava kouluttaja ja tietää täsmälleen mitä tekee. Jälleen näin karkeasti yleistettynä ja ehkä enempi koiriin sovellettuna kuin hevosiin.. Katsotaan vaan kuinka syön omat sanani, kun miun varsastani herää kukkoileva ja kaiken kyseenalaistava oripoika(??). Olen kuitenkin käynyt pitkän taipaleen omia koulutustapojani muokatessani ja edelleen matka on täysin kesken. Taatusti tuleen tekemään miljoona virhettä Nemon kanssa, mutta niistä opitaan, ja itselleen pitää osata olla armollinen. Vuonohevonen onneksi antaa paljon anteeksi kouluttajalleen. Mitä enemmän itse oppii, sitä paremmin tajuaa kuinka vähän oikeasti osaa..! Koiriin sovellan lähes täysin klassista tai operanttia ehdollistamista ja se toimii. Haluan, että eläin saa käyttää omia aivojaan, ja se itse haluaa tehdä ihmisen kanssa.

Tällä hetkellä vaan nautin täysillä siitä, kuinka kiva Nemon kanssa on puuhailla. Se on koko ajan aktiivisesti läsnä. Se itse hakeutuu ihmisen seuraan. Se haluaa kulkea mukana ja touhuta. Se tulee aina tarhasta vastaan ja jää portin taakse seisomaan tai lähtee miun perääni kävelemään, kun otan siltä riimun tarhassa pois sen takaisin vietyäni. Tänään se teki jopa vapaana luoksetuloja aitaamattomalla kentällä, eikä minulla tai sillä käynyt pienessä mielessäkään poistua paikalta. Juuri tällaisen suhteen olen aina toivonut hevosen kanssa saavani. Meillä kyllä luottamus toimii molemmin puolin. Toki koko ajan pidän mielessä ja tiedostan sen, että se on nuori ori, jolla hormonit hyrräävät eikä keskittyminen aina voi olla sataprosenttista. Se on myös saaliseläin, joka reagoi vaistoillaan pienessä hetkessä. Turhia riskejä ei siis oteta, mutta kyllä tässä koulutuksellisestikin edetään koko ajan. Piakkoin on jo aikomus laittaa varsalle kärryt perään, sen taakse niitä on soviteltu jo monet kerrat, eikä tuo tuumaa tuon taivaallista kärryistä. Nyt kun se on vielä niin vauva ja helppo lössykkä, että sen voisi vaikka vääntää solmuun, täytyy tilanne käyttää hyväksi ja keksiä hevosen päänmenoksi kaikki mahdollinen mitä vaan keksiä voi tulevaisuutta ajatellen :)


Kesän aikana kuikelo-honkkeliiniksi kuihtunut varsa alkaa
taas vähitellen näyttää äijältä. Annetaan sille nyt rauhassa aikaa
kasvaa ja kehittyä, niin hieno siitä vielä tulee ;)

1 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

eläinlääkäri ,

Huoleton on hevoseton..

9/23/2014 11:26:00 ip. marjo 9 Comments


…mutta enpä silti luopuisi hevosestani mistään hinnasta!

Kaikki tuntuikin menevän taas vähän liian hyvin. Onko se jonkin sortin luonnonlaki, että silloin aina jotain sattuu? No onneksi mikään pahempi juttu ei vissiin taaskaan ole kyseessä, mutta kyllä noiden hevosten takia saa aina syystä tai toisesta olla huolissaan - sen tietävät varmasti kaikki hevosenomistajat?! Kai täältä pilvilinnoista täytyy välillä pudota maan tasalle, niin pysyy oma päänuppi kunnossa? ;)

Nemoa koetellaan jälleen.. Sen pieneen elämään on kyllä epäonnea mahtunut: viime syksynä klinikkareissu ähkyn takia, keväällä tallinvaihdon jälkeen pieni flunssa, keväällä se teloi myös toiseen takajalkaansa pitkän naarmun, joka oli niin kipeä että koko jalkaan ei saanut edes koskea ja nyt siinä on luuliika(?) haavan paikalla. Kesän järisyttävästä laitumella laihtumisesta puhumattakaan.. No nyt kun kaikki on hyvin, varsa terve ja saanut upeasti lyhyessä ajassa lihaa luiden päälle, niin sitten loppuu kaviot alta.

