kuvia ,

Petteri hakkaa yhdellä vasaralla yhdellä vasaralla..

10/15/2012 09:33:00 ip. marjo 5 Comments

Olen "muutaman" tunnin lauleskellut päässäni tätä biisiä, joten omaa ahdistustani helpottaakseni päätin tartuttaa saman vitsauksen myös teihin! Reilua eikö? (olisin vielä linkittänyt tämän YouTubesta, mutta eihän sitä löytynyt sieltä, mitä ihmettä??)

Uusi tarha etenee. Hitaasti mutta varmasti. Pari viikkoa sitä on nyt väkerretty, Siri pääasiassa, kun apuja ei juurikaan ole tarjolla. Keppejä on paukutettu maahan toista sataa, lankoja vedetty neljään tai viiteen kerrokseen. Ja vielä on kesken. Meillä on todella surkean mallinen tuo alue, mihin tarhan voi tehdä. Piiiitkä ja kapea, joten menee hurjasti enemmän tolppia ja lankaa, mitä saisi samalla pinta-alalla neliskanttisempaan tarhaan. Pääasia on nyt kuitenkin se, että samalla saadaan tarhaa huomattavasti laajennettua, ja ponit pääsevät metsään! Tarhan loppupäässä avautuu vielä koskematon pieni metsäläntti peltojen keskellä. Ei siis kuraa, ojia, tai muita ällötyksiä, vaan puita ja pensaita ja puhdas maasto. Ainakin toistaiseksi..

Tänään vietettiin taas muutama tunti Sirin kanssa tarhaa väsäten. Melkein jo lauloin ääneen siinä vaiheessa, kun pilkkopimeässä otsalampun valossa hakkasin tolppiin lankojen pidikkeitä, eikä valokeilassa näkynyt mitään muuta kuin naputtava vasara. Jollainhan sitä täytyy pitää ajatukset poissa metsän keskellä pusikoissa vaanivista sapelihammastiikereistä.

Jokseenkin pieni paniikki meinaa kuitenkin iskeä, kun Rouskun kotiintulo lähestyy. Paljon on muutoksia suunniteltu, pikkuruunan saapuminen porukkaan kun vaatii hieman lisäjärjestelyjä. Muutaman päivän päästä sitten nähdään, miten ne toimivat käytännössä. Tästä lisää kun saadaan asiat rullaamaan.

Eniten ehkä jänskättää, miten Lotta ottaa poikansa vastaan. Lotta lähtee mukaan Rouskua hakemaan, poikansa tueksi ja turvaksi koppimatkalle. Lotta tietty itse tästä stressaa, mutta parempi näin. Ja onhan tässä toinenkin koira haudattuna - päästään vihdoin Lotan kanssa kokeilemaan käyttöajoa! Yli-Tokolla luvattiin jo auttaa ja opastaa meitä tässä lajissa. Kiva päästä testaamaan ajoa hivenen vaativammalla ajolaitteella. Tässä opetuksessa pienenä ehtona oli kyllä se, että ensi vuonna lähdetään Lotan kanssa mukaan käyttöajokisoihin. Ja näinhän mie lupasin tehdä, JOS masussa ei ole vauvaa. Nyt näyttää pahasti siltä, että käyttöajokisat jää meiltä väliin...

Olen jo muutaman viikon seuraillut Lotan kylkiä. Harjatessa tuntuu selvästi pyöreämmältä sen masu heti selän alta. Valtaisana roikkuvaa heinävatsaa tähän ei tietty voi sekottaa, se on ihan oma maailmansa jossain kaukana down under. Mutta nuo kyljet. Nyt sen jo näkeekin aivan selvästi. Kauniit pienet pyöreät pallot sille on ilmestynyt molempiin kylkiin, joten voiko tästä enää erehtyä?! Siellä se miun kultuaispalleroiseni kasvaa ja kehittyy omassa privaatti yksiössään, mahtaa olla mukavat oltavat mamman kyydissä löntystellessä. Kuinka tässä malttaa odottaa ensi kesää??

PS. Lotta ja Rousku saapuivat viime syksynä ylläpidosta kotiin 18.10.2011. Jos nyt menee suunnitelmat nappiin, niin Rousku kotiutuu orilaitumilta 18.10.2012. Onko tässä jotain yliluonnollisia voimia mukana?

Vielä fiilistelyä vuodentakaisten kuvien muodossa. Lotta ja Rohan ensimmäistä päivää kotona, kuvat on siis otettu 19.10.2011. Vaikka samalla kauhistuttaa muistella Lottaa tuossa järkyttävässä kunnossa, hrr...