vuonisuutiset

Vuonisuutiset

11/28/2012 04:35:00 ip. marjo 1 Comments

Kuten on aiemminkin tullut mainittua, mie toimin Suomen Vuonohevosyhdistyksen jäsenlehden päätoimittajana sekä taittajana. Viime päivät ovat taas kuluneet täysin lehden parissa, ja johan alkaa valmista syntyä. Kaikille yhdistyksen jäsenille siis iloinen tiedote; pian löytyy taas tuhti lukupaketti postilaatikoista!

Tätä näkyä saa tuijotella.. Tai ei näin pienenä sentään, mutta ei nyt vielä paljasteta sisältöä ;)

Jos haluat tilata lehden itsellesi, käy tutustumassa Suomen Vuonohevosyhdistyksen sivuihin ja liity jäseneksi, lehti tulee automaattisesti kaikille jäsenille. Lisätietoa lehdestä täällä: http://vuonohevoset.com/jasenlehti.htm

Tai jos haluat lähettää vuoniskuvia tai kirjoituksia lehteen, laita rohkeasti minulle postia tulemaan! Materiaalia kaivataan aina, ja tiedän että teillä lukijoilla on kätköissänne vaikka kuinka ja paljon upeita valokuvia viikinkihevosista..!

kuolaimettomat ,

Shopbailut Hööksissä

11/26/2012 09:15:00 ip. marjo 4 Comments

Muori lähdössä lenkille. Liekö rouva niin innoissaan uusista suitsistaan, että korvatkin nousivat pystyyn, erittäin harvinainen ilmiö Lotalta kameran edessä!

Viime viikolla käytiin Sirin kanssa Hööksissä pyörähtämässä, ja myös heppojen omistajat kävivät kyseisessä putiikissa parikin kertaa. Tällä kertaa reissuilla oli ihan tarkoituskin, joten heräteostoksia ei niin pahasti tullut tehtyä, ehkä? Rousku sai kaikkea tarpeellista, kuten ensimmäiset omat kuolaimensa - happy mouth kolmipalat kokoa 13,5 sekä saavin ruokien säilytykselle. Syksy on saapunut ja hiiret ovat löytäneet tallin. Kauan olen kyllä ihmetellytkin, miksei meillä ole yhtään hiiriä. Mutta se olikin kesällä..

Pinkki heijastinriimu full-kokoa. Soljet keräävät itseensä valoa ja loistavat pimeässä.

Lotta ja muutkin ponit saivat kaikkea uutta kivaa. Hyvin hienovaraisesti kun vihjailin kannoin tavarat omistajan syliin, ja mukaan tarttui kaikennäköistä jo hankintalistalle muutenkin ajattelemaani Lotalle tarpeellista tavaraa. Paras ostos oli ehdottomasti jo kauan haaveilemani ja suunnittelemani - kuolaimettomat suitset! Olen yrittänyt päätyä jonkinnäköiseen ratkaisuun siinä, kumpi olisi parempi hankita, LG Bridlet vai Bitless Bridlet, mutta nyt kun oli BB:t tarjolla tässä ja nyt (kaikki tänne mulle heti!) ja hinta on puolet halvempi, niin nämä lähtivät kokeiluun. Kolme kertaa olen nyt bitlesseillä ratsastanut, eikä tuossa oikeastaan eroa huomaa. Kirjoittelen myöhemmin oman postauksensa aiheesta tarkempien kokemusten ja havaintojen kera.

