Kysely eläinlajien kauneudesta

1/30/2013 10:05:00 ip. marjo 2 Comments

Omaa blogia on hyvä käyttää mainospaikkana, eikö? Käykäähän siis kaikki vastaamassa julkaisemaani kyselyyn, jossa pyritään selvittämään ihmisten näkemyksiä eri eläinlajien kauneudesta. Tarvitsen paljon vastauksia, sillä tulen käyttämään aineistoa pro gradu -työssäni. Sitä en valitettavasti voi kertoa, mitä itse gradu koskee, jottei se vaikuttaisi kenenkään vastauksiin ;)

Vastaaminen on helppoa, sillä kyse on täysin jokaisen omasta mielipiteestä, aivojaan ei siis tarvitse pahemmin rasittaa. Suuri kaunis kiitos kaikille, jotka käytte kuvia klikkailemassa ♥

Tältä se näyttää

Ja nyt kaikki itse kyselyyn: http://jauhokuono.org/kysely/aloitussivu.php

kuolaimettomat ,

Vihdoin se on täällä!

1/27/2013 08:41:00 ip. marjo 7 Comments

Nimittäin iPhone ja SportsTracker!! Näitä mie olen kuolannut kuin kuuta nousevaa ties kuinka kauan. Tai ylipäätään mitä tahansa sellaista puhelinta, jolla pystyisin käyttämään nettiä sekä gps:ää. Olen niin tyytyväinen ja iloinen, että vihdoin tein tämän investoinnin, ja nyt on iPhone käytössä!

Möhömaha Loppakorva maastolenkille lähdössä.

Vaikka väitänkin vihaavani tilastotiedettä, ja vaikka olenkin lukenut siitä sivuaineen ja vähän enemmänkin yliopistossa, silti rakastan tilastojen keräämistä (en analysoimista!). Harmittelen suuresti, kun Lotan kuntoutusajan lenkeistä ei ole olemassa kovinkaan tarkkaa dataa. Olisi ollut ihanaa piirtää maastoreitit kartalle, saada tarkat matkat ja kestot, keskinopeudet, huippunopeudet ja kaikki....

Huippukivat suitset. Ilman satulaa ja kuolaimia rentoutuvat sekä poni että ratsastaja.

No mutta, tästä eteenpäin me ne saamme! Harmillisesti tosin juuri nyt, kun tamman liikutus vaan vähenee ja vähenee. Tilastot menevät väkisin juuri toiseen suuntaan kuin yleensä haluaisi nähdä kehityksen tapahtuvan. Mutta ainahan sitä voi tilastoida myös omaa lenkkeilyään, ja yrittää siinä saada kehityksen suunnan hieman toisenlaiseksi, hih.

Uunituore puhelin olikin tänään ensimmäistä kertaa tallilla mukana, ja toki sitä piti heti testata käytännössä. Pari kuvaakin nappasin, mutta suurin intohimo oli tietty SportsTrackeria kohtaan. Eilisen koulutunnin jälkeen oli tarkoituksena tehdä rento ja kevyt palauttelulenkki maastossa. Naureskelinkin Sirille tallin pihassa Lotasta kuvia napsiessani, että turvallisuus tässä hevostelussa ennen kaikkea: ei satulaa, ei kuolaimia, kuskilla tumput kädessä, mutta kypärä sentään on aina päässä. Siri kun juuri kertoi, kuinka oli käynyt Lotalla ilman satulaa maastossa, ja tammalla oli taas vaihteeksi lievästi sanottuna ylimääräistä vauhtia. Eipä siinä voinut kuin keskittyä kaikilla tahdonvoimilla pysymään kyydissä..

Meillä ei sentään vastaavia tilanteita tullut, vaan käytiin hyvin rauhallinen ja mukava maastoilu. Sen kertovat ehkä ohjelmaan saadut lukematkin.

Matka: 4.4km
Kesto: 00:51min
Keskinopeus: 5.2km/h
Maksiminopeus: 11.1km/h

Etanakin olisi siis ryöminyt meistä ohi tällä reissulla. Yritän jatkossakin aina muistaa laittaa ohjelman päälle maastoon lähtiessä. Tilastoja on oikeasti ihanaa seurata ja vertailla vielä pitkän ajan jälkeenkin. Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille! Blogin kuvien laatukin saattaa tässä hieman heiketä, kun puhelimella on nyt niin helppo napsia kuvia tallilla.. Silti lupaan ja vannon, että yritän jatkossakin ottaa järkkärin tarpeeksi usein tallille mukaan, jotta saadaan myös niitä oikeasti laadukkaita kuvia! (tai sitten vaan käsken Sirin kuvailla poneja useammin ;))

Meidän lenkkimme käsitti pitkän suoran kävelyn eteenpäin, ja saman suoran kävelyn takaisin. SportsTrackerin karttaan piirtyi vain yksi viiva..

ajo-opetus ,

Vuonoponit oppitunneilla

1/26/2013 09:52:00 ip. marjo 1 Comments

Lahjakortin menu: * Mieti mitä haluaisit tunnilla tehdä - Istuntaharjoituksia vai kenties valjakkoajoa? * Valitse kalenterista sopiva päivä - Sellainen milloin olet Toijalassa ja tallilla * Soita Sarille ja varaa tunti - Muista olla reipas :) * Mene tallille sovittuna päivänä ja satuloi uljas ratsu - Ps. Se on Lotta (koska Rouskulla ei voi vielä ratsastaa) * Kaahota kentälle valmiina taistoon - Lopeta kaahotus kun Sari saapuu paikalle :)

Esimerkkikuva Vilesarin tunnilta parin vuoden takaa. Näin jalka oli ja näin sen pitäisi olla. Aina kun Sari väänsi meidät selässä oikeaan asentoon, tuli sellainen olo, että eihän näin pysty mitenkään istuun!

