ajo
,
Tätä on niiiiin kaivattu! Näemmä myös minun lisäkseni hevosella on ollut ikävä maastoreissuja. Edellisen kerran ollaan tehty "kunnon" maastolenkki 15. päivä helmikuuta! Lotalle ei laitettu kenkiä viimeksi kengittäjän käydessä, joten ehdin jo ajatella, ettei ole mitään asiaa maastoon ennen seuraavaa marraskuun kengitystä. Lotta arkoi kavioitaan heti tallin pihasta poistuessamme ja halusi kävellä tien pientareella. Ollaan siis kuitenkin käyty muutama kerta poneja maastossa taluttelemassa Nemon tai Rouskun ollessa mukana.
Nyt kuitenkin viimeisellä reissulla huomasin, ettei Lotta arkonut yhtään jalkojaan. Eikä yrittänyt kertaakaan tien reunaan. Se jopa ravasi tosi hyvin soratietä pitkin yhtään aristelematta. Tästäkös riemu repesi, ja päätin saman tien, että seuraavaksi täytyy kaivaa kärryt esiin ja lähteä ajelulle testaamaan, pystyykö se oikeasti kulkemaan ilman kenkiä.
Ei muuta kun tuumasta toimeen, valjaat napattiin mein puuliiteristä kesäsäilöstä esiin, samoin vaunut kiskoin pois varastostaan monen kuukauden käytön jälkeen. Hieman oli virittelemistä niin valjaissa kuin vaunuissa, mutta innoissani olin reissuun lähdössä. Vaan eipä sitten onnistunutkaan. Vaunujen molempien takapyörien jarrut ovat jotenkin niin jumiutuneet käyttämättöminä, että kumpikaan takapyörä ei oikein pyörinyt. Pienen rinksan kävin testaamassa, kunnes totesin homman turhaksi, ja palasin takaisin tallille. Ei noilla pysty ajamaan, ennen kuin joku saa jarrupalat revittyä auki ja rasvattua renkaat.. Iskääää.....!
Siis vaunujen vaihtoon. Kaivoin myös vanhat koppakärryt esille. Vaan eivätpä ne oikein istu näihin maratonvaljaisiin. Valjaita en kuitenkaan enää jaksanut vaihtaa, joten pitkällisen ähkimisen ja puhkimisen ja pitkän liudan kirosanoja jälkeen sain kuin sainkin hevosen ajokuntoon ja päästiin liikkeelle.
Ei ehkä ollut mikään paras ja turvallisin viritelmä, mutta hyvin saatiin 6km lenkki ajettua. Lotta oli niin innoissaan! Se porhalsi menemään korvat pystyssä ja tyytyväisenä pärskien. Kertaakaan ei ollut ikävä varsaa, ei edes kotipihasta (kahteen kertaan) lähtiessä. Ainoastaan kun ohitettiin ponien vanha kotitalli, sinne Lotta hirnui. Vaikkei ole tuolla neljään vuoteen enää asunut.. Eikä Nemollakaan ollut Lottaa ikävä, ei edes hirnunut kun tultiin takaisin. Toisin kuin Hiltsu. Siellä se seisoi tyytyväisenä pihatossa muun lauman kanssa.
Lenkin jälkeen nappasin vielä Nemon vapaana mukaan ja kävin pienen rinksan pellolla ajamassa, tarkoituksena vaan esitellä varsalle kärryjä. Ei tuo ollut moksiskaan. Joten eiköhän seuraavaksi laiteta Nemo Lotan kaveriksi kärryjen eteen kiinni.. :)
Ensimmäinen kunnon lenkki sitten helmikuun
 |
| Näillä vaunuilla meidän piti ajella, mutta olikin pakko vaihtaa koppikset perään.. |
Nyt kuitenkin viimeisellä reissulla huomasin, ettei Lotta arkonut yhtään jalkojaan. Eikä yrittänyt kertaakaan tien reunaan. Se jopa ravasi tosi hyvin soratietä pitkin yhtään aristelematta. Tästäkös riemu repesi, ja päätin saman tien, että seuraavaksi täytyy kaivaa kärryt esiin ja lähteä ajelulle testaamaan, pystyykö se oikeasti kulkemaan ilman kenkiä.
Ei muuta kun tuumasta toimeen, valjaat napattiin mein puuliiteristä kesäsäilöstä esiin, samoin vaunut kiskoin pois varastostaan monen kuukauden käytön jälkeen. Hieman oli virittelemistä niin valjaissa kuin vaunuissa, mutta innoissani olin reissuun lähdössä. Vaan eipä sitten onnistunutkaan. Vaunujen molempien takapyörien jarrut ovat jotenkin niin jumiutuneet käyttämättöminä, että kumpikaan takapyörä ei oikein pyörinyt. Pienen rinksan kävin testaamassa, kunnes totesin homman turhaksi, ja palasin takaisin tallille. Ei noilla pysty ajamaan, ennen kuin joku saa jarrupalat revittyä auki ja rasvattua renkaat.. Iskääää.....!
Siis vaunujen vaihtoon. Kaivoin myös vanhat koppakärryt esille. Vaan eivätpä ne oikein istu näihin maratonvaljaisiin. Valjaita en kuitenkaan enää jaksanut vaihtaa, joten pitkällisen ähkimisen ja puhkimisen ja pitkän liudan kirosanoja jälkeen sain kuin sainkin hevosen ajokuntoon ja päästiin liikkeelle.
 |
| Kauniissa viimeisissä ilta-auringon säteissä radanvarressa. |
Ei ehkä ollut mikään paras ja turvallisin viritelmä, mutta hyvin saatiin 6km lenkki ajettua. Lotta oli niin innoissaan! Se porhalsi menemään korvat pystyssä ja tyytyväisenä pärskien. Kertaakaan ei ollut ikävä varsaa, ei edes kotipihasta (kahteen kertaan) lähtiessä. Ainoastaan kun ohitettiin ponien vanha kotitalli, sinne Lotta hirnui. Vaikkei ole tuolla neljään vuoteen enää asunut.. Eikä Nemollakaan ollut Lottaa ikävä, ei edes hirnunut kun tultiin takaisin. Toisin kuin Hiltsu. Siellä se seisoi tyytyväisenä pihatossa muun lauman kanssa.
Lenkin jälkeen nappasin vielä Nemon vapaana mukaan ja kävin pienen rinksan pellolla ajamassa, tarkoituksena vaan esitellä varsalle kärryjä. Ei tuo ollut moksiskaan. Joten eiköhän seuraavaksi laiteta Nemo Lotan kaveriksi kärryjen eteen kiinni.. :)
 |
| Ja reissun tiedot ylhäällä. |
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.