ajo-opetus
,
Kyseisessä foorumissa on varsinkin tähän aikaan vuodesta paljon varsojen ja nuorten hevosten käsittelyyn liittyviä keskusteluja. Kai ihmisille nousee joku ahaa-elämys vuodenvaihteessa; heppa vanheni taas vuodella, mitä sen pitäisi osata?!
Tapoja edetä nuorten hevosten kanssa tuntuu olevan vähintään yhtä monta kuin hevosia. Mie kuulun ehdottomasti siihen koulukuntaan, jonka mielestä varsoja tulee ja kannattaa käsitellä heti syntymästä lähtien. "Meillä" (puhun aina kaverin hevosista ominani ;)) on majaillut tallissa yhdeksän varsaa, niistä kuusi omia kasvatteja ja kolme maitovarsana talliin muuttanutta. Näitä on käsitelty oikeastaan laidasta laitaan. Ensimmäisten kahden orin kanssa (Blakke ja Bimi, synt. 2003) tehtiin paljon heti varsasta saakka. Blakke toimi ajohevosena yksin maastossa 2v syksyllä ja ratsuna kolmivuotiaana. Näistä seuraavien varsojen kanssa ei niin paljon tehtykään, ja nyt viimeisten nuorikoiden (paitsi Rouskun) kanssa kaikkein vähiten. Ja erot kyllä huomaa!
Mie en kykene ymmärtämään tätä näkemystä, jonka mukaan on paras antaa varsan elää täyttä hevosen elämää lauman keskellä kolmivuotiaaksi saakka. Sieltä se sitten haetaan hommiin, isketään kärryjen eteen ja lähdetään maastoon ajamaan. Todella monella tuntuu olevan se käsitys, että näin on hevosen kannalta paras.
Haluaisin kovasti lukea oikeaa tutkittua tietoa käsittelyn vaikutuksesta varsan kehitykseen. Valitettavasti aiheesta taitaa olla melko vähän tutkimuksia.. Aihe jo sinällään on hyvin vaikea tutkia, harvemmin syntyy identtisiä kaksosvarsoja, joita olisi luotettavin vertailla. Luonnontietelijänä olen tottunut lukemaan tieteellisiä tutkimuksia, ja kun itsekin yritän sellaista tässä väsätä, jostain kumman syystä näihin luotan eniten. Voisinkin luvata, että muistaessani koetan haeskella aiheeseen liittyviä artikkeleita! Mutta näiden puutteessa olen selaillut tätä vihreää foorumia ja käytännön kokemuksia.
Miten kukaan voi ajatella, että kun hevonen on saanut vuosia kasvaa vapaana hevoslauman keskellä, se yhtäkkiä olisi valmis kuuntelemaan ihmistä - sille täysin vierasta "petoa", toimimaan tämän käskyjen mukaan ja ennen kaikkea luottamaan ihmiseen? Hevonen on ja tulee aina olemaan saaliseläin ja ihminen saalistaja. Vai onko hevosten genomiin kenties ujutettu joku geeni, joka käskee sen toimia ihmisen nöyrimpänä palvelijana ja toteuttaa tämän tahtoa? Ei minun tietääkseni ;) Enemmän stressaavaa tällaisen äkkinäisen elämänmuutoksen uskoisi hevoselle olevan kuin säännöllisen käsittelyn varsasta saakka.
Toinen hyvin outo ajatus on se, että hevosen onnistuisi pilaamaan käsittelemällä sitä varsana? Oletettavasti kuitenkin nämä hevosen käsittelijät ovat samat ihmiset hevosen ollessa aikuinen tai varsa ja käsittelytavat samanlaiset. Jos siis hevosen kanssa tehdään jotain sen "pilaavaa", mikä merkitys sillä on, tapahtuuko tämä alle vuoden iässä vai kolmivuotiaana? Hevonen kuitenkin muistaa kaiken ja aina. Todennäköisemmin ne virheet ja ongelmat tulevat vastaan aikuisen hevosen kuin pienen varsan kanssa.
