hevoskuvaus ,

Hevosten välisiä suhdekiekuroita..

6/09/2013 03:11:00 ip. marjo 11 Comments

Viime kesäiset bestikset jälleen yhdessä: Rocker, Rosse ja Rousku

Rousku tulee innoissaan tervehtimään ja pikkupojat seuraavat perässä.

Kaksivuotiaat jätkät mittelevät voimiaan. Vielä ei ole tammoja, joista taistella, mutta ehkä ensi kesänä, ties vaikka molemmilla olisi omat tammahaareminsa.. :)

Äkkiä voisi ajatella, että neljän nuoren orin keskelle olisi jotenkin pelottavaa tai turvatonta mennä..? Vaan mitä vielä! Vuonikset ovat aina niin uskomattoman kilttejä ja seurallisia hevosia, että ikinä noiden kanssa ei tarvitse tuntea oloaan epävarmaksi tai uhatuksi, ihan sama minkälainen lauma hevosia on ympärillä. Pojat tosiaan taas juoksivat ja riekkuivat jonkun verran laitumella. Mutta vaikka nuori ori tulee täyttä laukkaa kohti, ja itse seisot siinä muiden orien vieressä, on tilanne täysin hanskassa. Rocker varsinkin oli niin hellyyttä vailla ja rakasti ihmisseuraa, että se laukkasikin aina suoraan miun luokseni siliteltäväksi, eikä suinkaan kavereita kiusaamaan. Ihana mies :)

Lotta ja Nemo pihatossa kesähelteitä pakoilemassa.

Seuraavaksi Lotan ja Nemon kuulumisiin. Lotta liittyi nyt tosiaan vielä hyvin suureen tamma-varsalaumaan, joka koostuu kolmesta muusta varsallisesta tammasta, sekä pitkästä litaniasta vuoden ikäisiä tammavarsoja. Nuoret tammat häipyvätkin tuosta näyttelyn jälkeen, sekä yksi tamma varsansa kanssa, joten loppukesän ovat vain Lotta sekä kaksi muuta tammaa ja varsaa laitumella.

Lotta oli tullut kuin kotiinsa. Tuo hevonen on aivan uskomaton, jälleen kerran. Se tuli heti täydellisesti juttuun muun lauman kanssa. Se tsekkasi paikat ja tilukset läpi ja kulki kuin ikänsä olisi tuolla asunut heti ensimmäisestä illasta lähtien. Ja mie kun olen kuvitellut, että tuo akka on jotenkin läheisriippuvainen..? No onhan se, mutta ehkä varsan läsnäolo helpottaa suuresti tilannetta. Tosin yhtä lailla viime kesänä orin luona Lotta sopeutui saman tien laumaan, ja näytti myös siellä kuin kotiinsa olisi tullut.

Valtaisan laitumen lisäksi poneilla on käytössään suuri ja mäkinen metsäalue tarhassaan

Ainoa mikä vähän epäilytti alkuunsa, oli miten Lotta tulee toimeen erään varsallisen tamman kanssa. Itse asiassa vielä Nemon puolisiskon äidin. Vaan ei noillakaan ollut pienintäkään kismaa tai yhteenottoa. Kunnes tajuttiin... Nehän olivat viime kesänä yhtä aikaa samassa laumassa orin luona kuukauden verran. Totta kai nekin muistavat toisensa!

Totesin saman tien ponien luokse mennessäni, että Lotta on kyllä pitänyt oman roolinsa. Tammoilla on tuolla suuri pihatto käytössään. Pihattoon on kulku kahdesta päädystä, ja se oli lähes täynnä hevosia, kun sinne menin. Kaikki tietysti olivat hellettä pakoilemassa. Lotta seisoi vain pää pihaton ovien sisäpuolella, Nemo oli kyllä sisällä. Menin Nemoa rapsuttelemaan, ja Lotta tietty halusi tulla kanssa tervehtimään. Muori astui sisälle, heilautti päätään korvat luimussa kohti pihaton toista päätyä, ja -viuh-, koko pihatto oli tyhjä hevosista. Pomo mikä pomo...

Tolppajalat vaan kasvaa tällä miehellä.