bambi ,

Lauma karvamammutteja

1/23/2013 06:26:00 ip. marjo 1 Comments

Mie en todellakaan millään muotoa kannata mitään risteytyksiä vuonohevosten kanssa, vaikka tallissa ihana vuono-risteytys majaileekin. Ylläri on perinyt tietysti vuonohevosen hallakon värityksen, joka tosin on huomattavasti perus ruunihallakkoa tummempi. Rakenne sillä on jotain issikan ja vuonon välimaastosta, runko enempi vuonista ja jalat issikkaa. Melkoinen tynnyriponi siis. Askellajeja ei kuitenkaan löydy kuin kolme perinteistä ;)

Jos Skellalle on jäänyt periytymättä Hiltsun aasinpiirteet, Ylläriltä niitä sitten löytyykin. Nykyisin tamma on jo varsin rauhallinen, kiltti ja helppo käsitellä, mutta olipa aikoja, kun sillä ei ollut aavistustakaan käytöstavoista. Ihmisten yli tamma jyräsi hetkeäkään miettimättä, hermoili eroa kavereista, eikä keskittynyt laisinkaan itse asiaan. Eipä Yllärin isä Blakkekaan ollut luonteeltaan helpoimmasta päästään, joten en juurikaan ihmettele myös Yllärin kovapäisyyttä. Herkkyydestä ei tämän ponin kohdalla ole tietoakaan..

Todella kiltti tamma kuitenkin on, kuten kaikki tallimme ponit, kukaan ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Ylläri on myös hyvin seurallinen ja rakastaa huomiota. Ratsuna se on toiminut muutamaan otteeseen. Ollessaan Lotan seuralaisena ylläpidossa, sillä kuulemma ratsastettiin kentällä kaikki askellajit läpi. Myö olemme ainoastaan maastoilleet tamman kanssa ne harvat kerrat, kun sen selässä on käyty. Ylläri on myös kooltaan harmillisen pieni, jokseenkin samaa kokoa Skella-äitinsä kanssa. Mutta nätti se on kun sika pienenä!

 Tähän loppuun halusin vielä lisätä videon nykyisin hyvin harvinaisesta näystä, eli kolmesta ponista yhtä aikaa ratsastettuna maastoilemassa. Video on viime talvena kuvattu.

erikoispostaus

Blogiesittelyt & vinkkejä bloggaajille

1/19/2013 08:06:00 ip. marjo 8 Comments

Ensinnäkin suuri kiitos kaikille, jotka kuukausi sitten linkittivät omat bloginsa joulukalenterin luukkuun! En suinkaan ole unohtanut lupaustani esitellä muita blogeja, mutta olen vaan säästänyt tätä ajankohtaan, jolloin ei ole muuta kirjoitettavaa. Ja nyt kun olen kaukana poneista, Siri saakin hoitaa tallin kuulumisten päivittelyn..

Lähestulkoon kaikki linkitetyt blogit olivat minulle uusia tuttavuuksia. Oli varsin mielenkiintoista ja piristävää selailla uusia, erilaisia blogeja. Huomaan helposti jumahtavani seuraamaan vain muutamia tiettyjä kirjoittelijoita, joten pieni katsaus ulkomaailmaan on aina välillä tarpeen. Sain taas muutamia kivoja ideoitakin takataskuun teidän blogeistanne ;)

Ulkoasu

Blogejanne selaillessa huomasin ehdottomasti tärkeimmän seikan itselleni olevan ulkoasu. Ensimmäinen mielikuva blogista syntyy heti sivun latautuessa, joten on ehdottoman tärkeää, mitä sieltä tulee vastaan. Valmistaustat, epäselvät, sotkuiset, sekavat tai aivan liian yksinkertaiset blogit ovat ehdoton nou nou. Ennenkaikkea ulkoasun tulee olla siisti ja toimiva, kaikki muu onkin pelkkää hienosäätöä. Normaalisti luultavasti poistun sivulta saman tien, jos ei ulkoasu miellytä.. (Oma henkilökohtainen inhokkini ovat myös siniset ulkoasut. En tiedä mikä siinäkin on, mutta en voi nykyisin sietää sinistä sisustuksessa, vaatteissa, enkä nettisivuissa. Ehkä sen takia, kun lähes koko lapsuuteni olen halunnut asua sinisessä huoneessa. Kotoa pois muuttaessani kaikki sininen lensikin sitten romukoppaan, eikä ole ihan äkkiä takaisin tulossa..)

Hevoset

Mutta takaisin aiheeseen. Ulkoasun jälkeen seuraavana silmäni kiinnittyivät blogissa esiintyviin hevosiin. Tässäkin nousee täysin oma mielenkiinto esiin. En vaan mahda sille mitään, että jos kuvista ensimmäisenä näkyy a) vuonohevosia, b) söpöjä pörröisiä poneja tai c) shettiksiä, kiinnostun varmasti blogista. Hevosen lisäksi vaikuttaa myös kuvien laatu. Valokuvausfriikkinä katson huomattavasti mieluummin hyvällä maulla ja taidolla otettuja laadukkaita kuvia. Toki sen ymmärrän, että kaikilla ei ole huippukalustoa kuvaamiseen, mutta pokkarillakin voi saada varsin julkaisukelpoisia otoksia (ainakin hyvissä olosuhteissa..). Ja vaikka kuvat eivät olisikaan huippulaadukkaita, on niitä silti hyvä olla, edes jotain.

