kuvia ,

Muista aina hanskat, kun erotat tamman varsastaan..

6/24/2013 02:29:00 ip. marjo 8 Comments

Paras kärpässuoja..

Sain sitten komean (ja kipeän!) vesikellon käteeni. Kiitos Lotta the sekopään. Vaikka olihan se arvattavissa, itse olin niin tyhmä, etten tajunnut ottaa hanskoja käteen. Kesällä en oikeastaan ikinä käytä hanskoja ratsastaessa, talvisin tietty sen vuoksi, että tarkenee. Satulan sentään tajusin napata pyllyn alle, sillä ilman sitä olisin varmasti tullut hyvin pian selästä alas - joko omasta tai Lotan toimesta..

Lotta seisoo kuulemma kutakuinkin 247 sisällä navetan uumenissa. Se ei yhtään kestä ötököitä. Tuo on kyllä todella omituista, sillä miun mielestäni Lotta ei koskaan ole juurikaan paarmoja stressannut, kun vertaa muihin meidän poneihimme. Lotalla on aina pystynyt jopa ratsastamaan kesäisin, kun nuo muutamat muut ponit ovat niin sekopäitä metsässä paarmojen keskellä, että niiden kanssa ei paljon ole huvittanut lenkille lähteä. Toisaalta meillä ei kotona koskaan ole ollut yhtä valtaisia paarmoja, mitä nykyisessä laidunpaikassa on. Ja vaikuttaisiko sekin, kun on imettävä tamma.. Tiedä häntä, joka tapauksessa Lottaa ei ihan helpolla ulos saa. Toisaalta hyväkin, sitä ei ole ainakaan syöty mistään ja nisätkin vaikuttivat olevan siistissä kunnossa. Eiköhän tämä pahin paarma-aika kohta helpota..

Mutta niin, takaisin erotukseen varsasta. Laitoin Lotan navetan suojissa kuntoon, edellisestä oppineena totesin turhaksi edes yrittää viedä sitä pihalle. Sieltä marssittiin suoraan aitauksesta ulos varsan jäädessä portin toiselle puolelle. Lotta tuli nätisti kentälle ja oli alkuun sielläkin melko rauhallinen, toki ponit koko ajan huutelivat toisilleen. Vaan pian, kun Nemon huudot lakkasivat kuulumasta, Lotta meni aivan sekaisin.

Koko lyhykäisen ratsastuksen ajan Lotta vain huusi, juoksi, juoksi ja huusi. Mie käytin kaikki voimavarani ja energiani siihen, että saisin tamman pysymään käynnissä. Varsin huonolla menestyksellä.. Pieniä pätkiä annoin sen ravata, ja jopa pari kierrosta laukata. Jos Lotta olisi saanut valita, se olisi kaahannut täyttä laukkaa edes takaisin kentän aidan vierellä..

Hyvin pian oltiin molemmat hiestä märkiä, ja päätin käydä vielä kävelemässä loppuun laitumen vierellä kulkevalla tiellä, jotta Lotta rauhoittuu, kun näkee varsan. Vaan mitä vielä, Nemo on ilmeisesti hyvin pian yksin jäätyään painunut takaisin navettaan vasikoiden kanssa hengaamaan, ja vaikka Lotta kiljui portin takana, ei Nemolla ollut aikeitakaan tulla ulos. Kiipesin kuitenkin vielä selkään ja käytiin kävelemässä tietä jonkinmatkaa ees taas. Lotta on kyllä siitä kiva, kun se on niin nöyrä työmyyrä, että tekee mitä pyydetään, vaikka hätä varsan perään on suuri. Kertaakaan se ei yrittänyt pysähdellä tai kääntyä ympäri, vaan käveli reippaasti eteenpäin ja hirnui hirnumasta päästyään varsan perään. Selvittiin jopa lähestulkoon käynnissä takaisin tallille, vaikka kiirus oli kova.

Nappasin hysteeriseltä tammalta pihassa satulan pois ja paineltiin saman tien navettaan varsan luo. Jälleennäkemisen riemu oli suuri, ja Nemo suuntasi ensimmäisenä maitobaariin. Vaan eihän tämä rääkki tähän loppunut.. Nyt kun saatiin varsa mukaan, lähdettiin taas Lotan kanssa ulos tarhasta, ja jätettiin varsa aidan toiselle puolen. Tällä kertaa kävin vaan suihkuttelemassa hikisen hevosen. Lotta oli jopa lähestulkoon paikallaan, mitä nyt jälleen ötökät kiusasivat aivan liikaa ja vähän piti hörötellä varsan perään. Nemo puolestaan suuntasi saman tien takaisin navettaan, kun huomasi, että äiti läks ja hän ei pääse mukaan..

Ehkä tämä homma jossain kohti helpottaa. Nemolla ei selvästi ole pienintäkään ongelmaa olla äidistään erossa, mutta valitettavasti Lotta ei ole ihan yhtä helppo tapaus!

Navetassa harjailin vielä Nemonkin läpi. Päätin sitten kokeilla ensimmäistä kertaa nostaa varsalta jalkaa ylös. Hieman kyllä epäilytti, kannattaako tätä nyt tehdä, toinen seisoo vapaana ja on muutenkin sen verran honkkeli-konkkeli, että saa nähdä mihin lennetään. Varovasti liu'utin käteni alas toista etujalkaa pitkin, tartuin vuohisen ympäri kiinni ja nostin kevyesti ylös. Jalka nousi ilmaan. Täysin rentona. Täysin löysänä. Kevyesti kuin höyhen. Ja samoin laskeutui alas. Mie seisoin haavi auki ja mietin, että tapahtuiko tuo oikeasti?!

Pakko oli siis kokeilla uudestaan, ja sama ilmiö toistui. Ikinä en yhdeltäkään hevoselta ole nostanut yhtä helposti, kevyesti ja rauhallisesti jalkoja. Tässä kohden oma intoni kasvoi, ja vaikka vähän mietin, ahnehdinko nyt liikaa, pakko oli nostella kaikki jalat läpi! Ja joka ikisen kintun kohdalla seurasi sama ilmiö. Myös takajaloissa. Varsa ei liikkunut milliäkään operaation aikana, paino ei horjahdellut mihinkään suuntaan, eikä se tehnyt omilla jaloillaan minkään sortin vastaliikkeitä noston tai laskun aikana. Onkohan joku käynyt taas salaa opettamassa mun varsaani, tallinpitäjän pikkutytöt vissiinkin.. ;)

Roppe-romuluinen aina niin kuvauksellisena..