koirat ,

Kolmen kakaran possujuna

5/28/2013 07:03:00 ip. marjo 0 Comments

Lotta alkaa taas vähitellen olla oma itsensä. Luonne on selvästi tasoittunut varsomisen jälkeen. Onko se nyt ihmekään tietty alkuun, että tamma muuttuu varsan saatuaan. Ei. Mutta vähitellen sama vanha luottomamma on puskemassa ulos kaapista, eikä poni enää jaksa turhia hötkyillä ja stressata varsan takia.

Sain tänään aivan ihania uutisia: laidunongelma ratkesi vihdoinkin! Ja vielä parhaalla mahdollisella tavalla. Ponit pääsevät unelmapaikkaan laiduntamaan. Eivät tosin samalle laitumelle keskenään, vaan sen sijaan Nemo saa varsakamuja ja Rousku saa pikkujätkiä seurakseen. Eipä pääse ruunanrupsukkakaan suotta lihomaan laitumella, kun hurjat pikkuorit pitävät sen liikenteessä, hih. Ensi viikon aikana olisi tarkoitus siirto tehdä.

Johan olenkin tässä ehtinyt stressata Lotan syömisiä.. Nyt varsomisen jälkeen olen joka päivä käynyt syöttelemässä sitä vihreällä puolesta tunnista pariin tuntiin. Sekä lisäksi kerännyt kottarillisen vihreää karsinaan lähes päivittäin. Vaan eipä tuo mihinkään riitä. Tämä homma onneksi helpottui huomattavasti siitä, mitä se oli alkuun varsomisen jälkeen. Nykyisin Lotan voi taas huoletta päästää vapaana pihaan tai pellolle syömään. Tämä on aivan äärettömän kätevää, kun itse puuhailee tallihommissa, saa poni samalla rouskutella tyytyväisenä. Ja varsa kirmailla ympärillä (tosin sekin on sen luokan tylsimys, että ennemmin vaan syö, kuin juoksee yhtikäs mihinkään..)

Tänään kävin jopa pelkkä riimu päässä Lotalla ratsastelemassa. Ajatuksena oli mennä pelkkää käyntiä, joten ei ollut huolen häivääkään siitä, etteikö poni pysyisi näpeissä. Myös pieni ravipätkä sujui hyvin kuulolla, joten poni on kyllä rauhoittunut selvästi. Koiratkin pääsivät mukaan tälle reissulle. Pellolla on vaan niin pitkä heinä, että alkoi pikkushelteille olla ongelmallista siellä kulkea..

Kameraa en ottanut mukaan, mutta muutaman kännyräpsyn saatte tuliaisina tältä päivältä :)

PS. Varsakisan tulokset lasken ensi viikon aikana! Minulta loppuvat pian työt, joten sen jälkeen on taas aikaa tehdä jotain muutakin kuin rampata töissä ja tallilla...

Nemo nuuskuttelee, onko jalat puhtaat?! Ratsastin taas sortsit jalassa, mikäs sen ihanampaa ilman satulaa :)

Possujunan toinen versio: poni - koirat - poni

Ja toinen vaihtoehto: ponit - koirat

Ai tekin ootte mukana! Mitä sieltä löytyy?? Kaikki mun kolme kakaraani ekaa kertaa samassa kuvassa, aaws.

Kokeilin jätkälle riimua törkeästi hänen ollessaan jo väsähänyt ja valmis unten maille.

Nemon mielipide riimusta...

...joten otettiin sitten torkut yhdessä.

Kuten aiemmin kirjoittelin, olen aina kerännyt Lotalle vihreää syötäväksi. Käsin se on jokseenkin hidasta ja hankalaa. Toin sitten lopulta sirpin tallille. Kätevä kapistus ja nopeuttaa hommaa! Mietin vaan koko ajan heinää niittäessäni, kumpaan osun ensin, käsiini vai jalkoihini.. Ja näin se sitten ratkesi ;)

kouluratsastus ,

Lisää ratsastuskuvia

5/27/2013 12:26:00 ip. marjo 7 Comments

Lotalla riittää virtaa ja intoa laukkaspurtteihin pellolla!

