käyttöajo
,
Yksi suuri kysymys vaan on vailla vastausta: ottaako varsa mukaan vai ei?! Siri ei ollut järin innokas roikkumaan Nemon narun päässä kisoissa, ja tarvitsenhan minä groominkin käyttöajoon, joten varsan mukaan ottamisesta syntyi ongelma, mistä taluttaja?! (varsalle, jota on hyvin vähän talutettu..) Onneksi tallinpitäjä lupaili, että hän voi kyllä tulla taluttamaan Nemoa kisoihin, jos se mukaan otetaan. Kiitos :) Yksi ongelma ratkaistu. Vaan olisihan se paljon helpompaa osallistua ilman varsaa.. Siispä tässä on hieman jälleen testailtu, mitä Lotta tuumaa yksin hommiin lähtemisestä kakaran jäädessä laitumelle muun lauman hoiviin.
Päätettiin siis suosiolla hakea varsa mukaan. Eipä tuossa hommassa Lotan kanssa hirmuiseti ollut järkeä, ja kun näytti siltä, että Nemo on pakko ottaa kisoihin mukaan, niin täytyihän sen kanssa sitten treenata talutusta. Miun oli tarkoitus vaan käydä hakemassa varsa laitumelta, kun Lotta odotteli ulkopuolella. Homma ei ollutkaan yhtä helposti tehty kuin sanottu :D
Nemolle ei näemmä ole vielä syntynyt mielikuvaa siitä, mitä tarkoittaa paine niskassa. Jätkä löi jarrut päälle, kun naru pyysi eteen. Aikamme nökötettiin paikallaan, peruutettiin, pari kertaa hypättiin pystyyn. Mutta paine pysyi. Pian pyysin Heikin avuksi naputtelemaan varsan takamusta. Edelleen pari kertaa hypättiin ja pakitettiin. Jotenkin kummasti, aivan äkkiseltään Nemo sitten keksikin, että voishan tässä kai eteenpäinkin kävellä, ja tulla tallusti niin nätisti laitumelta portille. Ihme otus.
Eipä tuon taluttamisessa ongelmia ollut. Pihapiirissä Nemo löntysti löysällä narulla mamman mukana. Kentällä meinasi, varsinkin toisena päivänä, olla välillä vähän enemmän menoa ja meininkiä. Pihan kiertämisen jälkeen tosiaan suunnattiin kentälle talutusharjoitusten pariin. Nemo oli kulkenut oikeastaan koko ajan todella nätisti, joten ihmettelin suuresti, kun yhtäkkiä varsa alkoi punkea suoraan miun päälleni. Ja vielä Lotasta poispäin. Tuntui todella oudolta, että nyt se alkaa temppuilla ja vängätä, kun pitkään on mennyt niin hienosti. Koko ajan se painoi vaan enemmän ja enemmän miun syliini, enkä ehtinyt komentaa sitä pois, kun tunsin varsan kaatuvan syliin. Mie kaaduin itsekin maahan varsan painosta (juu, on se edelleen painava..), mutta ehdin onneksi nousta nopeasti ylös ja siirtyä alta pois. Hikistä pörröturkkista pikkumiestä kutitti niin hirmuisesti paahtavassa helteessä, että hänen oli ihan pakko käydä kierittelemässä ihanassa kentän hiekassa!
Talutuksessa harjoiteltiin pääasiassa eteen liikkumista ja pysähdyksiä. Mie menin Nemon kanssa edellä, ja Siri Lotan kanssa perässä, jos tarvittiin apuvoimia. Pyysin Nemon aina narun paineella liikkeelle ja maiskautin sen liikuttaessa jalkojaan. Narulla myös pysähdyttiin. Varsa liikkui hienosti joka kerta, eikä enää jäänyt tököttämään paikoilleen paineen syntyessä.
Tällä kertaa otettiin suosiolla Nemo mukaan, kun lähdettiin Lotalla ajamaan. Olen vaan kerran viime syksynä ajanut isoilla vaunuilla, joten paljon olisi opeteltavaa ja treenattavaa meikäläiselläkin. Lähdetään siis tämänkin asian suhteen soitellen sotaan, mutta lahjattomathan ne treenaa.. Toivottavasti nyt ainakin kerran tai pari ehtisin vielä ajaa ennen kisoja.
