eläinlääkäri ,

Lisää piikkejä niskaan

11/27/2013 09:43:00 ip. marjo 3 Comments

Nemolta eivät nyt tunnu piikitykset loppuvan - ensi oli klinikkaa, tunnistuksen verinäytteen ottoa ja mikrosirun laittoa, ja nyt heti perään ensimmäiset rokotukset ja tammikuussa sekin taas uudestaan. Ihme kyllä, varsalla ei ole mitään piikityksiä vastaan. Mikrosirun laitto on varmaan se ikävin asia, kun isolla neulalla siru laitetaan, mutta tämäkin aiheutti vain pienen pään heilautuksen (kuten videolta näitte). Toiset varsat kun kuulemma menevät aivan sekaisin sirutuksesta..

Noh, mahdollisen piikkikammon syntymistä ehkäistäkseni päätinkin syötellä varsalle leipää samalla kun piikitetään. Olin sopivasti juuri edellisenä päivänä lukenut postauksen aiheesta miten totuttaa hevonen eläinlääkäriin ja tehdä piikityksestä mukava juttu.

Eläinlääkärin siirtyessä varsan sivulle ja valmistautuessa tuikkaamaan piikin niskaan, mie annoin Nemon nakertaa leipäpalaa koko toimituksen ajan. Jossain kohti siinä seistessäni tajusin sitten, että ell tokaisi jotain ja sen jälkeen mitään ei enää tapahtunutkaan. Kysyin sitten ihan tyhmänä hetken hiljaisuuden jälkeen, ai joko sää sen laitoit?! En huomannut Nemosta mitään reaktiota piikin saamisesta, edes partakarva ei turvassa värähtänyt. Että se siitä mahdollisesta piikkikammosta..

Rousku sai myös samat rokotteet. Mikäli oikein muistan, Popino kehitti aikamoisen piikkikammon vuosi sitten ruunauksen jälkeen ja oli yrittänyt lintata seinään jälkihoitoa antaneita piikittäjiään. Otin siis rokotuksen ajaksi Rouskua riimusta kiinni ja annoin senkin syödä leipää nonstoppina. Pariin otteeseen silmät muljahtivat pojalla päässä ympäri ja pari pientä nykäisyä niskasta tuli, mutta hyvin pieni reaktio kuitenkin. Näemmä siis Rouskun piikkikammo on selvästi parempaan päin, ja niinhän sillä edellisessä rokotuksessa olikin oikein ihana lekuri homman tekemässä, varmasti auttoi asiaa :)

Eläinlääkäriä odotellessani nappasin poneista muutaman kuvan, kun edes yhden päivän oli näin ihana kaunis pakkaskeli! Yksin kahden hevosen kuvaaminen pellossa (ruokaaa…) on hieman haasteellista, mutta onneksi keksin avukseni jo monessa muussakin blogissa hehkutetun kikan, eli hevosen hirnunnan youtubesta. Ensin ajattelin tosin, että mönkään meni, kun Lotta ei edes päätään pellosta nostanut, ja Nemokin vain hetkeksi ensimmäisellä videon soittamisella. Onneksi kokeilin kuitenkin toista videota, ja sehän sai Lotankin vallan terhakkaaksi - harvoin muoria noin ylväänä näkeekään!

Hei joku hirnuu jossain! Lottaa ei kiinnosta..

What, missä, kuka, mistä se tuli?

Hei nyt tässä on jotain tosi hämärää!

Olitko se sinä, joka täällä hirnui?!

Ai et, no en mä sit jaksa sun kaa hengaa..

Tutkimusmatkailu on paljon kivempaa. Kyllä, pidin puolivuotiasta orivarsaa vapaana ;)

Vaan tässäpä äitimuorin poseerausta järkyttyneen ilmeen kera.

Sain jopa molemmat ponit samaan kuvaan :)

Harmi vaan, että säädöt ei ihan osuneet kohdilleen yksin säätäessä sekä kahden ponin, puhelimen että kameran kanssa...