Mistä päästäänkin seuraavaan kysymykseen. Kumman kanssa lähtisit mieluummin opettelemaan esimerkiksi autojen ohittamista, alle 100-kiloisen äitiinsä sokeasti luottavan ja turvaavan varsan, vaiko kolmivuotiaan, 500-kiloisen "omilla aivoillaan ajattelevan" ja täysin vaistojensa varassa toimivan saaliseläimen kanssa? Niinpä. Tässähän tulee jo turvallisuusasiatkin vastaan.
Mie olen ehdottomasti sitä mieltä, että kun varsalla on olemassa luotettava ja turvallinen emä, joka luottaa ihmiseen täysillä, on rento ja kuuliainen sekä rauhallinen ihmisen seurassa, käyttäkää se hyväksi! Varsa oppii hurjasti emältään. Ja kun ihminen on koko ajan kuvioissa mukana, varsa oppii myös ihmisen käsittelyyn, pitää sitä hyvänä asiana ja alkaa luottaa meihin.
Kuinka helppoa onkaan lähteä nuoren hevosen kanssa esimerkiksi ensimmäiselle kärryajelulle maastoon, kun varsa on sitä ennen jo pari vuotta kulkenut lenkeillä mukana emänsä kanssa. Maastot ovat sille tutut. Kärryt ovat sille tutut. Ihmisten äänet ovat sille tuttuja. Takaa tulevat avut ja käskyt ovat sille tuttuja. Se on nähnyt vastaantulevia autoja, juoksentelevia koiria, lepattavia pressuja ja ties mitä. Koko hommassa ei ole sille mitään muuta outoa kuin kärryjen vetäminen. Varsa saa toimia rentona ja luottavaisena. Se on oppinut jo pienestä pitäen, että lenkille lähteminen on kivaa ja turvallista.
Yhtä lailla kaikki muut varsalle tarpeelliset asiat voi opetella alkuun emän rinnalla. Käytävällä seisominen, taluttaminen, ja mitä tahansa. Kun varsa oppii luottamaan ihmiseen, voi emää vähitellen jättää pois, pitäen tietysti harjoitukset tarpeeksi helppoina. Vieroituksen jälkeen (etenkin orien kanssa) emä ei enää olekaan apuna, mutta koska kaikki tilanteet ovat varsalle tuttuja ja turvallisia, harjoituksia on tästä helppo jatkaa.
Juuri tämän takia jaksan aina uudelleen ja uudelleen kiittää Lottaa sen aivan mahtavan ihanasta luonteesta! Tuon parempaa roolimallia ei yhdellekään varsalle voisi olla olemassa. Kaiken sen, mitä Rouskukin tähän mennessä osaa, se on oppinut Lotan ansiosta. Enkä voi kuin sanoa, ettei enää helpompaa ja fiksumpaa varsaa voisi olla kuin tämä pikkuori :)
PS. Itse pidän varsan käsittelyssä sopivana määränä kerran pari viikossa noin 20min kerrallaan, riippuen tietysti myös siitä, mitä varsan kanssa tehdään. Pääasia on kuitenkin se, että varsa on aina rento ja luottavainen, siltä ei vaadita liikaa, eikä sen tarvitse hermostua tai pelätä missään toimenpiteissä. Mutta kukin taaplatkoon tavallaan!
Juupas eipäs - varsan käsittelystä
Jostain kumman syystä olen taas ajautunut enempi ja vähempi lueskelemaan kaikkien tuntemaa (sekä rakastamaa ja vihaamaa) vihreää hevosfoorumia. Kantapään kautta oppineena en siellä enää juurikaan suutani avaa, mutta pelkkä lukeminen on monesti vallan viihdyttävää.Kyseisessä foorumissa on varsinkin tähän aikaan vuodesta paljon varsojen ja nuorten hevosten käsittelyyn liittyviä keskusteluja. Kai ihmisille nousee joku ahaa-elämys vuodenvaihteessa; heppa vanheni taas vuodella, mitä sen pitäisi osata?!
