bambi ,

Vihdoin vihreellä!

5/29/2012 11:43:00 ap. marjo 2 Comments

Oottekos nähneet näin kirjavaa vuonista??

Valmistuihan se kauan kaivattu laajennus hevosten tarhaan, ja kylläpä taisivat ponitkin olla riemuissaan, kun pääsivät (luvan kera) vihreälle syöpöttelemään. Viime viikolla nuo saivat olla jo yönkin ulkona. Nyt on vaan luvattu taas niin kylmää, että taitavat talliyöt palata takaisin kuvioihin..

Hiltsu naatiskelee laidunelämästä.

Mitä äiti edellä..

...sitä tytär perässä.

Skellan ihana nallekarhu-luukki.

Bimi nyt on muuten vaan aina söpö ja komea.

Lotan räjähtänyt harja, köh..

Ylläri ja Bambi löntystelevät kauemmas tallipihasta.

Lisätäänpä tähän samaan vielä Lotan 7-kuukautiskuva. Joka on oikeasti taas hivenen myöhässä... Keskellä on tilanne neljän kuukauden jälkeen. Kyllä tässä taas eroa näkyy, vai mitä??

erikoispostaus ,

Haaste

5/26/2012 11:58:00 ip. marjo 0 Comments

Saimme haasteen Hevoselämää-blogin pitäjältä, kiitoksia tästä. En ole aiemmin näihin kiertoviesteihin jaksanut ottaa osaa, mutta jospa nyt tekisin poikkeuksen :) Saapa tämäkin blogi välillä hieman muita turinoita, vaikka Lotan viime viikosta olisi vaikka kuinka ja paljon kerrottavaa!

Muori on ollut taas lievästi sanottuna vauhdikas - niin maastoillessa kuin tunteillessakin. Oltiin jopa hetki kuuden hevosen kimppamaastossa, huisia. Ja siitäkös Lottakin riemastui.. Lisäksi Siriltä on toivottavasti pian luvassa mielenkiintoisia postauksia - niin Rouskun kuulumisia kuin oppeja hevosajokurssilta!

Mutta itse haasteeseen. 

Säännöt:
Vastaa haastajan esittämiin 11 kysymykseen. Keksi sen jälkeen uudet kysymykset seuraaville 11 blogille ja haasta kirjoittajat.

1. Mikä on lempivärisi?
Tähän ei voi vastata yhdellä sanalla. En ole koskaan kyennyt määrittämään lempiväriäni, sillä se riippuu ihan siitä, missä yhteydessä väri esiintyy. Ehdottomat ykköset ovat kuitenkin musta, valkoinen ja beige. Näistä ehkä ylitse muiden on kuitenkin beige vuonohevosen tapaan - oli kyse sitten sisustuksesta, vaatteista tai valokuvista.. Vaaleanruskea on kaunista :) (tai nettisivuista, kuten ehkä huomaatte...)

2. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?
Ensimmäisenä mieleen tulee kissa. Olen oman tieni kulkija. Haluan ehdottomasti oman aikani ja rauhani, enkä halua jakaa asioitani muiden kanssa. Lisäksi olen loputtuman laiska ja saamaton, niin halutessani voisin hyvin viettää päivän auringossa makoillen. Hermoni riittäisivät myös tuntien kyttäämiseen hiirenkolon suulla.. Toisaalta välillä tekemisen vimma iskee ja vauhtiin päästessäni tulosta syntyy ja lujaa. Ja kukapa ei aika-ajoin kaipaisi pientä silittelyä ja hemmottelua? :)

3. Miksi aloitit bloggaamisen?
Lotan palattua ylläpidosta ja oltua muutaman kuukauden kotona blogin perustaminen tuntui lähes pakolliselta. Olen pitänyt joskus aiemmin blogia Lotan ensimmäiselle varsalle (noin vuonna 2004-2005), mutta se jäi, koska bloggaus oli silloin niin harvinaista. Nyt Lotan palattua halusin saada ennenkaikkea itselleni ylös, mitä hevosen kanssa on tehty ja miten se on edistynyt. Tietty sama juttu oli Rouskun kohdalla, varsa-aika menee niin nopeasti, ja mikä olisikaan ihanampaa kuin vuosien jälkeen palata noihin muistoihin tekstien ja kuvien kera!! Minua harmittaa suunnattomasti, kun Lotan edelliselle varsalle kirjoittamani päiväkirjat ovat kadonneet netistä koko palvelimen lopetettua. 