Tekstien ulkoasu

Seuraavana selasin sivuja alaspäin ja loin pikaisen katsauksen itse postauksiin. Näissäkin ensimmäisenä kiinnitän huomiota tekstien ulkoasuun. Tekstin tulee olla järkevällä ja helppolukuisella fontilla ja fonttikoolla kirjoitettua. Kappalejaot tulee ehdottomasti olla. Kuvia on hyvä ripotella tekstin joukkoon siten, että ne tasapainottavat tekstiä. Kuvatekstit tulee myös aina luettua, joten suosin vahvasti niitäkin. En myöskään pidä kovin puhekielellä kirjoitetusta tekstistä, tai muutoin huonosta kieliopista tai kirosanojen viljelystä tekstin joukossa. Näitä ei kyllä pahemmin näkynytkään..

Tekstien sisältö

Entä sitten itse tekstit, kun lopulta päästään lukemaan saakka.. Muutamaa postausta huomasin heti jääväni lukemaan lisää. Ja saatoin jatkaa myös blogin seuraavan tekstin, ja sitä seuraavan. Jotkut postaukset taas hyppäsin kokonaan ohi nähtyäni otsikon ja ensimmäisen rivin. Mikä näihin osaan imaisi mukaansa? Tärkeintä oli ehkä kiinnostava aihe. Jälleen kerran. Päällimmäisenä mieleen jäivät esimerkiksi Skyfighter-blogin tekstit kuolaimettomuuteen siirtymisestä. Ylipäätään jos kertoo blogissaan jostain tietystä aiheesta, esim. tästä kuolaimettomuudesta, on siitä kiva lukea perusteellisesti, tarkasti ja kuvien tai videoiden kera. Ei pelkästään "me muuten ei käytetä enää kuolaimia".

Esittelyt 

Esittelysivuja en jaksanut lukea kovinkaan monesta blogista. Tämä vaatii jo enempi kiinnostusta sekä hevosta että ihmistä kohtaan, ja varmasti blogin pidemmän seurauksen myötä tulisi myös esittelyihin tutustuttua ajatuksen kanssa. Korkeintaan kävin katsomassa hevosen ja kirjoittajan ikää, tai hevosen rotua ja sukutaulua. Joten nämä tiedot on ainakin hyvä löytyä esittelytekstistä.

Tarkoituksenani oli vain esitellä linkitetyistä blogeista viisi itselleni eniten kolahtanutta, mutta tulipa kirjoitettua myös pienet perustelut aiheesta.. Nämä ovat tietysti vain minun mielipiteitäni ja ajatuksiani bloggaamisesta, ja joku muu saattaa lueskella blogeja aivan eri asenteella. Ehkä se tässä touhussa juuri onkin niin hauskaa, loppupeleissä kaikki tekevät blogista juuri itsensä näköisen ja niin sen pitää ollakin :)


Tämä blogi iski heti - kaunis ja harmoninen ulkoasu, laadukkaat kuvat ja ihania poneja kuvissa. Eli melkeinpä nämä itselleni mieluisimmat asiat täyttyivät välittömästi. Bannerikuvasta sen verran, että se on nyt hieman "tasapaksu". Kaksi leikattua kuvaa voisivat olla terävemmät, ja taustakuva tarkoituksella epäselvä. Ensimmäisenä postauksissa vastaan tulivat jutut ohjasajosta. Nämä ovat valjakkoajon lisäksi lähellä sydäntä, kun Rouskulla on pian samoja oppeja edessään. Ohjasajokuvissa poni näyttää todella rennon kuuliaiselta, joten niitä katsoessa ja tekstejä lukiessa tulin itsekin hyvälle mielelle. Muutoinkin ponit näyttävät toimivan todella hyvin nuoren ratsastajansa kanssa. En voikaan uskoa, että blogin kirjoittaja on vasta 13-vuotias. Tytöllä tuntuu olevan järki päässä ja jalat maan pinnalla, tekstejä on kiva seurata. Muutoinkin ne ovat asiallisesti kirjoitettuja kappalejakoineen. Kaikin puolin mukava blogi, tästä kuullaan vielä!



Tässä blogissa parasta antia ovat ehdottomasti kirjoittajan hyvät tekstit sekä juttuihin sopivat valokuvat. Kirjoittajalla ja hevosella on mielenkiintoinen yhteinen historia, josta muistan blogissa joskus aiemminkin vierailleeni. "Raudaton" elämäntapa kiinnostaa itseäni suuresti, joten luen mielelläni juttuja ja kokemuksia kengättömyyteen ja kuolaimettomuuteen siirtymisestä, etenkin, kun ne on kerrottu perustellen ja tarkoin kokemusten kera. Myös näistä kirjoituksista välittyy selvä välittäminen ja rakkaus hevoseen ja sen hyvinvointiin, joten tulen väkisin hyvälle mielelle blogia lueskellessani. Ulkoasu ei ehkä ole itselleni mieluisin, mutta se on kuitenkin toimiva ja siisti, mikä merkitsee paljon. Bannerin keskimmäinen kuva on jotenkin juuri tätä blogia kuvaava tunnelmaltaan, tykkään.



Irlannincob ja kantava tamma, tarvitseeko sen enempää sanoakaan. Aiemmin on tainnut jo tullakin ilmi mieltymykseni irlannincobeihin, joten kiinnostuneena jään monesti lueskelemaan, jos jonkun tupsujalan blogi tulee vastaan. Erityisen mielenkiintoisen Lillan blogista tekee kuitenkin se, että tamma on myös kantavana. Lillan laskettu aika on reilu kuukausi ennen Lottaa, joten tavallaan saan "elää etukäteen" läpi niitä aikoja tämän blogin kautta, mitä meillä on vasta edessä. Muutoinkin huomaan olevani hyvin samoissa ajatuksissa varsotuksen suhteen kirjoittajan kanssa. Tässä blogissa mielenkiintoista on myös ollut seurata tamman kehitystä lähes mitään osaamattomasta ratsusta varsin taitavaksi este- ja kouluponiksi. Lisää väritystä tuovat riimulla ratsastelut ilman satulaa, mitä myös me harrastetaan. Kuvia on paljon ja ne ovat hyvälaatuisia, tästä blogit saavat aina minulta suurta plussaa.