Nemon etukaviot ovat kuluneet aivan onnettoman ohuiksi. Olen sen kyllä jollain tasolla tiedostanut koko ajan, mutta en tajunnut, että tilanne on jo näin paha. Maanantaiaamulle oltiin sovittu kengittäjän tulo, Rouskun etuset olivat jo kuukaudessa menneet siihen kuntoon, että sille oli pakko laittaa kengät takaisin. Onneksi Siri sai pikaisesti kengittäjän paikalle, kun oikeasti aika oli sovittu vasta kuukauden päähän.. Samalla piti siis vuolla Nemokin.

Vaan aamulla kun menimme tallille, oli vastassa kolmijalkainen varsa. Nemo varasi huonosti painoa toiselle etujalalle, joka oli lämmin ja turvonnut. Jotenkin arvasin jo silloin, että se johtuu kaviosta. Varsan jalat ovat olleet pitkään ihan hivenen paksut, mutta en ole osannut siitäkään sen pahemmin huolestua, ehkä olisi pitänyt? Pyysin siis kengittäjän heti vilkaisemaan Nemon jalkaa ja antamaan lausuntonsa. Se oli juuri niin kuin arvelinkin, kavion vika - luultavasti.. Kipeän jalan antura oli kulunut niin ohueksi, ettei varsa pystynyt sillä enää kunnolla astumaan. Myös toisen etujalan antura oli todella ohut, muttei ihan näin paha. Kumpaakaan kaviota ei voinut siis vuolla laisinkaan, vaan ainoa hoito oli laittaa kengät jalkoihin, jotta kavio pääsee kasvamaan. Vasta sen jälkeen sen voi vuolla taas parempaan kuosiin.. Ei siis muuta kun kenkiä iskemään.


Kyllä kävi varsaa sääliksi, kun jalka oli jo valmiiksi kipeä, ja sitten siihen vielä isketään nauloja. Vähän se yritti pomppia pystyyn aina naulan työntyessä syvälle kavioon. Sattui taatusti. Mutta hienosti Nemo taisteli läpi kipeän jalan kengityksen. Toinen jalka olikin taas uusi ongelma, kun piti seistä kolmella jalalla, eli kipeälle jalalle oli pakko laskea paino. Muutaman kerran hevonen vaan kaatui, kipeä jalka petti alta ja varsan etupää romahti maahan. Lopulta oli kuitenkin kengät molemmissa jaloissa, huh helpotus. Takajalkojen kaviot ovat myös tosi kuluneet, ja niihinkään ei koskettu laisinkaan. Eivät kuitenkaan läheskään samoissa määrin kuin etuset.

Nemo joutui opettelemaan ämpärissä seisomista.

Urhoollisesti se seisoi kipeällä jalallaan..

…vaikka taatusti teki kipeää.

Satuin ottamaan kuvan juuri silloin, kun jalka romahti alta.

Kävin hakemassa Nemolle kipulääkkeen eläinsairaalasta Rouskun kengityksen aikana. Se sai siis maanantaina ja tänään kipulääkkeet. Jos ontumisessa oli kyse ainoastaan ohuesta kaviosta, pitäisi kengän auttaa lähes välittömästi. Heti kengän saatuaan Nemo käveli vielä varovasti. Ei ontunut, mutta varasi selvästi kevyemmin kipeälle jalalle. Kylmäsin jalan ja laitoin siihen vielä linimentin ja lämpöpintelin päivän ajaksi. Illalla kun kävin uudelleen tilanteen tarkastamassa, ei jalassa huomannut enää laisinkaan ontumista. Turvotus oli laskenut lähestulkoon kokonaan, ja Nemo riekkui Rouskun kanssa tarhassa vanhaan tuttuun malliin.