4. Mikä bloggaamisessa on mielestäsi kivointa?
Samanhenkisten ihmisten blogien lueskeleminen sekä molemminpuoleinen kommentointi ja vertaistuki. Varsablogit sekä vuonisblogit ovat ehdottomia suosikkejani. Sekä tietysti tuttujen ihmisten blogeja on ihana seurata, kun sitä kautta saa tietää ja kuulla kaverin hevoskuulumisia kuvien ja videoiden kera!

5. Mitä aijot/haluaisit tehdä kesällä 2012?
Aion tehdä paljon töitä, vaikka sitä en todellakaan haluaisi ;) Aion myös nauttia suunnattomasti elämästä ja harrastamisesta Lotan kanssa, nyt kun se vielä on mahdollista! Koirien kanssa toivottavasti tulee treenattua paljon, mutta eipä noillekaan oikeastaan ole kisatavoitteita tälle kesälle. Ihmeempiä suunnitelmia ei siis ole, vaan fiiliksen mukaan mennään. Lotta toivottavasti korkkaa aluekisat ja käy orin luona visiitillä, mutta näistä lisää myöhemmin.. 

6. Lisää tähän alapuolella paras ottamasi kuva viime vuodelta ja kerro miksi pidät siitä?
Voi, näitä olisi niin paljon! Ihan ensimmäisenä mieleen tuli kuitenkin tämä Vuonohevosyhdistyksen kesätreffeillä napattu kuva orista tammojensa kera. Vuonohevosorit nyt vaan ovat yksi upeimpia asioita maailmassa, ja vielä kun orilla on oma "lauma" mukanaan, on kuvan tunnelmassa jotain käsinkosketeltavaa. Koko se fiilis, kun nämä kolme hevosta juoksivat suoraan minua kohti valtaisalla laitumella pitkän heinän keskellä oli niin hienoa, että tähän haluaa palata aina uudelleen ja uudelleen..


7. Lempiruokasi?
Miten näin yksinkertainen kysymys voi olla niin vaikea? Broiler-salaatti ehkäpä.

8. Ruoka josta et niin pidä?
Kaikki maksaruuat, punainen liha ja perunat.

9. Paras kesä muisto?
Koko viime kesä oli aivan ihanaa aikaa, koska vietin sen kauniissa kesäkaupungissa Jyväskylässä. Ensimmäisenä nyt mieleen tulivat hevosaiheiset muistot, joten sanotaan näin: ensimmäinen uintireissuni hevosen kanssa. Kalinon kera käytiin ihan uimasilla saakka. Kello oli jo yli kymmenen illalla, kun kömmittiin järvestä ylös. Ilta-aurinko paistoi ihanasti järvenselän takaa, ja molemmilla oli kivaa :)

Kuva: Milja Karjalainen

10. Paras lapsuuden muisto?
Jostain syystä tulee hirmu vähän mieleen mitään yksittäisiä kivoja muistoja lapsuudesta. Valokuva-albumeita selailemalla osaisi varmaan nimetä paremmin itse tapahtumia. Sen muistan, kun aina kesäisin käytiin kotieläinpihassa, ja siellä oli yleensä kissanpentuja. Niitä olisin voinut paijata ja silitellä vaikka elämäni loppuun saakka..

11. Mitä haluaisit tehdä 20 vuoden kuluttua?
En edes halua ajatella sitä vielä! Toivottavasti asua jossain ihanassa pienessä omakotitalossa maaseudulla, pihassa oma pieni talli keltaisilla pystyharjaisilla asukeilla varustettuna - tietty varsojen kera. 