Tapoja edetä nuorten hevosten kanssa tuntuu olevan vähintään yhtä monta kuin hevosia. Mie kuulun ehdottomasti siihen koulukuntaan, jonka mielestä varsoja tulee ja kannattaa käsitellä heti syntymästä lähtien. "Meillä" (puhun aina kaverin hevosista ominani ;)) on majaillut tallissa yhdeksän varsaa, niistä kuusi omia kasvatteja ja kolme maitovarsana talliin muuttanutta. Näitä on käsitelty oikeastaan laidasta laitaan. Ensimmäisten kahden orin kanssa (Blakke ja Bimi, synt. 2003) tehtiin paljon heti varsasta saakka. Blakke toimi ajohevosena yksin maastossa 2v syksyllä ja ratsuna kolmivuotiaana. Näistä seuraavien varsojen kanssa ei niin paljon tehtykään, ja nyt viimeisten nuorikoiden (paitsi Rouskun) kanssa kaikkein vähiten. Ja erot kyllä huomaa!
Mie en kykene ymmärtämään tätä näkemystä, jonka mukaan on paras antaa varsan elää täyttä hevosen elämää lauman keskellä kolmivuotiaaksi saakka. Sieltä se sitten haetaan hommiin, isketään kärryjen eteen ja lähdetään maastoon ajamaan. Todella monella tuntuu olevan se käsitys, että näin on hevosen kannalta paras.
 |
| Miun "suuri rakkauteni", Lotan ensimmäinen varsa Blakke 3-vuotiaana orina maastossa kävelyllä. Voisin kirjoittaa vaikka romaanin tämän hevosen kasvusta, niin paljon tehtiin ja koettiin yhdessä heti syntymästä saakka. Blakesta kasvoi ja kehittyi vallan tasapainoinen ja hyväluonteinen harrasteponi, vaikkei aina siltä tuntunut. Nyt 9-vuotiaana ruunana se on yhtä helppo ja rauhallinen kuin emänsä... |
Miten kukaan voi ajatella, että kun hevonen on saanut vuosia kasvaa vapaana hevoslauman keskellä, se yhtäkkiä olisi valmis kuuntelemaan ihmistä - sille täysin vierasta "petoa", toimimaan tämän käskyjen mukaan ja ennen kaikkea luottamaan ihmiseen? Hevonen on ja tulee aina olemaan saaliseläin ja ihminen saalistaja. Vai onko hevosten genomiin kenties ujutettu joku geeni, joka käskee sen toimia ihmisen nöyrimpänä palvelijana ja toteuttaa tämän tahtoa? Ei minun tietääkseni ;) Enemmän stressaavaa tällaisen äkkinäisen elämänmuutoksen uskoisi hevoselle olevan kuin säännöllisen käsittelyn varsasta saakka.
Toinen hyvin outo ajatus on se, että hevosen onnistuisi pilaamaan käsittelemällä sitä varsana? Oletettavasti kuitenkin nämä hevosen käsittelijät ovat samat ihmiset hevosen ollessa aikuinen tai varsa ja käsittelytavat samanlaiset. Jos siis hevosen kanssa tehdään jotain sen "pilaavaa", mikä merkitys sillä on, tapahtuuko tämä alle vuoden iässä vai kolmivuotiaana? Hevonen kuitenkin muistaa kaiken ja aina. Todennäköisemmin ne virheet ja ongelmat tulevat vastaan aikuisen hevosen kuin pienen varsan kanssa.
Mistä päästäänkin seuraavaan kysymykseen. Kumman kanssa lähtisit mieluummin opettelemaan esimerkiksi autojen ohittamista, alle 100-kiloisen äitiinsä sokeasti luottavan ja turvaavan varsan, vaiko kolmivuotiaan, 500-kiloisen "omilla aivoillaan ajattelevan" ja täysin vaistojensa varassa toimivan saaliseläimen kanssa? Niinpä. Tässähän tulee jo turvallisuusasiatkin vastaan.