Lisäksi Lotta sai uudet hivutussuojat takajalkoihin. Vanhat alkavat olla lievästi sanottuna aikansa eläneet ja suorastaan ällöttävät laittaa jalkoihin.  Uudet suojat ovat tyylikkäät, kivan malliset, hyvin sopivat ja ennen kaikkea oikean väriset. Kolmas tarpeellinen ostos oli uusi riimu. Vaikka hyvin tuo vanhakin on kestänyt, ihme kyllä. Suurin plussa uudesta riimusta menee kuitenkin sen heijastimille! Näillä pilkkopimeillä keleillä olen ihan muutaman kerran mielessäni ajatellut hevosta tarhaan viedessä tai sieltä hakiessa, että eipä meillä taida olla taaskaan yhtään heijastinta, toivottavasti ei tule autoa vastaan. On se kumma, kun ratsastamaan lähtiessä kyllä varustaudun miljoonin heijastimin sekä valoin, mutta tuolla lähitiellä käppäillessä ollaankin sitten niin mustia.. Vaan eipä enää. Heijastinriimu on siitäkin kätevä, että sen voi heittää myös maastoillessa päähän suitsien päälle, niin on edessäkin hyvä heijastin. Ja saihan Lotta myös uudet tavalliset suitset. Vanhat alkoivatkin olla jo lievästi sanottuna parhaat päivänsä nähneet.. Mutta ehkä ne vielä sen verran pelittävät, että Rousku pääsee kulkemaan äitinsä "kengänjäljissä" ja jatkaa mamman suitsilla opiskelua kuolainten käyttöön.

Ihanat uudet suojat.

Karvamammutti poseeraa räjähtäneen tukkapehkonsa kera. Ei mikään paras vuodenaika kuvausta ajatellen..

Lähikuvaa uusista kuolaimettomista.

IhQuu ihanaa, issikoiden bling bling pinkit pehmoriimut ja narut. Näiden kai piti olla ensin Lotalle, vaan eivätpä mahtuneetkaan..

Ylläri esittelee omaa "Super star" riimuaan pihatosta käsin.

Bambin toppaloimi, riimu sekä naru.

Lotan uudet suitset ja kuolaimet, todella pehmeää ja ihanan tuntuista nahkaa.

Arvonta suoritettu!

11/26/2012 02:03:00 ip. marjo 0 Comments

Kiitos kaikille osallistuneille! Arvonta suoritettiin täysin puolueettomasti virtuaalisen arvontakoneen kautta. Voittajaksi valikoitui Mia Hautamäki - onnea!

ajo-opetus ,

Apukädet

11/22/2012 09:52:00 ap. Siri 0 Comments

Olen nyt useasti huomannut ja usein tämänkin todennut varsinkin sellaisten ihmisten kanssa jotka pääsevät touhuilemaan varsojen kanssa, että kovasti olisi halua opettaa ja edetä, mutta kun niitä auttavia käsiä tarvittaisiin lähes väistämättä ja niiden puute tuntuu olevan ainainen. Varsinkin jos vähääkään yrität varsan ajo-opetuksessa edetä oppikirjojen mukaan ja varsinkin kun välttämättä ei riitä pelkästään se yksi ylimääräinen käsipari, mutta niillä mennään mitä on.

Lenkin jälkeen Riina oli kävellyt Rouskun molemmilla puolilla ja takana niin, että ohjat koskettelivat ja läpsyttelivät sen takajalkoihin, pepun päälle ja sivuille ja poika vaan talsii eteenpäin mistään mitään välittämättä. Korvat vain kääntyivät kuuntelemaan, että mitä siellä takana tehdään, mutta muuten ei mitään. Luulenpa ettei tässäkään loppujen lopuksi ollut Rouskulle mitään ihmellistä juuri pienempänä koettujen ajomatkojen emän kärryjen vieressä ansiosta. Tällöinhän Rousku oli sidottuna Lottaan ja riimusta johti liina kärryillä istujaan. Tällöin liinalla välillä kevyesti kosketeltiin Rouskun kylkiin ja selkään, mutta niinhän sitä sanotaan, että emon kärryjen vierellä kulkenut varsa on vähän niinkuin sisäänjettu jo valmiiksi varsinaiseen ajo-opetteluun ryhdyttäessä. Onhan se ihan selväkin.. varsa tottuu aisanpaineeseen, ääniapuihin, ohjiin, muihin ääniin mitä kärryt eri alustoilla tekevät ja tietysti itse kärryihin, lukuunottamatta matkalla nähtyihin uusiin asioihin.


