blakke ,

Haaste

9/30/2012 06:41:00 ip. marjo 2 Comments

Kiitos Viipi haasteesta!

Kysymykset ja vastaukset:

1. Parasta elämässäsi?

Tähän ei voi määritellä vain yhtä vastausta. Olen itse pohtinut monta kertaa aiemmin samaa, tai oikeastaan vielä sitä, mitkä kaikki asiat ovat elämässäni tärkeitä ja mihin järjestykseen ne asetan. Mutta tärkeintä ei vaan voi sanoa. Joten vastaan ennemminkin näin: parasta on se, kuinka "helppoa" ja turvattua elämää olen saanut elää koko ikäni. En joudu kantamaan oikeastaan mistään sen suurempaa huolta, koska tiedän, että tukiverkot ovat ympärillä. Suurin kiitos tästä kuuluu tietysti omille vanhemmilleni, joiden avustuksella tästä omasta elämästä on saanut kiinni. Ja voin toteuttaa sitä pitkälti juuri siten, miten haluankin elää.

2. Kovin "kolhu" mitä oot kokenu?

Näitä ei ole ollut.. Vähän aiempaan vastaukseen viitaten, olen selvinnyt elämästä hyvin helpolla, eikä mitään isompiakaan kolhuja ole matkan varrella tullut. En ole edes menettänyt ketään läheistä ihmistä vielä, tai lemmikkiäkään. Kauhulla odotankin, koska ensimmäinen suurempi kolhu tulee vastaan, oli se sitten henkinen tai fyysinen.. Eniten etukäteen pelkään ja odotan kahta kuolemaa, vaikka näin ei saisi ajatella, mutta kun molemmista tietää, että ne jokusen vuoden päästä koittavat :(

3. Pahin tapasi?

Murehtiminen ja tunteiden pitäminen sisälläni. En osaa puhua ja avautua omista asioistani. Olen sitä kyllä "pakon edessä" hivenen opetellut, mutta hyvin vaikeaa on edelleen. Kasaan ja padon kaiken sisälleni ja joko yritän omassa päässäni kelata asioita, tai ennemmin työnnän ne täysin mielestäni ja ohitan kaikki vaikeat tai muuten merkitykselliset tunteet..

4. Miten tutustuit hevosiin?

Kuusi vuotta vanhempi isosiskoni kävi tallilla pikkulikkana, joten ensimmäisen tallireissuni tein joskus ihan pikkutyttönä siskon mukana. Kun tuo kerrankin suostui minut mukaan ottamaan, se oli hyvin harvinaista. Tietty koko lapsuus kului kotona heppaleikkejä leikkien ja hevoshulluja lukien, mutta oikeiden hevosten kanssa touhuamisen aloitin vasta ala-asteen lopulla, kun lähdin kaverin mukana tallille tämän tuntia seuraamaan.

5. Jos saisit valita yhden asian millä muuttaisit tätä maailmaa niin mitä tekisit?

Yhden asian?? Kuinka se määritellään :D Poistaisin jotenkin luonnonvarojen liiallisen tuhoamisen ja maapallon biodiversiteetin köyhtymisen, mutta enpä tiedä, miten tämän käytännössä tekisi. Ja itse asiassa se pitää sisällään hyvin paljon asioita, sillä noita luontoa tuhoavia tekijöitä on aivan hirmuisen loputtoman paljon.. Käytännössä siis pitäisi muuttaa koko planeetalla ihmisten nykypäivän toimintaa. Kai tähän samaan noilla lähes turhilla ilmastosopimuksilla, päästötavoitteilla sun muilla yritetään päästä...

6. Mikä oot ammatiltasi?

En vielä mikään. Parhaiten kuvaisi varmaan kokoonpanon työntekijä tehtaalla. Koulutukseltani olen luonnontieteiden kandidaatti, toivottavasti pian myös filosofian maisteri, mutta ammatiksi voi tulla lähes mitä vaan tältä pohjalta..

