koirat ,

Pikkukoira talleilee

4/25/2012 01:39:00 ip. marjo 2 Comments

Olin pitkään kahden vaiheilla alkuviikosta, lähdenkö tallille a) yksin, b) koiran kanssa vai c) jätän tallin väliin ja painun metsään molempien koirien kanssa. Ihana lämmin auringonpaiste suorastaan pakotti ulos! Lopulta päädyin kuitenkin suuntaamaan tallille ja nappasin pikkukoiran mukaan.

Jos joku on joskus väittänyt, että viisikiloisesta koirasta ei ole lenkkikaveriksi, niin nyt saa kyllä pyörtää puheensa! Fiona juoksi ensin pyörän vierellä tallille noin 11km matkan. Sen jälkeen se riehui pää viidentenä jalkana tallilla muutaman tunnin, juosten myös vetisellä pellolla hevosen perässä koko ratsastuksen ajan. Lopuksi vielä pyöräiltiin kotio sama 11km. Ja väsyttikö koiraa?! Ei sitten pientä hetkeäkään kertaakaan koko reissun aikana!! Viisi ja puoli tuntia saatiin aikaa kulumaan, ja koko sen ajan Fiona on käytännössä vaan juossut... Ihan mahdoton ipana :)

Väkersin videon lähinnä koirien blogia varten, mutta laitetaan se nyt tännekin, kun kerran tuli tehtyä. Jos Sirillä viimeksi loppui akku kuvatessa, niin nyt minulla meni muistikortti täyteen. Mitään kovin kaunista ratsastusta tässä ei siis ole nähtävissä. Kuten aina, loppua kohden paranee, ja aivan taatusti silloin sujuu hyvin, kun todistusaineistoa ei ole saatavilla! (ei ikinä edes kannattais harkita kameran mukaan ottamista..)

Fiona suorastaan yllätti, kun se malttoi jättää hevosen hetkittäin pellolla rauhaan. Tallissa, tarhassa tai tallin pihassa jo hevosen pieni pään heilautus saa hirmuiset kilarit koirassa aikaiseksi. Se selvästi pelkää hevosia, ja koiran mielestä hyökkäys kun on paras puolustus.. Jossain vaiheessa kesken ratsastuksen ehdin jo pelästyä, mihin Fiona on kadonnut, kun ei enää jaloissa näkynytkään. Kunnes onneksi tajusin; sehän seisoi keskellä peltoa kiven päällä kameran vieressä! Oli niin hauskan näköinen, että minulla se kamera olisi tarvinnut olla :) Pariin kertaan jopa sinne kiipesi tähystämään, ja malttoi olla aina niin kauan, kunnes heppa lisäsi vauhtia.

Laukkaaminen pellolla Fionan kanssa oli taas sen verran hasardia, että hyvin pian päätin laukata vaan suoralla linjalla eteenpäin. Todennäköisyys koiran jäämisestä jalkoihin pieneni huomattavasti. Muutoinkin pelto oli niin pehmeän upottava, että tuntui hevosellekin paremmalta vaihtoehdolta.. Pari kertaa käppäiltiin kauemmas pellon toista päätä kohden ja sieltä annoin tamman tulla kotia kohti omaa vauhtiaan. Saipa Lottakin tehdä hieman hommia, kun pehmeässä mullassa juoksi :) (valitettavasti näitäkään ei tullut videolle, olis varmaan ollut hauskan näköistä, kun pikkusheltti yrittää kaikin keinoin pysyä mukana laukkaavan hevosen perässä)



Nyt mie taidankin jälleen hypätä fillarin selkään ja käydä siivoamassa tallin, sekä suunnata ratsastamaan toisen naapuritallin kentälle. Viimeisiä treenejä ennen sunnuntain kisoja. Täällä kentällä Lotta ei ole ikinä käynytkään, joten katsotaan, mitä rouva asiasta tuumaa. Onneksi on taas uskomattoman lämmin ja kaunis aurinkoinen keli! Hastalavista!