Haastan:
Piilopaikkani
Essin Poniblogi
Special forses: Horses!
Kilo Kirsikoita
Our Unlimited Dreams
Because of you
Rest in The Beauty
Martzun hepat
Kavioiden kopsetta & koparoiden naksetta
This is a story about love
olipa kerran paavo

Kysymykset!
1. Mistä blogisi on saanut nimensä?
2. Kuinka suuressa roolissa hevoset ovat elämässäsi?
3. Mitä muuta harrastat hevosten ohella?
4. Millaisena ratsastajana ja hevosenkäsittelijänä itseäsi pidät?
5. Tavoitteet tälle kesälle? Entä seuraavalle?
6. Millaisena näet elämäsi viiden vuoden kuluttua?
7. Mitkä ovat itsellesi viisi tärkeintä asiaa elämässä?
8. Miten käyttäisit 10 000e lottovoiton?
9. Seuraamasi televisio-sarjat ja miksi?
10. Mitä hevosiin liittyviä asioita jätät kertomatta blogissasi ja miksi?
11. Mielipiteesi koko nykyisestä bloggaus-kulttuurista?

blakke ,

Estetunnilla ja Blakkenin luona

5/21/2012 08:10:00 ip. marjo 3 Comments

Lotan ensimmäinen varsa, Puromaan Lovende Blakken

Pitkään mietin ja pohdin, uskalletaanko lähteä Lotan kanssa estetunnille mukaan. Naapuritallin pitäjä kaipasi itselleen tuntikaveria, ja pyysi meitä mukaan. Lopulta mielenkiinto ja into voitti, ja lähdettiin kokeilemaan uuden opettajan oppeja ja miun elämäni ensimmäistä estetuntia!

Painotin kyllä jo etukäteen, että esteitä ei aleta Lotan kanssa hyppiä, vaan keskitytään puomiharjoituksiin, sekä kaikkeen muuhun, mitä nyt esteratsastukseen kuuluu. Korkeintaan muutama hyvin pieni ristikko voidaan tunnin aikana ylittää. Ja näin me tehtiinkin.

Kuten olen tainnut aiemminkin todeta, Lotta rakastaa esteitä! Se syttyy aivan uudella tavalla, kun pääsee hyppäämään. Ja sen kyllä huomasi :D Tunninpitäjä ja kanssaratsastaja olivat molemmat niin vilpittömän iloisia Lotan puolesta. Kuulemma harvoin näkee sen ikäistä ja hyväkuntoista hevosta, joka rakastaa näin paljon esteitä, ja josta se ilo näkyy ja välittyy pitkälle. Mummo oikein syttyi. Mutta toisaalta, aina kun ei tehty mitään, annoin sen kävellä löntystää löysin ohjin kentällä ja heitin itsekin jalustimet pois. Vielä mieluummin Lotta olisi tainnut seistä paikoillaan pää roikkuen. Kun tehdään hommia, mennään täysillä, mutta väliajoilla vastaavasti rentoudutaan täysillä.

Pelkistetty näkemys puomiharjoituksesta.

Tehtiin oikeastaan kaikki harjoitukset samoilla puomeilla, mutta eri tehtäviä. Lotan kanssa esteenä oli vain välillä sarjan viimeinen puomi, muuten toimittiin laukkapuomeilla. Ensin tultiin ravissa kuvan kuvio, eli kolme laukkapuomia, pieni voltti ja kolme laukkapuomia. Seuraavaksi nostettiin laukka voltin lopussa ja tultiin kolme puomia laukassa. Lopussa jätettiin voltti pois ja tultiin pelkkä suora linja: kolme laukkapuomia - kaksi laukka-askelta - kolme laukkapuomia, joista viimeisenä ristikko.