7. Paras muisto lapsuudesta?

Tätäkin olen monesti miettinyt pääsemättä mihinkään lopputulokseen. Ylipäätään muistan lapsuudesta kauhean vähän?? Ja niistäkin muistoista suurin osa tuntuu tulevan valokuvien ja videoiden kautta, niitä kun on useamman kerran tullut katsottua. Tämä ei varmasti ole paras muisto, mutta edes yksi puhdas muisto, joka tulee mieleen ilman kuvamateriaalia. Olin ensimmäisellä luokalla koulussa, kun yhdellä luokan pojalla oli synttärit. Tuo kutsui tietty paljon poikia ja lisäksi kaksi tyttöä; minut ja yhden toisen luokaltamme. Synttäreillä pelattiin jotain pelikonsolia, jota pääsin sitten kanssa kokeilemaan. Olen aina rakastanut suuresti kaikkia tietokone- ym. pelejä, etenkin tasohyppelyitä ja autopelejä. En ollut ennen tätä peliä pelannut, mutta olin siinä todella pro! Kaikki pojat seurasivat ihmeissään vieressä, että miten toi voi saada noin hyviä tuloksia... hih.

8. Paras muisto hevosten kanssa?

Miten voit kysyä näin vaikeita?? Aloin heti kelata mielessäni kaikkia tärkeitä hevosia vuosien varrelta.. Muistoja on kyllä paljon, joo-o, mutta mikä niistä olisi paras.. Ja miksi ensimmäisenä tulee mieleen kaikkia kauheita tai muuten vaan outoja muistoja!? Yksi parhaista on ehkä se hetki, kun ensimmäisen kerran kiipesin Lotan ensimmäisen varsan Blakkenin selkään. Blakke ja Bimi olivat silloin juuri kolmivuotiaiksi alkutalvesta kääntyviä oreja. Omistaja piti Blakkea tarhassa riimusta kiinni, mie kiipesin kiven päälle ja siitä laskeuduin vatsalleni selän päälle roikkumaan. En muista, oliko sama vai seuraava kerta, kun nostin jalan yli ja istuinkin jo normaalisti selässä. Uskomattoman ihana tunne, kun "oma" pikkuori olikin yhtäkkiä jo niin iso, fiksu ja kiltti, että sinne vaan hypättiin ja lähdettiin kävelemään tarhaa ympäri. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen näki hevosen uudesta vinkkelistä, kun aiemmin aina vaan maastakäsin tai kärryiltä oltiin tietysti toimittu. Tuntui tosi hassulta ja ihanalta. Blaken selässä oli vielä niin kivan tuntuista istua. Ja tietysti se tunne, kun syntymästä saakka on tehnyt lähes päivittäin hevosen kanssa töitä, ja lopulta oltiin siinä pisteessä.. Olihan se aika palkitsevaa.

Tämä kuva taitaa olla toiselta tai kolmannelta kerralta Blaken selässä..

9. Kerro päivästäsi?

Auts, osuipa huono päivä vastata kyselyyn. Olin eilen viihteellä, joten eipä tässä päivässä ole pahemmin kerrottavaa. Heräilin puoli kymmenen aikaan, lopulta kun jaksoin nousta, käytiin koirien kanssa pienellä lenkillä hyvin harmaan synkässä sadesäässä. Vajosin takaisin sängylle nukkumaan / surffaamaan netissä Madonnaa kuunnellen. Keräilin siinä tavarat kasaan, kävin suihkussa ja kolmen maissa tuli kaveri hakemaan, kun pääsin hänen kyydillään opiskelupaikkakunnalta vanhoille kotikonnuille. Parin tunnin autoilun jälkeen täällä ollaan, tietokoneelle vajosin taas, eipä ole oikein muuhunkaan inspistä, kun Siri luojan kiitos lähti Lotan liikuttamaan. En olisi mitenkään jaksanutkaan. Koirien kanssa on vielä tarkoitus lenkille lähteä, ja pieniä sisätreenejäkin jo suunnittelin, ennen kun aloin tähän haasteeseen vastata..

10. Missä olet 10 vuoden päästä?

Voi kun tietäisin! Tai itse asiassa en halua tietää. Maailma on tällä hetkellä niin avoinna. Ainoastaan koirat ja ensi kesänä (toivottavasti) syntyvä oma hevonen hivenen sitovat tätä elämää. Tosin olen asennoitunut jo valmiiksi niin, että jos en pysty tulevaisuudessa hevosta pitämään, niin voin sen kyllä myydä.. Eli hevosen takia en tässä vaiheessa aio elämääni "uhrata", jos jotain hienoa ja upeaa sattuisi tulemaan vastaan. Pidetään silmät ja korvat auki ja haistellaan maailman tuulia. Toivottavasti ainakin jostain löytyisi työpaikka ja ihana oma koti :)