Täytyy käyttää tilaisuus hyödyksi ja hypätä hevosen selkään, kun sain jälleen kuvaajan mukaan tallille. Saatte siis uuden pläjäyksen Lotan ratsastuskuvia. Lotta on kyllä tällä hetkellä hauska ratsastaa, kun välillä se keskittyy todella hyvin ja täysillä itse asiaan, mutta välillä huomio on jossain aivan muualla, ja varsan perään on kiirus!

En olisi uskonut, kuinka hyvin Lotta liikkuu heti varsomisen jälkeen. Se on kyllä nyt ollut mukavan energinen ratsastaa, ja hakee hyvin itse tuntumalle. Suunnasta meillä vaan tosiaan on välillä pieniä erimielisyyksiä, kun Nemo katoaa takajalat viuhtoen horisonttiin, ja Lotalla iskee paniikki perään. Saa nähdä kauanko tuossa pellolla pystyy vielä ratsastamaan, kun heinä kasvaa koko ajan. Varsaa ei ihan hetkeen pysty matkasta jättämään, joten saas nähdä mitä kehitellään, vai tuleeko lisää tauokoa liikutuksiin. Tai laidunloma tähän väliin, sekin olisi haaveissa..

Virtaa muorissa piisaa edelleen, ja laukkaspurtit tuntuvat olevan sille enemmän kuin mieleen. Kuvista näkee hyvin, kuinka varsa lähtee spurtteihin aina jostain kaukaa perämatkalta, tulee pian rinnalle, ja saman tien kiitää ohi. Siitäkös Lotalla vasta vauhti kasvaakin, kun vauva painattaa täyttä laukkaa edelle. Ei ihan pysy Lotta 21v kaksiviikkoisen kakaransa mukana :D

Sieltä jostain takaa se tulee...

...ja siinä se menee.

Ravatessa varsu pysyy kiltisti mamman perässä.

Mie tuleen lähes aina selästä alas niskan kautta ;)

Ja vauvaponilla on hirrrrmuinen nälkä hommien jälkeen. Vaikka se saakin myös kesken ratsastuksen ruokataukoja..

kouluratsastus ,

Nemo

5/26/2013 11:58:00 ap. marjo 8 Comments

Olen soutanut ja huovannut, vääntänyt ja kääntänyt ja käynyt hulluuskohtauksen partaalla yrittäessäni pohtia varsalle nimeä. Nyt saa loppua tämä sekoilu eri vaihtoehtojen välillä, ja päätös olkoon lopullinen. Tässä hän on.

Nemo.

Virallista nimeä en vielä paljasta, se pysyköön salaisuutena, kunnes Hippokselta on saatu vahvistus valinnalle.

Varsalla on nyt ikää kaksi viikkoa. Nopeasti aika vaan menee. Nemo on ollut tähän saakka aivan uskomattoman kiltti ja helppo varsa. Ei uskoisi, kun on vielä ori ja ilman varsaseuraa. Kuten joskus aiemmin kirjoittelin, sai varsa elämänsä ensimmäisinä päivinä tulla itse tutustumaan ja haistelemaan, enkä sen kummemmin lähestynyt varsaa. Noh, tästähän seurasi pian se, että varsasta alkoi tulla liiankin tuttavallinen. Jo alusta saakka olen pitänyt sääntönä, että suulla ei ihmisiin kosketa. Pian piti jo tiukentaa sääntöä, kun varsa alkoi hinkata omaa päätään minua vasten. Eipä ole moinen rapsuttelukaan sallittua. Samoin hänen mielestään oli tosi kiva tunkea ihan lähelle syliin, kun itse olin kyykyssä maassa. Nou nou.

Nemosta huomaa jo nyt hyvin, että mikään herkkis se ei ole. Kova jätkä. Pari kertaa ajoin varsan kunnolla pois naruvyyhtiä heilauttamalla. Varsan ilme oli lähinnä hyvin verisesti loukkaantunut, kun se ei päässytkään syliin nyhjäämään. Samoin pari suht lähelle tullutta juoksuspurttia olen käännyttänyt hyvin tehokkaasti ennen törmäystä, jotta hän varmasti muistaa, ettei ihmisten päälle myöskään juosta. Ja siinä se sitten olikin. Sen enempää ei pikkumiehelle ole tarvinnut "kurinpalautusta" pitää.