En voisi olla tällä hetkellä onnellisempi kuin nyt olen. Rohan on mun ensimmäinen oma poni, en ikikuuna päivänä olisi kuvitellut omistavani vuonohevosta, saati varsaa, saatika ori-varsaa (sittemmin siis ruuna), ainakaan ensimmäiseksi hevosekseni!! Thank god, näin vain kävi ja olen niin onnellinen, että kävikin! Ilman tuntemaani suurta kiintymystä tuota pientä poikaa kohtaan tuskin olisin siitä itselleni ponia ottanutkaan. Se vain vei mun sydämeni mennessään ensi hetkestä lähtien ja sillä tiellä ollaan. Joka päivä tunnen kuinka meidän luottamus toisiamme kohtaan kasvaa -se on ihan mieletön tunne. Saati se, että molemmat opitaan toisistamme koko ajan. Varsan kanssa touhuaminen on erittäin mielenkiintoista ja antaa ihan valtavasti! Mulla ei ole kiire koulukentille tai valjakkokisoihin. Mä rakastan tätä hetkeä tässä ja nyt ja ajatuskin siitä minne yhteinen tiemme vielä vie on kutkuttava. On ihanaa nähdä työnsä tuloksia ja alkaa tuntea poninsa luonnetta. Olen ollut harvinaisen onnekas saadessani noin kiltin ja järkevän varsan etten vaihtaisi sitä mistään hinnasta! En vaikka se olisi vähän villimpikin tapaus :)

Usein huomaan hymähteleväni ja jopa nauravani sille ja sen käyttäytymisille eri tilanteissa. Yks päivä tallissa siedätin sitä karsinoiden välissä roikkuvaan isoon vilttiin joka peitti siis koko käytävän. Hakiessani sen sisälle ja nähdessään viltin sen silmät tuntuivat suurentuneet lautasen kokoisiksi. Se pysähtyi ja kääntyi muhun päin aivan kuin kysyäkseen mitäs nyt tehdään? Kävelin vilttiä kohti, Rohanin hiipiessä perässäni. Liikutellessani rättiä se peruutti kunnes taas astui eteenpäin omatoimisesti. Menin viltin toiselle puolelle seisomaan (viltin alta ei siis näkynyt juuri nilkkoja enempää). Hetken päästä viltin alta kurkisti pikku Ropen pää ja samantien se seisoikin tikkuna mun vieressä. Se oli jotenkin niin huvittavaa. Vein sen viltin keskelle niin, että viltti peitti sen kaulasta eteenpäin ja laskeutui molemmille puolille sen lapoja ja selkää. Vähän jännättiin, mutta puhuin sille rauhallisesti ja siinä se hetken päästä seisoi kaikessa rauhassa huputettuna ja kulki käytävällä viltin alta mennen tullen. Melkein hauskin juttu kuitenkin oli se kun hain Rouskun jälkeen Lotan talliin. Mummu käveli talliin, häpsähti hetkellisesti vilttiä, kurkisti viltin alle nosti sen päällään ja sukelisi saman tien Bimin avoinna olevaan karsinaan viltin läpi syömään. Siellä missä on ruokaa siellä on myös Lotta, sama vaikka olis kymmenen tukkivaa vilttiä tiellä :)

Minulla onkin ollut hieman huono omatunto, kun en enää kerkeä liikuttamaan Lottaa juuri lainkaan. Oma aikani on niin rajallista ja kun pääsen tallille haluan sen tietysti käyttää Rohanin kanssa touhuamiseen. Kotona kun odottaa neljä-vuotias lapsi ja kolme koiraa joista nuorin vasta 3 kk niin eipä siellä putkeen voi montaa tuntia ollakaan. Eilen kuitenkin minulla oli aikaa joten pääsin pitkän tauon jälkeen Lotalla ratsastamaan kun kengätkin oli sopivasti vaihdettu samana päivänä hokkikenkiin. Viime aikoina niinä harvoina kertoina kun olen vain lähinnä ajellut. Lotta on omaksunut pullaponin virkansa ehkä liiankin hyvin. Käytiin asutusalueella kääntymässä, koska siellä sentään on katuvalot. Mummu vaan jolkotteli laiskan pulkeesti koko matkan. Voi voi... onneks Marjo on tulossa viikonlopuksi niin ehkä se Loppakorvakin siitä heräilee :)

kuvia ,

Juna!!!