Tänään aamulla molemmat etuset olivat taas ihan hitusen paksummat kuin illalla. Kylmäsin molemmat ja otin tarkoituksella Nemon hieman kävelemään, jotta näen miten se kulkee. Ei näkynyt tietoakaan ontumisesta. Toki kipulääkkeellä voi olla tässä vaiheessa vaikutusta siihen, ettei se onnu. Joten huomenna ja to selviää todellinen tilanne: auttoiko kenkä vai ei?! Jos varsa ontuu edelleen kengästä huolimatta, vien sen klinikalle kuvattavaksi. Kaviota ei ole mitään järkeä kaivaa auki esim. paisetta etsiessä tässä vaiheessa, kun ei tiedä mitä sieltä paljastuu.. Joten parempi kuvata. Toivotaan nyt kuitenkin, ettei kuvaukseen tarvitse lähteä, vaan Nemo pääsee talsimaan rauhassa kaviot kengillä suojattuna :)

Totesin taas, että onpa mulla fiksu varsa.
Ei sillä ennen pinteliä ole ollut, mutta vapaana tarhassa laitoin
sille linimentin ja pintelin jalkaan :)

Ja mikä kulumisen aiheuttaa? Jaa-a.. Ainoa yksinkertainen syy tilanteeseen on se, että kavio kuluu nopeammin kuin kasvaa. Äkkiä luulisi, että pehmeällä laitumella eläessä kulutus olisi vähäistä, mutta näemmä näin ei ole.. Pitkään jatkuneet kuivat kelit voivat kenties vaikuttaa asiaan? Nemo tietty liikkuu valtavasti päivän aikana, kun se on koko kesän tarhannut isolla laitumella poikalaumassa, ja edelleen ne siellä Rouskun kanssa riehuvat pitkin päivää (tai ennemminkin pitkin yötä?!). Epätasainen kuluminen on kuulemma varsoille laitumella tyypillistä. Niillä on vielä niin lyhyt kaula, että ne saattavat syödessään pitää aina samaa jalkaa hieman edempänä kuin toista. Tälle jalalle tulee sitten enemmän painetta ja se myös kuluu enempi..

Epätasaisesta kulumisesta johtuen kyseessä ei voi olla kaviokuume. Tai toki koskaan ei saa sanoa ei koskaan, mutta kaviokuume on hyvin epätodennäköinen. Nemo myös käveli kipeällä jalalla varaten tasaisesti koko jalalle, kaviokuumehevonen kuulemma pyrkisi astumaan vain kavion kannalle. Onneksi näin!

Pojat aamulevolla.

Oltiin me kyllä super-onnekkaita, että tämä tuli ilmi juuri samana aamuna, kun kengittäjä oli muutenkin tulossa paikalle! Kävin edellisenä iltana tallilla, ja silloin varsa käveli vielä ihan normaalisti. Se ei siis ole joutunut kauaa konkkaamaan jalkaa arkoen, vaan sai heti kengän alleen ja kipulääkkeet naamaan. Jälleen kerran suuri kiitos kuuluu meidän ihanalle kengittäjällemme! Luotan kyllä tuon miehen sanaan ja ammattitaitoon, hän on taatusti aidosti kiinnostunut hevosen hyvinvoinnista ja hoitaa kavioita sen mukaan. Seurataan ja katsotaan nyt tehosiko tämä ensiapu, vai pitääkö hoitoja viedä eteenpäin.. Palaamisiin, Facebookiin päivittynee tästäkin asiasta tilanneseurantaa enempi ajan tasalla, muistakaa seurailla sieltä poikien kuulumisia! :)

Kuulumisten vaihtoa. Voi kun Nemo olisi kertonut tässä vaiheessa,
että kavion tilanne on jo noin paha..