Mie olen ehdottomasti sitä mieltä, että kun varsalla on olemassa luotettava ja turvallinen emä, joka luottaa ihmiseen täysillä, on rento ja kuuliainen sekä rauhallinen ihmisen seurassa, käyttäkää se hyväksi! Varsa oppii hurjasti emältään. Ja kun ihminen on koko ajan kuvioissa mukana, varsa oppii myös ihmisen käsittelyyn, pitää sitä hyvänä asiana ja alkaa luottaa meihin.
 |
| Meitin kultamussukka. Ja Blaken pikkuveli. Vähän on vielä tuossa otsatukassa kasvattamista, että saa veikan kiinni ;) |
Yhtä lailla kaikki muut varsalle tarpeelliset asiat voi opetella alkuun emän rinnalla. Käytävällä seisominen, taluttaminen, ja mitä tahansa. Kun varsa oppii luottamaan ihmiseen, voi emää vähitellen jättää pois, pitäen tietysti harjoitukset tarpeeksi helppoina. Vieroituksen jälkeen (etenkin orien kanssa) emä ei enää olekaan apuna, mutta koska kaikki tilanteet ovat varsalle tuttuja ja turvallisia, harjoituksia on tästä helppo jatkaa.
Juuri tämän takia jaksan aina uudelleen ja uudelleen kiittää Lottaa sen aivan mahtavan ihanasta luonteesta! Tuon parempaa roolimallia ei yhdellekään varsalle voisi olla olemassa. Kaiken sen, mitä Rouskukin tähän mennessä osaa, se on oppinut Lotan ansiosta. Enkä voi kuin sanoa, ettei enää helpompaa ja fiksumpaa varsaa voisi olla kuin tämä pikkuori :)
PS. Itse pidän varsan käsittelyssä sopivana määränä kerran pari viikossa noin 20min kerrallaan, riippuen tietysti myös siitä, mitä varsan kanssa tehdään. Pääasia on kuitenkin se, että varsa on aina rento ja luottavainen, siltä ei vaadita liikaa, eikä sen tarvitse hermostua tai pelätä missään toimenpiteissä. Mutta kukin taaplatkoon tavallaan!
Olen aika samaa mieltä kanssasi;)
VastaaPoistaVarsoja pitäisi mielstäni käsitellä jo ensimmäisinä viikkoina, mutta se on mielestäni liikaa jos satula tungetaan selkään jo 4kk!
Ei se hevonen siitä rikki tietenkään mene, mutta uskon, että sen varsan kanssa ei ollut harjoiteltu loppuun asti vielä edes peru asioita mm.kavioiden nostaminen,taluttaminen,riimun päähän laitto yms.
Tunnen myös monia n.2v "varsoja" joita ei aijota kilpailuttaa raveissa ja sillä ajetaan 5 kertaa viikossa tunnin verta ja aina on hiessä kun tulee lenkiltä.
Luullaan, että se hevonen oppii olemaan talutuksessa hienosti ilman rynnimisiä ja sen takia ei tehdä koska hyppii niskoille ja jyrää.
No eihän se ikinä opi jos koskaan ei edes yritetä.
Ja sitten on niitä joiden annetaan kasvaa rauhassa ja ruokinnat on noin 3litraa kauraa päivässä+se 5dl kivennäistä, vaikka en nyt mikään hevoskuiskaaja tai erityinen tietäjä ole niin se on liikaa kyseiselle ponivarsalle!
Toisaalta jos olisi varsa ja mahdollista tehdä ihan mitä vaan niin ensimmäisinä päivänä antaisin olla ja sen jälkeen rupeisin tutustumaan ja tekemään "leikkimisen" ohella jotain pieniä harjoituksia ja sen jälkeen antaisin hetken miettiä, tuo on vain minun mielipide, mutta näin yhdellä tallilla oli hevonen opetettu valjaisiin ja nyt on tallin luotto hevonen kärryttelyssä.