Nemo oli taas niin nätisti pihassa, kun pidin sitä narun päässä ja harjasin samalla. Hieman tekisi mieli saksia varsan tukka, mutta katsotaan nyt, maltanko odotella siihen saakka, että haetaan ponit kotiin. Ehkä en. Ja tuskin Nemo siitä mitään tuumaa. Kuten ei mistään muustakaan. Työvaunut olivat pihassa tosi ahtaassa välissä, joten Lotan kanssa piti lähteä varovasti käännellen liikkeelle, ja Nemon olla todella lähellä vaunuja heti startista lähtien. Hieman varsa katsoi kummissaan vaunuja, kun ne rasahtivat liikkeelle, mutta tätä kesti ehkä viisi sekuntia. Saman tien me lähdimme varsan kanssa kävelemään vaunujen perään, ja ei mitään. Nemo löntysti jälleen rentona ja rauhassa perässä ympäri pihamaita.
Kentälle päästessämme meinasi varsasta hieman löytyä pönttyilyenergiaa, ja muutaman kerran se yritti spurttailla narun päässä. Kun eteenpäin ei lujempaa päässyt, oli seuraava suunta ylöspäin. Helposti tuo kuitenkin käsissä onneksi pysyy, vaikka yrittääkin sinkoilla. Ainakin vielä.. Kentällä käppäiltiin vaunujen perässä, vierellä ja vähän edelläkin. Eipä varsa välittänyt tuon taivaallistakaan. Sen sijaan kentälle ilmaantuneille muovikanistereille piti nuuskuttelun jälkeen heittää pienet pukit.
Treenasin Lotan kanssa pujottelua ja kulmaperuutusta. Lotta on onneksi todella helppo ja kuuliainen ajettava. Kun saisi sille saman rentouden kisoihinkin, ei minua jännitä yhtään lähteä kokeilemaan käyttöajoa. Epäilenpä vaan, että ilman varsaa ei moisesta ole tietoakaan. Etenkin kulmaperuutuksessa olisi tärkeää, ettei hevonen ota yhtä ainutta ylimääräistä askelta. Pitkiä vaunuja on uskomattoman vaikea peruuttaa 90 asteen käännöksessä, ja eteenpäinhän tuossa ei saa liikkua! Ainoastaan sivulle ja taakse..
Kokeilun vuoksi käytiin vielä palauttamassa Nemo laitumelle ja jatkettiin treenejä Lotan kanssa. Lotta on aina ollut parempi ajaa kuin ratsastaa, ja saman huomasi nyt. Edelleen tamma huuteli varsan perään, mutta teki sen mitä pyydetään. Hieman vaan rauhattomasti välillä hirnuen ja steppaillen. Varmasti sen pystyisi jopa nyt ajamaan kisoissa ilman varsaa, mutta eipä siinä ole mitään järkeä, kun tietää, kuinka paljon paremmin hevonen voisi toimia..
Nemon luona & käyttökisapohdintaa...
 |
| Kaverin poika ihmetteli tämän kuvan nähdessään, että onko alpakatkin noin kesyjä... :D |
Käytiin Sirin kanssa sekä lauantaina että sunnuntaina mestaruuksien jälkeen omien ponien luona; orilaitumen kautta Lotan ja Nemon kanssa touhuamaan. Jätän suosiolla Sirin tehtäväksi tarinoida jätkälauman touhuista, sillä tässä äiti-poika-parivaljakossakin riittää jo kerrottavaa. Jälleen kerran on pakko todeta, että ovat nuo ihania elukoita, ja ikävä on ollut aivan hirmuinen!
Minkä takia sitten käytiin tekemässä hommia Lotan ja Nemon kanssa..? Kesätreffit lähestyvät! Vajaan kahden viikon päästä järjestetään Vuonohevosyhdistyksen kesätreffit la & su Forssassa. Joku hyvämuistinen lukija on ehkä saattanut kuukausia sitten bongata blogista ajatuksen, että haluaisin osallistua Lotan kanssa kesätreffeillä kisattaviin käyttöajoon sekä käyttöratsastukseen. Tämä ajatus elää edelleen! Ja tänä vuonna muuten ensimmäistä kertaa molemmissa lajeissa kisataan myös vuonohevosten mestaruudesta..