Vaan kun eivätpä nuo hevoset osaa puhua..

Osaavat vaan näyttää aina yhtä suloisilta.

Siinä se 00-koon kenkä nyt tönöttää.

Hienot on popot! Ja nyt ei enää käveleminen satu..

Parane pian kulta rakas! <3
Ja anna anteeeksi tyhmälle omistajallesi, ettei kavioita tajuttu hoitaa aiemmin..

9 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

bimi ,

Lotan selästä käsin..

9/21/2014 09:39:00 ip. marjo 6 Comments

…tai siis juurikin ilman käsiä ;) Tasapuolisuuden nimissä kypäräkamera oli viimeksi matkassa myös Lotan luona, ja kokeilin ensimmäistä kertaa kuvata ratsastusta itse selässä kameran kera keikkuen. Täytyy todeta tähän väliin, että jostain syystä ActionPro ja minä emme ole parhaita ystävyksiä. En ole vielä päässyt laisinkaan selville tuon kameran sielunelämästä. Joten videokin on sen mukainen, pahoittelut! Ehkä tämä tästä vielä joskus iloksi muuttuu..?

Videolla kaikki näyttää tapahtuvan hirmuisen nopeasti, vaikka ihan normaalia tahtia toimitaankin. Tämän tietävät kaikki videoille näytelleet, kun monesti omat liikkeet pitää tehdä liioitellun hitaasti. Joka tapauksessa näytti niin hullulta tuo kypäräkameran kuva, että hidastin videon puoleen. On heti paljon mukavampi katsoa.

Onko nämä kypäräkameralla kuvatut videot ihan hassuja? Vai tehdäänkö lisää? Kovasti haluaisin vielä saada tästä kamerasta enemmän irti, joten varmasti jotain tulee kuvailtua jatkossakin. Onko toiveita, mitä touhuilua ponien kanssa haluaisitte katsella kädettömästi kuvattuna? :)


6 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo-opetus ,

Kypäräkamera käytössä

9/15/2014 09:45:00 ip. marjo 0 Comments

Pika-pika-video-editoinnit (huh mikä sana ;)) tämän päivän touhuista, olkaapa hyvät.


Ensin hieman lastenlauluja Popin kera, arvaatte varmaan kuka on kuvannut videon..



Nemon kanssa enempi äijämeininkiä.


Ja vielä loppukevennys lutkuttajista :)


0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo-opetus ,

"Työhevoset" liikenteessä

9/11/2014 08:27:00 ip. marjo 2 Comments

No ei Nemo oikeesti nyt NOIN paljon pienempi ole… 

On meillä aikamoisia poikia, he olivat niin mukamas työn touhussa tänään, toinen ratsuna ja toinen ajohevosena. No joo, pitkä matka on vielä oikeiden hommien tekoon, mutta on tämä lompsiminen ja elämästä nautiskelu kivaa.. Eipä ne kauaa varsoina pysy, vaikka täytyyhän sitä aikuisenkin hevosen kanssa välillä hölläillä ja ottaa iisisti ;)

ps. Onko siellä syyskuu vai kesäkuu?? Ponit olivat hiessä jo, kun haettiin ne laitumelta, saati sitten pienen kävelylenkin jälkeen.. 

Kohta joudutaan taas vissiin hommiin… Nukutaan hetki vielä kun voidaan.

Vastaan tuli autoja ja ihmisiä ja koiria, ja kaikki ohitettiin tällä samalla moodilla.



Toisen hevosen selästä saa aina vähintäänkin tyylikkäitä kuvakulmia.

Pojat liikenteessä :)

Pusu veikalle!

