ajo ,

Kuulumisia Vuonisyhdistyksen kokouksesta

3/26/2012 02:53:00 ip. marjo 1 Comments

Ihmisellä on oma tila, johon hevonen ei saa luvatta astella.

Eilen vierähti koko päivä Kiljavalla ihanien ihmisten ja upeiden hevosten seurassa! Yhdistyksen hallituksen- ja kevätkokouksen lisäksi ohjelmassa oli Mutasen Kristan vetämiä vuonisvalmennuksia (johon olisin ihan hirmuisesti halunnut Lotan kanssa mukaan, mutta käytännössä niin vaikea toteuttaa..) sekä Uotilan Tarun maastakäsittely ja luonnollisen hevostaidon perusteet 4-vuotiaan vuonohevostamman demonstroimana.

Maastakäsinkoulutus perustui luonnolliseen hevostenkäsittelyyn, eli ihminen kommunikoi hevosten kanssa niiden omalla kielellä omalla vartalollaan ja eleillään. Taru painotti erityisesti sitä, että nämä menetelmät toimivat aivan kaikille, ja jokainen ihminen ja hevonen pystyy niitä käyttämään ja ymmärtämään.

Jenni ja Huginn valmennuksessa.

Luonnollisen hevostaidon tavoitteena on "auttaa ihmistä ansaitsemaan hevosen kiinnostus, kontakti, kunnioitus, luottamus ja johtajuus, koulutuksella saada hevonen keskittymään, yhteistyöhaluiseksi, rennoksi ja turvallisemmaksi harrastuskumppaniksi, sekä oppia kommunikoimaan ystävällisesti ja turvallisesti hevosen kanssa vähäistä painetta käyttäen".

Voidakseen kommunikoida hevosen kanssa tulee ensin ymmärtää, mikä hevonen on. Se ei ole ihminen, eikä sitä tule inhimillistää. Hevonen on ennen kaikkea saaliseläin ja laumaeläin. Hevosella on ja tulee aina olemaan voimakas pakoreaktio. Koulutuksella voimme kuitenkin madaltaa hevosen pakokynnystä ja saada se luottamaan ihmiseen. Kuten hevoslaumassa on tarkka hierarkia, myös ihminen voi toimia hevoselle "johtajana", eli vastuutammana, joka kertoo, miten tulee toimia. Hevoslaumassa kaikki on mustavalkoista, ja niin pitäisi olla myös hevosten käsittelyssä.

Hevonen väistää takaosaa ihmisen liikkuessa.

Saimme tästä hyvän käytännön esimerkin, kun maneesin katolta putoili lunta. Nuori tamma osoitti aina hyvin pieniä merkkejä pakoreaktiosta, kun lunta tuli alas, mutta joka kerta se kääntyi saman tien katsomaan Tarua. Ja kun "vastuutamma" ei reagoinut lumien putoamiseen, ei Kerttukaan katsonut tarpeelliseksi säpsyä. Ja itse asiassa tämän saman saimme todistaa myös omalla tallilla heti luennon perään. Käytiin Lotan ja Rouskun kanssa kärryttelemässä. Junia tuli jopa neljä kappaletta, ja niistä kolme oli vielä kaksikerroksisia InterCityjä. Rousku oli Sirillä narun päässä ja Lotta kärryjen edessä. Tarkoituksella käännettiin varsan nenä niin, että se näkee Lotan, kun juna tulee. Siri totesikin, että aivan pienen hetken, kun juna tuli kohdalle, varsasta näki kuinka se mietti, pitäisikö nyt ottaa jalat alle. Mutta kun Lotta seisoi hievahtamatta paikoillaan, totesi Rouskukin, että eihän tässä mitään, ja tyynen rauhallisena tuijotti nenän edestä viuhahtavaa "kerrostaloa". Kiitos Lotta! :)

Hevonen seuraa taluttajaa löysällä narulla hevosenmitan päässä. Naru ei saa kiristyä eikä löystyä, vaan hevonen kulkee taluttajan tahdissa.

Tärkeää luonnollisessa hevostaidossa on ihmisen oma energiataso. Meidän tulee olla hyvin rauhallisia, mutta todella nopeita toimimaan. Ihmisen tulee olla herkkä, hengittää syvään ja seistä hartiat alhaalla. Näillä viestitetään hevoselle, että tilanne on turvallinen. Käsittelyssä tulee kuitenkin olla napakka ja johdonmukainen. Naruriimu ja köysi ovat tärkeitä apuvälineitä koulutuksessa, sillä riimulla saadaan hevoselle haluttu paine ja ohjeistus aikaan nopeasti ja helposti. Kun hevonen toimii oikein, paine lakkaa ja se saa palkinnon omasta toiminnastaan.


Kertun kanssa Taru kävi läpi perustyökaluja maastakäsin opettamisessa, eli peruutuksen, ihmisen reviirin kunnioittamisen, luoksetulon, talutuksen, ihmisen seuraamisen ja kehonkieleen reagoimisen, lähetystekniikan ja hevosen jalkojen siirtämisen (kontrollointi). Lisäksi käytiin läpi pään harjoituksia, eli rentoutusta, siirtoa ylös, alas ja sivuille, sekä ohjaspaineen opetusta ja merkitystä varsalle.

Kerttu on siedätetty pressuihin.

Hevosen pakoreaktiota voi pienetää työstämällä edellä mainittuja asioita vaikeammissa ympäristöissä. Hevosta kannattaa totuttaa mitä ihmeellisimpiin asioihin niihin se vähitellen siedättämällä. Kuten Tuire Kaimio luennollaan totesi, tulee siedätys tapahtua aina oikealla rajalla. Liikaa ei saa vaatia, mutta täysin turhaa on myös viikko toisensa jälkeen huudattaa poraa kahden kilometrin päässä hevosesta ja uskoa, että näin se tottuu.. Hevosta siis lukemalla ja vähitellen harjoituksia vaikeuttamalla päästään pitkälle. Siedätystä voi tehdä myös hevosen selästä ja Taru itse totesikin ennen selkäännousua liimanneensa satulaan kaiken maailman pressuja ja muita härveleitä, jotta hevonen tottui erilaisiin ääniin ja ilmiöihin selässään.

Paljon saatiin irti tästä luennosta, ja ehkä joskus toivottavasti jatkossakin törmäillään Tarun oppeihin, ehkä jopa kotioloissa.. Nähtäväksi jää ;)

Hevosen lähettäminen koppiin väärältä puolelta. Kuten kaikki asiat hevosen kanssa, myös lastaaminen on syytä opetella molemmin puolin.