11/16/2012 05:55:00 ip. Siri 0 Comments

Tällä viikolla ollaan käyty Ropsukan kanssa kävelyllä melkein joka päivä. Valjaat ja heijastimet niskaan ja tien päälle. Toissapäivänä juuri kun olin lähdössä tallin pihasta tielle kuulin junan menevän ohi kauempana sijaitsevalla junaradalla joten ajattelin heti, että nyt jos koskaan on aika lähteä merta edemmäs kalaan :) ja niinpä suunnistettiinkin junarataa kohti -eihän sieltä nyt heti perään voi tulla toista (tai no itseasiassa aina tulee melkein heti perään toinen juna toiseen suuntaan ja näiden välillä onkin parinkymmenen minuutin tauko kunnes taas uusi juna-pari pyyhältää ohitse, lukuunottamatta tavarajunia joiden aikatauluista ei ole tietoakaan). No ajattelin, että ehkä se toinen juna on jo mennyt. Talli kun sijaitsee harmittavasti junaradan läheisyydessä ja maastoon lähtiessä on melkein pakko joko kulkea junaradan vierttä tai mennä vähintään alikulun kautta päästäkseen muualle kuin pihaympyröihin pyörimään.
Kaiken kukkuraksi tunnelissa pauhaa kaksi kovaäänistä viemäriä jotka saavat usein lisävauhtia töppösiin varmemmillakin maastoratsuilla. Näihinkin oli siis tarkoitus mennä tutustumaan.

Tämä kuva on viime talvelta kuvastamaan paikkaa jossa Rouskun kanssa käytiin pyörähtään tällä viikolla.

No me lähestytään kaikessa rauhassa tunnelia. Viiden metrin päästä junaradan alituksesta aloin kuulemaan kovaa ääntä "voihan p...kele" se tulee ja lujaa! Yritin pitää itseni rauhallisen varmana ja tehdä hallitun u-käännöksen ja samassa juna kiitää ohi yläpuolelta hirveää suhinaa pitäen. Rohan toki kuuli jo äänen, varmasti ennenkuin minä, mutta reagoi siihen vasta kun se oli näkyvissä. Kerkesin vain ajatella, että pidä kiinni kun se nosti päänsä ja alkoi rynnistää kotia kohti.. tai no voiko tuota nyt rynnistämiseksi sanoa. Muutama paniikin omainen raviaskel ja tärinää. Kiskoin sen päätä itseäni kohti pidätellessäni sen etenemistä "ptruu-ptruu-sooo-jaaa" ja sitten siirryttiinkin jo käyntiin. En tehnyt elettäkään rauhoitellakseni sitä enempää vaan tein saman tein u-käännöksen ja eikun takaisin. Herra luottavaisin mielin lainkaan empimättä äskeistä kohtausta kävelee perässäni tunnelia kohti. Sitten alkaa kuulua viemärin pauhu. "Mitäs tää nyt sitten on? Voisinko taas miettiä tovin" hän tuntuu tuumaavaan. Seiskoskellaan siinä hetki (nyt jo uskallan luottaa, ettei sieltä enempää junia voi ainakaan ihan hetkeen tulla joten annan sen rauhassa ihmetellä viemäreitä). Vaikeinta tuntuu olevan päättää kummalta puolelta ne ohittaisi, mutta päätöksen tehtyään hän kävelee varsin rauhallisesti koko tunnelin läpi. Käydään kääntymässä rinteessä ja takaisin tunneliin. En halua kohdata uutta junaa enää tällä reissulla joten kipin kapin takaisin turvallisemmalle alueelle. Hienosti menee tälläkin kertaa.