Vaikka en tyypillisesti pidäkään sinisestä, tässä blogissa on onnistuttu toteuttamaan todella kauniin rauhallinen sininen ulkoasu. Blogi on yksinkertainen ja siisti, mikä korostaa entisestään postauksissa esiintyviä upeita kuvia ja saa huomion kiinnittymään niihin. Olen lueskellut blogia aiemminkin, ja yksi syy, miksi aina tänne palaan, on upea 22-vuotias suomenhevosherra Into. Monesti parikymppisiä hevosia aletaan pitää jo vanhoina, mutta minä en ole laisinkaan sitä mieltä. On siis ihana lukea jonkun muunkin blogista vielä hyvinvoivasta ja ennen kaikkea hyväkuntoisesta, virkeästä vanhemmasta hevosesta. Intolla ja kirjoittajalla on hieno yhteinen historia takanaan, ja voin vaan kuvitella, miten tärkeä tämä hevonen omistajalleen onkaan. Toivottavasti teillä on vielä monta hienoa yhteistä vuotta edessänne!



Tämä blogi pääsi mukaan kahden aivan syötävän suloisen päätähtensä vuoksi! Kuinka kukaan voisi vastustaa tuollaista parivaljakkoa? Varsin kesäinen ulkoasu ei oikein nappaa tähän vuodenaikaan, mutta löytyihän senkin valintaan selitys blogin teksteistä, joten parempi olla hiljaa vaan. Totta kai ponit mieluummin valitsevat herkullisen laidunruohon sivuilleen kuin lumisadetta! Niin tosiaan, tätä blogia kirjoittavat sen päätähdet itse, mikä lienee hyvin harvinaista hevosblogeissa. Olen tainnut mainita myös oman rakkauteni valjakkoajoon, joten plussaa tulee siitäkin, että nämä pikkumustat harrastavat ja toinen kilpailee valjakkoajossa. Ainoa mitä jäinkin tällä sivustolla kaipaamaan, olisi jonkinnäköinen esittely ponien liikutuksesta ja kisaamisesta. Alle metristen ponien kanssa elämä on yleensä hieman erilaista kuin isompien, joten olisi mukava lukea lisää, mitä kaikkea pikkumustien kanssa voikaan puuhailla.. Vaikka ehkä näitä on tullut ripotellusti blogiteksteissä kerrottua? Pidin myös kovasti tarkoista kuvista hyvien kerrontojen kera, esim. valjaiden ja valjastuksen esittelyissä.

Olipa tämä kivaa, ja samalla vaikeaa. Olisin halunnut kirjoittaa kaikkien teidän blogeistanne, niin mukavia juttuja, kuvia ja videoita niistä löytyi ja paljon syntyi ajatuksia. Täytynee toteuttaa joskus myöhemmin uudestaan ajan kanssa vastaava postaus, jos löytyisi taas uusia hienoja blogeja tutustuttaviksi :)

kengittäjä ,

Hellantuutelis sentään

1/15/2013 08:45:00 ip. Siri 5 Comments

Ropsu-Popsu on niin mainio, että huomaan hymyileväni joka kerta leveästi lähtiessäni tallilta. Tänäänkin. Tämän pienen pojan huumori ja käyttäytymistavat ovat niin omaa luokkaansa. Hän on niin helppo, ihana ja huvittava etten voisi parempaa hevosta ekaksi hevoseksi edes pyytää. Olen onnekas, tiedän.

Hän voisi olla ihan muuta, esimerkiksi nyt vaikka riippuvainen tarhakavereistaan ja kieltäytyä lähtemästä lenkille lainkaan -mutta ei, huomatessaan minut heinäkasaltaan hän lähtee talsimaan minua vastaan, odottaa nätisti, että saan riimun päähän ja lähtee talsimaan perässäni kuin paimenkoira.
Laiskanpulskea hän on, sitä en voi kieltää, mutta se sopii minulle vallan mainiosti. Pidän hevosista jotka ovat rauhallisia ja tuntuvat miettivän ennenkuin toimivat. Hän kuitenkin tekee mitä pyydetään ja enemmänkin. Roppe on tutkiskelija, utelias, lapsellinen (mikä tietysti on täysin ymmärrettävää kaksi vuotiaalta), rohkea ja hyväntahtoinen. Sen yrittäminen ei tunnu loppuvan koskaan. Välillä huomaan oikein herkistyväni siitä miten tunnen kuinka hän luottaa minuun ja on melkein valmis hyppäämään vaikka pihakaivoon kanssani. Meillä on se jokin -mä luotan siihen ja se muhun ja se on ehkä parhain tunne mitä ikinä voi hevosen kanssa saavuttaa.
Tiedän ettei eläintä saisi inhimillistää ja yritän aina sisäistää sen ettei hevonen koskaan tee mitään pahuuttaan, kieroillakseen tai tahallaan. Joskus kengittäjämme päivitteli sitä kuinka aikuiset naiset hevosen saatuaan alkavat pitää tätä kuin jonain barbin hevosena, pukevat sitä pinkkeihin takkeihin ja sukkiin (loimiin ja pinteleihin), lässyttävät ja höösäävät minkä kerkiävät, poneista tulee mamman pikku palleroita joita varjellaan kuin tiikeriemot konsanaan. Tunnistin paasauksesta itseni, tosin yhdessä asiassa olin eri mieltä -en ikinä pukisi Roppea vaaleanpunaiseen :)
Minusta siinä ei kuitenkaan ole mitään pahaa, teen samaa koirillenikin ja tiedostan kyllä sen, että en ole heidän äitinsä vaikka mamiksi itseäni heille kutsunkin. Tiedostan myös senkin, että äiti on aina oikeassa! Minua on toteltava ja siitä en lipsu tai ainakin yritän olla lipsumatta :)




