Pikkupoikien elämää

9/27/2013 03:05:00 ip. marjo 2 Comments

Vuonoponit ovat sopeutuneet takaisin vanhaan laumaansa mitä parhaimmissa merkein. Lotta on ottanut takaisin paikkansa johtajana, Nemo tulee jo jotenkuten kaikkien ponien kanssa toimeen, ja Rouskun kanssa nuo kaksi ovat löytäneet saman yhteisen sävelen, mihin keväällä jäätiin. 

Nuorelle hevoselle - tai ihan kenelle tahansa hevoselle! - laumassa eläminen on kaikkein tärkein tekijä hevosen elinolosuhteissa. Ihmisen tarjoama liikutus, koulutus, seura, tai mitkään muutkaan virikkeet eivät ikinä voi korvata lauman tarjoamia etuja. Sillä mitä ihminen hevosen kanssa tekee noin tunnin päivässä ei ole niinkään merkitystä verrattuna niihin loppuihin 23 tuntiin. Lauma opettaa ja kasvattaa. Lauma virikkeistää. Lauma tarjoaa tukea ja turvaa. Laumassa hevonen oppii sosiaalisen kanssakäymisen sekä hevosena olemisen pelisäännöt. Laumaelämän hyödyistä on paljon tutkimustuloksia, ja näissä on todettu, että laumassa kasvaneella hevosella esiintyy todennäköisesti vähemmän käytöshäiriöitä, ja se on helpompi käsitellä ja kouluttaa kuin yksin elävät hevoset.

Tämä ei toki tarkoita sitä, että on paras unohtaa varsa metsän keskelle kolmeksi vuodeksi ja hakea se sieltä sitten hommiin... Lauman lisäksi merkittävimmät tekijät hevosen hyvinvoinnille ovat säännöllinen, jatkuva ruokailu sekä veden saanti, kuten myös riittävä suoja ja mahdollisuus liikkua. Hevonen on luotu kulkemaan ja syömään jatkuvasti. Mitä paremmin nämä tekijät toteutuvat hevosen tarhaolosuhteissa, sen paremmin hevonen voi. Hevosen maha ei saisi koskaan olla yli kolmea tuntia tyhjillään.

Vaan mitäpä tapahtuu meidän pikkumiestemme maailmassa?! Kyllä huomaa nyt kahden nuoren "kollin" ilmestyttyä maisemiin, että koko hevoslauma on herännyt ihan eri tavoin henkiin, ja tekemistä riittää. Mietin tuossa juuri hevosia seuratessani, että jos joku haluaisi tulla tutustumaan hevosten luontaiseen käyttäytymiseen, ja oppia niiden elekieltä, niin teretulemast! Täällä on nyt niin paljon häppeninkiä, että jaksaisin itsekin tuijotella poneja loputtomiin..

Lotta, Bambi ja Hiltsu ovat kaikki noin parikymppisiä vanhoja tammoja, ja eläneet toistensa kanssa yli kymmenen vuoden ajan. Lotta tai Bambi on aina ollut pomo, kun taas Hiltsu on aina pahnan pohjimmaisena. Koko lauman kyykytettävänä. Jopa omassa tallissa syntyneet varsat ovat kiilanneet arvoasteikossa ohi Hildurin. Nyt kun Rousku ja Nemo ilmestyivät laumaan, on Hiltsu enää oikeastaan ainoa, joka niitä kunnolla komentaa. Se näyttää suorastaan nauttivan, kun saa kerrankin upottaa hampaansa jokun takalistoon, ja kun joku väistää sitä. Yrittääkö se tässä kenties varmistaa, että vuonopojat myös pysyvät arvossa sen alla? Muutoin laumadynamiikka onkin hyvin selkeä. 

Nemo ja Rousku väistävät kaikkia, mutta keskenään ne painivat. Useammin Nemo taitaa olla aloitteen tekijä, mutta välillä myös Roppe käy härnäämässä varsaa. Tämäkin on aivan loistavaa molemmille nuorille, että niillä on painikaveri. Sen lisäksi, että ne oppivat kunnioittamaan vanhempia hevosia, saavat ne purkaa energiansa ja Nemo opetella orin elkeitä Rouskun kanssa voimia mitellessään. (jäävätpä samalla myös tammat (ja me ihmiset ;)) rauhaan, Rousku kun juoksutti niitä väsymiseen saakka pikkuorina..) 

Lotalla puolestaan on todella voimakas kiima meneillään. En ole ikinä, siis koskaan, nähnyt sen esittävän pieniäkään merkkejä kiimasta, ja nyt yhtäkkiä koko kiima loistaa kilometrien päähän. Todella outoa. Ilmeisesti mamma on niin onnessaan omasta varsastaan, että haluaa samanmoisen myös ensi kesänä ;) Kaiken huipuksi Lotta on valinnut Skellan sulhokseen. Lotta seuraa ja ahdistelee Skellaa tarhassa. Välillä ne haistelevat ja vinkuvat, Lotta suorastaan tyrkyttää itseään sille. Eikä tämä suinkaan tähän lopu, sillä Skella myös astui Lottaa aiemmin! Ja kyllä, molemmat ovat tammoja.

Eipä ainakaan voi väittää, että hevosen elämään kuuluisi tylsistyneenä tarhassa seisominen, kaukana siitä..