 |
| Sirin ja Ropen jälleennäkeminen pitkän tauon jälkeen |
 |
| Rousku on hankkinut itselleen uuden paukuraisen luukin laitumella.. |
Parempaan suuntaan on menty ja huomattavan paljon! Mutta enpä silti lähtisi kisoihin sen ponin kanssa, joka meillä viikonloppuna oli käsissämme ilman varsaa. Nou nou. Kysyinkin tallinpitäjältä, josko sieltä löytyisi innokkaita tyttöjä ratsastamaan Lottaa tässä parin viikon aikana. Jos Lotta yllättäen hoksaa, että laitumelle pääsee aina takaisin ja varsalla on kaikki hyvin, voisikin olla, että päästäisiin kisoihin ilman Nemoa. Luultavasti tämä selviää vasta kenraaliharjoituksissa kisoja edeltävänä iltana. Joka tapauksessa kovasti olisi tarkoitus osallistua, menee sitten syteen tai saveen. Eihän tällaista tilaisuutta voi jättää käyttämättä, kun on jo valmiiksi poni kisapaikalla, saadaan tallinpitäjältä valjaat lainaan (kiitos!!), eikä siis tarvitse järjestellä minkään sortin kyytejä, varusteita ym., jotka aina ovat ongelmana. Olkoonkin tamma seissyt ensin tiineenä monta kuukautta, ja sen jälkeen laidunlomalla pari kuukautta, ei muuta kun kisoihin vaan! :D
Vaan mitäpä sitten käytännössä ponien kanssa puuhailtiin. Lauantai alkoi niinkin yksinkertaisella testillä, että nappasin Lotan narun päähän ja käytiin kävelemässä pihatietä pitkin. Lotta tuli varsin rentona mukana, malttoi jopa rauhoittua syömään. Pienoista huutelua oli havaittavissa puolin ja toisin, mutta todella rauhassa Lotta poistui varsan luota. Mie en kuitenkaan luottanut tähän ilmiöön, vaan patistin Sirin hyppäämään Lotan kyytiin.
Ja ihan oikeaan meni veikkaus. Tulihan sieltä paniikki varsan perään. Maailman nöyrimpänä ponina Lotta kyllä liikkuu sinne mihin pyydetään ja tekee sen mitä käsketään, mutta kaukana on rentous ja kuuliaisuus. Koko ajan on hirmuinen hinku pois ja varsan luo. Siri naureskelikin selässä, että poni lähtis pikkuisen lujaa, kun päästäis sen laukkaamaan takaisin laitumelle. Niinpä.. Jos Lotalla on sama mielentila parin viikon kuluttua, ei ole mitään järkeä viedä sitä kisoihin, kun ei poni keskity yhtään.
 |
| Hei mitä sä mulle toit?! |
 |
| Nemo seisoo niin hienosti paikoillaan koko harjauksen ajan. Toinen vaan naatiskelee. |
 |
| Välillä tekis vähän mieli rapsuttaa takas.. |
Ja ihan oikeaan meni veikkaus. Tulihan sieltä paniikki varsan perään. Maailman nöyrimpänä ponina Lotta kyllä liikkuu sinne mihin pyydetään ja tekee sen mitä käsketään, mutta kaukana on rentous ja kuuliaisuus. Koko ajan on hirmuinen hinku pois ja varsan luo. Siri naureskelikin selässä, että poni lähtis pikkuisen lujaa, kun päästäis sen laukkaamaan takaisin laitumelle. Niinpä.. Jos Lotalla on sama mielentila parin viikon kuluttua, ei ole mitään järkeä viedä sitä kisoihin, kun ei poni keskity yhtään.