Koska olemme olleet liikkellä vain n. muutaman minuutin päätän kävelyttää sitä vielä pätkän verran pikku teitä ennen tallille palaamista. Käydään kääntymässä ison tien varressa. Autokin suhaa ohi ja toinenkin joka sattuu olemaan ystäväni auto. Hän pysähtyy jutulle ja juorutaan siinä hetki. Hienoa harjoitusta pojalle jälleen. Joskus kun nuo peltihökötykset pysähtyvät kohdalle ja täytyisi malttaa pysyä vielä paikallaankin. Jälleen tulee auto joten meidän täytyy väistää tieltä sivummalle. Ystäväni käynnistää auton meidän seisoessamme sen takana, toinen auto tulee vastaan. Tässä vaiheessa huomaan, että aletaan olla rajoilla hermostuako vai eikö hermostua. Lähdetään mielestäni takaisin tallia kohti juuri oikeaan aikaan. Rohanin pää roikkuu ja myhäilen tyytyväisenä sen fiksua käyttäytymistä koko reissun aikana. Jopa oli paljon kokemuksia pienen ponin puolen tunnin aikana.

Käyn vielä Lotalla heittämässä pilkkopimeän vaunulenkin. Masentava pimeys syö lähes kaiken valon otsalampustani, mutta näen sentään tällä kertaa missä ojanreunat menevät. Auraviitoista on hyötyä näköjään muillekin kuin auraajille, mutta pahus niitäkin on vain muutama hassu reitillämme.



Tänään sitten käytiin taas pojanklopin kanssa kävelyllä. Tällä kertaa laitoin Ropsukalle myös suitset päähän. Alkumatka jaksettiin jauhaa kuolaimia, mutta takaisinpäin tullessa saadessaan popsia muutaman nahistuneet ruohonkorren tienpenkalta ei niitä taidettu enää muistaakaan :)
Kokeiltiin myös raviakin. Alkuun Rousku oli ihan, että onko pakko, mutta sainkin kuin sainkin sen raviin ja sitten tultiinkin ihan nätisti pikku töpötöpö ravia vierellä pitkän matkaa, Jeeee!!
Marjo saa sit ens kesänä kiikuttaa poikaa näyttelykehissä ja esitellä "maanlaajuisesti" vielä hieman hakusessa olevaa lennokasta ravia ;) mä voin sit vaan tyytyväisenä tuijotella kentän laidalla kuinka komia se on.
JA ennenkaikkea niin uskomattoman KILTTI viilipyttyponi <3

kuvia ,

Ihan pimeetä

11/12/2012 07:39:00 ip. Siri 1 Comments

Tänään käytiin Rohanin kanssa metsätiellä pitemmällä kävelyllä valjaat ja heijastimet niskassa, koska oli niin masentavan pimeää. Onneksi sentään tiet olivat sulat, koska lauantaina ei moinen jäisten teiden takia olisi tullut kuuloonkaan. Vähän harjoiteltiin samalla paikallaan pysymistä ja nappasinkin nämä kuvat herran siinä seisoskellessa muina miehinä :)


Ilta-appeet syötiin taas kuolaimet suussa ja Timokin poikkes tallilla joten pestasin hänet ämpärin pitäjäksi. Kiva kun kaverit joutuu aina heti hommiin jos sattuvat "erehdyksissä" tulemaan tallille mua moikkaamaan, mutta kun ei mua juuri muualla näe. Eikä näillä ärsyttävillä ilmoilla näe juuri mitään muutenkaan. Tule jo lumi!!!

