kilpailut ,

Kisavideo ja pisteet

4/30/2012 01:37:00 ip. marjo 1 Comments

Video ei ole vielä ladannut loppuun, mutta laitan nyt jo linkin tähän valmiiksi, kun itse siirryn koneen äärestä vapun viettoon :) Eiköhän se ala sen myötä toimia, kun lataus valmistuu, jos vaan suinkin youtube haluaa olla yhteistyökykyinen.

Hauskaa Vappua kaikille!!

kilpailut ,

Kuka olisi uskonut...

4/29/2012 07:36:00 ip. marjo 7 Comments

...viime syksynä, että kuuden kuukauden kuluttua tämä hevonen käy koulukisoissa nappaamassa sijoituksen kotiin?! En minä ainakaan!

Viime lokakuussa.

Voiko tämä oikeasti olla edes sama hevonen?? :)

Kuva alkuverkasta, ei sentään raippa kädessä radalla menty :)

Päivä oli kaikkineen Lotalle tosi raskas. Kärryteltiin kisapaikalle Sirin ja Laran kanssa. Matkaa tuosta tulee reilu viisi kilometriä suunta, eli melkein tunti saatiin reissuun kulumaan. Kisapaikalla tietty verkattiin ensin ulkona ja sitten sisällä, suorituksineen ratsastustakin ehti kertyä yli tunnin verran. Ja sitten ajeltiin vielä takas kotio.

bimi ,

Leppoisia kisavalmisteluja kuvin

4/29/2012 08:30:00 ap. Siri 3 Comments

Marjo jynssää Lotan varusteet kisakuntoon hymyssä suin kuten kunnon tallitytön kuuluukin :)

Tällä välin Lara kerää kuupan täyteen harmaan maan alta paljastuvista vihreistä tukkosista ja tukkii niitä antaessaan Lotan hengitystiet ;)

Lotta loukkaantuu tästä ja hetken mökötetään yhdessä.

Kunnes annetaan anteeksi puolin ja toisin.

Suukko nenän päähän vielä kruunaa anteeksipyynnön ja taas ollaan kavereita.

Täytyyhän varusteet vielä testata ennen koitosta joten Lara lähtee kummitätin seuranaan pienelle kävelylle Lotan ja Bimin kanssa.

Onkohan näillä menneet ponit vähän sekasin? ;) (koon puolesta siis)

"Siis ooksääki päässy muka mukaan?" ;)

Komea Bimi esittelee joutsenkaulaansa.

kouluratsastus ,

Vikat treenit ja se on menoa sit!

4/28/2012 08:06:00 ip. marjo 0 Comments

Iik, apua, mie alan täällä jo panikoida, vaikkei ole mitään jännitettävää! Huomenna "korkataan" Lotan kisaura - tai ei nyt ihan, sillä onhan tuo joskus kouluakin pikkukisoissa käynyt vääntämässä, mutta on siitä sentään noin kaksitoista vuotta aikaa... On tämä siis Lotalle ihan uuden aikakauden alku :)

Tänään tehtiin viimeiset viimeistelytreenit, kun Anna kävi Lotalla nyt neljättä kertaa ylläpidosta palautumisen jälkeen ratsastamassa. Tämä alkaa varmasti kuulostaa jo saman vanhan virren veisaamiselta, mutta TAAS tamma oli selvästi parempi kuin viime kerralla! Kyllä se vaan etenee, kuukausi kuukaudelta kerta kerran jälkeen tulosta syntyy. Ihanaa :)

Matka on vielä pitkä - sitä ei käy kiistäminen - joten nyt ihan kokeilumielellä lähdetään haistelemaan kisapaikan tohinoita. Tuloksella ei ole mitään merkitystä, kaikki otetaan kokemuksen kannalta. Huomista jännittäen! Ja Anna siis ratsastaa Lotan kisoissa.

Kuvakimaraa vimpoista koulutuuppauksista ennen tosikoitosta:

kuvia ,

Rouskun kuulumisia!

4/27/2012 03:07:00 ip. marjo 2 Comments

Pikkupoikien päivät kuluu painiessa!