Tietysti se riippuu ihan hevosesta, mutta aika usein olen törmännyt tohon tapaan:)
Tuolle kärryttely hepsulle oli siis laitettu ensiksi valjaat päälle ja sitten viikon päästä ohjasajettu ja sitten viikon päästä kärryt perään ja vielä viikon päästä ajamaan<-tulipa taas hyvin selitettyä :D
Ihana postaus ja samoilla linjoilla ollaan! :) mun hoitohevonen on tällä hetkellä 2v ja nuori ravihevosen alku. Sen emä on ollut, ja on vieläkin melko vaikea tapaus, kuuma ja säikky. Se ja sen lukuiset edelliset varsat ei antanut koskaan koskea korviin. Kuulostaa pieneltä, mutta varsan isoveli 3v on noin 170cm korkea. Tätä 2v varsaa on taas käsitelty pienestä pitäen ja sille on itsestään selvyys että korviin kosketaan ja kaikki muukin rutiini hoito. Jos joku olisi tuon silloin 1,5v vuotiaana hakenut pihatosta ja suoraan silat selkään niin voin kertoa että se olisi erittäin vaikeaa.
VastaaPoistaihanaa lukea tälläistä tekstiä! olen täysin samaa mieltä :) kiirehtiä ei toki pidä varsa kanssa missään tilanteessa kuten viivi kommentoikin, mutta uskon että säkin ajattelet näin ;)
VastaaPoistaja sama homma tosta vihreästä sivustosta, jokin siinä vaan vetää puoleensa ja aina saa päivän naurut kun niitä juttuja lukee! ja voi niitä raukkoja jotka erehtyy kysymään fiksusti jotain oikeasti kiinnostavaa niin sieltä tulee niskaan vaan sontaa. mutta eipä siltä foorumilta voi muuta odottaakkaan.
Erinomainen kirjoitus!
VastaaPoistaEi mene minunkaan järkeeni tuo, että käsittelemättä parempi. Mitenhän se hevonen olisi yhtään sen kummempi kuin muukaan lemmikkinä pidetty eläin kuten esim. koira, joista yleensä nimenomaan painotetaan että alusta asti käsittelyä ja kasvatusta/opetusta iän tuomien rajoitusten mukaan eli leikkimielellä ja kevyesti.
Minulla on ollut koira, joka ei ollut leimautunut ihmiseen kun oli kasvanut tallissa kasvattajalla. Pelkäsi kotiväkeäkin aina kun vaihtoi vaatteet ja vieraita ihmisiä kuollakseen koko lyhyen elämänsä ajan. Tuo meidän issikka on mallia villinä ja vapaana ensimmäiset vuotensa ilman ihmiskontakteja kasvanut. Nykyään se on ihan mukava lemmikkipolle, muttei ole ollut sitä aina. Ja vieläkin tiukassa paikassa villihevonen putkahtaa helposti pintaan. Myytiin seurahevoseksi ratsuksi soveltumattomana. Raukka kuitenkin vain pelkäsi kuollakseen sitä petoa siellä selässä ja ymmärrettävästi yritti päästä kaikin tavoin siitä eroon. Hulluksi ja vaaralliseksi sanoivat, eivätkä missään nimessä ratsuksi halunneet myydä. Painottivat tätä asiaa moneen kertaan. Nykyään hyväksyy ainakin minut selkäänsä ilman "hulluuskohtauksia" ja mutinoita :)
Kiitos kommenteista, ja kiva kuulla, että muut ovat samoilla linjoilla! :)
VastaaPoistaVarsa tosiaan oppii koko ajan ja jokaisesta tilanteesta. Ei sen kanssa tarvitse erikseen alkaa hirmuisesti "treenata", vaan päivittäiset pienet käsittelytkin jo auttavat vahvistamaan suhdetta ja edistävät varsan luottamusta ihmiseen. Parempi tämäkin, kuin että eläisi kolme vuotta suunnilleen pelkässä hevoslaumassa..
Viivi, kuulostaapa hurjalta, että noin nuorella ajetaan tuommoisia lenkkejä! Mutta kyllähän nuo kisaavatkin sitten nuorella iällä..