Tällä hetkellä varsa on aivan uskomattoman ihanan tuntuinen luonteeltaan. Se ei pelkää mitään eikä ketään. Tallissa vapaana ollessaan se touhottaa lähes koko ajan omatoimisesti jotain. Kyytiä saavat niin tyhjät vesikanisterit kuin ikkunalaudalla ollut irtonainen talikonpää. Tavaraa siis lentelee kolinalla maahan, mutta varsa hädin tuskin korvaansa siirtää, ja jatkaa saman tien leikkejään. Edes ympärillä räksyttävä ja hyppivä pikkukoirani ei saanut varsassa pienintäkään reaktiota aikaiseksi. Kun kerran äitikään ei välitä, niin mitäpä tässä stressaamaan, taisi Nemo ajatella.

Sen luokse saa aina kävellä suorilta, sitä saa kosketella vapaasti ja hoidella. En juurikaan ole edelleenkään Nemoa käsitellyt, mitä nyt välillä kuraläiskiä harjannut tai ohimennessä vähän silitellyt. Paitsi varsan peppua on kyllä pesty ihan urakalla! Herralle kun iski varsaripuli. Muutaman päivän se kesti, mutta nyt näyttäisi menneen ohi? Tai ei ainakaan edellisen pesun jälkeen ollut ilmestynyt uutta ruskeankirjavaa takamusta. Onneksi.

Tässä on samalla tullut hyvin opetettua varsalle myötäämistä ja paikallaan seisomisen autuutta. Pääasiassa Nemo on antanut todella hienosti pestä pyllynsä. Se seisoo lähes koko ajan paikallaan kuin tatti, ja ilmeisesti nauttii siitä, kun hinkutan sen takamusta märällä sienellä. Välillä kuitenkin tylsyys iskee, ja herra lähtee liikenteeseen. Siinä vaiheessa mie jatkan hinkutusta ja kävellään majakka-perävaunua ympäriinsä. Heti kun varsa pysähtyy, sieni irtoaa, ja hän saa myötäyksen tästä. Tähän mennessä kaikki myötäykset on osuneet nappiin, ja tuntuneet toimivan.

Riimulle myötäämistä ollaan myös harjoiteltu. Muutaman hyvin lyhyen session (eli vain muutaman toiston) olen Nemon kanssa tehnyt. Tässäkin on tulosta syntynyt jo hurjasti. Varsa kääntää koko päänsä riimua kohti, ja välillä lähtee perässä kävelemään, kun itse lähden pois. Kiinnostusta on, ja homman juju  on selvästi alkanut selvitä. Pari kertaa olen pukenut riimun päähän, tai toisella kerralla vain pidin turparemmiä turvan yli. Tästäkin myötäsin, kun varsa käänsi päänsä kohti, ja nappasin remmin turvan yli pois. Ollaan siis ainakin tähän saakka saatu todella hyvin onnistuneita toistoja aikaiseksi. Toivottavasti jatkuu samaan malliin :) Ja tämän riimukoulutuksen tarkoituksena on aikaansaada hevonen, joka itse työntää päänsä riimuun sen nähdessään, ja myös riimua poistettaessa myötää päällään, kunnes riimu on siltä riisuttu.

Lotan kuulumisia sen verran, että olen nyt liikuttanut muoria ratsain lähes joka päivä. Toki vapaita on välissä, ja yksi ratsastuskerta on kestänyt maksimissaan puoli tuntia. Lotalla vaan olisi aivan älyttömästi virtaa! Nakkasin muorille jo satulankin selkään, kun alkoi tuntua siltä, että poni lähtee käsistä ilman satulaa. Tai vaikkei ihan lähdekään, ei koko hommassa ole mitään ideaa, kun Lotta vaan kiihdyttelee hirmuista raviaan yrittäen nostaa laukkaa, jolloin mie nauraa räkätän ja pompin holtittomasti kyydissä, eikä heppa ole enää millään muotoa hanskassa. Laukkaa en tosiaan edes uskaltanut ottaa ilman satulaa, sillä siinä vaiheessa viimeistään meikäläistä olisi viety kuin märkää rättiä pitkin peltoa. Ja vielä muutama kuukausi sitten laukkasin tällä ponilla pelkällä kaulanarulla..