kuvia ,

Varaudu pahimpaan -Ylläty positiivisesti

11/11/2012 09:58:00 ip. Siri 6 Comments

Keltaiset pollet pääsi lauantaina pellolle kävelylle. Hetihän se piti tilanne käyttää hyödyks kun oli kerrankin apukäsiä paikanpäällä joten iskin Laran Lotan selkään, Merin sen naruihin ja itseni Ropen ketjunarun päähän.  Rouskun nyt varmaan olisi voinut ottaa sinne mukaan kyllä pelkästä otsatukasta vetämällä sillä poni ei tehnyt elettäkään siihen suuntaan, että olisi edes miettinyt jonkinasteista törttöilyä. Pitäisi varmaan alkaa asennoitua, että se on mamin kiltti pieni pumpuliponi niin johan alkaisi tapahtua ;) mulla kun on tapana kelata etukäteen aina ne pahimmat odotukset ja varmaan aina siksi yllätynkin positiivisesti siitä kuinka hienosti se käyttäytyy kun eivät odotukseni käykään toteen. Pari kertaa ollaan nimittäin kaksistaan käyty tiellä hieman pidemällä kävelyllä ja joka kerta se vaan lompsottelee mukana välittämättä lainkaan, vaikka autot suhaa ohi metrin päästä tai kaverit jää tarhaan satojen metrien päähän ja mä olen päässäni kelannut tapahtuvan ihan muuta. En suinkaan jännitä et mitä jos jotain tapahtuu vaan ennemminkin varaudun, että jos jotain tapahtuu niin tiedän pelata varman ja turvallisemman tavan päälle.

Toisinsanoen ketjunaru turvan päällä oli juurikin ajattelua, että jos se päättääkin singahtaa on mulla jotain apuja millä saan sen ehkä pideltyä, vaikka sitä ei lauantaisella lenkillä todellakaan tarvittu. Poni tavoilleen uskollisena pää rentona roikkuen käveli rauhallisesti -ihan reippaasti kyllä -mitä nyt välillä piti pitää tuumaustaukoja, mutta olen huomannut, että Rohan on tuollainen pohdiskeleva luonne. Kun se näkee uuden jutun se pysähtyy, hetken aikaa mietiskelee ja sitten taas mennään samalla sykkeellä. Vielä ei ole tullut tilannetta, että pako-tmv reaktio iskis sen tajuntaan ja ihan hyvä niin. Tarkoitus onkin pitää olosuhteet sellaisina, että sen mielentila on oikeassa vireessä uusiin asioihin tutustuttaessa. Vaikka eipä nuo pelto-ja tie kävelyt sille mikään uusi juttu ole. Onhan se ollut nelikuisesta asti menossa mukana. Välissä vaan on ollut puolen vuoden tauko.

No tässä teille päivän peltoposeerauksia ja teinpä loppuun vielä pienen kuvavertailun vuoden takaisesta Rohanista ja tämän päiväisestä Rohanista. Turpa ainakin pyörii samaan malliin jos ei muuta :D

Ensin heinäkuorma pikku apulaisten saattelemana muille poneille.

Sitten tietysti kasapäin kudelmia lenkkeilevälle Ropsukalle.

Mun mussut kaikki samassa kuvassa.

360 kiloa ihanaa hevosta.

Merikin oli samaa mieltä.

Tuulitukka Rohan.

Pienen ponin viisas katse.

2011       *  Ropsukka *         2012

erikoispostaus

Arvonta!

11/08/2012 02:25:00 ip. marjo 30 Comments

Olen ollut jo pidemmän aikaa aikeissa järjestää jonkin sortin arvontaa, kilpailua tai ties mitä kissanristiäisiä teidän lukijoidenne iloksi. Ensin piti juhlistaa viittäkymmentä lukijaa, sitten sataa, ja nyt... juhlitaan sitten muuten vaan! Kiitos kaikille teille lukijoille, jotka olette jääneet seurailemaan Rouskun ja Lotan touhuja!