 |
| Lotan tässä-on-nyt-jotain-mätää-ilme. |
 |
| Vaan olipa kerrankin super terhakka ja ryhdikäs mummoponi! |
 |
| Nemoooo, missä sä oot!??! |
 |
| Räjähdysvalmis poni.. |
 |
| Nemo katselee perään, taas ne vei äitin pois. |
 |
| Siis mä en ainakaan liiku yhtään mihinkään! |
Seuraava ongelma, hieman vielä pahempi sellainen, syntyi laitumen portilla. Nemo on ilmeisesti ottanut muutaman kunnon tällin aidoista, sillä se ei suostunut tulemaan lähellekään porttia! Avattiin porttia aina vaan lisää ja lisää, kunnes se oli jo apposen auki ja tilaa kävellä ulos reilut pari metriä. Vaan ei. Varsa laittoi kaikkensa vastaan, edelleen hyppi pari kertaa pystyyn, pakitti, ja käytti kaikki keinonsa, ettei vaan tarvitse tulla oviaukon luokse. Käytiin Lotan kanssa laitumen puolella, ja yritettiin saada varsa Lotan vierellä sen "imussa" ulos laitumelta. Mutta joka kerta Nemo löi jarrut päälle ennen porttia. Pohdin tuossa juuri matolääkettä varten, paljonko varsa mahtaa painaa. Tulipa sitäkin vähän testailtua, kun mie kiskoin kaikin voimin riimusta, ja Siri työnsi pyllystä niin paljon kuin jaksoi. Näin myö lopulta saatiin "nostettua" varsa pienessä paketissa laitumelta ulos. Mahtoi olla näky ;) Sen jälkeen, kun Nemo tajusi tulleensa yhtenä kappaleena ja hengissä portin toiselle puolelle, ei sillä enää ollut mitään ongelmia liikkumisessa..
 |
| Äitin perässä uusiin maisemiin tutustumassa. |
 |
| Välillä poseerataan alamäkipysähdyksessä. |
 |
| Apua, poni tulee päälle. |
 |
| Aaaaaw ihanaaaa! |
 |
| Nemppis jäi tyytyväisenä kentälle hetkeksi makoilemaan, ja mie liityin seuraksi :) |
Talutuksessa harjoiteltiin pääasiassa eteen liikkumista ja pysähdyksiä. Mie menin Nemon kanssa edellä, ja Siri Lotan kanssa perässä, jos tarvittiin apuvoimia. Pyysin Nemon aina narun paineella liikkeelle ja maiskautin sen liikuttaessa jalkojaan. Narulla myös pysähdyttiin. Varsa liikkui hienosti joka kerta, eikä enää jäänyt tököttämään paikoilleen paineen syntyessä.
 |
| Sitten jatkettiin harjoituksia. |
 |
| Ravipätkät sujuivat tosi hienosti, kun otettiin taas ravit niillä hetkillä, kun varsa tuntui itsekin innokkaalta liikkumaan reippaammin. Äitiä piti kyllä pureskella pepusta, ja myös Sirin jalka meinasi joutua uhriksi. |
 |
| Oltiin juuri lopettamassa, kun Nemo onnistui sotkeentumaan jaloissaan ja kellahti taas kumoon kentälle. Väsynyt vauva olisi halunnut jäädä pötköttelemään, Sirin ilme Lotan selässä näyttääkin juuri sieltä, että mitäs nyt tehdään :D |
Sunnuntaina käytiin uudemman kerran kisojen jälkeen ponien luona. Orilaitumelle mie nappasin sateenvarjon mukaan, pieni kuuro kun osui juuri kohdalle. Kyllä oli jätkillä ihmettelemistä! Sateenvarjon sisällä asui vähintään lauma sapelihammastiikereitä, sen verran hurja kapistus se oli. Tietty vielä "kiusasin" poikia aukomalla ja sulkemalla varjoa, pyörittelemällä sitä, nostelemalla ylös ja alas, heittelemällä laitumelle jne. Toinen vuoden ikäisistä pikkumiehistä oli tosi sinut kapistuksen kanssa, muut eivät niinkään. Kuvia seuraa myöhemmin ;)
 |
| Nemokin sai tutustua sontikkaan tallin pihassa. Ehdottomasti tämän jätkäporukan rennoin suhtautuminen! Lottaa ei tietty oteta laskuihin mukaan, eihän se olisi edes nähnyt koko varjoa.. |
 |
| Nemo pyöritteli sateenvarjoa pitkin pihaa. Vanhemmat oripojat kun sinkosivat kuka mihinkin suuntaan heti, kun joku tökkäsi varjoa sen verran, että se vähän liikahti, hih. |
Tällä kertaa otettiin suosiolla Nemo mukaan, kun lähdettiin Lotalla ajamaan. Olen vaan kerran viime syksynä ajanut isoilla vaunuilla, joten paljon olisi opeteltavaa ja treenattavaa meikäläiselläkin. Lähdetään siis tämänkin asian suhteen soitellen sotaan, mutta lahjattomathan ne treenaa.. Toivottavasti nyt ainakin kerran tai pari ehtisin vielä ajaa ennen kisoja.