Pari päivää sitten vihdoin luovutin, ja annoin ponin juosta. Ihan niin lujaa kuin itse haluaa! Keston kyllä määräsin minä, eikä otettu kuin pari pientä spurttia. Mutta kyllä akka lähti. Selässä ei tarvinnut tehdä mitään muuta, kuin ensin kerätä ohjat käteen (jolloin ponilla alkaa askel tikittää ja menohalut kasvaa), ja sen jälkeen antaa löysää. Lotalla oli niin kivaa, kun se sai juosta! Juosta täysillä pitkin peltoa. Vaikea kuvitella, että tuo poni haluaisi koskaan vapaaehtoisesti liikuttaa kinttujaan yhtään lujempaa kuin on ihan pakollista, mutta näemmä muutaman kuukauden (lähes) seisomisella on vaikutuksensa...

Nämä kuvat on nyt otettu vähän juosten-kustu meiningillä. Ei ollut tarkoitus käydä ratsailla, joten miulla on farkut jalassa ja tukka auki, sekä varsallakin peppu pesemättä. Oli vaan niin kaunis ilta-aurinko, että pakkohan se oli hyödyntää, ja käydä vähän fiilistelemällä pellolla. Joten nauttikaa nyt tekin kuvien muodossa :)

ajo-opetus ,

Herra Rohan ajoponin työssään

5/23/2013 04:41:00 ip. Siri 0 Comments

Kuten aiemmin hehkuttelin, on Roppelainen edennyt hurjasti ajoponin urallaan. On tuo kyllä hieno varsa, ei voi muuta sanoa! Äiteensä tullut ihan selvästi.. Aiemmin Siri julkaisikin videon, jossa siedätettiin ponia aisoihin kyljissä, käveltiin aisat perässä siten, että mie kannoin niitä, ja talutettiin ponia aisojen yli "valjastukseen".

Aiemmin ollaan myös vedelty aisoja (tai muita juttuja) maata pitkin suhteellisen kaukana ponista. Tämä on aina saanut Rohanilla hieman pasmat sekaisin, mutta ei pahasti kuitenkaan. Maassa laahaavaa ääntä on hieman pitänyt ihmetellä. Etenkin jos se tulee takana. Rousku on aina ollut varsin arka takajaloistaan, ja kaikkia epäilyttäviä juttuja vastaankin "puolustautuu" nostelemalla takajalkojaan. Hassu poni.

Noh, tässä päivänä eräänä lähdettiin Rouskun kanssa jälleen kävelylle siten, että mie kannoin aisoja perässä. Ensin Siri talutti ponin aisojen väliin aisan yli (hienosti meni!) ja harjoiteltiin hetki aisojen kiinnitystä. Ehkä jopa hieman "normaalia" valjastusta ronskimmin ottein, jotta poni näihinkin tottuu. Ja hyvin meni. Ei muuta kun mars liikkeelle.

Siinä kävellessä tuli ajatus, että mitä jos lasketaan aisoja maahan. Ensin alkuun varovasti annoin aisanpäiden hieman koskettaa maan pintaa, kuitenkin siten, että kannattelin niitä koko ajan. Roppe tietty tätä ihmetti ja hätkähteli. Mutta seurasimme koko ajan tarkkaavaisina ponin reaktioita, ja varoimme ylittämästä "paniikkikynnystä". Laskin aisoja aina sen mukaan enemmän tai vähemmän maata vasten, miten poni reagoi. Siitä näki hyvin, että koko ajan se siedättyi enemmän ja enemmän. Eikä ehditty pitkää matkaa kulkea, kun poni veti jo aisoja täysin maata pitkin!

