Yliannostus Neppariponia

12/29/2013 10:09:00 ip. marjo 8 Comments

Ai miten niin veljekset kuin ilvekset?? :D

Aatonaaton "rekiretki"

12/27/2013 08:14:00 ap. Siri 2 Comments

Marjorie tonttu haki pikkuipanan tarhasta matkaan mukaan.

LaaLaa (Lara) toimi virallisena kuskina.

Rohan otti eväät mukaan matkaan.

Ja siinä ne nyt on kolmivaljakkomme ja tontut.

Komiat veljekset ja kaunis tonttutyttö.

Joulufiilis huipussaan

12/26/2013 04:59:00 ip. marjo 0 Comments

Luukku 24

12/24/2013 12:44:00 ap. Siri 12 Comments

Jos saisit lähettää blogisi lukijoille jouluisen tervehdyksen, millainen se olisi? 
Ja kun sen olet keksinyt niin lähetät sen heille :)




Marjo ja Siri vastaa:

Terkuin: Lotta, Rohan, Nemo, Marjo & Siri 

Tuo ylempi terveyhdys oli siis mun Marjon ja ponskien yhteinen joulutervehdys a´la Marjo.

Koska räpsin koko joulukuun enemmän tai vähemmän joulukuvia täytyihän nekin tänne tunkea joten olkoon seuraavat kuvat joulutervehdyksenä mun perheeltäni. En ole tainnut kertoakaan, että ukkoni on joulupukki ja Rohankin on oikeasti joulupukin parhain poro: Petteri ;)

RAKKAUDEN TÄYTEISTÄ JOULUA NIIN IHMISILLE KUIN ELÄIMILLE!

JA ENNENKAIKKEA ILOISTA JOULUA JOKAISELLE!

MUTTA SAMALLA MYÖS RAUHALLISTA JOULUA!

NÄÄÄ, EN MÄ HALUU KISKOO TOTA PULSKAA PUKKIA ;)

EI SUN TARTTE -ANTAA ÄITES HOITAA SE HOMMA ;) Kuvasta kiitos "joulupukille".

HEYYYRRRHHNNNNN, TÄNÄÄN SAADAAN VARMAAN SE LOTTOVOITTO MITÄ MAMI TOIVO VAI MITÄ PUKKI? ;)

Terkuin: Bella, Britney, Lara, Lilli, Chanel, Petteri ja joulupukki 

Luukku 23

12/23/2013 08:22:00 ap. Siri 4 Comments

Mitä hevosaiheista toivot pukilta joululahjaksi huomenna?

Marjo vastaa:

Toivoisin liudan pieniä ahkeria tallitonttuja, jotka hoitaisivat hevosia. Tontut päästäisivät ne aamulla aikaisin ulos, siivoaisivat karsinat putipuhtaiksi, heittäisivät hevosille pieniä määriä heinää tasaisesti pitkin päivää, toisivat tallille aina uutta hyvää heinää vanhan käydissä vähiin, ottaisivat ponit illan pimeinä tunteita sisälle, ja ehkä vähän rapsuttelisivat ja harjailisivatkin poneja välillä. Kiitos ja aamen. 

En ole pahemmin heppakamaa pukilta toivonut, sillä tiedän, että ne toiveet kaikuvat lähinnä kuuroille korville.. Itselleni toivoin uusia talvikenkiä tallikäyttöön sekä kolmisormirukkasia, sillä molemmat tulisivat enemmän kuin tarpeeseen. Huomenna nähdään, olenko ollut riittävän kiltti :) 

Joku lukija kysäisi, mitä tekisimme, jos voittaisimme Lotossa päävoiton. Omat ajatukseni kulkevat tismalleen samaa rataa kuin Sirillä, joten lukekaa Sirin vastaus ja päätelkää siitä. Sen verran täytyy kyllä korjata, että en tekisi täysvalkoista tallia enkä ripustaisi sen kattoon kristallilamppuja.. ;)

Tosin jos voitto tällä hetkellä tulisi, niin laittaisin sen kyllä säästöön pahan päivän varalle. Nemo lähtisi suunnitelmien mukaan orilaumaan kasvamaan ja oman talon ja tallin toteuttaisin luultavasti vasta joskus hamassa tulevaisuudessa.. Ensimmäisenä ostaisin auton ja oman pienen kodin jostain täältä lähinurkilta. Jokunen reissukin tulisi varmasti tehtyä eri suunnille ympäri maapalloa..