Nemo oli taas niin nätisti pihassa, kun pidin sitä narun päässä ja harjasin samalla. Hieman tekisi mieli saksia varsan tukka, mutta katsotaan nyt, maltanko odotella siihen saakka, että haetaan ponit kotiin. Ehkä en. Ja tuskin Nemo siitä mitään tuumaa. Kuten ei mistään muustakaan. Työvaunut olivat pihassa tosi ahtaassa välissä, joten Lotan kanssa piti lähteä varovasti käännellen liikkeelle, ja Nemon olla todella lähellä vaunuja heti startista lähtien. Hieman varsa katsoi kummissaan vaunuja, kun ne rasahtivat liikkeelle, mutta tätä kesti ehkä viisi sekuntia. Saman tien me lähdimme varsan kanssa kävelemään vaunujen perään, ja ei mitään. Nemo löntysti jälleen rentona ja rauhassa perässä ympäri pihamaita.
 |
| Laitoin aiemmin kuvan tästä maailman ihanimmasta parivaljakosta. Sen lisäksi, että kili ja possu ovat parhaat kaverit keskenään, ovat ne myös hyvin seurallisia! Yritä tässä nyt ajaa hevosta, kun toinen on kärryjen päällä ja toinen alla.. |
Kentälle päästessämme meinasi varsasta hieman löytyä pönttyilyenergiaa, ja muutaman kerran se yritti spurttailla narun päässä. Kun eteenpäin ei lujempaa päässyt, oli seuraava suunta ylöspäin. Helposti tuo kuitenkin käsissä onneksi pysyy, vaikka yrittääkin sinkoilla. Ainakin vielä.. Kentällä käppäiltiin vaunujen perässä, vierellä ja vähän edelläkin. Eipä varsa välittänyt tuon taivaallistakaan. Sen sijaan kentälle ilmaantuneille muovikanistereille piti nuuskuttelun jälkeen heittää pienet pukit.
Treenasin Lotan kanssa pujottelua ja kulmaperuutusta. Lotta on onneksi todella helppo ja kuuliainen ajettava. Kun saisi sille saman rentouden kisoihinkin, ei minua jännitä yhtään lähteä kokeilemaan käyttöajoa. Epäilenpä vaan, että ilman varsaa ei moisesta ole tietoakaan. Etenkin kulmaperuutuksessa olisi tärkeää, ettei hevonen ota yhtä ainutta ylimääräistä askelta. Pitkiä vaunuja on uskomattoman vaikea peruuttaa 90 asteen käännöksessä, ja eteenpäinhän tuossa ei saa liikkua! Ainoastaan sivulle ja taakse..
 |
| Taas se äiti vietiin pois.. |
Kokeilun vuoksi käytiin vielä palauttamassa Nemo laitumelle ja jatkettiin treenejä Lotan kanssa. Lotta on aina ollut parempi ajaa kuin ratsastaa, ja saman huomasi nyt. Edelleen tamma huuteli varsan perään, mutta teki sen mitä pyydetään. Hieman vaan rauhattomasti välillä hirnuen ja steppaillen. Varmasti sen pystyisi jopa nyt ajamaan kisoissa ilman varsaa, mutta eipä siinä ole mitään järkeä, kun tietää, kuinka paljon paremmin hevonen voisi toimia..
 |
| Paarmat ovat onneksi kaikonneet, mutta tilalle on ilmestynyt parvi pikkukärpäsiä. |
 |
| Työhevonen hommissa. |
 |
| Missä mun poikani?! |
Näihin ajatuksiin jäädään tällä erää. Parin viikon kuluttua on tosiaan koitos edessä, ja sitä ennen on vielä paljon suunniteltavaa. Se on kuitenkin varma, että kesätreffeille suunnataan, tulkaahan kaikki muutkin kynnelle kykenevät! :) Käyttöajo ja käyttöratsastus ovat muuten avoimet kaiken rotuisille hevosille, joten rohkeasti mukaan muutkin kuin vuonot!
4 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.