Arvonnan voittaja ratkaistaan täysin puolueettomasti ja sananmukaisesti arpomalla. Voit kuitenkin triplata mahdollisuutesi voittaa käyttämällä kolme arpalippua. Voit toki itse valita, osallistutko yhdellä, kahdella vai kolmella arvalla.

Ensimmäisen arvan saat olemalla blogin vanha lukija. Tässä teille oikeasti aktiivisille pieni kiitos ja porkkana blogin seuraamisesta. Olemalla siis liittynyt blogin lukijaksi ennen arvonnan julkaisua saat automaattisesti yhden arpalipun! 




Käy tykkäämässä Viljar Shopista myös Facebookissa, ja pysyt ajankohtaisimpien uutuuksien ja tarjousten tasalla!

kalino ,

I-ha-haa, i-ha-haa, hepo hirnahtaa..

11/06/2012 06:46:00 ip. marjo 2 Comments

Ja taas näitä lastenlauluja soi päässä! Tällä kertaa kiitos kuuluu kyllä ihan asianomaiselle, sillä 2-vuotias Venni kävi mukana talleilemassa. Liikutin Kalinon viime viikon lopussa, ja nappasin kaverin poikansa kanssa mukaan heppoja katsomaan. Vennihän vallan ihastui Kaltsuun, ja paljon sai heppa ihkutuksia ja silitystä. Eipä tuo olisi millään malttanut tulla selästä alas, ja saikin istuskella kyydissä Kalinon napostellessa aamuheinät karsinassa..

bambi ,

Raspausta ja rokotusta

11/01/2012 10:05:00 ip. Siri 1 Comments

Ponipalleroiset pääsivät tänään hammaslääkärin vastaanotolle heti aamusta. Vuorotellen pienet ja vähän isommat ponit haettiin käytävälle ja jokaiselta raspattiin enemmän ja vähemmän hammaskalustoa. Loppujen lopuksi kaikkien hampaat olivat suht hyvässä kunnossa ja toimenpiteet etenivät kunkin osalta kuin liukuhihnalla. Ainoastaan Bimille annettiin rauhoittavaa heti ensi töikseen, vaikka eipä tuo omaan silmään mitenkään riekkunut. Eläinlääkärillä kuitenkin taitaa olla enemmän silmää tällaisissa tapauksissa ja onhan se aina turvallisempaa ja hevosellekin mukavempaa kun ei pääse stressitaso turhaan nousemaan ja saadaan työ tehtyä rennoissa merkeissä. Bimi kun pelkää jo matolääketuubin nähdessään saati sitten nähdessään tuon rautasuitsi hökötyksen (millä nimellä moista kapistusta nyt sitten kutsutaankaan) jolla lukitaan suu ja sen jälkeen vielä tökitään raspillakin "kitalakeen". Kyllä siinä itsekin taitaisi ottaa muutaman taka-askeleen.

Skellan heinäpää.

Hildur! Sano: AAAA!!

Neiti Ylppö (Ylläri)

Rauhoitettu Bimi kieli vinossa.

Bambin vuoro.

Lotan Loppahuuli.

Lotan hammasnäkymä ENNEN.

Lotan hammasnäkymä JÄLKEEN.

Ropsukka pääsi käsittelyyn viimeisenä. Minä luistelin avustustehtävistäni siirtymällä kameran taakse videoimaan kun Krista yhteistuumin eläinlääkärin kanssa hoiti hommat kotiin. Kiitos Krista! Raspauksen jälkeen Rousku sai jäykkäkouristusrokotteen joka tehostetaan kuukauden kuluttua ja tällöin myös muut ponit saavat omat päivitykset omiin rokotteisiinsa. Tällä kertaa kun muut ponit saivat raspauksen lisäksi "vain" matolääkkeet. Rohan olikin oman matolääkityksensä saanut ennen lähtöä orilaidun paikastaan. Tosin hänellekin annetaan vielä erikseen heisimatolääke kuukauden kuluttua.