Siri vastaa:

Ratsastustunteja

Uuden naruriimun ja köyden

Ratsastussaappaat

Back on track-kamaa Rohanille

Katja Hannulan hevostauluja

(mielellään sellaisia missä on mukana keijuja)

Hevosvaellusretken jonnekin ulkomaille

Rohanille uudet kuolaimet

Jätti kokoisen heinäverkon

Turvaliivin

Uuden ratsastuskypärän

Kaikkia ihania mätsääviä blingblin heppatarvikkeita

(esim. satulahuopia, riimuja, pinteleitä...)

Lavallinen purupaaleja

Vuoniskamaa

Pikeurin ratsastushousut

Pehmeät talviajohanskat

Hevoskuljetusvaunun -tai auton

Lahjakortin ratsuttajalle

Uudet luxus koppakärryt

Laralle ja mulle shetlanninponin

Harjan selvityssuihketta

Lämmitettävän juoma-astian Rohanille

....näin muutaman asian mainitakseni.

Jaa mitä mä tekisin jos voittaisin lotossa.

Alkaisin osa-aikaiseksi työntekijäksi sillä en haluaisi lopettaa työntekoa kuitenkaan kokonaan oman mielenterveyden vuoksi. Ostaisin jostain todella ihanasta paikasta (järven rannalta) ison tontin jonne rakennuttaisin kaksikerroksisen puisen vanhaa tyyliä edustavan pienehkön omakotitalon ja samaa tyyliä olevan pienen tallin jonka yhteydessä olisi pihatto. Hevosille olis isot kunnolliset valkoisesta puusta tehdyt laitumet. Talli olisi sisältä täysin valkoinen ja avara. Siellä olis korkea huonekorkeus ja katoissa kristallilamput. Satulahuone olisi lämmin ja järjestelmällinen ja kauniisti sisustettu. Mä niin tuhlaisin eläimiin ja niiden hyvinvointiin ja mun perheeseen ja niiden hyvinvointiin.

Josta tulikin mieleen et jos en toivokaan noita edellisiä vaan toivonkin et joku luovuttais mulle loton päävoiton. Pliiiis pukki, pliiiiiiiiiiis!!!! :)

Seuraavan päivän kysymys: Jos saisit lähettää blogisi lukijoille jouluisen tervehdyksen, millainen se olisi? Ja kun sen olet keksinyt niin lähetät sen heille :)

Luukku 22

12/22/2013 08:11:00 ap. Siri 3 Comments

Piirsin teille aivan järisyttävän hienon esittelykuvan tallista! :D Mittasuhteet ovat päin prinkkalaa, seinät vinksottavat vähän sinne sun tänne, ja hevosten ulkonäköä en viitsi edes kommentoida.. Mutta ehkä tämä auttaa hieman selkeyttämään, mistä kuvat on napsittu?

Tässä on tallin perusnäkymä käytävältä karsinoiden välistä. Ja suunnilleen tältä siellä yleensä näyttää..

Tallirakennuksesta ulkoapäin en löytänyt yhtään hyvää kuvaa. Talli on todella iso ja osittain miun silmääni myös tosi nätti, vanha puurakennus puolittain. Talli on tehty vanhaan navettaan, ja vain pieni osa rakennuksesta on siis kunnostettu talliksi. Suurin osa on nyt tyhjillään vailla käyttöä (tai täynnä vanhalle maatilalle kertynyttä romua..). Talli tähän navetan sisälle on rakennettu vasta vuonna 2007, ja vielä se onkin melko uuden oloinen ja suht siistissä kunnossa.

Lotta kiinni käytävällä taaemmassa hevospaikassa. Tähän mahtuu hyvin kaksi hevosta peräkkäin, kuten oletta varmaan jossain kuvissa huomanneetkin olleen.