Viikonloppuna käytiin Ropen kanssa lenkkeilemässä. Lähdin ekaa kertaa sen kanssa kaksistaan pitemmälle junaradan ali. Ajattelin että jos en nyt sitä tee-en tule tekemään sitä koskaan. Pihaympyröissä pyörimisestä ollaan saatu jo tarpeeksi. Junan kohtaaminen Ropen kanssa on oikeastaan ainoa asia mitä pelkään. Voisin kohdata junan kyllä niin että se näkee sen lähestyvän, mutta en niin, että olemme juuri tunnelissa kun juna pyyhältää ylitsemme. En halua että se säikähtäisi niin että saisi traumoja. Selvisimme kuitenkin ilman yhtään junaa. Toki niitä kauempana nähtiin ja ihmeteltiin. Juostiin ja käveltiin paljon. Normaalisti talutan häntä niin, että pidän kokoajan riimusta kiinni. Toki tästä vanhan ja viisaan hevosmiehen neuvosta välillä lipsun jo ihan koulutus syistäkin. Tällä kertaa kun olin sitonut Rouskun päähän naruriimun niin talutin häntä luonnollisesti pelkästä köydestä. Päätin kokeilla kuinka mukana hevonen on kanssani. Aloin kiihdyttää vauhtia kävellen= Roppe kiihdyttää, aloin hiipiä hiljaa= Roppekin alkaa hiipiä hiljaa, pysähdyn= Roppekin pysähtyy, maiskautan ja lähden juoksuun= Roppekin lähtee juoksemaan, vien kättä lähemmäs itseeni= Roppe tulee ihan viereen, vien kättä kauemmas= Roppe siirtyy kauemmas. Hän toimii kuin ihmisen mieli ja kaikki tämä köyden ollessa kokoajan löysänä. Varsa on täysin rauhallinen ja keskittyy. Se tekee juuri niinkuin pyydetään. Juuri tällaisina hetkinä olen ylpeä siitä, että minä olen hänen ihmisensä!
Miten paljon tuota taaperoa voisi enää rakastakaan ja juuri kun luulen ettei mitenkään hän kumoaa sen olemalla niin viisas pieni sielu <3

Tämä katse kertoo juuri sen kaiken ihanan "mami mä luotan suhun" (ja eikun sinisiä takkeja ja sukkia ostaan) :)

erikoispostaus ,

25v juhlavuosi

1/15/2013 05:28:00 ip. marjo 2 Comments

Suomen Vuonohevosyhdistys ry. täyttää tänä vuonna 25 vuotta, ja sitä pitää tietysti juhlistaa! Edellinen 20v juhlavuosi oli niin menestys ja täynnä kivaa ohjelmaa, että innolla odotan jo näitä "pienemmäkin" merkkipaalun juhlallisuuksia.

Mukavat tapahtumat koostuvat tietenkin ennen kaikkea mukavista paikalla olevista ihmisistä! Tämän vuoksi toivon jälleen runsasta innokasta osanottoa yhdistyksen eri tapahtumiin. Ohjelmaa riittää ympäri vuoden, eikä tietenkään joka paikkaan ole mahdollista osallistua. Mutta kehotankin suuresti kaikkia teitä vähääkään vuonohevosista kiinnostuneita lähtemään mukaan edes johonkin. Yhdistyksen toimintaan pääsee parhaiten mukaan tulemalla itse paikalle. Muistan kuinka suuresti jännitin ensimmäistä omaa osallistumistani yhdistyksen ohjelmaan. Kyseessä oli vielä syyskokous ja menin sinne yksin. Siitä se lähti, ja nyt olen sydänjuuriani myöten mukana touhussa vuonisten ympärillä.

Vaan mitä kaikkea onkaan ohjelmassa? Mihin lähteä mukaan? Kiinnostavatko jalostusasiat, näyttelyt, kisat, ulkomaanmatkat, työhevoset, pelkkä rento yhdessä istuskelu, kokoukset...? Valinnanvaraa riittää!

Maisemia matkan varrelta Norjasta Nordfjordeidia kohti ajellessa..

Juhlavuosi aloitetaan Juhlamatkalla Norjaan vappuviikolla! Matka kestää viikon ja sisältää nuorten hevosten näyttelyn Breimissä sekä oripäivät Nordfjordeidissä. Matka on täysin valmiiksi järjestetty sisältäen majoitukset, laivamatkat sekä bussikuljetukset. Olen kerran ollut mukana Norjassa oripäivillä, ja voin kertoa, että reissu todellakin on upea! Jo pelkät maisemat Norjassa ovat henkeäsalpaavat, puhumattakaan upeista hevosista, joita voisi ihailla loputtomiin.. Menomatkalla laivassa juhlistetaan 25-vuotiasta yhdistystä, joten jos ei Norjan reissu nappaa, voi matkaan osallistua myös pelkästään risteilyn osalta. Tarkemmat ohjelmatiedot sekä hinnat löytyvät täältä: http://www.vuonohevoset.com/JuhlamatkaNorjaan2013.pdf

Paikallinen sirkuskoulu esiintyy perinteisesti Norjan oripäivillä.

Paras kolmivuotias ori muutaman vuoden takaa Norjan oripäivillä.

Heinäkuun lopulla kisaillaan vuonohevosten omissa mestaruuksissa Suomen kamaralla. Kisat järjestetään Forssassa ja lajeina ovat perinteiset este- ja kouluratsastus. Valjakkoajon mestaruudet ratkotaan erikseen luultavasti jonkin valjakkoajokilpailun yhteydessä. Paikka ja ajankohta ovat vielä selvittämättä.