Rouskuhan oli alkanut inhota piikityksiä joita ruunauksen johdosta sai, että oli loppuajasta kuuria osoittanut mieltään linttaamalla piikittäjiään seinää vasten. Tästä eläinlääkärille mainitsin ja täytyy sanoa, että oli harvinaisen fiksu nainen, koska halusi nähdä sen verran vaivaa, että Rouskulle piikityksen aikana syötettiin porkkanoita. Jäi vielä seisoskelemaan ponin viereen hetken ajaksi rokotuksen jälkeenkin, vaikka Rousku selvästi yritti viestittää, että häivy siitä. Lopulta porkkanasaalis veti kuitenkin pitemmän korren, vaikka välissä meinasi vallan ruokahalukin kadota.
Moni olisi voinut vain tuikata piikin, komentaa tiukasti ja thats it.

Olisikohan hänen herrasnaismainen hevosenkäsittelytaitonsa johtunut siitä, että kyseinen nainen on joskus elämässään omistanut Vuonohevosen (niitä ensimmäisiä joita suomeen aikanaan tuotu, nyt en kyllä enää muista hepon nimeä) ja tiesi heti miten näitä pieniä keltaisia tulee käsitellä ;)
(juu juu siitähän se tietysti johtu! Sillä, että hänellä itsellään on monen vuoden kokemus omista hevosista saati työnsä puolesta ei ollut asian kanssa mitään tekemistä) ;)

Tässä päivän RRR video (RRR=Rouskun raspaus & rokotus). Kuunnelkaa mitä ylistyssanoja pikku-herra saakaan... hieno poika, täydellinen, viisas, nätti jne... :)


Illalla kävin vielä koirieni kanssa tekemässä iltatallin. Uusin tulokkaani 9-viikkoinen Chanel pääsi mukaan tallille ekaa kertaa. Rousku nuuskutteli ja kutitteli Nelliä huulillaan. Taisipa Nellikin antaa pojalle iltamuiskun.

hevoskuvaus ,

Valjakkoponi-Kalino

11/01/2012 06:55:00 ip. marjo 9 Comments

Voi miten hienolta poni voikaan näyttää, kun sillä on siistit ja tyylikkäät varusteet! Erityisen kauniilta vuonis näyttää kärryjen eteen valjastettuna, siitä ei vaan pääse yli eikä ympäri. Kalinolla on ajeltu vuosikausia, ja se toimii hyvin kärryponina, mutta nyt vasta viime aikoina Miljakin on sen verran hurahtanut valjakkotouhuihin, että päätti hommata ponilleen uudet entistä ehommat valjaat ja kärryt.

Reipas poni töihin lähdössä...

Kalino lepuuttaa aina päätään puomia vasten. Rankkaa tämä valjakkoponin elämä!

Mie tietysti valjakkoajon ainaisena puolestapuhujana ja ilosanoman levittäjänä halusin heti päästä tsekkaamaan uudet varusteet. Ja voin kyllä sanoa, että hyvältä näyttää. Olen aina miettinyt, miten vuonikselle sopisivat ruskeat varusteet, ja nyt sen totesin, että ruskeat valjaat ovat aivan ihanat! (ratsastusvehkeistä en ole vielä ihan vakuuttunut..) Kaiken huipuksi valjaat tuntuivat todella laadukkailta ja tukevilta mutta samalla pehmeiltä. Totesinkin siinä Miljalle, että kyllä tällä kokoonpanolla vois kisoihin lähteä heittämällä, ensi vuonna siis valjakkoajon vuonismestaruudet odottaa...

Auringon tilalle saatiin paljon sumua..

Ei pahemmin ponia hetkauta kaivurin alta kulkeminen.

Käytiin vielä katsomassa, kun tallinpitäjä juoksutti tammaansa ja sen maitovarsa kirmasi vapaana mukana. Näistä olisi saanut aivan ihania kuvia, mutta siinä vaiheessa oli jo niin tajuttoman pimeää, että eihän noista enää mitään tullut...

Varsalla oli hauskaa :D