Vihdoinkin löysin aikaa kirjoitella jo pari viikkoa sitten lupaamani jutun, eli Roppe-Romuluisen ensikuulumiset maailmalta. Kävin tosiaan oripäivien aikaan varsulia moikkaamassa, kun muutakin porukkaa lähti kyseisen tilan vuonohevosia katsomaan, pääsin kätevästi samalla kyydillä. Ja oripäivillä oli yli tunnin tauko tiedossa, joten kukapa siellä haluaisi aamulla aikaisin tyhjässä maneesissa istua, jos voi valita upeiden vuonohevosten seuran!

Oli jotenkin yllättävää, hauskaa ja samalla haikeaa nähdä Rousku nyt ensikertaa "uudessa kodissa". Sehän on kotona aiemmin aina ollut melkoinen viikarivarsa. Todella kiltti, ihana ja helppo käsitellä, mutta toki muuhun laumaan verrattuna varsinkin tarhassa melkoinen kakara. Nuori hevonen ja ori, niin kyllähän kaikki ymmärtävät, mitä tarkoitan? No nyt kun kävelin poikien tarhaan, sieltä lampsikin vastaan vanha ruunanruppana. Ei tietoakaan siitä samasta kakarasta, joka kotoa lähti!

Jos mä vaan vähän     nappasen tuolta pyllystä.

Rousku ja Pinoccio vaikuttivat molemmat niin rauhallisilta ja tyyniltä kuin hevonen olla voi. Tallinomistaja kyllä kertoi, että siellä ne painivat päivät pitkät, mutta valitettavasti mie en saanut juurikaan paininäytöksiä todistaa. Pinoccio näyttää ottaneen pomon paikan ja Rousku väisti tottelevaisen alamaisen tapaan kaveriaan. Kauempaa sain katsella, kun varsat juoksentelivat ympäri kenttää, mutta eihän nyt kameran edessä voi liikkua..

Tallinomistajaltakin oikein sateli kehuja Rouskun käytöksestä. Pojat tosiaan ovat nyt tarhaneet kentällä, ja toki kenttää välillä tarvitaan ihan muuhun käyttöön, joten aina tällöin pikkuorit on kuskattu hetkeksi talliin. Rousku on kuulemma niin helppo käsitellä ja taluttaa - sitä voi pallutella miten päin kuka vaan missä vaan :) Niinhän se onkin, ja kyllä tämän asian eteen on myös töitä tehty! Tallilla majailee paljon pikkulapsia, ja tuossakin kun kierreltiin, kaksi pikkutyttöä tulivat minulle yllättäen tokaisemaan: "toi varsa on tosi ihana!". Sirille olivat kertoneet sitä harjailevansa, joten onpa tainnut Rousku saada kasapäin uusia hoitajiakin..

Kentän vieressä oli tehty jotain puuhommia, jolloin ihan pikkupoikien korvan juuressa on pauhannut moottorisahaa ja ties mitä työvälinettä. Samoin isoilla koneilla on ajeltu kentän vierestä ohi. Ja mitä tuumaa Rousku - ei mitään :) Hienoa treeniä tämäkin!

Käyntini jälkeen poikien kerhoon on liittynyt vielä yksi pikkuori lisää. Tämä tapaus on kuulemma aikamoinen pomo luonteeltaan, joten saapa nähdä, onko Rousku jätetty kyykytettäväksi pahnan pohjimmaiseksi. Vaikka mieluummin niin päin, kuin että se alistaisi kaikki omaan tahtoonsa, hih :) Eiköhän nuo pojanviikarit kaikki keskenään juttuun tule. Toivottavasti päästään pian taas Romuluista moikkaamaan, kyllähän nuo nyt parissa viikossa kasvavat jo hurjasti, vai mitä?!

Sieltä se rauhallinen mies löntystää.

Ei paljon maailmanmeno hetkauta Rouskun ajatuksia.

Ihana kuikelo varsapallero.

Huulenvenytystalkoot.