Kävin liikuttamassa Lotan lyhykäisesti vierailullani. Uskaltaisiko sen tässä kohden sanoa, että haaveilen valtavasti voivani osallistua Lotalla Vuonohevosyhdistyksen käyttöajo- sekä käyttöratsastuskisoihin elokuussa. Kun kerrankin olisi hevonen jo valmiiksi paikalla! Hieman tosin epäilyttää, tuleeko se olemaan käytännössä mitenkään mahdollista.. Suurin dilemma lienee siinä, että pitäisi opettaa Nemo jäämään laitumelle ilman äitiä, ja pitäisi myös saada Lotta lähtemään töihin ilman varsaa. Voipi olla, että kisat tulevat liian pian vastaan. Lisäksi toki käyttöajoa olisi pakko treenata (no ehkä ratsastustakin..), ja pitää hevonen edes jotenkuten kunnossa ja työskentelymoodissa läpi kesän.

Mutta murehditaan sitä sitten elokuussa lisää. Nyt kävin vain kevyesti kentällä pyörähtämässä. Juuri kun päästiin kentälle, alkoi taivaalta kuulua uhkaavaa jyrinää, ja synkkä pilvi lähestyi uhkaavasti. Totesin jo selkään kiivetessäni, että kohta ollaan sitten litimärkiä. Mutta ei. Ohitse meni sade, ja ei "pienet" jyrinät mitään haittaa!

Kiipesin selkään tyhjän tynnyrin päältä. Nemolla oli pienet epäilykset hiekalla pyörivää ja rahisevaa tynnyriä kohtaan. Pitihän sen sitten yksin spurttaillessaan käydä kuopsuttamassa tynnyriä, ja kun se lähtikin liikkeelle, heitti varsa mojavat pukit moiselle kapistukselle!

Mietin jo etukäteen, että olisin mennyt pelkästään riimu päässä, mutta päädyin sitten kuitenkin hakemaan suitset. Hyvä niin! Jos Lotalla on omalla pellolla aina välillä keskittyminen hakusessa, nyt se oli vielä vähän enemmän karkuteillä. Pätkittäin tamma kulki tosi hyvin, siis aina silloin, kun varsa juoksi sen välittömässä läheisyydessä. Alkuun Nemo spurttaili ympäri kenttää häntä tötteröllä, mutta pian varsa tajusi, että ei toi äiti täältä mihinkään lähe, ja lopetti liikkumisen lähes tyystin. Siitäkös vasta Lotalle ongelma syntyi, kun varsa jäi toiseen päähän kenttää, ja hänen piti muka liikkua toiseen päähän. Muori ei siis ihan hiffannut, että eipä se varsakaan täältä kentältä mihinkään katoa..

Lotan suurin ongelma oli kyllä ehdottomasti aidan takana tammalaumansa kera patsasteleva jalostusori Eetu. Välillä Lotta oikein lähti punkemaan oria kohti korvat luimussa, ja ehdin jopa selässäkin ajatella, että kohta se tekee syöksyhypyn hampaat irvessä oria päin. Ei onneksi kuitenkaan. Ihan mielenkiintoinen oli siis tämä ensimmäinen ratsastuskerta, ehkä seuraavalla reissulla jo vähän paremmin?! Hyvin Lotta kyllä jaksoi, ja liikkui tosi mielellään. Eli kunhan stressi varsan perään vähenee, niin varmasti alkaa jo tulla hyvääkin suoritusta tältä muorilta. Enpä mie kyllä itsekään kamalasti jaksanut selässä vaatia ja pyytää, lähinnä vaan lönköteltiin kenttää ympäri. Että kai tässä voisi vähän peiliinkin vilkaista ;)

Lotta mulkoilee upeaa 1-palkinnon kantakirjaoria pahimmalla mahdollisella ilmeellään..

Mutta kun varsu tulee kiltisti orin ohi, voi Lottakin taas rentoutua.

Voi miten hyvältä Lotta taas näyttääkään..

Nemon eka yritys kyytiin!

Kato äiti, näin täällä kuuluu juosta!

Ja välillä mennään taas täysii!

Nii-in, kantsis ehkä vähän rajoittaa sitä spurttailua, kun kintutkin lähtee alta..

Koira vahtii varsan touhuja..

Nemo ihmettelee, että mitäs siinä kyyläät mun ruokataukooni.

Ennen kuin olin lähdössä kotiin, päätin vielä käydä Lottaa ja Nemoa rapsuttelemassa. Olin hetki sitten päästänyt Lotan takaisin tarhaan, ja muori suunnisti saman tien hyvin päättäväisenä jonnekin. En kuitenkaan jäänyt katsomaan perään. Hetken kuluttua, kun palasin takaisin, tulikin oikein tenkka poo vastaan. Missä ponit?!