kuvia ,

Sylivauvaponi

6/17/2013 04:06:00 ip. marjo 8 Comments

Nemosta on tullut ihan haliponi. Se suorastaan rakastaa sitä, kun kaappaan sen pään tiiviisti syleilyyni ja rapsuttelen ja pussailen sitä. Varsa seisoo kuin tatti paikoillaan ja silmät lupsuvat kiinni. Kun sen päästää irti, tulee se itse työntämään turpaansa kainaloon. Joo toki mie päätän koska ja kuinka paljon halitaan, eikä hän itse saa noin vaan syliin tunkeutua. Mutta on se aikas ihana ja rakas.

Käytiin viikonlopun näyttelyreissun päätteeksi omien ponien luona, kun lähes matkanvarrella ovat. Lotta ja Nemo hengailivat kaukana laitumella laumansa keskellä. On se kyllä jännä, kuinka Lotan tunnistaa kaukaa yhdellä silmäyksellä. Se vaan erottuu heti. Ehkä eniten (valitettavasti) mahansa takia, mutta myös väritys, koko, letti sun muut seikat paljastavat tamman heti. Yhtä lailla Nemokin eroaa todella selkeästi muista varsoista.. Ja Nemo on taas kasvanut aivan hurjasti! Massaa ja vahvuutta on tullut lisää. Aiemmin Nemo oli vielä melko samantyyppinen siskonsa kanssa, mutta nyt tuo upea siskokin tuntuu niin sirolta tämän äijän rinnalla. Huh.

Käveltiin laitumelle ponien luo, ja mie huutelin Lottaa. Lopulta, kun tuo kuuli huudon, nousi pää maasta korvat pystyssä. Siihen Lotan mielenkiinto sitten lopahtikin. Mutta Nemo yllätti ja hirnui minulle kaukaa laitsalta pariin otteeseen! Voi pikkumiestä ♥ Ehkä sillekin ehti jo tulla ikävä viikon eron aikana, heh. Jätkä ei vaan ole tainnut vielä ehtiä omaa nimeään oppimaan. Enempi se "Lottaa" on tässä elämänsä alun aikana varmasti kuullutkin, joten meneehän siinä helposti puurot ja vellit sekaisin.

Nemon mielestä riimu on paljon kivempi juttu kuin Lotan..

Lotta ei ollut laisinkaan niin innoissaan jälleennäkemisestä. Nyt se ei edes tullut itse moikkaamaan. Lopulta, kun kävelin tammaa kohden riimu ja naru käsissäni, niin tämäpä päätti lähteä karkuun! Ensin ajattelin, että se komensi vain vieressä seisovat nuoret tammat pois, mutta ei, matka jatkui korvat tiukasti luimussa vielä tammojen jälkeenkin. Ja siinä vaiheessa tajusin, että Lotalla todellakin on huomio koko ajan minussa ja se kävelee minua karkuun selvästi ajatellen: "Muahan et täältä laitumelta pois vie!"

Äitiiiiii..... Äitiiiii!!!!

Siinä vaiheessa - kun toinen kerta haluaa liikkua - niin laitoin hänet liikkumaan ja ajoin narulla raviin. Jäin itse paikoilleni ja Lotta hetken ravattuaan pysähtyi myös ja katsoi taakseen. Kävelin uudelleen tamman luo, ja nyt hän seisoi kiltisti paikoillaan. Tuskin tarvitsee edes sanoa, että jos poni edelleen olisi lähtenyt kävelemään pois, olisin ajanut sen aina vaan uudelleen ja uudelleen juoksemaan niin kauan, että hän itse haluaa antaa kiinni..

Tehtiin tamman ja varsan ensimmäiset eroharjoitukset. Lotta napattiin laitumelta ulos ja Nemo jäi portin taa. Uskomattoman hyvin pienet eron hetket sujuivat. Nemolle ehkä jopa helpommin kuin Lotalle. Taluttelin tammaa pihassa aina välillä varsan näkymättömiin ja takaisin. Pari kertaa käveltiin talon ympäri. Lotasta olisi saanut kerrankin ylväitä kuvia, kun toinen hädissään hörisi varsan perään, ja hyvä ettei pientä ravia narun päässä teputtanut. Ensi kerralla varmaan otankin jo Lotan yksinään kentälle ja varsa saa jäädä laitumelle. Nemo kyllä pärjää, mutta Lotan keskittyminen voi olla jossain täysin kuutamolla..

Myöhään illasta ajeltiin vielä orilaitumen kautta kotio. Rousku on.... paisunut!! Viikko sitten viimeksi näin varsan, eikä se ollut yhtään noin iso, mutta nyt jo kaukaa ensimmäinen huomio oli Rouskun valtava maha. Eivät ne oripojat tunnukaan pitävän ruunakaveriaan ihan tarpeeksi tehokkaasti liikkeessä.. Hieman tässä kauhistuttaa, miltä Roppe kesän lopussa mahtaa näyttää, kun kolmen viikon saldo on tämä. Mutta eiköhän se siitä hoikistu, kun laitumelta pois haetaan ja syksyllä aloitellaan myös ajohommat. Toivottavasti tämä äkillinen paisuminen olisi vain joku laitumen uutuuden ihanuuden ahmimiskuuri, ja syöminen hieman tasoittuisi loppukesää kohden.. (hei, se on vuonohevonen, toiveajattelua...)

Miks te veitte mun äitin pois...

Ei äitiä löytynyt täältäkään puolelta tarhaa

Tässä hommassa on nyt jotain mätää. Mitä mun nyt muka pitäis tehä?!

Onneksi näiden nuorten neitojen kanssa voi aina seurustella..

Pienen varsan jättimäisen paksu peppu.

Orilauma saapuu aina yhtä innoissaan laitumelle eksyneitä kulkijoita vastaan! Rouskun erottaa tästä porukasta harmillisen hyvin.. :D

Molemminpuoleinen onnellinen jälleennäkeminen.

Ihana parivaljakko, pikkutyttö ja hänen pikkuponinsa.