Tästä voisi äkkiä veikata, että Rousku kävelee pää Pinoccion selän päällä. Mutta ei - Pinoccio peruuttaa - mooooonta metriä, ja Roppe pakittaa kiltisti alta karkuun.

koirat ,

Pikkukoira talleilee

4/25/2012 01:39:00 ip. marjo 2 Comments

Olin pitkään kahden vaiheilla alkuviikosta, lähdenkö tallille a) yksin, b) koiran kanssa vai c) jätän tallin väliin ja painun metsään molempien koirien kanssa. Ihana lämmin auringonpaiste suorastaan pakotti ulos! Lopulta päädyin kuitenkin suuntaamaan tallille ja nappasin pikkukoiran mukaan.

Jos joku on joskus väittänyt, että viisikiloisesta koirasta ei ole lenkkikaveriksi, niin nyt saa kyllä pyörtää puheensa! Fiona juoksi ensin pyörän vierellä tallille noin 11km matkan. Sen jälkeen se riehui pää viidentenä jalkana tallilla muutaman tunnin, juosten myös vetisellä pellolla hevosen perässä koko ratsastuksen ajan. Lopuksi vielä pyöräiltiin kotio sama 11km. Ja väsyttikö koiraa?! Ei sitten pientä hetkeäkään kertaakaan koko reissun aikana!! Viisi ja puoli tuntia saatiin aikaa kulumaan, ja koko sen ajan Fiona on käytännössä vaan juossut... Ihan mahdoton ipana :)

Väkersin videon lähinnä koirien blogia varten, mutta laitetaan se nyt tännekin, kun kerran tuli tehtyä. Jos Sirillä viimeksi loppui akku kuvatessa, niin nyt minulla meni muistikortti täyteen. Mitään kovin kaunista ratsastusta tässä ei siis ole nähtävissä. Kuten aina, loppua kohden paranee, ja aivan taatusti silloin sujuu hyvin, kun todistusaineistoa ei ole saatavilla! (ei ikinä edes kannattais harkita kameran mukaan ottamista..)

Fiona suorastaan yllätti, kun se malttoi jättää hevosen hetkittäin pellolla rauhaan. Tallissa, tarhassa tai tallin pihassa jo hevosen pieni pään heilautus saa hirmuiset kilarit koirassa aikaiseksi. Se selvästi pelkää hevosia, ja koiran mielestä hyökkäys kun on paras puolustus.. Jossain vaiheessa kesken ratsastuksen ehdin jo pelästyä, mihin Fiona on kadonnut, kun ei enää jaloissa näkynytkään. Kunnes onneksi tajusin; sehän seisoi keskellä peltoa kiven päällä kameran vieressä! Oli niin hauskan näköinen, että minulla se kamera olisi tarvinnut olla :) Pariin kertaan jopa sinne kiipesi tähystämään, ja malttoi olla aina niin kauan, kunnes heppa lisäsi vauhtia.

Laukkaaminen pellolla Fionan kanssa oli taas sen verran hasardia, että hyvin pian päätin laukata vaan suoralla linjalla eteenpäin. Todennäköisyys koiran jäämisestä jalkoihin pieneni huomattavasti. Muutoinkin pelto oli niin pehmeän upottava, että tuntui hevosellekin paremmalta vaihtoehdolta.. Pari kertaa käppäiltiin kauemmas pellon toista päätä kohden ja sieltä annoin tamman tulla kotia kohti omaa vauhtiaan. Saipa Lottakin tehdä hieman hommia, kun pehmeässä mullassa juoksi :) (valitettavasti näitäkään ei tullut videolle, olis varmaan ollut hauskan näköistä, kun pikkusheltti yrittää kaikin keinoin pysyä mukana laukkaavan hevosen perässä)



Nyt mie taidankin jälleen hypätä fillarin selkään ja käydä siivoamassa tallin, sekä suunnata ratsastamaan toisen naapuritallin kentälle. Viimeisiä treenejä ennen sunnuntain kisoja. Täällä kentällä Lotta ei ole ikinä käynytkään, joten katsotaan, mitä rouva asiasta tuumaa. Onneksi on taas uskomattoman lämmin ja kaunis aurinkoinen keli! Hastalavista!

bimi ,

Heppamessujen kuulumisia

4/24/2012 10:34:00 ip. marjo 2 Comments

Yhdistyksen ständi messuilla.