Lotalle näissä tehtävissä ei tietenkään ole ongelmia, mutta kuskille on. Kaikki nämä harjoitukset tehtiin kevyessä istunnassa, ja siinä minulla on vielä hakemista. Sekä ravissa että laukassa. Onneksi tuli hyvin ohjeita tämän ylläpitoon ja välillä jopa itse tunsin selvästi, että nyt istun oikein ja homma sujuu. Toinen ohje liittyy omaan katseeseen - aina pää ylös ja katse seuraavaan esteeseen! Etenkin tuolla minipienellä voltilla puomien välissä piti heti kääntää katse ensin ylitettävään puomiin ja seuraavaksi jo laukkapuomeihin. Jossain kohti tehtiin jo niin, että opettaja seisoi suoran päässä, ja miun piti koko ajan tuijottaa häntä, kun ylitettiin puomeja. Uskomattoman vaikeaa voikin olla pitää katse ylhäällä edessä.

Tuttuun tapaan yksi työstämisen aihe on edelleen sisäpohje ja ulko-ohjan tuki. Näitä minulle saa jankuttaa jatkuvasti myös koulutunneilla, ja nyt sama juttu tuli jälleen esiin. Lotta punkee niin helposti sisään, että sisäpohkeen läpisaaminen tuntuu välillä lähes mahdottomalta. Tuo kenttä on vielä niin pieni, missä tunteiltiin, että siellä saa melkoisen tarkkaan ratsastaa tiet.

Lotalle jäi ensimmäisten hyppyjen jälkeen vahvasti mieleen, että esteen jälkeen kurvataan oikealle. Sehän oikein into piukeana kiihdytteli hypyn jälkeen pitkälle sivulle. Mie melkein putosin selästä, kun vaihdettiin suuntaa, ja pitikin kääntyä vasemmalle! Lotta teki joka kerta kuin automaatista supertiukan ja vauhdikkaan kaarroksen oikealle esteen jälkeen, ja kun mie olin ihan ajatellut lähteä vasemmalle, niin hieman tuli käytyä satulan sivulla vasemmalla puolella lentämässä, hih :D Johan olisikin ollut, kun Lotan selästä putoaisi, sen kunniaksi tarvis leipoa varmaan jo täytekakku..!

Muutoinkin oli hieman aina välillä tekemistä hevosen hallinnassa, kun mummo kaahotti lapa edellä ihan omia teitään. Ihan muutaman kerran sen sai kiskoa laukasta alas ja rauhoitella taas asettumaan pientä volttia ratsastamalla tai vauhti pysäyttämällä. On se vaan hauskaa, kun toisella on niin hauskaa :) Pakko vielä todeta, että Lotta ei koko tunnin aikana kertaakaan puuskuttanut tai hengästynyt edes pienesti! Eikä se myöskään hionnut kuin satulan alta. Kuntoa siis riittäisi vaikka muille jakaa, mutta mie niin pelkään sen jalkojen puolesta. Ikinä ei ole mitään jalkaongelmia ollut, mutta kannattaako riskinotto enää 20-vuotiaan hevosen kohdalla, kun sillä voi olla vielä hyvinkin kymmenen vuotta käyttöikää jäljellä.. Minun mielestäni ei :(

Blakke ja kaverinsa vanha ruuna Borke.

Viikonloppuna mie kävin pitkästä aikaa katsomassa "omaa rakasta kultapojuani". Siis hevosta, joka ei koskaan ole virallisesti ollut minun, ja joka on nyt neljä vuotta elänyt uudessa kodissa uudella omistajalla kaukana kotoa, mutta jota viisi vuotta pidin kaikin puolin kuin omaani. Blakke vei miun sydämeni heti syntymästään lähtien vuonna 2003. "Omin" varsan heti itselleni, ja viisi vuotta oltiin kuin paita ja peppu ;) Kun omistaja päätti myydä Blaken, mietin pitkään ja hartaasti, ostanko sen itselleni. Onneksi järki voitti, sillä olin juuri aloittanut opinnot toisella puolen Suomea, eikä hevosenpitoon olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Nyt miun rakas hevoseni on aivan ihanassa kodissa, ja olen sen puolesta todella todella onnellinen :) 

kouluratsastus ,

Kehut ei vaan ota loppuakseen :)

5/18/2012 10:17:00 ip. marjo 0 Comments

Anna ja Lotta koulutreeneissä.