Loppumatkasta tehtiin vielä muutamat pysädykset ja liikkeellelähdöt siten, etten nostanut aisoja välissä. Rousku lähti aivan uskomattoman hienosti kävelemään, vaikka saman tien alkoi aisojen rapina hiekkatiellä. Korvat vaan kääntyivät taakse, mutta minkäännäköistä kiihdytystä tai säpsähdystä ei syntynyt kertaakaan. Lähellä tallia Siri totesi jo, että tää poni on täysin rento. Ei minkäänlaista mielenkiintoa takana laahaavia pelottimia kohtaan.. Käytiin pieni rinksa myös pellolla, sekä tallin pihassa, joten vetoäänillekin tuli jo vaihtelua. Eikä varsa siitäkään mitään tuumannut. Nyt sitten vaan kehittelemään uusia juttuja perään vedettäväksi ennen kärryjä.

kuvia ,

Vauvakuvapäivitys

5/21/2013 09:27:00 ip. marjo 16 Comments

Tässä tulee liuta tänä iltana ihanassa auringonpaisteessa napattuja räpsyjä, olkaapa hyvät :) Ikää pikkuvauvelilla on jo hurjat yhdeksän vuorokautta, eli kaksi päivää päälle viikon! Vauhti kiihtyy ja touhotus vaan lisääntyy.

Isoveli Roppe puolestaan on edennyt hurjasti ajoponin urallaan, ja lyhyessä ajassa pari uutta juttua on tullut herralle eteen. Mielettömän upeasti isoveikka on näistä selviytynyt, paremman ajan kanssa enempi ajokoulutuksesta turinoita kuvien sekä videon kera (jos tekniikka niin meille suo).

Nyt vaan näytöt täyteen maailman söpöintä vauvaponia ♥

Kattokassinen lentoon lähdössä!

Äitin viekussa on hyvä syöpötellä

Söpöpalleroiseni

Kiitolaukkaa

Kohti auringonlaskua...

...apua, ei vielä, äkkiä takas äitin luo!

Linssilude

Partaveikko

On se aika ihqu honkkelikonkkeli

Pohtivainen katse..

Tilannenopeus ei ihan täysin hanskassa ;)

Ihanat ponit ilta-auringossa

kuvia ,

Vielä viikko sitten...

5/18/2013 04:25:00 ip. marjo 6 Comments

Meillä on tallin lähellä aivan ihana valkovuokkolehto. Sunnittelin jo kauan sitten, että valkovuokkojen kukkiessa parhaimmillaan, käydään ottamassa siellä kuvia joko Lotasta vatsansa kera, tai sitten varsasta, jos tuo on ehtinyt jo syntyä. Yleensä äitienpäivän nurkilla valkovuokot ovat hehkeimmillään, joten päätettiin suorittaa kuvaukset äitienpäiväviikonloppuna, kun vihdoinkin oli aikaa ja myös kelit suosivat!

Eikä olisi enää paremmalle päivälle voineet kuvaukset osua! Halusin tietty venyttää mahdollisimman pitkälle "virallisia" mahakuvia, jotta vatsa olisi viimeisillään kuvissa. Viime viikon lauantaina siis käytiin kuvat ottamassa. Ja tämä oli tasan viimeinen mahdollinen päivä. Sunnuntaina Lotan nisät alkoivat jo osoittaa sen verran selviä merkkejä varsomisesta, etten olisi sitä enää raaskinut kuvattavaksi roudatakaan..

Vähän toivoin, että varsastakin olisi saanut kuvia valkovuokkomeren keskellä. Mutta toiveeksi jäi. Muu kasvillisuus on vallannut alaa jo niin paljon, että eivätpä valkoiset vuokot enää kuin vähän pilkistele muiden kasvien seasta.

Mutta näin tasan viikko sitten:

Näitä kytättiin ja tarkkaan tasan viikko sitten! Pienet hunajatipat oli nisissä.

Mun ihana pallomahani. Pinkki nauha ei nyt ihan osunut nappiin ;)

Poni ja valkovuokkomeri

Lotta poseerasi vapaana yltiökiltisti koko kuvausten ajan.

Voiskos näitä syödä?? Ei kelvannut ei.. Kuten ei tässä vaiheessa enää oikein mikään muukaan ruoka.

Ihan vielä ei päässyt lahjaa avaamaan.. Vaikka kovasti teki jo mieli kurkistaa ;)

Kiitos Lotta maailman parhaasta lahjasta ♥ Lupaan pitää vauvasta hyvää huolta, kun joskus huoltajuutta vaihdetaan :)