Hyvä on meininki, varsinkin tolla perässävedettävällä ;)

2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo-opetus ,

Poneja joka lähtöön

9/10/2014 09:58:00 ip. marjo 0 Comments

On se kätevää, kun on kolme niin erilaista vuonista. On tamma, ruuna ja ori. On varsa, nuori aikuinen ja vanha aikuinen. Ja kaikille riittää tekemistä laidasta laitaan, Lotalle tietty eniten, mutta aika kameleontteja ovat nuo pojatkin. Ei käy itselläkään puuhastelu tylsäksi, kun kaikkien ponien kanssa voi harrastaa eri juttuja ;)

Eli mitä tänään sitten tapahtui? Miun uusi vuonisten kautta tutuksi tullut ystäväni tuli mein poikia katsomaan. Hänellä on itsellään myös vuonistamma ja sen 2-vuotias varsa. Myös 2-vuotias ihmislapsi oli reissussa mukana.

Nemo pääsi ensin hommiin. Kävin tallimatkalla ostamassa varsan ajokoulutusta varten pari kettinkiä, joita halusin heti päästä testaamaan. Ensin kävin varsan ketjuilla läpi sen ollessa harjattavana. Kilisyttelin ja kalisuttelin niitä joka puolella, kyllähän tuo kiinnostunut oli, mutta ei pelännyt. Ainoastaan kun rämäytin ketjut lattialle, säpsähti varsa pienesti. Mutta kun vetelin ja paukuttelin niitä pitkin lattiaa, niin eipä tuokaan enää aiheuttanut reaktiota.

Ja sitten hommiin. Talutin varsaa kentällä ja alkuun kaveri veti ketjuja mukanaan meidän edellä, vierellä ja takana. Nemolla oli kyllä huomio ketjuissa, mutta ei se niitä pelännyt. Otin sitten itse ketjun käteen, vedin sitä mukana ja talutin Nemoa samalla. Molemmin puolin. Välillä kävin uudelleen varsaa ketjuilla läpi, kolisuttelin niitä valjaisiin ja heiluttelin ympärillä. Jos varsa liikkui ja väisti ketjua, palkkasin sen pysähtymisestä.

En ensin ajatellut, että laittaisin ketjuja vielä Nemon vedettäväksi… Mutta kun kaikki meni niin hyvin, niin lopulta laitoin ketjut aisalenkkeihin kiinni. Sitä ennen olin toki heitellyt ketjuja vasten sen molempia takajalkoja, jottei se säiky jos ketjut osuvat sen jalkoihin. Eipä tuo siirtänyt senttiäkään kumpaakaan jalkaa näin tehdessäni :)

Hieno mies - jälleen kerran!

Eilen Nemolla oli ekaa kertaa valjaat niskassaan..

Ja tänään laitettiin ketjut perään. Oho.

Hurjaa hommaa, varsakin on ihan kauhuissaan… ;)


Popi puolestaan pääsi lastenratsun hommiin. Nostettiin kaverin poika kyytiin ja käytiin pienellä kierroksella kentän ympäri. Rousku oli hieno myöskin, kuten aina! 

Ensin harjataan poni.

Rousku seisoi nätisti pienen miehen hoidettavana.

Ja kyydissä. Ratsu kuuntelee tarkkaavaisena.

Posekuva :)

Pojat sai uuden jäsenen poikamiesboksiinsa, Popi oli sitä mieltä että tässä on meiän johtaja!

Entäpä Lotta sitten? Lotta leikki kouluratsua! Eipä ole taidettu taas hetkeen Lottaakaan kunnolla jumppailla, mutta uskomattoman hyvin se liikkui. Hakemista oli jokaisessa askellajissa, mutta mukaan mahtui myös hyvin onnistuneita hetkiä. Energiaa tammalla oli jälleen kivasti, ja lopun pariin laukkavetoon poni lähti innoissaan kuten aina, ei tarvitse kuin ohjaa antaa niin johan mennään. Hieno oli siis Lottakin!













0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.