Karsinoita varsinaisen tallin puolella on siis neljä. Lisäksi tallin "ulkopuolella", eli ns. pihaton puolella on yksi karsina, jossa Rousku majailee. Tästä erillisestä karsinasta on ikkuna tallin puoleiseen karsinaan, mutta selkeästi kylmempi se on talvella kuin oikeasti tallissa olevat karsinat. Tosin ei tallikaan lämmin ole, eli hevoset itse sitä ainoastaan lämmittävät. Kovilla pakkasilla menee tallikin pakkasen puolelle, mutta on se myös talvella selkeästi ulkoilmaa lämpimämpi, varsinkin aamuisin. 

Kaikki karsinat ovat ylös saakka joka sivulta tiiviit, mutta vain alaosa on laudoitettu ja ylhäällä on kalterit. Ovissa on erilaista pienempää verkkoa. Yhden karsinan päällä on luukku ylös heinävintille, joten sieltä pudotellaan suoraan heinät talliin ja jaetaan sitten muihinkin karsinoihin.

Heinävintiltä johtaa alas toinenkin luukku, se on puolestaan pihaton päällä. Tämä kuva on pihatosta otettu, ja Siri siellä juuri heiniä pudottelee. Tästä samaisesta luukusta kyttäsimme Lottaa ja Nemoa varsomisyönä, ja nukuimme siis itse heinävintillä tuossa luukun reunalla.

Pihatosta alunperin vain pieni osa oli ponien käytössä. Väliseinä erotti puolet toisistaan ja suurempaan tilaan hevosilla ei ollut pääsyä. Siinä säilytettiin heinää ym. tavaraa, en edes muista enää. Vaan varsomisen lähestyessä Lotalle kun piti saada isompi karsina, otettiin loputkin pihatosta hevoskäyttöön ja tehtiin väliovi tuolle isommalle tilalle. Siitä tuli siis Lotan varsomiskarsina. Nyt hevoset ovat hajottaneet pihaton puoliskoja erottavan seinän, joten koko pihatto on päivisin hevosilla käytössään ja öisin Lotan ja Nemon majapaikkana. Suunnilleen 30 neliötä tuossa taitaa olla tilaa.

Ylemmässä kuvassa on pihaton pienempi puoli ja alemmassa isompi puoli, kun väliseinä oli vielä pystyssä..

Pihaton ja tallin väliin jää siis Rouskun karsina sekä pieni käytävä. Tässä siitä pari kuvaa.. Oikealla oleva seinä on pihaton seinää, korkeutta sillä on sen verran, että Lotta saa tuosta turpansa yli. Rouskun karsinan ovi on myös avoin, joten hevoset näkevät toisensa tuosta koko ajan. Lotta ja Rousku tulevatkin pian vaihtamaan yöpaikkoja keskenään, joten Lotta yöpyy kuitenkin Nemon näköetäisyydellä noin metrin päässä koko ajan.

Iloinen talliorja ;)

Tallin käytävän perällä on varustehuone. Jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua.. Varusteiden tila on ehkä tallimme surkein puoli. Tuo huone on kylmä, kostea, pieni, pimeä ja kolkko. Hrr… Eipä siellä koskaan tule sen enempää oltua kuin satulan haun ja takaisin palautuksen verran. Myös loimet ym. "ylimääräiset härpäkkeet" säilytetään täällä ja hevosten ruuat. Viime talvena satulahuoneeseen hommattiin patteri, jotta loimet saisi jotenkin kuivatettua käytön jälkeen. Patteria tosin pidetään päällä vain tarpeen mukaan silloin, kun joku on tallilla paikalla.

Tässä näkyy käytävää hieman paremmin. Karsinan seinään on nakutettu pitkä rivi nauloja, joissa roikkuvat riimut ja suitset. 

Tässä on kuva karsinoiden välisestä käytävästä tallin perältä otettuna. Siri viuhahtelee käytävällä ;) Kuva taitaa olla viime vuoden joulusiivouksen peruja..