Jälleen on yksi ihana rutistus takana ja viikonlopun Hevoset-messut Tampereella vedetty kunnialla läpi! Mie toimin tosiaan yhdistyksen koordinaattorina messuilla, joten aina on pieni paniikki kaiken sujuvuudesta niskassa, vaikken varsinaisesti itse hommia teekään - no oltiin me sentään muutama tunti pöydän takana Sirin kanssa :) (ja mie tietty mediaksi akkreditoituneena)

Johanna ja Usva esiintymässä.

Vuonohevosen rotuesittely sujui täysin mallikkaasti! Vaikka tässäkin meinasi paniikki iskeä... Esiintymässä olivat Johanna ja Usva, varmasti kaikille vuonisharrastajille tuttu parivaljakko. Matkalla Tampereelle oli Johannan kopista hajonnut rengas. Voin vaan kuvitella sen tunteen, kun rauhassa ajellessa sivupeilistä huomaa, kuinka keskellä tietä pyörii irtonainen rengas - ja tajuaa sen olevan peräisin omasta kopista! Onneksi nuo selvisivät ongelmasta ja pääsivät vielä ajoissa messuille perille, huh.

Ihana pari, jonka toivottavasti näemme tänä kesänä vuonisten EM-kisoissa!

Usva sai hengailla karsinassa näytillä koko päivän, ja kyllä sillä riittikin katsojia. Koko ajan oli joku karsinan takana ihastelemassa. Eikä meinannut heppa päästä kotio lähtemään, kun Johanna sen otti karsinasta ulos.. :) On se vaan kiva, että vuonis kiinnostaa! Sunnuntaina ei vuoniksilla ollutkaan ohjelmaa, mutta Roosa-tamma viihdytti yleisöä karsinassa. Vallan lunkisti ottivat molemmat tammat tämän näyttelyesineen roolin, hih.

Lauantaina messujen parasta antia olivat kaksi luentoa: "Varsasta ratsuksi - Miten nuoren hevosen peruskoulutuskaari etenee" sekä hevosguru Kari Vepsän hevostaitokoulutus. Jälleen toistuivat nuo samat teemat, joita saimme aiemmin kuulla jo Tuire Kaimion sekä Taru Uotilan opeissa. Mutta toisto on aina hyväksi, ja vähitellen tässä alkaa itsekin oppia lisää! Kaikkein parasta oli kuitenkin sunnuntaina nähdä livenä Kari Vepsä toimimassa hevosen kanssa. Ihan käsittämätöntä, miten helppoa on kommunikointi vieraankin hevosen kanssa, kun sen osaa... Ei näihin lh-juttuihin vaan voi olla uskomatta, kun sen omin silmin näkee ja kokee, kuinka helppoa hevosenkäsittely voi olla, ja mikä muutos hevosen käyttäytymisessä tapahtuu ja nopeasti. Voi kun joskus osaisi itsekin.. :)

Usva ja Usvan lukuisat fanit!

Messuilla parasta oli kuitenkin ehdottomasti kaikkien ihanien tuttujen ihmisten tapaaminen! Kiitos kaikille, jotka olitte mukana messuilla tuomasta vuonohevosta esille, on meillä vaan paras rotu! :D

Verkkailua ennen esiintymistä.

Pikku-Bimin uudet suiset! Niissä oli mukana myös alaturpis, mutta nappasin sen pois. Bimi ei ole ikuna moista käyttänyt, eikä siitä selvästi digannut ;)

Lotan uudessa kisahuovassa on tämä logo mustana, sekä kullanvärinen reunus. On se niin hieno!!