Eilen väännettiin Lotan kanssa kolmatta kertaa tunnilla. Ja nyt kyllä jouduttiin kunnolla töihin! Jos joku väittää, että ratsastus ei ole liikuntaa, saa kyllä pyörtää puheensa. Mie olin niin poikki ja joka paikkaa särki tunnin jälkeen, etten taas hetkeen ole moiseen rääkkiin joutunutkaan! Jopa Lotta oli eilisen jälkeen pitkästä aikaa kunnolla hiennot kaulaa ja takajalkoja myöden. Nykyisin kun sitä ei meinaa millään saada hikeen, satulan alta korkeintaan.

Meitin ope kävi myös testaamassa Lottaa selästä käsin. Lähinnä sen takia, jotta osaisi paremmin neuvoa minua hevosen kanssa, kun itse tietää, miten se toimii. Ensimmäinen kommentti ratsastuksen jälkeen: "Kyllä täällä töitä saa tehdä." Juurikin näin - Lotta tekee kaiken mitä siltä pyydetään juuri niin tarkasti ja varmasti kuin kykenee, mutta ei tasan tarkkaan mitään ylimääräistä tai enempää kuin täytyy. Saman tien, kun ratsastajalta herpaantuu keskittyminen, toteaa Lotta tilaisuutensa tulleen ja lössähtää itsekin. Missään se ei kuitenkaan sano vastaan tai kenkkuile, vaan vuonohevosen tapaan tekee kiltisti työt loppuun saakka. Näytti kyllä todella hienolta, kun Lotta pääsi taas osaavan kuskin alle!

Myö keskityttiin tunnilla "ongelmalavan" liikkeelle saamiseen. Yhtenä harjoituksena tehtiin neliötä kentällä, ja jokaisessa kulmassa ratsastettiin takaosakäännöstä vastaava kulma. Lopulta tämä harjoitus eteni siihen, että jokainen sivu ravattiin ja ravissa asetettiin hevosta ulospäin. Kulmassa käyntiin, takaosakäännös ja taas sivulle ravi ja asetus. Kyllä sai selässä tehdä töitä, huh! Lotta oli kyllä todella yritteliäs ja erityisen reipas koko tunnin, joten huippu fiilis jäi tästäkin ratsastuksesta :)

Tänään Anna kävi tuuppailemassa Lottaa. Viimeksi tuo on selässä käynyt kolme viikkoa sitten, kun oltiin harjoituskisoissa. Kyllä tuli Annaltakin sellaista palautetta, ettei tämä tyttö voinut kuin hymyillä. Lotta kulki käytännössä koko ratsastuksen (enemmän tai vähemmän) peräänannossa. Anna ihmetteli moneen otteeseen, miten erilainen Lotta on ratsastaa kuin aiemmin! Niinpä! Nyt on kolme viikkoa käyty ahkerasti kentällä vääntämässä, plus kolme kertaa tunneilla, ja kyllä tulos vaan näkyy.

Kaiken huipuksi Anna kokeili tehdä laukanvaihtoja Lotan kanssa. Miulla ei ole mitään aavistusta, onko Lotalle nuorena Ruotsissa opetettu laukanvaihdot. Saati onko kukaan niitä sen "meillä" olon aikana (14 vuotta) ratsastanut, tuskin. Ensin nuo tekivät muutaman vaihdon käynnin kautta, ja sitten laitettiinkin puomi kentälle ja yritykset jatkuivat suoraan laukassa. Etujalat vaihtoivat joka kerta, mutta takajalat jäivät ristilaukalle. Melkein siis onnistui jopa laukanvaihdot Lotalta, ja varmasti kun tätä vielä treenataan, nekin sieltä löytyvät. Uskomatonta! Annakin tässä totesi, ettei olisi ikipäivänä syksyllä uskonut, että joskus vielä tekisi laukanvaihtoja tämän hevosen kanssa! Vaikka enpä olisi minäkään ;D