Vuonisten mestaruudet ratkotaan heinäkuussa.

Neljännesvuosisadan kesätreffeillä elokuussa kisataan käyttöajon ja käyttöratsastuksen merkeissä! Rennon kisailun lisäksi illalla lämmitetään sauna, järvessä voi käydä pulahtamassa ja iltaa istuskellaan yhdessä hyvän ruuan äärellä. Kesätreffit on aina ollut yksi omista suosikeistani kesän tapahtumista, ja suosittelen lämpimästi muitakin osallistumaan.

Kesätreffeillä pääsee palluttelemaan vuonisvauvoja aina kyllästymiseen saakka!

Kesäkuun lopussa järjestetään vuonohevosten rotunäyttely. Juhlavuoden kunniaksi näyttely tulee saamaan oheensa muutakin ohjelmaa. Yhdistyksen järjestämästä ensimmäisestä näyttelystä on muuten kulunut tänä kesänä kaksikymmentä vuotta. Jo tuolloin paikalle oli saatu norjalaiset tuomarit.  Vuonohevosten ensimmäisestä kantakirjanäyttelystä Suomessa tulee myös täyteen kymmenen vuotta. Lottahan kantakirjattiin tällöin ensimmäisessä tilaisuudessa vuonna 2003.

Rotunäyttely järjestetään kesäkuussa. Kuvassa vuoden 2010 rotunäyttelyn BIS Udna.

Muuta kevätkauden ohjelmaa ovat muun muassa Hevoset-messut Tampereella sekä Helsinki Horse Fair Helsingissä, joissa molemmissa vuonohevoset ovat osallisina. Ponioripäivillä Ypäjällä nähdään jälleen vuonohevosoreja jalostukseen tarjolla huhtikuussa. Hassen hevosajokurssi järjestetään Hepojoella toukokuussa, ja mikäli suinkin mahdollista, tänne myö suunnataan Rouskun kanssa!

Lisää tietoa yhdistyksen tapahtumista ja toiminnasta löytyy jäsenlehdestä Vuonisuutisista sekä kotisivuilta: http://www.vuonohevoset.com. Kannattaa seurata tiedottelua ja lähteä rohkeasti mukaan ken suinkin kynnelle kykenee.

Uskaltaisikohan tässä samalla tunnustaa, että itsekin vietän juhlavuotta yhdessä yhdistyksen kanssa. Olemme saman ikäisiä ja eilen oli tuli minulla mittariin 25v. Nyt täytyy vaan oppia elämään sen asian kanssa, että 30 on lähempänä kuin 20, kääk! Tämä vuosi on kyllä ehdottomasti minullekin juhlavuosi, sillä jos ja kun kaikki menee hyvin, ensimmäinen oma kasvattini tulee näkemään päivänvalon toukokuussa :)

Ensimmäinen ja viimeinen juhlavuoden kunniaksi otettu pärstäkuva toisesta blogin kirjoittajasta ;)

ajo ,

Hiljaiseloa

1/11/2013 12:34:00 ip. marjo 4 Comments

Pahoittelut pidemmästä tauosta päivityksissä. Tähän on kaksi hyvää syytä. Ensinnäkin minä olen joutunut pahan flunssan kouriin. Ja toiseksi olen ollut tämän viikon iltavuorossa töissä. Aamut hurahtavat ohi hetkessä. Tallille olen silti raahautunut pariin otteeseen (ei ehkä olis kantsinut..) ja käynyt Lotan kanssa kentällä. Tai itse asiassa toisella kertaa oli Esmeraldan omistaja Carita ratsastamassa. Olipa taas hauska katsella Loppista uuden kuskin alla.

Varsan talutusta alkumatkasta.

Palataan ensin kuitenkin viime viikonloppuun. Oltiin Sirin kanssa taas vaihteeksi kahdestaan tallilla ja jopa ajan kanssa. Päätettiin siis napata Roppe ensimmäisen kerran kärryjen perään juoksemaan! Kärryjen edessä lenkkeilyhän on Rouskulle jo tuttua kauraa viime talvelta, mutta kärryjen perässä se ei olekaan vielä koskaan käppäillyt. Uutena juttuna varsalle olivat vielä maraton-vaunut, viime talvena kun ajeltiin pienillä "koppakärryillä".

Siri on kyllä totutellut Rouskua vaunuihin, mutta vain silloin, kun ne ovat paikallaan. Rousku on saanut syödä vaunuissa olevia heiniä samalla, kun vaunuja on kolisteltu ja liikuteltu ja aisoja siirrelty. Vähän varsa aina kavahtaa, mutta nälkä voittaa, ja aina se palaa heiniä syömään, vaikka vaunut kolisevatkin. Eikä tuo tuumannut mitään siitäkään, että ne lähtivät liikkeelle.

Ihana parivaljakko taas kahdestaan maastossa. Ja voi kun Roppe näyttää pieneltä!

Pieni maastoponi.

Rousku oli taas omaan tuttuun tyyliinsä erittäin pahan luokan laiskamato! Se ei ole nyt kertaakaan orilaitumilta paluun jälkeen käynyt varsinaisesti "lenkillä", ainoastaan pienillä lyhyillä taluttelureissuilla. Nyt ajettiin tunnin matka, pääasiassa kävellen koko reissun. Varsaa sai vetää perässä minkä pystyi, ja alkuun sitä ei meinannut saada raville laisinkaan. Onneksi tuo pian oppi, kun tajusi, ettei yksinkertaisesti ole olemassa muuta vaihtoehtoa kuin juosta mukana, ja parin toiston jälkeen ravasi jo reippaammin löysällä narulla kärryjen vierellä. Kaiken kaikkiaan reissusta jäi hyvä maku, sillä Rousku oli todella rento, rauhallinen ja tyytyväinen. Suu kävi ja varsa nuoleskeli huuliaan pitkin matkaa. Jatketaan siis varmasti samaan malliin lenkkeilyä, kunhan aikaa löytyy. Ja kunhan Lotta mahtuu vielä valjaisiinsa.