bimi ,

Naakkojen sisustusviikot

4/23/2012 10:23:00 ap. Siri 0 Comments

Eilen aamutallia tehdessäni totesin, että mitä suotta noita poneja harjailemaan karvanlähdön edesauttamiseksi, koska kokonainen naakkajoukkue hoitaa sen puolestani :)
Jo aiemmin Heidi päivitteli kuinka yks pv tallille mennessään oli törmännyt siihen, että naakka istui Skellan selässä nyppimässä karvoja. Huhut ilmaisista karvamarkkinoista naakkapiireissä olivat ilmeisesti levinneet, sillä eilen lähes jokaisella ponilla oli ihan oma keritsijä ja kaikkein karvaisimmalla tapauksilla oli niitä peräti kolme samaan aikaan :)
Mennessäni tarhaan kaikkien muiden selässä nokat kävivät tiuhaan paitsi Lotan johtuen todennäköisesti siitä, että Lotta alkoi tiputtamaan karvojaan jo joulukuussa ja alkaa olla sen verran sileässä karvassa, että naakat ovat valinneet antoisammat apajat.
Ponit eivät kynsivistä ratsastajista olleet moksiskaan paitsi Bimi, se luimisteli ja ravisteli päätään, heilutti häntäänsä, vaihtoi paikkaa, potkaisikin, mutta lintu vaan sitekästi roikkui lautasilla. Niinpä Bimi heitti pikku pukin ja naakka suu täynnä punaisenruskeita karvoja kiiruhti sisustamaan uutta kotiaan.


 Me puolestamme Lotan kanssa jätettiin nuo pesänrakentajat jatkamaan töitään ja suuntasimme vihdoinkin kentälle kouluhommiin. Olin päässäni jo ajatellut, että tehdään käynti- ja ravilisäyksiä, peruutuksia, pysähdyksiä, jonkin verran laukannostoja ja jokunen puomin ylitys. Lotta ylitti minut sata kymmenkertaisesti!! Todettakoon heti aluksi etten ole mikään taitava ratsastaja, teknisesti kaikki on hakusessa ja oma istunta ikuisessa remontissa. Olen lähinnä tottunut ratsastamaan poneilla joten Lotan harjoitusravissa istuminen on minulle jo oma taiteenlajinsa -tätähän harvoin maastossa tulee tehtyä. Välillä heilutaan ja huojutaan, mutta onneksi Lotta on anteeksiantavainen. Jos suoraansanotaan en edes tiennyt että tuo poni osaa ja kuuntelee niin hyvin kuin se eilen teki. Hetkittäin oli kohtia, että pakka hajosi täydellisesti käteen, mutta enemmän oli niitä jolloin sain sen koottua ja se teki prikulleen kuten pyysin ja se oli pääasia. En voi olettaakaan, että Lotan ja mun yhteistyö pelaisi vain yhden kerran jälkeen joten olin enemmän kuin onnellinen, että se pelasi jo nyt toisen kerran jälkeen näinkin hyvin.

Lotta ei täällä ollessaan ole mennyt puomeja vielä kertaakaan (paitsi Rouskun kanssa ne kerran irtona hyppelivät puomien yli kentällä ollessaan) joten lähestyttiin niitä ensin ihan käynnissä. Laitoin yhden puomin pitkälle sivulle ja yhden puomin pääty-ympyrälle. Ei mitään, rauhallisesti yli vaan .. sitten tehtiin sama kevyessä ravissa.. Lotta keskittyy, tuijottaa puomia jaaaa.. hyppyyyy.. valtavalla loikalla se ylittää tuon suorastaan järkyttävän kokoisen esteen :) Seuraavalla kerralla sentään ymmärsi ettei ehkä ihan kaikkia hyppykapasiteettejaan tarvitse tälle puupötkölle antaa :)
Laukassa puomeja lähestyttäessä se kuumenee ja oikein huomaa kuinka innoissaan se on saadessaan loikkia kuin gaselli (gröhöm) ja tuntea olevansa hevonen isolla H:lla!!
Itse hieman jännäilen aina hyppäämistä, mutta näitä puomeja Lotan kanssa loikkiessa tulee tunne, että tällaisella hevosella uskaltaisin hyppiä ihan esteitäkin mennen tullen. Ehkäpä me joku päivä rakennammekin pienen esteradan.

Tallille päästyä nappasin vielä Bimin naakkojen nipistelyiltä liinan päähän ja "bullea" bimbulainen pääsee näyttämään aina niin loistokkaita liikkeitään. Hänen liitoravinsa kerää myös kateellisia katsojia aidan toiselle puolelle, kun Skella ja Ylläri tuijottavat herkeämättä koko vartin miten Bimi päästelee menemään. Kerrassaan huvittava näky :)
Tässä vielä kuva kun komea Bimi söpöilee liinan päässä pellolla: