esteratsastus ,

Kesäkivaa kera Kalinon

6/30/2013 11:29:00 ip. marjo 7 Comments


Hui, nyt mie sen tein - uskaltauduin pitkästä aikaa hyppäämään esteitä! Edellisen kerran olen tainnut myös loikkia kalinon kyydissä viime lokakuussa (kuten sitäkin edellisen kerran) ja tämä ihme tapahtuu ehkä noin kerran vuodessa.. Jonkin sortin rutiini esteisiin olisi enemmän kuin mukava saada, mutta valitettavasti se on tässä tilanteessa pienoinen mahdottomuus. Aina siis jännittää, vaikka samalla on ihan huisin hauskaa!

Kalino on onneksi helppo ja turvallinen treeniponi hyvin kokemattomalle kuskille. Läheskään yhtä helppo se ei ole kuin esimerkiksi Lotta, mutta molemmat ovat siltä kannalta loistavia meikäläiselle, että ne menevät varmasti yli ja osaavat itse homman. Mie siis pystyn keskittymään lähinnä kyydissä pysymiseen.. 

Kalinon kanssa suurin haaste on vain saada poni liikkumaan. Siinä missä Lottaa saa tosissaan pidellä esteillä, Kaltsua saa samalla voimalla ajaa liikkeelle. Vaikka perjantaina oli hyvin lämmin keli, tällä kertaa poni selvästi liikkui paremmin kuin viimeksi! Tultiin muutamia kertoja jopa varsin hyvällä temmolla esteelle. Tuolla ponilla on aivan uskomaton kunto, vaikka masu onkin laitumelle siirron myötä hieman päässyt venähtämään.

Alunperin meidän oli tarkoitus kai pitää jonkin sortin "estekoulu" tunti, siis lähinnä puomeja, oikeita teitä ja lähestymisiä, ehkä pieniä ristikoita. Vaan kappas kummaa, pian huomasinkin kentällä törröttävän 70cm esteen. Ja sitä me sitten hypeltiin. Varmastikin isoin, mitä mie olen koskaan ylitellyt, ja kivaa oli! Ehkä se este vaan yhtäkkiä kohosi kummasti senkin takia, että tuo poni hyppää huomattavasti paremmin, kun se oikeasti joutuu hyppäämään, eikä vaan kömpimään yli pikkupystyistä..

On tuo esteiden hyppääminen kyllä ihanan haastavaa. Tunnistan selvästi omat ongelmani, mutta silti niihin ei vaan pysty puuttumaan. Nojaan aina liikaa eteen, ja samalla heitän jalat liian taakse. Alastulossa olen aina jäljessä, ja samalla heitän ohjat ihan löysiksi, etten vahingossa nykäise hevosta suusta, kun en ole mukana. Esteen jälkeen jatketaan siis likipitäen ilman tuntumaa. Ärsyttävän ihanan hankalaa! Kuten kaikki ratsastuksessa.. Mutta ei kai tähänkään muu auta, kun reeniä lisää vaan. 

Eikö olekin muuten ärsyttävä tunne, kun tietää tasan tarkkaan, mitä tekee väärin, mutta ei vaan onnistu sitä muuttamaan?! Onpahan ainakin tsemppiä tehdä aina vaan uudestaan ja uudestaan, kun haluaa onnistua. Ainakin minun kohdallani homma menee yleensä niin. Tämä pätee kaikkeen muuhunkin kuin ratsastukseen.. Itsensä haastaminen on kaikista parasta :)

Ponit laitskalla, Kaltsu jo innoissaan katselee, että sieltä mun äiti tulee

Joo joo mamma, täältä mä tuun, lähetään hommiin!

Milja ja Kalino <3

Tietty piti taas vähän kameralla leikkiä.. Kesämies poseeraa.

Meillä on Kalinon kanssa hyvin sama ajatus kesäkunnon todellisesta tarkoituksesta - rantapallo.

Miljan ja Kalinon peltokoulua

Reipas poni liikkui taas niin hienona

Nämä kuvat on muuten macroputkella otettu, kun ei muutakaan ollut käytössä..

...ei ihan niin kamalaa laatua, mitä olisi voinut kuvitella :)

Miljan pojat 

Ja ihana tallikoiruus Mökö. Hän on vähän kasvanut sitten edellisten kuvien..

Pentukoiruleilla on aina hauskaa yhdessä

Näihin ei voi kommentoida mitään järkevää.. Kuski könöttää ihan miten sattuu, mutta poni on hieno ja hyppää kyselemättä!