Ja nyt seuraa pitkä pläjäys kuvia tämänpäiväisestä ratsastuksesta. Nyt ensimmäistä kertaa oikeastaan kaikki kuvat ovat loistavia - aiemmin kun olen saanut suurennuslasilla metsästää edes yhtä julkaisukelpoista otosta.. Huisia!

kuntoutus ,

Puolivuotiskuvat

5/16/2012 03:04:00 ip. marjo 2 Comments

Nyt kyllä huijaan ja pahasti, sillä eiväthän nämä otokset ole lähelläkään puolivuotiskuvia... Jotenkin vaan venyi ja venyi tuo rakennekuvan nappaaminen. Lopulta reilu pari viikkoa myöhässä saatiin tamma kameran eteen. Ja tällä viikolla pitäisi jo ottaa 7-kuukautiskuvat!

esteratsastus ,

Ongelmalapa

5/14/2012 10:00:00 ip. marjo 1 Comments

Ai että hommiin vai??

Taas olisi niin hirmuisesti kirjoiteltavaa, etten edes tiedä, mistä aloittaisi! Yritetäänpä siis tehdä hyvin lyhyt tiivistelmä. Kellokin jo tikittää, ja aamuherätys viideltä töihin odottaa..

Eilen käytiin toista kertaa tunnilla vääntämässä. Loppakorva osoitti heti alkuun, mistä mummot on tehty, kun tunteiltiin yhdessä nuoren welsh ruunan kanssa. Mummolla oli oikea turbovaihde päällä, ja sain oikeasti tehdä töitä, että hevonen pysyi ravissa (eikä laukassa!), ja pystyi edes vähän keskittymään itse tekemiseen. Pian tuo onneksi rauhoittui, mutta kyllä taas selässä nauratti. On Lotta vaan ihme otus.

Työskenneltiin oikeastaan koko tunti suurella pääty-ympyrällä. Tämä on meille edelleen äärettömän vaikeaa, kun ei tuo vaan meinaa pysyä ympyrällä. Tunnin jälkeen opettaja totesikin, että Lotan suurin ongelma on sen oikea lapa. Koko liikkumista johtaa oikea lapa. Ja tämän kyllä huomaa; oikeaan kierrokseen hevonen yrittää jatkuvasti punkea lapa edellä sisälle. Tällöin toki pitäisi asettaa hevonen sisään ja sisäpohkeella työntää kroppaa ulospäin.

Mie en vaan jaksa saada sisäpohjetta läpi, vaan asetuksen sijaan Lotta kääntyy vielä tiukemmin ympyrän sisälle. Voi tuskanhiki! Vastaavasti vasemmassa kierroksessa tamma meinaa valahtaa ulos ympyrältä oikea lapa edellä. Saatiinkin kotiinviemisiksi vinkkejä tämän lavan venyttelyyn, tänään jo näitä kokeiltiin. Ja seuraavalla tunnilla tullaan keskittymään "ongelmalapaan".

Tunnilla tehtiin taas siirtymisiä paljon, sekä sisätakajalan aktivointia. Ympyrällä hevosen takaosaa väistätettiin ulos, eli aktivoitiin sisempää takajalkaa, ja samalla tuli myös suoristuksia kaarevalle tielle. Ei ollut meille mitenkään turhan helppoa, kun miulle on jo työn ja tuskan takana pitää Lotta pelkästään ympyrällä oikealla uralla ja asettuneena.

Laukannostoista olen tainnut aiemmin vuodattaakin, kun nykyisin Lotta aina ja joka kerta laukannostossa nykäisee päänsä ylös. Sekä kentällä että maastossa. Nyt saatiin muutama aivan helmi laukannosto, joissa ei pää lentänyt ja nousi tasan tarkkaan sillä sekunilla, kun laukkaa pyysin. Tehtiin nostot ympyrällä käynnistä sisätakalajan aktivoinnin jälkeen suoraan, eli ensin takapään väistätys, suoristus ja siitä nosto. Toimii! Laukasta suoraan käyntiin siirtyminen ei sitten enää oikein toiminutkaan, köh köh..