Ja tässä samasta suunnasta Lotta käytävän tukkeena. Seinällä roikkuu liitutaulu, johon ehkä joskus on kirjoiteltu jotain, mutta eipä se kovin kummoisessa käytössä ole ollut koskaan. Takana näkyvällä ikkunalaudalla säilytetää hevosten harjalaatikkoa, ja siihen aina ensimmäisenä tulee laskettua käsistään kaikki tavara, mitä nyt tallissa sattuukin tarvitsemaan.

Lähempi kuva tavarapaljoudesta ikkunalla. Lyhdyssä on sisällä jouluvalosarja, ja se jätetään aina öisin päälle hevosten pieneksi yövaloksi talliin.

Tallin pihasta on tosi huonosti kuvia. Kuten mainitsin, kyseesä on iso vanha navetta, ja tässä näkyy siitä hyvin pieni osa. Kuvan liukuovista kuljetaan talliin sisään. Samantyyppiset ovet ovat hevosten pihatossa ulko-ovina.

Kärryille kyhättiin oma varastotila navetan toisen liukuoven taakse. Täälläkin on hurjasti tilaa takana, mutta kaikki paikat niin täynnä vanhaa hylättyä tavaraa, että hyvä kun kärryt saatiin sinne mahtumaan.

Tallimme pihapiirissä ei asu ketään, vaan koko talli on ponien omistajilla vuokralla. Me olemme siis Sirin kanssa alivuokralaisina tässä. Tallin pihassa on kyllä ollut muinoin asuinrakennus, mutta se on jo vanha ja laho, ja olisi taatusti purkamisen tarpeessa, jos joku haluaisi paikalle muuttaa. Tässä siis tallin pihaa ja vanha päärakennus.

Navetan puisesta päädystä näkyy osa tässä kuvassa. Hevosten tarha on tuossa vasemmalla ja pihaton sisäänkäynti siinä lähellä myöskin. Harmi kun tästä puisesta osasta ei ole kuvaa toiselta puolelta, se on nätti.. Pitääkin muistaa joskus ottaa - paremmilla keleillä ehkä :)

Tallin pihaan johtaa lyhyt muutaman kymmenen metrin pihatie, joka kääntyy tuolta pikkutieltä, missä Sirin kanssa ylemmässä kuvassa kuljetaan. Tässä olemme Lotan kanssa jo tallin omaan pihaan johtavalla tienpätkällä. 

Tallin pihassa pääsee ajamaan ympäri (kun kelit sen sallivat). Tallirakennus on heti tuossa vasemmalla ja vanha päärakennus oikealla. Tässä ollaan siis jo käytännössä tallin pihassa.

Lottakin on joskus majoittunut karsinassa :)

Tallin paras puoli on ehdottomasti oma rauha! "Oma tupa oma lupa". Vaikka ihan oma tupa nyt ei kyseessä olekaan, niin melko omilla säännöillä saadaan mennä.. Vuokranantajat eivät hirmuisesti ole tekemisiä rajoittaneet, vaikka toki kaikkiin suurempiin muutoksiin on luvat kysytty. Myös tallilla hevosten kanssa puuhailu on niin vapaata, kun ei kukaan ole nipottamassa tai valittamassa mistään, ja yleensä vielä yksin tai Sirin kanssa kahdestaan tallilla ollaan. Suurin ongelma uudelle tallipaikalle siirtyessä - etenkin jos kyseessä olisi jokin suurempi ratsastuskoulu tmv, voisikin olla sopeutuminen kaikkiin niihin sääntöihin, joita kaikille talleille on aina kehitelty. Talli on myös miun mielestäni juuri passelin kokoinen, kodikas ja viihtyisä. Pihatto on mielettömän suuri plussa, nyt kun se hevosille on kokonaisuudessaan otettu käyttöön! 

Seuraavan päivän kysymys: Mitä hevosaiheista toivot pukilta joululahjaksi huomenna?

Luukku 21

12/21/2013 12:24:00 ap. Siri 3 Comments

Kuka on hevosesi paras kaveri? Miksi? Kuka on sinun paras tallikaverisi? Miksi? Kuvia kehiin.