Vähän läheltä lähti, ja mie jäin totaalisesti matkasta ja repesin selässä, voi Kaltsu-raukkaa :D

Lentävä voipalleroinen.. 

Vähän vauhdikkaampaa meininkiä välillä
Loppuun vielä yksi miulle huomattavasti sopivamman kokoinen este!

Mökö kävi viilentymässä..

Ja Kaltsu teki samoin :)

Nyt en varmaan ihan hetkeen pääsekään Lotan ja Nemon luo käymään. Suunnitelmissa ainakin on viettää mahdollisimman paljon aikaa Keski-Suomessa, eli hyvin kaukana omista poneista. Mutta ehkä ne siellä pärjäilevät. Nemo vaan kasvaa niin silmissä, että kohta en tosiaan enää tunne omaa varsaani. Toivottavasti saisin tallitytöiltä tässä väliajalla jotain kuvia, täytyy niitä sitten myös tänne laitella..

Nyt kun ei ole poneja lähistöllä, eikä kaikki aika kulu tallilla, ollaan myö opiskelun lisäksi myös hieman nautiskeltu kesästä koirien kanssa. Toivottavasti teillä kaikilla lukijoilla on myös aikaa ja mahdollisuuksia ottaa ilo irti aurinkoisesta Suomen kesästä, sen verran pienen hetken tätä ihanuutta vain kestää!

Kyllä näissä maisemissa kelpaa kesäpäiviä viettää..

Kesäterkkuja auringonpalvojilta! 

Suunnitelmissa on muuten piakkoin käydä myös Kalinon kanssa uimasilla, kuvia siis siitäkin reissusta on jossain vaiheessa luvassa.. Viimeksi käytiin Kaltsun kanssa pulahtamassa kaksi vuotta sitten, se oli miun ensimmäinen ja ainoa uintikertani hevosen kanssa. Tuo oli niin ihana kokemus, että intoa on jo päästä pian uudestaan! Oletteko työ uittaneet hevosianne, ja käyvätkö ne ihan uimassa saakka? Me pulahdettiin viimeksi vain hetkittäin siten, että hevonenkin oikeasti joutui uimaan.. Katsotaan miten seuraavalla kertaa sujuu, palailemisiin!

You Might Also Like

7 kommenttia :

  1. Ai että on ihanan näkönen vuonis!! :) Ja teidän pomppimisethan näyttää vallan mallikkailta !

    Meillä poneja uitetaan veneen perässä aika useasti. Viime kesänä käytiin tosi paljon uittamassa hevosia ja oltiin usein joka toinen päivä niitä uittamassa. Parhaimpina päivinä uimassa kävi jopa kahdeksan ponia! :)

    VastaaPoista
  2. Oho, no te olette olleet ahkeria uittajia! Olen kuullutkin monesti, että veneen perässä uitetaan hevosia, varsinkin kai ravihevosia treenataan usein näin? Meillä tuo uiminen on enempi pelkkää fiilistelyä kuin liikuntaa :D

    VastaaPoista
  3. Tallilla missä mie käyn, ni kesäsin järjestetään useemman kerran viikossa uittomaastoja. Ittekkii oon käyny uittamassa tänä kesänä ties kuinka monta kertaa. Ja tietenkin tää talli on vuonistalli <3

    VastaaPoista
  4. Oi mitä ihania kuvia, taas kerran! Mulla menee kyllä totaalisesti sekaisin mikä näistä suloisista vuoniksista on mikäkin ja kenenkin ja kuka kenen varsa mutta eipä siitä niin haittaa ole! :D ihana blogi!

    VastaaPoista
  5. ziru, kiitos :) olen välillä itsekin miettinyt, pysyykö kukaan näissä poneissa enää mukana, vuonoja kun riittää enempi ja vähempi minun elämässäni ja tässä blogissa :D

    VastaaPoista
  6. Henna, kuulostaapa kivalta! :)

    VastaaPoista
  7. Hei Marjo, mehän voidaan ensi kerralla sitten uittaa Kalinoakin veneestä käsin. Kumpi soutaa? :D

    Blogin lukijoille vielä infoa, että Solbackens Kalino (eli Kalinoksi kutsutaan, kavereille myös Kaltsu) on minun, eli Miljan vuonisruuna. Ikää herralla on 14-vuotta, ja se on ollut minulla vuodesta 2009. Kalino asustelee Jyvässeudulla olevassa yksityistallissa. Harrastamme kaikenlaista puskaratsastuksesta ja kärryajeluista pienimuotoiseen koulukisaamiseen. Huippu poni! <3

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.