koirat ,

Kyllä maailmaan melua mahtuu.... ja koiria

2/11/2015 11:21:00 ip. Siri 0 Comments

Eräs kaunis viikonloppu tallilla kävi sellainenkin kuhina ja meteli ja melske ettei ihan hetkeen ole moista trafiikkia ollutkaan. Oli jos jonkinmoista akkaa ja likkaa liikenteessä ja nelijalkaisiakin toinen mokoma.
Heikkohermoisempi hevonen olisi saattanut potkaista pari lassieta littanaksi matkalla tarhasta talliin tai vähintään tanssahdella hermostuneesti narun päässä pikkulasten kiljumisesta, mutta ei meitin voipullat. Ne suorastaan näytti odottaneen, että pääsevät rapsuteltaviksi.

Terve moro ketä te niinku otte ja mitä te niinku täällä teette? (Kuvassa Riikan ja Katrin koiria)

Ihan sama, ette saa mua kii!!!

Me tultiin kimpassa paimentaan teidän keltaista laumaa!

Hevoset on niin ihania, että jokaisen on vain saatava kantaa kortensa kekoon niiden kanssa touhutessa.

 Harjaajia ja aputyttöjä oli kerrankin riittämiin. Kun Neppari lähti Marjon, Tanjan ja Riikan kanssa ajoharkkoihin tallin etupihalle, Rohan lähti kentälle perheratsuksi Katrille, Sofialle ja Niklakselle.

Pikku Niken vuoro oli ensimmäisenä.

Niklas harjoitteli pysähdyksiä pärryyttämällä ja liikkeelle lähtöjä pusuttamalla ;)

Sofian puolestaan mennä pompotteli ravia naama naurussa.

Ilmeellä :D

Äiti Katrikin pääsi ratsastamaan Rouskulla.

Pony got to do what pony got to do ;)

Rohan toimi pitkästä aikaa Rohanmaisesti eli laiskan lötkeästi. Ei puhettakaan ruutitynnyrimäisestä käyttäytymisestä liioin kyttäilyistä. Se tietää kun kyydissä on pikku ihmisiä ja osaa olla vieraskorea "täti-ratsastajillekin" kun sille päälle sattuu.

Katrin kiitos Rouskulle <3 (huomaa tavaramerkiksi muodostunut kieli)

Lopuksi meillä oli pienimuotoinen shelttien sukukokous tallin pihassa. Oma koirani Britney tapasi sulhonsa Katrin koiran Nemon :) ja tyttärensä Tellun neljän vuoden tauon jälkeen joten pitihän sitä perhealbumiin heti kuva ottaa.

Tellu on kuvassa keskellä.

Viimeisiä yhteisiä hetkiä äidin kainalossa ennen Tellun muuttamista Katrin äidille tammikuussa 2011.