Marjo vastaa:

Ihanaa, vaihteeksi helppo kysymys, jota ei tarvitse kahta sekuntia miettiä! Nemon paras kaveri on tietty oma velipoika Rousku! Nemo ja Roppe löysivät ensimmäisinä yhteisen sävelen varsan alkaessa tutustua lauman muihin jäseniin. Rousku on vielä itsekin niin lapsi, että sen oli helppo lähteä mukaan varsan leikkeihin. 

Kesälaitumilta paluun jälkeen myös Rousku oli samantien se, jonka kanssa Nemo eniten vietti aikaa ja tuli parhaiten juttuun. Ne molemmat olivat pahnanpohjimmaisia ja muiden alkuun syjimiä porukassa. Hiltsu suorastaan nautti varsojen komentamisesta. Rousku lähtee edelleen innoissaan mukaan Nemon leikkeihin, ja välillä jopa käy itse haastamassa pikkuveikkaa taisteluihin.

Nykyisin Nemo tulee kyllä hyvin juttuun muidenkin kanssa. Skellaa ja Ylläriä se yrittää saada leikkimään, ja joskus siinä jopa onnistuu. Bambin kanssa se lisäksi rapsuttelee. Bimi ja Hiltsu eivät hyväksy varsaa rapsuttelu- eivätkä leikkikamuiksi, mutta eivät nekään sitä enää pois aja samoin kuin ennen. Nemo on sopeutunut siis todella hyvin lauman jäseneksi, eikä enää kaipaa niinkään äitiään suojelemaan muilta hevosilta kuten aiemmin.

Tosin oikeasti tietty oma äippä on Nemon paras kaveri, sitä se seuraa kuin hai laivaa, sitä on aina ikävä ja se on Nemon tuki ja turva. Mutta kuka aikuistumisen kynnyksellä oleva mies nyt kehtaisi tunnustaa, että äiti on paras kaveri?!

Meitin uusin yhteiskuvamme?? Viime talvelta siis.

Yhtä helppo tämä kysymys on, kun omaa parasta tallikaveria haetaan - no Siri, tiätty! <3

Joku kysyi kommenteissa, miten tutustuimme ja kauanko olemme tunteneet, joten ajattelin siitä nyt tähän väliin tarinoida, kun mielessä on käynyt joskus aiemminkin. Tutustuimme loppukesästä 2005 eli kahdeksan vuotta sitten. Lyhyt versio: minä marssin koirani kanssa Sirin oven taakse, tapasimme ensimmäisen kerran kun Siri avasi oven, ja minun kommenttini oli suunnilleen: "Moi, mä oon Marjo, meiän oli vissiin tarkotus mennä yhdessä lenkille?" ;)

Jos kuitenkin kerrotaan hieman taustoja.. Mie aloitin agilityn harrastamisen koirani kanssa kesällä 2005. Meidän ryhmäämme veti myöskin sheltillä kisaava Anne-Mari. Tultiin siis Anne-Marin kanssa melko hyviksi kavereiksi siinä kesän aikana, itse asiassa koiramme olivat puolisiskoja. Anne-Marin kautta sitten kuulin, että hänen kaverinsa on muuttanut tähän ihan meidän lähellemme, ja hänellä on myös shelttipentu, ja aikoo alkaa sen kanssa agilityä harrastaa. Joskus sitten sovimme, että lähdemme kaikki kimpassa lenkille; minä, Anne-Mari, Siri ja vielä eräs minun kaverini shelttiharrastaja tästä läheltä. Ja koska Siri asuu tosiaan tässä parinsadan metrin päässä, menin mie ensin hakemaan Sirin mukaan ja siitä käveltiin yhtä matkaa varsinaiselle lenkkipaikalle, missä tavattiin kaksi muuta osallistujaa. 