Tänään käytiin heti uudelleen kentällä jumppailemassa, ja sain taas kuvaajan mukaan, jee! Yritin nyt perustreenien lisäksi saada tuota lapaa liikkeelle ja ratsastin opettajan ohjeen mukaan neliötä kentällä. Jokaisessa kulmassa pyrittiin tekemään pienennetty takaosakäännöstä vastaava liike neljännesympyrän verran. Eli käytännössä terävä kulma. Ei mennyt ihan kuin strömsössä tämäkään, mutta ehkä ensi tunnilla saadaan lisää vinkkejä ongelmaan..

Kouluväännön jälkeen otin vielä muutaman puomin kentälle ja ravailtiin niiden yli. Johan tuli Lottaan taas virtaa, kun puomit astuivat kehiin! Rouva oikein kiihdytteli puomeja kohti kauempaa kentältä. Lotta rakastaa hyppäämistä ja innostuu aina esteistä. Päätinpä siis kokeilla vielä pari kertaa pienen ristikon ylittää. Ihan hetkeen ei tamman kanssa ole hypeltykään, kun eivät kilot ole antaneet myöden. Ei Lotasta enää estehevosta ole toiveitakaan saada (jos se olisikin nuorempi...), mutta kyllä oli mummolla kivaa. Se vaan tykkää esteistä, ei sille mitään mahda :) Kuski ei vaan ihan ollut hypyissä mukana, miun estekokemuksella ja Lotan hyvin läheltä tai hyvin kaukaa lähtevillä pompuilla lopputulos oli vähän sitä sun tätä..

Aina ei keskittyminen pysy itse asiassa. Mutta virtaa riittää.

Ei tietoakaan "ongelmalavan" taipumisesta kulmassa..

Esteiden välillä löysällä ohjalla ravailua ja toinen venyttelee niin tyytyväisenä :)

Skella ja Ylläri ovat taas kunnostautuneet vankikarkurin urallaan. Like a mother like a daughter! Tai tällä kertaa ehkä toisin päin, koska Ylle-Bylle taitaa olla yleensä se, joka ensimmäisenä puskee langoista läpi. Jotenkin voisi kuvitella, että seitsemän kerrosta lankaa sähköpaimenella varustettuna pitäisi pienen ponin takanaan, mutta ei! Nämä ovat oppineet jutun vähän liian hyvin: ensin riittävästi etäisyyttä aidasta, kiihdytys nollasta sataan ja täysiä lankoja päin, niin kyllä niistä läpi pääsee!! Monesti langat eivät kärsi tästä laisinkaan, joskus saattaa joku lanka napsahtaa poikki. Ihan käsittämättömiä otuksia.. Eilen taas tätä kaksikkoa sai metsästää pitkin peltoja ja naapurien pihoja. Totesinkin jo, että seuraavalla (?!?) kerralla otan kameran kaulaan, ja nautin mahdollisuudesta kuvata kahta ponia, jotka päästelevät täysillä vapauden onnesta nauttien pitkin maita ja mantuja. Onhan tuota menoa ilta-auringon paisteessa vihreällä pellolla hieno katsella, ei siinä mitään.. ;)

Pikkupaholainen niin kilttinä mukamas aitojen sisäpuolella, mur ;)

Tänään kyllä otin karkurikaksikon sisään ennen kuin lähdettiin Lotan kanssa reissuun. Eiväthän nuo muuten karkaa, mutta se, kun Lotta saapuu lenkiltä pihaan tarkoittaa vihreällä herkuttelun aikaa, ja siitä eivät Skella ja Ylläri suostu jäämään paitsi!

Matkalla kentältä kotio, hei hei!