Koulureeneissä Lotta on ollut erittäin reipas ratsu. Mie tosiaan tuuppailin sen kanssa maanantaina, eikä ollut tietoakaan siitä samasta ponista, jonka näitte edellisen postauksen videolla. Jouduin jo kahteen kertaan miettimään, uskallanko laukatakaan toiseen suuntaan, kun muori vaan kaahotti. Lotta olisi koko ajan halunnut nostaa laukan, ja kun lopulta sain sen rauhoittumaan ja tehtyä haluamani noston, niin mehän painatettiin ympäri kenttää täysin ilman kontrollia. Sain jo pelätä, että mennään kurveissa nurin hivenen jäisellä kentällä. Eipä voi ainakaan sanoa, että varsa hidastaisi menoa..

Bittlesseillä ajamassa.

Ja saman sai huomata Carita eilen käydessään ensimmäisen kerran Lotan selässä. Kentälle kävellessä Lotta on aina laiska löntystäjä, hyvä kun jaksaa jalkojaan siirtää. Mutta heti kun päästään kentälle ja kuski kerää ohjat käteen, niin johan poni piristyy. Lotta oli myös Caritan kanssa todella reipas ratsastaa. Ja nyt sai Carita huomata käytännössä ne puolierot, jotka totesi syksyllä tamman hieroessaan. Carita kävi hieromassa Lotan joskus ennen mestaruuksia, ja totesi silloin, kuinka pahasti toispuoleinen tamma on. Toinen lapa oli aivan juntturassa, samoin vastakkainen takareisi. Tätä olen aina sanonut ja selästä sen kyllä tuntee, ja samaa sanoi Carita.

Toiseen suuntaan Lotta tekee esimerkiksi pohkeenväistöt, avoväistöt ja pelkän takapuolen siirron todella hyvin. Ei mitään ongelmia. Vaan toiseen suuntaan ei sitten millään! Nuo kaksi kävivät oikeaa tahtojen taistoa pariin otteeseen, kun toiselle puolelle onnistuu tuosta vaan, mutta toiselle ei. Ilmeisesti Lotta ei vaan pysty. Se kyllä yrittää, yrittää, tarjoaa ja tekee lähes mitä tahansa, mutta kai se on paikoitellen niin kipeä, ettei pysty toimimaan kuten pyydetään. Uskoisi sen kuitenkin tajuavan, mistä pyynnöistä on kyse, kun toiseen suuntaan onnistuu saman tien.. Loppuun Carita vielä jumppaili ja taivutteli Lottaa ahkerasti, tämä jos mikä tekee tammalle hyvää.

Lotan koulutreenit ennen varsomista taisivatkin sitten olla hyvin pitkälti tässä. Saa nähdä, jos kerran pari vielä kentälle eksytään ennen kesää. Mie lähden taas omaan kotiini kauas poneista, joten Lotan liikutus tulee vähenemään lähes nollaan. Lotta liikkuu edelleen todella mielellään, joten olisi sen hyvä päästä muutaman kerran viikossa reippailemaan, vaikka toki rasitus on vähentynyt ja tulee vähenemään ennestään, kun tiineys tästä etenee.. Melko pitkällä jo ollaan, iiks.

Kenttä oli todella hyvässä kunnossa ja laukatkin sujuivat nätisti.

Avoväistöä ja pää taas Lotalle uskolliseen tapaan kohti taivaita.

kouluratsastus ,

Pääkallokelit

1/06/2013 10:11:00 ap. marjo 3 Comments

Vesisateet ja talvi eivät sovi laisinkaan yhteen. Eivät ainakaan silloin, jos hevosella ei ole tilsakumeja. Lotan liikutus parina viime viikkona on ollut varsin mielenkiintoista puuhaa. Kaiken mielikuvitukseni olen saanut käyttää, jotta pysyttäisiin pystyssä. Vaan onpa ollut tammallakin vaihtelevaa ohjelmaa. Pahimmilla keleillä kävin jopa vain taluttamassa rouvaa pilkkopimeässä metsässä, kun en uskaltanut lipsumisvaaran vuoksi selkään kiivetä..

Nyt voisi kerrankin jopa sanoa, että onneksi talli sijaitsee isompien teiden ja asutuksen läheisyydessä. Täällä on niin hyvin tiet aurattu ja niistä ajetaan paljon, että osa ehti jo sulaa asvaltille ja osa oli peilijäässä. Eihän tuossa muu auttanut kuin maastoilla kaikkein jäisimpiä reittejä pitkin. Jokseenkin jo itseänikin huvitti, kun pysyttiin suorastaan loistavasti pystyssä peilikirkkailla teillä, mutta metsään lumihankeen ei olisi ollut mitään asiaa. Kaikkein pahimpia ovat kuitenkin ne hetket, kun jäisen tien pinnalle sataa kerros uutta suojalunta, joka kerää tilsat kavioihin. Tällöin ei ole mitään asiaa tielle liukastelemaan.

Naureskelin itselleni kyllä silloinkin, kun metsässä rämpimisen jälkeen kaivoin Lotalta tilsoja kavioista takaisin auratulle tielle palatessamme eräällä maastoreissulla. En pitänyt hevosesta kiinni, vaan kiersin sen takakautta ympäri jokaisen kavion putsaten. Lotta vaan seistä nökötti tyytyväisenä paikallaan, vaikka olisi koska tahansa voinut lähteä kohti kotia. Yleensä kun tällä rouvalla on kiire kotiin, eikä se malttaisi seistä paikallaan kotio mennessä edes selästä käsin. Saati yksin vapaana seistessään. Kertoo vaan taas siitä, kuinka hienosti Lotta nykyään toimii.