Ensimmäisen kerran taisin viedä Sirin ja Anne-Marin tallille jo samana syksynä? Tarkoitus oli käydä vaan koirien kanssa metsässä lenkillä, sekä ottaa samalla talutukseen mukaan 2v Blakkeni. Ja näin tehtiin. Lenkin jälkeen pakattiin koirat autoon ja olimme lähdössä kotiin, mutta Anne-Mari onnistui paukauttamaan ovet kiinni ja avaimet jäivät sisälle. Siri oli omalla autollaan, joten tuo lähti hakemaan vara-avainta Anne-Marille, jonka autossa meidän koiramme olivat. Siinä odotellessame sitten sain hyvän tilaisuuden heittää Anne-Marin hevosen selkään! Haettiin Lotta tarhasta, harjattiin se ja ilman satulaa taluttelin Anne-Maria siinä tallin lähitienoilla.

Siri tulikin pian takaisin, ja meinasi seota sukissaan kun huomasi, että A-M on päässy ratsastamaan! "Määkin haluun!!". Käveltiin A-M selässä metsän reunaan, vaihdettin Siri selkään ja lähdettiin takaisin. Muistan niin hyvin sen hetken, kun Anne-Marin kanssa käveltiin perässä ja katseltiin, kun Siri meni Lotan kanssa edellä. Niin tuo tyttö vaan laukkasi tietä pitkin ilman satulaa vieraalla hevosella ties kuinka pitkän ratsastustauon jälkeen! Huuto-nauru-kikatusta ties mitä kuului selästä hyvin äänekkäästi, ja ratsastajan horjumisesta yritime arpoa, kumpaan suuntaan se sieltä kellahtaa alas, mutta kyydissä Siri vaan pysyi, ja hymyili kuin naantalin aurinko :) Itse asiassa muistan myös hyvin, kuinka silloin myhäilin erittäin tyytyväisenä itsekseni… Jos Siri kerran uskaltaa toimia tuohon malliin Lotan kanssa, niin tästä ihmisestä mun on pakko koulia itselleni apukädet Blakkenin liikuttamiseen! Eihän tällaista tilannetta voinut jättää käyttämättä ;) Jouduin hyvin usein tekemään Blaken kanssa yksin hommia, mikä oli hieman haasteellista 2v orin kanssa, ja apukädet olivat enemmän kuin tarpeen. Emme siis tunteneet Sirin kanssa toisiamme juuri laisinkaan tässä vaiheessa, vaan Anne-Mari oli yhdistävä tekijä, mutta pian aloin pyytää Siriä tallille mukaan myös ilman Anne-Maria… Ja siitä se lähti. 

Meistä ei taida olla yhteisiä ratsastuskuviakaan juuri yhtään..

…aina vaan jomman kumman selästä nappaamia otoksia kesken lenkin.

Ensimmäisinä yhteisinä vuosinamme olimme kyllä paljon enemmän koirien kautta sidoksissa kuin hevosten. Agility ja muut koiraharrastukset yhdistivät. Koulutettiin joskus yhteistä agilityryhmää, ja kun koiramme olivat agilityssä aloittaneet melko samoihin aikoihin sekä samassa säkäluokassa, käytiin monesti kisoissa yhdessä. Aloitimmekin molemmat viralliset kisat samoissa kisoissa samalla radalla, ja taisimme molemmat vielä tehdä nollaradat heti kärkeen?? ;) Siri hurahti agilityyn ihan täysin ja eteni paljon tavoitteellisemmin ja pidemmälle kuin minä.. Jossain kohti taisikin mennä niin, että miun intressini ja aikani olivat paljon enemmän hevosiin kuin koiriin painottuneet, ja Sirillä toisin päin, jolloin harrastuksemme eivät niin täysin kohdanneet. Nyt Sirillä ovat koiralajit jääneet, joten hevoset ovat meille molemmille ehdottomasti se pääjuttu. Mie kyllä yritän kaikin voimin pitää myös koiraharrastuksia jossain määrin pinnalla, mutta varsinaisen harrastuskoiran ja tavoitteellisen treenaamisen puuttuessa nekin uhkaavat koko ajan jäädä. Kyllä me silti monesti koirien kanssa edelleen yhdessä touhuamme, mutta nykyisin lähinnä vaan lenkkeillään aiempien vuosien yhdessä treenaamisen jälkeen.

Tämä taitaa olla AINOA (?) kuva, jossa olemme molemmat hevosten selässä.

