kuvia ,

Ensimmäiset talutusharjoitukset

6/01/2013 02:25:00 ip. marjo 0 Comments

Vauvaponi <3

(Pakko todeta tähän väliin, että ihmettelen kyllä hyvin suuresti sitä, millaiseen kuntoon Lotta kuihtui ylläpidossa ollessaan Rouskun varsomisen jälkeen. Missä oloissa sitä on oikein pidetty?! Tamma on nyt kuivassa tarhassa ja valitettavan vähällä ruualla, mutta ei siitä kyllä mitään laihtumisen merkkejä ole huomattavissa.. Kuten ei ollut ensimmäisen varsankaan jälkeen. En vaan voi ymmärtää.)

Mutta takaisin Nemoon. Tänään tehtiin jätkän ihka ensimmäiset talutusharjoitukset! Olisin oman harkintani mukaan tämänkin aloittanut hitaammin ja vähitellen, jos ei olisi tullut eteen tätä äkkinäistä laitumille lähtöä ja sen myötä hevosten kuljetusta. Riimun pukemiseen käytin tällä kertaa kaksi yritystä, sillä ensimmäisellä varsa liikkui sen verran paljon jo pelkän turparemmin pukemisesta, että roikun riimun kanssa mukana ja poistin sen saman tien, kun varsa pysähtyi. Eli se sai tästä palkinnon. Edelleen kun toki treenin alla on myös riimulle myötääminen. Toisella yrittämällä pukeminen sujuikin jo vallan mallikkaasti.

Mielenkiintoinen ruokavalinta varsalla..

Ensimmäiset harjoitukset talutukseen tehtiin karsinassa. Laitoin narun riimuun kiinni ja pyysin varsaa myötäämään molemmille sivuille. Asetin siis hyvin kevyen, tasaisen paineen naruun, ja heti kun varsa käänsi päätään, poistin paineen. Itse asiassa Nemo myötäsi todella hyvin, sillä lähes joka kerta se myös kääntyi minua kohti jaloillaan, eikä pelkällä päällä. Jopa pienempikin paine olisi siis riittänyt!

Ja sitten lähdettiin ulos. Siri talutti Lottaa ja mie tulin Nemon kanssa perässä. Tässä kohden oltiin molemmat kyllä ällikällä lyötyjä! Niin u-s-k-o-m-a-t-o-n-t-a! Käytiin kävelemässä hyvin pieni rinksa pihatien päähän ja takaisin. Varsa käveli koko ajan tasaisella etäisyydellä lapa miun vieressäni naru löysällä roikkuen. Ja nimenomaan käveli. Jokaisen askeleen. Korvat ja ilme olivat juuri sen näköiset, että sillä on täysillä huomio ja keskittyminen tässä hommassa, ja se jopa näytti siltä, kuin olisi nyt töissä! Ihka oikeissa hevosen hommissa! Selvää vuonohevosen työmoraalia havaittavissa, hih.

Toki alkuun, kun tultiin tallin ovesta pihalle, kokeili varsa pari kertaa kiihdyttää askeliaan. Mutta tässäkin hämmästyin, kuinka kevyt ja helppo se oli pidellä. Hyvin pieni pidäte riimusta sai varsan hidastamaan ja lopettamaan ryntäämisen. Ei tietoakaan mistään pomppimisesta, spurttailusta tai protestoinneista.

Häntä tötteröllä!

Tosin sitten kun vietiin ponit pienelle "laitumelleen" tallin pihaan, niin tulihan sieltä ensimmäinen huono käytös tältä jätkältä. Mie kyykin maassa poneja kuvaamassa, ja Nemo tuli hyvin nätisti ja rauhallisesti luokse haistelemaan. Tervehdittiin siinä pikaisesti, mie olin edelleen kyykyssä, ja poni jatkoi matkaansa. Eiköhän se sitten miun luotani pois kääntyessään ladannut mojovan pukin suoraan minua päin ja laukkasi matkoihinsa. Että siinä sulle kun riistit mun vapauteni ja pakotit käveleen riimussa! Koko tilanne oli jotenkin niin koominen, että ensi reaktio oli revetä nauruun varsan komentamisen sijaan. Ja hivenen myöhäistä se tuossa vaiheessa jo olikin, kun ei edes ollut mitään kättä pidempää käsissä.

Talutettiin ponit myös laitumeltaan takaisin tarhaan, ennen kuin lähdettiin tallilta. Tällä kertaa tehtiin hieman enempi riimunnarun ja nimenomaan siitä tulevan paineen kera harjoituksia, kun pyörittiin ympyrää tallin pihassa lyhyt hetki. Varsa yritti pari kertaa punkea sivulle, mutta luovutti saman tien, kun huomasi, että nyt ei pääse. Jälleen kevyt paine riitti, ja kakara oli hyvin helppo pideltävä.Sen sijaan eteenpäin liikkuminen vaati kolme toistoa, ennen kuin ainakin jotenkin iskostui Nemon tajuntaan. Ensimmäisellä eteenpäin pyytävällä avulla jätkä heittikin pakin päälle. Täysin luonnollinen vastareaktio..

Lotta yrittää piilottaa mahansa..

Mie pyysin kevyellä paineella riimunnarusta eteenpäin, ja me peruutettiin. Ainakin kymmenen metriä suoraan taaksepäin. Välillä varsa pysähtyi ja jäi aasin näköisenä jököttämään paikoilleen jalat tanassa. Ja välillä taas täysiä taakse. Koko ajan paine pysyi riimussa ja "vedin" kevyesti eteenpäin. Lopulta, heti kun varsa hellitti ja siirsi painonsa eteepäin, päästin paineen ja hän sai näin palkan. Seuraavalla toistolla, kun pyysin narulla eteenpäin, napero iski jälleen kintut tanaan ja nojasi taaksepäin ehkä noin kolmen sekunnin ajan. Kolmannella kerralla seurasi hyvin pieni kevyt heilahdus taakse, ennen kuin varsa saman tien tajusi ja lähti kävelemään rauhassa eteenpäin.

Olen kyllä niiiiiiiiiiin ylpeä pikkujätkän ensimmäisestä talutuskerrasta, ettei tosikaan! Nyt vaan täytyy tehdä vielä muutama toisto lyhyitä helppoja harjoituksia, niin eiköhän me uskalleta hyvillä mielin lähteä muailmalle! :)

Harvinaisen surkea kuva, mutta siinä ne on; Lotta ja hänen kaksi poikaansa. Kolmatta poikaa kävin muuten toissapäivänä katsomassa!

Nemokin yrittää piiloutua pusikkoon.

Hyppy pomppu koikka loikka

Roppekin vähän intoutui juoksentelemaan.

Tähän katseeseen ei voi kun sulaa...