En tiedä kuvittelenko, mutta hevonen tuntuu oikeasti rennommalta ja kivemmalta ratsastaa bitlesseillä kuin kuolaimella. Olen nyt kolunnut "vaativammatkin" maastolenkit läpi ilman kuolainta, eikä pienintäkään ongelmaa ole syntynyt kertaakaan. Tosin eipä ole ollut sellaista tilannetta, että täytyisi ottaa kovempaa kiinni, joten edelleenkään en tiedä yhtään, millainen teho loppupeleissä on, jos hevonen oikeasti haluaa ottaa ja lähteä.. Eipä näitä tilanteita Lotan kanssa onneksi tulekaan.

Viimeisenä oljenkortena keksin käydä tsekkaamassa molemmat läheiset kenttämme. Toista ei oltu aurattu laisinkaan, joten siellä tarvottiin hyvin tehokas uppohankitreeni. Harmi vaan, että tilsoja kertyi sielläkin, joten hetken aikaa vaan varovaisesti pyörittiin kenttää ympäri ja se siitä. Toinen kenttä onkin pidetty hyvässä kuosissa, ja eilen oli vielä vähän pakkasella, joten kentällä pystyi oikeastaan varsin hyvin ratsastamaan. Olihan se kova ja muhkurainen, ehkä hieman liukaskin. Vaan hyvin pysyi vuonopallero pystyssä.

Nappasin eilen kameran kentälle mukaan. Ärsyttävää katsoa videota, jossa kamera on paikallaan ja heppa joko pyörii kuvassa tai ei. Yritin editoida sellaiset pätkät, joissa edes jotain näkyy ilman suurennuslasia. Lotalla ei ole oikeastaan koulua ratsastettu sitten syyskuun mestaruuskisojen. Kentällä on käyty ihan hävettävän vähän, ja peltokin on ollut ensin vetinen ja sitten luminen, joten eipä ole peltokouluakaan väännetty. Siihen nähden Lotta toimi todella kivasti ja tuntui älyttömän rennolta ja kevyeltä ratsastaa. Eikä minulle tullut edes hiki. Siitä tietää taas sen, että olen vaan laiskotellut kyydissä ja antanut hevosen löntystää.. ja sehän näkyy! Voisiko joku tulla ensi kerralla karjumaan kentän laidalle "ja nyt liikettä siihen poniin!"?? En näemmä itse sitä muista. Onneksi oli siis kamera, ehkä seuraavalla koulutuuppauksella tämäkin asia muistuu mieleen..

Tässä vuoden ensimmäinen video 21-vuotiaasta seitsemännellä kuulla raskaana olevasta mammasta ♥

ajo ,

"Vuohenmaan vuonohevoset"

1/05/2013 03:20:00 ip. marjo 9 Comments

Oma talo maalla.. Ja talli pihassa.. Mies joka auttaa hevosten hoidossa.. Kaksi ihanaa vuonohevosta! Pari issikkaa vuokraamassa karsinapaikkoja.. Koiria.. Kissoja.. Oma rauha ja oma elämä hevosten keskellä. Juuri tämän minä haluaisin. Ja tämän kaiken on jo saanut rakas ystävämme Viivi, jonka luona kävin kylässä joulun jälkeen nyt ensimmäistä kertaa heidän nykyisessä omassa talossaan Vuohenmaalla.

Blogissa on tainnut aiemminkin vilahdella kuvia Linestä ja Svejkistä, nyt niitä on luvassa kasapäin lisää. Lähes tuhat kuvaa tuli poneista napsittua, pitihän tilaisuus taas käyttää hyväksi, kun ehkä kerran vuodessa nähdään. Kelit eivät valitettavasti suosineet, kun vesisateet olivat juuri alkaneet ja maisema oli hyvin synkkä ja harmaa. Mitään maailmaa mullistavan upeita vuoniskuvia ei siis tällä kertaa saatu aikaiseksi. Pääasia lienee kuitenkin upeat mallit, joiden kuvaamisessa ei voi epäonnistua. Laskettakoon tähän myös Viivi mukaan! ;)

Ensin paljon ja vähän enemmän poseerauskuvia Viivistä ja poneista. Sinisessä riimussa esiintyy (tilasto)ruuna Svejk ja punaisessa tamma Lökke Line. Tässä ehkä jotain vinkkiä, jos joku miettii omia posekuvia heppojensa kera..?

Järkyttävä kevennys-könötys kuskilla, mutta johan tammalla takajalka nousee!

Toisena päivänä kärryteltiin Linellä. On se vaan kumma, miten paljon hevoset nauttivat ajamisesta. Voin rehellisesti sanoa, että jokainen hevonen, jonka minä tunnen, jolla ajetaan ja ratsastetaan, pitää enemmän ajamisesta. Ja sen myös näkee. Hevoset toimivat paljon rennompina ja liikkuvat innokkaammin. Etenkin maastoillessa. Kentällä kärryttelyn jälkeen käytiin vielä pieni maastolenkki Linellä, ja kyllä sieltäkin tuli niin upeaa pitkää ravia, kun toinen pääsi lumista tietä pitkin juoksemaan. Tässä myös pari rakennekuvaa tammasta. Ollaan otettu rakennekuvat varmaan joka kerta tässä muutaman vuoden ajan, kun ollaan nähty. Aina tämä tamma vaan on yhtä kaunis. Ja parempaan suuntaan menossa.

Lenni-lokinpoikanen on bongannut hiiren!

Lunan rakkaus on rajatonta..