Nykyään olemme Sirin kanssa todella hyvät ystävät ja lähentyneet paljon toisiamme vuosien varrella. Alkuun tilanne oli melko lailla toinen.. Mie olin 17-vuotias ja Siri 28 kun tapasimme. Itse olin siis vasta teini-iän ohittanut, ja Siri oli jo omillaan asuva itsenäinen aikuinen nainen. Minusta tuntui, kuin olisimme tulleet täysin eri maailmoista.. Siri oli uskomattoman kaunis ja eloisa ihminen. Aina niin siisti ja huoliteltu, vaatteet ja hiukset viimeisen päälle, asunto ja sisustus kuin lehden sivuilta. Itse taas en osannut tai jaksanutkaan kiinnittää juurikaan huomiota omaan ulkoiseen olemukseeni, enkä niin sanotusti tiennyt maailman menosta mitään oman kotini ja koulun ulkopuolella. En koskaan käynyt missään, olin vaan omissa oloissani, omien kavereiden kanssa tai eläinten kanssa harrastamassa. Siri oli menevä ja sosiaalinen persoona. Meillä ei ollut ketään yhteisiä tuttuja, liikuimme täysin erilaisissa piireissä.. Nykyisin tuntuu, että molemmat olemme lähestyneet toisiamme näissä asioissa, ja yhteisiä tuttujakin on vuosien varrella kertynyt enemmän. Alkuun kuitenkin tunsin itseni täysin harmaavarpuseksi Sirin rinnalla ja monesti jopa ahdsti olla Sirin lähettyvillä tämän niin täydellisen olemuksen vierellä :D Olin jopa hieman yllättynyt, kun Siri pyysi minua lapsensa kummiksi vuonna 2008, sillä en olisi tällöin laskenut itseäni mitenkään Sirin läheisimpien ystävien joukkoon… Nyt voisin niin tehdäkin? :)

Kummitädit kera kummilastensa. Itselaukaisimella.

Uskomattoman ihana ja kallisarvoinen tämä meidän ystävyytemme minulle on, siitä ei pääse yli eikä ympäri ♥ Molemmat olemme varmasti oppineet toisiltamme paljon, ja kuten sanoin, olemme ikään kuin kasvaneet yhteen vuosien saatossa. Minulta ainakin olisi jäänyt aivan hirmuisesti näkemättä ja kokematta ilman Siriä. Ja onpa noita viisaita elämänohjeitakin viime aikoina tullut Siriltä kyseltyä, kiitos kaikesta saamastani tuesta vaikeina hetkinä… 

…vuosien varrelta :)

edit. Pahoittelut kuvien lisäyksestä jälkijunassa. Meistä on ylipäätään älyttömän vähän yhteiskuvia! Johtuen ehkä ihan siitä, että aina kun otetaan kuvia, on jompi kumpi meistä kameran takana :D

Siri vastaa:

Voi apua.. tulin taas tyylilleni uskollisesti koneelle yön pikku tunneilla ja luin tietysti ens hätään Marjon kirjoituksen ja nyt en voi kuin kyynelehtiä täällä hänen kauniista sanoistaan ja miten paljon hän tuolta ekan kerran Lotan selässä hetkestäni muistikaan. Kiitos Marjo <3
Kiitos kaikista näistä vuosista ja ystävyydestäsi! Unohdit vain mainita, että jos kerta olin niin huoliteltu ja kotinikin aina niin fiini, että niin ei ole enää ja sinä menit ohi täydellisine kultahapsinesi ja enkelinkasvoinesi jo kauan kauan sitten, vaikka sellaista sinun ei koskaan ole tarvinnut tehdäkään!! Kotini kun nykyään muistuttaa hirsoshimaa, tukkani pöllönpesää ja peilistäkin aikaajoin katselee isoäitini kasvot :D mutta niin sen pitää mennäkin.
Sinä olet minun oma Katti Matikainen, mun nappula, rakas ystävä ja mentorini joten päivänselväähän se oli, että meidän poneistakin tuli bestikset.
♥
Ei muuta lisättävää.

Seuraavan päivän kysymys: Mikä on tallissasi parasta? Mikä huonointa? Kerro tallistasi sanoin ja kuvin.